Aina välillä tulee huomattua keskustelupalstoilla ja kahvipöytäjutuissa suoranaista kiihkoa vähän vanhempien mersujen omistajilta.
Niissä toistuu aina manaaminen ''tämän päivän'' mersuista, ja toisaalta venhempien ylistys.
Kiihkeimmät sanovat että viimeinen ''oikea'' mersu on vuodelta 1995.
Uudet ovat kuulema olleet jo kauan sähköongelmaisia muovimersuja.
Huvittavinta on uhokas vertailu keskenään jonkun 90-luvun alun ISON panssarimersun ja jonkun 2000 luvun Ceen kesken.
''Kyllä se vanha mersu meni niin kuin raiteilla ja melutaso oli kuin kirjastossa''. Nämä uudet suhisee ja jyrisee ja ties mitä.
Moni asia vain on muuttunut, niin autojen yleisessä valmistus/kehitysmeiningissä kuin autoissa teknisesti.
Minusta on siltikin kyseessä hyvin tyylikäs ja hieno automerkki, ja mallisto on pääosin luokkajohtajaa tai ainakin lähellä sitä. En ole mersumies, mutta tykkään melko paljon.
Mitä mieltä muut ovat mersun nykytilasta? 
Aihe kiinnostaa itseäkin, sillä mersumiehet tuntuvat nykyisin laantuneen aika paljon. Vielä kunnon nokivasaroiden aikana aatteen palo tuntui kirkkaammalta.
?
Vikojen osalta ollaan varmaan menty hiukan parempaan, sillä säästökuuri osien laadussa osoittautui ainakin vanhan eemelin kohdalla aika myrkylliseksi kokonaistalouden kannalta.
Tuotteiden osalta ovat parantaneet kuin sika juoksuaan, vaikka ohjaus tahtoo vieläkin olla "mersumainen".
Mitä sanovat asian omistajat (en myöskään omista Mercedestä
Mersu on aina mersu, tuon kuuli vielä 90-luvulla monen automiehen suusta.
Kesällä kokeilin W124 koppaista ja melutaso oli kuin kirjastossa, renkaat korkeaprofiiliset 185 tai 195 leveät, kai johtui siitä. Tuon auton seuraaja eli Väyrynen oli mielestäni vielä Mersun tuntuinen auto, toiset tykkäsivät ja toiset ei. Laadullisesti W124 taisi jäädä mersun historiaan viimeisenä 'tosimersuna'.
En ole minäkään mikään mersumies, silti harmittaa kaikenlaiset A- ja B-sarjalaiset joita ovat tehneet merkin maineen alaspainamiseksi. Mersun kuuluu olla takavetoinen auto, kuten Alfa-romeon kuuluu olla punainen
Mersu oli vielä Mersu aina -80-luvun puoliväliin saakka! Ainoa premium! Sen jälkeen on materiaali huonontunut, eli samanlaista tavaraa kaikilta! Nykyäänhän Skodakin on valmistuslaadultan jopa paremmalla tasolla kuin Mersu! Aika entinen ei koskaan palaa, mutta hienoa on muistella sitä elämystä -80-luvun alussa kun pääsi Mersun rattiin! Nykyäänhän Mersuja löytyy joka luokasta! Tuolloin ei muuta kuin suuremmista kieseistä! Lienee syy merkin rappioon!
Onneksi ainakin tämä uusi E tuntuu olevan taas hieman parempaan päin, noin materiaalilaadultaan. Ja muotoilultaan sopivasti vähän perinteisempi, mutta silti nykyaikainen.
http://www.netcarshow.com/mercedes-benz/2010-e-class/1600x1200/wallpaper_9c.htm
Eikä ominaisuuksissa sinäänsä pitäis olla paljon valittamista. Ajettavuus, turvallisuus ja muuten laadun tunne tuntuu olevan kohdallaan. Mutta saa nähdä, toivottavasti myös laadussa on päästy eteenpäin.
Käsittääkseni niissäkin mersuissa joita on pidetty vikaisina, on silti perusosat, kuten moottori ja voimansiirto edelleen varsin lujaa tekoa.
