C6 V6

17 kommenttia

Tuossa myös purtavaa Citikkafriikeille ja miksei myös muillekin.
Sisusta on hieman vaatimaton, mutta sisältää takuuvarmasti kaiken tarvittavan: www.automotorundsport.de/test_technik/fotoshows/citroen_c6_v6_hdi.93518.htm

  
  • Siistin näköinen. Tuodaankohan Suomeen molemmilla koneilla?

      
  • Onko siinä rättikatto?

      
  • Saksalaisen lehden kuvan mukaan (etu)oven ikkunat ovat karmittomia. Olikos ID:kin ilman ikkunan pokia?
    Löytyykös kommentteja miksi on päädytty karmittomuuteen.
    Linkit oli hyviä ja autohan on suussa sulavan linjakas!

      
  • Korin muotoilu on yksi onnistuneimmista mitä viimeaikoina
    on nähty. Tuskin on mukavuudestakaan tingitty.


    C6 on auto johon harvalla on varaa, ja vielä harvemmalla on varaa
    ottaa sitä harmia vastaan, jonka uusi auto tuo tullessaan.
    (Citroen suomen talvelssa)
    Silti niinkin onnellisia suomesta -06 vuonna löytyy varmaan kymmeniä. Ihan kateeks käy

      
  • Löisin vaikka pääni vetoa (ainakin melkein), että citikka joutuu tuomaan markkinoille myös hieman pienemmillä koneilla varustettuja versioita C6:sta, jos meinaa että kauppa käy tarpeeksi kannattaakseen kaupallisesti.

      
  • On kyllä perusteellisen komea Sitikka! Livenä Motor Showssa peli oli myös näyttävä. Tätä on Sitikalta odotettu! Kaksi pettymystä asiaan kuitenkin liittyy: kojelauta on vaatimaton esitys. Toinen epäkohta on hinta: mistä markkinat 70 000 euron Citroenille? Joku 45 tonnia olisi vielä mennyt, mutta ei tuohon hintaan autoa myydä kuin todellisille Citikka-friikeille - ja heistäkin vain sellaisille, joilla on rahaa pirusti!

    Joku Lexus GS300:kin maksaa vain 64 000. Ja joka iikka tietää, että siinä on autoa sentää melko paljon enemmän kuin tässä Citikan taideteoksessa sittenkään.

      
  • Lainaus:
    09.12.2005 klo 21:13 Anders-Simo kirjoitti
    Joku Lexus GS300:kin maksaa vain 64 000. Ja joka iikka tietää, että siinä on autoa sentää melko paljon enemmän kuin tässä Citikan taideteoksessa sittenkään.

    No A-S, Citroeniin kuuluu myös historian havinaa, nostalgiaa, linnan soratien vaimea rapina, suihkulähde, classinen vaimea musiikki, filet mignon, cognac, champagne, Connoisseur a la melkein Ceccilae.
    Miten voi verrata sitä teknomuovipläjäykseen, keinovalojen raakaan räiskeeseen, räpin seostuksessa, ahdasta, n. 15 v. sitten tullutta "uutta" merkkiä, täynnä muovia, tyyliin ja eleganssiin.
    Tosin kumpikaan ei olisi minun valintani.

      
  • Tässä SixPack tiivisti tyylikkäästi mitkä isonkissan muut, kuin mittavissa olevat ominaisuudet saavat ihmiset sen ostamaan.

    Kun auto maksaa Suomalaisittain hävyttömästi, sen on yksinkertaisesti tarjottava jotain muutakin kuin sekunti kellolla yms. mitattavia arvoja. Uskon vakaasti mitä kalliimpi auto, sen enemmän vaikuttaa emotiaaliset asiat ostopäätökseen.

    [juster muokkasi tätä viestiä 10.12.2005 klo 21:38]
      
  • Ymmärrän TÄYSIN heitä, jotka valitsevat C6:n! Itsekin himoan sitä ja kävipä mielessä, että jos raha-asiat menevät mallikkaasti niin sellaisen tilaan itsellenikin. Mutta kotvan kuluttua tuli mieleeni, että haluan autolta paitsi eleganssia, myös toimivuutta. Epäilen, että iso kissa viihtyisi korjaamolla kuitenkin tiheämmin kuin Lexus.. joten valintani olisi sittenkin GS300.

