Polkupyörätkin ovat kehittyneet sitten Tunturin ja Helkaman tai Cresentin ja Monarkin 'mummonpyörien' jälkeen melkoisesti. Ja tuskin kehitys tälle nykytasolle pysähtyy, mutt mitä lie pyörissä odotettavissa?
Nyt on pyörien trendi on ollut jo jonkin aikaa sähköavusteisiksi ja viime vuosina täysjousitteisiksi, etupäässä maasto- ja 'läski'pyörissä.
Automaattivaihteistotkin ovat olleet saatavissa myös jo useamman vuoden, vaikka eivät olekaan varsinaista 'valloitusta' tehneetkään.
Kehitys on erikoispyörävetoista. 'Mummonpyöriin' kaikki uutuudet eivät vielä ole yleistyneet.
Mutt ovatkohan nekin, citypyörinä, saamassa samoja elementtejä/toiminnallisuuksia jollain aikavälillä?
Eli koskakohan on tulossa esim täysjousitettu, täpäri, citypyörä mukavuutta haluaville fiilistelijöille?
Onhan vastaava kehitys autoissakin tapahtunut, vaikka nyt monet kehittyvätkin ns urheilulliseen suuntaan. Mutt kyllä on paljon myös Citikan ja muiden 'ilmapatjajousituksen' haluavia autoilijoita, niin miksi ei olisi myös pyöräilijöitä... Eiväthän ne parhaat Mersutkaan enää mitään 'kivirattaita' ole
Minusta ei voi sanoa, että pyörillä olisi tietty suunta kehityksessä. Pyörätyyppejä tulee lisää eli tarjonta monipuolistuu. Maantiepyöriin liittyen on perinteistä kapearenkaista asfalttipyörää erilaisilla geometrioilla, on cycloja, gravel grindereitä, monsterkrossaria, retkipyörää, brevet-pyörää jne. Seuraavaksi on tulossa noihin runkoihin 650b-kiekot. Toki jousituskin yleistyy maantiemallisissa rungoissa, kuten Cannondalen Slatessa 30 mm etujousitus osoittaa. Lisäksi tekniikka kehittyy, esim. maantiepyöriinkin alkaa olla tarjolla levyjarruja, jopa hydraulisina ja sähkövaihteet leviää halvempiin malleihin.
Mukavuutta parantaa myös renkaat ja ainakin Schwalbe mainostaa balloon-renkaitaan. Maantiepyörissä entisten 23-25 mm renkaiden sijaan moni valitsee 28-30 mm renkaat ja sehän on ainakin suomalaisissa olosuhteissa järkevää. Samoin pyörän runkogeometrian hioutuminen ja materiaalivalinnat ohjaa mukavuuden osalta samaan suuntaan. Hiilikuituhaarukka ei ole ollut enää pitkään harvinaisuus ja monet valmistajat käyttävät rungossa pieniä joustoelementtejä.
Ajatuksesi on kovin suppeaa ja maantiepyöräsidonnaista. Sorry! Mutt pyöriä on kovin paljon muunkinlaisia... ja niiden mukana harrastustavat ja määrät ovat moninkertaistuneet ja monipuolistuneet. Trendi(t) ovat vallan muualla kuin 'kappeerenkaisissa'. Nyt haetaan fiilistä maasto-, alamäki-, crossi-, läski-, ym pyöristä ja paljolti sähköavusteisista... Enää ei tyydytä vain reisirutisteisiin mummon tai maantiehinkkaajien malleihin.
Mutt ne on jo nyt eli nykyaikaa. Kyselinkin tulevaa. Se kiinnostaa. Mihin mennään?
Yhtenä esimerkkinä heitin esim täysjousitetun, pehmeästi epätasaisuudet blokkaavat pyörät mukavuushaluisille ja jo nyt minullakin olevan sähköisen, täysin automaattivaihteisen citypyörän.
Jotkut jarrujen, ym kehittymiset ovat vain yksityiskohtien nyfräämistä. Ei sellainen ole kuin lillukanvarsilla mainostamista.
Sähköavusteisuus oli kunnon kehitys pyörissä, jousitus myös ja automaattivaihteistokin.
Ne toivat ja tuovat lisää käyttäjiä ja innokkaita harrastajia pyöräilyn terveyttä edistävään liikuntamuotoon vallan toisella lailla, kuin jotkut hydraulijarrut ja kappeerenkaiset, jotka on suunnattu lähinnä niille trikooasuisille, tapapuoli pitkällä pyöränsä päällä makaaville, monien inhoamille kiitureille - suht suppealle muita sorsiville porukalle.
Otin vain yhden suuntauksen esimerkiksi, kun laajempi katsaus olisi tuottanut kohtuuttoman pitkän kirjoituksen. Edelleen olen sitä mieltä, että kyse on tarjonnan laajuudesta, ei yhteen suuntaan osoittavasta trendistä. Jos kuitenkin osaat ennustaa tulevaisuutta, suotta väärien vastauksien perään kyselet.
