Eivät "alinopeutta" ajavat eivätkä myöskään rampeista hitaasti tulijat ole mielestäni suuri ongelma.
Etenkin tietöiden 50-60 km/h:n rajoitusten kohdilla ylinopeudet ovat suuria, todella moni ajaa sitä kahdeksaa-yhdeksääkymppiä.
melkein jokapäivä näkee kun joku aiheuttaa ongelmia rampeissa.
Tietyöt taas on asia erikseen, ei kukaan jaksa noudattaa rajoituksia paikoissa joissa ei koskaan näe edes ketään tekemässä mitään töitä. Muutenkin tuntuu ettei näissä tietöissä pahemmin kiirehditä, vaan samaa 100 metrin paikkaa tehdään kuukausitolkulla (jopa vuosi) ...
Mielestäni se ei vaadi mitenkään ylimaallisia kykyjä pitää nopeus 5 välillä, esim. 90-95.
Katsomatta välillä mittariin et varmasti saa pidettyä nopeutta edes tuolla välillä.
Voithan sinäkin Rätkättimen tapaan kertoilla satuja kuinka metsän vilinästä tai kuuntelemalla moottorin käyntinopeutta pystyy päättelemään 1-3km/h tarkkuudella ajonopeutensa, mutta älä nyt hyvä mies luule, että sitä kukaan uskoo.
Mielestäni se ei vaadi mitenkään ylimaallisia kykyjä pitää nopeus 5 välillä, esim. 90-95.
Katsomatta välillä mittariin et varmasti saa pidettyä nopeutta edes tuolla välillä.
Voithan sinäkin Rätkättimen tapaan kertoilla satuja kuinka metsän vilinästä tai kuuntelemalla moottorin käyntinopeutta pystyy päättelemään 1-3km/h tarkkuudella ajonopeutensa, mutta älä nyt hyvä mies luule, että sitä kukaan uskoo.
Moottorin ääni tietenkin auttaa pitämään nopeuden vakiona, tai vaikka arvaamaan suurin piirtein oikein kiihdytyksen jälkeen. En ole kokeillut, mutta uskon pystyväni arvaamaan nopeuden 10km/h välin oikein. Mittariin tuijottamalla pystyn 3km/h tarkkuuteen ja pari kertaa minuutissa vilkaisemalla helpost 5km/h tarkkuuteen. Ei siinä ole mitään ylimaallista, mutta ehkä ymmärrän nyt muiden autoilijoiden ailahteluja paremmin, elleivät he siihen pysty.
Moottorin ääni tietenkin auttaa pitämään nopeuden vakiona, tai vaikka arvaamaan suurin piirtein oikein kiihdytyksen jälkeen. En ole kokeillut, mutta uskon pystyväni arvaamaan nopeuden 10km/h välin oikein.
Luulen pystyväni myös.
drive:
Mittariin tuijottamalla pystyn 3km/h tarkkuuteen ja pari kertaa minuutissa vilkaisemalla helpost 5km/h tarkkuuteen. Ei siinä ole mitään ylimaallista, mutta ehkä ymmärrän nyt muiden autoilijoiden ailahteluja paremmin, elleivät he siihen pysty.
Huoh... Ei tuossa olekaan mitään ihmeellistä. Kysehän olikin nyt tarkkuudesta ilman mittaria!
melkein jokapäivä näkee kun joku aiheuttaa ongelmia rampeissa.
No, näkeehän noita silloin tällöin tiellä kuin tiellä, mutta turha niistä on ongelmia ottaa. Rampeissa ym. hankalissa paikoissa säätäjät saattavat aiheuttaa hetkellisen ja yleensä hyvin nopeasti ohi menevän ongelman, mutta ei mitään pysyvää.
Meitä on moneksi, myös tuolla liikenteessä, joten kannattaa joustaa ja antaa tilaa sekä yrittää ymmärtää myös sitä kanssa-autoilijaa. Liikenteessä on paljon väkeä (Suomen oloihin) täällä pääkaupunkiseudulla ja eri syiden takia kaikki eivät aina pysy kiivasrytmisen liikenteen tahdissa. Itselläkin pysyy verenpaine kohtuullisena, kun ajaa hyvällä turvavälillä eikä yritä aina ajaa rajoitusten ylärajalla.
Viime viikkoina olen ajanut tavallista vähemmän, koska ei ole ollut mihinkään menoa. Toissa päivänä ja eilen ajoin kuitenkin yhteensä noin tuhannen kilometrin lenkin, johon sisältyi ajamista monenlaisilla teillä pikkuteistä moottoriteihin ja Helsingin katuihin. Kehä kolmosellakin ajoin. Parin päivän päästä olisi tarkoitus tehdä sama lenkki uudestaan.
