Onko sitten ihme jos täällä ollaan liikenneasioissakin niin takapajuisia, kaikki asiathan päätetään kovin pienessä piirissä ja ne jotka haluavat tuoda uutta keskusteluun leimataan herkästi vainoharhaisiksi.
Niin, siellä muuallahan se on liikenneparatiisi. Jostain ihmeen syystä maailman turvallisin liikenne on kuitenkin juuri pohjoismaissa, näissä liikennekulttuurin takapajuloissa.
Mainitsepa misar esimerkki johtohenkilöiden törkeistä väärinkäytöksistä Suomessa tai Ruotsissa. Se että on poliittisesti eri mieltä asioista ei ole väärinkäytöstä.
Oletko muuten misar koskaan ajatellut, että on täysin mahdollista että juuri Pohjoismaat ovat kenties ne, jotka ovat tuoneet jotain uutta liikennekeskusteluun? Kyllä yllättävän moni turvallisuuteen vaikuttava tekijä on jostain syystä lähtenyt Ruotsista, tuosta lähes kaikilla mittareilla maailman turvallisimmasta maasta. Ja tulokset ovat kiistatta hyviä, katsot mitä hyvänsä tilastoa Ruotsista. Ehkä siinä on sitäkin, että hyvän kansallisen itsetunnon ansiosta siellä on keksitty autoille muutakin käyttöä kuin vehkeenjatkeena toimiminen...
Olen täysin samaa mieltä kanssasi ruotsin osuudesta.
Johtamiskulttuuri suomessa ja ruotsissa eroaa kuin yö ja päivä toisistaan, suomessa uhkaillaan sanktioiden koventamisilla syyllistetään valheellisilla väittämillä liikenteen osallistujia kertomalla kehityksen menneen parissa kuukaudessa täysin retuperälle, niinkuin liikenteen kehitystä nyt voisi arvioida kuukausitasoilla, kun ennemminkin tarkastelujakso pitäisi olla kymmenen vuoden tähtäimellä.
Onko näin että ruotsin johtamistyyli, jossa pyritään asioista sopimaan ja luotetaan ihmisten omaan kykyyn tulla oikeaan lopputulokseen puree myös liikennepuolella.
Aikaisemmin esitin jossain keskustelussa että pitäisi luopua näistä maailman uutiskynnyksen ylittävistä sakkotasoista ja siirtyä ohjaavaan suuntaan joka toisi parempia tuloksia. Mitä tapahtui sain kovan ryöpyn niskaani jossa vaadittiin lisää ja kovempia sanktioita koska muuten kaikki menisi päin hel..vettiä.
Jos sanktioiden kiristäminen toisi tuloksia niin silloinhan vankilatkin tuottaisivat pelkästään kilttejä ja lainkuuliaisia kansalaisia porteistaan.
Nykyihmisen älykkyyteen olisi syytä ruveta luottamaan myös poliitikkojen ja virkamiesten, ei niin että sanotaan että tälläistenkö käsiin pitäisi päätöksenteko luovuttaa. Tälläinen letkautus osoittaa vain tekijänsä tyhmyyttä.
misar: Nykyihmisen älykkyyteen olisi syytä ruveta luottamaan
Ei älyä ole kukaan epäillyt, vain tietoja. Ethän sinäkään tiedä juuri mitään liikenneturvallisuuteen vaikuttavista riskitekijöistä, joita säädellään mm. nopeusrajoituksilla. Et tutustu tietoihin koska ne ovat pötyä, et kuitenkaan osaa osoittaa että mikä sitten olisi oikeaa tietoa. Mielipiteitä sinulla kyllä riittää, mutta sellaisia pystyy tuottamaan kuka tahansa.
Minä en tiedä mitään sillanrakennuksesta, siksi en vaadi oikeutta saada päättää esimerkiksi niiden ainevahvuuksista ja materiaaleista.
Hei TeeCee! Sillanrakentamisesta ja tiedon ja älyn käyttötavoista tuli helposti mieleen täkäläinen esimerkki:Silta Malmöstä Kööpenhaminaan.Sillan sijainnista päätettäessä käytettiin sosiaalidemokraatisesti kaikki mahdollinen tutkittavissa oleva tieto ja taito sillan rakentamisesta juuri Malmöseen vaikka esim.Helsingborg-Helsingör olisi ollut ainakin paljon lyhyempi ja luultavasti halvempikin vaihtoehto. Päätöstä perusteltiin työllisyys ym seikoilla eli poliittisella vakiopupulla.Työllisyyteen oli toki vaikutusta rakennustöiden ajan mutta eniten kai sillasta hyötyvät tanskalaiset jotka käy töissä Köpiksessä ja asuu Malmössä;paremmat palkat ja pienempi tulovero Tanskassa ja halvempi eläminen ja päivähoito lapsille ruotsissa. Ainoot ruotsalaiset hyötyjät taitaa olla ne jotka harrastuksekseen rahtaa viinaa ja kaljaa Saksasta ja Tanskasta tänne,tullissa kun ei tarvitse pysähtyä jos ei nyt satu pensa loppuun sen kohdalle. Niin ja onhan Pärssonikin mälmölainen vaikka hän taitaa viinaostonsa hoitaa "köökin kautta" vaimo kun on systeemin pääpomo. Tarkoitan tällä nyt sitä että tietoa ja älliäkin voidaan käyttää moneen tarkoitukseen ja monella tavalla niinkuin tilastojakin. Siltaa sinänsä pidän loistavana esimerkkinä nykyajan rakennus ja insinööritaidosta mutta on sillä paskamaista ajaa kovalla tuulella.On sitten jo puhuttu toisestakin sillasta Ruotsi-Tanska välille kun tän kapasiteetti ei riitä,aika näyttää mihin se tulee.
[salo-m muokkasi tätä viestiä 15.09.2005 klo 16:21]
salo-m: Tarkoitan tällä nyt sitä että tietoa ja älliäkin voidaan käyttää moneen tarkoitukseen ja monella tavalla niinkuin tilastojakin.
Näin on, lopputulosta ei takaa vaikka olisi sekä älyä että tietoa. Esimerkkisi ei kuitenkaan vakuuta ainakaan minua siitä, että tietoa ei kannattaisi käyttää päätöksenteossa.
Paljonko työllisyystilanne sitten muuttui sillan päissä? Millainen merenpohja oli Helsingborg-Helsingör-välillä? Millaiset tuuliolot siellä on? Millaiset erot sijoituspaikkojen välillä oli luonnonsuojelun kannalta? Mitä eroa sijoituspaikoilla on Itämeren veden vaihtumisen kannalta?
Ilman tämänkaltaisia tietoja on hölmöä mennä laukomaan totuuksia sillan sijoituksen hyvyydestä tai huonoudesta. Sinä voit tietää ne ja mielipiteesi sillan hölmöydestä voi siis olla aiheellinen, mutta arvostaisitko sellaisen ihmisen mielipidettä, joka uskoisi sanaasi tässä asiassa? Olisiko sellainen ihminen kyvykäs äänestämään nopeusrajoituksista?
Minua ainakin pelottaa antaa valtaa tärkeässä asiassa ihmiselle, joka ei tajua päätöstensä seurauksia ja jolla on taipumus olla oikeassa niissäkin asioissa, joita ei pätkääkään tunne, ei haluakaan tuntea ja on ylpeä tietämättömyydestään.
Kyllähän silloin oli monennäköistä tutkimusta ja montaa mieltä ja faktaa ihan varmaan riittävästi.Mutta päätös oli poliittinen ja työllisyysnäkökohdat painavimpia argumentteja.Nykyään ollaan kyllä sitä mieltä että työttömyys lisääntyi kun lauttaliikenne ja siihen liittyvät työt loppui.Muut hyötyjät on jo edellisessä puheenvuorossa. Matkailu ja liikenne kai vähän nopeutui,siltamaksu on suunnilleen sama kuin lauttamaksu oli. Luonnolle aiheutuneesta haitasta on niin montaa mielipidettä kuin tutkijaakin,pohjatyöt ruoppauksineen ym oli melkoisen suuria. Helsingborg-Helsingör väli olisi ollut kuitenkin korkeintaan kolmasosa nykyisestä, ei olisi tarvittu penkereitä kilometritolkulla eikä tunneleita.Pohjaa en ajatellut tutkia,mutta syvää on.
Aivan, ja arvasin kyllä keskustelua aloittaessani, että tuo otsikko innoittaa kertomaan kaikenlaisista ärsyttävistä asioista liikenteessä. Mutta itse kirjoitukseni sisälsi tietyn pointin, jota yritin innostaa lukijoita ajattelemaan: kun kerran ylivoimaista valtaosaa ärsyttää suunnattomasti liian lähellä ajavat perskärpäset, niin miksi sitten 95 % ajaa liian lähellä edellä ajavaa?
Juu aivan. Aloitus oli fiksu, mutta sen pointti pääsi vähemmän fiksulta allekirjoittaneelta unohtumaan vastauksia lukiessa.
Yleensä kun autolla ajellaan ja tulee jokin ongelma eteen, niin helposti sitä ryhdytään hakemaan syytä tai syyllistä aiheutuneseen tilanteeseen, vaikka todellista ongelmaa ei olisikaan, vaan se on sitä tavallista eli ruuhkaa ja vielä kerran ruuhkaa.
Mutta mitä tulee otsikkoon, niin minun mielestäni ärsyttävintä liikenteessä on ohitettavan autoilijan tahallinen ns. välin sulkeminen ohittajalta ja täten estää tämän turvallinen paluu ohituksen jälkeen omalle kaistalleen. Olen itse kokenut vastaavan tilanteen muutaman kerran ja se viimeisin ei ollut miellyttävä kokemus, vaikka ohitukseen lähtiessäni kaikki näytti hyvältä. Ohitustilanteessa ei ollut vastaantulijoita ( n 1km näköetäisyydellä, olen mitannut ko. matkan myöhemmin), ohitettava ajoi ennen ohitukseeni ryhtymistä n. 10 km alle sallitun (80km/h) ja keli oli kesäisen aurinkoinen ja sillai, mutta mitäs sitten tapahtuikaan. Huomautuksena sanon, että tämä on vain minun näkemykseni tapahtuneesta ja jokainen voi itse samaistua tilanteeseen omalla tavallaan. Kuitenkin kun ryhdyin ohittamaan tätä h-ajoneuvoa ja vierelle päästyäni tämä ajoneuvo kiihdytti vauhtiaan ja koska olin ohittamassa lisäsin automaattisesti itsekin vauhtia. Kun olin lisännyt vauhtiani n. 30 km/h lähtötilanteeseen nähden pääsin ohitettavasta ohitse. Sitten tämä n. 50 v. herrasmies esitti lähes kaiken, mitä hän osaa eli siinä sitten testattiin vanhan MB:n äänimerkinantolaitteen ja kaukovalojen toiminta useaan kertaan. Ilmeisesti kyseiset toiminnot olivat sen verran rankkoja, koska ne aiheuttivat vielä ihmeellisiä keskisormien koukisteluja, jota pääsin ihailemaan taustapeilistäni. Siihen se sitten jäi, eikä hän ryhtynyt ns. kilpasille, johon minulla ei olisi ollut aikomusta.