Näkemyksesi kapearenkaisista pyöristä, niillä ajavista ja muiden suhtautumisesta niihin on varsin suppea. Itselläni esimerkiksi on kolme pyörää: Maantiepyörä (cyclo), etujousitettu maastopyörä ja jousittamaton hybridi. Tiedä sitten, miten minut pitäisi luokitella.
Kerroin luokittelusi jo edellisessä kommentissani ihan sen sisällön perusteella.
Ja suhtautuminen 'kyykkypyörillä' ajaviin, muita sorsiviin kiitureihin on varsin yleinen, jos et satu tiedostamaan. He kun 'ajdistavat' muita kelveillä liikkuvia, rauhallisesti ajavia ja käveleviä ja koiran ulkoiluttajia kovalla vauhdilla muista piittaamatta. Samoinkuin autoteillä ärsyttävät monia autoilijoita.
Maantiepyöräilijät kun uskovat heillä olevan 'vain' oikeuksia, mutt ei velvollisuuksia huomioida muuta liikennettä. Mutta tämähän ei kuulu miteskään pyörien tulevaan kehitykseen.
Mutt jos olet TM:n toimittaja, niin ymmärrän näköalattomuutesi, niin valitettavaa, kuin se onkin.
Kaltaisillesi on omat erikoislehdet, fillarilehti ja fooruminsa, fillarfoorumi, joissa selvästi karsastetaan ns fiilispyöräilijöitä, varsinkin city ja mummonpyörillä liikkuvia.
Siksi TM olisikin oiva media ja fooromi muunlaistenkin pyörien esittelyyn.
Luulen nimittäin, ett lukijoistanne useimmat ovat kiinnostuneempia edistyneemmän tekniikan suomista mahdollisuuksista kuin 'reisirutistuksen' aiheuttamasta maitohapon vaikutuksesta
En ole TM:n toimittaja, enkä ymmärrä väitettäsi näköalattomuudesta, kun tarkastelen koko alaa yhden suuntauksen sijaan.
Toki kyykkypyöräilijöissä on ärsyttäviä tyyppejä, mutta niin on kaikilla muillakin pyörillä ajavissa. Törkeimmän tempun näin hiljattain vanhalta mieheltä, joka mummopyörällä ajoi kassi ohjaustangossa roikkuen ja taakseen katsomatta täysin yllättäen kurvasi tien yli vasemmalle, mutta ehkä on seksikkäämpää keskittyä vauhdikkaamman ryhmän arvosteluun. Ellen väärin muista, onnettomuustilastoissakin vanhempi väki erottuu muita korkeammalla riskillään. Usein myös teinit jopoilee koko pyörätien leveydeltä, joskus jopa puhelinta samalla käyttäen. Lauantaina jouduin kyykkypyörälläni (jossa oikeasti on rennompi ajoasento kuin monessa hybridissä) lähes pysähtymään, kun vastaantuleva jopoilija vaelteli ajatukset puhelimessa. Mutta noistakaan ei samaan sävyyn kirjoitella kuin maantiepyöräilijöistä.
Väitteesi siitä, että minun kaltaiseni karsastaisivat fiilistelypyöräilyä, on aivan älytön. Useimmilla, jotka pyörällä paikasta toiseen liikkumisen lisäksi harrastavat pyöräilyä, on useita pyöriä ja mukaan mahtuu niin mummopyörää kuin hybridiäkin. Eihän parempia harrastepyöriä viitsi edes jättää kaupan eteen, kun varkausriski on liian suuri. Toisaalta pyöräilyn harrastajat on niin suuri joukko erilaista porukkaa (vrt. autoilijat, kävelijät yms. "ryhmät"), että on täysin väärin määritellä harrastajien karsastavan tietynlaisella pyörällä liikkuvia. Varmaan niitäkin nousukkaita on, joiden mielestä omaa pyörää halvemmalla kalustolla liikkuvat ovat karsastamisen arvoisia, mutta mikään yleinen suhtautumistapa tuon en ole huomannut olevan tai poikkeavan esim. autoilijoiden suhtautumisesta toisiinsa. Ainoa ihmetykseni aihe on sinun näkemyksesi kyykkypyöräilijöistä (ahdistavat muita kelveillä liikkuvia, autoteillä ärsyttävät monia autoilijoita, uskovat heillä olevan ’vain’ oikeuksia).
Mielestäni sähköavustus tai jousitus ei ole osoitus edistyksellisestä tekniikasta. Kyse on erilaisesta tekniikasta kuin jousittamattomassa, pelkällä lihasvoimalla ajettavassa pyörässä. Voihan Biltemastakin ostaa täysjousitetun maasturin, mutta sitäkään en pidä teknisesti edistyksellisenä pyöränä. Jousitettu sähköavusteinen pyöräkin voi olla teknisesti kelvoton ja TM on usein testeissään koittanut selvittää riittävän laadukkaan pyörän hintarajaa. Ongelmia on halvoilla, mutta monimutkaisilla pyörillä taatusti enemmän luvassa kuin omalla kapearenkaisellani pyörällä (on muuten kesällä 40 mm renkaat eli leveämmät kuin monissa hybrideissä).
