Koska tämä ketju ilmeisesti omistettiin metakeskustelulle, jatketaan sillä linjalla.
Aiemmin esitettiin, että täällä ei tarvitse olla niin vakavaa keskustelua. Myös toive mielipiteidensä oikeellisuuden todistamisen tarpeesta on kerrottu. Toisaalta myös perusteluita kaivataan, jotta sanoilla olisi jotain merkitystä. Johtopäätöksenä tästä voidaan kai vetää, että paikalla on erityylisiä henkilöitä, joiden odotukset ovat erilaisia. Tästä voisi tehdä jonkinlaisen rinnastuksen liikenteeseen, siellä yhteisten pelisääntöjen tarpeeseen ja tulkintavaraan, mutta antaa olla.
Yleisesti ottaen hyvään keskusteluun kuuluu tietty vuorovaikutus. Se tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että toisen ajatuksia kommentoidaan. Jos ensimmäinen esittää mielipiteen, josta toinen on perustellusti eri mieltä, voi ensimmäinen syventää perustelujaan aiheesta, jos toinen ei ensimmäisen mielestä asiaa ymmärtänyt. Muuten on vaarana lastentarhasta tutun eipäs-juupas-kinan syntymiseen. Täällä kaikki keskustelijat lienevät tuota ikää vanhempia, joten riskiä em. kaltaiseen väittelyyn ei pitäisi olla.
Jos toisen kommentissa on epäselviä asioita, kannattaa ensimmäisen pyytää tarkennusta. Näin on mahdollista, että joku osapuolista saa uutta tietoa, jonka perusteella voi kehittää mielipidettään asiasta. Ei kai näiden keskustelujen kuitenkaan tarvitse maailmaa parantaa. Itselleni ainakin riittää, että minä saan aiheesta jotain irti.
Mitkä ovat omia mielipiteitä, jos vain sellaisia saa esittää? Eiköhän ne aina perustu johonkin? Sallittua mielestäni on, että ne perustuvat uskoon, toivoon, tutkimustietoon tai johonkin muuhun. Tällöin kuitenkin vastapelurin vakuuttamiseksi on kohtuullista, että perusteet esitetään.
Keskustelijan olisi myös järkevää myöntää itselleen, että maailmassa voi olla olemassa tietoa, joka kumoaa oman käsityksen asiasta. Näin tiedemaailmassakin ajatellaan siitä huolimatta, ettei yksikään tutkija toivo pitkän tutkimusprosessin päätteeksi kenenkään osoittavan tehtyä työtä turhaksi. Aivan kuten urheilijan kannattaa varautua siihen, että tämän saavuttama maailman ennätys jonain päivänä rikotaan. Muutenhan minäkin voisin ilmoittaa olevani Suomen paras kuski, erehtymättömyydessä vähintään Paaviin verrattavissa. Tällä ilmoituksella osoitin sen olevan fakta. Rakentavaa?
[Herbert muokkasi tätä viestiä 15.01.2005 klo 01:36]
Apua, en voi uskoa että sanon tämän, mutta meillä Suomalaisilla kuljettajilla olisi opittavaa Ruotsalaisten kuljettajien suhtautumisesta kevyeen liikenteeseen. Ruotsalaisille kun jo suojatien eteen pysähtynyt jalankulkija on syy pysäyttää auto ja päästää jalankulkija rauhassa (ja turvallisesti) tien yli. Italian malli ei taitaisi Suomessa onnistua. -Siis että ottamalla katsekontaktin kuljettajaan ilmaiset aikeesi mennä tien yli.
Juu, ei Suomessa helpolla pääse tien yli. Mutta eilen nainen näytti minulle merkkiä että mene vain tien yli ja moikkasin hänelle takaisin. Minun kokemuksistani päätelllen tien yli päästää: naiset, ulkomaalaiset autoilijat (usein kuin joku mies on päästänyt tien yli niin on autossa ollut ulkomaalaiset rekkarit ja ei suomalaisen näköinen kuski) ja ammattiautoilijatkin ovat ihan mukavasti päästäneet tien yli. No onneksi täällä Suomessa jalankulkijan on turvallisempi ylittää tie kuin Venäjällä. Jos oikein olen ymmärtänyt niin siellä ei jalankulkijoita paljoa väistellä.