Esimerkkiäni käytän johdantona sellaiseen ajatukseeni, että onko kukaan tullut miettineeksi sitä, olisiko ohittajalla mahdollisesti joku todellinen syy (toivottavasti tilapäiseeseen) kiireeseensä. Onhan monia ammattiryhmiä, auttajia, viranomaisia jne., jotka joutuvat joissain tilanteissa ajamaan omilla tai siviiliautoilla ilman ns. hälyvaloja normaaliliikenteeseen nähden poikkeuksellisesti. Silti liikenneturvallisuus säilyttäen. Joku voisi vastata tähän heti, että miksei hän lähtenyt liikkelle aiemmin, ettei olisi tullut kiire. Tähän sanon itse sen, että aina ei ole mahdollisuutta lähteä haluamassaan aikataulussa, joskus tulevat nämä olosuhteet vastaan.
Lopuksi heitän ilmaan tälläisen asian pohdittavaksi, että miksi kaikki pitää tapahtua vaikeimman kautta, eikö olisi paljon luontevampaa kun näkee taustapeistä jonkun lähenevän omaa vauhtiaan nopeammin, antaa tälle ns. kiireiselle mahdollisuuksien mukaan tarvitsemansa ohitusmahdollisuuden. Voisi jopa saada kiitollisen kädenheilautuksen ( toivottavasti ei sitä keskisormea) takasin ja se olisi siinä, eikä luultavasti sattunut kehenkään. Että kommentteja odotellen, jaksellaan.
Onhan tuo outoa mutta suomalaisille junteille tyypillistä. Siksi minä yleensä nakkaan pienemmän silmään ja ohitan vauhdilla yllätten nämä "maantien omistajat". Tai sitten otan valmiiksi riittävän vauhdin, siis jos olosuhteet sallii, jos yrittää kiihdyttää ohitettava, niin vaihadan pienemmäle ja kiihdytän "karkuun"!
misar: Nykyihmisen älykkyyteen olisi syytä ruveta luottamaan
Ei älyä ole kukaan epäillyt, vain tietoja. Ethän sinäkään tiedä juuri mitään liikenneturvallisuuteen vaikuttavista riskitekijöistä, joita säädellään mm. nopeusrajoituksilla. Et tutustu tietoihin koska ne ovat pötyä, et kuitenkaan osaa osoittaa että mikä sitten olisi oikeaa tietoa. Mielipiteitä sinulla kyllä riittää, mutta sellaisia pystyy tuottamaan kuka tahansa.
Minä en tiedä mitään sillanrakennuksesta, siksi en vaadi oikeutta saada päättää esimerkiksi niiden ainevahvuuksista ja materiaaleista.
Millä perusteella kehtaat väittää etteivät muut tiedä asioista, kaikki eivät vaan viitsi itsestäänselviä asioita julistaa kuten sinä.
misar: Millä perusteella kehtaat väittää etteivät muut tiedä asioista, kaikki eivät vaan viitsi itsestäänselviä asioita julistaa kuten sinä.
Pitääkö minun kaivaa esiin tapauksia, joissa kerrot ettet tiedä liikennetutkimusten tuloksista etkä haluakaan tietää, koska ne on valetta ja kuinka typeriä sellaiset ihmiset ovat, joita ne tutkimukset kiinnostavat? Kyllä minä sen teen jos sinä puolestasi lupaat ettet enää kysele minulta mitä sinä olet aiemmin puhunut.
Jos kommenttisi tarkoittaa, että oikeasti olet alkanut tutustua asioihin joista kinaa... siis keskustelemme, perun kaikki piruiluni ja pyydän niitä anteeksi. Tämä on lupaus ja se pitää vaikka mielipiteesi poikkeaisivat omistani yhtä paljon kuin tähänkin asti, mielipide-eroistahan keskustelu juuri syntyykin ja ilman niitä ei olisi tätä hauskaa palstaakaan. Kunnon keskustelua vaan ei synny jos jomman kumman ainoa peruste mielipiteelleen kuuluu kiteytettynä, että Musta nyt vaan tuntuu siltä.
Mitä muuten tarkoitit itsestään selvillä asioilla? Onko sinulle itsestään selvää, että ylinopeus on kolmanneksi yleisin tahallinen riski kuolonkolarissa ja eniten onnettomuuden seurauksiin vaikuttava tekijä? Olisit sanonut tuon aiemmin, tähän asti olet antanut ymmärtää tasan päinvastaista.
Siksihän minä tuota juuri olen julistanut, kun se on itsestäänselvyys mutta moni kuski sen kuitenkin kieltää. Numero yksi, rattijuopumus, ja numero kaksi, turvavöittä ajaminen, eivät tuota ongelmia hölmöimmillekään, mutta monet fiksutkaan eivät ymmärrä kolmatta, ylinopeutta, vaaralliseksi.
Koko ajan lisääntyy tieto myös väsymyksen vaarallisuudesta. Se on sikäli sukua ylinopeudelle, että sekin pahentaa muiden otettujen riskien vaikutusta. Vielä laillisen puolella oleva känni vaikuttaa väsyneen ajamiseen kuin kunnon känni pirteällä rattijuopolla ja ylinopeuden aiheuttama pidentynyt pysäytysmatka kasvaa entisestään hidastuneiden refleksien vuoksi.
Mutta siitä alan paasata enemmän vasta kun asiasta saadaan varmaa tietoa ja vain jos siitä tulee samanlainen tabu kuin ylinopeudesta.
Lopuksi heitän ilmaan tälläisen asian pohdittavaksi, että miksi kaikki pitää tapahtua vaikeimman kautta, eikö olisi paljon luontevampaa kun näkee taustapeistä jonkun lähenevän omaa vauhtiaan nopeammin, antaa tälle ns. kiireiselle mahdollisuuksien mukaan tarvitsemansa ohitusmahdollisuuden. Voisi jopa saada kiitollisen kädenheilautuksen ( toivottavasti ei sitä keskisormea) takasin ja se olisi siinä, eikä luultavasti sattunut kehenkään.
Esimerkinkaltaisia tapauksia on onneksi vähän. Naapurini ilmeisesti syyllistyy tuollaiseen ajattelutapaan ainakin tämän puheistaan päätellen. Se on erinomainen esimerkki siitä ajattelutason vaihtelevuudesta, mitä maanteillämme esiintyy. Samankaltaisen epäloogisuuden huomaa usein työelämässä. Ikävät työt perustellaan tarpeettomiksi ja mukavat tarpeellisiksi. Hetken kuluttua jopa itse uskotaan niihin perusteisiin.
Useimmin ohitustilanteessa tapahtuva kiihdyttäminen luullakseni tapahtuu puhtaasti vahingossa, kyseessä lienee samantapainen ilmiö kuin ohituskaistan alkaessa tapahtuva tahaton kiihdytys. Kuljettaja ajaa puhtaasti tunteella eikä huomaa olosuhteiden muutoksen aiheuttamaa vaikutusta siihen. Siksi vauhti kiihtyy tultaessa leveälle tieosuudelle.
Mutta mitä käytännössä tarkoittaa toisen päästäminen ohi? Jos ajetaan rajoituksen mukaan ilman, että roikutaan keskiviivalla, ei ole paljonkaan tehtävissä meikäläisillä pääteillä toisen ohituksen helpottamiseksi poislukien väistäminen bussipysäkille. Tähän varmasti harvat ryhtyvät, jos takana ajavaa ei pidetä erityisen vaarallisena. Ehkä asia koetaan niin, että jos ylinopeutta ajava pitäisi erityisesti päästää ohi, alettaisiin toisten hyväntahtoisuutta käyttää hyväksi. Kaaharit saisivat vapaan temmellyskentän. Sellaisten henkilöiden puolesta olen valmis näkemään paljonkin vaivaa, joihin luotan. Takana roikkuva autoilija ei kuitenkaan kuulu tähän sakkiin. Todennäköisesti siellä on vain joku lippalakkipäinen kimiräikkönen, joka haluaa ajaa lujaa. En missään tapauksessa yritä estää tällaisen ohitusta, menköön ohi silloin kun siihen on tilaa. Autoilijat ovat valitettavasti pilanneet tiettyihin organisaatioihin kuuluvien siviilihenkilöiden ja muiden oikeasti kiireisten, kuten sairaalaan matkalla olevien edellytykset nopeaan ajoon susi tulee-ilmiöllä.
jossain haave: Lopuksi heitän ilmaan tälläisen asian pohdittavaksi, että miksi kaikki pitää tapahtua vaikeimman kautta...
Aika vähän jäi Herbertin kommenttiin lisättävää.
Ohituskaistan kiihdyttelystä minulla on toinenkin teoria. Mielestäni siinä tapahtuu sama ilmiö kuin jonossa, jossa kurotaan jokainen ilmestyvä aukko heti kiinni. Seuraus on piiska-ilmiö, eli mitä kauempana on jonon kärjestä, sitä enemmän tulee kiinni kurottavaa ja sitä pidempään joutuu kohta matelemaan tai jopa seisomaan.
Ohituskaistalla ilmiö toimii käänteisesti. Koska kiihdytys alkaa vuorotellen, jokaisen auton jälkeen seuraavan on kiihdytettävä vähän rajummin ja vähän suurempaan nopeuteen. Jos et ole aivan jonon kärkiautojen tuntumassa, et voi hyödyntää koko kaistaa, koska todennäköisesti ainoa, joka edes tarvitsisi ohittaa on jonon kärkiauto ja se taas voi olla jo ohituskaistan loppupäässä siinä vaiheessa kun jonon keskipaikkeilla oleva saa hänet kiinni.
Kun kiinnisaaminen ajoittuu lähelle kaistan loppua, kuskilla on jo melkoinen vauhti ja ohimolla komea tytkyttävä suonikohju muiden kiusanteon vuoksi. Houkutus harkitsemattomaan ohitukseen on siinä tilanteessa iso.
Olen joskus kokeillut nostaa nopeutta vain vähän kun rajoitus ohituskaistan alussa muuttuu. Takaani lappaa väkeä ohi, mutta suurin osa on taas edessäni kun kaista loppuu. Perääni alkaa kertyä edellisen ohituskaistan voittajat ja olen tuomittu ajamaan ikuisessa jonossa, jos en liity joukkoon ja yritä turbo punaisena saada kiinni jonon etummaista. Sitä paitsi kaasujalasta on melkein pideltävä käsin kiinni ettei se painuisi lattiaan kun kaikki edestä katoavat kohti horisonttia.