Pyörät siis palvelee erilaisia vaatimuksia. Kuluttajahan vaatimukset speksaa ja teollisuus koittaa omansa siinä kilpailussa itselleen saada.
Samaa mieltä olen siitä, että TM on sopiva paikka esitellä monenlaisia pyöriä ja mielestäni näin on tapahtunutkin. Toki artikkeleita enemmänkin saisi olla.
Sun kokemuksesi näykyy perustuvan perinteisiin maantie-ja retkipyöriin ja sellaisia käyttäviin ryhmiin viitekehyksenäsi. Eli sangen yksipuolista. Sinullahan ei ole, kirjoittamasi mukaan, yhtään täysjousitettua eikä sähkömoottorilla varustettua eikä tuleviksi mainitsemaasi sähköisellä vaihteistolla varustettua pyörääkään. ...automaattivaihteistoisesta puhumattakaan. Ne ovat nykyinen suuntaus/trendi pyöräilyssä, mikä on saanut pyöräilyn uuteen nousuun ihmisten mielessä. Ei hydraulijarrut tai hiilikuitukeula. Vaikka teknistä edistystä ovatkin. Trendit on eri juttu kuin tekninen näpertely.
Mutta oikeassa olet toki siinä, että eivät kaikki sähköistä pyörää kaipaa, ei. Ja syitäkin on varmasti monia ...tietämättömyys yksi niistä, mikä näkyy myös TM pyöräjutuista
Sähköpyöriä muuten tuotiin 2014 tullin mukaan 2000 kpl
2015 3000
2016 6000
2017 ??? ...meneeköhän jo 10 000 raja rikki...
Suomikin on vihdoin herännyt sähköavusteisten pyörien myötä, ne kun ovat monipuolisempia kuin sinunkin käyttämät perinteiset reisirutisteiset munamankelit.
Mutt mitäs jos palattaisiin otsikon aiheeseen eli millaisiksi pyörät mahd kehittyvät?
Mitä oikeasti uutta saattaa olla tulossa? Vai pysähtyykö kehitys tyystin? ...pikkuviilailujen vaiheeksi...
En käsitä, miksi yhden pyörätyypin käsittely esimerkkinä antaa sinulle viestin yksipuolisuudesta. Mutta hyvä, jos sinulla on minua monipuolisempi kokemus erilaisista pyöristä ja siksi osaat ennustaa tulevaisuutta minua paremmin.
Jos tänä vuonna menee 10000 raja rikki, sähköpyörien osuus kokonaismyynnistä on jo peräti 3%. Hyvä juttu tietysti niiden yleistyminen on. Ei niitä sähköttömien yläpuolelle silti kannata nostaa. Ne vain tulevat muiden pyörätyyppien rinnalle kilpailukykyisinä vaihtoehtoina.
Kehitys ei pysähdy, vaan tarjonta monipuolistuu ja tekniikka hioutuu paremmaksi. Tätä ennustetta tarjosin jo alussa, mutta se ei kelvannut.
Niin tarjosit juu... Retkipyörissä tuskin muuta tapahtuukaan, ainakaan sinun ennakoimanasi
Mutt siinä ei oo mitään varsinaista uutta, sellaista, mikä lisäisi muidenkin mielenkiintoa pyöräilyyn, kuin jo niillä 'runttaavien'. Ei jonkun osan 'fiilaaminen' saa muissa kuin korkeintaan olan kohautuksen ja "aha" toteamuksen.
Mutt pehmoinen jousitus ja 'ajatuksia lukeva' avustus voisivat jo herättää huomiota ja mielenkiintoa. Eli moottorin ja vaihteiston tuntuva kehitys mukavuussuuntaan...
Enkä suinkas tarkoita, ett vain sellaiseen suuntaan pyörät olis kehittymässä, en!
Kyllä myös varsinaisille pyöräilyä kunto- ja kuntoutus- ja kilpailumielessä harrastavien reisirutisteiset pyörät uutta saavat, mutt vaan pikkufiilauksina ...evoluutioina eivät revoluutioina
Käykö sähköavusteisille pyörille niinkuin moottoripolkupyörille eli mopoille aikoinaan?
...ensin oli polkimet, sitten ei ollut enää... joiden syrjäyttäjiksi tuli taas uusia leluja polttomoottorilla ja nyttemmin sähkömoottorilla
Vai miten polkupyörä kehittyy jatkossa?
Onko näkemystä (eteenpäin) vai kokemusta (taaksepäin)?
Nythän esim vaihteisto ja se sähkömoottori toimivat erillisinä laitteina toiminnoiltaan. Toinen lisää ja vähentää apuaan polkimien kuormituksen mukaan ja toinen vaihtaa vaihdepykäliä tai säätää vääntöä liukuvasti pyörän nopeuden muutosten mukaan, toisistaan tietämättä, jopa automaattisestikin. Joskin pienellä viiveellä. Seurantalaitteita kun kumpikin ovat...
