"Terve itsekkyys" on eri asia kuin "itsekeskeisyys".
Voi olla mielenkiintoista hakea artikkeleita noilla hakusanoilla. Itseluottamusta tarvitaan jotta kehtaa toimia oikein, mutta on toki ymmärrettävä ero oikean ja väärän välillä.
Esimerkiksi kova ajonopeus ei Saksassa johda ajokieltoon "toiselle aiheutetun vaaran vuoksi", mutta Suomessa metsätonttu on oikeuskäytännön mukaan kovin usein ollut uhattuna. Eli ei käytännössä ymmärretä mitä on Rikoslaissa tarkoitetut vaaratilanteet, ja mikä on pelkkä numeroluku.
Peräänajo tarkoittaa sitä että toisen (joku muu ihminen kuin minä itse) liikenneturvallisuus on todistetusti vaarannettu, mutta siitä ei seuraa ajokieltoa. Omituista, jos liikenneturvallisuus olisi aidosti tärkeää.
-Kyseenalaistamisen sijaan lukisin mieluusti kirjoittajien omista kokemuksista tai keinoista toimia liikenteessä kun ovat matkalla jonnekin. Tosin vapaaehtoista tämä kirjoittelu on, ja keskustelijoiden ajatukset ovat jo ennalta arvattavia.
Kun kokeilin ajaa mahdollisimman "oikein", totesin että se on itselleni epäedullinen tapa toimia muiden tienkäyttäjien aiheuttamien vaaratilanteiden vuoksi, vaikka TM-keskustelussa muuta luvataankin.
Ja siinä Teecee on mielestäni oikeassa että monia ihmisiä ei polttoainekustannukset kiinnosta ollenkaan, jos vaikkapa firma maksaa bensat. Tai jos on kuin viinan tai tupakan suhteen, että jokainen desilitra on käyttäjälleen hintansa arvoinen.
740 GLE: …JOS itsekkyydestä seuraa pyrkimys tulla mahdollisimman varmasti perille pienellä polttoaineenkulutuksella ja ei vain suorapeltisellä, vaan myös naarmuttomalla autolla, silloin epäilyttävästä motiivista huolimatta lopputulos on oikean toiminnan vuoksi mitä mainioin. Mutta vain, mikäli näin ajatteleva kuljettaja osaa myös toteuttaa tavoitteensa oikein.”
Sinun tapauksessa se johti esimerkiksi kameravalvonnan vastustamiseen sillä perusteella, että ne eivät paranna sinun turvallisuuttasi. Tieteellisen tiedon mukaan se kuitenkin vähentää liikennekuolemia ja vakavia loukkaantumisia enemmän kuin saman panostuksen kohdistaminen sinun ehdottamiisi valvonnan muotoihin.
Sikäli tuo sinun itsekkääksi sanoma ajattelutapasi on kätevä, että sitä ei voi haastaa tuon tapaisilla liikenneaiheisilla perusteluilla. Ajattelutapaasi kuuluu olla välittämättä mielipiteittesi vaikutuksista koko liikenteen mittakaavassa, joten liikenteen uhrimäärien kehitys ei kiinnosta, sinuahan kiinnostaa vain omat ja perheesi riskit. Vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen ihmettelen, miten kapealle oman putkinäkönsä pystyy säätämään ennen kuin se menee kokonaan pimeäksi.
Nähtävästi kyse ei kuitenkaan ole säätämisestä vaan automaattisesta säätymisestä, jota et itse huomaa, koska sen aiheuttaneet motiivit eivät kiinnosta sinua.
Kun kokeilin ajaa mahdollisimman "oikein", totesin että se on itselleni epäedullinen tapa toimia muiden tienkäyttäjien aiheuttamien vaaratilanteiden vuoksi
Mikset kokeilisi ajaa oikein (ilman hipsukoita).
....vaikka TM-keskustelussa muuta luvataankin
Sinänsä täältä voi poimia omalle motiivilleen sopivia lupauksia joka lähtöön.
Minusta sinä liioittelet vahvasti. Mitä tarkoitusta se ajaa?
@TeeCee kirjoitti:
740 GLE: ”Koko liikennettä en jaksa kouluttaa, koska olen nähnyt sen tehottomaksi. Siksi sopeudun itse muihin, puhtaasti itsekkäistä syistä.”
Mitä kouluttamista sinä tarkoitat?
Älä viitsi, kun tiedät kyllä. Olet itse perustellut vaikkapa ehdotonta nopeusrajoituksen noudattamista odottaen hyvän esimerkin tarttuvan. Samasta syystä olet paheksunut pieniäkin ylinopeuksia, koska se käsittääksesi vetää lauman mukaansa.
Minä olen itsekäs, joten en mene lauman mukana, vaan valitsen itse. En ole havainnut oikeankaan toiminnan estävän vääriä toimintoja seuraavana päivänä, joten en usko tämän koulutuksen tehoon.
P.S. Omien valintojen tekeminen on muuten ihan oikeastikin EAK:lla opittua. Motiivisi sen toteuttamiseen voit valita itse ja niitä on monta.
@Kumppani kirjoitti:
Asenne ja motiivi ei ohjaa keskittymään ajamiseen?
Voephan se ohjatakin, vuan voep olla ohjaamattakin. Ja tässä motiivien savolaisuudessa se ongelma onkin. Totta kai meitä kaikkia ohjaavat motiivit. Vaan niin kovin eri tavoin, ettei tästä löydy liikenneturvallisuuden korjaussarjaa, vaikka TeeCee haaveileekin liikenteen korjaamisesta ilman vaivalloista ajo-opetusta.
Keskittyminenkään ei riitä, ellei tiedä mihin kannattaa keskittyä. Ihminen ei pysty keskittymään maksimivireystilassaan kovin monta minuuttia kerrallaan, joten havainnotkin kannattaa säätää oman normaalin vireystilansa kapasiteetilla toteutettaviksi tai muuten ajomatkat jäävät varsin lyhyiksi. Ja vaikka olisi kuinka keskittyneenä, ei ole mitään takeita että vuosikymmenien kokemuksella toteuttaisi keskittyneenä havainneensa eteen tulevan tilanteen oikein.
Minä vedin pari kuukautta sitten ahtaan hätäväistön lumisella talviradalla ihan väärin. Ei siinä mitään, virheitä sattuu kaikille, myös minulle. Yhteinen piirteemme on siinä, että me molemmat tiedämme tekevämme virheitä. Eromme on siinä, että sinä ajat virheistäsi piittaamatta, minut on motivoinut opettelemaan virhesietoisella ajotavalla jokin asia, jota en edes itse osaa eritellä. Omassa tötöilyssäni oli kyse ajokoulutuksen harjoitustilanteesta, jossa olin luennon jälkeen valmistautunut väistämään keilarivin väliin. Voit uskoa että olin KESKITTYNYT ja havainnoin pupillit äärimmilleen pingotettuna ja hartiat tietoisen rentona PAKOTETTUNA. Olin jo valmiiksi fuskannut varmistamalla, että takuulla yllän rattiin hyvin valitsemillani istuimen säädöillä. Olin niin valmis kuin voin olla.
Olin kuullut tuntia aiemmin luennolla kertauksen oikeasta suorituksesta, jonka tiesin jo ennalta. Olisin voinut pitää sen luennon meidän luennoitsijamme muistiinpanoja vilkaisten täysin oikein. Olisin voinut kertoa ennen suoritustani, vaihe kerrallaan kuinka se tehdään oikein juuri sillä autolla, jolla ajan. Mutta mallisuorittajaksi olisin silti joutunut pyytämään jonkun muun. Tai harjoitella itse salaa ensin.
Ja siitä huolimatta vedin huippukeskittyneenä nykyajan Pitkäsiipisellä Suojelusenkelillä varustetulla autolla väistön kuten olisin sen tehnyt 30 vuotta sitten 740 GLE:llä. Eli tilaa hukaten, ja jos tila loppuu, tarpeettoman suurella jäännösnopeudella törmäten. Harmitti ja nolotti, kun auton pysähdyttyä pienestä aloitusnopeudesta juuri ja juuri keiloja kaatamatta näin heti pysähdyttyäni, että kouluttaja ei viittaa kädellään jatkamaan seuraavaan tehtävään, vaan tulee luokseni antamaan palautetta. Tiesin jo ennalta mitä hän tulee sanomaan. Guilty as charged!
Puhut ajokoulutuksesta hyvin halveksivaan sävyyn, mutta en ole itse ainoa tumpula, vaan ekoilla vedoilla tapahtuu kaikenlaista. Ei uskoisi, kuinka monella tavalla periaatteessa varsin yksinkertaisen asian voi sössiä, kun keilarata "tulee silmille" nopeudella, jossa ei enää tietoisia valintoja ehdi tehdä järkevästi, vaan liikkeiden pitää tulla ennalta harjoiteltuinan motoriikkaketjuina.
Uskotko, että minun on vaikea uskoa, että joku tulee ja paikkaa hanskalla, kun on MOTIVOITUNUT KESKITTYMÄÄN AJAMISEEN. Ei paikkaa ilman harjoittelua.
Säätöpiiri motiivin ja somien ja varpaiden toiminnan välillä on liian pitkä ja liian epävarma. Motiivi saattaa trigata väärän toiminnan. Ja vaikka triggaisi oikeankin toiminnan, ei osaaminen välttämättä riitä sen toteuttamiseen. Tai vaikka oikea toiminta olisi periaatteessa tiedossakin, sekään ei onnistu, ellei sitä ole harjoiteltu.
Toinen mielenkiintoinen havaintoni samassa tilaisuudessa ei ollut motiiveihin vaan havaintoihin liittyvä. Rutiinin muodostuttua useiden tehtäväkierrosten jälkeen kouluttaja veti yllärin, josta ei ennalta varoitettu. Suomen Surkein Kuski kisan tapaan vakioväistötehtävään ilmaantuikin keskelle tietä yksi lisäkartio, joka pakotti vaihtamaan väistösuuntaa sen jälkeen, kun nopeutta oli jo nostettu ensimmäisten harjoitusvetojen jälkeen. Väitän, että en mennyt tuurilla, koska vaihdoin väistösuunnan epäröimättä. Mutta en oikeasti tiedä, toiminko sen perusteella, että näin radalla olevan "jotain" väärin, vaikka en edes ehtinyt tajuta mitä se oli, vai toiminko sillä hetkellä matkustajana olleen "TOISELTA PUOLELTA!" varoituksen nojalla? Yksi lisäkeila keilaradalla näyttää TV:ssa pikku jutulta etenkin kun se näytetään katsojalle ennalta. Ratin takaa vauhdissa sekin vaikeuttaa tilannetta olennaisesti.
Reaktioaika pahenee olennaisesti, kun ennalta tunnetun vakiorutiinin käynnistämisen sijasta pitää ensin valita tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä. Tai eihän se enää olekaan puhdasta reaktioaikaa, vaan vaihtoehtojen tietoista prosessointia. Jokainen sekunti, joka valintaan käytetään vähentää valinnan toteuttamiseen käytettävissä olevaa tilaa...
Keskittymisestä puheen ollen, tiedätkö missä suunnassa sinun silmiesi näköhermon kohdalla olevat sokeat pisteet ovat? Sen saa helposti selville kokeellisesti.
Jos et tiedä, mikä on motivoinut sinua ajamaan osittain sokeana?
Jos tiedät, miten ajokouluttaja voi havaita tämän tietoisuuden vaikutuksen ajamiseesi?
Jos turvallisuutesi kiinnostaa sinua yhtään, tee näille jotain ennen kuin kirjoitat tänne mitään. Ellei turvallisuus MOTIVOI sinua, jatka toki kirjoittamista sokeudestasi tietämättömänä.
Kun kokeilin ajaa mahdollisimman "oikein", totesin että se on itselleni epäedullinen tapa toimia muiden tienkäyttäjien aiheuttamien vaaratilanteiden vuoksi
Mikset kokeilisi ajaa oikein (ilman hipsukoita).
....vaikka TM-keskustelussa muuta luvataankin
Sinänsä täältä voi poimia omalle motiivilleen sopivia lupauksia joka lähtöön.
Minusta sinä liioittelet vahvasti. Mitä tarkoitusta se ajaa?
"Oikein", eli hipsukoilla tarkoitti jonkun toisen mielestä oikein, eli se poikkesi tavanomaisesta ajotavasta. Haittana oli vaaratilanteiden lisääntyminen koska tavanomaisesta poikkeaminen hämmentää liikenteen "sujuvia kuskeja". Yksi vaaratilanne on moottoritiellä oikealta ohittamiset kun ei ohittaja ajakaan ylinopeutta tai koukkaa heti ohitetun eteen.
-Nykyään polkaisen reippaasti ohi.
Kumppani kertoo että Karrette liioittelee. Kuittaan mielipiteen luotetuksi. Harmi että perustelut puuttuivat, silloin olisi voinut jatkaa keskustelua aiheesta.
@TeeCee kirjoitti:
Sinun tapauksessa se johti esimerkiksi kameravalvonnan vastustamiseen sillä perusteella, että ne eivät paranna sinun turvallisuuttasi.
Ei, vaan minä vastustan edelleen kameravalvontaa siksi että:
en voi parantaa omaa ajamistani kameroilla, koska ne eivät vaikuta ajamiseeni
osa kameroista on väärin sijoitettuja (myös poliisin mielestä)
kameroilla korvattiin poliisien suorittama liikennevalvonta kuten arvasinkin
Tieteellisen tiedon mukaan se kuitenkin vähentää liikennekuolemia ja vakavia loukkaantumisia enemmän kuin saman panostuksen kohdistaminen sinun ehdottamiisi valvonnan muotoihin.