Onko jokin erityinen "juttu" ohittaa tai tulla ohitetuksi. Joka asiasta saa ongelman, jos oikein yrittää. Luulisin, että se "ohittamaan päästäminen" tarkoitti ihan sellaista tilannetta, jossa edessä ja takana ei ole pitkiä jonoja. Tälläisessä parin auton tilanteessa olen monet kerrat vilkulla näyttänyt - siis turvallisessa paikassa tietenkin - että ohi saa mennä ja toisinaan olen itse himmannut, että ohitus olisi nopea ja kivuton. Tarpeen tullen menen vaikka kahville välillä - no problem.
Ikuinen ihmetykseni aihe on kaahaus (=hampaat irvessä yritetään päästä jonoissa kovempaa kuin muut). Jos itse huomaan olevani tulppana, niin häippäsen vaikka kahville ja kuselle välillä. Jos huomaan ajavani reippaammin kuin joku juuri edelläni, niin jossain vaiheessa polkaisen ohi - mitään erityistä kiirettä ei ole. Sitäpaitsi - suomaiset purkavat jonoja siten, että ensiksi ohittamaan lähtee jonon viimeinen - hullu juttu, mutta niin vaan menee. Rätkättimellä ohittaminen ei ole todellakaan ongelma, sillä se kiihtyy ihan kiitettävästi (poliiseja vaan joutuu varomaan). Laiskalla diiselilläni on kiirehtiminen taasen aivan jonnin joutavaa stressaamista ja jos tilanne alkaa harmittamaan niin taas kahville. Minulla taitaa olla melko pitkä pinna, kun kahveella ei ole tarvinnut pahemmin käydä. Ihan on asenteesta kiinni. Kuten joku jo mainitsikin, niin aihan h-vetin lujaa ja/tai kauan pitää mennä todella reippaasti ennenkuin siitä mitään järkevää säästöä ajallisesti saa.
Kun itse kävin autokoulua, niin siellä painotettiin joitakin asioita, jotka ovat jääneet mieleen : - on yhtä tärkeää tietää mitä takana tapahtuu kuin edessäkin, - on muistettava, että aivan kesken kaiken joku kanssa-autoilija saattaa tehdä ihan mitä päätöntä hyvänsä, - on muistettava, että ajokortti on vain lupa harjoitella yksin. Ja sen tärkeimmän olen oppinut rätkättimellä - käyttäkää hyvät ihmiset vilkkua ja mieluummin liian aikaisin kuin myöhään - se todellakin auttaa kaikkia muita. Minä, sen enempää kuin muutkaan, eivät ole ajatustenlukijoita vaikka helposti useimmiten pystyy arvaamaan mitä te muut teette seuraavaksi, mutta ihan aina ei.
Todellakin .. kaikenlaista on sattunut ja kaikkea kummaa sitä on tullut nähtyä. Mutta hengissä olen - ainakin toistaiseksi, vaikka lienen keskitasoa huonompi kuski.
Hyvin sanottu Rätkätin, allekirjoitan joka sanan. Kun on hermot kunnossa niin siinä on jo puoli voittoa kotona. Monesti ihmetellään (minä myös), miksi muuten fiksut ihmiset käyttäytyvät liikenteessä kuin mitkäkin gladiaattorit. Voi hyvinkin olla, että kyse on hermoista, jotka eivät kestä muiden virheitä, todellisia tai kuviteltuja.
Onnea vaan heille jotka osaavat olla hermostumatta luonnostaan, mutta opettelemallakin pääse pitkälle. Itse olen niitä, jotka ovat joutuneet opettelemaan.
[quote title="14.09.2005 klo 11:14 SKP kirjoitti"] Ärsyttävimpiä liikenteessä ovat hitaasti valoista lähtevät. Väliä edellälähtevään jätetään 30m ja näin vain muutama auto pääsee valoista vihreällä. ...... Tähän voisi vielä lisätä tämän hitaasti lähtevän auton eräs erityis piirre: Kun ensin on jättänyt väliä oikein reilusti niin valot ovat vaihtumassa, tai kuten usein näkee jo vaihtuneet. Mitä tekee tämä "varovainen" autoilija: AJAA PUNAISILLA VALOILLA LÄPI RISTEYKSEN Siinä sitä sitten odotetaan liikenne valoissa ja poltetaan tätä viinin hintaista bensaa ! Voi helvetti sentään !
Onko jokin erityinen "juttu" ohittaa tai tulla ohitetuksi. Joka asiasta saa ongelman, jos oikein yrittää.
Muistan lukeneeni vuosia sitten suomalaisten autoilijoiden keskuudessa tehdyn kyselytutkimuksen tuloksia, joista selvisi, että valtaosan mielestä ohitettavaksi joutuminen oli selkeästi stressaavampaa kuin se, että itse ohitti jonkun toisen. Tätä taustaa vasten on todellakin näköjään erityinen juttu tulla ohitetuksi. Ei siis ihme, että näitä kilvanajoja liikenteeessä nähdään. Onhan se äärimmäisen järkyttävää, että MINUSTA mennään ohi - ja varsinkin pienemmällä tai vanhemmalla tai heikkotehoisemmalla autolla!
Ylivarovaiset kuskit on yksi hulluuden laji mielestäni. Tässä takavuosina Tukholmassa taksia ajaessani seisoin nokakkain Östermalmilla yksisuuntaisella kapealla kadulla kaksikin kertaa saman mummon kanssa joka oli vahvasti sitä mieltä että jos nää 30m ajaa väärään suuntaan ei mitään haittaa voi kenellekään olla kun hän ajaa niin varovasti.Vaihtoehto olisi ollut kiertää kortteli ympäri. Melkein aina pisemmillä maantieajoilla saavutan ryppään henkilöautoja , jotka roikkuu rekan takanurkassa.Ja näin jatkuu kilometritolkulla ;rekka ajaa niin sivussa kuin uskaltaa ja ensimmäinen takanaroikkuja on käytännössä usein jo melkein rekan rinnalla pituussuunnassa eikä vaan paina kaasua.Takanatulijoiden ohitushaluja ja mahdollisuuksia selvästi rajoittaa jonon ensimmäinen. Ja tällainen "kyttäysajo" saattaa joskus jatkua jopa naruteiden ohituspaikoillakin.Syy esimmäisen autoilijan ohituskauhuun on luullakseni kokemattomuus;ajaudutaan aivan ison auton taakse eikä nähdä riittävästi eteenpäin jolloin mahdolliset ohitustilaisuudet nähdään myös liian myöhään. Ohituksesta olen vuosien varrella oppinut ainakin sen että ajoit kuinka lujaa hyvänsä ennenpitkää takaa tulee aina joku joka ajaa vielä lujempaa, ei siinä kannata edes ajatella muuta kuin päästää ohitseen niin pian kuin mahdollista.
[salo-m muokkasi tätä viestiä 19.09.2005 klo 10:08]
Byrokraatti: ...valtaosan mielestä ohitettavaksi joutuminen oli selkeästi stressaavampaa kuin se, että itse ohitti jonkun toisen.
Ihminen on noussut maapallon hallitsevaksi lajiksi mm. hyvin kehittyneen kilpailuviettinsä ansiosta. Siitä on hyötyä monessa asiassa, mutta liikenteessä tämä muinainen vaisto kannattaa opetella hillitsemään. Jotta se onnistuisi, pitää oppia tunnistamaan tämä piirre itsessään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pitää opetella erottamaan, mitkä omat ohitukset johtuvat todellisesta tarpeesta ja mitkä lähtevät liikkeelle vain halusta ohittaa.
Sen jälkeen voikin karsia ne pelkästä ohittamisen halusta johtuneet.
Loppuja kannattaa tarkastella kokonaisuutena eikä yksittäisinä ohituksina. Vaikka edessä ajava meneekin selvästi omaa vauhtiani hiljempaa ja ohituksesta siis olisi hyötyä, tämä hyöty meneteään jos edellämenijä onkin jonon viimeinen ja hänet ohitettuani joudun tekemään saman päätöksen uudelleen ja uudelleen.
Siksi ohitukset voivat olla samaan aikaan järkeviä yksittäisinä tapauksina mutta hyödyttömiä kokonaisuuden kannalta. Tätä ei näe yhtä selvästi omassa ajossaan kuin seuraamalla muiden ohituksia. On tullut usein seurattua esim. T:reelta Turkuun saman auton rimpuilua, eroa on tullut vasta Auran leveäkaistatieltä alkaen mutta sielläkin vain reippaan ylinopeuden ansiosta ihan niinkuin loppumatkalla saisi enää kelattua mitään merkittävää eroa.
Keskinopeutemme Auraan asti yhden desimaalin tarkkuudella sama, huippunopeudessa voi olla eroa yli 30 km/h. Minulla 0-3 ohitusta, kaverilla ehkä kymmeniä ja yli puolet matkasta liian lähellä ohituspaikkaa kytäten. Kaverilla jarruvalot välkkyy kuin diskossa, minulla ei kertaakaan. Kaverilla kova menemisen meininki, minä ajan melkein koko matkan cruisella.
Arvaan, että tällainen kuski kiroaa väsyneenä ja vihaisena muiden liikennesilmän puutetta matkan jälkeen.
Vähän samanlaiseen tilanteeseen joudun minäkin usein.Näillä meikäläisillä moottoriteillä on paljon leppoisampaa ajaa cruiserilla noin 130 vauhtia kuin yrittää pitää kymmenen kilometriä kovempaa vauhtia.Kovemmassa vauhdissa joutuu yhtenään jarruttelemaan ja kiihdyttämään .Jos tyytyy 130 vauhtiin on aina silloin tällöin ohitettavana ja myös itse ohittaa.Meno on kuitenkin leppoisampaa ja halvempaa kun kovat kiihdytykset jää pois.Ja ehtii vähän vilkuilla ympärilleen ym mukavaa.Ja aikavoitto jää kuitenkin käytännössä muutamaan minuuttiin jollain Tukholma-Göteborg välillä.Toisaalta on melko varmaa että nopeustarkkailun sattuessa tulee 140 nopeudesta takuulla sakot mutta 130 voi mennä toleranssin "oikealle" puolelle. Ohitettavana oleminen on henkisesti tosiaan paljon vaikeampaa kuin ohittaminen ainakin jos ei ole kokemuksia raskaiden (=hitaampien) ajopelien ohjastamisesta.
Esimerkkiäni käytän johdantona sellaiseen ajatukseeni, että onko kukaan tullut miettineeksi sitä, olisiko ohittajalla mahdollisesti joku todellinen syy (toivottavasti tilapäiseeseen) kiireeseensä. Onhan monia ammattiryhmiä, auttajia, viranomaisia jne., jotka joutuvat joissain tilanteissa ajamaan omilla tai siviiliautoilla ilman ns. hälyvaloja normaaliliikenteeseen nähden poikkeuksellisesti. Silti liikenneturvallisuus säilyttäen. Joku voisi vastata tähän heti, että miksei hän lähtenyt liikkelle aiemmin, ettei olisi tullut kiire. Tähän sanon itse sen, että aina ei ole mahdollisuutta lähteä haluamassaan aikataulussa, joskus tulevat nämä olosuhteet vastaan.