Vackraste:
Mikä estää laittamasta nykyisiin Mersuihin järkeviä rengaskokoja?
Itse laitoin juuri omaan autooni (ei mersu) 175/70/T-renkaat ja tuntui kuin vanhat hyvät ajat olisivat palanneet.
Itselläni on nykyään W203, vm -01. En sanoisi huonoksi ja väittäisin Mersunkin laadun olevan yhä edelleen kohdallaan.
Nykyinen on lisäksi Saksan tuontia. En ole ihan päässyt kärryille tästä Suomi-auto vs. Saksan "loppuunajettu-mittarisorvattu-vanha-taksi-romu" -jutusta. Väitän keskiverron sakemannin pitävän autostaan parempaa huolta kuin suolateillä ajeleva keskiverto suomikuski. Toki vanhoissa on yksilöitä ja on toisia yksilöitä.
Voisi ehkä sanoa niin, että mersu on nykyisin auto muiden joukossa, ei sen enempää. W124 on tosiaan monen mielestä viimeinen ns. kestävä malli, joka kestää isältä pojalle. Nykyiset käy vain hieman useammin "huollossa"...
Mutta hintaa tosin on liikaa, ainakin miun makkuun...
Yleensä kun Mersuista puhutaan ihmiset vertaavat vanhaa isoa Mersua nykyiseen C-sarjaan, joka ei ole juuri normaaliautoja kalliimpi.
Aikanaan Mersut maksoivat moninkertaisesti sen mitä tavan kansan kulkupelit. Nykyisin perheutoista maksetaan ilolla 30-40 tonnia. Siihen rinnalle 80- 120 tonnia maksava iso Mersu - kyllä puhutaan vielä ihan eri luokan autoista!
AkiK:
Aika harva on tainnut ostaa C-sarjalaisensa uutena? Niitä on liikenteessä nykyään varsin paljon meinaan. Ostaja toki kiittelee tietysti kovaa hinnanpudotusta käytetyillä, joita saa yleisesti reippaasti alle 30t euron, jopa lähelle 20t euroa, W203:ia siis.
Uusin C-sarjalainen W204 näyttäisi alkavan hintaluokasta n. 37t euroa. Mikä sitten "normaaliauto" onkaan, niin veikkaan, että niiden lähtöhinta on usein jotakin alle 30t euroa, jonka jälkeen ruksaillaan varusteita ja päädytään n. siihen, mistä C-sarja vasta alkaa.
Ei siis ihan niin yksioikoista välttämättä tuo "juuri kalliimpi" ajattelumalli.
AkiK:
W124:n seuraaja taitaa olla nykyinen E-sarjakin, jonka hintaluokka alkaa vasta himpun alle 50t eurosta. Olisi pieni ihme jos ei tosiaan puhuttaisi senkin suhteen ns. eri luokan autosta! Ei todellakaan mikään tavan kansan auto, jollei puhuta kliseisesti taas taksikyydistä.
Itse 80-luvulla meseä ajelin, niin kyllähän se äänettömyys ja raivostuttavien pienten kitinöiden puute oli omaa luokkaansa verrattuna johonkin sen ajan tavistossuun. Varsinkin kun joutui paljon taksilla liikkumaan pääkaupunkiseudulla, niin huokasi helpotuksesta ´jos odottamassa oli mese. Sen ajan äänekkäimmät kyydit sai isolla tojolla tai volvolla. (ei herneitä kenellekkään) asiat oli vain näin. Voi myös suhtautua kriittisesti nykyisiin matalaprofiili-renkaisiin, myös teiden kunnossapidossa on voimallisesti säästetty.