    Ranskalainen kulttuuri toki voi olla viehättävää, mutta ehkäpä varjopuolena on se, että sikäläisen kulttuurin suurpiirteisyys on tarttunut myös Citroenin tekniseen olemukseen - kuluttajan ikäväksi. Tämä on sääli, sillä tuotteet usein ovat haluttavia sinänsä.

    Puolisonikin C3 oli muuten taas pikahuollossa. Ei ole ensimmäinen kerta. Toistuvaa pikkuvikaa. Daamini onkin alkanut katsella Toyotaa vaihtaakseen järkevämpään autoon. C3 on nätti jne, mutta jos ei auto kulje kun avaimesta käännetään niin täytyy kyllä tulla johtopäätöksiin....

    Ja jos noita kulttuuriasioita vedetään tähän argumentointiin, sallittakoon minunkin muistuttaa, että tinkimättömässä Lexus-laadussa ei muovi tuoksu lainkaan: koko Lexus-filosofia on vanhan ja ylvään samurai-hengen inspiroima.

    Lexus-nimeä kantavat tuotteet ovat järjestään toteutettu kurinalaisesti, kunnianhimoisesti ja omantunnontarkasti. Tässä ne henkivät aidon japanilaisen bushido-perinteen ( bushido = soturi ) kunniakäsitystä TÄYDELLISESTI tehdystä työstä ja palveluksesta. Jälkeäkään ranskalaisesta viininläträämisen stimuloimasta bohemiteetista ja puolihuolimattomuudesta ei ole nähtävillä.

    Jos ranskalaiset tekevät asiat ja autonsa tunteella, samoissa määrin sen tekevät japanilaiset: tunne vain on erilainen. Ranskalainen ilmentää toimissaan oikuttelevaa, joskin kieltämättä koomista vaikkakin joskus ärsyttävää suurpiirteisyyttä. Tämä heijastuu autoihin.

    Samoin japanilainen tekee autonsa tunteella. Heillä taasen päämääränä ja kunnian lähteenä on tehdä työ tehokkaasti, tinkimättä ja täydellisyyden ihanteet kirkkaana mielessä. Tämäkin näkyy tuotteissa.

    Henkilökohtaisia mieltymyksiä kieltämättä on useita ja näin tuleekin olla. Itse en niinkään - mikäli kulttuuriasoissa pitäydymme - ole ranskalaisen filosofian ystävä. Näen sen vain velttojen vasemmistolaisten keskinäisen kehun ja koppavuuden kerhona, jolla ei sittenkään ole maailmalle tarjota muuta kuin kuolema maksakirroosiin 52-vuotiaana boheemina.

    Sitä vastoin olen aina ihaillut japanilaista ja itämaista filosofiaa ylipäänsä. En voi olla viehättymättä japanilaisen ajattelun syvyydestä, pelkistetystä ja kirkkaasta itsehavainnosta, joka itsekuriin ja egottomuuteen liitettynä tuo valaistumisen humaanin ihanteen ja sen saavuttamiseksi vaadittavat työkalut keskuuteemme.

    Kunnioitukseni kääntyy paitsi japanilaisten filosofien ja sotureiden, myös karaten ja senkaltaisen jalojen systeemien puoleen. Samuraimiekkojen tekijä oli ensiluokan käsityöläinen. Hän saattoi uhrata yhteen miekkaan satoja tunteja. Hän tunsi teräksen ja muut materiaalit. Hän vuodatti henkensä katanan ( = pitkä miekka ) kauniisiin mutta tehokkaisiin muotoihin.

    Tästä on "muovisuus" kaukana. Aito japanilainen katana ei ole muovia eikä sitä ole Lexus, joka on saman samuraihengen ja -kunnian perillinen kuin itsekuriin ja koko elämänmittaiseen itsekasvatukseen perustuvat japanilaiset taidot, karate niistä yhtenä.