Mutt elektroniikka kyll antais jo nyt paremmatkin mahdollisuudet ko laitteistojen yhteistoimintaan. Ne voisivat jo nyt nyt ennakoida maaston muutoksia (gps) ja kohta jopa polkijan ajatuksia...
Samoin jousitus. Maastopyöriin on tullut, yleisestikin, ns täysjousitukset (täpärit), joita toiset pitävät hyvinä, toiset eivät niitä kaipaa. Ja nekin ovat monet jo sähkömoottorin avustamia joidenkin vähättälystä huolimatta.
Miltäs tuntuis citikkamaisen pehmeästi kulkeva sähköavusteinen polkupyörä...?
Mutt yleistyykö täysjousitus myös muissa pyörissä, vaikkas kaupunki- eli citypyörissä ja työmatka- tai retkipyörissä?...
Ja jos, niin urheilullisen kovina vai pehmeän mukavina?
Olen eri mieltä tekniikan hienosäädön merkityksestä. Kun vertaan nykyistä maantiepyörääni vanhaan, 90-luvun alun versioon, ero on huikea, vaikka mitään mullistavaa periaatteellista eroa noiden välillä ei olekaan.
Erikoinen tyyli sinulla Jaakko saada aikaaan keskustelua pyöristä. Aivan asialliseen viestiin vastaat haukumalla näköalattomaksi ja tunget väkisin Herbertin huonosti käyttäytyvän maantiepyöräilijän muottiin. Voimakas negatiivinen purkaus täysin tarpeettomasti.
Mitä pyöriin tulee, niin itse en usko täysjousituksen tulevan normiksi peruspyörissä. Peruskäyttjälle paksut renkaat antavat riittävästi jousitusmukavuutta vailla täysjousituksen haittoja. Kunnollinen täysjousitus myös maksaa ja vaatii huoltoa turhan pajon. Pyörä on myös kätevä tapa kuntoilla samalla kun täyttää liikkumistarpeensa. Ei monikaan halua pyörästään sähkövetoista taikamattoa, vaan helppohoitoinen ja kohtuuhintainen polkupyörä on parempi kompromissi.
Mielipiteesi on sinun ja jopa perusteltu tällä kertaa ...kommentoit jopa alkuperäistä 'kehitys'-otsikon mukaista kysymystäni. Kiitos siitä.
Mutt kyll pyörätkin kehittyy ja muuntuu vielä jatkossakin monilta osin. Nyt esim pyöriin tulee jo muualla yleiset ABS-jarrut, jotka esim moottoripyörissäkin ovat osoittautuneet varsin kelpoisiksi.
https://www.bosch-ebike.com/en/news-and-stories/news/new-ebike-abs/
Tämän tasoisista kehitysnäkymistä olen kiinnostunut ...johtuen ehkä koulutuksestani ja ammatistani ja innostuksestani sähköavusteisiin pyöriin...
Katselen ja tutkailen asioita yleensä eteenpäin, irti menneestä ravistellen...
Mutta Hyvää jatkoa Sinulle ja muille, myös TM:lle, vaikka eroankin tilaajajoukosta, enkä jatkossa enää kommentoi sen juttuja ...päätoimitta Ruokosenkin toivomuksesta...
No nyt on taas pikkuisen kehitystäkin tapahtunut sen puolenvuoden aikana, jonka oon ollut pois täältä. Shimano on saanut vaihteistostaan oikeasti automaattisesti toimivan - kuulemma, niinkuin myyjä kertoi. Eli ei enää VAIN pysähdyttäessä ykköselle vaihtamista, vaan myös ajon aikana nopeuden vaihtelun myötä. Toiminnon, josta NuVincia kehuin aiemmin - silloin kun Shimano ei ollut sitä ’kopioinut’... Mutt nyt on johonkin malliinsa
Hyvä näin! ...kehitys kehittyy vaikka perässäpäinkin
Se on muuten nautinnollinen ominaisuus ...paitsi, jos siitä eimitään tiedä...
Jaakon kiusaksi en malta olla mainitsematta selkeää pyörämaailman ilmiötä eli gravel grinderien suosiota. Yhä useammalla valmistajalla sellainen on ilmestynyt mallistoon. Toki voidaan aloittaa todella kiinnostava keskustelu siitä, mikä käytännössä erottaa nuo cycloista ja endurance-luokan maantiepyöristä, mutta ehkä jossain toisessa yhteydessä kuitenkin. Aivan erinomaiset raamit se silti tarjoaa työmatkapyöräilyyn, lenkkeilyyn, retkeilyyn ja muuhun arjen tarpeisiin, koska mallin suunnittelussa ei ole tarvinnut huomioida cyclocrossin kilpailusääntöjä tai muita kisapyörän ominaisuuksia. Toki moni haluaa gravelinkin pilata kilpailemalla, mutta ainakin toistaiseksi säännöt ovat olleet huomattavasti leppoisammat kuin cyclocrossissa, joten haittaa ei kilpailemisesta muille ole.
