Tekniikka saattaa joskus tehdä pahat tepposet. Näin kävi ranskalaiselle autoilijalle, joka ajeli moottoritiellä Renault Vel Satis -merkkisellä autollaan, kun kulkupelin elektroninen nopeuden säätäjä meni jumiin. Auto painoi moottoritiellä yli tunnin ajan 200 kilometrin tuntinopeutta, kunnes mies lopulta sai poistettua auton käynnistävän kortin.
IL TÄNÄÄN
Kirjaudu kommentoidaksesi.
IL TÄNÄÄN
Vaarallisin vika! Joku nainen joutui ajamaan jollakin jenkillä 160km/h.
Voisikohan muissa Renaulteissa olla tuollaista vikaa?
Kyllä vähän hirvittää tämä autojen jatkuva tietokoneistuminen; edelläkuvatun kaltaisia - ja monenlaisia muita - tilanteita on varmasti luvassa tulevaisuudessa yhä enemmän. On varmaan kiva ajaa Stadiin 200 mittarissa kun moottoritie vaihtuu 60 alueeksi ja vastassa ovat autojonot.. kannattaisikohan töötätä siinä vaiheessa vai kaivaa hansikaslokerosta pistooli ja ampua itsensä ettei jää kitumaan?
Sähköviat ovat yleensä ranskalaisten ominta aluetta, mutta eiköhän noita jumituksia ole luvassa aivan kaikkiin automerkkeihin - ikävä kyllä.
Hyvä ettei auto kulkenut kahta ja puolta sataa...
On muutenkin älytöntä että on olemassa autoja jotka kulkevat jotain 200-400 km tunnissa. Missä tuollaisia tarvitaan? Saksankin autobaanat ovat usein niin ruuhkaisia ettei sielläkään aina voi päästellä vaaratta. Olisi ehkä paikallaan asentaa joka vehkeeseen rajoitin niin ettei yli 180:ä pääse. Tosin tuollakin vauhdilla menee kampaus pilalle jos ajaa päin kallioleikkausta...
Ei tuollaisilla nopeuksilla tee mitään. Joku kertoi kun oli ollut Saksassa että siellä oli todella kovat ruuhkat. Ainoan "hurjastelun" minkä oli nähnyt oli se kun joku Bemari meni 170km/h. Tietty nuo nopeudet ja ruuhkat vaihtelevat aika paljon ympäri Saksaa.
Junalla pääsee Keski-Euroopassa nopeammin, näin olen ymmärtänyt.
Jos menee kovian nopeuksia, siinä menettää rahaa, auto "hajoaa" (pikkasen liioittelua) ja bensaa menee törkeän paljon.
Viime vuonna Xsara Picassoissa oli jäätymisen vuoksi samaa vikaa. Oli kuulemma jännä kyyti ajella Länsiväylää aamuruuhkassa "talla pohjassa".
Pitäisikö autoissakin olla elektroniikan lisääntyessä vaijerivälitteiset varajärjestelyt (kuten lentokoneissa käsittääkseni on)?
Pitäisikö autoissakin olla elektroniikan lisääntyessä vaijerivälitteiset varajärjestelyt (kuten lentokoneissa käsittääkseni on)?
Millaista vauhtia siinä sitten mentiin ja mitä siinä oikein tapahtui? Mikä oli syynä että Citroen lähti tälla lailla menemään.
Xsara...
Sattui työkaverille. Nopeus nousi jonnekin 130 km/h, jarruilla, vapaan bussikaistan avulla ja virran poiskytkemisellä sai auton pysähtymään.
Kylmyys teki ongelman (en kyllä muista onko Picassossa vaijeri vai pelkkä elektroniikka kaasupolkimen ja moottorinohjauksen välillä).
Taitaa miehelle tulla autonvaihto, tuollaisista autoista pitäisi tavallaan nostaa "kohua" niin kuin A-mersustakin. A-mersun ongelma oli mielestäni vielä pienempi verrattuna tuohon. Tuollaisessa tilanteessa riittää jarrutkin pelkästään? Vai onko siinä ihan pakko sammuttaa auto?
Kiesus mitä sontaa - kai nyt auton kun auton saa pysähtymään heittämällä vaihteen vapaalle (automaattissakin on N asento) taikka vain painamalla kytkintä pohjaan. Relluissa on vakionopeussäädin johon voi syöttää haluamansa nopeuden eikä se hyväksy (tietääkseni) yli 160 km / h lukuja. Ennen vanhaa ei ollut mitenkään kummallista että kaasuttimeen menevä vaijeri jäi jumiin (vaijerin vanhetessa tms) - nykyihmiset kun ovat niin avuttomia autojen kanssa...
