Olin tuossa eilispäivänä sen verran krapuloissani, että ostin viihdykkeekseni TM-nimisen aikakauslehden, jossa kokemukseni mukaan silloin tällöin on kiinnostavia juttuja ja jopa huumoria, kuten tiedepalsta.
Nyt oli ystävällisesti meitä makkaralle ja kaljalle persoja hedonisteja muistettu näiden herkkujen testillä, mistä lämmin kiitos usein niin tosikkomaiselle lehdelle.
Kuitenkin yksi asia jäi oluiden maistelussa minua hämmästyttämään - niin makuasioista kuin kyse onkin: mistä ( tähän kohtaan vapaavalintainen kirosana ) olutraatilaiset ovat saaneet päihinsä, että olut on sitä arvostettavampaa, mitä hätkähdyttävämmältä, oudommalta ja haastavammalta se maistuu?
Karkea arvioni on se, että eniten pisteitä saaneet oluet ovat juuri niitä, joita ei kirveellä uhatenkaan ota toista pulloa edes kylässä kohteliaisuudesta, sen verran kitkerää lientä useat kärkimerkit tarjoavat sivumakuineen, jotka usein muistuttavat rikinkatkua, palanutta omelettia tai sellaisia epämääräisiä hiivakeitoksia, joita jotkut teini-iässään salaa komerossaan sekoittelevat kiljunteon nimissä.
Eräskin mitalisijoille yltänyt brittiolut on kyllä melkolailla synkkä kokemus. Sitä en pystynyt juomaan edes pulloa loppuun, vaikka piti ottaa pohjia ravintolaan mentäessä. Taitaa olla ainoa olut, josta olen kuunaan kieltäytynyt lukuunottamatta niitä, jotka ovat etoneet edellisillan bakkanaalien jälkimainingeissa ylenannon pelossa.
Siitä voin olla yhtä mieltä raadin kanssa, että suomalainen olut on hapanta kuravettä. Mutta miksi ihmeessä esimerkiksi Löwenbrau ja Carlsberg on haukuttu, vaikka ne ovat maultaan, runsaudeltaan ja pehmeydeltään valovuosien päässä suomalaisen keskivertomökkiläisten maassamme valmistetuista talouskaljoista?
Voittaja, Pilsner Urquell ei pysty likimainkaan kilpailemaan esimerkiksi mainitun Carlsbergin tai testin ulkopuolelle jääneen Budweiserin kanssa. Enkä ole mielipiteineni yksin; moni oluenjuonnin vaativalla saralla kunnostautunut tuttunikin kavahtaa nähdessään jonkun stout-oluen tai vastaavan sappinesteen pöydässä ja asettavat etusijalle vaikkapa ranskalaisen, erittäin pehmeän Kronenbourgin, jota arvon raati ei edes päässyt maistelemaan.
Kysyn siis vielä kerran; miksi ihmeessä oluen "hienouden" oletetaan olevan positiivisessa korrelaatiossa maun kitkeryyden ja outouden kanssa? Onko kyse jostain poikamaisesta ylpistelystä tyyliin "minäpä juon lämmintä kossua pullonsuusta enkä edes irvistä, tehkääpä sama perässä!"...
Muutoin raatiin kuuluvat henkilöt nauttivat arvostustani, mutta oluenmaistajiksi heistä ei juuri ole.
Ja miksi tämä juttu on autopalstalla? Tämän vuoksi: ensinnäkin, täällä ei ole olutpalstaa. Toisekseen, jos olutjuttu oli lehdessä, kai se kelpaa tännekin.
Kiitos TM:lle kuitenkin testistä, joskin toivon, että tulevina vuosina raatiin valitaan oluen makua arvostavia henkilöitä eikä eksoottisia etikoita palvovia erikoisuudentavoittelijoita tai sellaisia henkilöitä, jotka kuvittelevat olevansa oluen suhteen sivistyneitä vain siksi, että arvostavat sitä, mitä muut eivät yleensä halua makusyistä juoda, tai henkilöitä, joilla on vakaa usko siihen, että vain erittäin kalliit ja vaikeasti saatavissa olevat oluet maistuvat hyvältä.
