«12»
Vikatilastot osoittavat, "halpis/japsiautot" ovat vähävikaisempia, katsastustilastojen mukaan. Mutta varmasti yli 90% näistä autoilijoista, ajaisi mieluimmin, Audilla,Volvolla, Mersulla tai Bemarilla, mutta kun se hinta on se este.
Itse arvostan autossa hyviä ajo-ominaisuuksia ja turvallisuutta, sekä arvostan sitä että auto on meluton ja ei kitise/kolise, kuin eräät "autonkorvikkeet".
Oletko sinä valmis maksamaan "premiumista", jos auto on mieluinen, vai onko parempi "alkeellisempi" vähävikainen halpistuote ?
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Vikoja on monenlaisia ja katsastustilastoissa pomppaavat viat ovat osa autojen vikoja. Vika on myös hälyäänet, mitkä ei näy katsastustilastoissa. Eli "viattomuus" on suhteellista.
Itse kyllä hyväksyn muutaman ylimääräisen vian jos sen vastapainona jokapäiväinen ajo on miellyttävämpää (ajo-ominaisuudet, äänettömyys, varustelu, jne).
Riippuen tilastosta, niin kyllä premiumitkin on vähävikaisimpien joukossa.
Aikaisemmin olin premiumien kannalla. Nykyisin olen sitä mieltä, että monet perusautotkin ovat kehittyneet riittävän hyviksi ominaisuuksiltaan. Jopa pienimmät ja halvimmat nykyautot ovat varsin käyttökelpoisia laitteita.
"Premium-auton määrittelemme
siten, että siinä on ominaisuuksia,
joista asiakkaat ovat valmiita
maksamaan tietyn hintalisän
yli saman kokoluokan perushintojen.
Premium ei ole laadun synonyymi,
vaan kyse on enemmänkin
laadun tunnusta, joka saavutetaan
materiaaleilla tai edistyksellisellä
tekniikalla."
TM 15/2009 s. 12, "Pienemmät premium-katumaasturit"
IMHO ostan vain edistyksellisen tekniikan laitteita, hinnasta viis. Hinta-laatusuhde tietysti on erittäin merkityksellinen. Ja laadun puolesta ei ole ollut valittamista yhdenkään uusauton puolesta, joskin valikoimani on keskittynyt vain Nisseniin Ja Klonkswageniin.
EDIT: Edistyksellinen tarkoittaa myös sitä, että jos kukaan muu ei ole keksinyt 25 vuoteen mitään parempaa, sen aikainen tekniikka on todella edistyksellistä.
rs2300:
No jaa, aika raju olettamus sanoisin.
Ja myös aika rajua lukea japsiautot halpisautoiksi, kun myös mm. VW ja muut eurooppalaiset taistelevat kovasti samoista asiakkaista.
Sitten toki vielä se, että kyllähän esim. japsivalmistajilla hienoja autoja riittää, kuten vaikkapa Lexusta. Eikä Toyotan LC 200 sarjalaista voi pitää mitenkään halpana. Sanoisin silti, että Land Rover on laatuvaikutelmaltaan paljon naurettavampi laitos, vaikka periaatteessa onkin tyylikkäämpi ja enempi hienoja himmeleitä sisältävä. Silti jo P38 Rangenkin arvo on tippunut aivan älyttömän alas. Samaan hintaan saa hädin tuskin 30 vuotta vanhan ajokuntoisen Land Cruiserin.
Mielestäni on siis aika rajua väittää, että nykyaikana edes erityisiä halpisautoja paljon suosittaisiin. Se, että turhat hilppeet jättää pois, ei mielestäni tarkoita että auto on halpis, sehän voi silti olla perusteiltaan ja ominaisuuksiltaan hyvinkin laadukas ja usein vain kuvastaa sitä, miten eri ihmisille eri asiat merkitsevät. On paljon ihmisiä, jotka eivät anna mitään arvoa hienoille hilppeille uudessa BMW:ssä.
rs2300:
Haluan riittävän hyvän auton. Riittävän hyvää en löydä premium-osastolta, vaan tavis-osastolta. Kustannuspuoli on merkittävä ominaisuus. Hienoudellaan huomion herättäminen on negatiivinen ominaisuus.