Varmaan, ja siksi ehdotinkin, että kameroita pitäisi käyttää Liikkuvan Poliisin LISÄKSI eikä sen sijasta. Enkä edelleenkään ole pystynyt kameroiden avulla parantamaan omaa ajamistani millään tavoin.
Sikäli tuo sinun itsekkääksi sanoma ajattelutapasi on kätevä, että sitä ei voi haastaa tuon tapaisilla liikenneaiheisilla perusteluilla.
@itsekäs:
"Itsekäs ihminen välittää omasta parhaastaan."
Jos sinulle itsekkyys ja omasta parhaastaan välittäminen on itsetuhoista ajamista omaa rahaa tuhlaten, olet masokisti. Terveen ihmisen itsekkyys ei ole itsetuhoista.
@itsekäs:
"Itsekkäälle ihmiselle voi olla esimerkiksi tärkeää, että omat lapset ovat hyviä koulussa, urheilussa, musiikissa tai vain, että he voivat kertoa ystävilleen, kuinka kivaa heillä on ollut lomalla. Tai että oma aviopuoliso voi kehua ystävilleen kuinka onnellinen on avioliitossaan. Sellainen voi olla itsekkäälle ihmiselle motivoiva meriitti, sulka hatussa. Silloin itsekäs ihminen panostaa lähimmäisiinsä vaikka motiivit olisivatkin itsekkäitä."
Satutko tuntemaan ketään, jotka suorastaan etsivät julkisesti sulkaa hattuunsa taloudellisesta ja turvallisesta ajotavasta?
Tässä ei silti ole se itsekkyyden pointtini. Kuten itsekin osoitit aiemmalla esimerkilläsi kulutuksen merkityksestä, samakin motiivi johtaa eri ihmisillä eri toimintaan ja eri motiivit johtavat samaan lopputulokseen. Siitä seuraa, että vaikka motiivit meitä ohjaavatkin, motiivien manipulointi on liian pitkän ja epävarman säätöluupin päässä käsien ja jalkojen motoristesta toiminnasta. Siksi motiiveja et pysty opettamaan ihmisiä ajamaan oikein heidän motiiveihinsa vaikuttamalla.
Oletko koskaan miettinyt, mitkä motiivit ajavat sinua etsimään perusteluja välttää ajokoulutus ajamaan oppimisen menetelmänä?
Ajattelutapaasi kuuluu olla välittämättä mielipiteittesi vaikutuksista koko liikenteen mittakaavassa
Tuo on sinun arviosi. Mutta jos palataan liikenteeseen, miten arvelisit parantavasi minun ajotapaani parhaiten? Tarjoamalla koulutusta vai motiiveja, joista tiedät jo ennalta minun mielessäni väittävän vastaan, koska kouluttaja on mielestäni ymmärtänyt motiivinsa väärin?
joten liikenteen uhrimäärien kehitys ei kiinnosta, sinuahan kiinnostaa vain omat ja perheesi riskit.
Tämä oli asiaton väite. Tiedät hyvin, että omia ja perheeni riskien minimointia ohjaavat Liikenneturvan kolaritilastot, joten ei pelkästään uhrimäärät, vaan tyypillisimmät ja useimmin toistuvat kolaritilanteet myös tutkijalautakunnan tapauskohtaisesti auki purkamana kiinnostavat mitä suurimmassa määrin.
Vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen ihmettelen, miten kapealle oman putkinäkönsä pystyy säätämään ennen kuin se menee kokonaan pimeäksi.
Tällaisia sinä silti yrität saada ajamaan turvallisesti motivoimalla heitä ymmärtämättä itsekään mihin.
@Karrette kirjoitti:
-Kyseenalaistamisen sijaan lukisin mieluusti kirjoittajien omista kokemuksista tai keinoista toimia liikenteessä kun ovat matkalla jonnekin.
Samaa olen yrittänyt useampaan kertaan, mutta turvallisen ajamisen oppimiseen ja siitä keskustelemiseen en ole onnistunut vielä TeeCeetä ja Kumppania motivoimaan.
@Karrette kirjoitti:
-Kyseenalaistamisen sijaan lukisin mieluusti kirjoittajien omista kokemuksista tai keinoista toimia liikenteessä kun ovat matkalla jonnekin.
Samaa olen yrittänyt useampaan kertaan, mutta turvallisen ajamisen oppimiseen ja siitä keskustelemiseen en ole onnistunut vielä TeeCeetä ja Kumppania motivoimaan.
Toisaalta, hyvin johdonmukaisesti ovat pysyneet omien näkemystensä takana, joten keskustelumme on enemmänkin kuin politiikkaa, kuin kokemusten jakamista tavoitteena yhteisesti pyrkiä parhaalle tasolle.
Jos Ennakoivan Ajon Kurssi, suuntamerkin käyttö ja turvaetäisyyksien sekä kuolleiden kulmien huomiointi todettaisiin porukalla hyviksi neuvoiksi, niin mistä enää puhuttaisiin?
Kameratolpat tietysti, että ne ovat käteviä rahankeräysvälineitä kun niillä voidaan kätevästi väittää että mittauslaitteen ilmoittama numeroluku vaaransi jonkun toisen ihmisen turvallisuuden.
@_Quu kirjoitti:
Tämä Karrette on jäänyt liikenteen peruskursseille jumiin, koita nyt keksiä muitakin aiheita kuin turvaväli ja nopeus.
Mieluusti ottaisin lisäopetusta vastaan, joten anna tulla vaan.
Nopeus ei tosin minulle ole kovin merkittävä tekijä, vaikka se vaikuttaakin polttoainekustannuksiin / päästöihin / energiankulutukseen, ja luonnollisesti sopimaton tilannenopeus vaikuttaa siihen aiheuttaako itselleen ongelmia.
Turvaväli toisiin puolestaan on olennaisen tärkeä, koska sen laiminlyönti tarkoittaa tilastojen mukaan usein käyntiä peltikorjaamolla, eli osumaa. Huvipuistossa on leikkimielisille törmäilyautot, mutta liikenteessä törmäys on rikos, vaikkei niistä kolaroinneista ymmärretä kirjoittaa sakkoa tai määrätä ajokieltoa - kuten ns. uhrittomista ylinopeuksista tehdään.
Mieluusti ottaisin lisäopetusta vastaan, joten anna tulla vaan.
Olet kaikesta päätellen sen tarpeessa, minulla ei kuitenkaan motivaatio riitä kirjallisen ajo opetuksen pitämiseen.
Aiheesta kyllä löytyy hyvää kirjallistakin materiaalia.
Mieluusti ottaisin lisäopetusta vastaan, joten anna tulla vaan.
Olet kaikesta päätellen sen tarpeessa, minulla ei kuitenkaan motivaatio riitä kirjallisen ajo opetuksen pitämiseen.
Aiheesta kyllä löytyy hyvää kirjallistakin materiaalia.
740 GLE: ”Motiivit ohjaavat ihmisiä, mutta tämä on niin epämääräinen psykologian esterata, että liikenteen kannalta on tärkeämpää keskittyä ajamiseen.”
Kyllä, liikenteessä on tärkeämpää keskittyä liikenteeseen. Omien ajatustensa alkuperän miettiminen tapahtuu kotisohvalla, saunanlauteilla, nuotion ääressä tai vastaavassa tilanteessa.
Tuo kuvauksesi liikenteestä psykologisena esteratana on mielestäni osuva. Olen ajatellut tuosta niin, että mitä vähemmän tuntee omien aivojensa toimintatapoja, sitä enemmän tulee säädettyä liikenteen psykologisella esteradalla tilanteen mukaan. Silloin omat teot, sekä reaktiot muiden tekoihin, määräytyvät kuskilta pimennossa olevien alitajuisten motiivien perusteella.
Pidempään ajaneet luovat itselleen valmiita toimintatapoja erilaisiin tilanteisiin, mikä on jo iso parannus verrattuna kuskiin, joka vain ajaa, ilman etukäteen luotua suunnitelmaa. Mutta väitän että eniten vaikutusta on, jos kuski ennen noiden valmiiden toimintamallien ajattelemista ajattelee omaa ajatteluaan. Ajattelun tulos riippuu ratkaisevan paljon siitä, kiinnostaako ajattelijaa se, miksi hän ajattelee asioista niin kuin ajattelee. Mikä saa tietyt asiat tuntumaan tärkeämmiltä kuin toiset? Mikä saa ärsyyntymään joistakin asioista? Miksi jotkut muut asiat eivät ärsytä minua? Miksi joku asia ärsyttää muiden tekemänä, mutta itse tehtynä sama tai vastaava teko tuntuu oikealta? Toimisinko samalla tavalla, jos kaikki liikenteessä ympärillä olevat olisivat omia lapsiani? Mitä tahansa, mikä haastaa omia ajatuksia.
Tuossa itseltään kyselyssä tärkeintä on olla itselleen rehellinen. Valitettavasti tuo tärkein asia myös vaikein. Jokaisella meistä on paljon vähemmän mairittelevia motiiveja, emmekä millään haluaisi löytää itsestämme piirteitä, joita muissa ihmisissä pitäisimme merkkinä kusipäisyydestä. Alitajuntamme pyrkii piilottelemaan meiltä juuri tämän tapaisia, ahdistusta aiheuttavia havaintoja.
Niin ikävää kun kusipääksi onkin paljastua, niin valitettavasti se on välttämätön kokemus, jos haluaa tietää, kuka oikeasti on. Jos oma ”kusipäisyys” haittaa liikaa, niin ainahan voi opetella muuttamaan alitajuisia motiivejaan sellaisiksi, jotka eivät tuota mielipiteitä, joita itse pitää merkkinä kusipäisyydestä. Itsetuntemus ei tee ihmisestä ”hyvää”, se vain auttaa ymmärtämään miksi on sellainen kuin on. Luonnetta se ei muuta, sitä ei, eikä oikeastaan pidä edes yrittää muuttaa. Ihmisen pitää olla oma itsensä, mutta en usko, että se onnistuu, ellei tiedä kuka OIKEASTI on.
Tuntuu että jokaisen vähänkään loogiseen ajatteluun kykenevän pitäisi tajuta, että aivan varmasti ”minä” ei ole se, joka käyttää 2-5 % aivojen kapasiteetista, vaan todennäköisemmin se, jolla on käytössään ne loput 85-98 % aivojen tiedonkäsittelykapasiteetista. Mutta kun ajattelee tarkemmin, niin jos se ”toinen” aivoissamme asuva, sanotaan häntä vaikka alitajunnaksi, ei halua tulla huomatuksi, vaan haluaa jatkossakin käskyttää mielensä mukaan vähä-älyistä pikkuveljeään/-siskoaan, niin tuo loogisen ajattelun vaikeus ei enää tunnukaan kummalliselta. Tiede ei ole varma edes siitä, onko ihmisellä ylipäätään olemassa ns. vapaata tahtoa, joten turha syytellä tyhmäksi, kun ylivertainen äly pimittää tietoja.
Mutta vaikka ei omassa arjessaan huomaisikaan, kuinka alitajunta joka hetki ohjailee ajatuksiamme ja tekojamme, niin sekin on jo käytännön seurausten kannalta valtava askel, jos tiedostaa, että tieteen mukaan tuollainen ohjailu kuuluu aivojemme normaaliin toimintaan. Eli se on ainakin MAHDOLLISTA, vaikka ei omaan järkeen oikein käykään. Jo tuon pitäisi saada epäilemään, että moni oma ajatus, joka nyt tuntuu tosi fiksuilta ja loogiselta, saattaa oikeasti olla vähemmän fiksu, alitajuisen motiivin aiheuttama harha. Jo tuokin oivallus riittää edes hiukan rajoittamaan ihmisen luontaista varmuutta omien ajatustensa hienoudesta, mikä on näissä ympyröissä jo iso askel.
Joten totta puhuit, tuo on aivan liian tärkeä asia ajateltavaksi liikenteessä. Korkeintaan voi aikansa kuluksi leikkiä ajatuksella, että kukahan tätä autoa juuri nyt oikeasti ajaa. Olenko päätynyt tähän sekunnin päähän edellä menevästä tietoisesti harkiten? Ajanko keskellä kaistaa harkittuani sen oikeaksi paikaksi, vai kävikö minulle niin kuin useimmille muillekin, jotka päätyvät siihen koska alitajunta vie meidät automaattisesti vähiten stressaavaan paikkaan? Käytänkö vilkkua juuri ennen risteystä siksi että se on järkevää, vaikka muiden tekemänä se potuttaa, vai ajoiko autoa taas kerran autopilotti, joka viis veisaa muusta kuin rutiineista. Se muistaa että pitää vilkuttaa, mutta se ei välitä siitä, miksi pitää vilkuttaa.
Väitän että jo muutaman minuutin autoilu tuottaa pohdittavaa moneksi kuukaudeksi, jos vaan huomaa ihmetellä tekojaan ajaessa. Valitettavasti enemmistö tulee aina ihmettelemään vain muiden ajamisia. Eli juuri niin kuin alitajunta komentaa, silloin ei tule itselle paha mieli kun omat töppäilyt eivät paljastu.
Voephan se ohjatakin, vuan voep olla ohjaamattakin. Ja tässä motiivien savolaisuudessa se ongelma onkin. Totta kai meitä kaikkia ohjaavat motiivit. Vaan niin kovin eri tavoin
Niinpä niin. Mutta mitä sitten? Eikö lopputulema ratkaise kuitenkin. Tuohan oli vasta lähtökohta, itsehän poimit nippelitietona tuon.
Keskittyminenkään ei riitä, ellei tiedä mihin kannattaa keskittyä.
No realistisesti ajatellen, niin noinhan se on. Joten eikös liikenteessä kannata lähtökohtaisesti keskittyä liikenteeseen.
Ja vaikka olisi kuinka keskittyneenä, ei ole mitään takeita että vuosikymmenien kokemuksella toteuttaisi keskittyneenä havainneensa eteen tulevan tilanteen oikein.