Hyvät herrat, onkohan teiltä nyt päässyt unohtumaan eräs yksityiskohta pohdinnoissanne mitä tehdä kaasun hirttäessä? Tarkoitan tietenkin jarruja, joiden teho ylittää moottoritehon poikkeuksetta. Keskimmäisen polkimen runttaaminen saa villiintyneimmänkin teräsvarsan aisoihin.
Ettei vain tässä Renu-miehen tapauksessa uutisiin päätynyt versio olisi yksilönvapautta rajoittaneelle santarmille annettu selitys. Tämä valveutunut omaa järkeään käyttävä intelligentsian edustaja oli luultavimmin vain valinnut oikean tilannenopeuden, laskettanut mittarin mukaan reilua kahtasataa ja matka oli taittunut rattoisasti. Auto kulki kuin juna ja kovempaakin olisi tehnyt mieli päästellä, mutta vastuuntuntoisena kuljettajana hän jätti kuitenkin kiihdyttämättä kun muu liikenne välillä tuppasi tulemaan perä edellä vastaan vaarallisesti kun alkoi vauhtia olla yli 220.
Teoriassa mahdollinen selitys kyllä, mutta nyt pitää ottaa huomioon, että kyseessä todellakin oli RENAULT-merkkinen vaunu, joissa sähköviat ovat yleisiä. Lisäksi tuskinpa kukaan ajelee vapaaehtoisesti Renault Vel Satiaisella kahta sataa, sillä kyseinen peli on rakennettu mukavaan bulevardiköröttelyyn eikä autobaanojen valloittamiseen. Ne, jotka haluavat ajaa jumalattoman kovaa valitsevat kyllä ison Bemarin tai Nissan 350 Z:n eikä mitään ranskanlullapullaa.
Velsatis on kyllä iso maantiekulkuri, ollut vuokraautona kerran ja kulki mukavasti 180, hijlainen, tilava ja mukava mutta ulkonäkö on eri juttu.
Ainakin Nissan Z350:ssa on todella ikävä melut, ei semmoisen kanssa viitsi ajella pitkään kovaa vauhtia tulee kuuroksi... no ei nyt sentään, mutta ainakin melkein.
Entäpä, jos autossa ei ole kierrosluvunrajoitinta? Onko koneen hajoittaminen ylikierroksilla mielestäsi mieluisa vaihtoehto?
Jos ei ole rajoitinta, niin tuskin on sekoavaa ohjausjärjestelmääkään.
Edelleen pitäisin luontevimpana vauhdintappotapana jarruja. Antaa kytkimen olla kiinni, niin kone ei karkaa kierroksille ja moottori sammuu takuuvarmasti auton pysähtyessä.
Edelleen pitäisin luontevimpana vauhdintappotapana jarruja. Antaa kytkimen olla kiinni, niin kone ei karkaa kierroksille ja moottori sammuu takuuvarmasti auton pysähtyessä.
Lähes kaikki uudet autot ovat automaatteja nykyään.
Joudut ehkä vetämään N:lle suuressa vauhdissa, ja nopeasti katkaisemaan virran. Jarrutehostimessa ei ehkä riitä voimaa pysäyttämiseen, 45 kenkä ja iso mies kyllä painaa, hennompi tai nainen ehkä ei. Moni menee paniikkiin, tai liikennetilanne ei enää riitä jarrutukseen. Moni tietää suhtautumiseni valtavaan elektroniikkamäärään ja sen toimivuudesta Suomen syksyllä ja talvella. Kosteus, jäätyminen=toimivuusongelmia? Niitä tulee varmasti ja paljon vielä riesaksi asti.
Entä jos tämä tapahtuu jäisellä maantiellä Suomessa? Tai sakeassa lumipyryssä, upouudella autolla?
A) Kierrosnopeudenrajoitin ja elektronisesti toimiva kaasupoljin asentosensoreineen tuskin ovat kovin tiukasti toisiinsa sidotut enkä lähtisi syyttämään "kierroslukurajoitinta" kaasun hirttäessä auki. Jos kyse on elektronisessa viassa, voisin sanoa vian olevan "moottorinohjauksessa" (ylemmän tason käsite), jossa "kierroslukurajoitin" ja "drive-by-wire"-järjestelmät ovat alajärjestelminä. Kierrosten rajoitin AINOASTAAN rajoittaa.
Jos moottoriohjausjärjestelmä on täysin seonnut, en tiedä miten on kierroslukurajoittimen toimiminen vikatilassa. Ehkä se toimii, mutta en ottaisi riskiä painamalla kytkintä alas. Painaisin jarrupoljinta ja kääntäisin virta-avaimesta virrat pois. Kokeilisin painaa sitten kytkintä toivoen moottorin sammuvan. Luulisi, että turvallisuussyistä sammuminen olisi pakotettu hyvin primitiivisellä tasolla eikä moottori jatkaisi ryntäämistä ohjaustietokoneen seottua.
