Anti-unelmien auto

Niitä on vain jotain 99% autoista. Mikä on kaikista huonoin, en tiedä. Valintoja helpottaisi luokkakohtainen jaottelu.



Sanotaan alkuun tojota Avensis.

Anti-unelmieni auto on sellainen, joka on ominaisuuksiltaan samanlainen tai huonompi kuin kilpaileva kalliimpi malli.



Käytännössä asian tekee vaikeaksi määritellä ominaisuuksien hyvyys ja niiden painoarvot. Nehän vaihtelevat jos ei päivittäin, niin ainakin jonkinlaisten aikojen kuluessa tarpeiden ja arvostuksien muuttuessa. Puhumattakaan siitä, että pitäisi verrata kahta eri hintaista autoa. Kuinka verrata euroja ja ominaisuuksia eli määritellä hinta/laatu-suhde.

Vackraste:

Audi A6 on toinen jota en voisi mitenkään ostaa ylivoimaisten kilpailijoiden takia.

Ja mitähän ne ylivoimaiset kilpailijat on ? Mesen E ja bemun femmako ?

Anti-unelma-auto nro. 1: Hummerin siviiliversiot...

Joku halpa ja vikaisa saksalainen tai ranskalainen. Heitänpä nyt vaikka vanhan Meganen ja Passatin päänsärkynä tähän. Niille - ei kiitos.

En ole koskaan ollut ranskalaisten taikka makaroonien ystävä.

Korimalli: viistoperä tai farmari

Käyttövoima: diesel

Vetotapa: etuveto



Tässä viikonloppuna taas valitettavasti noi kriteerit täyttävällä varmaan vajaa 800 km rullailtu, voihan sillä ajaa mutta kivaa se ei ole. Poika ihmetteli että miksi tämä sutii niin helposti lähdöissä vaikka ei kiihdy. Piti valistaa etu- ja takavedon eroista.

Etuvetoinen premium. Mielestäni etuvetoinen ei voi koskaan olla premiumia.

ddr5:

Ihmetteli varmaan myös miten isillä riittää rahaa yli sadan kilometrin ajeluun.

Melko mitätön kulutusero omaan bensa-autoon kuitenkin on (seka-ajossa 1-2 l/100km ja täkäsäisillä polttoaineen hinnoilla bensan ja dieselin litrahinnan erokin on aika pieni, noin 20 senttiä/l). Kulkupuoli ja moottorin yleinen joustavuus vaan puuttuu tästä dieselistä, ja äänet + tärinä on ärsyttävää. Eli ei hirveesti tämä säästö kyllä huvita, mutta minkäs teet.

-Premiumit joiden liikkeellelähtöön tarvitaan elektroniikkaa ja kärsivällisyyttä heti kun ensimmäiset liukkaat tulevat.

-Manuaalivaihteinen

-Sedan (käytännönsyyt)

Okei, tuossa osuu ja uppoaa, kaikissa käytetään elektroniikkaa. Eri vetotavoissa on kuitenkin eroja.



Mäkiautokulttuuria muuten ei käytännössä ole enää, harmi. Muistan vuodet kun isäukon kanssa rakennettiin "ohjusta". Lieskat kylkeen, tottakai

mikahe:

FARwd:

Mikäs auto lähtee liikkeelle ilman elektroniikkaa?
Ehkäpä mäkiauto.

Diesel. Jollei ole riuskaa miestä kammessa, niin sitten tuo alamäkikin auttaa.
Ja sitten kun se on käynnissä, yhtään piuhaa, laturia, akkua tms. sähkövimpainta ei tosiaankaan tarvita.

Joo, jokin W123 eli mannelavettinakin tunnettu Mersu oli vielä niitä sähköttömiä autoja.



Meilläkin oli reinikaismallin Transit dieselkoneella eli siankärsänä. Se piti sammuttaa erillisestä vivusta vetämällä. Virtojen kääntäminen nolla-asentoo ei vaikuttanut Perkinsin lauluun millään tavalla.



Nykyaikainen diesel sammuu jo ennen kuin akku on edes tyhjä. Riittää kun akku alkaa oirehtimaan ja tarjoaa huonolaatuista virtaa.

BMW & Audi. Ei sillä että niissä autoina olisi mitään vikaa, mutta keskimääräisen audi&bmw kuljettajan arvomaailma on havaintojeni mukaan niin kaukana omastani että ei kiitos. En halua joutua segmentoiduksi samaan porukkaan.

Minulla on selvästi toleranssi korkealla, koska A-Mersua lukuunottamatta voisin kohtuudella ajaa suurimmalla osalla tässä jo hylätyistä autoista.



Se on eri asia ostaisinko kaikkia niistä, koska tällöin tuleekin inhokin sijasta valintaan mukaan myös value for money.



Oman epätoiveautolistani kärkipaikan jakavat

Fiat 127 ja Datsun 100A



Molemmat samasta syystä, teoriassa kohtuullinen ajettavuus, mutta mikään hallintalaite noissa rakkineissa ei toimi normaalisti ja mukavuus on ala-arvoinen. Jos jonkun pykälän saa Fiatin tahmeasta laatikosta tai Datsunin holtittomasti huojuvalla vaihdekepillä vahingossa valituksi, alkaa hillitön ohjauksen vetely vaikkei voimaa hillittömästi olekaan.



AAAAARGH!