Nähtäväksi jää, mikä on sähköavusteisten maantiepyörien (sis. kaikki käyräsarviset alaluokat) tulevaisuus. Niistäkin on jo viitteitä. Itse en vielä ideaa ymmärrä, kun ainakaan 25 km/h rajoitettuna keskinopeus ei sähkön myötä juurikaan nouse, mutta kevyen pyörän herkkyys häviää.
Toinen ilmiö vaikuttaa olevan leveärenkaisten maasturien tilanne. Läskit ei ole samalla tavalla kiinnostavia kuin ennen, mutta siinä ilmeisesti on kyse samasta asiasta kuin asfaltille tarkoitetuissa maantiepyörissä eli markkinoiden kyllästyminen. Pyörät edelleen ovat suosittuja, mutta myyntimäärät ei ole kasvussa, kun "kaikilla" pyörä jo on. Lisäksi kun viime vuosina laadukkaita pyöriä on myyty paljon, kalustoa myös riittää useiden vuosien tarpeisiin.
Plussapyöristä puolestaan ei ainakaan toistaiseksi tullut valmistajien odottamaa hittiä. Niidenkin rooli varmasti asettuu tarkoituksenmukaisiin tuotteisiin ja hyvä niin. Monipuolinen tarjonta, josta jo viestiketjun alussa mainitsin, takaa kuluttajielle mahdollisuuden löytää juuri omaan tarpeeseen sopivaa kalustoa.
Pettymys oli Tunturin tilanne. Velogin pyörämessuilla kuvaamassa videossa merkin edustaja kehui, miten nyt heilläkin on hienoja maastureita mallistossaan, joilla Tunturi pyrkii pois peruspyörän imagostaan. Kuitenkin nuo maasturit ovat ainakin komponenttien suhteen edelleen samaa sarjaa kuin tähänkin saakka. Huippuna on joku Valtteribottasduathlonerikoismalli oikein XT:n takavaihtajalla, mutta Suntourin jousikeulalla. Hinta 869 €, voi itku.
Sorry! Ei mitenkään kiusaksi, ei, vaan päinvastoin. Erinomainen asia kuulla, kun en moisesta mitään tiedä - nimikin on ventovieras. Joten en kommentoi enkä arvuuttele sen tulevaisuudesta.
joita nyt en oikein minään osaa pitää ...korkeintaan mainostajien herkkuna
Mielenkiinnolla lukisin, onko kyse enempi uudistuksesta, kuin taas renkaiden leveys tai tangon mutka...
Mutt kerro ihmeessä lisää. Voi olla, ett joku muukin kiinnostuisi taas näin kevään tullen, kun ootte niin hiljaa olleetkin koko poissaoloni ajan. Mutt hyvin näimmä seurasit ilmestymistäni
Aiheesta soisi syntyvän keskustelua enemmänkin, mutta valitettavan hiljaista tosiaan on.
Gravel grinderiä voidaan pitää pitkälti valmistajien haluna tuoda markkinoille uusia houkutuksia, jossa erot vanhaan on pitkälti näennäisiä, mutta muutamilla yksityiskohdilla luodaan kysyntää. Mielestäni kyse on silti hyvästä asiasta, koska painotus on cycloa enemmän ns. tavallisen käyttäjän tarpeissa kuin kilpaurheilussa. Cycloon verrattuna pienet, usein olemattomat erot pyörän geometriassa (ehkä hiukan rauhallisempi ajettavuus), painotus hiukan enemmän monikäyttöisyydessä (paremmat kiinnityspaikat varusteille, enemmän rengastilaa jne) ja monesti myös tarjotaan 650b-kiekkoja perinteisen 700c:n vaihtoehtona. Tällöin saadaan 47 mm renkaat mahdutettua 35 mm sijaan ja se parantaa ajomukavuutta etenkin sorateillä ja kaupungissa.
Sinun mielestäsi kyse on siis nimenomaan renkaiden leveyden ja tangon mutkan tasoisista asioista, etkä ihan väärässä ole. Pientä evoluutiota kuitenkin jatkuvasti tapahtuu, tämä on osa sitä ja hyvä niin. Aina ei voida ottaa kertaluokkaa olevia harppauksia.
OK Kiitos selvityksestäsi! Varmasti myönteinen juttu tuo rengaskook/leveyden lisäys ajomukavuuden kannalta. Toivottavasti herättää mielenkiintoa asiakkaissa. Pyöräily kaikissa muodoissaan ja monen ikäisille ja kuntoisille kun on todella suositeltava liikuntamuoto.
Minä vaan tajusin asian kovin myöhään. Siksi sen ilosanomaa haluan levittää ...sähköllä tai ilman... kuinka vaan. Kohan muutkin ja toisenlaisilla menopeleillä kulkevat huomioidaan. Se nopeus kun ei ole tärkein kaikille...
