Olen ajatellut ostaa auton. Käytetyn, lähinnä kauppa- ja kuntosalireissuja varten, mahdollisesti myös pari kertaa vuodessa n. 300km/siivu tehtävää reissua varten. Kyydissä matkustaisi myös lapseni. Hintaa saisi olla 10 000 euroa, mielellään vähemmänkin.
Tuossa kun olen katsellut noita autoilmoituksia, niin mieleeni on tullut visainen kysymys, johon toivoisin kokeneemmilta vastausta: Kuinka paljon on liian paljon, kun on siis kyse mittarilukemasta? Eli jos on kyseessä esim. vuoden 2000 auto ja siinä reippaasti yli 200tkm, onko se jo hurjan paljon vai aivan normaali määrä?
Tyhmä kysymys, tiedän, mutta itse en osaa ollenkaan ajatella että mikä on ns. "sopiva" km-määrä käytetylle autolle...
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Nettiautossa on esimerkiksi monta vuoden 2004 Renault Meganea jossa on kilometrejä jonkin verran yli 100 000. Hintaluokka on 6000 euroa.
Jos ostat vuoden 2000 mallisen auton kymppitonnilla niin maksat auttamattomasti liikaa tarpeeseesi nähden.
200tkm ei ole säännöllisesti huolletulle nykyautolle erityisen paljon, mutta yksilön kunto ratkaisee. Omani oli 200tkm (möin sen ) kohdalla parempikuntoinen kuin se oli 140tkm kohdalla (ostin sen ).
Pelkkä hintaluokka vasta yksi vaatimus.
Sen lisäksi pitää tietää kuinka paljon autolla on tarkoitus ajaa vuosittain ja kaiken kaikkiaan ennen sen vaihtamista seuraavaan. Kuinka monelle pitää olla istumapaikat ja minkä verran tavaratilaa?
Onko mitään erikoisvaatimuksia? Vaikkapa kanootti mukana kesäviikonloppuisin on painava argumentti kattokaiteellisen farmarin puolesta ja mökki vaikeassa maastossa puoltaa nelivetoa. Pitääkö vetää isoa perävaunua?
Vaatimusten perusteella valitaan muutama kiinnostava automalli, joiden eri vuosikerroista tehdään kotiläksyt ja sen perusteella haetaan halutun mallin halutun vuosikerran auto halutulla tekniikalla.
Budjettisi pitäisi riittää luotettavan ja toimivan auton hankintaan. Vaikka tuossa hintaluokassa pitää hyväksyä lisätyöt huoltojen yhteydessä, ei siinä ole mitään perustetta epävarmalla tai epäsiistillä autolla liikkumiseen. Tavoitteena voi ilman muuta olla huoltovälien ajaminen ilman teknisiä varikkopysäkkejä.
Oma vaatimukseni pari vuotta takaperin oli ostaa tilava vetokoukullinen farmariauto, jolla kampetta roudatessa ei tulisi ikävä perheeseen uutena ostettua ykkösautoa, joka on vaimon Volvo S80. Ostin 7800 urolla vuoden 2000 V70 Classicin, johon teetin saman tien isoimman huollon ja "kotiintulotarkistuksen" yhteydessä havaitut muutamat jutut sekä hommasin uudet kesärenkaat kuluneiden tilalle. Budjetti pysyi alle kympin, kakkosauton ajomäärä on siitä lähtien kasvanut ykkösauton kustannuksella ja ilman varikkopysäkkejä huoltovälillä
Omassani on nyt 205 tkm taulussa ja ainoa litku jota huoltovälillä häviää lisättävässä määrin on polttoaine tankista.
Mutta aloittajan pitää ensin miettiä mitä autoltaan odottaa, koska minkään mallin sopivuudesta ei voi muuten antaa järkevää suositusta?
Pelkät kilometrit eivät autoa kuluta, vaan myös ikä ja "ajamattomuus" voivat olla vikojen lähteinä.
, vaikka hintaa tai ikää olisi enemmän. Noin vm. 03-06 Honda Civic tai Toyota Corolla olisivat ns. varmoja vaihtoehtoja. Miksei Mazda 3:kin jos on hyvin hoidettu ja huoltohistoria kunnossa. Siinä luotettavia ja yleishyviä autoja tuohon hintaluokkaan. Voihan toki ostaa vaikka Focuksen tai Meganen - ne olisivat halpoja, mutta....
Toki pienet kilsat ovat plussaa - ainakin hintalapussa.
Sanoisinkin, että kannattaa käydä alkuun kävelemässä autoliikkeissä uusien autojen puolella ja katsella mille ne näyttää. Tämän jälkeen voi siirtyä käytettyjen puolelle. Lommoinen, ruosteinen tai tunkkainen auto on selvästi huonosti pidetty ja se kannattaa kiertää kaukaa. Ota asiantuntija mukaasi tai vie auto autotohtorin tarkastettavaksi. Neuvottele myös mahdollisesta takuusta myyjäliikkeen kanssa.
Sitten vaikuttaa myös auton merkki - itseasiassa enemmän kuin ikä tai kilometrit. Joku jo mainitsi esim. Renault Meganen. Niitä saa kyllä halvalla, mutta uutena ne ovat olleet ihan samanhintaisia kuin muutkin. Miksiköhän?