Ajotuntuma kyllä nykyisillä meseillä on parempi. Luulisin myös kehityksen menneen korin kestävyyden suhteen eteenpäin, kun ennen oli herkemmin nähtävissä kalustossa alkavia ruostevaurioita. Niihin ei niin kiinnitetty huomiota kuin nykyään. Eli voi hyvällä syyllä todeta että vanha sanonta "aika kultaa muistot" pitää paikkansa.
ps. vertailín vähän nykyisiä hintoja.Oma kulkine maksoi ennen verouudistusta 65ke, uusi on nyt 58ke ilman varusteita
C-mesen hinta näyttää tosiaan business-hinnastossa olevan siinä 37 tonnin kieppeissä, tosin nämä business-hinnastot aina sitten merkistä riippumatta hämää, koska myös vaihtoauton hinta ei sitten näissä ole sama kuin ns. normaalihintaiseen uuteen autoon vaihdettaessa. Halvin normaalihinnoiteltu taisi olla päälle 39....
Ns. passat-superb jne jne -kokoluokkaan jos tuon mersun sijoittaa (jossa se kyllä esim. sisätiloissa häviää kuin akat tappelussa) niin halvimpia versioita löytyy mm. siinä 26-28 tonnin kieppeillä, tosin heikommilla koneilla kuin mersun aloitusmalli. Mutta sanotaan nyt vaikka niin, että kymppitonnia halvemmalla saa muilta merkeiltä samat varusteet jos tyytyy laimeampaan koneeseen. Ja vaikka ottaa samantehoisenakin, niin >5000 euroa säästyy silti.
Itse pidän merkistä hyvinkin paljon, jotenkin siinä on vaan sitä tiettyä arvokkuutta, tosin ei ihan takavuosien malliin. Yksi syy tähän arvokkuuden katoamiseen on se, että merkki on nykyään melko yleinen verrattuna takavuosiin. CLK:lla tuli muutama vuosi sitten ajeltua parikin vuotta ja täytyy sanoa että vaikka se oli laadullisesti huonoin ikinä omistamani auto, jostain kumman syystä pidin silti siittä, koska siinä oli "fiilistä". Tätä ei varmaan moni ymmärrä. Korjauksiin meni tuossa ajassa pitkälti yli 5ke, mutta silti silloin kun kaikki toimi niin todella nautin sillä ajelusta.
Nykyään laatua on kuulemma parannettu ja kyllähän se muutamissa tilastoissakin on näkynyt. Muutenkin mallisto on nykyään mieleeni, esim. C-sarjalainen on mielestäni Avantgarde-varusteilla todella komea ilmestys. CLS myös aikoinaan markkinoille tullessaan aiheutti todella paljon kuolan valumista. Suurimpia suosikkejani ovat kuitenkin nuo viimeiset "kunnon" Mersut, kuten 90-luvun S-sarjalainen ja saman ajankohdan SL.
Voisitko muuten petos kertoa mikä on saanut mielipiteesi muuttumaan Mersuja kohtaan, koska vielä muutama vuosi sitten sanoit että ne ovat pappa-autoja jotka ovat laadullisesti aivan surkeita? Ja muutenkaan ei arvostusta kyseistä merkkiä kohtaan paljoa herunut.
Bongasin tämmöisen huuhaan, mitä merkki kertoo käyttäjästään.
http://www.taloussanomat.fi/liikenne/2009/09/09/katso-mita-automerkkisi-kertoo-sinusta/200919598/139?pos=0
"Mercedes-Benz
Menestyksen merkki, hivenen ylipainoisille vanhan liiton yrittäjille. Luonteessa hallitsevana konservatiivisuus, rahannäyttöhalu, ei kaipaa yksilöllisyyttä koska muuten valitsisi auton jota ei näy joka taksitolpalla. Ei piittaa arvostelusta eikä muiden kateudesta."
Ei mene kyllä mun pirtaan.
Omaan pirtaani tuo luonnehdinta menee kyllä juurikin nappiin. Eli kyllä se, että jotain merkkiä näkyy esim. taksitolpalla paljon, tavanomaistaa sitä, eli sitä ei pidä mitenkään kovin yksilöllisenä enää. Mese ja volvo nyt päällimmäisenä.
Eli JOS olisi itselläkin fyrkkaa ylimääräisenä lojumassa, ja siviiliautoa pitäisi nyt vaihtaa, niin jotain omaperäisempää keksisin kuin mersu.
