Tuossa rinnakkaispalstalla oli Sixpackin aloittama keskustelu urheilumersun muotoilusta , tätä automaailma kopioi , mutta jotta ei rajoituttaisi vain noihin miljonäärien autoihin , heittäisin muutaman ajatuksen yleiselläkin tasolla.Eli mikä on hyvää ja mikä on huonoa nykyisissä autoissa.
Joku mainitsikin jo uuden Peugeot 407 muotoilusta , jossa muotoilija sai melko vapaat kädet ja tuloksena oli , että ilmanottoaukkoa täytyy jälkeenpäin peittää lisäverkoilla , ettei kura ja lumi tuki jäähdyttäjää. Samaten tavaratila jäi melko vaikeakäyttöiseksi.
Muutenkin tuntuu , että maskit ovat tarpeettoman isoaukkoisia ,
muistelen , että 70- luvulla Folkkarilla oli pelkästään VW-tunnuksen kokoinen aukko etumaskissa , selittivät sen riittävän ja olevan aerodynaamisesti edullisemman, luopuivat siitä kyllä nopeasti , kun sitä pidettiin haljun näköisenä.
Toinen ilmeisesti muodista johtuva hömpötyson ns integroidut korin väriin maalatut puskurit , jotka eivät kestä pienintäkään kosketusta naarmuuntumatta tai kolhiintumatta. Siihen kun pannaan sitten vielä vilkut , pissapojat ja sumuvalot etummaisiksi , niin kyllä riittää pajoilla töitä. Ja ilmanottoaukot tuntuva laajenevan järjestään puskureihin asti , heikentäen rakennetta edelleen.
Aikoinan kun Alfan , oliko se nyt 156 malli tuli esittelyyn , niin autotoimittajat kuorossa hurrasivat muotoilijan nerokkuutta , kun kyljistä oli jätetty suojalista pois.
Uudessa Ford Focuksessakin on ilmeisesti turhamaisuussyistä
madallettu luiskaperää niin , että aikuinen ei mahdu istumaan takapenkillä suorassa, vaikka nykyinen malli on muuten isompi kuin edellinen.Sama vika on tietysti monessa muussakin viisiovisessa.
Samaten voidaan tietysti , ainakin Suomessa , pitää leveitä matalaprofiilirenkaita täysin turhana ja jopa vaarallisena ilmiönä, kyllä meikäläisillä nopeuksilla renkaiden kuivan kelin ominaisuudet riittävät täysin, mutta kun tieten tahtoen huononnetaan sade- ja loskakelien ominaisuuksia vain sen takia , että ne ovat makeamman näköiset , niin olla jo harhateillä.
Kaikkein hölmöin muoti tällähetkellä on tietysti useimmiten täysin turhien ja bensasyöppöjen citymaastureiden invaasio kaupunkiemme kaduille ,mahdollisesti vielä karjapuskurein koristeltuina.
En kiellä , että joka alueella olisi menty taaksepäin , päinvastoin
mielestäni hyvää on käytännöllisten farmarien yleistyminen ja autojen monikäyttöisyys muutenkin.
Ja olisihan se hyvä , että käyttöesineet olisivat miellyttävän näköisiä , mutta samalla järkeviä.
TM:n entinen päätoimittaja Mauri Salo vertasi aikoinaan osuvasti
miesten suhtautumista autoihin hieman samanlaiseksi kuin naiset suhtautuvat vaatteisiin , muoti ratkaisee enemmän kuin järki.
Usein muotoilusta puhuttaessa juututaan liikaa yksityiskohtiin. Mielestäni tärkeäpää on oikeat mittasuhteet. itse en esimerkiksi pidä liian isoista etu- ja takaylityksistä. Tosin isot etuylitykset taitavat olla etuvetoisuuden sanelemia. Rumaa silti ja korostuu määrätyissä kulmissa esim. uudessa Passatissa.
Toinen mielestäni tärkeä mitta on renkaan korkeus kontra auton korkeus. jostain muistan lukeneeni, että tavoitteena on auton korkeus=2xrenkaan korkeus.
Tarpeettomia, toimimattomia(?) yksityiskohtia inhoan. Esim. valoissa olin Accordin takana ja vain toisesta pakoputkesta tuli höyryä. onko toinen neloskoneisessa vain näön vuoksi?
Uusista sedaneista lexuksen uutuudet (IS ja GS) näyttävät olevan balanssissa, samoin uusi 300-sarja.
Olen hobbitin kanssa samaa mieltä. Autojenkin kauneus on katsojan silmissä. Kaltaiseni tavallinen taatiainen arvioi autojen ulkomuotoa eri silmin kuin arkkitehti tai automuotoilun ammattilainen, eli aina eivät makusuunnat kohtaa, sen sijaan arkikäyttöön tarkoitetun auton muotoilun ja teknisten ratkaisujen käytännöllisyyden arviointiin löytyy kyllä selkeät mittarit.
Olemme kai siirtyneet jonkinlaiseen "jälkifunktionalistiseen" aikaan. Autojen tarjonta on valtavaa, se ylittää kysynnän rajusti. Pudotuspelitilanteessa autotehtaat etsivät kustannussäästöjä tuotannon virtaviivaistamisen, alihankintaosien standardoinnin ja yhteishankintojen kautta, eli teknisesti autot muistuttavat aina vain enemmän toisiaan. Erot merkkien välillä pitää saada siis aikaan muotoilulla (ja sitä tukevalla mielikuvamarkkinoinnilla). Autoa ei siis enää nähdä hyödykkeenä, vaan siitä etsitään vähemmän järkeen ja enemmän tunteisiin vetoavia seikkoja - elämyksiä. Ainakin automuotoilijat ja heidän työnantajansa tuntuvat ajattelevan näin.
Markkinoinnista mielenkiintoinen tutkimustulos 70-luvulta. USA:ssa tutkittiin, ketkä tutkivat intensiivisemmin määrätyn automallin lehtimainoksia. Tulos oli, että ao. automallin juuri ostaneet lukivat sitä koskevia mainoksia kaikkein innokkaimmin - ikään kuin vakuuttaakseen itselleen, että tuli tehtyä oikea valinta. Korkean autoverotuksen Suomessa autoasiat ovat vielä herkempiä juttuja.