Jos vanhassa tekniikassa hirttää kaasu kiinni vaijerista niin menetelmä on sama. Virta ensin pois - sitten kytkin pohjaan, jotta sylintereihin ei imetä turhaan bensiiniä.
Voihan sitä tietenkin jarruttaa kaasu auki hirttäytyneenäkin, mutta en ainakaan pysäyttäisi autoa sillä tavoin. Tekee tuskin hyvää moottorille pakottaa kierrokset nollaan kaasu täysin avattuna ja kipinää antaen. Ainoa syy hiljentää moottoria sammuttamatta on pelko, että vika ei mene ohi uudestaankäynnistettäessä, eikä tahdo joutua tilanteeseen, jossa joutuu vaihtamaan vaihteita kaasu jatkuvasti täysin auki. Jos vika kuitenkin on elektroniikassa, moottori todennäköisesti toimii uudelleenkäynnistämisen jälkeen kunnolla... jos ei, niin ehkä auttaa irrottaa akulta kaapelit ja laittaa takaisin kiinni. Mikäli kyseessä on vanhan tekniikan auto, kaasuläppä on todennäköisesti jumittunut aukiasentoon. Tällöin pysäyttäminen itsessään saattaa auttaa (jos läppä on jäätänyt, jokusen minuutin seisottaminen tienposkessa riittää sulattamaan kaasuttimen) tai pysäyttäminen on ainoa keino suorittaa itse vaadittava korjaus (*). Muutenkin on hankala ajatella, että ajaisi määränpäähänsä asti jarrua painelle ja vaihdekeppiin korkematta, joten eiköhän se "virran pois - kytkin pohjaan - vaihde vapaalle" ole paras joka tapauksessa. Sitten valitaan vaan paikka, jonne auton saa diagnosointia ja uudelleen käynnistystä ja mahdollisesti hinausautoa odottamaan.
Jos joku ajaa Renaultilla paria sataa juuttuneen kaasun takia, syy ei ole ranskalaisessa autossa vaan ranskalaisessa patonginpurijassa itsessään. ^__^
(*) Itseltäni jäi kerran kaasuvaijerin päässä oleva vaijerinippa kiinni kaasuvaijerin vaippaa pitävään telineeseen ja hirtti puolikaasuasennolle siten, että valittavissa oli vain täyskaasun ja puolikaasun väliltä. Tai kyseessä ei toki ollut vaijeri, koska vaijeri on punottu. Paksu rautalankahan se oli (mallia Skoda) - ei sikäli, että sillä olisi merkitystä. Vaijerinippa oli kuitenkin huonosti päin siihen päähän astettuna ja löysääminen ja kiristäminen eri päin antoi tilaa liikkua. Vaijerinipan vaihtamista pienempikokoiseen en nähnytkään tarpeelliseksi, koska sama nippa oli ollut siinä iät ajat ja ongelma syntyi, kun olin vaihtanut kaasuttimen "uuteen" ja samalla irroittamaan vaijerinipan operaation yhteydessä.
Tarkoitit kai SixPack, että lähes kaikki sinun ostamasi autot ovat nykyään automaatteja? Sattuneesta syystä lähes kaikki tässä maassa myytävät autot ovat edelleen manuaaleja, niin tylsää kuin se onkin.
Mutta ettei jarrutehostimessa riittäisi voima auton pysäyttämiseen tuossa tilanteessa? Kyllä takuulla riittää eikä tarvittava poljinvoimakaan ole järin hirmuinen. Kokeile, jos et muuten usko. Moottorin eteenpäin vievän voiman nujertaminen on jarruille helppo homma verrattuna liike-energian lämmöksi muuttamiseen. Hyvin harva ajoneuvo kiihtyy nopeammin kuin pysähtyy.
Jenkeissä 16% autoista on manuaaleja ja loput sitten automaatteja. Mites täällä Suomessa on asian laita? 95% manuaaleja ja 5% automaatteja?
Ajattelin asiaa pidemmälle. Autonvalmistajat ennustavat valmistavansa v. 2010 mennessä vain automaattivaihteisia autoja. Yli 50% eurooppalaisista autoista myydään automaatilla tänä päivänä, ehkä ei Suomessa vielä. Näihin lisättynä valtava määrä elektroniikkaa Suomen vaihtelevissa vaativissa, ja vaikeiissa liikenneolosuhteissa, tekee mielestäni suuren kysymysmerkin. Vaihteenvalitsin kytkettynä D:n, et katkaisekaan virtaa, N on ainoa asento. Ohjaus on sähköhydraulinen, tehostus lakkaa heti, ABS lakkaa toimimasta, ESP ei toimi, pakkopäivävalot sammuvat jne. Pimeässä, liukkaalla ja mutkassa, olisi leikki kaukana. Ongelmia saattaa ilmetä yhtäkkiä ei vain kaasunohjaustoiminnolle, vaan aivan kaikille toiminnoille. Heitin kerran kysymyksen "veisitkö tietokoneesi ulos yöksi, pakkaseen, hankeen, sateeseen?". Vähän tähän suuntaan, vaikka esimerkki on karrikoitu.