Kyllä, joskus harvoin ohitukseen ja/tai ylinopeuteen voi olla syynä ihan oikeakin kiire. Yhtä kaikki, ohittajan kiireen laadusta riippumatta ohitettavan velvollisuus on huolehtia omalta osaltaan siitä, että tilanne hoituu mahdollisimman turvallisesti. Kuvatun kaltaisiin yksityispoliisitoimiin taipuvaisten olisi syytä mieltää, että heidän omat tempauksensa ovat useimmiten paljon vaarallisempia kuin "kiireisen"/kiireisen ohittelu.
Ihmisolentoon sisäänrakennettu kiire on todella mielenkiintoinen ilmiö. Maanteillä kiireen seurauksia ei ole aina niin hauska seurata, mutta esim. junassa jaksan huvittua eräiden kiireestä pukeutua pomppaan ja siirtyä vestibyyliin heilumaan kilometri- ja minuuttitolkulla ennen asemalle saapumista vaikka samalla rahalla saisi istua ihan perille asti. Ovista ei kuitenkaan pääse ulos ennen junan pysähtymistä.
Eli vasenta kaistaa jonon ohi ja sitten viime hetkellä jonoon tunkeminen. Oikean kaistan eteminen pahimmillaan pysähtyy yhden kuskin kiireen takia jarruvalojen syttymisen aloittaessa haitariliikkeen.
Autoja kyllä mahtuu kaistoille mutta kapeikko vetää ruuhkatilanteessa aina vakionpeudella, n autoa minuutissa, eikä vetoketju sitä muuta. Vetonopeuteen ei vaikuta se miten monta kaistaa on ennen kapeikkoa. Autojen keskimääräistä seisomisaikaa vetoketju kyllä lyhentää.
M.O.T. viime viikolla pyrkiessäni aamutuimaan Lahdenväylältä kohti Töölöä. Vallilasta alkaen liikenne tökki harvinaisen pahasti ja syy selvisi Helsinginkadulla pääradan alituksen jälkeen: Porvoon Liikenteen bussi seisoi hätävilkut päällä oikeanpuoleisella kaistalla. Vetoketju toimi kiitettävän hyvin, mutta pullonkaula veti vain kapasiteettinsa verran.
...pitää opetella erottamaan, mitkä omat ohitukset johtuvat todellisesta tarpeesta ja mitkä lähtevät liikkeelle vain halusta ohittaa.
Sen jälkeen voikin karsia ne pelkästä ohittamisen halusta johtuneet.
Loppuja kannattaa tarkastella kokonaisuutena eikä yksittäisinä ohituksina. Vaikka edessä ajava meneekin selvästi omaa vauhtiani hiljempaa ja ohituksesta siis olisi hyötyä, tämä hyöty meneteään jos edellämenijä onkin jonon viimeinen ja hänet ohitettuani joudun tekemään saman päätöksen uudelleen ja uudelleen.
Räkätin tuolla edellisellä sivulla totesi, että suomalaiset purkavat jonoja loppupäästä alkaen. Näin todella tapahtuu. Vaikeusastetta ohitustarpeen arviointiin lisää niissä tapauksissa se, että tilanne jonon keulalla voi olla toinen kuin perällä. Sikäli kyse ei ole mielestäni tahallisesta epäloogisuudesta vaan ymmärtämättömyydestä.
Tiellä alkaa periaatteessa hyvä ohituspaikka, mutta vastaantulijoiden takia ohitus ei onnistu jonon etuosissa. Jonon perällä saattaa tilaa seuraavan auton ohitukseen riittää heti tai vastaantulijoiden mentyä, joten täällä ajava kiroaa muut hidastelijoiksi ja lähtee ohitukseen tajuamatta kuitenkaan kokonaisuudesta mitään. Veikkaan, että useat eivät osaa tuossa tilanteessa jäädä odottelemaan omaa vuoroaan. Ja aina tulee joku, joka ohittaa, joten mitäpä sitä itsekään jääda vuoroaan odottamaan vaikka ymmärtämystä ja moraalia muuten riittäisikin.
Herbert: Veikkaan, että useat eivät osaa tuossa tilanteessa jäädä odottelemaan omaa vuoroaan. Ja aina tulee joku, joka ohittaa, joten mitäpä sitä itsekään jääda vuoroaan odottamaan vaikka ymmärtämystä ja moraalia muuten riittäisikin.
Syö miestä kun ensin seuraa jonon edessään lyhentyvän ja oman vuoron lähestyvän ja sitten toinen, nopeampi jono saa meidät kiinni. Pitää päättää, haluaako mitellä refleksiensä nopeutta, autonsa kiihtyvyyttä ja itsesuojeluvaistonsa tasoa muiden hurjien kanssa vai pakottaa itsensä jättämään eteensä tyhjää ja antaa rohkeampien mennä. Harjoittelun ansiosta päätös on nykyään helppo, mutta vielä on tuoreessa muistissa kuinka helposti taisteluvietti herää.
Kun on tehnyt kiihkoissaan yhden typerän ohituksen ei oikein kehtaa jäädä siihen, ympärillä kun on vain sellaisia, joille on sitovasti tullut todistettua oman ajattelukyvyn matala taso. Pois pitää päästä ja siis äkkiä ohi seuraavasta ja niin edelleen.
Siellä takana on hyvä paikka seurata kuinka vanhan jonon kuskeista osa yrittää estää uuden jonon autoja ohittamasta ennen heitä. Siirrytään ohittajan eteen, jolloin takaa tulevan ehkä kovinkin tarkalle mitoitettu ohitus muuttuu aivan tuurin peliksi. Hän ei näe enää eteensä ja tiiviiseen jonoon ei ehkä mahdukaan takaisin, kun eteen heittäytyvä vie valmiiksi katsotun raon.
Hetki intensiivikoulutusta kilpailuvietin kääntöpuolesta jonon takana eikä tuota enää mitään vaikeuksia jättää sadan metrin rakoa. Vaikka moraali vähän rakoilisikin, niin hetken katselun jälkeen enää uskaltaisikaan lähteä mukaan.
.... Siellä takana on hyvä paikka seurata kuinka vanhan jonon kuskeista osa yrittää estää uuden jonon autoja ohittamasta ennen heitä. Siirrytään ohittajan eteen, jolloin takaa tulevan ehkä kovinkin tarkalle mitoitettu ohitus muuttuu aivan tuurin peliksi. Hän ei näe enää eteensä ja tiiviiseen jonoon ei ehkä mahdukaan takaisin, kun eteen heittäytyvä vie valmiiksi katsotun raon. ....
Niinpä .. tätä näkee yhä enemmän ainakin täällä piäkaapuntiseuvulla. Raot niin pieneksi kuin ikinä vain pystyy ja väliin ei mahdu edes ilmaisjakelulehdetkään, kiilareista puhumattakaan.
Ohitukset ovat ihan ok sinänsä - maantiellä siis ja vaikka muutenkin - mutta kun kiilaamista harrastetaan ja siten myös edes hidas eteneminen blokataan kaikilta muilta, niin se syö kuskia pahemman kerran. Ymmärrän hyvin, että kiilarailla voi olla kiiru, mutta miksei kiilari voi ymmärtää, että muillakin voi olla kiiru. Mutta niinhän se tuppaa meillä täällä ihanuuksien ihmemaassa olla, että jonot puretaan häntäpäästä alkaen. Bussit päästetään ihan mielellään väliin, mutta kiilarit ovat alkaneet olla yhä ahtaammalla. Kyseenalaista asennetta alkaa olla myös itseään "hyötyliikenteeksi" kutsuvalla joukolla, jolla niin ikään on taipumusta "herrasmieskäyttäytymiseen" - etuiluun siis. Onko hyödykkäämpää liikennettä mennä tekemään vaikka paperikonekauppoja miljardilla, kuin viedä mummo vanhainkotiin. No juu - liioittelin, mutta mikä nyt milloinkin on hyötyliikennettä?
Eli vasenta kaistaa jonon ohi ja sitten viime hetkellä jonoon tunkeminen. Oikean kaistan eteminen pahimmillaan pysähtyy yhden kuskin kiireen takia jarruvalojen syttymisen aloittaessa haitariliikkeen.
Tämä on totta, kiilaaminen on ikävää.
Kolikolla on kuitenkin myös toinen puoli, aina vika ei ole takaa tulevassa "kiilaajassa". Syy on seuraava: tiellä menee rekka, tai muu hitaampi ajoneuvo. Sen perään tappituntumalle ryhmittyy muutama auto, joilla ei tunnu olevan mitään aikomustakaan ohittaa hitaammin menevää (tai sitten eivät vain näe mitään, kun nuohoavat liian lähellä sen perää). Mitä tässä muuta voi, kuin ohittaa tuohon jonon väliin? Kiilaaminen johtuu siis myös osittain siitä, että ajetaan liian pienellä etäisyydellä edellä ajavaan.
Eri asia on sitten nämä viime tinkaan ohituskaistalla ohittelevat ja röyhkeyttään joka väliin tunkevat, siinäkin tosin oman turvallisuuden kannalta on fiksumpaa antaa niille tilaa kuin "vaatia oikeuksiaan" kolarin avulla.
AkiK: Kolikolla on kuitenkin myös toinen puoli, aina vika ei ole takaa tulevassa "kiilaajassa".
Aivan. Tämän vuoksi purnasin tämän keskustelun alkupuolella ärsyttävyys-listauksista. Ei näihin juttuihin ole useimmiten löydettävissä yhtä ja varmaa syyllistä, jolle kaikki voisivat sitten olla hirmuisen vihaisia liikenteen pilaamisesta. Liikenne on sarja monien ihmisten monia tekoja ja nämä teot ovat usein toinen toistensa seurauksia. Samasta syystä onnettomuuden sattuessa ei usein voida jälikäteen päätellä syyllistä, vaan siksi nimetään se joka sillä hetkellä näytti möhlivän eniten.
Meidän pitäisi oppia miettimään enemmän sitä kuinka ärsyttää vähemmän muita ja vähemmän sitä kuinka muut ärsyttävät meitä. En sano tätä koska haluaisin Gandhiksi Gandhin paikalle vaan puhtaasti loogisista syistä.
Nimittäin jos kerran oikeasti on sitä mieltä, että liikenteessä on paljon ärsyttäviä asioita, pitäisi olla myös halua vähentää niitä. Paljonko ne vähenevät listaamalla muiden ärsyttäviä piirteitä? Ei yhtään, päin vastoin istatessa suuttuu ja menee päivä pilalle.
Jos ei halua poistaa ärsyttäviä piirteitä liikenteestä mutta haluaa känistä niistä, on ruikuttaja. Jos haluaa poistaa ärsyttäviä piirteitä liikenteestä, poistaa niitä tietysti siitä ainoasta kuskista, jonka ajamiseen voi vaikuttaa, eli itsestään.