Karkeasti sanoen: n.100tkm ajettu Renault on mitä luultavimmin yhtä vikaherkkä kuin 500tkm ajettu Toyota. Hyvää ja halpaa ei näemmä ole vielä keksitty.
Tuosta hintaluokasta lähtisinkin etsimään mahdollisimman luotettavaa ja noilla ajoilla myös järkevää autoa (käytännössä japanilaisen valmistajan tekemää
Pidä pääkylmänä autokaupassa ja huomioi ostossa myös esim. renkaiden kunto. Niihin uppoaa helposti 800,- heti jos ovat uusinnan tarpeessa.
A Tapio
Katsoin nettiautosta että halvin Corolla vm. 2004 maksaa 7200 euroa, joten niiden tosiaan on kalleuden vuoksi oltava lähes virheettömiä.
Paino taitaa olla sanalla luultavimmin. Omassani ei ole ollut mitään vikoja. Takajarrut piti herkistää, mutta se vika oli edellisessänikin toisen merkkisessä autossa kun en muista jarruttaa säännöllisesti voimakkaasti.
Itse väitän että edullisuus johtuu juuri ennakkoluuloista. Ruostesuojaus on arvioitu luokan parhaimmistoon, kolariturvallisuus samoin. Melutasoltaan luokan paras. Katsastustilastoissa samaa tasoa kuin Focus yms.
Mutta periaatteessa tähän käy mikä tahansa halpa (ehjä ) auto jos tarve on "lähinnä kauppa- ja kuntosalireissuja varten, mahdollisesti myös pari kertaa vuodessa n. 300km/siivu tehtävää reissua varten. "
Kiitän jo tässä vaiheessa asiallisista vastauksista!
Nyt aloittelen pikkuhiljaa automaailmaan tutustumisen ja asioihin perehtymisen.
Toisaalta mielessä olisi Volkswagen, tähän asti itselläni on ollut kyseisestä merkistä hyviä kokemuksia.
Mutta mutta, katsellaan.
A Tapio:
Aivan. Pitkään etenkin huonossa säilytyspaikassa seisonut auto saattaa mallista riippumatta kärsiä ongelmista joita säännöllisesti vaikka vähänkin ajetussa ei ole.
A Tapio:
Hieman eri näkökulmasta olen tehnyt samaa, nimittäin mallin valittuani olen tutustunut selvästi tavoitettani vähemmän käytettyihin ja myös sitä enemmän ajettuihin mutta rehellisiin yksilöihin. Jälkimmäisellä saa osviittaa siitä, mitä on odotettavissa.
A Tapio:
Automerkkien luotettavuuskeskustelussa jo perustelin miksi ylläoleva yleistys on perusteeton ja teknisesti täysin kestämätön.
Keskiarvo on laskennallinen suure, joka ei kuvaa välttämättä yhtään ainoaa otannan alkiota. Esimerkkinä tästä vaimoni on nainen ja minä olen mies, kumpi meistä on keskiarvo?
Automerkin luotettavuudelle voidaan laskea keskiarvo, mutta suuren malliston valmistajan malliston yli laskettuna se on todella vain keskiarvo, joka ei kuvaa yhtään mallia eikä yhdenkään mallin yhtään vuosikertaa millään tavoin. Siis ei enää nykyisin, kun Esson Paareja ei enää ole.
Tyyppiviat muodostuvat vika-alttiista tai nopeasti kuluvista osista, joten tyyppiviat osuvat niihin autoihin, joihin haavoittuvia osia on käytetty. Näin ollen jopa yhden korimallin eri vuosikertojen yli vedetty keskiarvo on vain tilastomatematiikkaa. Se ei kerro totuutta ennen viallisen osan korjausta valmistettujen lähes säännöllisesti vikaantuvien "vanhojen" mallien vikaherkkyydestä eikä korjauksen jälkeen valmistuneiden "uusien" viattomien vuosimallien luotettavuudesta.
Toyota-miehenä voit miettiä käytännön esimerkkejä tästä, ettei tarvitse muistuttaa. Volvomiehenä ottaisin esimerkiksi vaikkapa Pendolino-maassa valmistetut elektronisesti ohjatut kaasuläppäkotelot. Tai 2000-luvun taitteen järjettömän huonot alustan nivelet S60/V70/S80-sarjoissa vs. 2004/2005 faceliftin alusta joka kestää paremmin kuin "Wanhoissa Kunnon TakavetoVolvoissa".
Tästä seuraa että huolellinen ostaja tekee ensin kotiläksynsä ja kartoittaa omat tarpeensa, valitsee niihin sopivat mallit ja sen jälkeen tarkistetaan mikä tekniikka miltä vuodelta on mallisarjassa itselle sopivin. Kotiläksyt!
A Tapio:
Tunnet sitten kysyjän aika hyvin, kun tiedät hänen tarpeensa? Kuinka paljon olet itse istunut satojen kilometrien mökkimatkoja vaikkapa Civicin takapenkillä kun sitä muille suosittelet?