Kyllä. Eikä sitä takaa jatko-opinnotkaan, se sinunkin pitää omahyväisyydessäsi vain yrittää muistaa.
Minä vedin pari kuukautta sitten ahtaan hätäväistön lumisella talviradalla ihan väärin. Ei siinä mitään, virheitä sattuu kaikille, myös minulle.
Jaa, katos vaan....
Puhut ajokoulutuksesta hyvin halveksivaan sävyyn....
En itse ajokoulutuksesta, miksi? Minusta tältä osin keskustelu on kyllä käyty jo aikoja sitten.
Uskotko, että minun on vaikea uskoa, että joku tulee ja paikkaa hanskalla, kun on MOTIVOITUNUT KESKITTYMÄÄN AJAMISEEN. Ei paikkaa ilman harjoittelua.
Voephan se paekata, vuan voep olla ettei aina paekkaakaan. Kokemusta saa niin monella tavalla.
Säätöpiiri motiivin ja somien ja varpaiden toiminnan välillä on liian pitkä ja liian epävarma. Motiivi saattaa trigata väärän toiminnan.
Mutta onhan sitä kuitenkin oltava, eikös siitä lähdetä? Voiko ainoa motiivi olla sellainen, josta päätyy eeaakoohon?
Reaktioaika pahenee olennaisesti, kun ennalta tunnetun vakiorutiinin käynnistämisen sijasta pitää ensin valita tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä. Tai eihän se enää olekaan puhdasta reaktioaikaa, vaan vaihtoehtojen tietoista prosessointia. Jokainen sekunti, joka valintaan käytetään vähentää valinnan toteuttamiseen käytettävissä olevaa tilaa...
Aivan huikeata! Mitäs sitten jos sattuu tsekkaamaan radion nappulaa?
Keskittymisestä puheen ollen, tiedätkö missä suunnassa sinun silmiesi näköhermon kohdalla olevat sokeat pisteet ovat?
Ei kai niitä muuten sokeiksi pisteiksi sanottaisikaan?
Jos et tiedä, mikä on motivoinut sinua ajamaan osittain sokeana?
Miksi sinun pitää tehdä tuollaisista elämää suurempia? Et sinä olet tökkimässä sellaisia, jotka täällä kehuskelevat ajaneensa kymmeniä vuosia ilman sakkoja, tai joiden mielestä "+15km rajoitusnopeudesta" on ihan piisofkeik. Mikset?
Mene kansanedustajallesi sanomaan, että koko suomalaisessa liikennekulttuurissa on sokea piste, koska kaikkia kuskeja ei pakoteta eeaakoohon, tai jatko-opetukseen ylipäätään!
Jos turvallisuutesi kiinnostaa sinua yhtään, tee näille jotain ennen kuin kirjoitat tänne mitään. Ellei turvallisuus MOTIVOI sinua, jatka toki kirjoittamista sokeudestasi tietämättömänä.
Sinulla riittää käännytettävää tässä asiassa. Minä olen pisaran molekyyli ja sinun pitäisi saada järvellinen asiasi uskomaan. Kertoisiko se sinulle siitä mittakaavasta, josta meuhkaat pelkästään minulle? Tai aloita nyt niistä päättäjistä, että kaikki kuljettajat nyt vain yksinkertaisesti tarvitsevat tämän voidakseen lähteä aamulla töihin.
Kuten olen jo lukuisat kerrat sanonut, niin en millään muotoa vastusta, tai aliarvioi eeakoita.
Arvostan osaamista ja kokemusta. Sinun tapasi kirjoittaa niistä kuin gospelista hämmentää. Sen varjolla yrität vääntää suomenkieltä uusiksi, kaikki liikennetilanteet ovat sen kuuloisia, että heikoimmat jäävät kotiin, millään muilla motivaatioilla kun sinun versiollasi ei ole oikeanlaisia seurauksia muille malliksi ja siksi ei mahdollisuuksia selvitä liikenteestä, minkään muunlainen liikenteessä tapahtuva huomioiminen ei voi johtaa onnistuneeseen liikennesuoritteeseen: taloudellista vielä ja auto ehjänä kotiin.
Jossakin määrin tuota vaan voi pitää kohtuuttomana sinulta, vaikka varmasti hyvää tarkoitatkin.
Oletko yrittänyt kertoa tuota tädeille, joita näet markettien parkkipaikoilla, miksei sedillekin? Tai nuorille kolleille, rekkakuskille kahvilassa jne?
"Oikein", eli hipsukoilla tarkoitti jonkun toisen mielestä oikein, eli se poikkesi tavanomaisesta ajotavasta.
No miksi sitten ajoit niin, se jäi nyt tuon kommentin jälkeen ihan avoimeksi? Miksi et ajanut siis oikein, ilman hipsukoita.
Haittana oli vaaratilanteiden lisääntyminen koska tavanomaisesta poikkeaminen hämmentää liikenteen "sujuvia kuskeja".
Mitä yrität kertoa tavanomaisella? "oikein" vai oikein vai sujuvaa, vai "sujuvaa".
Yritä olla sotkeutumatta esimerkkisuohon.
Kumppani kertoo että Karrette liioittelee. Kuittaan mielipiteen luotetuksi.
Kyllä, mutta mitä tuo jälkimmäinen lause tarkoitti.
Harmi että perustelut puuttuivat, silloin olisi voinut jatkaa keskustelua aiheesta.:
Ne alkavat näin: "Yksi vaaratilanne on..."
Turvaväli toisiin puolestaan on olennaisen tärkeä, koska sen laiminlyönti tarkoittaa tilastojen mukaan usein käyntiä peltikorjaamolla, eli osumaa.
Yksittäisenä poimintana noin on. Mitäs muita löydät niistä?
Jos eeaakookurssi, suuntamerkin käyttö ja turvaetäisyyksien sekä kuolleiden kulmien huomiointi todettaisiin porukalla hyviksi neuvoiksi, niin mistä enää puhuttaisiin?
Poislukien EAK, niin kyllähän jo autokoulussa nuo todetaan hyviksi ja monta muutakin asiaa. Niistä mainitaan liikennesäännöissäkin, joita usein siteeraat.
Nyt kun sinulla on nuo muut hoidossa, niin koskas kurssille? Onko sinulla oikeat, vai väärät motiivit?
Kovin paljon kysymyksiä Kumppanilta. Vaikuttavat kuitenkin kaikki kovin retorisilta, eli ei keskustelulta, vaan enemmänkin kiusaamiselta (jos samankaltainen "pihallaolo asioista" esiintyisi työpaikan kokouksessa tms.).
Vaan hienoa Kumppani että että olet kiinnostunut kursseista. En tule seuraksesi, olen omat kurssini jo vuosia sitten käynyt. Se tarkoittaa tietty sitäkin että ammattipätevyydet ovat ehtineet vanheta jo kauan sitten.
"Oikeasta" ajotavasta sen verran vielä, että liikennevirtaan sopeutuminen vähentää riskitilanteita yllättävän paljon.
Yksi esimerkki voisi olla toisiaan ohittavat rekat. Kannattaako "oikein" ajavan rekkamiehen ajaa tasan 80 km/h jos ei viranomaiset tue sitä nopeusvalvonnalla, vaan siitä seuraa vain omituisia tilanteita itselle sekä kymmenille henkilöautoilijoille siellä vasemmalla kaistalla? Ei sen "oikein" ajavan aikataulu kestä sitä että hidastaa matkantekoaan entisestään jotta rajoitinta vastaan polkeva "väärin" ajava ei aiheuttaisi haittaa liikenteelle ja siten myös liikenneturvallisuudelle.
Kovin paljon kysymyksiä. Vaikuttavat kuitenkin kaikki kovin retorisilta, eli ei keskustelulta
Kyllä siellä on kysymyksiä sinulle vastattavaksi asti. Ne ovat yleistasoisia, eivät sinulle tyypillisiä pohdintaa keksityistä poikkeuksien poikkeustilanteista, joita ehkä liikenteessä saattaa mahdollisesti sattua.
Vaan hienoa että olet kiinnostunut kursseista. En tule seuraksesi, olen omat kurssini jo vuosia sitten käynyt. Se tarkoittaa tietty sitäkin että ammattipätevyydet ovat ehtineet vanheta jo kauan sitten.
Sinua ei siis motivoi oikeat motiivit nähtävästi.
"Oikeasta" ajotavasta sen verran vielä, että liikennevirtaan sopeutuminen vähentää riskitilanteita yllättävän paljon
Mikä sinusta on liikennevirralle oikeampi suunta liikenteen yhteisiin pelisääntöihin nähden: pieleen vai oikeaan (ilman hipsuja)? Mikä veisi paremmin toivomaasi suuntaan vaikka noiden lempiaiheidesi kanssa?
Yksi esimerkki voisi olla toisiaan ohittavat rekat. Kannattaako "oikein" ajavan rekkamiehen ajaa tasan 80 km/h jos ei viranomaiset tue sitä nopeusvalvonnalla, vaan siitä seuraa vain omituisia tilanteita itselle sekä kymmenille henkilöautoilijoille siellä vasemmalla kaistalla?
Taas "yksi esimerkki voisi olla....". Miksi kirjoitit "oikein", eikä oikein? Ja miksi siitä seuraisi tuollaista vasemmalla kaistalla, siellähän on vastaantulijoita yleensä?
Ei sen "oikein" ajavan aikataulu kestä sitä että hidastaa matkantekoaan entisestään jotta rajoitinta vastaan polkeva "väärin" ajava ei aiheuttaisi haittaa liikenteelle ja siten myös liikenneturvallisuudelle.
Avaisitko vähän tuota, kiitos? Logiikka on merkillistä, urputat vakioaiheista josta ei tarvitsisi jos kaikki ajaisivat oikein. Haluatko sitä vai etkö halua, sinun nyt pitäisi päättää konstit. Yksittäisesimerkkisi eivät todellakaan kata kokonaisuutta, jossa liikenteessä luulisi oikeasti olevan kyse. Ei kunkin suosikkiaiheista, joita tykkää poimia ja pitää esillä. Sitä voisi sanoa putkiajatteluksi.
Kaikella kunnioituksella Kumppani. Moottoritien vasemmalla kaistalla ei tule vastaantulijoita, ja tuon olisi voinut halutessaan ymmärtää asiayhteydestä.
Minulla oli aikoinaan yksi työkaveri jonka kanssa keskustelu oli yhtä haastavaa. Ei hän ollut ilkeä, pikemminkin mukava heppu. Hän vaan ilmeisesti tykkäsi niin paljon keskustelusta että samat asiat sai käydä läpi uudestaan viikko toisensa jälkeen, eikä edellisestä keskustelusta näyttänyt jääneen hänelle mitään mieleen.
Oletan että yksi syy siihen oli se että en ollut hänen esimiehensä, joten johonkin lukkoon ei lempeäsävyinen puhe perusteluineen toiminut avaimena. Tosin olen tavannut muitakin ihmisiä joidenka kanssa tulisi käyttää ajastinta (munakelloa), jotta ei tavallisen juttelun (ilman laskutusta konsultoinnista) jälkeen olisi uupunut olo.
Joten, en käytä enää aikaani sinun kanssasi, vaikka sattuma toikin meidät tilaamamme lehden keskustelupalstalle, ihan kuten sattuma toi sen työkaverin ihmettelemään asioita työpaikalleni. Toki on tärkeää tavata erilaisia henkilöitä, ettei asiat jäisi teoriatasolle - ihmiset kun eivät ole loogisia, vaan persoonia joihin vaikuttaa perimä ja kokemukset.
Eikös tämä ole aika yksiselitteistä Karrette:
Kerroit "oikeasta" ajotavasta, että liikennevirtaan sopeutuminen vähentää riskitilanteita, jopa yllättävän paljon. Mikä sinusta on liikennevirralle oikeampi suunta liikenteen yhteisiin pelisääntöihin nähden: "oikeaan" vai oikeaan? Mikä veisi paremmin toivomaasi suuntaan vaikka noiden lempiaiheittesi kanssakin?
Logiikkasi on tosiaan siitä merkillistä että urputat vakioaiheistasi, mutta sinun ei tarvitsisi jos kaikki ajaisivat oikein. Haluatko sitä vai etkö halua, sinun nyt pitäisi päättää konstit. Itse lähdet vain virran mukaan ja ihmettelet nippelitason asioita - ehkä siksi, ettet muuta voikaan. Millä siis parannettaisiin tilannetta mielestäsi? Kokonaistilanteen mukana parantuu lempparisi siinä sivussa, eikö vain?
Jokohan lopulta ymmärsin, mitä TeeCee ajaa takaa motiiveilla? Joudun pilkkomaan kahteen osaan, koska tuli liian pitkä postaus:
@TeeCee kirjoitti:
Tuo kuvauksesi liikenteestä psykologisena esteratana on mielestäni osuva. Olen ajatellut tuosta niin, että mitä vähemmän tuntee omien aivojensa toimintatapoja, sitä enemmän tulee säädettyä liikenteen psykologisella esteradalla tilanteen mukaan. Silloin omat teot, sekä reaktiot muiden tekoihin, määräytyvät kuskilta pimennossa olevien alitajuisten motiivien perusteella.
Aivan. Mutta eikö juuri tästä seuraakin se, että samasta havainnosta saattaa eri kuljettajalla seurata eri toiminta? Tilannetta pahentaa vielä se, että samankin ihmisen alitajuiset motiivit vaihtelevat tilanteen mukaan. Synnytyslaitokselta kotiin ajavan hoivavietti saattaa olla suuremmalla prioriteetilla kuin jännittävästä täydelle katsomolle pelatusta kuumasta pelistä palaavalla?
