Auton vaihto lähestyy ja olen karttoittanut perheellemme sopivia vaihtoehtoja. Kierroksella tuli erään myyjän kertomana selville seuraava asia: kun Suomi liittyi EU:iin, niin eurooppalaisen yhdenmukaisuuden nimissä luovuttiin autojen alustan suojaamisesta. Tienpitäjä ei kuitenkaan ole lopettanut suolaamista, edes eurooppalaisen yhdenmukaisuuden nimissä. Siis nyt suojaamattomilla autoilla ajetaan suolatuilla teillä, ja kuvitella vain voi, mitä auton pohjalle ja alustarakenteille vuosien mittaan tapahtuu. Suomessa paljonkin pahaa, Kyproksella ei mitään! Koritakuut ovat pitkiä, mutta jos autossa näkyy jälkiä ulkoisesta rasituksesta, esim. hiekan kuluttamia jälkiä, vaatii korikorjauksen saaminen takuun piikkin todennäköisesti aikamoista vääntöä. Ja auto on siinä vaiheessa sitten käytännössä jo täysin laho.
Kuinka siis on: Jos autoa aikoo pitää esim. 5 - 6 vuotta ja sen jälkeen vaihtaa, niin voiko luottaa auton sinkittyyn koriin ja alustan lähes pelkkään maalaukseen, vai olisiko viistasta toimittaa kiesi heti uudekseltaan puhtaana ja kuivana alustan suojaukseen?
Tavoitteena on, että auto pysyy kunnossa ja ruostuu
mahdollisimman vähän. Ja huomioidaanko tehty alustan suojaus vaihtoauton hinnassa sitten kun seuraava vaihtoaika on käsillä?
Onko suojaus yhtä (hyvä)/huono sekä eurooppalaisilla että japanilaisilla, vai tehdäänkö asia jossakin edes vähän paremmin ja kestävämmin?
Kiitokset jo etukäteen asiallisista ja asiantuntevista vastauksista.
Muista ei ole väliksikään.
Jos aiot pitää autoa esim. 6v niin suosittelen suojausta oli merkki mikä tahansa. Näin auton pohja ei ole yhtä arka kosketuksille ja kivi suihkulle.
Ruostesuojauksissa on eroja, sillä esim. Audit ja Volvot edustavat sitä kestävintä päätä. Keskikastia ovat monet ranskalaiset, Opel, VW, Toyota jne. kun taas Fiat, Mazda ja Ford ovat arempia merkkejä. Silti en pelkäisi ostaa mitään noista jälkimmäisistä merkeistä ruostumisen takia. Mikään merkki ei ruostu tuossa ajassa korjauskuntoon, jos vaan autoa pesee ja vahaa edes joskus. Eli valmistusmaan tai ruostesuojauksen perusteella en autoa ostaisi vaan mieluummin auton ominaisuuksian tai teknisen viattomuuden (esim. Mazdassa äärimmäisen luotettava tekniikka). Kyllä sen 500,- kannattaa uhrata uuden auton suojaukseen mieluummin, kun pistää sama raha korjauskuluihin takuun loputtua. Se, että tuleeko raha takaisin 6v aikana vaihtohyvityksessä niin uskoisin, että kyllä siinä mielessä, että todennäköisesti autosi pohja on siistimpi kuin suojaamattomassa vastaavassa - oli kyse sitten vaikka Audista. Ammattilaisen tekemä suojaus yltää myös koteloihin ja ehkäisee esim. Volkkarille tyypillisen piiloruostumisen, joka tapahtuu usein tehtaan pvc-massan alla.
Lyhyesti: kannattaa suojata jos pitää autoa pitkään. Jos taas vaihdat heti takuun umpeuduttua uuden, niin silloin jää seuraavan omistajan "murheeksi".
p.s. ainoita merkkejä, jotka ovat uutena suojattu Suomessa kunnon massalla taitavat olla Delta-Auton myymät Kiat!
Uudet Opelit, ranskalaiset ja VW-konsernin tuotteet, Saab ja Volvo hyvin suojattu.
Niin ja BMW.
Niin ja BMW.
vuosimalleissa 2000-01 se on enemmän ruosteessa kuin Fiat Punto....