Mietiskelin matkan aikana ajamiseen liittyviä asioita ja tietysti paljon muutakin. Ainakin yhden kerran ajoin valvontakameran kohdalla ylinopeutta, mutta kameran valo ei välähtänyt - oli pimeää, joten kai sen olisi pitänyt. Ehkä en ajanut tarpeeksi kovaa ylinopeutta, tai kamera otti kuvan ilman salamaa.
Oli miten oli, tämä tapaus osoitti taas, kuinka helppo kameran kohdalla on ajaa ylinopeutta.
Tiesin, että tulen ajamaan muutaman kilometrin matkan kameratiellä, ja ajosuunnassani on yksi kamera, jonka jälkeen käännyn toiselle tielle, jossa ei ole kameroita. Kamera on noin kilometrin päässä siitä risteyksestä, josta tulen kameratielle. Muistin kameravaaran vielä risteyksessä kääntyessäni, mutta kilometrin matkalla ehdin jo unohtaa koko asian. Syy oli se, että keskustelin innokkaasti jostakin asiasta, ja silloin kun keskustelen jostakin ja mietin sitä, en tietenkään samaan aikaan ajattele nopeusmittaria ja nopeusrajoitusta ja valvontakameraa. Aivoni ovat kuin DOS, joka pystyy pyörittämään vain yhtä ohjelmaa kerrallaan. Nykyajan liikenneympäristö sakkoansoineen vaatisi kuitenkin ehdottomasti Windowsin tai muun moniajo-ohjelman.
Kiihdytän yleensä auton nopeuden risteyksen jälkeen sellaiseksi mikä vaistonvaraisesti tuntuu sopivalta nopeudelta leveällä tiellä ja lumettomalla asfaltilla - eli tässä tapauksessa jonnekin yhdeksän kympin ja satasen välille. Ja yhtäkkiä huomaan edessä kameran ja muistan, että tiellä onkin kahdeksan kympin nopeusrajoitus. Vilkaisen mittaria, ja se näyttää yli yhdeksän kymppiä. Ja niin tulen ajaneeksi kameran kohdalla ylinopeutta. Ehdin ehkä vähän jarruttaa, joten aivan suurin nopeus ei rekisteröidy.
Näin se tapahtuu.
Kehä kolmosella ja muuallakin auton ajaminen tai kuljettaminen teknisessä mielessä on se perusasia, joka vie huomion ja haittaa nopeusrajoituksen noudattamista ja valvontakameroiden havaitsemista. Ajaessa on katsottava maantietä ja seurattava muilla kaistoilla ajavia autoja. Jos on menossa jonnekin tiettyyn paikkaan, on tietenkin myös seurattava risteyksiä ja suunniteltava ajoreitti hieman etukäteen.* Tämä kaikki vie niin paljon huomiota, ettei mittaria viitsi eikä jaksa eikä muista katsoa varsinkin kun nopeudella - muutama kilometri tunnissa sinne tai tänne - ei ole käytännössä muuta merkitystä kuin sakkovaara.
Nopeusmittarin katseleminen rasittaa silmiä, koska maantielle katsottaessa silmät on tarkennettu lähelle ääretöntä, minne silmä tarkentuu ollessaan lepotilassa. Mittarin katsominen edellyttää silmän tarkentamista lähemmäksi ja katseen siirtäminen uudestaan tiehen edellyttää taas tarkentamista kauemmaksi. Jos nopeusnäyttö heijastettaisiin jotenkin hologrammina tuulilasiin, tällaista jatkuvaa katseen siirtämistä ja silmien tarkentamista ei tarvitsisi tehdä. Ehkä nopeusmittari voisi olla ulkona auton nokassa (jonkinlainen LED-näyttö ).
Kaikki on tietysti tottumuksesta kiinni. Yksi rasittaa itseään yhdellä asialla, joku toisella. Edellä arvioitiin, kuinka usein nopeusmittaria pitää katsoa tiettyyn mittaritarkkuuteen pyrittäessä. Tämän asian suhteen autoissa on eroa. Myös siinä on eroa, missä nopeudessa mittari pyritään pitämään. Veikkaisin, että kuorma-autoilla ja linja-autoilla on melko helppo pitää esimerkiksi 80 km/h nopeus. Auton massa on suuri, joten vauhti pysyy vakiona. Nopeusmittari on lisäksi suuri ja tarkka. Olen itse ajanut kuorma-autolla viimeksi keväällä 1986 eli 25 vuotta sitten, joten voin olla väärässäkin.