Vertaus liikenne/peloponnesolaissodat on mielestäni osuva, näyt tietävän liikennettä koskevista faktoista saman verran kuin viisivuotias antiikin Kreikan historiasta.
Mitä jos vastaisuudessa kirjoittaisit kommenttiesi eteen Tämä on huuhaata silloin kun haluat vain piestä suutasi?"
Tuo minun "rampiltatulevan väistäminen" joka on siis rikos, oli siis se ainoa fakta jolla määrittelit minut viisivuotiaaan tyttäresi tasolle liikennelakien osaamisessa, kera peloponnesolaissotien?
( en ole kuullut että kukaan joustaja olisi sakkoja saanut antaessaan tilaa rampiltatulijalle ?) Sääliksi käy kanssa-autoilijoita sinunlaisiltasi jotka eivät ymmärrä kolmointakaa yms tulijoita. ( paljon on toruttu suomalaisia "vetoketsuosaamattomuudesta" )
Sinun provosoimana olen tullut välinpitämättömäksi vilkun käytön suhteen. Samoin ajan pitkillä vastaantulijoita vastaan moottoritiellä, tukin moottoriten keskikaistan, koska ohitan, ajamatta itse ylinopeutta, edelläajavani joka ajaa 2 kilometriä tunniassa pienempää nopeutta kuin minä. En anna tilaa kolmion tms takaa tuleville. En anna tilaa, minun ohittamiseksi (päivastoin ), jos itse ajan läheskään tiekohtaista nopeusrajoitusta. Jarrutan akresiivisesti aina kun joku on aikeissa ylittää suojatietä, tai liikennevalot on ehkä muuttumassa keltaisiksi. Näin ainakin teoriassa, jos sinun oppisi todesta ottaisin!
Olet siis itse todella haitaksi liikenneturvallisuudelle kirjoittaesssasi oppejasi, 1950-luvun (Kekkoskauden Soviet Finnland ) metodeilla, täällä TM:n liikennepalstalla.
[il Diavolo muokkasi tätä viestiä 17.01.2005 klo 13:06]
...ja "joku" (ei enää nimiä) epäili minua fanaattiseksi ja (olisko samassa yhteydessä) ja vihjailtiin vielä minun kärsivän "tieraivosta" kun kirjoittelin toisaalla sumuvalojen käyttäjistä kommenttia. Sellaista leppoisaa jutustelua ja heppoisten mielipiteitteni esittämistä, joissa kuitenkin pyrin löysään lainkuuliaisuuteen ja käytännön kokemuksiin, jotka tukevat lainsäätäjän näkökohtia. Mitä nyt pikkuisen vielä päälle ärsyttävät väärinymmärrettyinä kanssakuljettajien osalta...
Mutta miksi pitäisi sitten luokitella Il Diavolon (sattuva nimi tuon viimeisimmän perusteella) ja misarin kirjoittelua täällä?
Kun faktat loppuvat ja vain "mää tierän paremmin" jäävät jäljelle, ei keksitä kuin syyttää kaikkia tahoja, tutkijoita, lainsäätäjiä jne kehitysjarruiksi yms.
Sorry pojat (vai miehet?), mutta fakta puree meikäläiseenkin paremmin kuin teidän enemmän ja vähemmän "mutut".
Apua, en voi uskoa että sanon tämän, mutta meillä suomalaisilla kuljettajilla olisi opittavaa ruotsalaisten kuljettajien suhtautumisesta kevyeen liikenteeseen.
Tuollaisia karmeita asioita omasta itsestään kun muutkin oivaltaisivat myös muillakin liikenteen osa-alueilla, jäisi täälläkin monta keskustelua käymättä. Lisäksi, jos erään tilaston mukaan maailman parhaiten koulutettu kansa oppisi soveltamaan kerrointa 3,6 käytäntöön, näyttäisi tulevaisuus valoisalta.
Diavolo: Tuo minun "rampiltatulevan väistäminen" joka on siis rikos, oli siis se ainoa fakta jolla määrittelit minut viisivuotiaaan tyttäresi tasolle liikennelakien osaamisessa, kera peloponnesolaissotien?
Nämä kaksi asiaa eivät liittyneet toisiinsa. Sanoin sinun käsittelevän liikennettä kuin viisivuotias niitä sotia; kun ei tiedä aiheesta mitään, oman mielikuvituksen tuotteet muuttuvat todeksi. Erona on se, että viisivuotias omaksuu uutta.