"Minä vaan tajusin asian kovin myöhään. Siksi sen ilosanomaa haluan levittää …sähköllä tai ilman… kuinka vaan."
Sama juttu. Lapsena tuli ajettua kohtalaisia määriä, mutta ajokortin saamisen jälkeen homma lopahti. Toki liikuntaa tuli harrastettua muulla tavoin ja pyörä ainakin periaatteessa oli aina olemassa. Älytöntähän silti on ajaa autolla liikuntaa harrastamaan, kun homman voi jossain määrin integroida osaksi arkea.
Myöhemmin on ajattelutapa alkanut vihertää yhä enemmän, jolloin mukaan on tullut liikunnan lisäksi myös ympäristöseikat ja sen yhteys koko liikennejärjestelmään. Kyse on siis varsin fiksusta kokonaisuudesta ja siksi pyöräilyn roolia edelleen mielestäni aliarvioidaan suuresti. Timo Soinin kaltaisilla (fillarikommunismi), usein sairaalloisen painoindeksin tai muuten vain urautuneen ajattelutavan omaavilla konservatiivisilla vaikuttajilla varmaan on tässä asiassa oma osuutensa. Tuo tarvitsee vastavoimaa ja rivikansalaisena voin tehdä vain sen, mihin pystyn. Vähänkin tekemättä jättäminen olisi typerää.
Yksi oivallus itselläni on myös tekninen puoli. Autot ovat aina kiinnostaneet minua, mutta viime vuosina kiinnostus on hiipunut. Autoista on tullut liiaksi elektroniikkahelvettiä ja kun kiinnostus ei bitteihin riitä, lopputulos on selvä. Huoltojen teko itse ei ole pitkään aikaan käynyt edes mielessä. Vanhempi kalusto olisi eri juttu, mutta siinä taas loppuu aika ja rahat. Osansa varmaan on myös em. ympäristöasioilla eli auto harrastuksena ei istu ajattelutapaan, jossa auto on välttämätön paha. Sen sijaan pyörä on täydellinen kokonaisuus, jossa tekniikka on perinteisessä muodossa (materiaalit, geometria, massat jne.) ja jossa on mahdollisuus olla menettämättä harrastukselle ihan kaikkia rahoja ja kaikkea aikaa. Autotalliin mahtuu kohtalainen kokoelma erilaista kalustoa ja ajaminen on jo minun tasollani hieno yhdistelmä omaa fysiikkaa ja pyörän tekniikkaa toisin kuin autolla ajaminen (lähinnä passiivista ratin ja polkimien käyttöä, kiinnostavaa on lähinnä liikenteen havainnointi, mutta sitä se on pyöräilyssäkin).
TM julkaisee harrasteajoneuvoista kiinnostavia juttuja (mm. uusimman lehden Renault Dauphine, aiempi Skoda Coupe jne.) Jossain vaiheessa pyöräjuttuunkin voisi ottaa tämän näkökulman. Ei tarvitse olla kyse vanhan kaluston entisöinnistä, ihan nykyaikaisetkin pyörät voivat olla osa harrastusta. Monihan hankkii pelkän rungon ja kasaa sen ympärille juuri haluamansa osat eli tuloksena on (toivottavasti) juuri sellainen pyörä, mikä tiettyyn tarpeeseen tarvitaan tai ainakin halutaan. Jopa runko on mahdollista tilata haluamillaan mitoilla, jos vain niiden määrittelyyn osaaminen riittää. Toinen näkökulma on ajaa esim. työmatkat halvan näköisellä, mutta teknisesti erinomaisella pyörällä. Riski pyörävarkauksista joskus pakottaa tällaisiin kompromisseihin.
Nuo GG-fillarit on just hyviä käyttöpyöriä Suomeen. Niihin saa mukavat ja huonoillakin keleillä pitävät renkaat lokareiden kanssa ilman, että tarvitsisi luopua käyräsarvien ylivertaisesta geometriasta ja aerodynamiikasta. Nuo ominaisuudet ovat hyvin olennaisia ominaisuuksia, jos aikoo ajaa vähänkään enemmän joka säässä.
Sähköpyörät ei edelleenkään ole ostoslistallani, mutta periaatteessa kiinnostavasta asiasta on kyse. Siksi olisi hienoa, jos TM voisi ajaa sellaisella esim. 5000 km:n käyttötestin. Itselläni ainakin on pieni epäilys tuollaisen tekniikan kestävyydestä, joten tiedolle aiheesta on varmasti kysyntää. Nykyään autot kun asettavat mittakaavan luotettavuudelle ja kun esim. kevarin käyttötestissä moottori särkyy vaatimattomalla käytön määrällä (KTM), on se ainakin minulle yllätys.
Mua taasen kiinnostaa ja sai tarttumaan pyörään nimenomaan sähköavusteinen pyörä. Sen pieni sähkömoottori polkimien välissä kun mahdollisti mäkien nousun herrasmiesmäisesti satulassa istuen rapakuntoisellekin muutenkin myöhäiselle ’terveydeysherännäiselle’.