Entä ne makkarat?
Mistä lähtien Budweiser on oluiden joukkoon yltänyt??
Vaatimaton mielipiteeni on, että makkara-asioissa raati osoitti huomattavasti tervehenkisempää asennetta ja voin melko pitkälti, kuten kai tekin, arvon herrat, yhtyä heidän käsityksiinsä makkaroiden suhteen.
No, eihän se Bud nyt mitään oluiden aatelia ole, mutta voittaa kyllä monet muka hienot bisset ranneliikkeellä ja silmät kiinni. Ainakin sitä voi juoda irvistämättä. Kaikista ei voine sanoa samaa.
Carlsbergiä tehtään kyllä ihan Suomessa, että ei se mikään tuontiolut enään ole ollut pitkään aikaan.
Itse juon myös lähes pelkästään Carlsbergiä tai sitten Lapin Kullan Icea. Se että niissä olis mitenkään hienostunut maku... minusta ne on molemmat juuri sieltä laimeammasta päästä ja siksi juuri minun makuuni. Budweiser voisi luokitella tähän samaan kastiin eli mietoja makuja ei voimakkaita.
Makkarana ehdottomasti paras on Atrian Herkkulenkki.
What is similar in Budwiser beer and having sex in a canoe?
They are both fucking close to water.
Eihän makuasioista pitäisi kiistellä, mutta miksi hyvän makuiseksi sanotaan jotakin sellaista missä ei ole makua juuri lainkaan.
Tsekki näköjään hakkaa muut sekä autoissa, että oluessa. Kannattaa muuten kokeilla tsekkioluita. On eri tyyppejä ja parempiakin löytyy kuin Urquel. Tosi Urquel kieltämättä on hyvä olut.
Piti vielä lisätä, että Budweiser(jenkki) ei mielestäni ole olut ollenkaan. Siitä pitävät sellaiset, jotka ei juo yleensä olutta. Se nimittäin ei maistu miltään. Budweiser(tsekki) voidaan luokitella olueksi, vaikkei se parhainta tsekkiolutta kylläkään ole.
mitenkä tämä keskustelu liittyy uusiin autoihin?
Pitäisi varmaan ehdottaa omaa olutpalstaa, että kaikki olisivat tyytyväisiä
Tosiaan, itse meinasin tuota samaa kysyä mutta en halunn tolla ensimmäinen "nipottaja".
Oma palsta näille sekalaisille aiheille olisi syytä olla, nythän ei oikeastaan ole kuin autot/liikenne ja sitten tekniikkapalstat.
Sehän on lagereiden perusjuju, että sitä voi juoda maistamatta ja maistumalta miltään. Itse mieluummin juon kivennäisvettä, koska on huomattavasti edullisempaa kuin lagerolut ja makukin on parempi.
En ole vuosikausiin juonut perusvaaleita lagereita, enkä juo, edes ilmaiseksi. Makkaran kanssa menee suomalainen sahti. Jos haluan olutnautintoja, makuelämyksiä, niin valitsen kunnon brittiläisen bitterin tai belgialaisen luostarioluen, joissa hiilihappo ei kuulu asiaan.
Olut on makuasia ja jokainen juokoon mitä haluaa, mutta jokaisen pitkän tilaajan kannattaisi maistella myös muita, jos vaikka...
Ja miten olutkeskustelu kuuluu autoihin, ei kuulukaan, mutta TM onkin tekniikan yleislehti, jossa on oikein kertoa myös muista äijiä kiinnostavista aiheista.
A-S: Kiitos TM:lle kuitenkin testistä, joskin toivon, että tulevina vuosina raatiin valitaan oluen makua arvostavia henkilöitä...
Mainitsemasi kitkerä maku tulee humalasta, jolla olutta alettiin maustaa joskus viikinkiajan lopun ja keskiajan alun paikkeilla. Tosin monia muitakin mausteita oli käytössä satojen vuosien ajan, nykyään humala on melkein ainoa.