Diavolo: Sääliksi käy kanssa-autoilijoita sinunlaisiltasi jotka eivät ymmärrä kolmointakaa yms tulijoita
Olen saanut naamaani kauniin rusketuksen siitä valojenräpsimisestä, jonka olen saanut osakseni päästäessäni T:reen läntisellä ohitustiellä madellessani kolmion takana jonottavia eteeni joidenkin takanani tulevien raivoisasta vastustuksesta huolimatta, eli jotain ymmärrystä minultakin paatuneelta löytyy kolmion kyykyttämille.
Mutta ei niin paljoa, että haluaisin olla mukana edistämässä sellaisen ajotavan omaksumista Suomen moottoriteille, jossa tilannetta näkemätön liittymästä tulija totutettaisiin tulemaan sokkona pitkälti toista sataa kahta rinnan ajavien autojen sekaan.
Annan liittyjälle tietä, jos näen ettei hän omin voimin osu kymmenien metrien turvaväleihin tai jos hänen autonsa ei yrityksestä huolimatta kiihdy riittävästi, mutta sen verran minulla on mielikuvitusta, että osaan hahmottaa tekojeni seuraukset jos loikkaan ohituskaistalle aina kun joku sitä vaatii. Ero on siinä, että annan tietä omalta kaistaltani, hidastamalla, en anna tuupata itseäni ties kuinka kiperään tilanteeseen ohituskaistalle.
Diavolo: Sinun provosoimana olen tullut välinpitämättömäksi vilkun käytön suhteen. Samoin ajan pitkillä vastaantulijoita vastaan moottoritiellä, tukin moottoriten keskikaistan, koska ohitan, ajamatta itse ylinopeutta, edelläajavani joka ajaa 2 kilometriä tunniassa pienempää nopeutta kuin minä. En anna tilaa kolmion tms takaa tuleville. En anna tilaa, minun ohittamiseksi (päivastoin ), jos itse ajan läheskään tiekohtaista nopeusrajoitusta. Jarrutan akresiivisesti aina kun joku on aikeissa ylittää suojatietä, tai liikennevalot on ehkä muuttumassa keltaisiksi. Näin ainakin teoriassa, jos sinun oppisi todesta ottaisin!
Olen sanonut joka kohdasta täsmälleen päinvastoin kuin väität minun sanoneen. Poikkeus on moottoritiellä pitkien käyttö, siinä en näe pahaa jos tie kaartaa niin, etteivät valoni osu vastaantuleviin tai jos keskialueella on penger tai istutuksia riittävästi. Joko ulosantini on huonoa, et ymmärrä lukemaasi tai et ole edes lukenut kommentoimaasi asiaa.
Ettei menisi ihan pelkäksi toistemme sättimiseksi, tässä hiukan asiaakin. Misar kirjoitti tuolla minulta kielletyssä toisessa turvavälikeskustelussa perässäroikkujien määritelmästään (60km=25m 80km=30m 100km=35m 120km=42m). Hän ei väittänytkään näitä turvaväleiksi, mutta lukujen suhteet kertovat samaa mihin monen muunkin kommentit ovat viitanneet, nimittäin siihen, että peräkkäisten autojen hätäjarrutus on tapahtumana väärin ymmärretty.
Näytetään uskovan, että reaktioajan jälkeen autot hidastuvat samaan tahtiin niiden etäisyyden pysyessä samana. Todellisuudessa kuitenkin vain hidastuvuus pysyy samana, välimatka supistuu jälkimmäisen auton pysähtymiseen asti. Jälkimmäisen pysähtyminen tapahtuu yhtä paljon ensimmäisen auton jälkeen kuin mitä oli eroa jarrutuksen aloittamisessa.
Eli minimi turvaväli ei ole reaktioaika x nopeus vaan siihen on laskettava päälle myös matka, jonka takimmainen jarruttaja saa edellä menevää kiinni jarrutuksen aikana. Koska tämän laskeminen ei ole ainakaan minulle mahdollinen päässä laskien ajaessa, lisään varmuuden vuoksi sekunnin verran pisimpään näkemääni arvioon ihmisen keskimääräisestä reaktioajasta.
Tämän lisäyksen uskon kattavan myös sen ilmiön, että jonossa ajaessa nämä laskelmat eivät päde, koska jos joku edellä olevista törmää, hänen hidastuvuutensa kasvu syö omaa käytettävissä olevaa jarrutusmatkaani.