Samalla alkoi myös terveellisempi ruokailu ja vatsanympärysmitan lyhentäminen kiinnostaa.
Noissa on sähköavusteinen pyöräni ollut huimaksi hyödyksi sen tuoman ilon lisäksi.
mantrojen toistoista irtautuen...
Nyt saan pikkutakin napit taas kiinni ja vaa’an näyttämästä on yksi numero poistunut ja ajatuskin kulkee taas itsenäisesti ja muista vapautuneesti
Seuraankin innoissani nimenomaan sähkömoottorien kehittymistä ja vaikutusta pyöräilyyn.
Ne kun ovat saaneet aikaan jonkinmoisen boostin pyöräilyyn. Toki muitakin vaikuttimia on viime vuosina näkynyt. Pyörät kun kehittyvät muiltakin osin ja ominaisuuksiltaan.
Yksi kiinnostava asia ’osui silmään’ viime syksynä, mutt en sen merkitystä oikein oivaltanut, mutt nyt kun luin jutun uudelleen, niin kuin ois korvien välissäni jonkinmoista virinää tuntunut ja mielenkiinto muutosta/kehitystä (?) kohtaan lisääntynyt.
Continental on nimittäin yhdistänyt NuVincin vaihteiston keskiömoottorinsa kanssa...
No syksyllä en moisesta moottorin valmistajasta ollut edes kuullut, mutt eipä sitä tuntenut pyöräkauppiaskaan... Paremmin oli tuttu autojen renkaista, jos sama firma sattuu oleen...
Kyseinen NuVincin automaattivaihteisto kun on jo nykyisessä ’mummonpyörässäni’, joita tosin citypyöriksi nykyisin nimittelevät
Hienompi nimi kaiketi myyjien mielestä.
Ja akuthan on paitsi ’varastointitilaltaan’ suurentuneet, niin myös paremmin runkoon sijoitettu, kuin mun ’tarakkamallissani’.
No tuo Contin kehitys lie tulossa myyntiin ensivuoden (-19) malleissa.
Mitä muuta mahd tulee, niin sen näkee silloin, jos ei aiemmin huhuja näy.
Ensi vuosi ei kuitenkaan tuo mulle uutta pyörää tullessaan, kun aiemmista autohankinta-kokemuksistani sentään joskus oppineena, en enää ekan vuoden uutuutta hanki, en. Sen verran niistä tuli aikoinaan kärsineeksi.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin: http://ebiketips.road.cc/content/news/first-ride-continental-48v-mid-motor-system-with-automatic-gearing-664
Vastaankin ite itselleni, kun tuo mielenkiinto on sen verran ’vaffaa’, ett utelin muuallakin...
Eli luonnollisesti, kun vaihteisto saadaan takapyörästä pois, niin sen paino kevenee jopa oleellisesti, parantaen jousituksen toimintamahdollisuuksia, erityisesti maastopyörissä, mutt myös vaikka citypyörissäkin.
Pyörien hallittavuus paranee. Ne tulevat ketteremmiksi ja takapyörää saa nostetuksi jopa luomuakin paremmin/helpommin kivien, juurien ja muiden hidasteiden yli ...ja tietty se renkaan vaihtokin helpottuu
Alkaa tosiaan tuntua jo mielekkäältä
Fillarimaailman kehityksessä on muutama erityspiirre, jotka määrittävät suuntaa, mutta eivät välttämättä näy päällepäin.
Ensinnäkin, koko ala toimii vahvasti fiilispohjaisin myynti-/ostoargumentein. Tämä pätee oikeastaan kaikkiin kategorioihin mummonpyöristä maanteiden hiilikuituohjuksiin. Intohimoiselle fillaristille voi myydä vaikka mitä kilkutinta aivan tolkuttomaan hintaan. Katselin tuossa viimeisimpänä uutuutena venttiiliin asennettavia rengaspaineantureita. Hintaa noin 250€ kappale.
Toisekseen valmistus on yllättävänkin keskittynyttä ja syklistä. Ei nyt ole referenssiä tässä, mutta alaa ohjaavat muutamat suuret brändit, vähän samaan tapaan kuin muotimaailmassa. Tuotanto tehdään pitkälti etukäteen kunkin kauden tarpeisiin, samalla varmistuen volyymien riittämättömyydestä. Poikkeuksiakin toki on. Fillari on näennäisen yksinkertainen laite, jonka teollinen kannattava tuotanto on yllättävänkin haastavaa.
Kolmas on alan vanhoillisuus. Missä muualla tapaa vaikuttajia, joiden mielestä huijaaminen on hyväksyttävää (Fillari-lehdestä esimerkkiä), mattimeikäläisten kulkineita kehitetään huippu-urheilijoiden 100 vuotta vanhojen sääntöjen pohjalta (jarrut vaikkapa), tai toisaalta kehitys on pahasta (esimerkiksi partapoikien sinkulat).