Sinne sinä nimittäin joudut siinä vaiheessa kun vaimosi on perheen pienin ja teinit katsovat kolikolla siitä kumpi ajaa ensin. En sano tätä valittaakseni, koska itse aloitan uuden auton koeajon takapenkiltä, jossa istun mielelläni silloin kun en itse aja.
Ei tuollaisella kikottimella heilahda edes neljän hengen perhe hiihtovarusteineen mökille viikonlopuksi kovin kätevästi. Eikä väärästä päästä ja vain yhdellä pyörällä vetävä kevyt auto nosta venettäkään vedestä kovin näppärästi. Mitä jos kuunneltaisi missä ja kenen kanssa aloittaja aikoo ajaa ja kuinka paljon tavaraa pitää mahtua mukaan?
Huomaathan, etten aiemmassa postauksessani suinkaan ehdottanut aloittajalle Volvon ostoa, vaan ainoastaan osoitin että yli 40.000 maksaneen uutena ostetun auton rinnalle on mahdollista hankkia alle kymppitonnilla niin luotettava ja mukava kakkosauto, että ykkösauton vuosittainen ajomäärä putoaa merkittävästi.
Päinvastoin, jos aloittaja aikoo ajaa yksinään ja paljon kaupungissa, niin enpä suosittele bussin kääntösäteen omaavaa kömpelöä bensakrematoriota ellei tavaratilan tarve sitä perustele.
A Tapio:
No ei voi, jos tilantarve on C5.
Mistä tulikin mieleeni, että C5:n taival alkoi aika murheellisesti, erilaisten teknisten härdellien vuoksi. Kuten yleensäkin, valmistajilla on budjetoituna kullekin mallille kiinteä määrä tyyppivikoja, joista pitkään valmistettavan mallisarjan loppupäähän ei välttämättä riitä enää lainkaan.
Alussa epätoivoisen epäluotettava C5 parani niin paljon, että jo vuodesta 2005 eteenpäin se on ADACin tiepalvelutilastoissa vähemmän huoltokäyntejä vaativa kuin vaikkapa Toyota Avensis.
Sitruunan maine on silti hinnoiteltu jo käytetyn ostohintaan, joten uuden ostajalle rahanmeno on täysin varmaa huonon vaihtoarvon vuoksi. Käytetty saattaa vaatia korjausta takuun jälkeen, mutta se on toisaalta jo käytetyn Renaultin ja Citroenin hinnassa mukana alennuksena.
Käytetyn ranskiksen ostajan ainoa riski onkin siinä, että ellei ranskis menekään rikki, saattaa raha säästyä johonkin muuhun.
Muuten, jos annat kaverille neuvoa auton ostoon, miksi ehdotat kalleimman mahdollisen käytetyn hankintaa? Siinähän on rahanmeno varmaa?
Tiedätkö kysyjän vaatimuksena olevan maksimi MTBF (Mean Time Between Failures) vai minimi ylläpitokulut? Pitäisiköhän meidän taas kysyä aloittajan vaatimusta sille, mikä on luotettavuuden ja siitä maksettavien kustannusten tärkeys?
Sen verran ylläolevasta suosituksestasi jää eloon, että uuden tai lähes uuden ostajan kannalta suuri vaihtoarvo on absoluuttisesti hyvä asia. Tämä puoltaa esim. Honda CR-V, Toyota Corolla / Ave ja VW Golf/Passat malleja, jälkimmäisiä etenkin käytännöllisinä farmareina. Siis mikäli tietää haluavansa vaihtaa sen aika pian. Jos käyttöajaksi budjetoidaan edes 10 vuotta, alkaa vaihtoarvonkin merkitys hämärtyä.
Jos taas on ostamassa halvempaa yli 3-vuotiasta käytettyä kuten aloittajan budjetista olen näkevinäni, niin sitten pitää funtsia kannattaako maksaa logosta joka oli 60-luvulla kiinnitetty luotettaviin autoihin mutta joiden nykymalleista emme vielä ole historiatietoa saaneet vai halvempaan jossa mahdolliset riskit on jo hinnoiteltu ostohintaan mukaan?
Etenkin jos sedan-korin tilat riittävät, löytyy jälkimmäiseen kategoriaan aika mukavaa kyytiä tarjoavia vaihtoehtoja ranskastakin. Mutta taas palataa siihen mitä aloittaja tarvitsee...
Niin, vaatimuksia autolle:
.
1: Käytetty mutta suht hyvässä kunnossa, kyllä, voi olla vuosimallia 2007 mutta voi olla myös vuosimallia 2005.
2: Hinta siis alle 10 000, sanotaanko siinä 5000- ylöspäin.
3: Kaupunkiajoon, mökillekkään ei ajella maaston kautta vaan ihan asfaltoituja teitä pitkin. Ei ole venettä, ei suksiboxia, joten ylimääräisille "härpäkkeille" ei ole tarvetta.
4: Ei ole tarvetta ohjaamon hienouksille, ykkösautossamme on mm. ajotietokone jota en ole vielä kertaakaan käyttänyt.