Ja huom ! Tämä mielipide ei ole tarkoitettu väheksymään mersua autona.
Mersu oli kauan aikaa sitten eri luokassa kuin muut. Sen jälkeen nousi Bemari mukaan karkeloihin. Myöhemmin kilpailu on vain tiukentunut ja uusia nuosijoita on tullut mukaan. Daimler-Benzin New Yorkin pörssiin listautmisen jälkeiset tuottet eivät ole enää olleet sitä mihin oli totuttu. firma myöntää tämän itsekin. Esimekiksi uusimman E-klassen esikuvaksi otettu W124. Aika harvinaista toimintaa nostaa vanha malli uudempien yläpuolelle.
Mutta eipä silti, kyllä uusin S-klasse on hieno auto. Ero pariin ensimmäiseen aakoseen on vain turhan suuri. Ne kun ovat täyttä kuraa. Vastaavan kokeinen Volkkari on joka suhteessa ylivertainen tuote. Näin ei tosiankaan ollut ennen.
Mersu-mies:
Mikä osui eniten?
Ei vaineskaan, ei noista nyt minkään merkin omistaja tuon arvioinnin perusteella voi täysillä röyhistellä valinnallaan, jokaisesta löydettiin jotakin "alentuvaa".
Jos nyt puhutaan vaikka Mesestä, niin aika monen C:n kuskina on mielestäni ollut nainen, nuorempi sellainen, perheellinen lastenistuimista päätellen. Eli ei osu pirtaan tuo mitenkään.
Thorne2:
-Voin toki. En tiedä oikein itsekkään. Mulla oli silloin jokin vuosi sitten painajaismainen yksilö ( Vito vm. 04 ), joka oli suurimpana syynä ahdistukseen. Auto oli minulle kallis, mutta jatkuvat temppuilut haittasivat duuneja.
Jotenkin vain nykyään merkki on alkanut kiinnostaa, ja tykkään mm siitä että tietyistä jutuista pidetään edelleen kiinni, ja että autourheiluun ja sporttimalleihin panostetaan.
Pappa-autoiksi voisin vanhemman korisia ( C-sarja ja väyrynen ennen 2000-luvun alun uusiutumisia ) leikkisästi nimitellä edelleenkin.
Kestävyydestä ja toimivuudesta olen kriittinen edelleen, enkä anna jollekkin merkille erikoiskohtelua.
Olen myös senkin tajunnut, että ei mersua ehkä voi kohtuuttomasti lyödä näistä nyky-vioista ja mädistä, niitä löytyy monelta muultakin, ja se on tätä päivää. Eikai nykyään mikään tuote ylipäätään ole niin omaa luokkaa kuin mersu joskus ennen, vai onko?
Tarviiko tätä muuten edes perustella? joskus vain jokin auto ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta kun aika kuluu ja elämäntilanteet muuttuu, tarpeet auton suhteen muuttuu ja saa erilaisia näkökulmia asioihin, asenteet voivat muuttua. Ainakin minulla
Enkä häpeä sitä myöntää
Gallup näyttää tuottaneen aika samanlaisia tuloksia kuin lähipiirin tuttujenkin jutut. Tuo erojen tasoittuminen vs. 80-luku tulee melkein jokaisen suusta. Ja niin se varmaan onkin.
Eikä mikään ihme enää olekaan, kun Mersukin todennäköisesti käyttää pitkälle samoja alihankkijoita kuin muutkin valmistajat. Nykyään erot enemminkin suunnittelupuolella, mutta sitäkin monet ostaa alihankintana(?).
Tosiaan kun katsoo taksissakin eri autoja, niin kyllä se keskustelu paremmuudesta väkisinkin kääntyy makuasia-mielikuva rintamalle. Harvassa Euro ja Japsisukuisessa (nekin tehdään ja suunnitellaan Euroopassa, Avensiskin suunnitellaan Ranskassa)autossa mikään repsottaa tai on pahemmin/paremmin kuin muissa. Erot on tosipieniä.