Nissan Micralla on kokemukseni mukaan erityisen vaikea pitää 80 kilometrin tuntinopeus. Muut nopeudet ovat helpompia. Jos aikoo ajaa edes lähimainkaan kahdeksaa kymppiä, nopeusmittaria on katsottava viidentoista sekunnin välein. En jaksa rasittaa itseäni tällaisella, jollei ole aivan pakko, ja silloinkin se tahtoo unohtua.
Normaalissa maantieliikenteessä ajaminen (laajassa merkityksessä auton kuljettaminen) vie noin 10 prosenttia huomiosta ja ajattelusta. Vilkkaassa liikenteessä ja tiukoissa paikoissa huomiota ja reitin miettimistä tarvitaan enemmän.
Kun ajetaan kameratiellä, tilanne on täysin erilainen. Silloin nopeusrajoituksen noudattaminen - joka normaalisti on jokseenkin merkityksetön sivuseikka, johon ei tarvitse monta ajatusta uhrata - vie 90 prosenttia tarkkaavaisuudesta ja huomiokyvystä. Jäljelle jäävät resurssit saattavat juuri ja juuri riittää muuhun auton kuljettamiseen, mutta pienikin ylimääräinen huomion vievä asia on pois joko auton kuljettamisesta/hallinnasta ja nopeusrajoituksen noudattamisesta ja rajoitusmerkin havaitsemisesta ja muistamisesta. Kameratiellä ei siis kannata jutella eikä kuunnella radiota ei miettiä mitään ajamiseen liittymättömiä asioita vaan siellä tulee vain hokea itselleen: Muista kamerat, muista nopeusmittari, muista nopeusrajoitus, muista kamerat, muista nopeusmittari, muista nopeusrajoitus... Jos tämä ajattelun ketju katkeaa, seurauksena voi olla sakko.
* Ajoreitin suunnittelemisesta on Helsingin seudulla entistä vaikeampaa, koska ympärivuorokautisten bussikaistojen takia, joutuu vaihtamaan useammin kaistaa. Tuntuu joskus hieman turhauttavalta saapua risteyksestä oikealle kaistalle, joka on bussikaista, ja ängetä sieltä väkisin viereiselle kaistalle vaihtaakseen taas parin korttelin päästä takaisin oikealle kaistalle kääntyäkseen siltä. Ja jos katumuisti on yhtä huono kuin minulla, voikin kääntyä oikealle kaistalle yhtä korttelia liian aikaisin, jolloin joutuu ajamaan minne sattuu - tai yhtä korttelia liian myöhään, jolloin joutuu myös ajamaan minne sattuu. En tiedä kuinka monta kertaa kymmenessä vuodessa helsinkiläinen joutuu tekemään ylimääräisen harhalenkin ajettuaan vahingossa ohi risteyksen tai siksi, että ei ole pystynyt kääntymään sinne minne haluaa, koska viereiselle kaistalle ei ole päässyt - vai tapahtuuko tällaista koskaan. Minulla joka viides risteys menee tavalla tai toisella pieleen, ja niinpä kääntelen vähän väliä autoa jossakin epämääräisillä takapihoilla (viimeisellä reissulla tuli naarmu autoon jäisestä penkasta).
Noh, kunhan saavat ne keskinopeuskamerat toimimaan, niin ei tarvitse enää pokkuroida yksittäisiä pönttöjä. Ylinopeuskuljettaja saa sakot siinä missä taitamaton tunari nykyään. Ja molempien huomiokyky voidaan siten kohdistaa olennaisiin liikennetapahtumiin.
Silloinhan homma menee vielä monimutkaisemmaksi, kun täytyy ruveta nollaamaan keskinopeusmittaria ajotietokoneesta aina kamerapätkälle tultaessa ja tarkkailla vielä sitäkin.
Silloinhan homma menee vielä monimutkaisemmaksi, kun täytyy ruveta nollaamaan keskinopeusmittaria ajotietokoneesta aina kamerapätkälle tultaessa ja tarkkailla vielä sitäkin.
Niinpä, mutta suositeltavampi vaihtoehto on ajella rajoitusten mukaan. Tai korkeintaan lievää ylinopeutta.
Mittariin tuijottamalla pystyn 3km/h tarkkuuteen ja pari kertaa minuutissa vilkaisemalla helpost 5km/h tarkkuuteen. Ei siinä ole mitään ylimaallista, mutta ehkä ymmärrän nyt muiden autoilijoiden ailahteluja paremmin, elleivät he siihen pysty.