5: Lähinnä siis auto tarvitaan kauppakassiksi ja helpottamaan lapsen kanssa harrastuksissa kulkemisessa, ettei tarvitse aina odottaa kello kädessä miestä joka tulee töistä autolla, tai lähteä lapsen kanssa rattailla kauppaan tai bussilla salille.
Sanotaanko näin että jos ostaisin puhelinta, olisi perusvaatimuksena se että sillä voi soittaa ja ottaa vastaan puheluja
Niin, turvallisuus on toki aina plussaa, juurikin sen vuoksi että kyydissä on usein lapsi. Toki ymmärrän että turvallisinkin auto ei ole turvallinen jos kuski on hölmö, mutta en silti ihan kippanalla halua ajaa.
Nettiautoonhan nuo kriteerit voi laittaa ja saa listauksen tarjolla olevista vaihtoehdoista. Ei muuta kuin valitsemaan.
Kannattaakin muuten kiinnittää erityistä huomiota siihen, että auto on varustettu ajonvakauden hallintajärjestelmällä. Se on kerta kaikkiaan ehdoton varuste!
pete61:
No, tässä tuli sitten ehdoton vaatimus. On se varmaan hyvä, mutta minulla ei vielä sellaista järjestelmäautoa ole ollut, 38 vuoden ajamisen ja 10 auton aikana. Jospa nyt seuraavassa olisi, niin vähenisi tämä tolkuton riskillä ajaminen...
...eipä taida kyseistä varustetta olla meidän nykyisessä autossakaan.
eipä tuo ESP haittaa ja olen itse ollut ainakin tyytyväinen sen olemassa oloon jo toisessa autossa,auttaahan se liukkaalla kelillä.
Tuolla käyttötarpeella ja budjetilla hakisin minimi varusteilla olevaa autoa, eipä ole paljon asioita jotka menis rikki. Hyvänä vaihtoehtona pitäisin mm. Focusta tai Astraa japsien lisäksi , useimmat nykyaikaiset moottorit kestää 300 000km ilman peruskorjauksia joten 1.4-1.6 moottorikin voisi olla sopiva .Lisärahalla saa ostettua myös takuuta yksityiseltäkin ostettuun autoon IF:stä tai Finntakuusta .
kriisin paikka:
No NYT aletaan olla lähellä A Tapion aiempaa suositusta.
Oletan, että kun kyse on kakkosautosta, niin perinteiseen kakkosauton tyyliin sen osalle tulee pikkumatkojen pöristely enintään naapurikunnassa ja vain poikkeuksellisesti pidempi matka ja silloinkin voi osa porukkaa mennä toisella (isommalla?) autolla tavaroiden kanssa?
Koska kakkosauton yleensä odotetaan kulkevan minimihuolenpidolla, se puolustaa perinteistä koeteltua tekniikkaa. Automaatti ei ole iso riski, mutta öljynvaihtoineen kuitenkin lisäkulu ja ainakin etelässä usein myös kalliimpi ostaakin myös käytettynä?
10-vuotiaan koriltaan virheettömän kakkosautoni sitä paljon uudemman ruosteisen Lepo Astman viereen tänään kauppareissullani pysäköityäni en oikein osaa suositella Opelia joka on valmistettu 70-luvun jälkeen.
Siispä arvaukseni kokoluokasta ei ole Golf/Astra, vaan Golf / Corolla / Honda. Jo tuon kokoluokan autot ovat niin käytännöllisiä perheille pienten lasten kanssa, että farmarimalli nostaa myös käytetyn hintaa. Ellei kakkosauton ostaja lisätilaa tarvi, saa henkilömallin joko halvemmalla tai parempikuntoisena.
Vaatimuksesi kuultuasi lisäisin vielä yhden mallin ostoslistallesi kandidaatiksi VW:n ja japanilaisten ohella. Tilat menevät hieman isommaksi kuin Golf-Corolla luokassa ja etenkin tavaratila on suorastaan leuhkan kokoinen. Auton ulkomitat eivät kuitenkaan ole mielestäni ongelma kaupunkiajossa tai parkkitalossa pyöriessä. Se on erittäin miellyttävä ja turvallinen ajaa ja yleisyytensä vuoksi helposti ostettavissa. Aina neliovinen kori on käytännöllinen ja se on erittäin luotettavan auton maineessa, jopa niin, että tytäryhtiön menestys on viime aikoina alkanut ahdistaa emoyhtiötä joka on jäämässä myynnissä tyttärensä jalkoihin. Luotettavasta tekniikasta johtuen näillä ajetaan ammattilaisten kilometrejä. Vaikkei itsellä olisi tarkoitus ostaa yli 400.000 km ajettua, on suuretkin kilometrimääränsä kunnialla ja ryhdikkäästi kantavien yksilöiden runsas määrä mieltä rauhoittava tekijä selvästi alle 200.000 ajettua ostettaessa, johon budjettisi kyllä riittää.
Auton saa joko farmarina tai sedanina ja kerrankin sekä bensa- että dieselmoottorit ovat luotettavassa maineessa.
Laitetaan sen verran punnuksia miinuspuolellekin, että ei se mikään suorituskykyihme tai talouskone polttoaineen kulutuksen suhteen ainakaan bensamoottorilla ole.
