Hankin muutama viikko sitten uuden vetävän ja keräävän ruohon- leikkurin korvaamaan n. parikymmentä vuotta vanhan vastaavan tyyppisen ja merkkisen leikkurin. Ostohetkellä ajattelin tuotteiden kehittyneen tuona aikana. Vaan mitä vielä! Entinen leikkuri meluaa vähemmän ja täristää käsiä huomattavasti vähemmän kuin tämä uusi.
Moottorisahoissa tärinäongelmaan on saatu hyviä teknisiä ratkaisuja ja esim, polttomoottorikäyttöisten agregaattien melutaso on varsin alhainen.
Miksiköhän samat konsernit, jotka valmistavat sahoja ja agregaatteja, eivät saa 4-tahtisia ruohonleikkureita vähämeluisiksi ja -tärinäisiksi?
Alan lehdet, mm. TM, testatessaan niitä, voisivat kiinnittää asiaan enemmän huomiota. 
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Voi voi
Juuri tulin ruohonleikkuusta, masiina ~20v. vanha mikälie "K-market"-leikkuri ja pitää melkoista meteliä. Siinä sitten ajattelin, että uusi kone olisi poikaa...
Tietenkin käytän kuulosuojaimia, niinhän kaikki
mutta tärinää ei saa pois, kädet vapisevat vieläkin
Kuinkahan laadukas sinun vanha härvelisi on? Ruohonleikkurien Mercedes-Benz
Meikäläisen kansiventtiili Honda käy ainakin niin tasaiseen, kuin yksisylinteriseltä voi odottaa.
Enemmän olen huolissaan siitä, kun rahalla ei oikein pysty ostamaan ruohonleikkuria, mikä on tarkoitettu ruohon leikkaukseen.
Miksi työntäaisa pitää olla yhtä leveä kuin leikkuri? yritä ajaa seinänvierusta tai orapihlaja-aidan viertä. Aisa on koko ajan seinässä tai orapihlaja-aidan oksissa kiinni. Jos se olisi reilusti leikkuria kapeampi, niin tätä ongelmaa ei olisi.
Kuka #&%£$!* idiootti on keksinyt takavetoisen itsevetävän leikkurin. Veto pitää aina kytkeä pois, kun tullaan ahtaaseen paikkaan tai pitää kääntyä jyrkästi. Minulla oli edellinen leikkuri etuvetoinen ja kun uutta olin ostamassa, niin en sitä ajatellut ollenkaan, tyhmä minä. Etuvetoisella ei tarvitse kuin hiukka keulaa keventää, niin pystyy hyvin peruuttamaan ja kääntämään jyrkästi. Takaveto on hyvä ainoastaan pitkillä suorilla.
Miksi terä ei yllä leikkurin etuosaan saakka? Mitä helvetin virkaa on sillä tyhjällä tilalla siinä leikkurin etuosassa?. Jos siinä tilassa olisi terä, niin helpommin saisi puskien aluset ja muut ahtaat paikat leikattua.
Yhteenveto: Niin kuin moni muukin asia, käytännöllisyys, toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus eivät ole tärkeitä asioita tuotetta suunniteltaessa. Joskus tuntuu siltä, että tuotteita ei ole ikinä testattu niissä töissä, mihin ne on tarkoitettu.
Ruohonleikkurisuunnittelija asuu kerrostalossa.
Käytössäni oleva laajakaista kapeni tällä viikolla läpipääsemättömäksi. Siksi kun kaista on jälleen auki, kirjailen vasta nyt vastauksiani / ajatuksiani tähän teemaan.
jk3 arveli vanhan leikurini olevan "ruohonleikkureiden Mercedes Benz". En oikein osaa arvottaa ruohonleikkureita tuolla mittarilla. (Kaiken kokemukseni ja lukemani / kuulemani perusteella käsitteen "premium" päälle esim. henkilöautojen kohdalla vedän henkselit.) Sen voin vanhemmasta ruoholeikkurista todeta, että laite on kevytmetalli-valurungolla ja 4-tahtisella kansiventtiilimoottorilla varustettu. Rakenne on periaatteessa parempi kuin esim. prässätty peltirunko. Parin kymmenen vuoden käyttö on vaan kuluttanut laitetta niin, että sen nivelet, laakeroinnit jne. ovat tulleet väljiksi ja lonksuviksi. Terä on alkuperäinen, mutta viilattu loppuun. Arvioni käyttötuntimääräksi on välillä 700 - 1000 h.
Lario totesi oman leikkurinsa käytännön ominaisuuksissa todellisia puutteita ja toimimattomuuksia. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Kokemukset ovat täsmälleen samoja. Noita käytännön hankaluuksia esiintyy sekä vanhassa että uudessa leikkurissani. Ja uuteen on tullut vielä lisää noita huonosti toimivia yksityiskohtia.
Kävin tänään muutamassa kaupassa tutustumassa eri pienkonemerkkien teknisiin ratkaisuihin. Tulin surulliseksi syystä, että yhdessäkään katsomassani pienkoneessa (työnnettävät, itsevetävät ja päältä ajettavat ruohonleikkurit, mönkijät, puutarhajyrsimet ja jopa moottoripyörät, lumilinkoja ei ollut esillä) esim. moottoria ei ole asennettu joustavien ja vaimentavien tyynyjen varaan? Minkäänlaisia melun ja räminän vaimentimia tai edes vaimennusyrityksiä en havainnut. Valmistemerkkejä oli useita ja monenhintaisia. Tosin täällä sisä-Suomessa ei ollut kaikkein kalleimpia malleja esillä.