    Ainoa muovi, minkä näen, on ranskalaisen "intellektuellin" pöydällä oleva savuava tuhkakuppi, jonka isäntä on jo viinin nukuttamana karannut idealistisiin mutta käytännössä toimimattomiin uniinsa ja haihatteluihinsa, joiden kollektiivinen, arkkityyppinen henki on ilmentävä itseään jokaisessa ranskalaisessa autossa - niin hyvässä kuin pahassakin.

    Jos ranskalainen auto on juoppo, horjuva taiteilija, on japanilainen auto hiljainen ja vaatimaton samurai, jonka miekka on kuitenkin terävämpi kuin yhdenkään Champs-Elyseen tekotaiteilijan ajatuksenjuoksu.

      
  • Vakuuttavaa ja syvällistä pohdintaa. Mutta jotta (etelä) eurooppalaisesta sielusta ei jäsi ihan noin rappeutunut kuva niin lisätään siihen hieman aistillisuutta automiesten perinteisesti ymmärtämässä kalenterimuodossa....

    http://www.bellezzevip.com/calendari/calendari_2006/calendario_giulia_olivetti_2006/foto/10/

      
  • Erittäin hienosti kirjoitettu Anders-Simolta, juuri tällaisia ansiokkaita kirjoituksia forumille lisää. Siinä oli sen verran ansiokas kulttuuripläjäys, että ei paremmasta väliä. Oli pohdittu analyyttisesti, maltillisesti ja höystetty faktoilla. Tosin kaikille asioista perillä oleville tuossa Anders-Simon syvällisessä kirjoituksessa ei ollut mitään uutta, mutta tietämättömyydessä kulkevien silmiä se ainakin toivottavasti avasi edes himppu verran. Japanilaisille on kunnia-asia pyrkiä tyädellisyyteen, pyrkimys olla paras.

    Tämän voi huomata niin autoteollisuudessa kuin muillakin elämänaloilla. Euroopassa ja varsinkin Ranskassa tuntuu olevan vallalla ajattelutapa: Ei se oo nii justiinsa! Valitettavasti. Samalla rautaisella ammattitaidolla, jolla japanilaiset tekevät autoja, katanoita, elektroniikka ynnä muita huipputuotteita, hoituu myös itseäni suuresti miellyttävä ääninäyttely. Siinäkin japanilaiset ovat parhaita ja muilla olisi heiltä paljon opittavaa. Sama rautainen ammattitaito ja pyrkimys täydellisyyteen heijastuu siinäkin. Olisi kaikkien etu, jos Euroopassakin alettaisiin tähdätä korkeammalle ja otettaisiin mallia japanilaisten tavoista tähdätä täydellisyyteen.

      
  • Samurai miekka on kieltämättä meillä länsimaissa saanut Hollywoodin ansiosta mystisen maineen. Tosin japanilaiset itse arvostivat enemmän jousipyssyn käyttäjiä. Parhaimmat heistä osasivat ampua jopa hevosen selästä. Sodankäynti tuli modernimmaksi (lue samalle tasolle Euroopan kanssa) eteläeurooppalaisten ansiosta, kun Portugalilainen laiva haaksirikkoutui japanin rannikolle. Tällöin ampuma aseet tulivat japanilaisille tutuiksi ja päättivät samurai miesten valtakauden.

    Japanilla on aina ollut imperialistisia pyrkimyksiä, ja samurait ovat sen yhden kauden ilmentymä. Koreat, Kiina ym. ovat aina saaneet nauttia Japanilaisten odottamattomista vierailuista. Maiden suhteethan eivät vieläkään ole kovinkaan lämpimät, revanssin makua yhä ilmassa. Karate (tunnetaan syntysijansa takia nimellä kiinalainen käsi) ja muutkin budo lajit ovat Kaakkois-Aasian munkkien kehittämiä aseettomia taistelutaitoja. Aseet olivat tuolloin kiellettyjä heiltä, kuten myös maatyöläisiltä, jotta samurait pärjäisivät heitä vastaan metrin mittaisilla miekoilla (kaikkihan eivät oppineet ampumaan jousilla). Japaniin karate tuli 1920-luvulla Gichin Funakoshin tuomana, joka muutti karaten nimen japanilaisille sopivammaksi (tyhjä käsi).