Huoh... Ei tuossa olekaan mitään ihmeellistä. Kysehän olikin nyt tarkkuudesta ilman mittaria!
Olennainen kysymys onkin se, tuleeko mittariin vilkaistua riittävän usein. Itse väitän, ettei todellisuudessa juuri kukaan pidä nopeuttansa 5 km/h tarkkuudella vakaana edes mittarin avulla. Tuo tarkoittaisi vaihtelua tavoitenopeudesta +/- 2,5 km/h. Tietysti jos asiaa tulkitaan mukavan loivasti, suurin osa ajokilometreistä menee tuossa haarukassa, ainakin +/- 5 km/h rajoissa. Käytännössä vaihtelu kuitenkin liikkuu +/- 10 km/h rajoissa. Skaalan ääripäät ovat tietysti harvinaisia, mutta esim. 100 km/h matkalle sellaisiakin jokunen mahtuu.
Huoh... Ei tuossa olekaan mitään ihmeellistä. Kysehän olikin nyt tarkkuudesta ilman mittaria!
Ilman mittarin vilkaisuja saattaisi tietenkin tulla tilapäisiä lipsahduksia helpommin, mutta pääsääntöisesti ei ole iso ongelma pitää nopeuden vaihteluväli max 5km/h laajuisena moottorin äänen perusteella. Keskinopeuden vaihteluväli on vielä pienempi, ettei sitä hetkellistä vaihtelua välttämättä edes perässä hiihtäjä huomaa, niinkuin nopeuskamera. Toki jos ei keskittyisi pitämään nopeutta tasaisena, nopeus vaihtelisi helposti 10km/h tai laajemmin.
Mielestäni se ei vaadi mitenkään ylimaallisia kykyjä pitää nopeus 5 välillä, esim. 90-95.
Katsomatta välillä mittariin et varmasti saa pidettyä nopeutta edes tuolla välillä.
Voithan sinäkin Rätkättimen tapaan kertoilla satuja kuinka metsän vilinästä tai kuuntelemalla moottorin käyntinopeutta pystyy päättelemään 1-3km/h tarkkuudella ajonopeutensa, mutta älä nyt hyvä mies luule, että sitä kukaan uskoo.
Moottorin ääni tietenkin auttaa pitämään nopeuden vakiona, tai vaikka arvaamaan suurin piirtein oikein kiihdytyksen jälkeen. En ole kokeillut, mutta uskon pystyväni arvaamaan nopeuden 10km/h välin oikein. Mittariin tuijottamalla pystyn 3km/h tarkkuuteen ja pari kertaa minuutissa vilkaisemalla helpost 5km/h tarkkuuteen. Ei siinä ole mitään ylimaallista, mutta ehkä ymmärrän nyt muiden autoilijoiden ailahteluja paremmin, elleivät he siihen pysty.
Jos autoja menee kolmella kaistalla yhtenä puurona, ja autoradiosta tulee kompressoitua musiikkia, nopeuden arviointi ympäristön ja äänien perusteella on hankalaa. On pakko katsoa vähän väliä mittaria.
Ja miten ihmeessä autoilijat uskaltavat ajaa aivan kriittisillä rajoilla kameroiden laukaisuherkkyyttä kokeillen. Kameroiden välissä ajetaan ylinopeutta ja kameran kohdalla suurinta mahdollista toleranssia. Aikamoista akrobatiaa. Jos yhdenkin kameran kohdalla on vaipunut ajatuksiinsa eikä muista hiljentää, huonosti käy. Stressaavaa se ainakin on.
Vakionopeudensäätimiä ei ole köyhän kansan autoissa, ja toisaalta niihinkin on nopeus kuljettajan säädettävä. Jos säädän nopeudeksi 100 kilometriä tunnissa, ja tulee kahdeksan kympin rajoitus ja kameroita, enkä muistaa säätää nopeutta alemmaksi, saan ylinopeussakon.
Joillakin perinteisillä kamerateillä (esimerkiksi Lahdesta Vääksyyn ja aikaisemmin Turku-Helsinki -tiellä ) nopeusrajoitukset vaihtuivat tiheään. Oli 60 kilometriä tunnissa ja 70 kilometriä tunnissa ja 80 kilometriä tunnissa ja sata kilometriä tunnissa (varmaan olisi ollut myös 90 kilometriä tunnissa, mutta tätä lukemaa ei Suomessa jostakin syystä käytetä - ehkä siksi, että saadaan enemmän sakkotuloja, kun säädetään rajoitus tien ominaisuuksiin nähden alakanttiin). Tie oli kuin jokin tarkoituksella suunniteltu ansarata - peli, jossa pelaaja voi vain hävitä tai päätyä nollatulokseen, mutta ei koskaan voittaa. Tällaisella tiellä ei vakionopeudensäädin kovin paljon auta, koska sitä saa olla kytkemässä vähän väliä.