Tämänpäivän tosiasiaa autoilusta taloussanomista:
http://www.taloussanomat.fi/liikenne/2009/09/09/katso-mita-automerkkisi-kertoo-sinusta/200919598/139?pos=1
Meilläkin on huushollissa 16-21 nuorisoa, he nauraa näille meidän huru-ukkojen autojutuille ja ihanteille ihan oikeasti!
Olen samaa mieltä Pantzarin kanssa.
Minusta tuntuu yhä enempi että autoilla ja niihin liittyvillä mielikuvilla Brassailu rupeaa olemaan yhä enempi junttien ja sivistymättömien maalaisten hommaa jo ihan ympäristösyistäkin. Tämä Keisari Kiesikin löi tässäkin mielessä vaan lisää vettä myllyyn omissa mielikuvissani autoiluun liittyen.
Kiesi toi vaan esille että esim. autoalan myyjissä on valtava dinosaurusten ja suurten ikäluokkien jäärien jäämistö vanhanaikaisine mielipiteineen. Eli ei mitään kovin positiivista. Josta tulee vaan mieleen että Downsizingissa on varmasti imua tulevaisuudessakin.
Tuo ikäluokka vielä onkin aidosti freesiä ja omaa uusia ajatuksia. Mutta heillä ei Suomessa ikäluokkana ole rahaa, eikä siten juuri vaikutusta automarkkinoihin. Tuossa kolmen kympin tietämissä tulee perhe ja taantumus. Kun kuuntelee vuoden lapsen huutoa, fiksummastakin tulee aika turta
Muistaisin jostain lukeneeni, että nuoret ostavat loppujen lopuksi patavanhoillisia ajopelejä - kun puhutaan uusista autoista.
Reimanen:
Juu, tässä nuorisolle tulee uusi ajopeli:
http://www.automerkit.fi/uutiset-trendit/uutiset/artikkelit/raettisitikan-paluu-uusi-citroen-2cv.html?SC=1
Maastovälitys:
MMS:
Kiinnostunut minäkin olen autoista (enkä ole juntti) mutta nykyisin enimmäkseen niiden käytöstä. Veroilla sitten ohjataan hankkimaan autoksi pieniruokainen (CO2-määrä hankintaveron perusteena ja polttoainevero) ja ajamaan rauhallisesti (kameratolpat). Kuorma-autoissa on (ammattimiehiä varten!) nopeudenrajoittimet ja mopoissa teho/nopeus on rajoitettu sekä nuorten moottoripyöräajokortit edellyttävät nykyisin tehorajoittimia. 80-lätkä takaikkunalla on sentään historiaa.
Kun tiedetään että rajoitukset ovat kesälläkin max. 120 km/h niin säästö-eko on jo lain seurausta. Toki sitten voi hankkia ajoneuvon jonka ylimitotettujen ominaisuuksien hyödyntämiseksi voi vain joko tyytyä haaveilemaan saksanmatkoista - tai syyllistyä rikoksiin.
Ajokorttisysteemi vaan edellyttää sitä että ne vauhdikkaat autonautiskelut tulee toteuttaa suljetulla radalla.
MMS:
samaa mieltä. Itselläni on ainakin melkoinen kiinnostus autoihin, varsinkin urheilu tai urheilullisiin, ajamiseen, ja sillä hifistelyyn. Myös kilpa-ajoa harrastan radan ja kartingin muodossa.
Ei kiinnosta pätkääkään onko autot ja niiden kanssa puljaaminen ''IN'' vai ''OUT'', tai ''junttia'' jonkun suuren yleisön mielestä. Aina voi ajatella omilla aivoilla eikä mennä urpona lauman mukana.
Tämä maailma ei myöskään tuhoudu autourheilun tai marginaalisten urheiluautojen&isokoneisten premiumautojen päästöihin, vaan ihan siihen että niitä kohden on miljoonia ( tai kuinka paljon sitten lieneekään ) perusautoja joilla ylikansoitettu maailma suhaa ''muka'' taloudellisesti. Joten turha mielestäni sitäkään korttia on kaivaa autofanien syyllistämiseksi.