Lisäksi alan kilpailupuoli on ammattilaistasolla täysin mätä ja mitä luultavammin sellaisena pysyy. Sen verran suuresta busineksesta on kyse. Fillarointiin myös liitetään kilpailutoiminta sen eri tasoilla yllättävän paljon. Henkilökohtaisesti en ymmärrä sen viehätystä, mutta jokainen toki taaplaa tyylillään.
Jos trendejä halutaan arpoa, sanoisin kuitenkin "hyvän fiiliksen pyöräilyn" olevan nouseva trendi. Tästä merkkeinä paksummat renkaat, sähkö, gravel grinderit, kaupunkipyörät ja moni muu juttu. Meille tekniikkapornon harrastajille toki on aina tilaa.
Jos ja kun markkinointi käyttää fiilispohjaisia vaikuttimia, ala ei poikkea millään tavalla useimmista muista vertailukelpoisista aloista.
Vanhoillisuutta en allekirjoita. Pikemminkin niin, että ala tarjoaa moneen tarpeeseen sopivaa kalustoa. On fikseja tai sinkuloita, on kilpailusäännöistä vaikutteita saavaa kalustoa, mutta on myös kaikkea muutakin. Vaikkapa modernia tekniikkaa ja mihinkään kilpailulajiin soveltumatonta kalustoa.
Kilpailutoiminta muuttuu hankalaksi aina siinä vaiheessa, kun mukaan tulee isot rahat. Sama pätee vaikka maastohiihtoon, mutta onneksi tällaisen harrastajan/arkipyöräilijän suhde kilpaurheiluun jää huipputason kaverien osaamisen ja suorituskyvyn hämmästelyyn. Edes voittaan nimi ei kiinnosta. Korkeintaan se, miten Suomessa jokin Tunturi on saavuttanut usein täysin kelvottoman rakenteen omaavilla pyörillä niin vahvan aseman kansalaisten mielissä. Hintalappukin on tasolla, jolla ulkomailla ei pyöriä saisi myydyksi. Eikä niitä siellä taideta myydäkään. Heikko aasinsilta kilpaurheiluun tulee siitä, ettei Tour De Francen tuloslistassa Tunturia tai Helkamaa ole näkynyt.
No, onhan noilla ihan kelpojakin pyöriä.
Tekniikkaporno onkin pyörissä kiinnostava juttu. Se voi olla hyvinkin yksinkertaiselta vaikuttavaa asiaa, kuten geometriaa ja runkoputkien materiaalivalintoja/mitoitusta. Tai kiekkojen jäykkyyttä/painoa yms. asioita. Tai sitten sähkölaitteita (vaihteisto, moottori), joihin voi kytkeä puhelimen ja sillä säätää asetuksia haluamaan suuntaan.
...hhhmmm... johtuiskohan Tunturin ja Helkaman näkymättömyys kilpailuissa siitä, että valmistaja tekee kilpapyörät muun nimisinä...
Ja minkähän nimisiä kilpapyöriä nuo valmistajat tekevät? Poni oli ensimmäinen kaksipyöräiseni eikä Tunturi ole sen jälkeen esitellyt mitään olennaista. Tuosta on valovuosien matka kilpapyörien tekemiseen.
Tota juu, siksipä tuon edellisen kommenttini juuri tuohon muotoon kirjoitinkin, ett tietä... no jääköön kirjoittamatta tuo
Mutt tiedäthän (?jett esim Tunturi on ollut jo vuosia Accel-grupin yksi tuotemerkki, brändi...
Accel-grupilla on useita tehtaita Euroopassa, joiden pyöriä myydään eri nimillä eri maissa, niin kuin esim joitain Tunturi-nimellä Suomessa. Sillä on myöstodella tasokkaita esim maantiepyöriä, joitaTunturi-niminen maahantuontiorganisaatio myy toki Suomessa niiden alkuperäisillä nimillä...
Mutt Accel lie nähnyt hyväksi myydä joitan ns ’kansanpyöriä’ Suomessa Tunturi-nimellä sentunnettuuden ja tavispyöräilijöiden uskottaman laadun vuoksi. Se kun riittää ja on sopiva isollejoukolle pyörän ostajista...
Mutt ne ei oo välttämättä parhaiten varusteltuja, vaan ns perusmalleja. Siksi minunkin ’Tunturini’ on hollantilaisen valmistajansa muualle €urooppaan myytävien niminen Batavus.
Sama pyörä siis, mutt vähän varustellumpi ’mummonpyörä’ kuin Tunturi-nimella Suomessa myytävät...
Niinkos nimimerkki PiiJei kirjoitti, tuotemerkkejä on paljon enemmän kuin valmistajia...
Tässä joitain tuon firman tehtaita ja pyörämerkkejä... Lapier... ym...
https://www.accell-group.com/en
jos Tunturi-nimi ei oikein hyvältä korvissa kuulosta...