Ja kun liikutaan toleranssia hipoen, kuinka tarkasti vakionopeudensäätimen yleensä voi säätää. Entä jos siinä tekee virheen.
Amerikassa käytetään ilmeisesti paljon vakionopeudensäätimiä, koska moottoritiellä monet autot ajavat "vakionopeutta" myös vasemmalla kaistalla, jolloin esimerkiksi rekan ohittamiseen voi mennä useita kilometrejä. Se on niiden takana ajavien kannalta turhauttavaa, jotka haluaisivat ohittaa rekan ja ajaa vähän kovempaa "vakionopeutta" kuin minkä joku mummo on sattunut säätämään katumaasturilleen.
Vakionopeudensäädin yhdistettynä rajoitukset tuntevaan GPS-navigaattoriin olisi oikea laite nykyisessä nopeusrajoitusviidakossa.
Jos autoja menee kolmella kaistalla yhtenä puurona, ja autoradiosta tulee kompressoitua musiikkia, nopeuden arviointi ympäristön ja äänien perusteella on hankalaa. On pakko katsoa vähän väliä mittaria.
Minun autoni radion saa suljettua, jos kompressoitu musiikki haittaa ajamista. Yleensä radio onkin hiljaa, mitä nyt uutiset tulee joskus kuunneltua.
Samaa mieltä toki olen nopeuden arvioimisen hankaluudesta äänien perusteella, jopa ilman radiota. Ja kuten Metsähakakin totesi, moottorin kuormituksen vaihtelu muuttaa myös ääntä, vaikka nopeus ei muuttuisikaan.
zoso:
melkein jokapäivä näkee kun joku aiheuttaa ongelmia rampeissa.
Tietyöt taas on asia erikseen, ei kukaan jaksa noudattaa rajoituksia paikoissa joissa ei koskaan näe edes ketään tekemässä mitään töitä. Muutenkin tuntuu ettei näissä tietöissä pahemmin kiirehditä, vaan samaa 100 metrin paikkaa tehdään kuukausitolkulla (jopa vuosi) ...
drive:
Katsomatta välillä mittariin et varmasti saa pidettyä nopeutta edes tuolla välillä.
Voithan sinäkin Rätkättimen tapaan kertoilla satuja kuinka metsän vilinästä tai kuuntelemalla moottorin käyntinopeutta pystyy päättelemään 1-3km/h tarkkuudella ajonopeutensa, mutta älä nyt hyvä mies luule, että sitä kukaan uskoo.
Opelixi:
Moottorin ääni tietenkin auttaa pitämään nopeuden vakiona, tai vaikka arvaamaan suurin piirtein oikein kiihdytyksen jälkeen. En ole kokeillut, mutta uskon pystyväni arvaamaan nopeuden 10km/h välin oikein. Mittariin tuijottamalla pystyn 3km/h tarkkuuteen ja pari kertaa minuutissa vilkaisemalla helpost 5km/h tarkkuuteen. Ei siinä ole mitään ylimaallista, mutta ehkä ymmärrän nyt muiden autoilijoiden ailahteluja paremmin, elleivät he siihen pysty.
drive:
Luulen pystyväni myös.
drive:
Huoh... Ei tuossa olekaan mitään ihmeellistä. Kysehän olikin nyt tarkkuudesta ilman mittaria!
GTamv:
No, näkeehän noita silloin tällöin tiellä kuin tiellä, mutta turha niistä on ongelmia ottaa. Rampeissa ym. hankalissa paikoissa säätäjät saattavat aiheuttaa hetkellisen ja yleensä hyvin nopeasti ohi menevän ongelman, mutta ei mitään pysyvää.
Meitä on moneksi, myös tuolla liikenteessä, joten kannattaa joustaa ja antaa tilaa sekä yrittää ymmärtää myös sitä kanssa-autoilijaa. Liikenteessä on paljon väkeä (Suomen oloihin) täällä pääkaupunkiseudulla ja eri syiden takia kaikki eivät aina pysy kiivasrytmisen liikenteen tahdissa. Itselläkin pysyy verenpaine kohtuullisena, kun ajaa hyvällä turvavälillä eikä yritä aina ajaa rajoitusten ylärajalla.
