Ihmettelin tätä jo edellisilläkin lumilla ja nyt taas.
Ajelin viikonloppuna lyhyen ajan sisällä samat tienpätkät sekä vaimon V50:llä että omalla S60:lla, joissa molemmissa on samanlaiset Nokian nastarenkaat. V50:ssä tosin talvea tuoreemmat.
Edelleen en voi kuin hämmästellä autojen pitoeroja liukkaalla. Tämä siis ennenkuin automatiikka puuttuu peliin.
V50 luistelee sekä suoraan vedätettäessä että mutkissa oikein huomattavasti enemmän kuin S60. Autojen painoero on aika pieni. Tuntuu kuin V50 kulkisi jään/lumen päällä, ja S60 ikäänkuin siinä kiinni.
Itse en pysty asiaa oikein selittämään muuten kuin pyöränripustuksen ja vaimennuksen eroilla. V50:n rengaspainesuositus on muuten melko suuri. Tosin samat paineetkin niissä nyt sattuivat olemaan.
Molemmilla toki tulee toimeen, ei siinä mitään.
Eräs selitys saattaa löytyä renkaiden pintapaineista. Molemmissa autoissa on varmaankin suht matalaprofiiliset renkaat, eli renkaiden pinta-ala tietä vasten on suuri. V50 on kumminkin huomattavasti kevyempi auto, jolloin renkaan pintapaine on huomattavan pieni. Tämä aiheuttaa sen, että rengas nousee helposti lumen, loskan, jopa veden päälle niin, ettei kunnon pintakosketusta synny.
V50 2,4-litraisella 1460 kg, S60 samoin motoristoituna 1488 kg.
* V50:ssä lyhyempi akseliväli (ei nyt sinänsä vetopitoon vaikuta, mutta tekee autosta äkkinäisemmän luistotilanteissa)
* Kenties vääntöero moottorissa (oman maasturin vääntö tekee siitä vain takavetoa käytettäessä liukkaan ajettavan jo pelkässä vesisateessa, nelivedolla tuo sitten oikein tarraa tienpintaan ja auto tuntuu painavammalta vaikka eihän kitkakerron mihinkään muutu).
Kokeilisin pikku-Volvoon kovempia rengaspaineita.
V50 2,4-litraisella 1460 kg, S60 samoin motoristoituna 1488 kg.
No niin, pitäisi siis tarkastella, mitkä ovat painoerot juuri tässä tapauksessa - ja toisaalta, minkä kokoiset renkaat ao. autoissa on.
"Liitely" johtuu yleensä eturenkaista, joten autojen painojakauma on myös merkityksellinen asia.
Itse kokeilisin kapeampia renkaita.
Isommalla Volvolla olen ajanut pari kertaa lyhyen lenkin, pienemmällä en koskaan, joten noista autoista sinänsä en osaa mitään sanoa.
Ensimmäinen autoni oli 70-luvun takavetoinen pieni japsi, jossa oli iso moottori edessä. Auto oli siis keulapainoinen ja se ominaisuus yhdistettynä lehtijousitettuun jäykkään taka-akseliin ei luvannut hyvää talvea ajatellen. Yllättävän hyvin sillä kuitenkin pärjäsi. Luulen, että se johtui hitaasti reagoivasta moottorista. Tehoa sinänsä oli tarpeeksi, mutta vahingossa ei kaasua painanut liikaa, joten pito säilyi. Tässä suhteessa useimmat nykyautot ovat paljon vaikeampia herkkien mottoreidensa kanssa. Tavalliset liikkeelle lähdot pitää tehdä tarkemmin, jos halua sutimatta lähteä liikkeelle.
Olisiko Volvojen kesken tämän suuntaisia eroja?
Massan jakautuminen (hitausmomentit, painonjakaumat, painopisteen korkeus), pyöräntuennat, tasauspyörästöt, akseli- ja raidevälit jne.
Kaikki vaikuttaa.
Tehdäänköhän muuten rengastestejä koskaan useammalla kuin yhdellä autolla, vaikka vain pari testitapausta. Miten yleensäkin valitaan testiauto, miten tiedetään että se edustaa keskimääräistä autoa? Jokainen autohan käyttää renkaiden tarjoamia pitopalveluja eri tavalla ja niiden paremmuusjärjestys voi riippua testiautosta.
Voi olla että joillain toisilla renkailla V50 olisi lähempänä S60:stä.