Vain sellaisella on varaa listata muiden ärsyttäviä tempauksia, joka itse ei ärsytä muita. Onko ketään sellaista kuulolla? Minä ainakin olen ollut mm. ärsyttävä kiilaaja AkiK:n kuvaamassa tilanteessa, olen ajanut toisen eteen, höllännyt kaasun, jättänyt turvavälin eteeni ja alkanut kytätä ohituspaikkaa seuraavasta. Olen taatusti ärsyttänyt ohittamani kuskin, mutta jos ajan ohi kahdesta henkilöautosta ja kuorma-autosta kerralla, minun pitäisi ajaa liki kahtasataa, mikä olisi paljon enemmän kuin vain ärsyttävää.
Vastaavasti en ärsyynny jos olen jättänyt eteeni liian pienen raon ja joku änkee siihen väkisin. Minun tehtäväni on pitää edessäni tilaa ohittajalle, olisi hölmöä ärsyyntyä jos virheeni haittaa toisen ajamista.
Onko sitten ihme jos täällä ollaan liikenneasioissakin niin takapajuisia, kaikki asiathan päätetään kovin pienessä piirissä ja ne jotka haluavat tuoda uutta keskusteluun leimataan herkästi vainoharhaisiksi.
Niin, siellä muuallahan se on liikenneparatiisi. Jostain ihmeen syystä maailman turvallisin liikenne on kuitenkin juuri pohjoismaissa, näissä liikennekulttuurin takapajuloissa.
Mainitsepa misar esimerkki johtohenkilöiden törkeistä väärinkäytöksistä Suomessa tai Ruotsissa. Se että on poliittisesti eri mieltä asioista ei ole väärinkäytöstä.
Oletko muuten misar koskaan ajatellut, että on täysin mahdollista että juuri Pohjoismaat ovat kenties ne, jotka ovat tuoneet jotain uutta liikennekeskusteluun? Kyllä yllättävän moni turvallisuuteen vaikuttava tekijä on jostain syystä lähtenyt Ruotsista, tuosta lähes kaikilla mittareilla maailman turvallisimmasta maasta. Ja tulokset ovat kiistatta hyviä, katsot mitä hyvänsä tilastoa Ruotsista. Ehkä siinä on sitäkin, että hyvän kansallisen itsetunnon ansiosta siellä on keksitty autoille muutakin käyttöä kuin vehkeenjatkeena toimiminen...
Olen täysin samaa mieltä kanssasi ruotsin osuudesta.
Johtamiskulttuuri suomessa ja ruotsissa eroaa kuin yö ja päivä toisistaan, suomessa uhkaillaan sanktioiden koventamisilla syyllistetään valheellisilla väittämillä liikenteen osallistujia kertomalla kehityksen menneen parissa kuukaudessa täysin retuperälle, niinkuin liikenteen kehitystä nyt voisi arvioida kuukausitasoilla, kun ennemminkin tarkastelujakso pitäisi olla kymmenen vuoden tähtäimellä.
Onko näin että ruotsin johtamistyyli, jossa pyritään asioista sopimaan ja luotetaan ihmisten omaan kykyyn tulla oikeaan lopputulokseen puree myös liikennepuolella.
Aikaisemmin esitin jossain keskustelussa että pitäisi luopua näistä maailman uutiskynnyksen ylittävistä sakkotasoista ja siirtyä ohjaavaan suuntaan joka toisi parempia tuloksia. Mitä tapahtui sain kovan ryöpyn niskaani jossa vaadittiin lisää ja kovempia sanktioita koska muuten kaikki menisi päin hel..vettiä.
Jos sanktioiden kiristäminen toisi tuloksia niin silloinhan vankilatkin tuottaisivat pelkästään kilttejä ja lainkuuliaisia kansalaisia porteistaan.
Nykyihmisen älykkyyteen olisi syytä ruveta luottamaan myös poliitikkojen ja virkamiesten, ei niin että sanotaan että tälläistenkö käsiin pitäisi päätöksenteko luovuttaa. Tälläinen letkautus osoittaa vain tekijänsä tyhmyyttä.
misar: Nykyihmisen älykkyyteen olisi syytä ruveta luottamaan
Ei älyä ole kukaan epäillyt, vain tietoja. Ethän sinäkään tiedä juuri mitään liikenneturvallisuuteen vaikuttavista riskitekijöistä, joita säädellään mm. nopeusrajoituksilla. Et tutustu tietoihin koska ne ovat pötyä, et kuitenkaan osaa osoittaa että mikä sitten olisi oikeaa tietoa. Mielipiteitä sinulla kyllä riittää, mutta sellaisia pystyy tuottamaan kuka tahansa.
Minä en tiedä mitään sillanrakennuksesta, siksi en vaadi oikeutta saada päättää esimerkiksi niiden ainevahvuuksista ja materiaaleista.
Hei TeeCee! Sillanrakentamisesta ja tiedon ja älyn käyttötavoista tuli helposti mieleen täkäläinen esimerkki:Silta Malmöstä Kööpenhaminaan.Sillan sijainnista päätettäessä käytettiin sosiaalidemokraatisesti kaikki mahdollinen tutkittavissa oleva tieto ja taito sillan rakentamisesta juuri Malmöseen vaikka esim.Helsingborg-Helsingör olisi ollut ainakin paljon lyhyempi ja luultavasti halvempikin vaihtoehto.
Päätöstä perusteltiin työllisyys ym seikoilla eli poliittisella vakiopupulla.Työllisyyteen oli toki vaikutusta rakennustöiden ajan mutta eniten kai sillasta hyötyvät tanskalaiset jotka käy töissä Köpiksessä ja asuu Malmössä;paremmat palkat ja pienempi tulovero Tanskassa ja halvempi eläminen ja päivähoito lapsille ruotsissa.
Ainoot ruotsalaiset hyötyjät taitaa olla ne jotka harrastuksekseen rahtaa viinaa ja kaljaa Saksasta ja Tanskasta tänne,tullissa kun ei tarvitse pysähtyä jos ei nyt satu pensa loppuun sen kohdalle.
Niin ja onhan Pärssonikin mälmölainen vaikka hän taitaa viinaostonsa hoitaa "köökin kautta" vaimo kun on systeemin pääpomo.
Tarkoitan tällä nyt sitä että tietoa ja älliäkin voidaan käyttää moneen tarkoitukseen ja monella tavalla niinkuin tilastojakin.
Siltaa sinänsä pidän loistavana esimerkkinä nykyajan rakennus ja insinööritaidosta mutta on sillä paskamaista ajaa kovalla tuulella.On sitten jo puhuttu toisestakin sillasta Ruotsi-Tanska välille kun tän kapasiteetti ei riitä,aika näyttää mihin se tulee.
salo-m: Tarkoitan tällä nyt sitä että tietoa ja älliäkin voidaan käyttää moneen tarkoitukseen ja monella tavalla niinkuin tilastojakin.
Näin on, lopputulosta ei takaa vaikka olisi sekä älyä että tietoa. Esimerkkisi ei kuitenkaan vakuuta ainakaan minua siitä, että tietoa ei kannattaisi käyttää päätöksenteossa.
Paljonko työllisyystilanne sitten muuttui sillan päissä? Millainen merenpohja oli Helsingborg-Helsingör-välillä? Millaiset tuuliolot siellä on? Millaiset erot sijoituspaikkojen välillä oli luonnonsuojelun kannalta? Mitä eroa sijoituspaikoilla on Itämeren veden vaihtumisen kannalta?
Ilman tämänkaltaisia tietoja on hölmöä mennä laukomaan totuuksia sillan sijoituksen hyvyydestä tai huonoudesta. Sinä voit tietää ne ja mielipiteesi sillan hölmöydestä voi siis olla aiheellinen, mutta arvostaisitko sellaisen ihmisen mielipidettä, joka uskoisi sanaasi tässä asiassa? Olisiko sellainen ihminen kyvykäs äänestämään nopeusrajoituksista?
Minua ainakin pelottaa antaa valtaa tärkeässä asiassa ihmiselle, joka ei tajua päätöstensä seurauksia ja jolla on taipumus olla oikeassa niissäkin asioissa, joita ei pätkääkään tunne, ei haluakaan tuntea ja on ylpeä tietämättömyydestään.
Kyllähän silloin oli monennäköistä tutkimusta ja montaa mieltä ja faktaa ihan varmaan riittävästi.Mutta päätös oli poliittinen ja työllisyysnäkökohdat painavimpia argumentteja.Nykyään ollaan kyllä sitä mieltä että työttömyys lisääntyi kun lauttaliikenne ja siihen liittyvät työt loppui.Muut hyötyjät on jo edellisessä puheenvuorossa.
Matkailu ja liikenne kai vähän nopeutui,siltamaksu on suunnilleen sama kuin lauttamaksu oli.
Luonnolle aiheutuneesta haitasta on niin montaa mielipidettä kuin tutkijaakin,pohjatyöt ruoppauksineen ym oli melkoisen suuria.
Helsingborg-Helsingör väli olisi ollut kuitenkin korkeintaan kolmasosa nykyisestä, ei olisi tarvittu penkereitä kilometritolkulla eikä tunneleita.Pohjaa en ajatellut tutkia,mutta syvää on.
Aivan, ja arvasin kyllä keskustelua aloittaessani, että tuo otsikko innoittaa kertomaan kaikenlaisista ärsyttävistä asioista liikenteessä. Mutta itse kirjoitukseni sisälsi tietyn pointin, jota yritin innostaa lukijoita ajattelemaan: kun kerran ylivoimaista valtaosaa ärsyttää suunnattomasti liian lähellä ajavat perskärpäset, niin miksi sitten 95 % ajaa liian lähellä edellä ajavaa?
Juu aivan. Aloitus oli fiksu, mutta sen pointti pääsi vähemmän fiksulta allekirjoittaneelta unohtumaan vastauksia lukiessa.
Yleensä kun autolla ajellaan ja tulee jokin ongelma eteen, niin helposti sitä ryhdytään hakemaan syytä tai syyllistä aiheutuneseen tilanteeseen, vaikka todellista ongelmaa ei olisikaan, vaan se on sitä tavallista eli ruuhkaa ja vielä kerran ruuhkaa.