Minä ainakin oletan näin, ja juuri sen vuoksi en hyväksykään itselleni tällaista intuitiivista tapaa, vaan rakennan proseduurikirjastoa, jonka perusteella havainnosta seuraa ennustettava vaste. Pidän ennustettavasti toimivan systeemin rakentamista motiiveille toivottomana, etenkin kun hyvätkään motiivit eivät anna tarvittavaa taitoa ilman tietoista opiskelua.
Pidempään ajaneet luovat itselleen valmiita toimintatapoja erilaisiin tilanteisiin, mikä on jo iso parannus verrattuna kuskiin, joka vain ajaa, ilman etukäteen luotua suunnitelmaa.
Näin varmaan tapahtuukin, mutta mitä mieltä olet tällaisen oppimistavan tehokkuudesta?
Minun käsittääkseni tämä tapa päätyy aika nopeasti vain toistamaan samaa rutiinia kuin ennenkin. Siinä ei myöskään ole mitään ohjaavaa tekijää, joka ohjaisi alun perin opettelemaan oikeita toimintatapoja, eikä mitään korjaavaa tekijää, joka korjaisi väärin opittuja rutiineita.
Näiden lisäksi liikenne on onneksi sen verran vikasietoinen järjestelmä, että hätätilanteita tulee kunkin kuljettajan osalle niin harvoin, ettei niitä ehdi käytännössä oppia lainkaan. Siksi ajomäärissä kokenutkin kuljettaja on yllättävässä hätätilanteessa useimmiten lähes täysin kädetön noviisi. Vähänkään oikein ajava ei saa riittävää harjoitusta pystyäkseen tekemään oikean valinnan ja vielä toteuttaakseen sen omin käsin.
Uskoisin, että voit hyväksyä minut ajokoulutuksineni ja ratapäivineni kuljettajana, joka on tehnyt aktiivisesti töitä ajamisensa parantamiseksi jos vuosikymmeniä. Pidän itseäni tässä suhteessa keskimääräistä valveutuneempana kuljettajana. Huomaan tämän mm. siitä, että viimeisimmällä talviajokurssillani olisin kouluttajan muistion nähtyäni tiennyt, mihin hän harjoitteella pyrkii ja olisin myös sen jälkeen pystynyt esittelemään luennolla harjoituksen ja oikeat suoritustavat ilmankin hänen muistiotaan. Ja siitä huolimatta tein itse ensimmäisen vedon väärin. Tämä osoitti selvästi harjoituksen puutetta UUDELLA AUTOLLA, jolla tehtävän voi ajaa yli omien taitojensa auton avustamana. Ei siis ainoastaan suuremmalla nopeudella radalla pysyen, vaan myös samallakin nopeudella ajettuna tarkemmin ja pienemmällä jäännösnopeudella törmäten kuin vanhalla autolla.
En voi luottaa pelkän liikenteessä kilometreinä mitatun ajokokemuksen pelastavaan voimaan, koska näytöt myös omista virheistäni yli miljoonan kilometrin JA kymmenien koulutustapahtumien ja tuhasien ratakilometrienkin jälkeen ovat edelleen tällä tasolla.
Mutta väitän että eniten vaikutusta on, jos kuski ennen noiden valmiiden toimintamallien ajattelemista ajattelee omaa ajatteluaan. Ajattelun tulos riippuu ratkaisevan paljon siitä, kiinnostaako ajattelijaa se, miksi hän ajattelee asioista niin kuin ajattelee. Mikä saa tietyt asiat tuntumaan tärkeämmiltä kuin toiset?
Tässä kohdassa putoan kärryiltä, koska en osaa enää korreloida ylläolevan merkitystä A-pilarin taakse katsomiseen, riittävään pään kääntöön omien silmien sokean pisteen riskin eliminoimiseksi enkä riittävästä turvavälistä huolimatta eteen nousevan yllärin väistämiseen renkaat savuten jarrutuksen ja hätäväistön yhdistelmässä?
@TeeCee kirjoitti:
Mikä saa ärsyyntymään joistakin asioista? Miksi jotkut muut asiat eivät ärsytä minua?
Oma kysymykseni on, mitä väliä on ärsyyntymisellä? Ainoa vaikutus kuljettajaan on verenpaineen nouseminen ja ajamisen muuttuminen korostetun siistiksi ja kohteliaaksi.
Tämä oli teemani, jonka tyttökaverilleni lupasin opetella vuosikymmeniä sitten. Ent. tyttökaveri, nyk. vaimoni kysyi mitä arvelen voittavani muille kiroilemalla, kun hän on ainoa kuulija ja muut näkevät vain sen, että väistän varomattomuutensa jo osoittanutta kuljettajaa? Otin vastaan Liikenneturvan tämän kevään kampanjasta tämän parannuspisteen olla ärsyyntymättä aivan puhtaasti terveydellisistä syistä, koska ajamiseeni ei ärsyyntyminen ole vaikuttanut kuin positiivisesti (=varoitusmerkkinä epävarmuutensa jo osoittaneesta).
Miksi joku asia ärsyttää muiden tekemänä, mutta itse tehtynä sama tai vastaava teko tuntuu oikealta? Toimisinko samalla tavalla, jos kaikki liikenteessä ympärillä olevat olisivat omia lapsiani? Mitä tahansa, mikä haastaa omia ajatuksia.
En osaa vastata, koska tämä ei ole minun kysymykseni. Oikeustajuni ei salli minulle sellaista mitä en voi muilta hyväksyä.
Tiedän tämän siitä, että olen tietoisesti asettanut itselleni rajoja. Pääni on vähintään yhtä kuuma kuin kenen tahansa muunkin, joten rauhoitan itseni tietoisesti nimikoimalla ajoneuvoni helposti tunnistettaviksi. Yrityksen autoa kuljettavan tavoin en halua saattaa kerhon muita jäseniä huonoon valoon hölmöilemällä kerhotunnukset rekisterikilven kehyksinä. Moottoripyöräni olen aina nimikoinut omalla nimelläni, joten pyöräni tunnistaa myös edestä päin rekisteritunnusta näkemättä. Vastaan ajamisestani itse, joten aivan sama kuka se toinen osapuoli on.
Tuossa itseltään kyselyssä tärkeintä on olla itselleen rehellinen. Valitettavasti tuo tärkein asia myös vaikein. Jokaisella meistä on paljon vähemmän mairittelevia motiiveja, emmekä millään haluaisi löytää itsestämme piirteitä, joita muissa ihmisissä pitäisimme merkkinä kusipäisyydestä. Alitajuntamme pyrkii piilottelemaan meiltä juuri tämän tapaisia, ahdistusta aiheuttavia havaintoja.
Juuri näin. Ja juuri tästä syystä kuljettajan pitää muurata seinän taakse ne haitalliset toiminnat.
Pidän muuten moottoripyörää tässä suhteessa autoa helpompana ajoneuvona. Pyörän passiivisen turvallisuuden puutteet korostavat omaa haavoittuvuutta ja ajovarusteita pukiessa konkretisoituu jalankulkijan metamorfoosi kuljettajaksi. On helpompaa sopeutua rooliinsa ja on helpompaa muistaa tehdä se joka kerta, kun ajamisen aloittaminen kestää pukeutumisen verran.
Niin ikävää kun kusipääksi onkin paljastua, niin valitettavasti se on välttämätön kokemus, jos haluaa tietää, kuka oikeasti on. Jos oma ”kusipäisyys” haittaa liikaa, niin ainahan voi opetella muuttamaan alitajuisia motiivejaan sellaisiksi, jotka eivät tuota mielipiteitä, joita itse pitää merkkinä kusipäisyydestä. Itsetuntemus ei tee ihmisestä ”hyvää”, se vain auttaa ymmärtämään miksi on sellainen kuin on. Luonnetta se ei muuta, sitä ei, eikä oikeastaan pidä edes yrittää muuttaa. Ihmisen pitää olla oma itsensä, mutta en usko, että se onnistuu, ellei tiedä kuka OIKEASTI on.
Tästä olen eri mieltä. En halua olla oma itseni liikenteessä. Haluan tehdä mahdollisimman oikeita havaintoja liikenneympäristöstäni ja reagoida havaintoihini oikein. Minulle on yhdentekevää mistä syystä niin tapahtuu, pääasia että tapahtuu.
Tuntuu että jokaisen vähänkään loogiseen ajatteluun kykenevän pitäisi tajuta, että aivan varmasti ”minä” ei ole se, joka käyttää 2-5 % aivojen kapasiteetista, vaan todennäköisemmin se, jolla on käytössään ne loput 85-98 % aivojen tiedonkäsittelykapasiteetista.
Kukaan meistä ei käytä 85-90% aivojensa kapasiteetista. Tarkoitit ilmeisesti vertausta siihen kapasiteettiin, jonka osaamme käyttää, eikö niin?
Tällä pohjalla, mitä mieltä olet arviostani, että ensimmäisiä kertojaan ajava autokouluoppilas käyttää ensimmäisten ajotuntien ajamiseensa valtavan paljon suuremman osuuden omaasta aivokapasiteetistaan kuin sama henkilö vuosia myöhemmin jo paljon ajaneenan kokeneena kuljettajana?
Koska oppiminen on tietoinen prosessi, näin käy käsittääkseni lähes väistämättä. Suuren osuuden käyttö omasta aivokapasiteetista korreloi uuden oppimisen kanssa. Useimmilla se loppuu hyvin pian kortin saamisen jälkeen.
Mutta kun ajattelee tarkemmin, niin jos se ”toinen” aivoissamme asuva, sanotaan häntä vaikka alitajunnaksi, ei halua tulla huomatuksi, vaan haluaa jatkossakin käskyttää mielensä mukaan vähä-älyistä pikkuveljeään/-siskoaan, niin tuo loogisen ajattelun vaikeus ei enää tunnukaan kummalliselta. Tiede ei ole varma edes siitä, onko ihmisellä ylipäätään olemassa ns. vapaata tahtoa, joten turha syytellä tyhmäksi, kun ylivertainen äly pimittää tietoja.
Keltainen liikennevalo merkitsee silti "vieläkö ehdin PYSÄHTYÄ", olipa motiivi mikä tahansa.
Paitsi että jos on kiire, se merkitsee entistä suurempaa valmiustilaa ja tausta tarkkailua valoristeystä lähestyttäessä, koska kiireessä ei ole aikaa selvittää peltiruttuja.
Mutta vaikka ei omassa arjessaan huomaisikaan, kuinka alitajunta joka hetki ohjailee ajatuksiamme ja tekojamme,
Aivan varmasti. Alitajuntamme varmasti myös motivoi meitä tekemään erilaisia asioita.
Mutta liikenne on rajattu osa elämää, jonka voi mielestäni kohtuullisen hyvin prosessimallintaa protokollaksi, jossa syötteistä seuraa niihin kuuluva toiminta motiiveja ja tavoitteita miettimättä.
Joten totta puhuit, tuo on aivan liian tärkeä asia ajateltavaksi liikenteessä. Korkeintaan voi aikansa kuluksi leikkiä ajatuksella, että kukahan tätä autoa juuri nyt oikeasti ajaa.
Minä olen todella miettinyt tuota moottoripyöräni osalta, mutta autoa myönnän ajavani enemmän "rutiinilla". Minä toivon pyöräni kulkevan niin tarkasti päätyökseen raskaan liikenteen ammattilaisia kouluttavan mutta myös MP-kouluttajan (SMOKin jatkokoulutus) pätevyyden hankkineen opettajani ajamana kuin suinkin omin käsin pystyn sen kopioimaan.
Olenko päätynyt tähän sekunnin päähän edellä menevästä tietoisesti harkiten? Ajanko keskellä kaistaa harkittuani sen oikeaksi paikaksi, vai kävikö minulle niin kuin useimmille muillekin, jotka päätyvät siihen koska alitajunta vie meidät automaattisesti vähiten stressaavaan paikkaan? Käytänkö vilkkua juuri ennen risteystä siksi että se on järkevää, vaikka muiden tekemänä se potuttaa, vai ajoiko autoa taas kerran autopilotti, joka viis veisaa muusta kuin rutiineista. Se muistaa että pitää vilkuttaa, mutta se ei välitä siitä, miksi pitää vilkuttaa.
Lisään autopilotin listalle "mikähän rajoitus tässä on?", etenkin kääntymisen jälkeen. Risteyksessä on monesti niin paljon muuta ohjelmaa, että risteävälle tielle käännyttäessä jää ensimmäinen rajoitusmerkki helposti huomiotta.
Olen kaikesta ylläolevasta samaa mieltä ja lisäsin nopeusrajoituksen tarkkailun siksi, että nuo kaikki mainitsemani ja muutama muukin asia ovat VIREYSTILAN indikaattoreitani.
Tietoinen minäni ei riko yhtään noista rajoistasi, silti löydän itseni toisinaan taas samoista virheistä. Yhden virheen voin antaa anteeksi hetkellisenä huolimattomuutena ajaessani ihmimilliseen tapaan "rutiinilla". Mutta toistuvat virheet ovat ehdoton pakko vaihtaa kuljettajaa tai pysähtyä syömään jotain tai lepäämään hetkeksi.
Väsyminen nostaa meillä jokaisella virheiden määrää väistämättä. Kun tietoinen keskittyminen ei enää riitä estämään näitä triviaaleja virheitä, silloin on tehtävä tietoinen valinta ottaa tauko. Tämä on kriittisen tärkeää, koska hetken kuluttua ratin takana istuu zombie, joka ei enää ymmärrä omaa tilaansa. Kokenut kuljettaja pystyy jatkamaan hyvin pienellä aivokapasiteetilla niin pitkään kun mitään ylläreitä ei satu. Jo oman suorituskykynsä laskusta pitää jo väsyneen mutta vielä selväpäisen ajattelevan olennon viheltää poikki niin kauan kuin sen vielä ymmärtää tehdä. Tästä on vielä pitkä matka nukahtamiseen, mutta ongelma on siinä, että ellei enää huomaa omia virheitään, ei pysty myöskään enää arvioimaan omaa väysymisensä tasoa realistisesti.