[TeeCee muokkasi tätä viestiä 18.01.2005 klo 13:10]
Luvut olivatkin ilmeisesti tunnepohjalta valittuja. Mainittuja etäisyyksiä lyhyemmät välimatkat tuntuvat inhottavilta, todellisen turvallisuuden kanssa koko asialla ei ole mitään tekemistä. Valitettavasti moni unohtaa asioita arvioidessaan faktat ja antaa tunteen hämätä uskoen asioiden tuntuessa miellyttävältä niiden olevan hyvin. Oireita tästä oli jo havaittavissa, koska perässäroikkumisen haittoja perusteltiin turvallisuusriskillä. Sama ilmiö tuli esiin suolakeskustelussa. Vain muutama keskustelija otti esille edes jossain määrin suolan tarjoamat hyödyt.
Mutta mikäpä minä olen aiheesta keskustelemaan, tuomiota tässä odotellaan. Vaan tulikohan vaadittua tuomaristolta liikoja?
[Herbert muokkasi tätä viestiä 18.01.2005 klo 13:05]
Mikä siinä on ettei ajeta niin kun on koulussa opettu? Suuntavilkku hyvissä ajoin päälle, ei vasta kun renkaat kääntyy. Ei jarruteta ennen kun vilkku on päällä. Ryhmittäydytään oikein, ei tukita risteyksiä, auton voi myös ajaa liikenteenjakajan taakse piiloon, niin että takana tulevat pääsevät ohitse. Käytetään Ajo- ei Sumu-valoja. Kun rekka ryömii ylämäessä ei tungeta väkisin eteen niin että auto joutuu pysähtymään. Yritetään tehdä itsemme mahdollisimman vähän tilaa liikenteesssä vieväksi. Ohitustilanteissa ohitettava ei saisi mielellään kiihdyttää. Kaistavaihdoissa vilkku olisi kiva ja miellellään jälleen ohitettava ei kiihdyttäisi. Ihan niin kuin koulussa on ainakin minulle aikanaan opetettu. Kun nämä perusasiat saisi menemään kaaliin, Ylinopeuksista puhuminen tuntuu lähinnä saivartelulta!
Koska tämä ketju ilmeisesti omistettiin metakeskustelulle, jatketaan sillä linjalla.
Aiemmin esitettiin, että täällä ei tarvitse olla niin vakavaa keskustelua. Myös toive mielipiteidensä oikeellisuuden todistamisen tarpeesta on kerrottu. Toisaalta myös perusteluita kaivataan, jotta sanoilla olisi jotain merkitystä. Johtopäätöksenä tästä voidaan kai vetää, että paikalla on erityylisiä henkilöitä, joiden odotukset ovat erilaisia. Tästä voisi tehdä jonkinlaisen rinnastuksen liikenteeseen, siellä yhteisten pelisääntöjen tarpeeseen ja tulkintavaraan, mutta antaa olla.
Yleisesti ottaen hyvään keskusteluun kuuluu tietty vuorovaikutus. Se tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että toisen ajatuksia kommentoidaan. Jos ensimmäinen esittää mielipiteen, josta toinen on perustellusti eri mieltä, voi ensimmäinen syventää perustelujaan aiheesta, jos toinen ei ensimmäisen mielestä asiaa ymmärtänyt. Muuten on vaarana lastentarhasta tutun eipäs-juupas-kinan syntymiseen. Täällä kaikki keskustelijat lienevät tuota ikää vanhempia, joten riskiä em. kaltaiseen väittelyyn ei pitäisi olla.
Jos toisen kommentissa on epäselviä asioita, kannattaa ensimmäisen pyytää tarkennusta. Näin on mahdollista, että joku osapuolista saa uutta tietoa, jonka perusteella voi kehittää mielipidettään asiasta. Ei kai näiden keskustelujen kuitenkaan tarvitse maailmaa parantaa. Itselleni ainakin riittää, että minä saan aiheesta jotain irti.
Mitkä ovat omia mielipiteitä, jos vain sellaisia saa esittää? Eiköhän ne aina perustu johonkin? Sallittua mielestäni on, että ne perustuvat uskoon, toivoon, tutkimustietoon tai johonkin muuhun. Tällöin kuitenkin vastapelurin vakuuttamiseksi on kohtuullista, että perusteet esitetään.
Keskustelijan olisi myös järkevää myöntää itselleen, että maailmassa voi olla olemassa tietoa, joka kumoaa oman käsityksen asiasta. Näin tiedemaailmassakin ajatellaan siitä huolimatta, ettei yksikään tutkija toivo pitkän tutkimusprosessin päätteeksi kenenkään osoittavan tehtyä työtä turhaksi. Aivan kuten urheilijan kannattaa varautua siihen, että tämän saavuttama maailman ennätys jonain päivänä rikotaan. Muutenhan minäkin voisin ilmoittaa olevani Suomen paras kuski, erehtymättömyydessä vähintään Paaviin verrattavissa. Tällä ilmoituksella osoitin sen olevan fakta. Rakentavaa?
Apua, en voi uskoa että sanon tämän, mutta meillä Suomalaisilla kuljettajilla olisi opittavaa Ruotsalaisten kuljettajien suhtautumisesta kevyeen liikenteeseen. Ruotsalaisille kun jo suojatien eteen pysähtynyt jalankulkija on syy pysäyttää auto ja päästää jalankulkija rauhassa (ja turvallisesti) tien yli. Italian malli ei taitaisi Suomessa onnistua. -Siis että ottamalla katsekontaktin kuljettajaan ilmaiset aikeesi mennä tien yli.
Juu, ei Suomessa helpolla pääse tien yli. Mutta eilen nainen näytti minulle merkkiä että mene vain tien yli ja moikkasin hänelle takaisin.
Minun kokemuksistani päätelllen tien yli päästää: naiset, ulkomaalaiset autoilijat (usein kuin joku mies on päästänyt tien yli niin on autossa ollut ulkomaalaiset rekkarit ja ei suomalaisen näköinen kuski) ja ammattiautoilijatkin ovat ihan mukavasti päästäneet tien yli.
No onneksi täällä Suomessa jalankulkijan on turvallisempi ylittää tie kuin Venäjällä. Jos oikein olen ymmärtänyt niin siellä ei jalankulkijoita paljoa väistellä.
TeeCee kirjoitti:"Tarkoitin kommenttiasi koskien moottoritielle tuloa liittymästä.( tilananto)
Vertaus liikenne/peloponnesolaissodat on mielestäni osuva, näyt tietävän liikennettä koskevista faktoista saman verran kuin viisivuotias antiikin Kreikan historiasta.
Mitä jos vastaisuudessa kirjoittaisit kommenttiesi eteen Tämä on huuhaata silloin kun haluat vain piestä suutasi?"
Tuo minun "rampiltatulevan väistäminen" joka on siis rikos, oli siis se ainoa fakta jolla määrittelit minut viisivuotiaaan tyttäresi tasolle liikennelakien osaamisessa, kera peloponnesolaissotien?
( en ole kuullut että kukaan joustaja olisi sakkoja saanut antaessaan tilaa rampiltatulijalle ?)
Sääliksi käy kanssa-autoilijoita sinunlaisiltasi jotka eivät ymmärrä kolmointakaa yms tulijoita. ( paljon on toruttu suomalaisia "vetoketsuosaamattomuudesta" )
Sinun provosoimana olen tullut välinpitämättömäksi vilkun käytön suhteen. Samoin ajan pitkillä vastaantulijoita vastaan moottoritiellä, tukin moottoriten keskikaistan, koska ohitan, ajamatta itse ylinopeutta, edelläajavani joka ajaa 2 kilometriä tunniassa pienempää nopeutta kuin minä. En anna tilaa kolmion tms takaa tuleville.
En anna tilaa, minun ohittamiseksi (päivastoin ), jos itse ajan läheskään tiekohtaista nopeusrajoitusta.
Jarrutan akresiivisesti aina kun joku on aikeissa ylittää suojatietä, tai liikennevalot on ehkä muuttumassa keltaisiksi.
Näin ainakin teoriassa, jos sinun oppisi todesta ottaisin!
Olet siis itse todella haitaksi liikenneturvallisuudelle kirjoittaesssasi oppejasi, 1950-luvun (Kekkoskauden Soviet Finnland ) metodeilla, täällä TM:n liikennepalstalla.
...ja "joku" (ei enää nimiä) epäili minua fanaattiseksi ja (olisko samassa yhteydessä) ja vihjailtiin vielä minun kärsivän "tieraivosta" kun kirjoittelin toisaalla sumuvalojen käyttäjistä kommenttia. Sellaista leppoisaa jutustelua ja heppoisten mielipiteitteni esittämistä, joissa kuitenkin pyrin löysään lainkuuliaisuuteen ja käytännön kokemuksiin, jotka tukevat lainsäätäjän näkökohtia. Mitä nyt pikkuisen vielä päälle ärsyttävät väärinymmärrettyinä kanssakuljettajien osalta...
Mutta miksi pitäisi sitten luokitella Il Diavolon (sattuva nimi tuon viimeisimmän perusteella) ja misarin kirjoittelua täällä?
Kun faktat loppuvat ja vain "mää tierän paremmin" jäävät jäljelle, ei keksitä kuin syyttää kaikkia tahoja, tutkijoita, lainsäätäjiä jne kehitysjarruiksi yms.
Sorry pojat (vai miehet?), mutta fakta puree meikäläiseenkin paremmin kuin teidän enemmän ja vähemmän "mutut".
Saint kirjoitti:
Apua, en voi uskoa että sanon tämän, mutta meillä suomalaisilla kuljettajilla olisi opittavaa ruotsalaisten kuljettajien suhtautumisesta kevyeen liikenteeseen.
Tuollaisia karmeita asioita omasta itsestään kun muutkin oivaltaisivat myös muillakin liikenteen osa-alueilla, jäisi täälläkin monta keskustelua käymättä. Lisäksi, jos erään tilaston mukaan maailman parhaiten koulutettu kansa oppisi soveltamaan kerrointa 3,6 käytäntöön, näyttäisi tulevaisuus valoisalta.
Diavolo: Tuo minun "rampiltatulevan väistäminen" joka on siis rikos, oli siis se ainoa fakta jolla määrittelit minut viisivuotiaaan tyttäresi tasolle liikennelakien osaamisessa, kera peloponnesolaissotien?
Nämä kaksi asiaa eivät liittyneet toisiinsa. Sanoin sinun käsittelevän liikennettä kuin viisivuotias niitä sotia; kun ei tiedä aiheesta mitään, oman mielikuvituksen tuotteet muuttuvat todeksi. Erona on se, että viisivuotias omaksuu uutta.
Diavolo: Sääliksi käy kanssa-autoilijoita sinunlaisiltasi jotka eivät ymmärrä kolmointakaa yms tulijoita
Olen saanut naamaani kauniin rusketuksen siitä valojenräpsimisestä, jonka olen saanut osakseni päästäessäni T:reen läntisellä ohitustiellä madellessani kolmion takana jonottavia eteeni joidenkin takanani tulevien raivoisasta vastustuksesta huolimatta, eli jotain ymmärrystä minultakin paatuneelta löytyy kolmion kyykyttämille.
Mutta ei niin paljoa, että haluaisin olla mukana edistämässä sellaisen ajotavan omaksumista Suomen moottoriteille, jossa tilannetta näkemätön liittymästä tulija totutettaisiin tulemaan sokkona pitkälti toista sataa kahta rinnan ajavien autojen sekaan.
Annan liittyjälle tietä, jos näen ettei hän omin voimin osu kymmenien metrien turvaväleihin tai jos hänen autonsa ei yrityksestä huolimatta kiihdy riittävästi, mutta sen verran minulla on mielikuvitusta, että osaan hahmottaa tekojeni seuraukset jos loikkaan ohituskaistalle aina kun joku sitä vaatii. Ero on siinä, että annan tietä omalta kaistaltani, hidastamalla, en anna tuupata itseäni ties kuinka kiperään tilanteeseen ohituskaistalle.
Diavolo: Sinun provosoimana olen tullut välinpitämättömäksi vilkun käytön suhteen. Samoin ajan pitkillä vastaantulijoita vastaan moottoritiellä, tukin moottoriten keskikaistan, koska ohitan, ajamatta itse ylinopeutta, edelläajavani joka ajaa 2 kilometriä tunniassa pienempää nopeutta kuin minä. En anna tilaa kolmion tms takaa tuleville.
En anna tilaa, minun ohittamiseksi (päivastoin ), jos itse ajan läheskään tiekohtaista nopeusrajoitusta.
