Lueskelin tuossa lauantain 11.3. Hesaria ja tuli mieleeni auton ostajan omatunto.
Jutussa kerrattin taas holokaustin tuhoja esim, kuinka natsit murhasivat Treblinkassa miljoona ihmistä vuoden aikana 1943.
Kun puhutaan Volkkarista Hitlerin kostona jälkipolville ollaan kyllä oikeilla jäljillä. Hitler määräsi Daimler Benzin pääsuunnittelijana olleen Porschen tekemään alle 1000 DEM auton johon mahtuu neljä. Porsche
oli aiemmin suunnitellut NSU:ta josta otti mallia Kuplaan.
Jotenkin minusta tuntuu siltä, että en voisi ostaa Volkkaria, joka oli natsisaksan sotakoneiston osana tappamassa siviilijuutalaisa miljoonatolkulla. Vähän samaan sarjaan menee muutkin sakemannit.
Onkos sinun mielestäsi väliä sillä missä maassa omistamasi auto on valmistettu?
Vaikuttaako omatunto millään lailla valintaasi vai onko tuo valinta vain tehon, ulkonäön, hinnan ja muiden teknisten ominaisuuksian vertailun tulos?
Onkos sinun mielestäsi väliä sillä missä maassa omistamasi auto on valmistettu?
Vaikuttaako omatunto millään lailla valintaasi vai onko tuo valinta vain tehon, ulkonäön, hinnan ja muiden teknisten ominaisuuksian vertailun tulos?
Taitaa olla niin, että joka synnitön on, heittäköön ensimmäisen kiven.
Sukupolvet autotuotannossa ovat jo kaikissa maissa vaihtuneet sitten sota-aikojen, ja vanhat aatteet romahtaneet.
Toisaalta esimerkiksi VW-konsernin Eurooppaan tuotavia autoja valmistetaan mm. Puolassa, Slovakiassa, Tsekeissä (Skoda), Meksikossa ja Brasiliassa.
Oletko ottanut Aspiriinia, käyttänyt BASFin kasetteja tai cd/dvd-levyjä, tai kuvannut Agfan filmille?
IG Farben-konserni, joka toimitti Zyclon B-myrkkyä keskitysleireille ja käytti keskitysleirityövoimaa tuotannossaan sota-aikana, koostui mm. yhtiöistä nimeltä Agfa, BASF, Bayer ja Hoechst.
Ja tuo mainittu, pahamaineinen natsien I. G. Farben on itseasiassa sama yritys kuin Rockefellereiden Standard Oil.. samat suvut hallitsevat samoja yrityksiä sukupolvesta toiseen, kaikki on lopulta kulissien takana yhtä. Jos vaikka hiivaleivän ostaa, ei voi olla tukematta globaalia fasismia. Tämä on totta tänäänkin. Koko systeemi on mätä ja kulissia vain. Älkää olko naiiveja.
Ainakaan maailmansodan aikaiset tapahtumat eivät vaikuta minun auton ostooni. Muut syyt kylläkin että en enää VAG konsernin tuotteita osta, vaikka Saksan valmiste pihasta löytyykin.
Autoaiheesta ulkona, mutta itse olen mieltänyt että Saksan kansa on kyllä maksanut Hitlerin ajan tapahtumat selkänahastaan. Itse kyllä vähän jäävi sanomaan, siteet Saksan suuntaan on senverran voimakkaat.
En ota kantaa noihin eettisiin kriteereihin, mutta koska useisiin perinteisiin merkkeihin kytkeytyy melkoinen määrä laatupaineita, haluan analysoida vähän tätä näkökulmaa.
Seuraavat tekijät vaikuttavat autojen laatuun:
1. Päätöksenteko. Mitä tuotetaan ja missä ja miten strategiat focusoidaan. Liikkeenjohdollisesti tämä on kauaskantoisin tekijä, mutta loppukäyttäjälle ei taida selvitä, mitkä sen todelliset vaikutukset esim. laatuun ja kestävyyteen ovat.
2. Suunnittelu. Rakenteen, materiaalien, muotoilun ja kokonaisuuden yhteensovittaminen on ehkä se vaativin osuus. Suunnittelu vaatii pitkäjänteisyyttä ja se perustuu tietysti kohtaan 1.
3. Komponenttien valmistus. Tässä avainasemassa ovat sekä materiaalien että työn laatu. Tietysti, jos kohdassa 2 on puutteita, ei niitä tässä enää voida paikata. Puutteet ja säästö tässä kohdassa aiheuttavat useimmat käyttäjälle näkyvät harmit.
4. Kokoonpano. Komponenttien yhteensovittaminen ja viimeistely ratkaisee, miltä lopputuote näyttää ja tuntuu, siksi tämä vaihe ratkaisee paljon. Toisaalta voinee sanoa, että tämän kohdan virheet ovat useimmiten helpoiten korjattavissa, mutta ne vaikuttavat tuotteen imagoon ja koettuun kokonaislaatuun.
Eri autonvalmistajat voivat panostaa vaihtelevasti näihin eri työvaiheisiin. Mutta jos yksi kohta ontuu, se merkitsee helposti kelvotonta lopputulosta. Eli vaikka kohdat 2 ja 4 kertoisivat premium-tasosta, mutta kohdassa 3 esiintyy laadun epätasaisuutta, merkin tai mallin maine kärsii. Eli koko prosessin on toimittava aukottomasti ja laatua on valvottava. Tämä lieneekin suurin haaste nykyaikaisessa globalisoituneessa tuotantorakenteessa. Kun halpaa työvoimaa etsitään, pitää samalla panostaa laadunvalvontaan kenties moninkertaisesti, sillä myös riskit ovat moninkertaiset verrattuna entiseen malliin, jossa kaikki vaiheet tapahtuivat saman tuotantolaitoksen suojissa tai ainakin kohtuullisen välimatkan päässä.
Parhaillaan haetaan uusia toimintamalleja, joiden käyttöönotossa esiintyy ongelmia. Se valmistaja, joka on osannut ottaa riittävästi huomioon kaikki laatuun vaikuttavat tekijät, pystyy parhaiten vakuuttamaan myös ne, joiden varassa koko business pyörii eli auton ostajan. Toisaalta siellä, missä eri tuotantovaiheet on edelleen keskitetty, laatu todennäköisesti on tasaisempi, mutta ei välttämättä korkea.
Edellä sanottu ei tietenkään ole mikään puolustus niille merkeille, joilla ongelmia esiintyy, mutta haaste se on. Veikkaan, että uusjako merkkien välillä jatkuu, mutta yhdenkään perinteisistä eurooppalaisista merkeistä mahdollisuudet eivät vielä ole menneet. Mikäli korjaavat toimenpiteet tulevat liian myöhään tai riittämättöminä, on lähtölaskenta kuitenkin jo alkanut.
Tuo on aivan totta. Aikoinaan kun ostin Passatin, lopullinen niitti kauppaan oli hyvä (ulkoinen) viimeistely kilpailijoihin verrattuna. (Avensis, Mazda, Opel)
Mutta noista Sinun mainitsemista kohdista jokin vain ei toiminut, kun seurauksena oli kaksi kiukkuista asiakasta.