Väitän, että Rautaperseajo (1000 mailia / 24 h) on tehtävissä turvallisesti ja ajamatta liian väsyneenä. Mutta ainakin minä tarvitsen paljon taukoja etenkin aamuyön tunteina.
Väitän että jo muutaman minuutin autoilu tuottaa pohdittavaa moneksi kuukaudeksi, jos vaan huomaa ihmetellä tekojaan ajaessa. Valitettavasti enemmistö tulee aina ihmettelemään vain muiden ajamisia. Eli juuri niin kuin alitajunta komentaa, silloin ei tule itselle paha mieli kun omat töppäilyt eivät paljastu.
Tämä on myös mitattavissa. Juuri tähän saman kuljettajan käsialan muutokseen perustuvat autojen kuljettajan vireystilan vahdit.
Mielenkiintoista on, että joka kerta kun kahvikupin kuva välähtää tauluun, se tuntuu aina ärsyttävältä. Järjestän pitkät matkat siten, etten joudu ajamaan kelloa vastaan, joten on mielenkiintoista, kuinka kontrollifriikkiä ärsyttää palaute hänen puhtaasti väsymyksen vuoksi huonontuneesta ajotavastaan. Tässä ei ole mitään logiikkaa, koska sehän kertoo, että ajoin alussa niin hyvin, ettei autoni huomannut mitään huomautettavaa. Varoitus ei siis tule osaamattomuudestani, vaan ainoastaan väsymyksestäni, joka on luonnollista eikä siis minun vikani. Lisäksi korjaussarjana tarjotaan kiireetöntä taukoa ja kupillista kahvia, josta pidän. Mikä ihmeen syy saa minut joka kertä ärsyyntymään tästä varoituksesta?
Olipa ärsyyntymiseni syy mikä tahansa, kahdesta varoituksesta kuski vaihtoon tai tauolle.
Kuskin vireystilan vahdista tuli mieleen, että näinköhän vahti missä määrin mittaa myös kerta-ajomatkaa. Olen silloin tällöin ajanut "pitkiä vetoja", esim. Tegelistä vajaan neljän tunnin rupeaman Puolan puolelle. Saksan rajalta eteenpäin tie on 60 rajoituksella ja vähän kuin perunapeltoa. Siinä on paras ajaa n. 100km/h niin pääsee pienemmillä tärinöillä. Sillä matkalla on useinkin tullut vuokra-autolla ehdotus tauon pitämisestä. Onko se pitkä ajoaika vai luuleeko auto kuskin olevan piipussa, kun auto tärähtelee ja heilahtelee?
Omalla autollakin vaikuttaa, että kahvitauon ehdotus tulee ajoajan perusteella, koska se tulee välillä ihan tasaisessa ajossakin. Kun menee vakkari päällä eikä seilaa edestakaisin kaistalla, niin mistä muusta auto voisi vireystilaa kyseenalaistaa kuin liian pitkästä ajorupeamasta?
Ainakin Mercedeksen Suojelusenkeli vahtii myös ohjauksen kääntökulmia, G-voimia ja ties mitä asioita, joiden perusteella ehdottaa kuljettajalle kahvikuppia. Tätä ei pidä ottaa aivan kirjaimellisesti, vaan puhun kahvikupista, koska Mersun kojetauluun tuo varoitus ilmestyy kahvikupin näköisenä. Korjaussarja voi olla myös syötävää tai muuta juotavaa tai lepoa. Pitkään etenkin illalla ja yöllä ajaessani vältän tietoisesti kahvin juomista, etten häiritse omaa vireystilani valvontaa kemiallisesti. Kahvin tai Batteryn lupaan itselleni vasta sitten kun tiedän olevani varmasti niiden ensimmäisen piristyksen kantamalla perillä.
Jos Volvon tunnistuslogiikka on samanlainen, arviossasi huonosta tiestä saattaa olla perääkin? Olin nimittäin itse havaitsevinani, että varoituksia tuli häiritsevän tiheästi ja usein melkein heti ajoon lähdettyäni. Nämä mielestäni väärät hälytykset poistuivat vaihtamalla autoon paremmin sopivat renkaat, joilla se kulkee vakaammin. Urien ja kuoppien väistöissä aiheutuvien muljahtelujen rauhoittuessa poistuivat myös väärät hälytykset. Nyt en saa varoituksia koskaan alle 2 tunnin ajomatkalla, enkä aina hyvinkään pitkällä matkalla.
Löysin aivan eri aihepiiristä hienon kuvajaisen näkemykselleni motiivin merkityksestä toiminnan aloittajana ja määrätietoisuuden ja päättäväisyyden merkityksestä käynnistyvän toiminnan ohjaamisessa oikealle uralle ja pitämiseen käynnissä:
"Motivaatio voi olla hyvä apu aloittamisessa, mutta se, joka vie projektin maaliin asti on itsekuri. Itsekuri jatkaa siitä mihin motivaatio lopahtaa. Itsekuri on se salainen ainesosa, jonka avulla monet menestyvät tilanteessa kuin tilanteessa."
"Meidän kaikkien oikeudet ovat siis samalla meidän kaikkien vastuita ja kansalaiset toteuttavat noita toistensa oikeuksia ottamalla harteilleen vastuita. Jatkuva vastuiden kantaminen vaatii itsekuria."
Nämä seuraavat pätevät myös kuljettajaan ja sähköasentajaan. Erillisiksi tehtäviksi paloiteltuna kyseessä on kasa periaatteessa hyvin yksinkertaisia asioita ja varotoimia, jotka jokainen tehtävään koulutettu kyllä osaa. Vaikeutena on vaadittujen turvamekanismien toteuttaminen jokaisena päivänä, jokaista asennusta ja jokaista sijoitusta tehdessään. Sekä joka kerta ajaessaan:
"Koen vastuuntuntoa itseäni ja muita kohtaan. Näiden vastuiden täyttäminen edellyttää jatkuvaa itsekuria, jotta asiat pysyvät raiteillaan ja kehitys on nousujohteista. Ei voi olla säätilasta tai mielialasta kiinni annanko kaikkeni"
"Terve itsekkyys" on eri asia kuin "itsekeskeisyys".
Voi olla mielenkiintoista hakea artikkeleita noilla hakusanoilla. Itseluottamusta tarvitaan jotta kehtaa toimia oikein, mutta on toki ymmärrettävä ero oikean ja väärän välillä.
Esimerkiksi kova ajonopeus ei Saksassa johda ajokieltoon "toiselle aiheutetun vaaran vuoksi", mutta Suomessa metsätonttu on oikeuskäytännön mukaan kovin usein ollut uhattuna. Eli ei käytännössä ymmärretä mitä on Rikoslaissa tarkoitetut vaaratilanteet, ja mikä on pelkkä numeroluku.
Peräänajo tarkoittaa sitä että toisen (joku muu ihminen kuin minä itse) liikenneturvallisuus on todistetusti vaarannettu, mutta siitä ei seuraa ajokieltoa. Omituista, jos liikenneturvallisuus olisi aidosti tärkeää.
-Kyseenalaistamisen sijaan lukisin mieluusti kirjoittajien omista kokemuksista tai keinoista toimia liikenteessä kun ovat matkalla jonnekin. Tosin vapaaehtoista tämä kirjoittelu on, ja keskustelijoiden ajatukset ovat jo ennalta arvattavia.
Kun kokeilin ajaa mahdollisimman "oikein", totesin että se on itselleni epäedullinen tapa toimia muiden tienkäyttäjien aiheuttamien vaaratilanteiden vuoksi, vaikka TM-keskustelussa muuta luvataankin.
Ja siinä Teecee on mielestäni oikeassa että monia ihmisiä ei polttoainekustannukset kiinnosta ollenkaan, jos vaikkapa firma maksaa bensat. Tai jos on kuin viinan tai tupakan suhteen, että jokainen desilitra on käyttäjälleen hintansa arvoinen.
740 GLE: …JOS itsekkyydestä seuraa pyrkimys tulla mahdollisimman varmasti perille pienellä polttoaineenkulutuksella ja ei vain suorapeltisellä, vaan myös naarmuttomalla autolla, silloin epäilyttävästä motiivista huolimatta lopputulos on oikean toiminnan vuoksi mitä mainioin. Mutta vain, mikäli näin ajatteleva kuljettaja osaa myös toteuttaa tavoitteensa oikein.”
Sinun tapauksessa se johti esimerkiksi kameravalvonnan vastustamiseen sillä perusteella, että ne eivät paranna sinun turvallisuuttasi. Tieteellisen tiedon mukaan se kuitenkin vähentää liikennekuolemia ja vakavia loukkaantumisia enemmän kuin saman panostuksen kohdistaminen sinun ehdottamiisi valvonnan muotoihin.
Sikäli tuo sinun itsekkääksi sanoma ajattelutapasi on kätevä, että sitä ei voi haastaa tuon tapaisilla liikenneaiheisilla perusteluilla. Ajattelutapaasi kuuluu olla välittämättä mielipiteittesi vaikutuksista koko liikenteen mittakaavassa, joten liikenteen uhrimäärien kehitys ei kiinnosta, sinuahan kiinnostaa vain omat ja perheesi riskit. Vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen ihmettelen, miten kapealle oman putkinäkönsä pystyy säätämään ennen kuin se menee kokonaan pimeäksi.
Nähtävästi kyse ei kuitenkaan ole säätämisestä vaan automaattisesta säätymisestä, jota et itse huomaa, koska sen aiheuttaneet motiivit eivät kiinnosta sinua.
@Karrette
Mikset kokeilisi ajaa oikein (ilman hipsukoita).
Sinänsä täältä voi poimia omalle motiivilleen sopivia lupauksia joka lähtöön.
Minusta sinä liioittelet vahvasti. Mitä tarkoitusta se ajaa?
Älä viitsi, kun tiedät kyllä. Olet itse perustellut vaikkapa ehdotonta nopeusrajoituksen noudattamista odottaen hyvän esimerkin tarttuvan. Samasta syystä olet paheksunut pieniäkin ylinopeuksia, koska se käsittääksesi vetää lauman mukaansa.
Minä olen itsekäs, joten en mene lauman mukana, vaan valitsen itse. En ole havainnut oikeankaan toiminnan estävän vääriä toimintoja seuraavana päivänä, joten en usko tämän koulutuksen tehoon.
P.S. Omien valintojen tekeminen on muuten ihan oikeastikin EAK:lla opittua. Motiivisi sen toteuttamiseen voit valita itse ja niitä on monta.
Voephan se ohjatakin, vuan voep olla ohjaamattakin. Ja tässä motiivien savolaisuudessa se ongelma onkin. Totta kai meitä kaikkia ohjaavat motiivit. Vaan niin kovin eri tavoin, ettei tästä löydy liikenneturvallisuuden korjaussarjaa, vaikka TeeCee haaveileekin liikenteen korjaamisesta ilman vaivalloista ajo-opetusta.
Keskittyminenkään ei riitä, ellei tiedä mihin kannattaa keskittyä. Ihminen ei pysty keskittymään maksimivireystilassaan kovin monta minuuttia kerrallaan, joten havainnotkin kannattaa säätää oman normaalin vireystilansa kapasiteetilla toteutettaviksi tai muuten ajomatkat jäävät varsin lyhyiksi. Ja vaikka olisi kuinka keskittyneenä, ei ole mitään takeita että vuosikymmenien kokemuksella toteuttaisi keskittyneenä havainneensa eteen tulevan tilanteen oikein.
Minä vedin pari kuukautta sitten ahtaan hätäväistön lumisella talviradalla ihan väärin. Ei siinä mitään, virheitä sattuu kaikille, myös minulle. Yhteinen piirteemme on siinä, että me molemmat tiedämme tekevämme virheitä. Eromme on siinä, että sinä ajat virheistäsi piittaamatta, minut on motivoinut opettelemaan virhesietoisella ajotavalla jokin asia, jota en edes itse osaa eritellä. Omassa tötöilyssäni oli kyse ajokoulutuksen harjoitustilanteesta, jossa olin luennon jälkeen valmistautunut väistämään keilarivin väliin. Voit uskoa että olin KESKITTYNYT ja havainnoin pupillit äärimmilleen pingotettuna ja hartiat tietoisen rentona PAKOTETTUNA. Olin jo valmiiksi fuskannut varmistamalla, että takuulla yllän rattiin hyvin valitsemillani istuimen säädöillä. Olin niin valmis kuin voin olla.
Olin kuullut tuntia aiemmin luennolla kertauksen oikeasta suorituksesta, jonka tiesin jo ennalta. Olisin voinut pitää sen luennon meidän luennoitsijamme muistiinpanoja vilkaisten täysin oikein. Olisin voinut kertoa ennen suoritustani, vaihe kerrallaan kuinka se tehdään oikein juuri sillä autolla, jolla ajan. Mutta mallisuorittajaksi olisin silti joutunut pyytämään jonkun muun. Tai harjoitella itse salaa ensin.
Ja siitä huolimatta vedin huippukeskittyneenä nykyajan Pitkäsiipisellä Suojelusenkelillä varustetulla autolla väistön kuten olisin sen tehnyt 30 vuotta sitten 740 GLE:llä. Eli tilaa hukaten, ja jos tila loppuu, tarpeettoman suurella jäännösnopeudella törmäten. Harmitti ja nolotti, kun auton pysähdyttyä pienestä aloitusnopeudesta juuri ja juuri keiloja kaatamatta näin heti pysähdyttyäni, että kouluttaja ei viittaa kädellään jatkamaan seuraavaan tehtävään, vaan tulee luokseni antamaan palautetta. Tiesin jo ennalta mitä hän tulee sanomaan. Guilty as charged!