Eipä ole vaihtaessa kukaan myyjä tsekannut pohjaa; tosin kyseessä on hieman keskivertoa luotetumpi automerkki suojaukseltaan! Taitaa olla hukkaanheitettyä rahaa. Voi olla, että itse myytäessä jotain hyötyy? On se vaan hyvä, että auton arvo Suomessakin on alkanut noudattaa eurooppalaista kaavaa. Hyvää saa nykyisin ja halvalla! Hullu maksaa enää nykyään liikaa käytetyistä!
Olen kyllä hyvin varauksellisesti suhtautunut meillä Suomessa tehtäviin jälkisuojauksiin. Vaikka aineet ja menetelmät olisivatkin kunnossa, niin homma jää kuitenkin sen duunarin vastuulle joka työn tekee. Huolimaton pesu ja kuivaus saa aikaan suuremman vahingon kuin että luottaisi tehtaan suojaukseen. Myös jotkut autonvalmistajat suhtautuvat kielteisesti jälkisuojaukseen, tai asettavat vaatimuksia suojaustavalle. Esim. omalla kohdallani Delta-Auton teettämä "suojaus" alkoi irtoilla helmakotelon saumakohdista pitkinä suikaleina 3 vuoden jälkeen. Oliko vika tekijän huolimattomuudessa, se jää arvailujen varaan.
Massaamisesta liuotinohenteisilla massoilla luovuttiin, mutta suojaamisesta ei. Esimerkiksi eräiden nykyisten eurooppalaisten autojen sinkitys/kovavahaus-yhdistelmä lienee paljon pätevämpi kuin entisaikojen massaus.
Ruostumisalttiutta voi tutkailla merkeittäin, malleittain ja vuosimalleittain noin yhdeksän vuoden ajalta vaikka tuolta: http://www.vibilagare.se/rostregistret.asp
Tuo ruotsalainen linkki ei anna kuitenkaan vastausta siihen, kuinka auto säilyy suojattuna.
Muistaakseni TM joskus kymmenkunta vuotta sitten teki oman tutkimuksen, jossa Mitsubishi Lancer sai parhaat pisteet. Tämä siksi, että ne ainakin silloin käsiteltiin maahantuonnin yhteydessä. Tarina ei kuitenkaan kerro, mikä Lancerin tulos olisi ollut ilman ylimääräistä suojausta. Jos käsittelyn seurauksena kuitenkin autosta saadaan hyvä, ei rostregisterin tuloksilla ole merkitystä. Paitsi silloin, kun maahantuoja kieltää suojaamisen.
Itse ajan herkästi ruostuvalla automallilla. Se suojattiin ennen käyttöönottoa, joten toivottavasti kestää. Tarkoitus on kuitenkin pitää autoa niin kauan kuin se pysyy hyvässä kunnossa. Olisin voinut valita toisen merkkisen auton, joka on koriltaan kestävämpi jo tehtaalta lähtiessä, mutta tässä tapauksessa hinta olisi noussut huomattavasti. Nyt noin 500 e:n satsaus suojaukseen toivottavasti antoa paljon paremman vastineen.
Niin ja BMW.
vuosimalleissa 2000-01 se on enemmän ruosteessa kuin Fiat Punto....
Tiedän että joitain Bemarin osia on vaihdettu takuuseen tuon ongelman takia, mutta ihan GTAm:n kirjoitusta en allekirjoita. Tuolta yllä olevasta linkista kun katsoo (http://www.vibilagare.se/rostregistret.asp) kaikki Bemarit (myös vm 2001) on saaneet parhaan tai toiseksi parhaan arvosanan, eli 4 tai 5, kun taas Punto on saanut toiseksi huonoimman, eli 2.
Lisäksi kun puhe on juuri alustan suojauksesta, Bmw on yksi parhaista merkeistä, jos ruostetta jossain vaiheessa ilmenee, se on kosmeettista. Mutta kuten sanottua, esim takaluukkuja ja ovia on joissain vuosimalleissa vaihdettu takuuseen.
KYLLÄ KANNATTAA SUOJATA!
Sillä rahalla saa mukavasti mielenrauhaa käyttövuosien ajaksi. Vaikka sitä rahaa ei saa ehkä täysimääräisenä takaisin, kun vaihtaa autoaan, on se kuitenkin ihan hyvä MYYNTIARGUMENTTI ja todiste siitä, että on halunnut pitää kärrystään huolta.
Perheellä on tallissa perusteellisesti ruostesuojattu Fiat 127 vm. 1980 ja Renault Safrane vm. 1995 ja Volvo V70 vm. 2001.