Viime viikkoina olen ajanut tavallista vähemmän, koska ei ole ollut mihinkään menoa. Toissa päivänä ja eilen ajoin kuitenkin yhteensä noin tuhannen kilometrin lenkin, johon sisältyi ajamista monenlaisilla teillä pikkuteistä moottoriteihin ja Helsingin katuihin. Kehä kolmosellakin ajoin. Parin päivän päästä olisi tarkoitus tehdä sama lenkki uudestaan.
Mietiskelin matkan aikana ajamiseen liittyviä asioita ja tietysti paljon muutakin. Ainakin yhden kerran ajoin valvontakameran kohdalla ylinopeutta, mutta kameran valo ei välähtänyt - oli pimeää, joten kai sen olisi pitänyt. Ehkä en ajanut tarpeeksi kovaa ylinopeutta, tai kamera otti kuvan ilman salamaa.
Oli miten oli, tämä tapaus osoitti taas, kuinka helppo kameran kohdalla on ajaa ylinopeutta.
Tiesin, että tulen ajamaan muutaman kilometrin matkan kameratiellä, ja ajosuunnassani on yksi kamera, jonka jälkeen käännyn toiselle tielle, jossa ei ole kameroita. Kamera on noin kilometrin päässä siitä risteyksestä, josta tulen kameratielle. Muistin kameravaaran vielä risteyksessä kääntyessäni, mutta kilometrin matkalla ehdin jo unohtaa koko asian. Syy oli se, että keskustelin innokkaasti jostakin asiasta, ja silloin kun keskustelen jostakin ja mietin sitä, en tietenkään samaan aikaan ajattele nopeusmittaria ja nopeusrajoitusta ja valvontakameraa. Aivoni ovat kuin DOS, joka pystyy pyörittämään vain yhtä ohjelmaa kerrallaan. Nykyajan liikenneympäristö sakkoansoineen vaatisi kuitenkin ehdottomasti Windowsin tai muun moniajo-ohjelman.
Kiihdytän yleensä auton nopeuden risteyksen jälkeen sellaiseksi mikä vaistonvaraisesti tuntuu sopivalta nopeudelta leveällä tiellä ja lumettomalla asfaltilla - eli tässä tapauksessa jonnekin yhdeksän kympin ja satasen välille. Ja yhtäkkiä huomaan edessä kameran ja muistan, että tiellä onkin kahdeksan kympin nopeusrajoitus. Vilkaisen mittaria, ja se näyttää yli yhdeksän kymppiä. Ja niin tulen ajaneeksi kameran kohdalla ylinopeutta. Ehdin ehkä vähän jarruttaa, joten aivan suurin nopeus ei rekisteröidy.
Näin se tapahtuu.
Kehä kolmosella ja muuallakin auton ajaminen tai kuljettaminen teknisessä mielessä on se perusasia, joka vie huomion ja haittaa nopeusrajoituksen noudattamista ja valvontakameroiden havaitsemista. Ajaessa on katsottava maantietä ja seurattava muilla kaistoilla ajavia autoja. Jos on menossa jonnekin tiettyyn paikkaan, on tietenkin myös seurattava risteyksiä ja suunniteltava ajoreitti hieman etukäteen.* Tämä kaikki vie niin paljon huomiota, ettei mittaria viitsi eikä jaksa eikä muista katsoa varsinkin kun nopeudella - muutama kilometri tunnissa sinne tai tänne - ei ole käytännössä muuta merkitystä kuin sakkovaara.
Nopeusmittarin katseleminen rasittaa silmiä, koska maantielle katsottaessa silmät on tarkennettu lähelle ääretöntä, minne silmä tarkentuu ollessaan lepotilassa. Mittarin katsominen edellyttää silmän tarkentamista lähemmäksi ja katseen siirtäminen uudestaan tiehen edellyttää taas tarkentamista kauemmaksi. Jos nopeusnäyttö heijastettaisiin jotenkin hologrammina tuulilasiin, tällaista jatkuvaa katseen siirtämistä ja silmien tarkentamista ei tarvitsisi tehdä. Ehkä nopeusmittari voisi olla ulkona auton nokassa (jonkinlainen LED-näyttö ).
Kaikki on tietysti tottumuksesta kiinni. Yksi rasittaa itseään yhdellä asialla, joku toisella. Edellä arvioitiin, kuinka usein nopeusmittaria pitää katsoa tiettyyn mittaritarkkuuteen pyrittäessä. Tämän asian suhteen autoissa on eroa. Myös siinä on eroa, missä nopeudessa mittari pyritään pitämään. Veikkaisin, että kuorma-autoilla ja linja-autoilla on melko helppo pitää esimerkiksi 80 km/h nopeus. Auton massa on suuri, joten vauhti pysyy vakiona. Nopeusmittari on lisäksi suuri ja tarkka. Olen itse ajanut kuorma-autolla viimeksi keväällä 1986 eli 25 vuotta sitten, joten voin olla väärässäkin.
