Miksi nykyisten autojen ohjausjärjestelmän säätäminen on niin vaikeaa?
Harvassa ovat ne autot, joilla suoraanajaminen ei tuottaisi vaikeutta.
Vanhemmissa autoissa (jo jokunen aika sitten) ei ollut ohjauksen tehostajaa ollenkaan ja autot kulkivat suoraan.
[mhj muokkasi tätä viestiä 26.09.2007 klo 12:53]
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Aika on kullannut muistot.
Harvassa ovat ne autot, joilla suoraanajaminen ei tuottaisi vaikeutta.
Vanhemmissa autoissa (jo jokunen aika sitten) ei ollut ohjauksen tehostajaa ollenkaan ja autot kulkivat suoraan.
Sitä rattia pitää kiristää. Niin ne siellä herttoniemeläisessä autoliikkeessä sanoivat kun koeajamani Mersu ei meinannut pysyä ojien välissä.
Olen samaa mieltä Herbertin kanssa.
Kyllä ennen tehostimia oli auton ohjastus täyttä työtä,jos ei tarvinnut kuoppia väistellä, niin piti suuntaa korjailla yhtenään, eikä vähiten huonon ohjauksen tähden,auto kun auto tuppas meneen enempi tai vähempi tien kallistuksien ym vikojen tähden vähän sinne sun tänne.
Ainoat ajamani autot ,jota ei koko ajan tarvinnut paimentaa,olivat LandRovereita, melko uusia, toinen dieseli ja toinen pensa, jotain vm-56-60,pitkä korisia.En muista milloin se leveä konepelti tuli.
Jotain sanoo sekin että katsastuksessa siihen aikaan ei neljännes kierroksen "löysästä" keskiasennossa ei edes huomautettu ja vähän inssistä riippuen meni vielä puolikin kierrosta läpi.Mutta kyllä oli hartiat silloin vahvat.
Nykyautoissa ei ainakaan hammastanko-ohjauksessa paljon säätöjä ole/ei tarvita.Kaikki toimii kunhan ohjauskulmat on oikein.
Silloin kun olen jonkun ohjauksen toimintaa ihmetellyt ,on kyseessä ollut joku USAloiden tai mersun kuulamutterihäkkyrä tai sähköviritelmät.Ne kun on tuntuneet vähintäänkin omituisilta väliin.
Laitoin tämän kysymykseni lähinnä siltä pohjalta, kun tuo ohjaus on koeajoissa aina esillä.
Pidetään hyvänä, jos auto kulkee suoraan. Niinhän sen tietysti pitäisikin kulkea, ettei sitä tarvitsisi suoraanajettaessa paimentaa.
Koeajoin pari päivää sitten erään tunnetun saksalaisvalmisteisen pikkuauton, joka keikkuu eräällä ulkomaisella listalla ensimmäisenä.
Ohjaus oli niin oudosti käyttäytyvä, että katsoin viisaammaksi moottoritiellä jättää satasta kulkeva rekka ohittamatta. Ohitus olisi sattunut sillan alituskohtaan ja ohjauksen vuoksi olisi ollut vaara törmätä siltarakenteeseen.
Haluaisin hieman tarkentaa tuota "aika kultaa muistot" ja miksei koko kysymystäkin pohdinnalla etu- vai takaveto (tai peräti neliveto). Oma muisteluni on että esim. 70-luvun takavetoiset olivat mukavia ohjata, eikä ne kaivanneet ohjaustehostinta (lada poislukien).
Itse kysymys on hyvä, toivottavasti saadaan kunnollista pohdintaa, eikä niitä hymiönaamoja, joita ei vielä onneksi ollut yhtään ilmestynyt tähän ketjuun.
Äkkiseltään voisin arvata, että renkailla on lusikkansa tässä sopassa. Renkaat ovat huomattavasti leveämpiä ja pitoa enemmän. Varmaankin asettaa tiettyjä rajoituksia pyöränkulmille. Ehkä.
Harvassa ovat ne autot, joilla suoraanajaminen ei tuottaisi vaikeutta.
Ei se olekaan vaikeaa. Kyse on siitä, millainen kompromissi ominaisuuksien suhteen tehdään. Kaikille se kompromissi vaan ei sitten sovi.
Suomen uraiset tiet tuskin toimivat merkittävänä testipaaluna sille, miten autotehtaat autojensa ominaisuuksia painottavat. Sama koskee myös äänieristystä, renkaita ym.
En ole kuitenkaan itse ajanut yhdelläkään nykyautolla, jolla ajaminen tuottaisi varsinaista vaikeutta. Aika kyllä on kullannut muistot. Aivan samoin kuin vikaisuudenkin suhteen: kun ihan oikeasti katsoo miten usein vanhat autoni kävivät huollossa ja mikä oli osien ihan normaalikin vaihtoväli, ovat nykyiset autot eittämättä huippulaadukkaita.
Edellinen autoni oli minulla ajossa reilut 120 tkm. Se kävi tuossa ajassa huollossa 5 kertaa + itse tehdyt renkaanvaihdot 2 kertaa vuodessa. Yhteen käyntiin syynä oli vika, muut olivat määräaikaisia. 20 vuoden takainen samanmerkkinen vastine kävi jo pelkästään öljynvaihdossa tuossa ajassa 12 kertaa, ja muita huolto-operaatioita (tuolloin kylläkin aika paljon itse tehtynä) oli suunnilleen sama määrä. Autossa ei tuolloin ollut lainkaan "vikoja", mitä nyt muuten vaan sitä piti koko ajan olla rassaamassa.
Kävin alkuviikosta ajamassa "nykyauton", joka tavallaan pani tänne kirjoittamaankin.
En viitsi mainita merkkiä.
On piikkipaikalla eräässä tunnetussa eurooppalaisessa listauksessa ja kyse on pikkuautosta.
On piikkipaikalla eräässä tunnetussa eurooppalaisessa listauksessa ja kyse on pikkuautosta.
Mainitsisit vain merkin, saataisiin keskustelua aikaan.
Millaisesta listauksesta on kyse?
Joku mainitsi ylempänä tehostimista. Se on varmaan totta, että nykyautot antavat tehostimien takia tasoitusta vanhoille. Itselläni oli aikanaan 70-luvun japsi, jossa simpukkaohjaus. Sen aikaisissa testeissä ohjausta ei mitenkään kehuttu, mutta nykyisiin tehostettuihin ohjauksiin verrattuna se ei mielestäni ollut erityisen huono. Tietysti ohjauksen tarkkuus on hammastangossa parempi, mutta tehostettuna hyvä tunto ei ole vieläkään itsestäänselvyys. Ehkä tämä jotenkin vaikuttaa suuntavakavuuteenkin?
Oliko muuten jotenkin niin, että tietynlaisilla pyöränkulmilla ohjaus saadaan muuten hyväksi, mutta se tulee samalla raskaaksi? Ehkä tehostimien avulla voidaan näin menetellä, koska asia ei ole ole ongelma. Ennen piti tehostamatonta ohjausta keventää, ehkä se vähensi eräänlaista herkkyyttä ja siten paransi suuntavakavuutta? Tekniikasta jotain ymmärtävät kommentoikoot lisää.
Samaa mieltä tuosta vikaisuudesta.
Toisaalta tuosta ohjauksesta puheenollen olisi kiva vertailla, jos voisi ajella vuoronperään 70-luvun hyvässä kunnossa olevia takavetoisia (vaikkapa escort ja kadett) ja nykyisiä (esim. golf ja focus).
Herbert,
antaa olla sen merkin kanssa.
Saksalainen auto on kyseessä.
Tulee mieleen myös Saab 96, jolla tuli ajeltua 70-luvulla.
Auto kulki niin kuin pitikin.
Nyt kyllä hirvittää, kun tuli ajeltua maan laidasta toiseen ja nopeus oli oltava 120 km/t.
Herbert,
siitä autosta on juttua tämän päivän (29.9.07) Hesarin autopalstalla.
Siinä on myös kannanotto ohjauksesta. Auto on Opel Corsa.
Täältä löydät sen "piikkipaikkatiedon".
http://www.channel4.com/4car/best-in-class/superminis.html
(Vauxhall = Opel)
Tuskaa se on vikuriohjauksisella autolla ajo.
On se vaan kohtuullisen tärkeä perustekijä auton ohjaus.
Jos olisit hieman perehtynyt asiaan, tietäisit että se epäonnistunut ohjaus(tehostin) on vain Corsan tuossa mallissa. Corsassa on kolmea erilaista ohjaustehostinta moottorin ja varustetason mukaan, ja tuo Hesarin testaama on juuri se, jota on haukuttu kaikissa automaailman julkaisuissa. Turha siis tehdä mitään johtopäätöksiä nykyautojen ohjauksista tämän esimerkin perusteella. Corsa noilla kahdella muulla tehostimella on tosiaan erinomainen ajaa ja ansaitsee tuon brittilehden sijoituksen luokkansa parhaana autona.
Veikaisin että tuon ongelmallisen Corsan tehostinta muutetaan seuraavan kehitysversion myötä, jolloin ongelma poistuu.
Malli, jonka koeajoin oli 1,2.
Eikä tämä ohjausta koskeva havainnointi koske toki vain tätä autoa.
Onhan noita ohjausta koskevia selontekoja tullut luettua niin kotimaisista kuin ulkomaisistakin lehdistä ym. lähteistä.
En toki tarkoituksellisesti halua puhua potaskaa.