Puhut ajokoulutuksesta hyvin halveksivaan sävyyn, mutta en ole itse ainoa tumpula, vaan ekoilla vedoilla tapahtuu kaikenlaista. Ei uskoisi, kuinka monella tavalla periaatteessa varsin yksinkertaisen asian voi sössiä, kun keilarata "tulee silmille" nopeudella, jossa ei enää tietoisia valintoja ehdi tehdä järkevästi, vaan liikkeiden pitää tulla ennalta harjoiteltuinan motoriikkaketjuina.
Uskotko, että minun on vaikea uskoa, että joku tulee ja paikkaa hanskalla, kun on MOTIVOITUNUT KESKITTYMÄÄN AJAMISEEN. Ei paikkaa ilman harjoittelua.
Säätöpiiri motiivin ja somien ja varpaiden toiminnan välillä on liian pitkä ja liian epävarma. Motiivi saattaa trigata väärän toiminnan. Ja vaikka triggaisi oikeankin toiminnan, ei osaaminen välttämättä riitä sen toteuttamiseen. Tai vaikka oikea toiminta olisi periaatteessa tiedossakin, sekään ei onnistu, ellei sitä ole harjoiteltu.
Toinen mielenkiintoinen havaintoni samassa tilaisuudessa ei ollut motiiveihin vaan havaintoihin liittyvä. Rutiinin muodostuttua useiden tehtäväkierrosten jälkeen kouluttaja veti yllärin, josta ei ennalta varoitettu. Suomen Surkein Kuski kisan tapaan vakioväistötehtävään ilmaantuikin keskelle tietä yksi lisäkartio, joka pakotti vaihtamaan väistösuuntaa sen jälkeen, kun nopeutta oli jo nostettu ensimmäisten harjoitusvetojen jälkeen. Väitän, että en mennyt tuurilla, koska vaihdoin väistösuunnan epäröimättä. Mutta en oikeasti tiedä, toiminko sen perusteella, että näin radalla olevan "jotain" väärin, vaikka en edes ehtinyt tajuta mitä se oli, vai toiminko sillä hetkellä matkustajana olleen "TOISELTA PUOLELTA!" varoituksen nojalla? Yksi lisäkeila keilaradalla näyttää TV:ssa pikku jutulta etenkin kun se näytetään katsojalle ennalta. Ratin takaa vauhdissa sekin vaikeuttaa tilannetta olennaisesti.
Reaktioaika pahenee olennaisesti, kun ennalta tunnetun vakiorutiinin käynnistämisen sijasta pitää ensin valita tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä. Tai eihän se enää olekaan puhdasta reaktioaikaa, vaan vaihtoehtojen tietoista prosessointia. Jokainen sekunti, joka valintaan käytetään vähentää valinnan toteuttamiseen käytettävissä olevaa tilaa...
Keskittymisestä puheen ollen, tiedätkö missä suunnassa sinun silmiesi näköhermon kohdalla olevat sokeat pisteet ovat? Sen saa helposti selville kokeellisesti.
Jos turvallisuutesi kiinnostaa sinua yhtään, tee näille jotain ennen kuin kirjoitat tänne mitään. Ellei turvallisuus MOTIVOI sinua, jatka toki kirjoittamista sokeudestasi tietämättömänä.
"Oikein", eli hipsukoilla tarkoitti jonkun toisen mielestä oikein, eli se poikkesi tavanomaisesta ajotavasta. Haittana oli vaaratilanteiden lisääntyminen koska tavanomaisesta poikkeaminen hämmentää liikenteen "sujuvia kuskeja". Yksi vaaratilanne on moottoritiellä oikealta ohittamiset kun ei ohittaja ajakaan ylinopeutta tai koukkaa heti ohitetun eteen.
-Nykyään polkaisen reippaasti ohi.
Kumppani kertoo että Karrette liioittelee. Kuittaan mielipiteen luotetuksi. Harmi että perustelut puuttuivat, silloin olisi voinut jatkaa keskustelua aiheesta.
Ei, vaan minä vastustan edelleen kameravalvontaa siksi että:
Varmaan, ja siksi ehdotinkin, että kameroita pitäisi käyttää Liikkuvan Poliisin LISÄKSI eikä sen sijasta. Enkä edelleenkään ole pystynyt kameroiden avulla parantamaan omaa ajamistani millään tavoin.
Googlen löytämä ensimmäinen hitti itsekkyydelle:
http://www.ekumenia.fi/blogi/blogit_-_bloggar_kopio/pekka_o_m_leivo-_itsenainen_teologi/itsekkyys_ja_itsekeskeisyys/
Jos sinulle itsekkyys ja omasta parhaastaan välittäminen on itsetuhoista ajamista omaa rahaa tuhlaten, olet masokisti. Terveen ihmisen itsekkyys ei ole itsetuhoista.
Satutko tuntemaan ketään, jotka suorastaan etsivät julkisesti sulkaa hattuunsa taloudellisesta ja turvallisesta ajotavasta?
Tässä ei silti ole se itsekkyyden pointtini. Kuten itsekin osoitit aiemmalla esimerkilläsi kulutuksen merkityksestä, samakin motiivi johtaa eri ihmisillä eri toimintaan ja eri motiivit johtavat samaan lopputulokseen. Siitä seuraa, että vaikka motiivit meitä ohjaavatkin, motiivien manipulointi on liian pitkän ja epävarman säätöluupin päässä käsien ja jalkojen motoristesta toiminnasta. Siksi motiiveja et pysty opettamaan ihmisiä ajamaan oikein heidän motiiveihinsa vaikuttamalla.
Oletko koskaan miettinyt, mitkä motiivit ajavat sinua etsimään perusteluja välttää ajokoulutus ajamaan oppimisen menetelmänä?
Tuo on sinun arviosi. Mutta jos palataan liikenteeseen, miten arvelisit parantavasi minun ajotapaani parhaiten? Tarjoamalla koulutusta vai motiiveja, joista tiedät jo ennalta minun mielessäni väittävän vastaan, koska kouluttaja on mielestäni ymmärtänyt motiivinsa väärin?
Tämä oli asiaton väite. Tiedät hyvin, että omia ja perheeni riskien minimointia ohjaavat Liikenneturvan kolaritilastot, joten ei pelkästään uhrimäärät, vaan tyypillisimmät ja useimmin toistuvat kolaritilanteet myös tutkijalautakunnan tapauskohtaisesti auki purkamana kiinnostavat mitä suurimmassa määrin.
Tällaisia sinä silti yrität saada ajamaan turvallisesti motivoimalla heitä ymmärtämättä itsekään mihin.
Avoin kysymys TeeCeelle ja Kumppanille:
Mikä motivoi teidät vuosikausiksi väittämään vastaan ajo-opetukselle turvallisemman ajamisen apuna?
Samaa olen yrittänyt useampaan kertaan, mutta turvallisen ajamisen oppimiseen ja siitä keskustelemiseen en ole onnistunut vielä TeeCeetä ja Kumppania motivoimaan.
Toisaalta, hyvin johdonmukaisesti ovat pysyneet omien näkemystensä takana, joten keskustelumme on enemmänkin kuin politiikkaa, kuin kokemusten jakamista tavoitteena yhteisesti pyrkiä parhaalle tasolle.
Jos Ennakoivan Ajon Kurssi, suuntamerkin käyttö ja turvaetäisyyksien sekä kuolleiden kulmien huomiointi todettaisiin porukalla hyviksi neuvoiksi, niin mistä enää puhuttaisiin?
Kameratolpat tietysti, että ne ovat käteviä rahankeräysvälineitä kun niillä voidaan kätevästi väittää että mittauslaitteen ilmoittama numeroluku vaaransi jonkun toisen ihmisen turvallisuuden.
Tämä Karrette on jäänyt liikenteen peruskursseille jumiin, koita nyt keksiä muitakin aiheita kuin turvaväli ja nopeus.
Mieluusti ottaisin lisäopetusta vastaan, joten anna tulla vaan.
Nopeus ei tosin minulle ole kovin merkittävä tekijä, vaikka se vaikuttaakin polttoainekustannuksiin / päästöihin / energiankulutukseen, ja luonnollisesti sopimaton tilannenopeus vaikuttaa siihen aiheuttaako itselleen ongelmia.
Turvaväli toisiin puolestaan on olennaisen tärkeä, koska sen laiminlyönti tarkoittaa tilastojen mukaan usein käyntiä peltikorjaamolla, eli osumaa. Huvipuistossa on leikkimielisille törmäilyautot, mutta liikenteessä törmäys on rikos, vaikkei niistä kolaroinneista ymmärretä kirjoittaa sakkoa tai määrätä ajokieltoa - kuten ns. uhrittomista ylinopeuksista tehdään.
Olet kaikesta päätellen sen tarpeessa, minulla ei kuitenkaan motivaatio riitä kirjallisen ajo opetuksen pitämiseen.
Aiheesta kyllä löytyy hyvää kirjallistakin materiaalia.
Uskon että ymmärrän mitä tässä halusit sanoa.
No empä usko, vastaukseta päätellen.
740 GLE: ”Motiivit ohjaavat ihmisiä, mutta tämä on niin epämääräinen psykologian esterata, että liikenteen kannalta on tärkeämpää keskittyä ajamiseen.”
Kyllä, liikenteessä on tärkeämpää keskittyä liikenteeseen. Omien ajatustensa alkuperän miettiminen tapahtuu kotisohvalla, saunanlauteilla, nuotion ääressä tai vastaavassa tilanteessa.
Tuo kuvauksesi liikenteestä psykologisena esteratana on mielestäni osuva. Olen ajatellut tuosta niin, että mitä vähemmän tuntee omien aivojensa toimintatapoja, sitä enemmän tulee säädettyä liikenteen psykologisella esteradalla tilanteen mukaan. Silloin omat teot, sekä reaktiot muiden tekoihin, määräytyvät kuskilta pimennossa olevien alitajuisten motiivien perusteella.
Pidempään ajaneet luovat itselleen valmiita toimintatapoja erilaisiin tilanteisiin, mikä on jo iso parannus verrattuna kuskiin, joka vain ajaa, ilman etukäteen luotua suunnitelmaa. Mutta väitän että eniten vaikutusta on, jos kuski ennen noiden valmiiden toimintamallien ajattelemista ajattelee omaa ajatteluaan. Ajattelun tulos riippuu ratkaisevan paljon siitä, kiinnostaako ajattelijaa se, miksi hän ajattelee asioista niin kuin ajattelee. Mikä saa tietyt asiat tuntumaan tärkeämmiltä kuin toiset? Mikä saa ärsyyntymään joistakin asioista? Miksi jotkut muut asiat eivät ärsytä minua? Miksi joku asia ärsyttää muiden tekemänä, mutta itse tehtynä sama tai vastaava teko tuntuu oikealta? Toimisinko samalla tavalla, jos kaikki liikenteessä ympärillä olevat olisivat omia lapsiani? Mitä tahansa, mikä haastaa omia ajatuksia.
Tuossa itseltään kyselyssä tärkeintä on olla itselleen rehellinen. Valitettavasti tuo tärkein asia myös vaikein. Jokaisella meistä on paljon vähemmän mairittelevia motiiveja, emmekä millään haluaisi löytää itsestämme piirteitä, joita muissa ihmisissä pitäisimme merkkinä kusipäisyydestä. Alitajuntamme pyrkii piilottelemaan meiltä juuri tämän tapaisia, ahdistusta aiheuttavia havaintoja.
Niin ikävää kun kusipääksi onkin paljastua, niin valitettavasti se on välttämätön kokemus, jos haluaa tietää, kuka oikeasti on. Jos oma ”kusipäisyys” haittaa liikaa, niin ainahan voi opetella muuttamaan alitajuisia motiivejaan sellaisiksi, jotka eivät tuota mielipiteitä, joita itse pitää merkkinä kusipäisyydestä. Itsetuntemus ei tee ihmisestä ”hyvää”, se vain auttaa ymmärtämään miksi on sellainen kuin on. Luonnetta se ei muuta, sitä ei, eikä oikeastaan pidä edes yrittää muuttaa. Ihmisen pitää olla oma itsensä, mutta en usko, että se onnistuu, ellei tiedä kuka OIKEASTI on.
Tuntuu että jokaisen vähänkään loogiseen ajatteluun kykenevän pitäisi tajuta, että aivan varmasti ”minä” ei ole se, joka käyttää 2-5 % aivojen kapasiteetista, vaan todennäköisemmin se, jolla on käytössään ne loput 85-98 % aivojen tiedonkäsittelykapasiteetista. Mutta kun ajattelee tarkemmin, niin jos se ”toinen” aivoissamme asuva, sanotaan häntä vaikka alitajunnaksi, ei halua tulla huomatuksi, vaan haluaa jatkossakin käskyttää mielensä mukaan vähä-älyistä pikkuveljeään/-siskoaan, niin tuo loogisen ajattelun vaikeus ei enää tunnukaan kummalliselta. Tiede ei ole varma edes siitä, onko ihmisellä ylipäätään olemassa ns. vapaata tahtoa, joten turha syytellä tyhmäksi, kun ylivertainen äly pimittää tietoja.
Mutta vaikka ei omassa arjessaan huomaisikaan, kuinka alitajunta joka hetki ohjailee ajatuksiamme ja tekojamme, niin sekin on jo käytännön seurausten kannalta valtava askel, jos tiedostaa, että tieteen mukaan tuollainen ohjailu kuuluu aivojemme normaaliin toimintaan. Eli se on ainakin MAHDOLLISTA, vaikka ei omaan järkeen oikein käykään. Jo tuon pitäisi saada epäilemään, että moni oma ajatus, joka nyt tuntuu tosi fiksuilta ja loogiselta, saattaa oikeasti olla vähemmän fiksu, alitajuisen motiivin aiheuttama harha. Jo tuokin oivallus riittää edes hiukan rajoittamaan ihmisen luontaista varmuutta omien ajatustensa hienoudesta, mikä on näissä ympyröissä jo iso askel.