Ei Maastovälitys ketään autoista kiinnostunutta juntiksi leimannutkaan. Mielestäni hän leimasi vain autoilla brassailun juntiksi, ja sitä se minun mielestäni onkin. Jokainen ajaa millä haluaa, minulle on ihan sama, mutta ei mielestäni silti tarvitse sitä joka tilanteessa kertoa kuinka hieno ja kallis oma auto on verrattuna toisen autoon. Mielestäni tuollainen brassailu on muutenkin aika naurettavaa. Kyllä minäkin ostaisin jos rahaa olisi jonkun todella kalliin ja hienon kulkupelin (mahdollisesti montakin), autohullu kuin olen. Mutta en silti alkaisi kaikille toitottamaan kuinka kalliin ja hienon auton omistan, saati alkaisi Nissanin omistavalle kaverille kertomaan kuinka paljon parempi minun autoni on kuin hänen.
Itsekin ajan melko paljon kuluttavalla autolla, mutta ajan sillä taloudellisesti, mikä ei todellakaan tarkoita hidastelua. Itseasiassa pääsen autollani alle sen yhdistetyn eu-kulutuksen helposti. Sen verran olen huolissani kuitenkin millaisen maailman jätän lapsilleni, että en turhaan päästöjä päästä ilmoille. Ehkä vähän tekopyhältä kuulostaa mutta alle viiden kilometrin matkat pyrin kulkemaan pyörällä, ja kotona kierrätän ja sammuttelen aina valot mitä ei tarvita jne.
MMS:n kommentista "ei tarvitse välittää" tulee mieleen sairaalassa yhteiskunnan rahoilla maksakirroosista hoidettava juoppo joka sanoo "itse päätän omasta juomisestani eikä se kenenkään muun asia ole". Kyllä se vaan on kaikkien asia tämä yhteinen maapallo. Tämä ei nyt tarkoita sitä, että tuomitsen kalliilla ja paljon kuluttavalla autolla ajamisen, mutta tuon "hälläväliä" asenteen tuomitsen.
Ja jotta ei menisi ihan offtopic niin aika komea tuo uusi SLS AMG, vaikka itse pidin ensimmäisten internetiin vuotaneitten luonnostelmien pyöreistä etulampuista enemmän. Kelpaisi kuitenkin tuollaisenaankin. Lisää kuvia täältä: http://www.worldcarfans.com/109090921595/2010-mercedes-benz-sls-amg-official-details--first-photos
CO2:sta mesoajille sellainen juttu. Ettkä katsokaapa joskus ihan huvikseen paljonko yksityisautoilulla on oikeasti tekemistä kaikkien tuotettujen kasvihuonekaasujen kanssa.
Se on tasoa n. 10% (maksimissaan 20%). Ja aivan potaskaa väittää, ettei mistään muualtakaan voi tiputtaa. Toki autoistakin voi ja pitää, mutta kannattaa pysyä tässäkin järjen rajoissa ja muistaa se että vaikka kaikki autot kulkisivat 0g/km, silti olisi vielä valtavat päästöt kaikesta muusta jäljellä.
Eli täytyy löytää joku balanssi siinä, paljonko halutaan tiputtaa ja mistä ollaan valmiita tinkimään.
Jep, eipä ne autot niitä pahimpia päästäjiä olekaan, paljon muualtakin olisi pihistettävä, mutta tuo autoilu on yksityisihmisen tasolla se asia mistä on helpoin pihistää.
Enkä itse tunne tinkiväni mistään. Jos sammutan telkkarin kun en katso sitä tai en pidä keittiössä valoja sillon kuin en ole siellä, en tunne tinkiväni mistään. Roskien lajittelusta on toki vähän vaivaa, mutta saan siitä vastineeksi edes vähän paremman mielen. Pyöräily on mielestäni hyvä ja mieltä virkistävä tapa liikkua.
