Koska tuossa aiemmissa ketjuissa oli kerätty kaikkea elämää suurempaa, mietin että erilaisista katsastus- "korjauksistakin" olisi mukava lukea.
Kerran eräs ukko pyydysti hirveällä innolla isoa paskakärpästä. Kun lopulta sai sen kiinni niin selvisi että suunnitelmana oli ajaa konttorin pihaan ja liimata kärpänen lasisen ajovaloumpion kiveniskemän päälle. Ja läpi meni.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Tiukka avaus...
Toivottavasti joukkoon löytyy joku katsastusinssi. Siltä puolen nähtynä tuota kamaa varmasti löytyy.
Itse en ole tehnyt sen kummempaa kuin katsastuttanut edellistä autoani aina pitkillä katsastusmiehillä, jotta tuulilasin halkeama ei olisi heidän näkökentässään. Aika vaikeaa loppupeleissä ja narahdinkin hetki kolmen vuoden jälkeen, kun katsurin näkökenttää häiritsi jo ala-asennossa oleva ohjauspyörä.
Ennen tuli pellillä ja poppareilla korjattua pohjaa ja helmoja.
Paljon massaa päälle ja aina meni täydestä jos heti käytti, muuten massan kuivuminen paljasti popparit!
Samoin ennen väljiä raidetangonpäitä, palloniveliä yms. korjattiin vasaralla, tosin oli tiukka vain hetken.
Kerran inssi määräs vaihtaan raidetangon sisemmän nivelen, mutta en saanut purettua sitä, joten putsasin ja "kiilloitin" sen, täydestä meni!
(Tosin todellinen vika oli ulommassa jonka vaihdoin!)
Joo aikanaan Ibizaan piti vaihtaa joka ikiseen katsastukseen alatukivarret. Varret olivat aikas kalliita ja koska se romu ei niiden vaihdolla juuri parantunut eräänä keväänä sitten vaan maalasin mustalla sprayllä varret, inssi kurkisti auton alle ja leima tuli.
Avobemarini katsastus oli joka kerta tuskaa pakokaasupäästöjen vuoksi. Koska auto oli korinvaihto, jolloin moottoria ei saanut vaihtaa parempaan, ja sillä ajettiin 2-3tkm per vuosi, joten täyden moottorirempan tekeminen olisi ollut täysin kohtuuton kustannus. Siis päätin sinnitellä vanhalla. Testin sai menemään läpi kun ajoi ennen katsastusta tankin lähes tyhjiin, sitten kaupasta 5 litraa polttoaineen jäänestoa, ne tankkiin ja mottori piti pitää lämpimänä katsastukseen saakkka, eli suoraan katsastukseen. Läpi menioo vaikka tulokset oli "jotenkin kummalliset".
Serkkutytön Hondan sai hylsyn repsikan lattian lahoudesta, ja minä raukka sain sen fiksattavaksi. Ajattelin avata kunnes tervettä peltiä tulee vastaan lopulta kun meisselin reikä oli kasvatettu 20X20 cm kokoiseksi totesien ettei ko romun pohjasta tervettä peltiä löydy. Siispä 30X30 cm pellinpalasta tärpätillä rasvat pois, pensselillä tiikerimassaa tilalle, ja alapuolelta painallus pohjaan slurts, päälle paksu kerros massaa ja kehoitus auton vaihtamiseen pikimmiten.
Tuttu ex-katsastusmies kertoi kun muuan vähemmistöedustaja tuli uusintakatsastamaan pois mädänneen runkopalkin vuoksi hylätyn Amazoninsa. Hän meni alle monttuun ja totesi tyytyväisenä tosi vahvan palkin laitetun tilalle. Pois tullessaan hän kävellessä koitti meisselillä pikaisesti palkkia, ja pysähtyi kun palkista lohkesi pala ja jotain todella vaaleaa alkoi paistaa aukosta. Lähempi tutkiskelu osoitti että autoon oli pohjan läpi naulattu kakkosnelonen ja sen päälle sudittu alustamassa.
Suomen sarvesta, tuolta Suomen Somaliasta ja Pohjois-Koreasta kuulin tarinan isännästä, joka oli katsastukseen korjannut pohjan sementillä. Kun katsastusmies oli iskenyt vasaransa pohjaan niin kipinät olivat sinkoutuneet vasaran osuessa sementtiin. "Päreistä kun teet vielä katon niin siinähän sinulla on autoa vielä pitkäksi aikaa", totesi inssi.
Lapioi lehmänpaskaa lattiat täyteen niin leima tulee tarkastamatta.
Kaveri kokeili tätä 20 vuotta sitten, meni sikafarmarin haalareissa ja saappaissa konttorille ja hyvin onnistui.
Minulla itsellä oli joskus vuonna miekka ja kilpi, Corolla vm. 84. Yksi katsastusmies oli sitä mieltä, että takapyöräkotelon yläosat ruostuu monesti näissä malleissa. Kaveri paskasi hihansa olkapäähän asti kaivellessaan koteloita ja sanoi, että kyllä siellä reikä on.