Kaiken kaikkiaan säästetäänköhän ihan väärissä yksityiskohdissa vai onko alettu todella "oikoa" niin toiminnallisissa kuin teknisissä ratkaisuissa ja keskitytään vaan rahastukseen?
Mielestäni meidän tuotteiden loppukäyttäjien tulee vaatia tällaisilta kestokulutuslaitteilta, eritoten niiden "laadukkaammilta" = kalliimmilta malleilta parempia, nykyaikaan kuuluvia toiminnallisia käyttöominaisuuksia. Myös alan lehdet tehdessään testauksia, voisivat ohjata tuotekehitystä puuttumalla noihin epäkohtiin.
Noista tärinänvaimentimista tuli mieleeni kotonani parikymmentä vuotta sitten oolut Stigan ajettava leikkuri, jossa oli moottori kiinnitetty runkoon kumisilla tärinänvaimentimilla. Tärinänvaimentimet eivät kestäneet tärinää ja moottori irtosi. Kiinnikkeitä kului pari sarja vuodessa. Vakiokiinnikkeet yritettiin myös korvata erikoisvahvoilla pulteilla ja ohuemmalla kumivaimennuksella, mutta tämäkään ratkaisu ei ollut erityisen pitkäikäinen. Lopulta moottori pultattiin suoraan runkoon kiinni. Myöhemmässä vuosimallissa valmistaja oli päätynyt samaan ratkaisuun
Eikös Klipoissa ole työntöaisassa kumit vähentämässä tärinää(?). Lisäksi muistaakseni niissä on paksut kumiset kädensijat, jotka vielä vähentää tärinää. Klippo olis muutenkin kestävä merkki, kun on ammattikäyttöön tarkoitettu. Vielä kun jätetään turhat hienoudet pois niin toimintavarmuus paranee entisestään.
Miksi työntäaisa pitää olla yhtä leveä kuin leikkuri? yritä ajaa seinänvierusta tai orapihlaja-aidan viertä. Aisa on koko ajan seinässä tai orapihlaja-aidan oksissa kiinni. Jos se olisi reilusti leikkuria kapeampi, niin tätä ongelmaa ei olisi.
Leikkurin hankinta tuli eteen. Tavallinen perusleikkuri riittää hyvin, mutta homma ei ollutkaan niin yksinkertainen, että kävellään rautakauppaan ja valitaan halvin tunnetuista merkeistä. Hintahaarukka on tällä hetkellä 199-399 e. Yksi on muovirunkoinen, toinen metallista prässätty, kolmas jotain komposiittia, neljäs alumiinivalua. Viimeksi käyttämäni leikkuri kirjaimellisesti hajosi käsiin kuten Aku Ankan auto kuoppaisella tiellä, joten pientä harkintaa tarvitaan.
Olen samaa mieltä siitä, että leikkurin suunnittelija asuu kerrostalossa. Täältä kuitenkin löytyi tuohon kahvaongelmaan jotain ajatuksia.
http://www.klippo.fi/index.php?sivu=mallit&tyyppi=per%E4ss%E4k%E4velt%E4v%E4t+leikkurit&ryhma=silppuavat&malli=Triumph&rec_id=188&detail=true
Jonseredilta löytyi muuten etuvetoinen malli, kuka sitä kaipasikaan.
Miksi työntäaisa pitää olla yhtä leveä kuin leikkuri? yritä ajaa seinänvierusta tai orapihlaja-aidan viertä. Aisa on koko ajan seinässä tai orapihlaja-aidan oksissa kiinni. Jos se olisi reilusti leikkuria kapeampi, niin tätä ongelmaa ei olisi.
Leikkurin hankinta tuli eteen. Tavallinen perusleikkuri riittää hyvin, mutta homma ei ollutkaan niin yksinkertainen, että kävellään rautakauppaan ja valitaan halvin tunnetuista merkeistä. Hintahaarukka on tällä hetkellä 199-399 e. Yksi on muovirunkoinen, toinen metallista prässätty, kolmas jotain komposiittia, neljäs alumiinivalua. Viimeksi käyttämäni leikkuri kirjaimellisesti hajosi käsiin kuten Aku Ankan auto kuoppaisella tiellä, joten pientä harkintaa tarvitaan.
Olen samaa mieltä siitä, että leikkurin suunnittelija asuu kerrostalossa. Täältä kuitenkin löytyi tuohon kahvaongelmaan jotain ajatuksia.
http://www.klippo.fi/index.php?sivu=mallit&tyyppi=per%E4ss%E4k%E4velt%E4v%E4t+leikkurit&ryhma=silppuavat&malli=Triumph&rec_id=188&detail=true
Jonseredilta löytyi muuten etuvetoinen malli, kuka sitä kaipasikaan.
Tuo Klippo näyttää fiksulta keksinnöltä. Kääntyvä aisa ja etuveto. Vielä kun sen mahdollisesti saisi keräävänä säiliön kanssa, niin markkinoiden paras leikkuri olisi siinä.
Maksoin omasta Hondasta kolme vuotta sitten 550,00 ja tuommoisesta, edellämainituilla varusteilla voisin hyvinkin maksaa semmoisen 700,00. Harmi, kun on Honda jo vajassa, kahta ruohonleikkuria kun en tarvitse.
TM:sta löytyi parin vuoden takaa ruohonleikkurivertailu. Siinä etuvetoinen kerääjällä varustettu Klippo jäi viimeiseksi. Etuveto ja takapainoisuus on huono yhdistelmä, ajo-ominaisuudet (!) testaajan mukaan kärsii. Sama juttu kuin autoissakin.