Kahdessa vanhimmassa on hieman kosmeettista ruostetta, uusimmassa tuskin mistään löydettävissä.
Jos tosiaan pidät sitä autoa pari, kolme vuotta, niin yhtikäs mitään et vaihtaessa hyödy siitä rahallisesti, eli hukkaan menee siinä mielessä. Toki jos ajattelee pidemmän päälle, niin suojauttaessa tekisi palveluksen niille tuleville omistajille. Jos pitoaika yli viisi vuotta, niin sitten kannattaa.
Siinä on vaan se ongelma, että ihmiset tulee tietoisemmaksi ruostesuojauksesta ja voi olla, että myös katsovat ostamansa auton paremmin ihan myös pohjan ja helmat kanssa.
Niin tein minäkin kun ostin auton jos automyyjä ei suosu niin seuraava liike
Siinä on vaan se ongelma, että ihmiset tulee tietoisemmaksi ruostesuojauksesta ja voi olla, että myös katsovat ostamansa auton paremmin ihan myös pohjan ja helmat kanssa.
Niin tein minäkin kun ostin auton jos automyyjä ei suosu niin seuraava liike
Kyllä minäkin, jos olisin ostamassa muutaman vuoden ikäistä huonosti tehtaalla suojattua(japseja) autoa, niin jättäisin liikkeeseen ruostesaumaiset autot, ja jos löytyisi hyvin jälkikäsitelty auto, niin voisin maksaa sellaisesta reilusti enemmän. Tekniikan kanssa pärjää jotenkin, mutta ruosteen kanssa keinot on vähissä.
Minä tarkistan aina ruostetilanteen ennen ostoa, jos menettelee niin ostan ja suojaan itse mahdolliset huonot kohdat heti kun kerkiän.
Tuolta voit hakea merkkihaulla kuvia pahannäköisistä ruosteongelmista.
http://www.finikor.fi/Kuva-galleria.pbs
http://www.finikor.fi/Kuva-galleria.pbs
Hieman epäilyttää noinkin ruosteisen, kuten kuvissa näkyvän almeran jälkikäsittely. Hyvät pitää olla aineet ja konstit, jotta ruostuminen pysähtyy, eikä tule läpi. Itse ostin aikaa sitten käytetyn auton, joka oli 5-10- vuotiaana suojattu ja hyvältä näytti, kunnes kerran ajoin liukkaalla kelillä hyvin hiekoitetulla tiellä reissun, ja satuin ajon jälkeen katsomaan pyöräkoteloon ja hiekka oli irroittanut massan ja ruostunut pelti pilkotti alta. Tarkemmin auton pohjaa katseltuani löysin monta "märkäpaisetta", jonka puhkaistuani kosteaa ruostemönjää tippui maahan, oli ilmeisesti kosteaan, alkavan ruosteen päälle massattu. Tekniikka ja aineet on varmaan kehittyneet, mutta silti vähän epäilen.
Vastasit omaan kysymykseesi oletko ajatellut terapiaa
[quote title="02.12.2006 klo 12:07 tiet kirjoitti"]
Vastasit omaan kysymykseesi oletko ajatellut terapiaa
Enpä vastannut, taidat itse olla äidinkielen opintojen ja luetun ymmärtämisen harjoittelun tarpeessa.
Eli tarviit tosiaan apua
Juurihan TM:n päätoimittaja oli sitä mieltä, että me suomalaiset ajelemme turhan vanhoilla autoilla. Eikö siis kaikenlainen ruosteenestokäsittely olekin täysin turhaa, sillä eihän autokanta ollenkaan nuorru, jos emme vanhoja kotteroita vaihda mahdollisimman usein uusiin autoihin.
Siksi onkin todella järkevää olla ottamatta ollenkaan huomioon auton kestävyyttä ostoperusteena. Kyllä nykyauto sen 5 - 6 vuotta kestää, jonka jälkeen se onkin jo romutettava, ettei omistajaa voitaisi luokitella "häpeäpilkuksi" jopa autolehden pääkirjoituksessa.
Eläköön markkinatalous ja viisaat pääkirjoittajat!!!
Ekoautoja haluat, siis häviävät itsestään?
Toisaalta kolariturvallisuus voi kärsiä ruosteen vuoksi?
Trabant. Polttoaineeksikin käy melkein mikä vaan, mikä liene energiaomavaraisuuden kannalta hyvä.