Hitsasin muutamalla pisteellä kaljatölkin vahvuista peltiä sinne palan ja massaa päälle. Ei käynyt koputtelemassa.
850 farkku-Volvon takavalojen muovit harmaantuu. Niihin voi laittaa katsastuspäivänä jarrunestettä rätillä ja tulee kuin uudet. Tulevat taas harmaaksi ekassa pesussa.
Aikanaan oli eräässä rakennetussa harrasteautossani etupään tuenta kaksilla pääällikkäisillä kolmiotukivarsilla, raidetangossa kuulamutteriohjaus sekä apunivelet. Kaikissa nivelpisteissä oli sitten rasvanipat. Tottakai edellisenä iltana etupään kaikki nivelet rasvattiin huolella prässillä ja sitten aamulla nöyränä kloppina konttorille. Kerran tämä fiksu suikkapää suuttui ja sanoi: ¨"Kaikki nivelet on niin rasvaa täynnä ettei löydy välyksiä!".
Nivelet oli muutenkin kunnossa, mutta sehän oli sitä vanhaa hyvää kunnon Natsimeininkiä katsastuskonttorilla. Kerrankin minua kyykytettiin tuulilasissa, taustapeilin takana (Siis ei mitenkään näkökentässä!) olleella pienehköllä tarralla, jossa luki auton merkki. Tämä tarra oli ollut jo siinä noin 3 vuotta. Siitä kanssa minulle silloinen natsisetä sanoi ylväänä: "Kuule poika, sulla on tasan tän katsastuksen verran aikaa repiä toi tarra pois, jos kuvittelet saavasi leiman!".
Nykyään ärsyttää katsastuksen suolainen hinta, kun ei ole alalla vielä kilpailua, ainakaan Etelä-Suomessa. Ehkä tulevaisuudessa. Katsastusmaksu tuntuu aika veroluonteiselta kululta. Aiemmin välttelin katsastuksia vaihtamalla autoa niin uuteen, ettei narinoita tarvinut konttorilla juuri kuunnella. Mikä muuten on ennen aikanaan saanut ihmisen rupeamaan katsastusmieheksi? Joku koulukiusattu tms. Lapsena?
Kovin suurta vaivaa ihmiset jaksavatkin nähdä, ettei tarvitse korjata sitä vikaa niin kuin pitäisi. Kysymys lienee vähän samasta asiasta, kuin ylimääräisen viinapullon tuominen ulkomaanreissulta. Olisi varaa ostaa se pullo Alkostakin mutta jännempää on tuoda se laittomasti Turkista. Katsastusmiehet ovat nykyisin mielestäni asiallisia.
Vanhaan Escorttiin tuli -80 luvulla käsky vaihtaa takajarrujen paineen rajoitusventtiili. Ko automalliin se tuli vasta seuraavan vuoden mallissa. Kotiin vaan ihmettelemään jarrujen korjausta. Pääsylinteriin vaihdoin kumit ja sillä selvisi. Sama auto tuntui olevan oikein katsastusmiesten murheenkryyni. Autoa oli hieman modifioitu, ja joka ikisessä katsastuksessa nuoren miehen piti olla nöyränä lakki kädessä, kun katsatusmies tutki huollettua ja kunnossa olevaa silmäterää. Kerran pistin isän menemään sen kanssa ja autoa tuskin syynättiin. Nykyisin katsastus on ihan toisenlainen tapahtuma. Ensimmäisen kerran kun menin valtion konttorille kilpailun vapauduttua, teki oikein pahaa vanhemman katsatusmiehen kehuessa auton kuntoa ja siisteyttä.
Maailma on muuttunut paremmaksi. Joskus jopa yhdessä yössä. Mieluummin vähän maksaa palvelusta ja asenteesta, kuin ottaa vastaan monopolimiesten kukkoilua ainoasta oikeasta tulkinnasta.
Noin 20 vuotta sitten vietiin maahantuotuotuja uusia
ns. "veronkierto" chevyjä naapurikuntiin rekisteröintikatsastuksiin, kun hankala katsastusesimies ei hyväksynyt ko autoja. Million oli tilapäispenkki liian matala, milloin korkea, milloin liikaa toppausta ym. Aina oli sama malli. Kaveri tienasi sivutuloja näistä katsatusreissuista.
60 luvulla isällä oli korjaamo joka katsasti autoja isolle merkkiliikkeelle. Autoihin ei saanut tehdä mitään isoja remontteja, vain leima oli tärkeä.Koulupoikana olin siellä kaikki vapaaajat ja apuna mitä osasin. Muistan kun vanha 50luvun buick piti katsastaa ja kakkonen ei pysynyt päällä. Istuin takapenkillä ja kantapään takana oli rautalankalenkki, jota piti painaa taaksepäin kun katsastusmies vaihtoi kakkosen päälle. Leima tuli ja sain munkkilimsat lähibaarissa palkaksi.