Nissan Micralla on kokemukseni mukaan erityisen vaikea pitää 80 kilometrin tuntinopeus. Muut nopeudet ovat helpompia. Jos aikoo ajaa edes lähimainkaan kahdeksaa kymppiä, nopeusmittaria on katsottava viidentoista sekunnin välein. En jaksa rasittaa itseäni tällaisella, jollei ole aivan pakko, ja silloinkin se tahtoo unohtua.
Normaalissa maantieliikenteessä ajaminen (laajassa merkityksessä auton kuljettaminen) vie noin 10 prosenttia huomiosta ja ajattelusta. Vilkkaassa liikenteessä ja tiukoissa paikoissa huomiota ja reitin miettimistä tarvitaan enemmän.
Kun ajetaan kameratiellä, tilanne on täysin erilainen. Silloin nopeusrajoituksen noudattaminen - joka normaalisti on jokseenkin merkityksetön sivuseikka, johon ei tarvitse monta ajatusta uhrata - vie 90 prosenttia tarkkaavaisuudesta ja huomiokyvystä. Jäljelle jäävät resurssit saattavat juuri ja juuri riittää muuhun auton kuljettamiseen, mutta pienikin ylimääräinen huomion vievä asia on pois joko auton kuljettamisesta/hallinnasta ja nopeusrajoituksen noudattamisesta ja rajoitusmerkin havaitsemisesta ja muistamisesta. Kameratiellä ei siis kannata jutella eikä kuunnella radiota ei miettiä mitään ajamiseen liittymättömiä asioita vaan siellä tulee vain hokea itselleen: Muista kamerat, muista nopeusmittari, muista nopeusrajoitus, muista kamerat, muista nopeusmittari, muista nopeusrajoitus... Jos tämä ajattelun ketju katkeaa, seurauksena voi olla sakko.
* Ajoreitin suunnittelemisesta on Helsingin seudulla entistä vaikeampaa, koska ympärivuorokautisten bussikaistojen takia, joutuu vaihtamaan useammin kaistaa. Tuntuu joskus hieman turhauttavalta saapua risteyksestä oikealle kaistalle, joka on bussikaista, ja ängetä sieltä väkisin viereiselle kaistalle vaihtaakseen taas parin korttelin päästä takaisin oikealle kaistalle kääntyäkseen siltä. Ja jos katumuisti on yhtä huono kuin minulla, voikin kääntyä oikealle kaistalle yhtä korttelia liian aikaisin, jolloin joutuu ajamaan minne sattuu - tai yhtä korttelia liian myöhään, jolloin joutuu myös ajamaan minne sattuu. En tiedä kuinka monta kertaa kymmenessä vuodessa helsinkiläinen joutuu tekemään ylimääräisen harhalenkin ajettuaan vahingossa ohi risteyksen tai siksi, että ei ole pystynyt kääntymään sinne minne haluaa, koska viereiselle kaistalle ei ole päässyt - vai tapahtuuko tällaista koskaan. Minulla joka viides risteys menee tavalla tai toisella pieleen, ja niinpä kääntelen vähän väliä autoa jossakin epämääräisillä takapihoilla (viimeisellä reissulla tuli naarmu autoon jäisestä penkasta).
Noh, kunhan saavat ne keskinopeuskamerat toimimaan, niin ei tarvitse enää pokkuroida yksittäisiä pönttöjä. Ylinopeuskuljettaja saa sakot siinä missä taitamaton tunari nykyään. Ja molempien huomiokyky voidaan siten kohdistaa olennaisiin liikennetapahtumiin.
Silloinhan homma menee vielä monimutkaisemmaksi, kun täytyy ruveta nollaamaan keskinopeusmittaria ajotietokoneesta aina kamerapätkälle tultaessa ja tarkkailla vielä sitäkin.
FARwd:
Niinpä, mutta suositeltavampi vaihtoehto on ajella rajoitusten mukaan. Tai korkeintaan lievää ylinopeutta.
Opelixi:
Olennainen kysymys onkin se, tuleeko mittariin vilkaistua riittävän usein. Itse väitän, ettei todellisuudessa juuri kukaan pidä nopeuttansa 5 km/h tarkkuudella vakaana edes mittarin avulla. Tuo tarkoittaisi vaihtelua tavoitenopeudesta +/- 2,5 km/h. Tietysti jos asiaa tulkitaan mukavan loivasti, suurin osa ajokilometreistä menee tuossa haarukassa, ainakin +/- 5 km/h rajoissa. Käytännössä vaihtelu kuitenkin liikkuu +/- 10 km/h rajoissa. Skaalan ääripäät ovat tietysti harvinaisia, mutta esim. 100 km/h matkalle sellaisiakin jokunen mahtuu.