Eli Skoda Octavia. Vanha korimalli on jo ulosheittohinnoissa ja sieltä voi huolella valiten löytää ehjän auton reilusti alle budjettiraamisikin, mutta meluttoman mukavan kyydin ja nykyaikaisuuden saat silloin unohtaa, se on vain point a-b kehonsiirrin.
Uusi 2005 markkinoille tullut korimalli antaa nykyaikaisemman vaikutelman. Diesel on erittäin suosittu, mikä näkyy hinnoissa. Ellei aja kovin paljon, ostaisin ilman muuta käytetyn bensamoottorisen.
Syötiksi vaikka Nettiauton ID 3584775, vaikka en koko autoa ole koskaan nähnytkään ja ikkunahinta menee budjettisi rajoille:
http://www.nettiauto.com/skoda/octavia/3584775
Tuo todella vain syötiksi, koska kuten jo A Tapio ja muut aiemmin vihjaisivat, koko budjettia ei ehkä kannata laittaa suoraan auton hintaan. Varaamalla vaikka 9000 huolella valittavaan autoon ja 1000 perusteelliseen huoltoon on erittäin hyvät mahdollisuudet saada parempi, mukavampi ja varmempi auto kuin ostamalla uusin vuosikerta jonka saa irti kymppitonnilla. Muutenkin ehdottaisin valitsemaan korimallin ensin ja sitten katsomaan siitä hyvän yksilön mieluummin kuin vain hakemaan valitun mallin uusinta budjettiin sopivaa vuosimallia. Se uusin budjettiraamiin mahtuva voi nimittäin Octavian tapauksessa olla puoli miljoonaa ajettu.
Suoraan rahalla ostava on haluttu asiakas niin liikkeelle kuin yksityiselle. Kun pelkkä raha puhuu, sitä ei tarvitä lähellekään ikkunahintaa.
Jo uudesta saa yli 5% alennuksen vain ilmoittamalla maksavansa koko summan käteisellä ja käytetyssä on yleensä neuvotteluvaraa vielä enemmän.
Kerro mihin päädyit kun valinta on selvä ?
kriisin paikka:
200 tuhatta ajettu ranskalainen on ikäloppu, japanilaiset taas uransa alussa. Jos joku Toyota tuntuu käytettynä kalliilta niin osta Reniu ja korjaa sitä 500 eurolla
Jokainen käyttää rahansa mihin käyttää, joten siinä asiassa en yritä neuvoa. Pienituloisena (tällä hetkellä tulottomana, mutta toivottavasti vain tilapäisesti) olen tottunut ajattelemaan hankittavista asioista pienesti. Kymmenen tuhannen euron hintaisen auton ostaminen tuntuisi kohdallani lähes yhtä utopistiselta ajatukselta kuin yksityisen Jumbo-jetin hankkiminen. Tai ei nyt sentään, mutta jos tästä alkaen saisin säästettyä joka kuukausi autoa varten 50 euroa, kymppitonni olisi koossa syyskuun alussa vuonna 2027.
Pienesti ajattelevan näkökulmasta autoilussa ei kannata tuijottaa mitään yksittäistä kulua kuten hankintahintaa vaan ajatella kokonaiskustannuksia eli sitä, paljonko liikkuminen tulee maksamaan ajettua matkaa kohti tai tiettynä aikana. Tällöin pitää ottaa huomioon kaikki kustannukset, mitkä liittyvät auton omistamiseen ja ylläpitoon.
Korjauskustannukset ovat yksi muuttuja muiden mukana. Jos auton hankintahinta on alhainen, korjauskustannukset ovat ehkä vastaavasti suuret. Kalliin auton vuosittaisella arvonalenemalla saa halvemman auton omistaja tehtyä monenlaisia korjauksia, ja hän selviää todennäköisesti silti halvemmalla. Autoremonttien hinnoissa on huomattava ero sen mukaan, missä autoa korjauttaa. Itse teetän normaalit katsastusremontit paikallisella pikkukorjaamolla, jonka hintataso on varsin edullinen. Kokemukset merkkikorjaamoista ovat niin huonoja, että vältän niitä viimeiseen asti. Työ on järkyttävän kallista, ja ainakin yhdessä korjaamossa on tunaroitu niin pahasti, että kuluja kertyi, mutta auto ei tullut kuntoon. Vanhaan autoon ja sen omistajaan suhtaudutaan merkkikorjaamossa suorastaan halveksien.