    Työmoraali on kieltämättä aito japanilainen ominaisuus. Sehän perustuu sokeaan johtaja kulttiin, jonka jaloimpana ilmentymänä ovat harakirit ja kamikaze-lentäjät (taas pisteet Hollywoodiin). Työstähän ei lähdetä ennen pomoa ja maksa kirroosi hankitaan karaokea laulamalla, joka päivä työkavereiden kanssa. Tosin tätä ennen on korjattu mahdolliset työssä tehdyt virheet vapaa-ajalla. Kotiolot nyt on samaa suorittamista (pentuja pitäisi saada), ei siis ihme jos Japani johtaa itsemurha tilastoja.

    Japanilainen muotoilu, huumorintaju, elämänmyönteisyys, inhimillisyys yms. oletko koskaan kuullut niistä? Tee palvelus Japanilaisille älä osta heidän tuotteitaan, jotta he voisivat elää oikeasti itselleen suorittamisen sijaan. Olisi tosi metkaa nähdä Japanilaisia turisteja, joiden ainoa tavoite ei olisi ottaa mahdollisemman monta valokuvaa. Nauttia kerrankin uudesta atmosfääristä, vaikkapa Ranskalaiseen tapaan, siemaillen viiniä ystävien kanssa.

      
  • Ja vielä sananen "ranskalaisuuden" ihannoijille: minusta esimerkiksi Citroenin DS, CX ja SM ovat hienoja autoja. Mutta ovatko ne ranskalaisia, onkin sitten toinen kysymys - nimittäin Citroenin historialle on leimallista, että sen autoja tuskin koskaan on ranskalainen muotoillut.

    Rättisitikan eli 2CV:n muotoili italialainen Flaminio Bertoni. Sama mies veisti legendaarisen DS:n. Bertonin jälkeen Citroenin muodoista vastasi amerikkalainen ( ! ) Robert Opron, jonka jälki muotoilupäällikkönä näkyy sellaisissa malleissa kuin vaikkapa SM, GS ja CX.

    Ja 80-luvulla Citroenin pelastaneen BX:n on muotoillut taas italialainen, Marcello Gandini.

    Onkohan yhtään legendaarista Citroenia, joka olisi fransmannin muotoilema?

    No, mitäpä siitä, onhan Pyhimys-Volvon muotoillut italiaano, Rolls-Royce Phantomin tshekki, Toyota Yariksen kreikkalainen, Opel Corsan japanilainen ja Volkswagen Golfin jälleen italialainen..... mutta Lexuksen uusi, hieno muotokieli on kyllä täysin japanilainen...

      
  • Kannattaa tutustua jenkkifirmaan nimeltä Calty Design. Tämä Toyotan 70-luvulla perustama muotoilufirma on ainakin isojen poikien mukaan mm. Lexuksen muotojen takana. Varsinkin Scion on nauttinut muotoilunsa osalta amerikkalaisten osaamisesta.

    Tosin kaikki jotka ovat olleet Japanilaisten omistamassa firmassa töissä tietävät, ettei esim. toimitusjohtaja voi olla kuin japanilainen. Käytännössä toimitusjohtajana toimiva ulkomaalainen on jollain muulla tittelillä. Ja japanilainen toimitusjohtaja saattaa käydä kerran vuodessa ulkomailla sijaitsevaa yritystään katsomassa. Tämän esipuheen takana on siis kertoa se tosiasia että, onpa auton muotoillut kuka tai ketkä tahansa, niin kunnia kuuluu muotoilu osaston johtajalle. Ei ainakaan ulkomaalaiselle sitä kunniaa julkisuudessa suoda ilman todella painavaa syytä

      
  • Minulla on muuten katana omistuksessani. Tosin se on halpa ( 295€ ) kopio ja tylsähkö, mutta kyllä sillä voimaa käyttäen jotakin poikki saa.... taitaapa murtovaras yllättyä, jos olen kotosalla hänen poiketessaan.... rosmoa ei taitane lohduttaa se, että kyseessä on kopio? Vai onko sitä aikaa miettiä?

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit