Haluaisin kuulla asiallisia mielipiteitä kyseisetä autosta.Olisi meinaa sellainen tarjolla.Autolla on ajettu 156000 km, juuri katsastettu ilman huomatuksia.Kaikin puolin siisti auto.Paljon laitettu uutta osaa.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Haluaisin kuulla asiallisia mielipiteitä kyseisetä autosta.Olisi meinaa sellainen tarjolla.Autolla on ajettu 156000 km, juuri katsastettu ilman huomatuksia.Kaikin puolin siisti auto.Paljon laitettu uutta osaa.
Eikö se ollut niitä Brasilian escortteja, eivät olleet oikein kovassa huudossa. Sähkövikoja ja ruostuivat pystyyn.
Pystyyn ruostumisesta voi olla eri mieltä, päinvastaista osoittaa yllä olevan nimimerkin auto. Brasilian Escort eroaa moottorinsa puolesta, 1.4 on Renaultin moottori. Yhtä hyvä kuin Fordin, mutta hyvä tietää jos säätöjä, osia tms. tarvitsee.
Kaverillani ja itselläni oli tuollainen pari vuotta sitten, toimi ihan kohtalaisesti ei oikeastaan mitään valittamisen aihetta löytynyt vikojen suhteen. Vaikka tuota on haukutukkin vikaiseksi autoksi. Kerran taisi kaverini Esco vähän yli kuumeta kovassa rallissa, mutta mitään muuta ei ole oikeastaan sattunut.
kiitoksia kovasti tähän mennessä vastanneille
Tuollainen laite on tullut omistettua. Jopa samaa vuosikertaa.
Eli noita oli 1,3 ja 1,6. Kummatkin Renault-pohjaisia työntötankokoneita märillä sylinteriputkilla. Ulkoisesti auton erotti Germaanisesta kromilistoista-ikkunoiden ympärillä, kylkiteipeistä, vanteista, sävylaseista ja 3-ovisessa aukeavista takaikkunoista. Varustelu oli saksalaista parempi sillä kello, säädettävät mittarivalot, kuskin penkinlämmitin ja 5-vaihde löytyivät jo perusmallista. Auto oli saksalaista pehmeämpi ajaa.
No miksikö niin huonossa maineessa?
-Se ruostui saksalaista nopeammin. Pahimpia kohteita luukkujen reunat ja takapenkin alla kulkeva poikittaissauma.
-Moottori oli laiska ja janoinen.
-Sähköviat olivat aika yleisiä.
-Se oli uhka saksalaisille autoteollisuus työläisille
Millainen se oli käytössä?
-Moottori vaikutti kestävältä vaikka veikin öljyä. Kaasutin (weber) oli selvästi saksalaisen "juuttuvakurkkuista" parempi. Vääntöä oli reilusti vaikka tehoa oli vain 58hv!
-Vaihteen siirto oli todella huono ja kankea.
-Sähkövikoja omassani esiintyi mm. vilkuissa, pyyhkijöissä ja sähkö-lämmittimissä.
-kori oli kohtuullisen tukeva vaikka takaluukku kitisikin jatkuvasti säädöistä huolimatta. Luukku myös vuoti vettä konttiin.
-jarrulevyt kieroutuvat helposti ja jouset saksalaisille merkeille tyypillisesti ovat arat katkeamaan. Omaan autooni uusittiin kaikki!
-ohjaus on ikäisekseen hyvä
-auto on yllättävän hiljainen
-brassi-Esco lämpenee tosi nopeasti mutta kovilla pakkasilla oli melko kylmä.
Noh tästä voisi päätellä, että kovin hyvä auto se ei ollut. Sanoisin kuitenkin, että pienillä laitoilla sillä sai ihan mukavaakin kyytiä. Vikoja oli ehkä enempi kuin saksalaisessa mutta ne olivat pienempiä vrt. saksalaisen kaasutin ongelmat sekö huonot hydrauliset venttiilinnostimet. Lisäksi todettakoon, että tuo minun Escort oli ajettu jo yli 200tkm kun ostin sen aikanaan. Itse ajoin sillä vain noin 10tkm.
Jos sinulle on tarjolla todella hyväkuntoinen ja vähän ajettu Brassi niin osta toki pois ja pidä sitä huolella. Nuo ovat piakkoin keräilyharvinaisuuksia.
saksalaisen kaasutin ongelmat sekö huonot hydrauliset venttiilinnostimet. Lisäksi todettakoon, että tuo minun Escort oli ajettu jo yli 200tkm kun ostin sen aikanaan. Itse ajoin sillä vain noin 10tkm.
Ettei kaikille jäisi väärää käsitystä siitä mikä on hyvä ja mikä on huono hydraulinen venttiilinnostin, voisitko täsmentää tähän niiden erot?