Ajan tällä hetkellä pääosan ajoistani n. 3000 euron arvoisella autolla. Se on minusta ihan hyvä auto. Jos autoni olisi Mersu ja saman hintainen, se luultavasti olisi paljon huonommassa kunnossa, käyttökuluiltaan kalliimpi ja siten minulle huonompi.
Minun hankintakriteereihini kuuluu myös määritelmä riittävän hyvä. Mieluummin tylsä ja toimiva kuin "arvostettu, sielukas laatumerkki."
Matti kirjoitti aika osuvasti Land Roverin laatuvaikutelmasta. On sellainen joskus kiehtonut minuakin, mutta en uskalla otta riskiä. Kerran satuin kuulemaan lantikkamiehen luettelevan vikalistaa jättäessään ajokkiaan määräaiaksihuoltoon. Minun tylsässä japsissani ei ollut mainittavaa.
Tässä kohtaa voisikin hämmästellä sitä, miten porttiteoria ei tunnu toimivan autojen tapauksessa. Omistajien todistuksen mukaanhan Toyotan viattomuus ja laatu ovat niin ylivertaisen koukuttavalla tasolla, että varsinkin eurooppalaisen auton omistaminen merkitsee Toyotaan verrattuna mieltäraastavaa epävarmuutta ajoneuvon toimivuudesta. Näin ollen voisikin kuvitella, että Toyota-kansalainen siirtyessään premium-autoilijaksi valitsisi ilman muuta vielä vahvempaa kamaa eli Lexuksen. Nyt kun premiumit kansan vaurastuessa keikkuvat myyntilistan top 10:ssä eli huomattava osa niiden ostajista on varmasti entisiä Toyota-autoilijoita, luulisi Lexuksen olevan myydyimpien premiumien joukossa. Jostain syystä näin ei vain ole.
NHB:
samaa mieltä asiasta ja hulluinta/hauskinta asiassa on se että nyt kun olisi varaa ostaa ei ole enään niin tärkeää olla ns."prenium"tason autoa
etsittiin kaverille nyt välipäivinä uutta autoa ja hän päättyi hyundai i30 farkkuun hinta 15t(uusi ) mikä on mielestäni hinta/laatu suhteeltaan hyvä ostos...
NHB:
Luin joskus viitisen vuotta sitten, taisi olla Mobilistista, jutun eräästä amerikkalaisten autojen nimeen vannoneesta pitkän linjan autotuonnin- ja/tai jälleenmyynnin piirissä toimineesta ex-johtajasta (ehkä Metro-Autosta, en muista). Millä autolla hän sitten ajoi haastattelun aikoihin? Uudella Toyota Corollalla! Ihmettelyihin hän vastasi että tästähän löytyy kaikki mistä hän amerikkalaisissa autoissa piti: automaatti, ilmastointi, vakionopeussäädin, sähköikkunat jne.
Kun viimeksi vuosituhannen alkuvuosina tein tilastoa eri valmistajien takaisinkutsuista parin vuoden ajalta, havaitsin että sekä Suomeen tuotavia automalleja että myyntimäärien perusteella kunkin uuden mallin ostajilla riski tehtaan tuotekehityksen päättymiseen ostajan autotalliin oli molemmissa tapauksissa sama.
Valmistajan kotimaan mukaan japanilaismerkin ostajan todennäköisyys saada viallinen auto oli suurempi kuin valmistajan kotimaan mukaan eurooppalaismerkin.
Se mitä tästä tai katsastustilastosta voi päätellä, on tietenkin eri asia.
Itse en välitä kummastakaan oikeastaan mitään, mutta laskinpahan huvikseni kun Britanniassa valmistetuilla japanilaisautoilla ajavien henkselienpaukuttelu minut siihen provosoi.
rs2300:
Oma kokemus omassa perheessä ei osoittanut japanilaisia mitenkään erityisen luotettaviksi, paitsi helposti ennakoitavan öljynkulutuksen suhteen. Nissanin savutus alkoi noin 1/3 siitä matkasta jossa Saabin öljynkulutus alkoi kiinnostaa.
Lyhimmällä matkalla oston jälkeen on ylimääräistä varikkopysäkkiä meillä vaatinut VW Golf, seuraavana Corolla ja molemmat heti ensimmäisen huoltovälin alussa ihan uutena.
Onko Volvon ongelmien mittarina 740-sarja, etu- vai takavetoiset 90-luvulla vai etuvetoisten 2000-luvun ensimmäiset 4 vuotta vai sitä seuranneet vuodet?
Kysyn vaan, koska oman kokemukseni mukaan nuo etuvetoVolvot 2000-luvun alussa olivat aika usein lisäkorjauksia vaativia hentoisen alustansa vuoksi. Lähes yhtä heikkoa tavaraa kuin VW ja Toyota aiemmin. Sen sijaan facelift mallit 2004 / 2005 alkaen ovat reilusti luotettavampia kuin mukamas luotettavana pidetyt Wanhat Kunnon TakavetoVolvot.
Ainakin oma korjauspäiväkirja uuden 740 osalta sisältää selvästi enemmän merkintöjä kuin uuden S80 ensimmäiset 100.000 km. Toisella satasella mennään enemmän tasoissa, kun S80 on kehittänyt jo ensimmäisen vikansa ja 740 oli jo siinä vaiheessa saatu kootuksi valmiiksi asti.
Oliko Mercedeksen laadun mittarina hetkessä ruostuva W210, sähkövioista kärsivä W211 alkusarja vai sangen luotettava W211 facelift?
Oliko Toyotan mittatikkuna bensamoottorinen vai D4D?
Koko automerkin ylitse laskettu keskiarvo luotettavuudesta ei kerro yhden korimallin yhden tekniikkaversion yhdestä vuosimallista yhtään mitään, ellei edes kerrota onko keskiarvo laskettu ennen vai jälkeen kaasupolkimen korjaamisen.
Kyllä E-sarjan Carinat oli vahvempia kuin tuon ajan Volvoista monikaan. Katsoopa vaikka nettiautoa tai autotalli.com:ia käytettyjen ajokilometrejä ja myynnissä olevien autojen määriä. Volvot aika heppoisia vikapesäkkeitä. Viimeset hyvät Volvot on olleet 140, 240 ja jotkut 700 ja 900 sarjaa. Sitten tullutkin vaan kuraa verrattuna noihin luotto-Volvoihin.
Mielestäni uusien autojen osalta hyvä taso saavutetaan 20-30k välillä tilantarpeesta riippuen. Tuon jälkeen rahalla saatava lisähyöty kallistuu ja marginalisoituu erittäin nopeasti.
Olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla siinä mielessä, että Japsimerkeillä esiintyy selvästi vähemmän kalliita vikoja takuuajan jälkeen.
Itse uskaltaisin milloin vain ostaa omalla rahalla automaattivaihteisen Toyotan tai Lexuksen mutta en kyllä ostaisi Audia, Volkkaria tai Skodaa Automaattina. Audin multitornic ja VW/Skodan DSGn riski hyvin kalliisiin ongelmiin 2-5v iässä on moninkertianen verrattuna Tojon automaatteihin.
Eräs kallis esimerkki on joidenkin Bemarien moottorivauriot irronneiden imuläppien vuoksi. Harvainaista kyllä mutta jos sattuu omalle kohdalle niin tilastot ei lohduta 8000e ylimääräisen kulun kanssa.
Jos vuosia sitten EUn erimaiden kuluttajayhdistysten (tai mikä lie) ajama vaatimus auton kalliiden komponenttien takuun nostamisesta 6v/180tkm olisi muuttanut tilanteen mutta nyt pitää miettiä tykönään ottaako riskin joka on matala mutta toteutuessaan olisi monelle katastrofi vai valitseeko merkin jolla ei ole kalliita ongelmia ole esiintynyt.