Mutta mitä tulee otsikkoon, niin minun mielestäni ärsyttävintä liikenteessä on ohitettavan autoilijan tahallinen ns. välin sulkeminen ohittajalta ja täten estää tämän turvallinen paluu ohituksen jälkeen omalle kaistalleen. Olen itse kokenut vastaavan tilanteen muutaman kerran ja se viimeisin ei ollut miellyttävä kokemus, vaikka ohitukseen lähtiessäni kaikki näytti hyvältä. Ohitustilanteessa ei ollut vastaantulijoita ( n 1km näköetäisyydellä, olen mitannut ko. matkan myöhemmin), ohitettava ajoi ennen ohitukseeni ryhtymistä n. 10 km alle sallitun (80km/h) ja keli oli kesäisen aurinkoinen ja sillai, mutta mitäs sitten tapahtuikaan. Huomautuksena sanon, että tämä on vain minun näkemykseni tapahtuneesta ja jokainen voi itse samaistua tilanteeseen omalla tavallaan. Kuitenkin kun ryhdyin ohittamaan tätä h-ajoneuvoa ja vierelle päästyäni tämä ajoneuvo kiihdytti vauhtiaan ja koska olin ohittamassa lisäsin automaattisesti itsekin vauhtia. Kun olin lisännyt vauhtiani n. 30 km/h lähtötilanteeseen nähden pääsin ohitettavasta ohitse. Sitten tämä n. 50 v. herrasmies esitti lähes kaiken, mitä hän osaa eli siinä sitten testattiin vanhan MB:n äänimerkinantolaitteen ja kaukovalojen toiminta useaan kertaan. Ilmeisesti kyseiset toiminnot olivat sen verran rankkoja, koska ne aiheuttivat vielä ihmeellisiä keskisormien koukisteluja, jota pääsin ihailemaan taustapeilistäni. Siihen se sitten jäi, eikä hän ryhtynyt ns. kilpasille, johon minulla ei olisi ollut aikomusta.
Esimerkkiäni käytän johdantona sellaiseen ajatukseeni, että onko kukaan tullut miettineeksi sitä, olisiko ohittajalla mahdollisesti joku todellinen syy (toivottavasti tilapäiseeseen) kiireeseensä. Onhan monia ammattiryhmiä, auttajia, viranomaisia jne., jotka joutuvat joissain tilanteissa ajamaan omilla tai siviiliautoilla ilman ns. hälyvaloja normaaliliikenteeseen nähden poikkeuksellisesti. Silti liikenneturvallisuus säilyttäen. Joku voisi vastata tähän heti, että miksei hän lähtenyt liikkelle aiemmin, ettei olisi tullut kiire. Tähän sanon itse sen, että aina ei ole mahdollisuutta lähteä haluamassaan aikataulussa, joskus tulevat nämä olosuhteet vastaan.
Lopuksi heitän ilmaan tälläisen asian pohdittavaksi, että miksi kaikki pitää tapahtua vaikeimman kautta, eikö olisi paljon luontevampaa kun näkee taustapeistä jonkun lähenevän omaa vauhtiaan nopeammin, antaa tälle ns. kiireiselle mahdollisuuksien mukaan tarvitsemansa ohitusmahdollisuuden. Voisi jopa saada kiitollisen kädenheilautuksen ( toivottavasti ei sitä keskisormea) takasin ja se olisi siinä, eikä luultavasti sattunut kehenkään.
Että kommentteja odotellen, jaksellaan.
Onhan tuo outoa mutta suomalaisille junteille tyypillistä. Siksi minä yleensä nakkaan pienemmän silmään ja ohitan vauhdilla yllätten nämä "maantien omistajat". Tai sitten otan valmiiksi riittävän vauhdin, siis jos olosuhteet sallii, jos yrittää kiihdyttää ohitettava, niin vaihadan pienemmäle ja kiihdytän "karkuun"!
Ei älyä ole kukaan epäillyt, vain tietoja. Ethän sinäkään tiedä juuri mitään liikenneturvallisuuteen vaikuttavista riskitekijöistä, joita säädellään mm. nopeusrajoituksilla. Et tutustu tietoihin koska ne ovat pötyä, et kuitenkaan osaa osoittaa että mikä sitten olisi oikeaa tietoa. Mielipiteitä sinulla kyllä riittää, mutta sellaisia pystyy tuottamaan kuka tahansa.
Minä en tiedä mitään sillanrakennuksesta, siksi en vaadi oikeutta saada päättää esimerkiksi niiden ainevahvuuksista ja materiaaleista.
Millä perusteella kehtaat väittää etteivät muut tiedä asioista, kaikki eivät vaan viitsi itsestäänselviä asioita julistaa kuten sinä.
misar: Millä perusteella kehtaat väittää etteivät muut tiedä asioista, kaikki eivät vaan viitsi itsestäänselviä asioita julistaa kuten sinä.
Pitääkö minun kaivaa esiin tapauksia, joissa kerrot ettet tiedä liikennetutkimusten tuloksista etkä haluakaan tietää, koska ne on valetta ja kuinka typeriä sellaiset ihmiset ovat, joita ne tutkimukset kiinnostavat? Kyllä minä sen teen jos sinä puolestasi lupaat ettet enää kysele minulta mitä sinä olet aiemmin puhunut.
Jos kommenttisi tarkoittaa, että oikeasti olet alkanut tutustua asioihin joista kinaa... siis keskustelemme, perun kaikki piruiluni ja pyydän niitä anteeksi. Tämä on lupaus ja se pitää vaikka mielipiteesi poikkeaisivat omistani yhtä paljon kuin tähänkin asti, mielipide-eroistahan keskustelu juuri syntyykin ja ilman niitä ei olisi tätä hauskaa palstaakaan. Kunnon keskustelua vaan ei synny jos jomman kumman ainoa peruste mielipiteelleen kuuluu kiteytettynä, että Musta nyt vaan tuntuu siltä.
Mitä muuten tarkoitit itsestään selvillä asioilla? Onko sinulle itsestään selvää, että ylinopeus on kolmanneksi yleisin tahallinen riski kuolonkolarissa ja eniten onnettomuuden seurauksiin vaikuttava tekijä? Olisit sanonut tuon aiemmin, tähän asti olet antanut ymmärtää tasan päinvastaista.
Siksihän minä tuota juuri olen julistanut, kun se on itsestäänselvyys mutta moni kuski sen kuitenkin kieltää. Numero yksi, rattijuopumus, ja numero kaksi, turvavöittä ajaminen, eivät tuota ongelmia hölmöimmillekään, mutta monet fiksutkaan eivät ymmärrä kolmatta, ylinopeutta, vaaralliseksi.
Koko ajan lisääntyy tieto myös väsymyksen vaarallisuudesta. Se on sikäli sukua ylinopeudelle, että sekin pahentaa muiden otettujen riskien vaikutusta. Vielä laillisen puolella oleva känni vaikuttaa väsyneen ajamiseen kuin kunnon känni pirteällä rattijuopolla ja ylinopeuden aiheuttama pidentynyt pysäytysmatka kasvaa entisestään hidastuneiden refleksien vuoksi.
Mutta siitä alan paasata enemmän vasta kun asiasta saadaan varmaa tietoa ja vain jos siitä tulee samanlainen tabu kuin ylinopeudesta.
Esimerkinkaltaisia tapauksia on onneksi vähän. Naapurini ilmeisesti syyllistyy tuollaiseen ajattelutapaan ainakin tämän puheistaan päätellen. Se on erinomainen esimerkki siitä ajattelutason vaihtelevuudesta, mitä maanteillämme esiintyy. Samankaltaisen epäloogisuuden huomaa usein työelämässä. Ikävät työt perustellaan tarpeettomiksi ja mukavat tarpeellisiksi. Hetken kuluttua jopa itse uskotaan niihin perusteisiin.
Useimmin ohitustilanteessa tapahtuva kiihdyttäminen luullakseni tapahtuu puhtaasti vahingossa, kyseessä lienee samantapainen ilmiö kuin ohituskaistan alkaessa tapahtuva tahaton kiihdytys. Kuljettaja ajaa puhtaasti tunteella eikä huomaa olosuhteiden muutoksen aiheuttamaa vaikutusta siihen. Siksi vauhti kiihtyy tultaessa leveälle tieosuudelle.
Mutta mitä käytännössä tarkoittaa toisen päästäminen ohi? Jos ajetaan rajoituksen mukaan ilman, että roikutaan keskiviivalla, ei ole paljonkaan tehtävissä meikäläisillä pääteillä toisen ohituksen helpottamiseksi poislukien väistäminen bussipysäkille. Tähän varmasti harvat ryhtyvät, jos takana ajavaa ei pidetä erityisen vaarallisena. Ehkä asia koetaan niin, että jos ylinopeutta ajava pitäisi erityisesti päästää ohi, alettaisiin toisten hyväntahtoisuutta käyttää hyväksi. Kaaharit saisivat vapaan temmellyskentän. Sellaisten henkilöiden puolesta olen valmis näkemään paljonkin vaivaa, joihin luotan. Takana roikkuva autoilija ei kuitenkaan kuulu tähän sakkiin. Todennäköisesti siellä on vain joku lippalakkipäinen kimiräikkönen, joka haluaa ajaa lujaa. En missään tapauksessa yritä estää tällaisen ohitusta, menköön ohi silloin kun siihen on tilaa. Autoilijat ovat valitettavasti pilanneet tiettyihin organisaatioihin kuuluvien siviilihenkilöiden ja muiden oikeasti kiireisten, kuten sairaalaan matkalla olevien edellytykset nopeaan ajoon susi tulee-ilmiöllä.
jossain haave: Lopuksi heitän ilmaan tälläisen asian pohdittavaksi, että miksi kaikki pitää tapahtua vaikeimman kautta...
Aika vähän jäi Herbertin kommenttiin lisättävää.
Ohituskaistan kiihdyttelystä minulla on toinenkin teoria. Mielestäni siinä tapahtuu sama ilmiö kuin jonossa, jossa kurotaan jokainen ilmestyvä aukko heti kiinni. Seuraus on piiska-ilmiö, eli mitä kauempana on jonon kärjestä, sitä enemmän tulee kiinni kurottavaa ja sitä pidempään joutuu kohta matelemaan tai jopa seisomaan.
Ohituskaistalla ilmiö toimii käänteisesti. Koska kiihdytys alkaa vuorotellen, jokaisen auton jälkeen seuraavan on kiihdytettävä vähän rajummin ja vähän suurempaan nopeuteen. Jos et ole aivan jonon kärkiautojen tuntumassa, et voi hyödyntää koko kaistaa, koska todennäköisesti ainoa, joka edes tarvitsisi ohittaa on jonon kärkiauto ja se taas voi olla jo ohituskaistan loppupäässä siinä vaiheessa kun jonon keskipaikkeilla oleva saa hänet kiinni.
Kun kiinnisaaminen ajoittuu lähelle kaistan loppua, kuskilla on jo melkoinen vauhti ja ohimolla komea tytkyttävä suonikohju muiden kiusanteon vuoksi. Houkutus harkitsemattomaan ohitukseen on siinä tilanteessa iso.
Olen joskus kokeillut nostaa nopeutta vain vähän kun rajoitus ohituskaistan alussa muuttuu. Takaani lappaa väkeä ohi, mutta suurin osa on taas edessäni kun kaista loppuu. Perääni alkaa kertyä edellisen ohituskaistan voittajat ja olen tuomittu ajamaan ikuisessa jonossa, jos en liity joukkoon ja yritä turbo punaisena saada kiinni jonon etummaista. Sitä paitsi kaasujalasta on melkein pideltävä käsin kiinni ettei se painuisi lattiaan kun kaikki edestä katoavat kohti horisonttia.