Usein kuulee sanottavan, että auto on "loppuun ajettu". Ei sellaista käsitettä oikeasti ole olemassakaan. Auto ei ole milloinkaan ajettu loppuun, ellei sitä ole puristettu metallipaaliksi ja viety kierrätykseen. Loppuun ajamisessa on kyse ainoastaan siitä, että auton korjaaminen ei enää tietyn pisteen jälkeen kannata. Mutta tämäkin piste on hyvin epämääräinen. Monesti ajatellaan, että korjaaminen ei kannata siinä vaiheessa, jos se tulee maksamaan enemmän kuin mitä maksaisi vanhan auton vaihtaminen ehjään samantasoiseen käytettyyn autoon. Tavallaan näin onkin, mutta kun vanhan auton hintaluokka alittaa tietyn tason, hintaa ei kannata enää edes miettiä. Tällöin auton ainoa arvo on sen käyttöarvo. Jos remontin tekemällä saa kohtuullisin kustannuksin lisää käyttöarvoa, remontti kannattaa tehdä. Oman autonsa yleensä tuntee, joten siinä ei todennäköisesti tule vastaan mitään kovin suuria yllätyksiä. Jos sen sijaan päättää luopua viallisesta autostaan ja ostaa sen tilalle halvan "ehjän" käytetyn auton, ei voi olla lainkaan varma, etteikö tämä ehjä auto yllättäen osoittaudu paljon huonommaksi kuin mikä oli entinen oma auto. Käytetty auto voi olla suoranainen vikapommi, joka vain odottaa laukeamistaan. Ostaja ottaa aina riskin.
Vuoden 2000 keväällä teetin noin puoli miljoonaa kilometriä ajettuun Peugeot 205 diesel -autoon niin suuren remontin, että auto arvo huomioon ottaen remonttia ei enää ehkä olisi kannattanut tehdä. Korjaamo oli kuitenkin ns. halpakorjaamo, joten kustannukset jäivät kohtuullisiksi. Ostin itse varaosat ja vein ne korjaamolle. Auton etupyörien ripustuksiin piti tehdä tavanomaiset vaihto-operaatiot eli vaihtaa ties millaisia puslia ja niveliä. Tällaiset työt ovat väistämätön tehtävä Peugeot 205:ssä lähes jokaisen katsastuksen yhteydessä. Auton suurin vika oli kuitenkin taka-akselisto, joka oli mennyt täysin pilalle. Pyörät harottivat niin, että sen näki jo päälle päin. Tämä vika korjattiin asentamalla autoon hajottamosta peräisin oleva vaihtoakselisto. En muista enää, kuinka paljon korjaukset kaikkiaan maksoivat, mutta auto saatiin katsastettua, ja ajoin sillä vielä noin 70000 kilometriä ilman uusia remontteja - tai jouduin sentään uusimaan katkenneen kaasuvaijerin, mutta se oli pikku homma. Sain remontilla siis 70000 kilometrin verran ylimääräistä käyttöarvoa.
Peugeot 205:n kokemusten perusteella voin kyseenalaistaa edellä esitetyn väitteen, että yli 200000 kilometriä ajetut ranskalaiset autot ovat loppuun ajettuja. Tai voivat ne ollakin jonkun kannalta, mutta tällaisella "loppuun ajetulla" autolla voi joku toinen ajaa vielä satoja tuhansia kilometrejä. Loppuun ajaminen on hyvin venyvä käsite.
Peugeot 205:n taka-akselille löytyi vielä uusiokäyttöä rantakärryn muodossa.
http://kuvajako.net/images/37052576109737600616.jpg
Vanha auto teettää joskus turhiakin korjauksia. Tässä etsitään lämmityslaitteen kennoa, jota ei purkamisesta huolimatta vielä tähän mennessä ole löydetty. Kenno pitäisi puhdistaa tai vaihtaa, sillä lämmityslaitteen teho on heikentynyt.
http://kuvajako.net/images/55106173470596045905.jpg
Oman Ranskalaisen taka-akseli päätyi Kuusakoskelle. Olisi pitänyt olla tuo antamasi vinkki tiedossa silloin niin olisin keksinyt sille jatkokäyttöä. Tuohan on ihan hieno idea.
SO2001:
Kerro hieman vasemmassa yläkulmassa näkyvästä kulkineesta. Mielenkiinto heräsi!
ddr:
Ketjun aloittajalla ei ollut varsinaista tarvetta rahansäästöön, eli tärkeämpää oli saada "volkkari" kun sellainen on ennestään tuttu. Varsinainen kysymys oli tunnistaa hyvä yksilö. Bensankulutuskaan (CO2 +raha )ei kiinnosta kun ei ajotietokoneelle ole käyttöä.
Mutta mitä vikoja Renaultissa/Citroenissa/Peugeotissa on jota Toyotassa ei varmasti ole? Ja Meganen ostohinnassa säästää suunnilleen 2000-3000 euroa verrattuna saman ikäiseen saman verran ajettuun Golfiin.
Päätteletkö, lawnmover, että tarvetta rahansäästöön ei ole siksi kun olin kiinnostunut volkswagenista? En ole missään vaiheessa sanonut että ehdottomasti haluaisin volkkarin, vaan että se olisi "toisaalta mielessä". Tokihan sitä voi olla kiinnostunut vaikka Hummerista mutta päätyä lopulta johonkin toiseen. Näin minullekkin on tässä pikkuhiljaa käynyt, kartoittaessani eri vaihtoehtoja olen alkanut jättämään volkkariajatukset.
Bensankulutusta pystynee seuraamaan ilman ajotietokonettakaan- ja loppujen lopuksi sitähän voi aika paljon säädellä omilla valinnoillaan, miten paljon ajaa, käyttääkö autoa jos täytyy hakea vaikka lähikaupasta purkki maitoa, ajaako taloudellisesti....