Hydraulisten venttiilinnostimien tarkoitushan on tuoda huoltovapautta ja venttiilien tulisi pysyä automaattisesti säädöissään. Tuossa Fordin vanhassa CVH:ssa näin ei ollut. Venttiilien naputus alkoi usein jo muutaman tuhannen kilsan ajon jälkeen. Venttiilikoneisto kului nopeasti. Osa syynä saattoi olla suomalaisen polttoaineen sopimattomuuskin venttiileille tai huono voitelu (esim. nopea tukkeutuminen) jne. mutta jokatapauksessa tuo systeemi ei toiminut toivotulla tavalla. Toimivia hydraulisia venttiilinnostimia tuon aikaisissa autoissa oli esim. Mazdalla. Toki nykyisissä hydrauliikka viritelmissä tuntuu kaikki valmistajat onnistuneen. Tuolloin 80-luvulla homma oli toisin...
Tältä osin brassi-Esco on saksalaista selvästi parempi työntötankokoneineen!
Tältä osin brassi-Esco on saksalaista selvästi parempi työntötankokoneineen!
Jotenkin arvelin tässä käyvän näin.
Vuodesta 1966 olivat jokainen USA:ssa valmistettu auto varustettu hydraulisilla nostimilla, vakiona. Tämä ei ole -80 luvun keksintö. lienee otettu käyttöön -20 luvulla ensin lentokonemoottoreissa.
Alihankkijat valmistavat lähes kaikki moottorin eri osat ympäri Eurooppaa. Monessa eri automerkin moottorissa on saman alihankkijan komponentteja eri speksein. Vanha työntötankokone kuluttaa osia olemattoman vähän, ne ovat käytännössä ikuiset. Vanhoissa haaramoottoreissa on työntötangon vaihtaminen yksinkertainen juttu. Pakosarjan alta luukku auki, jossa osat näkyvät rivissä, ja moottoria sen enempää purkamatta on helppo vaihtaa ne, kuten keinuvivutkin.
Nykyinen rullanokka kuluttaa nokka-akselia varsinkin kylmäkäynnistyksen yhteydessä, jossa nokka-akselin painin suorastaan "lämää" paininkuppia vasten. Pakkasella siinä ei ole öljyä n. 1 minuuttiin. Suorien kutosien nokka-akselit ovat tästä syystä joskus katkeilleet, vastus on liian suuri kylmällä, moni antaa vielä kierroksiakin. Venttiilien naputuksesta kuulee kyllä milloin öljy saavuttaa yläkerran.
Onneksi yhä useampi autonvalmistaja siirtyy takaisin nokkaketjuun.
Kylmä startti ja suuri kitka alussa rullanokan hiertäessä öljyttömänä paininkuppien pintoja, saattaa aiheuttaa jakopäänhihnan luiskahtamisen yli jaon, ja sen seurauksena kuuluu ikävä ääni mäntien osuessa venttiileihin. Ajot jäivät siihen.
Juu en väittänyt, että systeemi olisi keksitty Fordin toimesta 80-luvulla. Aiheenani oli brassi-Escort vs. saksalainen.
"Alihankkijat valmistavat lähes kaikki moottorin eri osat ympäri Eurooppaa" - juu-u yhä enemmän tuohon on menty mutta 80-luvulla monet tehtaat Ford muun muassa tekivät osia enempi itse kuin nykyisin. Tuolloin esiintyikin huomattavasti enempi toisistaan poikkeavia ratkaisuja.
Yllä ollut jo hyviä kommentteja. Itselläni ensimmäisiä kokemuksia ollut kahdesta eri LX:stä.
Isälläni on rekisterissä hyvin pidetty valkoinen vm. -85 LX 1.3. Se on alkanut tosin ruostumaan lähinnä takaluukun lukon ympäristöstä, ei luukusta vaan rungosta. Auto helppo huoltaa, ja moottori ollut melko huoleton. Joskus ollut muistaakseni lievä kaasuttimen roskaantumisongelma. Ajoin sitä laina-autona pari vuotta sitten, ja yllättävän mukavaa kyytiä sillä saa, penkit on hyvät ja kone/kori hiljainen ja aika pirteä normaaliin ajoon. Viitosvaihde tekee matka-ajosta mukavaa. Ehdottomasti aliarvostettu auto mielestäni, hyvännäköinenkin. On tällä hetkellä myytävänä, saa nähdä löytyykö hyvän päälle ymmärtävää. Koriremonttia joutuisi tekemään, mutta tekniikka jarruja myöten kunnossa.
Vaimollani oli takavuosina vihreä vm. -84 LX 1.6. Sillä tuli käytyä kerran pitkällä Lapinmatkallakin. Tässä oli kerran sähkövika, joka jätti tien päälle, mutta ei ollut kallis korjata. Moottorissa oli jotain käyntiongelmaa, mistä johtuen vei myös hieman liikaa bensaa. Ruostuu tällä hetkellä Imatralla. Autosta jäi hyvät muistot. Isompikoneisena tuli joskus monotettua motarilla 150 km/h.
Olisi hienoa, jos näiden autojen hienot puolet huomattaisiin niin, että joku entisöisi tällaisen. Taitavat kuitenkin joutua hylkyyn ja romuiksi.
Kiitoksia asiallisista kommenteista,olen siis ostamassa ihan kohtuu hyvää autoa