No win situation sanoisi jenkki.
Onko jokin erityinen "juttu" ohittaa tai tulla ohitetuksi. Joka asiasta saa ongelman, jos oikein yrittää.
Luulisin, että se "ohittamaan päästäminen" tarkoitti ihan sellaista tilannetta, jossa edessä ja takana ei ole pitkiä jonoja. Tälläisessä parin auton tilanteessa olen monet kerrat vilkulla näyttänyt - siis turvallisessa paikassa tietenkin - että ohi saa mennä ja toisinaan olen itse himmannut, että ohitus olisi nopea ja kivuton. Tarpeen tullen menen vaikka kahville välillä - no problem.
Ikuinen ihmetykseni aihe on kaahaus (=hampaat irvessä yritetään päästä jonoissa kovempaa kuin muut). Jos itse huomaan olevani tulppana, niin häippäsen vaikka kahville ja kuselle välillä. Jos huomaan ajavani reippaammin kuin joku juuri edelläni, niin jossain vaiheessa polkaisen ohi - mitään erityistä kiirettä ei ole. Sitäpaitsi - suomaiset purkavat jonoja siten, että ensiksi ohittamaan lähtee jonon viimeinen - hullu juttu, mutta niin vaan menee. Rätkättimellä ohittaminen ei ole todellakaan ongelma, sillä se kiihtyy ihan kiitettävästi (poliiseja vaan joutuu varomaan). Laiskalla diiselilläni on kiirehtiminen taasen aivan jonnin joutavaa stressaamista ja jos tilanne alkaa harmittamaan niin taas kahville. Minulla taitaa olla melko pitkä pinna, kun kahveella ei ole tarvinnut pahemmin käydä. Ihan on asenteesta kiinni. Kuten joku jo mainitsikin, niin aihan h-vetin lujaa ja/tai kauan pitää mennä todella reippaasti ennenkuin siitä mitään järkevää säästöä ajallisesti saa.
Kun itse kävin autokoulua, niin siellä painotettiin joitakin asioita, jotka ovat jääneet mieleen : - on yhtä tärkeää tietää mitä takana tapahtuu kuin edessäkin, - on muistettava, että aivan kesken kaiken joku kanssa-autoilija saattaa tehdä ihan mitä päätöntä hyvänsä, - on muistettava, että ajokortti on vain lupa harjoitella yksin. Ja sen tärkeimmän olen oppinut rätkättimellä - käyttäkää hyvät ihmiset vilkkua ja mieluummin liian aikaisin kuin myöhään - se todellakin auttaa kaikkia muita. Minä, sen enempää kuin muutkaan, eivät ole ajatustenlukijoita vaikka helposti useimmiten pystyy arvaamaan mitä te muut teette seuraavaksi, mutta ihan aina ei.
Todellakin .. kaikenlaista on sattunut ja kaikkea kummaa sitä on tullut nähtyä. Mutta hengissä olen - ainakin toistaiseksi, vaikka lienen keskitasoa huonompi kuski.
Hyvin sanottu Rätkätin, allekirjoitan joka sanan. Kun on hermot kunnossa niin siinä on jo puoli voittoa kotona. Monesti ihmetellään (minä myös), miksi muuten fiksut ihmiset käyttäytyvät liikenteessä kuin mitkäkin gladiaattorit. Voi hyvinkin olla, että kyse on hermoista, jotka eivät kestä muiden virheitä, todellisia tai kuviteltuja.
Onnea vaan heille jotka osaavat olla hermostumatta luonnostaan, mutta opettelemallakin pääse pitkälle. Itse olen niitä, jotka ovat joutuneet opettelemaan.
Kun menettää hermot jo nuorena niin ei aikuisena tarvi enää hermoilla!
[quote title="14.09.2005 klo 11:14 SKP kirjoitti"]
Ärsyttävimpiä liikenteessä ovat hitaasti valoista lähtevät. Väliä edellälähtevään jätetään 30m ja näin vain muutama auto pääsee valoista vihreällä. ......
Tähän voisi vielä lisätä tämän hitaasti lähtevän auton eräs erityis piirre: Kun ensin on jättänyt väliä oikein reilusti niin valot ovat vaihtumassa, tai kuten usein näkee jo vaihtuneet. Mitä tekee tämä "varovainen" autoilija: AJAA PUNAISILLA VALOILLA LÄPI RISTEYKSEN Siinä sitä sitten odotetaan liikenne valoissa ja poltetaan tätä viinin hintaista bensaa ! Voi helvetti sentään !
Muistan lukeneeni vuosia sitten suomalaisten autoilijoiden keskuudessa tehdyn kyselytutkimuksen tuloksia, joista selvisi, että valtaosan mielestä ohitettavaksi joutuminen oli selkeästi stressaavampaa kuin se, että itse ohitti jonkun toisen. Tätä taustaa vasten on todellakin näköjään erityinen juttu tulla ohitetuksi. Ei siis ihme, että näitä kilvanajoja liikenteeessä nähdään. Onhan se äärimmäisen järkyttävää, että MINUSTA mennään ohi - ja varsinkin pienemmällä tai vanhemmalla tai heikkotehoisemmalla autolla!
Ylivarovaiset kuskit on yksi hulluuden laji mielestäni.
Tässä takavuosina Tukholmassa taksia ajaessani seisoin nokakkain Östermalmilla yksisuuntaisella kapealla kadulla kaksikin kertaa saman mummon kanssa joka oli vahvasti sitä mieltä että jos nää 30m ajaa väärään suuntaan ei mitään haittaa voi kenellekään olla kun hän ajaa niin varovasti.Vaihtoehto olisi ollut kiertää kortteli ympäri.
Melkein aina pisemmillä maantieajoilla saavutan ryppään henkilöautoja , jotka roikkuu rekan takanurkassa.Ja näin jatkuu kilometritolkulla ;rekka ajaa niin sivussa kuin uskaltaa ja ensimmäinen takanaroikkuja on käytännössä usein jo melkein rekan rinnalla pituussuunnassa eikä vaan paina kaasua.Takanatulijoiden ohitushaluja ja mahdollisuuksia selvästi rajoittaa jonon ensimmäinen. Ja tällainen "kyttäysajo" saattaa joskus jatkua jopa naruteiden ohituspaikoillakin.Syy esimmäisen autoilijan ohituskauhuun on luullakseni kokemattomuus;ajaudutaan aivan ison auton taakse eikä nähdä riittävästi eteenpäin jolloin mahdolliset ohitustilaisuudet nähdään myös liian myöhään.
Ohituksesta olen vuosien varrella oppinut ainakin sen että ajoit kuinka lujaa hyvänsä ennenpitkää takaa tulee aina joku joka ajaa vielä lujempaa, ei siinä kannata edes ajatella muuta kuin päästää ohitseen niin pian kuin mahdollista.
Byrokraatti: ...valtaosan mielestä ohitettavaksi joutuminen oli selkeästi stressaavampaa kuin se, että itse ohitti jonkun toisen.
Ihminen on noussut maapallon hallitsevaksi lajiksi mm. hyvin kehittyneen kilpailuviettinsä ansiosta. Siitä on hyötyä monessa asiassa, mutta liikenteessä tämä muinainen vaisto kannattaa opetella hillitsemään. Jotta se onnistuisi, pitää oppia tunnistamaan tämä piirre itsessään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pitää opetella erottamaan, mitkä omat ohitukset johtuvat todellisesta tarpeesta ja mitkä lähtevät liikkeelle vain halusta ohittaa.
Sen jälkeen voikin karsia ne pelkästä ohittamisen halusta johtuneet.
Loppuja kannattaa tarkastella kokonaisuutena eikä yksittäisinä ohituksina. Vaikka edessä ajava meneekin selvästi omaa vauhtiani hiljempaa ja ohituksesta siis olisi hyötyä, tämä hyöty meneteään jos edellämenijä onkin jonon viimeinen ja hänet ohitettuani joudun tekemään saman päätöksen uudelleen ja uudelleen.
Siksi ohitukset voivat olla samaan aikaan järkeviä yksittäisinä tapauksina mutta hyödyttömiä kokonaisuuden kannalta. Tätä ei näe yhtä selvästi omassa ajossaan kuin seuraamalla muiden ohituksia. On tullut usein seurattua esim. T:reelta Turkuun saman auton rimpuilua, eroa on tullut vasta Auran leveäkaistatieltä alkaen mutta sielläkin vain reippaan ylinopeuden ansiosta ihan niinkuin loppumatkalla saisi enää kelattua mitään merkittävää eroa.
Keskinopeutemme Auraan asti yhden desimaalin tarkkuudella sama, huippunopeudessa voi olla eroa yli 30 km/h. Minulla 0-3 ohitusta, kaverilla ehkä kymmeniä ja yli puolet matkasta liian lähellä ohituspaikkaa kytäten. Kaverilla jarruvalot välkkyy kuin diskossa, minulla ei kertaakaan. Kaverilla kova menemisen meininki, minä ajan melkein koko matkan cruisella.
Arvaan, että tällainen kuski kiroaa väsyneenä ja vihaisena muiden liikennesilmän puutetta matkan jälkeen.
Vähän samanlaiseen tilanteeseen joudun minäkin usein.Näillä meikäläisillä moottoriteillä on paljon leppoisampaa ajaa cruiserilla noin 130 vauhtia kuin yrittää pitää kymmenen kilometriä kovempaa vauhtia.Kovemmassa vauhdissa joutuu yhtenään jarruttelemaan ja kiihdyttämään .Jos tyytyy 130 vauhtiin on aina silloin tällöin ohitettavana ja myös itse ohittaa.Meno on kuitenkin leppoisampaa ja halvempaa kun kovat kiihdytykset jää pois.Ja ehtii vähän vilkuilla ympärilleen ym mukavaa.Ja aikavoitto jää kuitenkin käytännössä muutamaan minuuttiin jollain Tukholma-Göteborg välillä.Toisaalta on melko varmaa että nopeustarkkailun sattuessa tulee 140 nopeudesta takuulla sakot mutta 130 voi mennä toleranssin "oikealle" puolelle.
Ohitettavana oleminen on henkisesti tosiaan paljon vaikeampaa kuin ohittaminen ainakin jos ei ole kokemuksia raskaiden (=hitaampien) ajopelien ohjastamisesta.
Kyllä, joskus harvoin ohitukseen ja/tai ylinopeuteen voi olla syynä ihan oikeakin kiire. Yhtä kaikki, ohittajan kiireen laadusta riippumatta ohitettavan velvollisuus on huolehtia omalta osaltaan siitä, että tilanne hoituu mahdollisimman turvallisesti. Kuvatun kaltaisiin yksityispoliisitoimiin taipuvaisten olisi syytä mieltää, että heidän omat tempauksensa ovat useimmiten paljon vaarallisempia kuin "kiireisen"/kiireisen ohittelu.