Taloudellista ajotapaa en koe myöskään miksikään rasitteeksi. Pidän autolla ajamisesta ja ajaessani myöskin keskityn siihen paljon, joten taloudellisesti ajamisen vaatima lisäkeskittyminen sopii minulle. Kilpailen joka kerta itseäni vastaan, yrittäessäni painaa kulutuksen mahdollisimman pieneksi. Ripeät kiihdytyksethän kuuluvat taloudelliseen ajotapaan, mutta joskus kyllä tulee kokeiltua auton tehoja ja kiihdyteltyä vähän liiankin ripeästi... Myöskin ajaessani työsuhdeautollani jonka bensoja en joudu maksamaan ajan taloudellisesti juuri ylittääkseni itseni.
Maastovälitys:
Tämä on normaali merkki yhteiskunnan kehittymisestä. Kun ihmisillä on hieman enemmän ymmärrystä ja asiat kunnossa, niin krääsä ei enää olekaan niin kova juttu. Kehittyvissä maissa on coolia leveillä kultakelloilla ja -koruilla. Kännykkä on viimeaikoina noussut haastamaan tuon ikivanhan tavan ripustaa kiiltäviä metallikappaleita ruumiinosiinsa. Kehittyneissä maissa kultakellot eivät enää olekaan yhtä siistejä.
Autojen kanssa homma menee samalla tavalla. Ensimmäisessä vaiheessa on mahdollista ostaa oma auto. Kylän jannuista se, jolla on oma auto, saa merkittävän etulyöntiaseman soidinmenoissa. Kun autoja alkaa olemaan naapureillakin, tarvitsee olla naapuria isompi auto. Kiiltävät metallit ovat tässäkin kova juttu. Seuraava vaihe on pieni, tehokas ja väriltään erottuva auto. Tämän jälkeen (toivottavasti) seuraa vaihe, jossa ihmisten ymmärrys nousee krääsän palvomisen yläpuolelle. Tästä on jo länsimaissa selviä merkkejä. Hollowoodissa ei olekaan enää suotavaa näyttäytyä eksoottisessa urheiluautossa, vaan Prius tai joku söpö pikkuauto tukee paremmin julkisuudenhenkilön imagoa. Autojen teho ei ole enää se kovin juttu mainoksissa, vaan tämän aseman on ottanut CO2-päästö. Julkisen liikenteen käyttämistä ei tarvitse enää hävetä tai perustella.
Thorne2:
Pyöräilemättä jättäminen ja telkkarin edessä löhöäminen ovat luopumista. Autolla töihin tai kauppaan ajaminen ei anna yhtään mitään. Päin vastoin. Se on menetty mahdollisuus kehittää kuntoaa ja olla ulkoilmassa.
Nykyisin lähes jokaisessa autossa on paljon enemmän tehoa, kuin mitä liikenteessä tarvitsee. Autojen "urheilullisuus" menee täysin hukkaan. Itseäni alkaa vain ahdistamaan körötellä nopealla autolla suurinkaan piirtein rajoitusten mukaisia nopeuksia. Auton ominaisuudet jäävät käyttämättä. Kilpailuvietin tyydyttäminen ajonopeuden kanssa ei myöskään kuulu liikenteeseen. Taloudellisuuden kanssa on toisin. Joka aamu voit tehdä maksimisuorituksen (tietyin reunaehdoin) ilman että tarvitsee pelätä kortin menettämistä. Autojen taloudellisuus ei myöskään mene hukkaan. Siinä missä tehokkaiden autojen tehot jäävät käyttämättä, pääsee taloudellinen auto näyttämään kykynsä myös aamuruuhkassa.
NHB:
Kunpa tuo ajattelutapa yleistyisi. Sen sijaan hankitaan entistä "parempia" autoja, joiden kanssa sitten tuskaillaan alhaisia rajoituksia tai muiden hidastelua. Ei huomata, että autovalinta ei tuokaan tavoiteltua nautintoa, kun joko omat tai markkinamiesten luomat epärealistiset mielikuvat ovat vallanneet mielen. Sen sijaan saadaan kärsimystä. Kaupan päälle tietysti isommat kustannukset.
Tällä palstalla on lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka omistajien mielestä noilla "hyvillä" autoilla on hankalaa ajaa esimerkiksi 60-80 km/h.