.
Uutinen <-- .. noin 300 lisää tuossa luki alunperin
.
Uutinen <--
Opelixi:
Ilman mittarin vilkaisuja saattaisi tietenkin tulla tilapäisiä lipsahduksia helpommin, mutta pääsääntöisesti ei ole iso ongelma pitää nopeuden vaihteluväli max 5km/h laajuisena moottorin äänen perusteella. Keskinopeuden vaihteluväli on vielä pienempi, ettei sitä hetkellistä vaihtelua välttämättä edes perässä hiihtäjä huomaa, niinkuin nopeuskamera. Toki jos ei keskittyisi pitämään nopeutta tasaisena, nopeus vaihtelisi helposti 10km/h tai laajemmin.
drive:
Mäkisellä tiellä tuo ei kait onnistu?
Jos autoja menee kolmella kaistalla yhtenä puurona, ja autoradiosta tulee kompressoitua musiikkia, nopeuden arviointi ympäristön ja äänien perusteella on hankalaa. On pakko katsoa vähän väliä mittaria.
Ja miten ihmeessä autoilijat uskaltavat ajaa aivan kriittisillä rajoilla kameroiden laukaisuherkkyyttä kokeillen. Kameroiden välissä ajetaan ylinopeutta ja kameran kohdalla suurinta mahdollista toleranssia. Aikamoista akrobatiaa. Jos yhdenkin kameran kohdalla on vaipunut ajatuksiinsa eikä muista hiljentää, huonosti käy. Stressaavaa se ainakin on.
https://www.youtube.com/watch?v=pwcrcnTsXR4
Vakionopeudensäätimiä ei ole köyhän kansan autoissa, ja toisaalta niihinkin on nopeus kuljettajan säädettävä. Jos säädän nopeudeksi 100 kilometriä tunnissa, ja tulee kahdeksan kympin rajoitus ja kameroita, enkä muistaa säätää nopeutta alemmaksi, saan ylinopeussakon.
Joillakin perinteisillä kamerateillä (esimerkiksi Lahdesta Vääksyyn ja aikaisemmin Turku-Helsinki -tiellä ) nopeusrajoitukset vaihtuivat tiheään. Oli 60 kilometriä tunnissa ja 70 kilometriä tunnissa ja 80 kilometriä tunnissa ja sata kilometriä tunnissa (varmaan olisi ollut myös 90 kilometriä tunnissa, mutta tätä lukemaa ei Suomessa jostakin syystä käytetä - ehkä siksi, että saadaan enemmän sakkotuloja, kun säädetään rajoitus tien ominaisuuksiin nähden alakanttiin). Tie oli kuin jokin tarkoituksella suunniteltu ansarata - peli, jossa pelaaja voi vain hävitä tai päätyä nollatulokseen, mutta ei koskaan voittaa. Tällaisella tiellä ei vakionopeudensäädin kovin paljon auta, koska sitä saa olla kytkemässä vähän väliä.
Ja kun liikutaan toleranssia hipoen, kuinka tarkasti vakionopeudensäätimen yleensä voi säätää. Entä jos siinä tekee virheen.
Amerikassa käytetään ilmeisesti paljon vakionopeudensäätimiä, koska moottoritiellä monet autot ajavat "vakionopeutta" myös vasemmalla kaistalla, jolloin esimerkiksi rekan ohittamiseen voi mennä useita kilometrejä. Se on niiden takana ajavien kannalta turhauttavaa, jotka haluaisivat ohittaa rekan ja ajaa vähän kovempaa "vakionopeutta" kuin minkä joku mummo on sattunut säätämään katumaasturilleen.
Vakionopeudensäädin yhdistettynä rajoitukset tuntevaan GPS-navigaattoriin olisi oikea laite nykyisessä nopeusrajoitusviidakossa.
SO2001:
Minun autoni radion saa suljettua, jos kompressoitu musiikki haittaa ajamista. Yleensä radio onkin hiljaa, mitä nyt uutiset tulee joskus kuunneltua.
Samaa mieltä toki olen nopeuden arvioimisen hankaluudesta äänien perusteella, jopa ilman radiota. Ja kuten Metsähakakin totesi, moottorin kuormituksen vaihtelu muuttaa myös ääntä, vaikka nopeus ei muuttuisikaan.