Elektroniikka vaikuttaa moneen toimintaan, mutta on olosuhteissamme häiriöaltis, joten jotakin varmasti tähän asiaan kehitellään. Puhummehan turvallisuudesta liikenteessä.
Jenkeissä joutunee maksamaan extraa manuaalista. Täällä taasen automaateista. Eikä ihan mitätön ole tuo meidän automaattilisä. Joillakin kalliimman luokan autoilla toki saa automaatin samaan hintaan kuin käsivalintaisen.
miten nää jutut täällä menee. toihan on taas yks provokaatio. eihän mikään auto karkaa käsistä täysjärkisellä ihmisellä, paitsi ehkä anders-simolla. (mikä nimi muuten) sillä karkaa muutenkin jopa mopo käsistä.
Kaikenlaista sattuu, esimerkiksi eräälle Opel miehelle.
Ajaessaan syyspimeällä mutkaisella valottomalla "kylätiellä", niin mutkassa vähäisen öljymäärän vuoksi järjestelmä sammuttii moottorin ja moottorin käyntiin kytketty valoautomatiikka sammutti valot. Kestää jonkin aikaa, kun silmät sopeutuvat mahdolliseen kuun valoon. Siinä vaiheessa ollaan jo pitkällä pusikossa.
Oletko ajanut Escortilla (80-luvun mallia), ne pyörähtelee helposti talvella ja vanhoilla takavetoisilla autoilla on jännä ajella talvella. Kyllä kaikille virheitä tulee ja auto voi karata käsistä ihan kellä vaan. Hyvälläkin kuskilla voi auto karata käsistä ja välillä se ei ole edes kuskista kiinni.
Minä olen päässyt kartuttamaan kokemuksiani auki hirttäneellä kaasulla muutamia kertoja eikä niistä tuntemuksista jäänyt alkuunkaan hyvä maku. Koin tämän neljä tai viisi kertaa ja kaikki samalla autolla, VW Kuplalla ollessani 18-vuotias.
Siinä oli joku edellisistä omistajista uusinut kaasuvaijerin ja laittanut sen luovasti sisäpuolelle. Takajalkatilassa siis meni irrallinen vaijeri, jota potkimalla matkustajakin voi osallistua ajotapahtumaan. Kerran talvista ja hyvin liukasta tietä ajellessani huomasin, että auto hiukan kiihdytti vaikka en ollut antanut lisää kaasua. Huudahdin jotain asiaan liittyvää ja takapenkillä istuva kaveri kumartui etupenkkien väliin kuullakseen paremmin mitä sanoin. Samalla hän pani vaijerin päällä olevalle jalalle enemmän painoa ja kaasu meni pohjaan.
Painoin tietysti jarrua, mikä auttoi kyllä vauhtiin, mutta kevytnokkainen auto meni täysin ohjaamattomaksi, etupyörät menivät lukkoon, menihän niille jarrupaineesta suurin osa. Vauhti vuoron perään kasvoi ja hidastui kun pumppasin jarrua ja taas hölläsin että pysyisimme tiellä, jyrkkä kurvi lähestyi. Autossa oli melkoinen mölinä kun kaksi kaveria antaa minulle hyviä neuvoja jatkuvasti nousevalla äänenvoimakkuudella ja minä yritän lopulta lähes kirkuen saada takana istuvaa lopettamaan eteen kurkottelun ja nostamaan oikeaa jalkaansa. Lopulta löin kaikki pyörät lukkoon ja auto pysähtyi pitkän luistelun jälkeen.
Jos sen tapahtumaketjun olisi saanut filmille siitä olisi riittänyt hupia pitkäksi aikaa, ilmeet olivat varmaan näkemisen arvoisia.
Vel Satisissa on veto niillä pyörillä, joilla on suurin osa painosta ja jarrupaineestakin, siinä on myös lukkiintumattomat jarrut. Sen jarrujen teho on moninkertainen moottoritehoon verrattuna. Tuntuu omituiselta, ettei sitä saanut pysähtymään jarruttamalla. Mutta maallahan on tunnetusti helppo olla viisas kun merellä tapahtuu vahinko.