Ihmisolentoon sisäänrakennettu kiire on todella mielenkiintoinen ilmiö. Maanteillä kiireen seurauksia ei ole aina niin hauska seurata, mutta esim. junassa jaksan huvittua eräiden kiireestä pukeutua pomppaan ja siirtyä vestibyyliin heilumaan kilometri- ja minuuttitolkulla ennen asemalle saapumista vaikka samalla rahalla saisi istua ihan perille asti. Ovista ei kuitenkaan pääse ulos ennen junan pysähtymistä.
Kiilaajat.
Eli vasenta kaistaa jonon ohi ja sitten viime hetkellä jonoon tunkeminen. Oikean kaistan eteminen pahimmillaan pysähtyy yhden kuskin kiireen takia jarruvalojen syttymisen aloittaessa haitariliikkeen.
M.O.T. viime viikolla pyrkiessäni aamutuimaan Lahdenväylältä kohti Töölöä. Vallilasta alkaen liikenne tökki harvinaisen pahasti ja syy selvisi Helsinginkadulla pääradan alituksen jälkeen: Porvoon Liikenteen bussi seisoi hätävilkut päällä oikeanpuoleisella kaistalla. Vetoketju toimi kiitettävän hyvin, mutta pullonkaula veti vain kapasiteettinsa verran.
Sen jälkeen voikin karsia ne pelkästä ohittamisen halusta johtuneet.
Loppuja kannattaa tarkastella kokonaisuutena eikä yksittäisinä ohituksina. Vaikka edessä ajava meneekin selvästi omaa vauhtiani hiljempaa ja ohituksesta siis olisi hyötyä, tämä hyöty meneteään jos edellämenijä onkin jonon viimeinen ja hänet ohitettuani joudun tekemään saman päätöksen uudelleen ja uudelleen.
Räkätin tuolla edellisellä sivulla totesi, että suomalaiset purkavat jonoja loppupäästä alkaen. Näin todella tapahtuu. Vaikeusastetta ohitustarpeen arviointiin lisää niissä tapauksissa se, että tilanne jonon keulalla voi olla toinen kuin perällä. Sikäli kyse ei ole mielestäni tahallisesta epäloogisuudesta vaan ymmärtämättömyydestä.
Tiellä alkaa periaatteessa hyvä ohituspaikka, mutta vastaantulijoiden takia ohitus ei onnistu jonon etuosissa. Jonon perällä saattaa tilaa seuraavan auton ohitukseen riittää heti tai vastaantulijoiden mentyä, joten täällä ajava kiroaa muut hidastelijoiksi ja lähtee ohitukseen tajuamatta kuitenkaan kokonaisuudesta mitään. Veikkaan, että useat eivät osaa tuossa tilanteessa jäädä odottelemaan omaa vuoroaan. Ja aina tulee joku, joka ohittaa, joten mitäpä sitä itsekään jääda vuoroaan odottamaan vaikka ymmärtämystä ja moraalia muuten riittäisikin.
Ne justiinsa.
Herbert: Veikkaan, että useat eivät osaa tuossa tilanteessa jäädä odottelemaan omaa vuoroaan. Ja aina tulee joku, joka ohittaa, joten mitäpä sitä itsekään jääda vuoroaan odottamaan vaikka ymmärtämystä ja moraalia muuten riittäisikin.
Syö miestä kun ensin seuraa jonon edessään lyhentyvän ja oman vuoron lähestyvän ja sitten toinen, nopeampi jono saa meidät kiinni. Pitää päättää, haluaako mitellä refleksiensä nopeutta, autonsa kiihtyvyyttä ja itsesuojeluvaistonsa tasoa muiden hurjien kanssa vai pakottaa itsensä jättämään eteensä tyhjää ja antaa rohkeampien mennä. Harjoittelun ansiosta päätös on nykyään helppo, mutta vielä on tuoreessa muistissa kuinka helposti taisteluvietti herää.
Kun on tehnyt kiihkoissaan yhden typerän ohituksen ei oikein kehtaa jäädä siihen, ympärillä kun on vain sellaisia, joille on sitovasti tullut todistettua oman ajattelukyvyn matala taso. Pois pitää päästä ja siis äkkiä ohi seuraavasta ja niin edelleen.
Siellä takana on hyvä paikka seurata kuinka vanhan jonon kuskeista osa yrittää estää uuden jonon autoja ohittamasta ennen heitä. Siirrytään ohittajan eteen, jolloin takaa tulevan ehkä kovinkin tarkalle mitoitettu ohitus muuttuu aivan tuurin peliksi. Hän ei näe enää eteensä ja tiiviiseen jonoon ei ehkä mahdukaan takaisin, kun eteen heittäytyvä vie valmiiksi katsotun raon.
Hetki intensiivikoulutusta kilpailuvietin kääntöpuolesta jonon takana eikä tuota enää mitään vaikeuksia jättää sadan metrin rakoa. Vaikka moraali vähän rakoilisikin, niin hetken katselun jälkeen enää uskaltaisikaan lähteä mukaan.
Siellä takana on hyvä paikka seurata kuinka vanhan jonon kuskeista osa yrittää estää uuden jonon autoja ohittamasta ennen heitä. Siirrytään ohittajan eteen, jolloin takaa tulevan ehkä kovinkin tarkalle mitoitettu ohitus muuttuu aivan tuurin peliksi. Hän ei näe enää eteensä ja tiiviiseen jonoon ei ehkä mahdukaan takaisin, kun eteen heittäytyvä vie valmiiksi katsotun raon.
....
Niinpä .. tätä näkee yhä enemmän ainakin täällä piäkaapuntiseuvulla. Raot niin pieneksi kuin ikinä vain pystyy ja väliin ei mahdu edes ilmaisjakelulehdetkään, kiilareista puhumattakaan.
Ohitukset ovat ihan ok sinänsä - maantiellä siis ja vaikka muutenkin - mutta kun kiilaamista harrastetaan ja siten myös edes hidas eteneminen blokataan kaikilta muilta, niin se syö kuskia pahemman kerran. Ymmärrän hyvin, että kiilarailla voi olla kiiru, mutta miksei kiilari voi ymmärtää, että muillakin voi olla kiiru. Mutta niinhän se tuppaa meillä täällä ihanuuksien ihmemaassa olla, että jonot puretaan häntäpäästä alkaen. Bussit päästetään ihan mielellään väliin, mutta kiilarit ovat alkaneet olla yhä ahtaammalla. Kyseenalaista asennetta alkaa olla myös itseään "hyötyliikenteeksi" kutsuvalla joukolla, jolla niin ikään on taipumusta "herrasmieskäyttäytymiseen" - etuiluun siis. Onko hyödykkäämpää liikennettä mennä tekemään vaikka paperikonekauppoja miljardilla, kuin viedä mummo vanhainkotiin. No juu - liioittelin, mutta mikä nyt milloinkin on hyötyliikennettä?
Eli vasenta kaistaa jonon ohi ja sitten viime hetkellä jonoon tunkeminen. Oikean kaistan eteminen pahimmillaan pysähtyy yhden kuskin kiireen takia jarruvalojen syttymisen aloittaessa haitariliikkeen.
Tämä on totta, kiilaaminen on ikävää.
Kolikolla on kuitenkin myös toinen puoli, aina vika ei ole takaa tulevassa "kiilaajassa". Syy on seuraava: tiellä menee rekka, tai muu hitaampi ajoneuvo. Sen perään tappituntumalle ryhmittyy muutama auto, joilla ei tunnu olevan mitään aikomustakaan ohittaa hitaammin menevää (tai sitten eivät vain näe mitään, kun nuohoavat liian lähellä sen perää). Mitä tässä muuta voi, kuin ohittaa tuohon jonon väliin? Kiilaaminen johtuu siis myös osittain siitä, että ajetaan liian pienellä etäisyydellä edellä ajavaan.
Eri asia on sitten nämä viime tinkaan ohituskaistalla ohittelevat ja röyhkeyttään joka väliin tunkevat, siinäkin tosin oman turvallisuuden kannalta on fiksumpaa antaa niille tilaa kuin "vaatia oikeuksiaan" kolarin avulla.
AkiK: Kolikolla on kuitenkin myös toinen puoli, aina vika ei ole takaa tulevassa "kiilaajassa".
Aivan. Tämän vuoksi purnasin tämän keskustelun alkupuolella ärsyttävyys-listauksista. Ei näihin juttuihin ole useimmiten löydettävissä yhtä ja varmaa syyllistä, jolle kaikki voisivat sitten olla hirmuisen vihaisia liikenteen pilaamisesta. Liikenne on sarja monien ihmisten monia tekoja ja nämä teot ovat usein toinen toistensa seurauksia. Samasta syystä onnettomuuden sattuessa ei usein voida jälikäteen päätellä syyllistä, vaan siksi nimetään se joka sillä hetkellä näytti möhlivän eniten.
Meidän pitäisi oppia miettimään enemmän sitä kuinka ärsyttää vähemmän muita ja vähemmän sitä kuinka muut ärsyttävät meitä. En sano tätä koska haluaisin Gandhiksi Gandhin paikalle vaan puhtaasti loogisista syistä.
Nimittäin jos kerran oikeasti on sitä mieltä, että liikenteessä on paljon ärsyttäviä asioita, pitäisi olla myös halua vähentää niitä. Paljonko ne vähenevät listaamalla muiden ärsyttäviä piirteitä? Ei yhtään, päin vastoin istatessa suuttuu ja menee päivä pilalle.
Jos ei halua poistaa ärsyttäviä piirteitä liikenteestä mutta haluaa känistä niistä, on ruikuttaja. Jos haluaa poistaa ärsyttäviä piirteitä liikenteestä, poistaa niitä tietysti siitä ainoasta kuskista, jonka ajamiseen voi vaikuttaa, eli itsestään.
Vain sellaisella on varaa listata muiden ärsyttäviä tempauksia, joka itse ei ärsytä muita. Onko ketään sellaista kuulolla? Minä ainakin olen ollut mm. ärsyttävä kiilaaja AkiK:n kuvaamassa tilanteessa, olen ajanut toisen eteen, höllännyt kaasun, jättänyt turvavälin eteeni ja alkanut kytätä ohituspaikkaa seuraavasta. Olen taatusti ärsyttänyt ohittamani kuskin, mutta jos ajan ohi kahdesta henkilöautosta ja kuorma-autosta kerralla, minun pitäisi ajaa liki kahtasataa, mikä olisi paljon enemmän kuin vain ärsyttävää.
Vastaavasti en ärsyynny jos olen jättänyt eteeni liian pienen raon ja joku änkee siihen väkisin. Minun tehtäväni on pitää edessäni tilaa ohittajalle, olisi hölmöä ärsyyntyä jos virheeni haittaa toisen ajamista.
Kyllä noita ärsyttäviä kiilaajia riittää ihan kaupungissakin. Esimerkkinä vaikka Länsiväylälle kääntyminen Mechelininkadulta Helsingissä....