Tämä on vähän sama asia kuin jos haluaa hiljaisen auton mikä suuntavakaa. Sellaista ei oikein markkinoilla ole. On suuntavakaita ja sitten on hiljaisia. Miksiköhän näitä kahta asiaa ei saa rakennettua samaan pakettiin
Premiumin ja tavisten ero on kaventunut huimasti 2000 luvulla. Premiumeissa ajo-ominaisuudet eivät ole kehittyneet kovinkaan paljoan, kun taas tavikset ovat ottaneet premiumeita kiinni. Näin myös varusteissa. 90-luvulla ilmastointi, sähköikkunat, ajonvakautus ym. olivat "tarpeettomia" monille, kunnes niitä allkoi saamaan 20-30ke hintaluokassa. Tällä hetkellä premiumeissa ei ole sellaisia yhtä houkuttelevia varusteita kuin 90-luvulla vs. tavisautot. Tarve premiumille on vähentynyt, vaikkakin houkutus on lisääntynyt halventuneiden hintojen johdosta.
Mielestäni jos auton järjelllä valitsee niin korealaisista saa tällä hetkellä parhaan hinta-laatu suhteen. Tunteella ja/tai fiiliksillä ostaessa niin valinta kääntyykin premiumeihin.
Toyotalla on ainakin jenkeissä ollut melkoisia ongelmia poikkittaiskoneisten automaattimalliensa kanssa. Camry ja Lexus ES ovat nimenomaan vaihteiston takia olleet jopa keskiarvon alapuolella kestävyystilastossa. Paikallisia tojofoorumeita lukemalla selviää lisää. Lisää pähköiltävää tulee, kun katsoo esimerkiksi Avensiksessa laatikon aiheuttamaa kulutuslisää. Esimerkiksi 2.2 150 hv diesel vie manuaalina 5,5 ja automaattina 6,6l. Tuo on nykypäivänä täysin luokaton suoritus.
Multitronic on pikkuhiljaa häviämässä Audeista. Lieko A4/A5 ainoat mallit joihin saa?
Corollaan/Aurikseen ei kunnon automaattia edes saa Auris hybridiä lukuunottamatta.
Totta, mutta ennemmin kyse on Land Cruiserin käsittämättömän hyvästä hinnan säilymisestä.
Muut japsimaasturit, kuten Mitsu Pajero tai Nissan Patrol ovat halpoja siinä missä Range Roveretkin, jostakin Isuzu Trooperista puhumattakaan.
Land Rovereistakin Defenderin hinta pysyy ällistyttävän hyvin. Alle 10 tonnin ei tahdo löytyä minkäänlaista autoa, vaikka malli on ollut myynnissä vuodesta 1983 lähtien. Nettiautossakin 10 vuotta vanhat näyttävät maksavan yli 15 tonnia. Vertailun vuoksi tekniikaltaan samanlaiset Discoveryt ovat todella halpoja ja sellaisen saa kolmellakin tonnilla.
Eikä se hinta näytä säilyvän Lexus LS:ssäkäään sen paremmin kuin vaikkapa Jaguar XJ:ssä.
simppa:
Laita nyt se linkki sinne jenkkien Toyotan huonolle sijoitukselle luotettavuustilastoihin kun sinulla se nyt ilmiselvästi näyttää polttelevan näppejä.
sjvirt:
Oikeastaan kyllä Land Rovereiden hinta tippuu suhteessa auton hintaan uutena paljon enempi, kuin muiden saman kastin maasturien. Pitää huomioida, että esim. Range maksaa uutena huomattavan paljon enempi. Vasta uusikoppainen Range säilyttää jotensakin arvonsa, mutta saa nähdä miten kehittyy.
Poikkeuksena Defender ja syyksi epäilen sitä, että autotyyppi sinäänsä olisi paljon halutumpi, mutta on uutenakin niin Suomessa pirun kallis, verrattuna siihen mitä sillä saa. Defen hinta pysyy kovana, koska auto on suht. haluttu sellaista tarvitsevien keskuudessa ja niitä on liikenteessä vähän. Tästä puhuin jo tylsin auto topicissakin, että kysyntää Defender tyyppiselle autolle olisi, mutta Suomen hintataso tekee auton hankinnan järjettömäksi. Harva haluaa maksa tuollaisesta autosta noin älytöntä hintaa uutena.