Jarrutan akresiivisesti aina kun joku on aikeissa ylittää suojatietä, tai liikennevalot on ehkä muuttumassa keltaisiksi.
Näin ainakin teoriassa, jos sinun oppisi todesta ottaisin!
Olen sanonut joka kohdasta täsmälleen päinvastoin kuin väität minun sanoneen. Poikkeus on moottoritiellä pitkien käyttö, siinä en näe pahaa jos tie kaartaa niin, etteivät valoni osu vastaantuleviin tai jos keskialueella on penger tai istutuksia riittävästi. Joko ulosantini on huonoa, et ymmärrä lukemaasi tai et ole edes lukenut kommentoimaasi asiaa.
Ettei menisi ihan pelkäksi toistemme sättimiseksi, tässä hiukan asiaakin. Misar kirjoitti tuolla minulta kielletyssä toisessa turvavälikeskustelussa perässäroikkujien määritelmästään (60km=25m 80km=30m 100km=35m 120km=42m). Hän ei väittänytkään näitä turvaväleiksi, mutta lukujen suhteet kertovat samaa mihin monen muunkin kommentit ovat viitanneet, nimittäin siihen, että peräkkäisten autojen hätäjarrutus on tapahtumana väärin ymmärretty.
Näytetään uskovan, että reaktioajan jälkeen autot hidastuvat samaan tahtiin niiden etäisyyden pysyessä samana. Todellisuudessa kuitenkin vain hidastuvuus pysyy samana, välimatka supistuu jälkimmäisen auton pysähtymiseen asti. Jälkimmäisen pysähtyminen tapahtuu yhtä paljon ensimmäisen auton jälkeen kuin mitä oli eroa jarrutuksen aloittamisessa.
Eli minimi turvaväli ei ole reaktioaika x nopeus vaan siihen on laskettava päälle myös matka, jonka takimmainen jarruttaja saa edellä menevää kiinni jarrutuksen aikana. Koska tämän laskeminen ei ole ainakaan minulle mahdollinen päässä laskien ajaessa, lisään varmuuden vuoksi sekunnin verran pisimpään näkemääni arvioon ihmisen keskimääräisestä reaktioajasta.
Tämän lisäyksen uskon kattavan myös sen ilmiön, että jonossa ajaessa nämä laskelmat eivät päde, koska jos joku edellä olevista törmää, hänen hidastuvuutensa kasvu syö omaa käytettävissä olevaa jarrutusmatkaani.
Luvut olivatkin ilmeisesti tunnepohjalta valittuja. Mainittuja etäisyyksiä lyhyemmät välimatkat tuntuvat inhottavilta, todellisen turvallisuuden kanssa koko asialla ei ole mitään tekemistä. Valitettavasti moni unohtaa asioita arvioidessaan faktat ja antaa tunteen hämätä uskoen asioiden tuntuessa miellyttävältä niiden olevan hyvin. Oireita tästä oli jo havaittavissa, koska perässäroikkumisen haittoja perusteltiin turvallisuusriskillä. Sama ilmiö tuli esiin suolakeskustelussa. Vain muutama keskustelija otti esille edes jossain määrin suolan tarjoamat hyödyt.
Mutta mikäpä minä olen aiheesta keskustelemaan, tuomiota tässä odotellaan. Vaan tulikohan vaadittua tuomaristolta liikoja?
Mikä siinä on ettei ajeta niin kun on koulussa opettu? Suuntavilkku hyvissä ajoin päälle, ei vasta kun renkaat kääntyy. Ei jarruteta ennen kun vilkku on päällä. Ryhmittäydytään oikein, ei tukita risteyksiä, auton voi myös ajaa liikenteenjakajan taakse piiloon, niin että takana tulevat pääsevät ohitse. Käytetään Ajo- ei Sumu-valoja. Kun rekka ryömii ylämäessä ei tungeta väkisin eteen niin että auto joutuu pysähtymään. Yritetään tehdä itsemme mahdollisimman vähän tilaa liikenteesssä vieväksi. Ohitustilanteissa ohitettava ei saisi mielellään kiihdyttää. Kaistavaihdoissa vilkku olisi kiva ja miellellään jälleen ohitettava ei kiihdyttäisi. Ihan niin kuin koulussa on ainakin minulle aikanaan opetettu. Kun nämä perusasiat saisi menemään kaaliin, Ylinopeuksista puhuminen tuntuu lähinnä saivartelulta!