Siinä mielessä kiinnostaa kyllä mutta esimerkiksi kesken ajon en todellakaan alkaisi tuijottamaan ajotietokonetta. Jos esim. bensankulutuksen/100 km näkee suoraan katsomalla mittaristoon (kuten nykyisessä autossamme), koen sen riittäväksi.
Tällä hetkellä olen alkanut kallistua Toyotan puoleen. Auris, Yago tai Yaris.
Mutta, edelleen, olen vasta perehtymässä asioihin enkä ole tehnyt mitään valintoja vielä. Auton ostokin on edessä ehkä vasta keväämmällä. Ei huomenna.
Kyllä. Minulle 2000 euroa brändistä on liikaa. Ei silti, päädyin Meganeen sen ominaisuuksien vuoksi, ja se että se on käytettynä halpa oli vaan plussaa.
En toki tarkoittanut mitään henkilökohtaista tällä toteamuksellani että et hakisi edullisinta vaihtoehtoa.
Tämähän on juuri sitä ajotietokoneen käyttämistä. Kiihdyttäminen ylämäkeen näyttää rumia lukemia.
Toyotassa ei maksa brändistä vaan luotettavuudesta ja alhaisista käyttökustannuksista. Audissa ja Bemarissa maksetaan brändistä. Meganessa ei makseta mistään noista mutta autoa korjataan sitten jatkuvasti. Auto seisoo korjaamolla ja osat maksavat. Autoa ei voi käyttää. Tiedän, että on olemassa joitakin renun omistajia, joilla elämä on erilaista mutta heidän renunsa ovat uusia ja takuun piirissä.
Niin... kyllä kohdalle voi sattua ihan hyväkin Rellu tms vikaisana pidetty merkki. Ja halvemmalla hinnalla ostossa jää sitten sitä korjaus rahaa. Relluhan on aika mukava auto ja yleensä myös saksalaisia ja japanilaisia hiljaisempi. Viimeistelyssä ja osien sovituksessa toki on paljonkin toivomisen varaa.
Itse olen kuitenkin oppinut kantapään kautta, että mieluummin ostan auton sieltä vikatilastojen paremmasta päästä. Erot korjauskustannuksissa ja ennen kaikkea mielenrauhassa ovat lopulta huomattavia (huom. vikoja on kaikissa autoissa - kysymys onkin siitä, että kuinka paljon). Jos on valmis hiukan riskeeraamaan tai on valmis itse autoa korjailemaan, niin mikä tahansa auto voi olla hyvä valinta. Enempi tässä ratkaisee käyttötarve ja harrastenaisuus aiheeseen.
Joku viittasi myös jälleenmyyntiarvoon aiemmin. Mielestäni se kannattaa kuitenkin huomioida. Vaikka 3v Auris on selvästi kalliimpi hankkia kuin Megane. On hintaero olemassa vielä auton ollessa 10v. Nyt jos katsot vm.01 Corollan ja Meganen hintoja huomaat Toyotan yhä olevan tonneja kalliimpi. Siitä huolimatta voi olla, että arvonalenemassa et siis häviä ostamalla kalliimman merkin. Sen sijaan huolto- ja korjauskuluissa jäät voitolle ja vanhankin Toyotan saa aina kaupaksi. Vanha Rellu ei tunnetusti ole helpoin eteenpäin myytävä.
A Tapio:
Samoilla linjoilla. Saita tee-se-itse-mies ja autojen sielunelämästä jotain ymmärtävä voi hyvinkin löytää keski-ikäisistä ja naurettavan halvoista Relluista ja vastaavista pätevän pelin. Se vaatii kuitenkin jonkinlaista sitoutumista ja asialle omistautumista, että ajaa sen kunnialla paali-ikäiseksi asti. Taloudellisessa mielessähän noita ei kannata ajaa 20 vuotiaiksi niinkuin autoja, jotka oikeasti pitävät arvoaan. Jossain kohtaa tulee lopulta se elämää suurempi vika, jota ei enää kannata korjata arvottomasta autosta.
Suurimman riskin auton arvosta kantaa uuden auton ostaja. Käytetyn ostajalla on vapaammat kädet valita luotettava auto paremmin ja huonommin arvonsa pitävien joukosta. Merkkien maineet ja hintataso kun eivät välttämättä mene käsi kädessä. Huonosta maineesta kestää aikansa päästä eroon, ja joiltain laadukkainakin pidetyiltä automerkeiltä on välillä päässyt aikamoisia pommeja markkinoille. Ja lienee se käytetyn auton laatu ja haluttavuus jotain muutakin kuin pelkkä tekninen luotettavuus.
Vikatilastoihin voi suhtautua monella tavalla ja itse en halua lukea tilastoja pelkästään mallikohtaisina keskiarvoina enkä varsinkaan merkkikohtaisina, koska sellainen tarkastelu ei korreloi todellisen teknisen riskin kanssa.
Tietyissa malleissa jokaisen Toyotan kaasupoljin on viallinen ja jokaisen Volvon kaasuläppäkotelo kiukuttelee noin 200.000 km kohdalla ja jokainen Mersu ruostuu kohtuuttoman nopeasti.