Makuasiahan tämä on, mutta kun humalan makuun tottuu, miedosti maustetut eivät enää kelpaa kuin kivennäisveden korvikkeiksi. Testin voittanut Pilsner Urquel maistui minusta aikoinaan aivan liian vahvalta, nyt en sen vähemmän maustettua juo jos makunautintoa olen hakemassa. Ruddles Coynty on suosikkini tällä hetkellä, vaikka pari vuotta sitten jäi pullo kesken kitkerän maun vuoksi.
Koska TM:n testi oli nimenomaan makutesti, on mielestäni ihan oikein että kärkipäässä oli oluita, joissa on runsaasti makua. Jos et pidä oluen mausta, juo mietoja, mutta mauttomuuskisojen järjestämisessä ei ole järkeä. Sen voittaisi hiilihapotettu vesi.
V12: Eihän makuasioista pitäisi kiistellä, mutta miksi hyvän makuiseksi sanotaan jotakin sellaista missä ei ole makua juuri lainkaan.
Valtaosa ihmisistä ei ole oluen ystäviä mutta heillekin pitäisi jotain myydä. Mitä vähemmän oluessa on makua, sitä harvempi voi sanoa sitä pahan makuiseksi => kauppa käy.
Väitän, että aniharva tunnistaisi lempioluensa sokkotestissä. Minä en tuntenut silloin vielä kun pidin Lapin Kultaa tai Karhua oluena. Nyt erotan nämä oluet ja oluet jo vaahdosta.
Tarina kertoo amerikkalaisten massaoluiden mauttomuuden periytyvän II maailmansodan ajalta. Miehet olivat maailmalla sotimassa eikä perinteinen voimakkaasti humaloitu maltainen olut maistunut naisille, joten panimot päättivät laimentaa makua turvatakseen edes jonkinlaisen menekin. 90-luvulla USAn olutmarkkinoille ilmestyi Zima, ns. clear beer, josta oli maun lisäksi suodatettu myös väri.
Muistanpa minäkin ensimmäisen mielikuvani Koffin Portterista: laihaa kahvia, johon on tumpattu tupakka. Muutaman lisämaistelun tuloksena syntyi kuitenkin kaikkien vahvempien oluiden vaatima "acquired taste" ja nyt voin rehellisesti sanoa pitäväni ko. marginaalituotteesta ja arvostavani suuresti Koffin päätöstä pitää se tuotevalikoimassaan.
nimim Erkki: Muistanpa minäkin ensimmäisen mielikuvani Koffin Portterista: laihaa kahvia, johon on tumpattu tupakka. Muutaman lisämaistelun tuloksena syntyi kuitenkin kaikkien vahvempien oluiden vaatima "acquired taste"...
Tuo on hassu piirre makutottumuksissa, minulle on käynyt ja käy noin jatkuvasti oluiden, viskien, konjakkien, viinien ja vastaavien kanssa lotratessa. Ensin maistaa uutta makua, se tuntuu liian mitä milloinkin, sitten juo vanhaa merkkiään ja yhtä äkkiä vielä hetki sitten hyvä aine onkin mautonta, kitkerää tai ei tarpeeksi kitkerää. Kun sitten maistaa sitä uutta pahaa ainetta, se tuntuukin oikein hyvältä.
Itse en ole oluista enkä suomalaisista mallajuomista (kun ne kerran näkyy olevan eroteltu) pitänyt, en sauna-, jano enkä ruokajuomana. Maistanut kyllä olen (toistuvasti) mm. Karhua, Lapin kultaa, Koffia, jne. sekä viimeisimpänä TM-testin voittajaa sekä siinä hyvin menestynyttä lontoolaista.