Joten totta puhuit, tuo on aivan liian tärkeä asia ajateltavaksi liikenteessä. Korkeintaan voi aikansa kuluksi leikkiä ajatuksella, että kukahan tätä autoa juuri nyt oikeasti ajaa. Olenko päätynyt tähän sekunnin päähän edellä menevästä tietoisesti harkiten? Ajanko keskellä kaistaa harkittuani sen oikeaksi paikaksi, vai kävikö minulle niin kuin useimmille muillekin, jotka päätyvät siihen koska alitajunta vie meidät automaattisesti vähiten stressaavaan paikkaan? Käytänkö vilkkua juuri ennen risteystä siksi että se on järkevää, vaikka muiden tekemänä se potuttaa, vai ajoiko autoa taas kerran autopilotti, joka viis veisaa muusta kuin rutiineista. Se muistaa että pitää vilkuttaa, mutta se ei välitä siitä, miksi pitää vilkuttaa.
Väitän että jo muutaman minuutin autoilu tuottaa pohdittavaa moneksi kuukaudeksi, jos vaan huomaa ihmetellä tekojaan ajaessa. Valitettavasti enemmistö tulee aina ihmettelemään vain muiden ajamisia. Eli juuri niin kuin alitajunta komentaa, silloin ei tule itselle paha mieli kun omat töppäilyt eivät paljastu.
Ottiko Karrette opikseen tuosta TeeCeen, mikä sen nyt sitten on?
@740 GLE kirjoitti:
Avoin kysymys
Heh! Käytän tässä yhteydessä omia määrityksiäsi: keksit tuon ihan itse ja senkus taistelet olkiukkojasi vastaan.
Täydennän vielä, että en ole itse ainakaan havainnut TeeCeeltäkään samaa.
Asenne ja motiivi ei ohjaisi keskittymään ajamiseen?
@740 GLE kirjoitti:
Niinpä niin. Mutta mitä sitten? Eikö lopputulema ratkaise kuitenkin. Tuohan oli vasta lähtökohta, itsehän poimit nippelitietona tuon.
No realistisesti ajatellen, niin noinhan se on. Joten eikös liikenteessä kannata lähtökohtaisesti keskittyä liikenteeseen.
Kyllä. Eikä sitä takaa jatko-opinnotkaan, se sinunkin pitää omahyväisyydessäsi vain yrittää muistaa.
Jaa, katos vaan....
En itse ajokoulutuksesta, miksi? Minusta tältä osin keskustelu on kyllä käyty jo aikoja sitten.
Voephan se paekata, vuan voep olla ettei aina paekkaakaan. Kokemusta saa niin monella tavalla.
Mutta onhan sitä kuitenkin oltava, eikös siitä lähdetä? Voiko ainoa motiivi olla sellainen, josta päätyy eeaakoohon?
Aivan huikeata! Mitäs sitten jos sattuu tsekkaamaan radion nappulaa?
Ei kai niitä muuten sokeiksi pisteiksi sanottaisikaan?
Miksi sinun pitää tehdä tuollaisista elämää suurempia? Et sinä olet tökkimässä sellaisia, jotka täällä kehuskelevat ajaneensa kymmeniä vuosia ilman sakkoja, tai joiden mielestä "+15km rajoitusnopeudesta" on ihan piisofkeik. Mikset?
Mene kansanedustajallesi sanomaan, että koko suomalaisessa liikennekulttuurissa on sokea piste, koska kaikkia kuskeja ei pakoteta eeaakoohon, tai jatko-opetukseen ylipäätään!
Sinulla riittää käännytettävää tässä asiassa. Minä olen pisaran molekyyli ja sinun pitäisi saada järvellinen asiasi uskomaan. Kertoisiko se sinulle siitä mittakaavasta, josta meuhkaat pelkästään minulle? Tai aloita nyt niistä päättäjistä, että kaikki kuljettajat nyt vain yksinkertaisesti tarvitsevat tämän voidakseen lähteä aamulla töihin.
Kuten olen jo lukuisat kerrat sanonut, niin en millään muotoa vastusta, tai aliarvioi eeakoita.
Arvostan osaamista ja kokemusta. Sinun tapasi kirjoittaa niistä kuin gospelista hämmentää. Sen varjolla yrität vääntää suomenkieltä uusiksi, kaikki liikennetilanteet ovat sen kuuloisia, että heikoimmat jäävät kotiin, millään muilla motivaatioilla kun sinun versiollasi ei ole oikeanlaisia seurauksia muille malliksi ja siksi ei mahdollisuuksia selvitä liikenteestä, minkään muunlainen liikenteessä tapahtuva huomioiminen ei voi johtaa onnistuneeseen liikennesuoritteeseen: taloudellista vielä ja auto ehjänä kotiin.
Jossakin määrin tuota vaan voi pitää kohtuuttomana sinulta, vaikka varmasti hyvää tarkoitatkin.
Oletko yrittänyt kertoa tuota tädeille, joita näet markettien parkkipaikoilla, miksei sedillekin? Tai nuorille kolleille, rekkakuskille kahvilassa jne?
@Karrette
No miksi sitten ajoit niin, se jäi nyt tuon kommentin jälkeen ihan avoimeksi? Miksi et ajanut siis oikein, ilman hipsukoita.
Mitä yrität kertoa tavanomaisella? "oikein" vai oikein vai sujuvaa, vai "sujuvaa".
Yritä olla sotkeutumatta esimerkkisuohon.
Kyllä, mutta mitä tuo jälkimmäinen lause tarkoitti.
Ne alkavat näin: "Yksi vaaratilanne on..."
Yksittäisenä poimintana noin on. Mitäs muita löydät niistä?
Poislukien EAK, niin kyllähän jo autokoulussa nuo todetaan hyviksi ja monta muutakin asiaa. Niistä mainitaan liikennesäännöissäkin, joita usein siteeraat.
Nyt kun sinulla on nuo muut hoidossa, niin koskas kurssille? Onko sinulla oikeat, vai väärät motiivit?
Kovin paljon kysymyksiä Kumppanilta. Vaikuttavat kuitenkin kaikki kovin retorisilta, eli ei keskustelulta, vaan enemmänkin kiusaamiselta (jos samankaltainen "pihallaolo asioista" esiintyisi työpaikan kokouksessa tms.).
Vaan hienoa Kumppani että että olet kiinnostunut kursseista. En tule seuraksesi, olen omat kurssini jo vuosia sitten käynyt. Se tarkoittaa tietty sitäkin että ammattipätevyydet ovat ehtineet vanheta jo kauan sitten.
"Oikeasta" ajotavasta sen verran vielä, että liikennevirtaan sopeutuminen vähentää riskitilanteita yllättävän paljon.
Yksi esimerkki voisi olla toisiaan ohittavat rekat. Kannattaako "oikein" ajavan rekkamiehen ajaa tasan 80 km/h jos ei viranomaiset tue sitä nopeusvalvonnalla, vaan siitä seuraa vain omituisia tilanteita itselle sekä kymmenille henkilöautoilijoille siellä vasemmalla kaistalla? Ei sen "oikein" ajavan aikataulu kestä sitä että hidastaa matkantekoaan entisestään jotta rajoitinta vastaan polkeva "väärin" ajava ei aiheuttaisi haittaa liikenteelle ja siten myös liikenneturvallisuudelle.
@Karrette kirjoitti:
Kyllä siellä on kysymyksiä sinulle vastattavaksi asti. Ne ovat yleistasoisia, eivät sinulle tyypillisiä pohdintaa keksityistä poikkeuksien poikkeustilanteista, joita ehkä liikenteessä saattaa mahdollisesti sattua.
Sinua ei siis motivoi oikeat motiivit nähtävästi.
Mikä sinusta on liikennevirralle oikeampi suunta liikenteen yhteisiin pelisääntöihin nähden: pieleen vai oikeaan (ilman hipsuja)? Mikä veisi paremmin toivomaasi suuntaan vaikka noiden lempiaiheidesi kanssa?
Taas "yksi esimerkki voisi olla....". Miksi kirjoitit "oikein", eikä oikein? Ja miksi siitä seuraisi tuollaista vasemmalla kaistalla, siellähän on vastaantulijoita yleensä?
Avaisitko vähän tuota, kiitos? Logiikka on merkillistä, urputat vakioaiheista josta ei tarvitsisi jos kaikki ajaisivat oikein. Haluatko sitä vai etkö halua, sinun nyt pitäisi päättää konstit. Yksittäisesimerkkisi eivät todellakaan kata kokonaisuutta, jossa liikenteessä luulisi oikeasti olevan kyse. Ei kunkin suosikkiaiheista, joita tykkää poimia ja pitää esillä. Sitä voisi sanoa putkiajatteluksi.
Kaikella kunnioituksella Kumppani. Moottoritien vasemmalla kaistalla ei tule vastaantulijoita, ja tuon olisi voinut halutessaan ymmärtää asiayhteydestä.
Minulla oli aikoinaan yksi työkaveri jonka kanssa keskustelu oli yhtä haastavaa. Ei hän ollut ilkeä, pikemminkin mukava heppu. Hän vaan ilmeisesti tykkäsi niin paljon keskustelusta että samat asiat sai käydä läpi uudestaan viikko toisensa jälkeen, eikä edellisestä keskustelusta näyttänyt jääneen hänelle mitään mieleen.
Oletan että yksi syy siihen oli se että en ollut hänen esimiehensä, joten johonkin lukkoon ei lempeäsävyinen puhe perusteluineen toiminut avaimena. Tosin olen tavannut muitakin ihmisiä joidenka kanssa tulisi käyttää ajastinta (munakelloa), jotta ei tavallisen juttelun (ilman laskutusta konsultoinnista) jälkeen olisi uupunut olo.
Joten, en käytä enää aikaani sinun kanssasi, vaikka sattuma toikin meidät tilaamamme lehden keskustelupalstalle, ihan kuten sattuma toi sen työkaverin ihmettelemään asioita työpaikalleni. Toki on tärkeää tavata erilaisia henkilöitä, ettei asiat jäisi teoriatasolle - ihmiset kun eivät ole loogisia, vaan persoonia joihin vaikuttaa perimä ja kokemukset.
Eikös tämä ole aika yksiselitteistä Karrette:
Kerroit "oikeasta" ajotavasta, että liikennevirtaan sopeutuminen vähentää riskitilanteita, jopa yllättävän paljon. Mikä sinusta on liikennevirralle oikeampi suunta liikenteen yhteisiin pelisääntöihin nähden: "oikeaan" vai oikeaan? Mikä veisi paremmin toivomaasi suuntaan vaikka noiden lempiaiheittesi kanssakin?
Logiikkasi on tosiaan siitä merkillistä että urputat vakioaiheistasi, mutta sinun ei tarvitsisi jos kaikki ajaisivat oikein. Haluatko sitä vai etkö halua, sinun nyt pitäisi päättää konstit. Itse lähdet vain virran mukaan ja ihmettelet nippelitason asioita - ehkä siksi, ettet muuta voikaan. Millä siis parannettaisiin tilannetta mielestäsi? Kokonaistilanteen mukana parantuu lempparisi siinä sivussa, eikö vain?
Jokohan lopulta ymmärsin, mitä TeeCee ajaa takaa motiiveilla? Joudun pilkkomaan kahteen osaan, koska tuli liian pitkä postaus:
Aivan. Mutta eikö juuri tästä seuraakin se, että samasta havainnosta saattaa eri kuljettajalla seurata eri toiminta? Tilannetta pahentaa vielä se, että samankin ihmisen alitajuiset motiivit vaihtelevat tilanteen mukaan. Synnytyslaitokselta kotiin ajavan hoivavietti saattaa olla suuremmalla prioriteetilla kuin jännittävästä täydelle katsomolle pelatusta kuumasta pelistä palaavalla?
Minä ainakin oletan näin, ja juuri sen vuoksi en hyväksykään itselleni tällaista intuitiivista tapaa, vaan rakennan proseduurikirjastoa, jonka perusteella havainnosta seuraa ennustettava vaste. Pidän ennustettavasti toimivan systeemin rakentamista motiiveille toivottomana, etenkin kun hyvätkään motiivit eivät anna tarvittavaa taitoa ilman tietoista opiskelua.
Näin varmaan tapahtuukin, mutta mitä mieltä olet tällaisen oppimistavan tehokkuudesta?
Minun käsittääkseni tämä tapa päätyy aika nopeasti vain toistamaan samaa rutiinia kuin ennenkin. Siinä ei myöskään ole mitään ohjaavaa tekijää, joka ohjaisi alun perin opettelemaan oikeita toimintatapoja, eikä mitään korjaavaa tekijää, joka korjaisi väärin opittuja rutiineita.
Näiden lisäksi liikenne on onneksi sen verran vikasietoinen järjestelmä, että hätätilanteita tulee kunkin kuljettajan osalle niin harvoin, ettei niitä ehdi käytännössä oppia lainkaan. Siksi ajomäärissä kokenutkin kuljettaja on yllättävässä hätätilanteessa useimmiten lähes täysin kädetön noviisi. Vähänkään oikein ajava ei saa riittävää harjoitusta pystyäkseen tekemään oikean valinnan ja vielä toteuttaakseen sen omin käsin.