Valitsemalla samannäköinen tai melkein samannäköinen Toyota, Volvo tai Mersu (tai C5) on mahdollista ostaa joko lähes varmasti vikaantuva auto ajalta ennen heikon osan korjausta tai paljon varmempi laite jossaa havaittu puute on korjattu.
Keskiarvo ei tässä asiassa kerro totuutta yhdestäkään yksilöstä, ei edes mallivuodesta, ellei sitä keskiarvoa ole vedetty teknisesti samanlaisten yksilöiden valmistuserän ylitse.
Mielenkiintoista pohdiskelua aiheesta laatumerkit/ranskalaiset. Perheessämme on kaksi 10-vuotiasta: Megane ja Mersu. Meganessa mittarissa 300000km ja Mersussa 200000. Jos minun pitää veikata, kumpaan autoon menee aikaisemmin 1000 korjauksiin, vastaan Mersu. Renua korjattu&huollettu vuosittain alle 400:lla, Mersussa kulut oikeastaan aina 500+. Renu on näistä kahdesta ehdottomasti huolettomampi, mutta penkit, muovisuus, melu, radio jne. saavat ajamaan Mersulla. Hankintahinta on nelinkertainen Mersulla uutena ja nyt.
Pitää vielä lisätä, ettei Rellussa ole ruostetta... Mersun kanssa vietetään ensi kesä pihalla puuhastellessa. Rellussa ei ole automaattivaihteistoa eikä automaattista ilmastointia. Vakkari on molemmissa, joten maantiellä ajamisen helppous menee tasan. Mersureissun jälkeen olen tosin aika paljon virkeämpi johtuen kunnon penkeistä. Kilometrejä tulee 3000+ kuukaudessa, joten ajamisen helppoudella ja keveydellä on merkitystä. Megane on ihan hyvä ajaa, joten ajo-ominaisuuksia en tässä käsittele.
.
Kriisin paikka: Hanki hyvin pidetty auto, ranskalainen, saksalainen tai jopa japanilainen. Mieti mitä siihen pitää mahtua ja mikä tuntuu hyvältä käsissäsi. Käyttösi on ilmeisen vähäistä, joten kilometrit eivät ole liian tärkeitä. Älä osta mallin hinnat alkaen versioita äläkä sitä sporttiversiota, jonka joku on revitellyt sairaseläkeläiseksi. Ranskalaisessa jää rahaa mahdollisiin korjaamokäynteihin, saksalaisessa saat laadun tuntua ja japanilaisissa (Toyta ja Mazda) tekniikka taitaa olla laadukasta (kestävää
Itse en ostaisi ranskalaista ykkösautoksi, mutta kakkoseksi se olisi kova sana. Seuraava ykkönen ei muuten ole myöskään Mersu. Aiempia autojani ovat olleet Saab ja Volkswagen, joten merkkiuskollisuudesta ei voi syyttää. Dieselit ja bensat jakautuneet 50%/50%. Autoni ostan avoimin silmin käyttötarkoitusta ajatellen ja tarjolla olevista vapaasti valiten. Intohimoni autoihin säästän lauantain lottouniin.
museokalu:
Mikä korimalli ja mikä vuosikerta tuo ruostuva Mersu on?
No arvaa kerran, toista et tarvitse. Kyseessä on se espanjanpommi, V220 CDI (w638) vm.2000.
Kyseessä oli tietoinen hankinta, tarvitsen työni takia ilmajousituksen ja lämpimän tavaratilan takia (tuo vuodessa +1500 nettoa kilometrikorvauksissa polttoainekulujen jälkeen). Takatilan helppo muunneltavuus henkilökuljetuksista tavarakuljetuksiin ja tuhansien eurojen hintaero VW:n T5 Multivaniin, jossa päästään samaan muunneltavuuteen sai minut ottamaan riskin. Entinen oli T4 Multivan pakuna, mutta sen penkkiratkaisut ovat kömpelöt.
Ilmajouset on muutettu manuaalisiksi vikaherkkyyden pienentämiseksi, silti venttiiliongelmia pakkasella. T4 (madallettu) pesee Mersun pienillä mutkateillä hyvän alustan takia, mutta maanteillä Mersu hiljaisuudellaan ja henkilöautomaisuudellaan on parempi. Automaatti ja vakkari tekevät matkanteosta unettavan helppoa. Auton korkeus tarjoaa lisää ohituspaikkoja henkilöautoon (sedan, viistoperä, farmari) verrattuna, joten matkojen ajoajat eivät poikkea. Odotan mielenkiinnolla, tuleeko Mersu Volkkaria halvemmaksi vai kalliimmaksi. Rehellisesti sanoen en tiedä.
Älkääkä hyvät ihmiset herjatko - tiedän minkä riskin otin ja työstäni ja tarpeistani johtuen V220 CDI tarjosi hintaansa nähden paljon hyviä ominaisuuksia. Edelleenkään se ei ole Mersu sanan varsinaisessa merkityksessä ja sanonkin kaikille leikkimielisesti ostaneeni Mersun, kun Volkkariin ei ollut varaa. Jos joku hullu yksityinen on moisen uutena ostanut, rahaa on valunut kaivoon komeasti. Käytettynä hankinta on jo mielenkiintoisempi.