Näiden kokemuksein aiheuttamat syvät rintaäänet ovat nyt sitä mieltä, että vaikka "paremmat" oluet ovat usein kitkerämpiä, tukee niiden muut ominaisuudet sitä, ikään kuin oikeuttavat kitkeryyden. Lopputulos on kokonaisuudessaan (maku, tuoksu, ulkonäkö) se, että nautin enemmän niistä "paremmista" oluista. En kuitenkaan kuvittelekaan voineeni arvioida oluita ilman että arvioon vaikutti se, että tiesin TM:n testin perusteella maistavani "parempaa" olutta. Testin takiahan minä niitä alunperin maistoin. Kiinnosti tietää onko oluissa eroja ja miten suuria.
Asia tietysti selviää kunhan raaskin ostaa uudet pullot ja teen sokkotestin. Siihen saakka voin tuntea ylemmyydentunnetta niihin nähden, jotka pitävät "huonompia" oluita hyvinä. Tämä on tietysti väärin mutta palvelee kivasti itsetunnonkohennuspyrkimyksiä.
Eikös oluiden kunniaksi järjestetä kaikenlaisia festivaaleja ja kilpailuja joissa suurella todennäköisyydellä arvioijat ovat asiantuntijoita, siis "tietävät" millaista oluen oikeasti kuuluu olla (erotuksena siitä mitä harmaa massa ostaa (vrt. äänentoistossa tasapainoinen vs. myyvä soundi))? Jos näiden kilpailujen voittaja maistuu kuluttajan suussa kitkerälle, onko vika maistajassa vai oluessa? Siinäpä vasta perimmäisten kysymysten äiti.
SimBanssi: Jos näiden kilpailujen voittaja maistuu kuluttajan suussa kitkerälle, onko vika maistajassa vai oluessa? Siinäpä vasta perimmäisten kysymysten äiti.
Tämä ja muut vastaavat aiheet (autojen rumuus yms.) ovat hyviä paikkoja pohtia motiiveitaan kuten sinäkin juuri teit. Se on helppoa kaljasta ja makkarasta puhuttaessa. Mausta voi yksinkertaisesti vain tykätä tai olla tykkäämättä ilman sen kummempia perusteluita, on myös helpompi myöntää, että mielipiteeseen vaikuttaa ehkä muutkin asiat kuin vain bissen maku.
On sääli että keskustelu kulkee samaa uraa myös aiheissa, jotka eivät ole makuasioita, jotka ovat kirjaimellisesti kuoleman vakavia ja joista on käytössä loputtomasti silkkaa faktaa. Liikenteestä puhuttaessa tärkein tällainen asia on turvallisuus.
Niissä keskusteluissa ei näe useinkaan pohdittavan paljonko omaan mielipiteeseen mahtaa vaikuttaa mieltymykset ja paljonko faktat. Ei myöskään puhuta liikenteestä sinä mitä se todellisuudessa on, eli valtavana miljoonien ihmisten toimintana vaan puhutaan kuin kaljan mausta. Eli miten minä sen koen, minun liikkumiseni sujuvuudesta, minun ajotaidosta, pykälien ja rajoitusten sopivuudesta minulle.
Jos pykälä ei vastaa juuri minun tarpeitani se on huono ja siis sitä saa rikkoa. Jos minä en ole aiheuttanut onnettomuutta niin minun ajamisessani ei ole vikaa. Sillä ei ole merkitystä että vuosien mittaan kymmenet tuhannet muut ovat aiheuttaneet tehdessään täsmälleen samaa, koska se on taas heidän liikenteensä ja siis heidän ongelmansa.
Jos asetetaan vertailukohdaksi esim Prahan korttelipanimoiden oluet
ei testissä ollut yhtään olutta,emempi tai vähempi vetisiä litkuja kaikki etenkin Lapinkulta ja Bud
Ja jos on saanu maistaa aitoa krakovskaa paikanpäällä niin kiertää Atrian peruna- ja maitojauhemössöt kaukaa
On Suomessa vielä onneksi jäljellä joitain pieniä makkaratehtaita joilla on vielä MAKU tuotteissaan
Jopa ruotsalaiset osaa tehdä parempaa makkaraa kuin Atria