Uskoisin, että voit hyväksyä minut ajokoulutuksineni ja ratapäivineni kuljettajana, joka on tehnyt aktiivisesti töitä ajamisensa parantamiseksi jos vuosikymmeniä. Pidän itseäni tässä suhteessa keskimääräistä valveutuneempana kuljettajana. Huomaan tämän mm. siitä, että viimeisimmällä talviajokurssillani olisin kouluttajan muistion nähtyäni tiennyt, mihin hän harjoitteella pyrkii ja olisin myös sen jälkeen pystynyt esittelemään luennolla harjoituksen ja oikeat suoritustavat ilmankin hänen muistiotaan. Ja siitä huolimatta tein itse ensimmäisen vedon väärin. Tämä osoitti selvästi harjoituksen puutetta UUDELLA AUTOLLA, jolla tehtävän voi ajaa yli omien taitojensa auton avustamana. Ei siis ainoastaan suuremmalla nopeudella radalla pysyen, vaan myös samallakin nopeudella ajettuna tarkemmin ja pienemmällä jäännösnopeudella törmäten kuin vanhalla autolla.
En voi luottaa pelkän liikenteessä kilometreinä mitatun ajokokemuksen pelastavaan voimaan, koska näytöt myös omista virheistäni yli miljoonan kilometrin JA kymmenien koulutustapahtumien ja tuhasien ratakilometrienkin jälkeen ovat edelleen tällä tasolla.
Tässä kohdassa putoan kärryiltä, koska en osaa enää korreloida ylläolevan merkitystä A-pilarin taakse katsomiseen, riittävään pään kääntöön omien silmien sokean pisteen riskin eliminoimiseksi enkä riittävästä turvavälistä huolimatta eteen nousevan yllärin väistämiseen renkaat savuten jarrutuksen ja hätäväistön yhdistelmässä?
Oma kysymykseni on, mitä väliä on ärsyyntymisellä? Ainoa vaikutus kuljettajaan on verenpaineen nouseminen ja ajamisen muuttuminen korostetun siistiksi ja kohteliaaksi.
Tämä oli teemani, jonka tyttökaverilleni lupasin opetella vuosikymmeniä sitten. Ent. tyttökaveri, nyk. vaimoni kysyi mitä arvelen voittavani muille kiroilemalla, kun hän on ainoa kuulija ja muut näkevät vain sen, että väistän varomattomuutensa jo osoittanutta kuljettajaa? Otin vastaan Liikenneturvan tämän kevään kampanjasta tämän parannuspisteen olla ärsyyntymättä aivan puhtaasti terveydellisistä syistä, koska ajamiseeni ei ärsyyntyminen ole vaikuttanut kuin positiivisesti (=varoitusmerkkinä epävarmuutensa jo osoittaneesta).
En osaa vastata, koska tämä ei ole minun kysymykseni. Oikeustajuni ei salli minulle sellaista mitä en voi muilta hyväksyä.
Tiedän tämän siitä, että olen tietoisesti asettanut itselleni rajoja. Pääni on vähintään yhtä kuuma kuin kenen tahansa muunkin, joten rauhoitan itseni tietoisesti nimikoimalla ajoneuvoni helposti tunnistettaviksi. Yrityksen autoa kuljettavan tavoin en halua saattaa kerhon muita jäseniä huonoon valoon hölmöilemällä kerhotunnukset rekisterikilven kehyksinä. Moottoripyöräni olen aina nimikoinut omalla nimelläni, joten pyöräni tunnistaa myös edestä päin rekisteritunnusta näkemättä. Vastaan ajamisestani itse, joten aivan sama kuka se toinen osapuoli on.
Juuri näin. Ja juuri tästä syystä kuljettajan pitää muurata seinän taakse ne haitalliset toiminnat.
Pidän muuten moottoripyörää tässä suhteessa autoa helpompana ajoneuvona. Pyörän passiivisen turvallisuuden puutteet korostavat omaa haavoittuvuutta ja ajovarusteita pukiessa konkretisoituu jalankulkijan metamorfoosi kuljettajaksi. On helpompaa sopeutua rooliinsa ja on helpompaa muistaa tehdä se joka kerta, kun ajamisen aloittaminen kestää pukeutumisen verran.
Tästä olen eri mieltä. En halua olla oma itseni liikenteessä. Haluan tehdä mahdollisimman oikeita havaintoja liikenneympäristöstäni ja reagoida havaintoihini oikein. Minulle on yhdentekevää mistä syystä niin tapahtuu, pääasia että tapahtuu.
Kukaan meistä ei käytä 85-90% aivojensa kapasiteetista. Tarkoitit ilmeisesti vertausta siihen kapasiteettiin, jonka osaamme käyttää, eikö niin?
Tällä pohjalla, mitä mieltä olet arviostani, että ensimmäisiä kertojaan ajava autokouluoppilas käyttää ensimmäisten ajotuntien ajamiseensa valtavan paljon suuremman osuuden omaasta aivokapasiteetistaan kuin sama henkilö vuosia myöhemmin jo paljon ajaneenan kokeneena kuljettajana?
Koska oppiminen on tietoinen prosessi, näin käy käsittääkseni lähes väistämättä. Suuren osuuden käyttö omasta aivokapasiteetista korreloi uuden oppimisen kanssa. Useimmilla se loppuu hyvin pian kortin saamisen jälkeen.
Keltainen liikennevalo merkitsee silti "vieläkö ehdin PYSÄHTYÄ", olipa motiivi mikä tahansa.
Paitsi että jos on kiire, se merkitsee entistä suurempaa valmiustilaa ja tausta tarkkailua valoristeystä lähestyttäessä, koska kiireessä ei ole aikaa selvittää peltiruttuja.
Aivan varmasti. Alitajuntamme varmasti myös motivoi meitä tekemään erilaisia asioita.
Mutta liikenne on rajattu osa elämää, jonka voi mielestäni kohtuullisen hyvin prosessimallintaa protokollaksi, jossa syötteistä seuraa niihin kuuluva toiminta motiiveja ja tavoitteita miettimättä.
Minä olen todella miettinyt tuota moottoripyöräni osalta, mutta autoa myönnän ajavani enemmän "rutiinilla". Minä toivon pyöräni kulkevan niin tarkasti päätyökseen raskaan liikenteen ammattilaisia kouluttavan mutta myös MP-kouluttajan (SMOKin jatkokoulutus) pätevyyden hankkineen opettajani ajamana kuin suinkin omin käsin pystyn sen kopioimaan.
@TeeCee kirjoitti:
Lisään autopilotin listalle "mikähän rajoitus tässä on?", etenkin kääntymisen jälkeen. Risteyksessä on monesti niin paljon muuta ohjelmaa, että risteävälle tielle käännyttäessä jää ensimmäinen rajoitusmerkki helposti huomiotta.
Olen kaikesta ylläolevasta samaa mieltä ja lisäsin nopeusrajoituksen tarkkailun siksi, että nuo kaikki mainitsemani ja muutama muukin asia ovat VIREYSTILAN indikaattoreitani.
Tietoinen minäni ei riko yhtään noista rajoistasi, silti löydän itseni toisinaan taas samoista virheistä. Yhden virheen voin antaa anteeksi hetkellisenä huolimattomuutena ajaessani ihmimilliseen tapaan "rutiinilla". Mutta toistuvat virheet ovat ehdoton pakko vaihtaa kuljettajaa tai pysähtyä syömään jotain tai lepäämään hetkeksi.
Väsyminen nostaa meillä jokaisella virheiden määrää väistämättä. Kun tietoinen keskittyminen ei enää riitä estämään näitä triviaaleja virheitä, silloin on tehtävä tietoinen valinta ottaa tauko. Tämä on kriittisen tärkeää, koska hetken kuluttua ratin takana istuu zombie, joka ei enää ymmärrä omaa tilaansa. Kokenut kuljettaja pystyy jatkamaan hyvin pienellä aivokapasiteetilla niin pitkään kun mitään ylläreitä ei satu. Jo oman suorituskykynsä laskusta pitää jo väsyneen mutta vielä selväpäisen ajattelevan olennon viheltää poikki niin kauan kuin sen vielä ymmärtää tehdä. Tästä on vielä pitkä matka nukahtamiseen, mutta ongelma on siinä, että ellei enää huomaa omia virheitään, ei pysty myöskään enää arvioimaan omaa väysymisensä tasoa realistisesti.
Väitän, että Rautaperseajo (1000 mailia / 24 h) on tehtävissä turvallisesti ja ajamatta liian väsyneenä. Mutta ainakin minä tarvitsen paljon taukoja etenkin aamuyön tunteina.
Tämä on myös mitattavissa. Juuri tähän saman kuljettajan käsialan muutokseen perustuvat autojen kuljettajan vireystilan vahdit.
Mielenkiintoista on, että joka kerta kun kahvikupin kuva välähtää tauluun, se tuntuu aina ärsyttävältä. Järjestän pitkät matkat siten, etten joudu ajamaan kelloa vastaan, joten on mielenkiintoista, kuinka kontrollifriikkiä ärsyttää palaute hänen puhtaasti väsymyksen vuoksi huonontuneesta ajotavastaan. Tässä ei ole mitään logiikkaa, koska sehän kertoo, että ajoin alussa niin hyvin, ettei autoni huomannut mitään huomautettavaa. Varoitus ei siis tule osaamattomuudestani, vaan ainoastaan väsymyksestäni, joka on luonnollista eikä siis minun vikani. Lisäksi korjaussarjana tarjotaan kiireetöntä taukoa ja kupillista kahvia, josta pidän. Mikä ihmeen syy saa minut joka kertä ärsyyntymään tästä varoituksesta?
Olipa ärsyyntymiseni syy mikä tahansa, kahdesta varoituksesta kuski vaihtoon tai tauolle.
Kuskin vireystilan vahdista tuli mieleen, että näinköhän vahti missä määrin mittaa myös kerta-ajomatkaa. Olen silloin tällöin ajanut "pitkiä vetoja", esim. Tegelistä vajaan neljän tunnin rupeaman Puolan puolelle. Saksan rajalta eteenpäin tie on 60 rajoituksella ja vähän kuin perunapeltoa. Siinä on paras ajaa n. 100km/h niin pääsee pienemmillä tärinöillä. Sillä matkalla on useinkin tullut vuokra-autolla ehdotus tauon pitämisestä. Onko se pitkä ajoaika vai luuleeko auto kuskin olevan piipussa, kun auto tärähtelee ja heilahtelee?
Omalla autollakin vaikuttaa, että kahvitauon ehdotus tulee ajoajan perusteella, koska se tulee välillä ihan tasaisessa ajossakin. Kun menee vakkari päällä eikä seilaa edestakaisin kaistalla, niin mistä muusta auto voisi vireystilaa kyseenalaistaa kuin liian pitkästä ajorupeamasta?
Ainakin Mercedeksen Suojelusenkeli vahtii myös ohjauksen kääntökulmia, G-voimia ja ties mitä asioita, joiden perusteella ehdottaa kuljettajalle kahvikuppia. Tätä ei pidä ottaa aivan kirjaimellisesti, vaan puhun kahvikupista, koska Mersun kojetauluun tuo varoitus ilmestyy kahvikupin näköisenä. Korjaussarja voi olla myös syötävää tai muuta juotavaa tai lepoa. Pitkään etenkin illalla ja yöllä ajaessani vältän tietoisesti kahvin juomista, etten häiritse omaa vireystilani valvontaa kemiallisesti. Kahvin tai Batteryn lupaan itselleni vasta sitten kun tiedän olevani varmasti niiden ensimmäisen piristyksen kantamalla perillä.
Jos Volvon tunnistuslogiikka on samanlainen, arviossasi huonosta tiestä saattaa olla perääkin? Olin nimittäin itse havaitsevinani, että varoituksia tuli häiritsevän tiheästi ja usein melkein heti ajoon lähdettyäni. Nämä mielestäni väärät hälytykset poistuivat vaihtamalla autoon paremmin sopivat renkaat, joilla se kulkee vakaammin. Urien ja kuoppien väistöissä aiheutuvien muljahtelujen rauhoittuessa poistuivat myös väärät hälytykset. Nyt en saa varoituksia koskaan alle 2 tunnin ajomatkalla, enkä aina hyvinkään pitkällä matkalla.
Löysin aivan eri aihepiiristä hienon kuvajaisen näkemykselleni motiivin merkityksestä toiminnan aloittajana ja määrätietoisuuden ja päättäväisyyden merkityksestä käynnistyvän toiminnan ohjaamisessa oikealle uralle ja pitämiseen käynnissä:
https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/vaurastu-itsekurin-avulla
Tämä on kuin omasta kynästäni:
"Motivaatio voi olla hyvä apu aloittamisessa, mutta se, joka vie projektin maaliin asti on itsekuri. Itsekuri jatkaa siitä mihin motivaatio lopahtaa. Itsekuri on se salainen ainesosa, jonka avulla monet menestyvät tilanteessa kuin tilanteessa."
"Meidän kaikkien oikeudet ovat siis samalla meidän kaikkien vastuita ja kansalaiset toteuttavat noita toistensa oikeuksia ottamalla harteilleen vastuita. Jatkuva vastuiden kantaminen vaatii itsekuria."
Nämä seuraavat pätevät myös kuljettajaan ja sähköasentajaan. Erillisiksi tehtäviksi paloiteltuna kyseessä on kasa periaatteessa hyvin yksinkertaisia asioita ja varotoimia, jotka jokainen tehtävään koulutettu kyllä osaa. Vaikeutena on vaadittujen turvamekanismien toteuttaminen jokaisena päivänä, jokaista asennusta ja jokaista sijoitusta tehdessään. Sekä joka kerta ajaessaan:
"Koen vastuuntuntoa itseäni ja muita kohtaan. Näiden vastuiden täyttäminen edellyttää jatkuvaa itsekuria, jotta asiat pysyvät raiteillaan ja kehitys on nousujohteista. Ei voi olla säätilasta tai mielialasta kiinni annanko kaikkeni"