Mersullakinhan on nykyään taas G Professional malli, mutta vaikea ymmärtää kenelle sitä yritetään kaupata. Eli auto on työkalu, ja työautoksi suunniteltu, mutta hinta on jossain reilusti yli 100 tonnin nurkilla?! Joka ei oikeastaan ole ihme kun veroa on 52 000.
http://plaza.fi/moottori/koeajot/mercedes-benz-g-300-cdi-professional-tosimiehille-tositarpeeseen
Edit:
Kävin taas nettiautosta vähän katsomassa hintoja, ja näyttää siltä, että Suomen tarjonta on tällä hetkellä niin olematon (1 kpl vanhempaa Rangea), ettei siitä voi mitään johtopäätöstä vetää. Hinnat olivatkin paljon korkeampia mitä aiemmin.
Mutta esim. Mobile.de:stä käy katsomassa pyyntihintoja, siellä kun on vähän tuota tarjontaakin ja hinta määräytyy jotensakin oikein.
Mulla on ollut Freelander 2 reilun 50 000 kilometrin matkan verran käytössäni. Ostopuuhissa minua arvelutti nämä nettipuheet Lantikan epäluotettavuudesta. Koeajoilla en kuitenkaan löytänyt vastaavalla tavalla miellyttävää verrokkia, joten valinta osui Lantikkaan.
Yhtään vikaa ei luojan kiitos ole matkalle siunaantunut.
Mitähän vikoja näissä tarkalleen ottaen tuppaa ilmenemään, kun nettisivujen asiantuntijatkaan eivät ole osoittaneet yksilöityjä vikoja kirjoituksissaan.
On toki joku mystinen, "yleinen totuus" Lantikan vikaherkkyydestä. Liekö vikaherkkyys sitten menneen talven lumia tai kohdistuu muihin malleihin?
Vai sattuiko mulle juuri palkankorotuksen saaneen britin huolella kasaama kappale?
Ainoa kotterossa ilmennyt vika on ollut halkeama tuulilasissa, enkä osaa sitä vääntää automerkin epäluotettavuuden piikkiin.
Mitä horiset? I-koppaista Rangea näytti Nettiautossa olevan tarjolla 17 kpl.
Nettiauto on koomaillut ja Range Rovereita löytyy sekä ällän että ärrän kohdalta. Land Rover -> alavalikko Range Rover ja pelkkä Range Rover.
Tosi kätevää. Miksi nettiauton on pitänyt luoda jokin täysin oma luokittelunsa, kun missään muussa eurooppalaisessa nettipalvelussa (mobile, autoscout, auto24.ee, bytbil.com) ei ole tuollaista jakoa..
I-koppaisten Rangejen kohdalla täytyy muistaa, että puhutaan 20-40 vuotiaista autoista, joten mitään yhtenäistä hintaluokkaa tuskin on olemassakaan. Jokainen auto on täydellisesti oma yksilönsä. Tämä pätee toki kaikkiin muihinkin vanhuksiin, myös Hiluxeihin ja Land Cruisereihin.
Palatakseni otsikon aiheeseen:Itse olen kyllä valmis hivenen maksamaan preemiota "premiumista" tai melkein preumista ainakin tällä hetkellä.Taloustilanne ratkaisee kuitenkin mitä ostan eli jos seuraavan autonvaihdon tullessa ajankohtaiseksi parin vuoden sisällä taloustilanteeni huononee nykyisestään niin siirrän auton hankintaa eteenpäin tai sitten vaihdan edullisempaan ja tavallisempaan autoon vähemmillä varusteilla. Jonkinlaisena ohjenuorana hankinnassa yleensä on ollut ajettavuus ja mukavuus jotka maksaa yleensä vähän extraa eikä niinkään luotettavuus.Toinen käyttämäni periaate on että vm iältään vanhempaan autoon en koskaan vaihda vaikka olisi vähänkin ajettuna tarjolla, en näe myöskään mitään tarvetta maksaa autosta yli 25teur koska kaikki autoni olen ostanut enemmän tai vähemmän käytettynä ja tuollakin saa jo aivan riittävän hyvän kulkuneuvon.
Moni täällä haikailee "vanhojen ja luotettavien" mallien perään,mutta niitä ei enää ole koska yksikään autonvalmistaja ei hallitse kunnolla elektroniikan valmistamista luotettavasti poislukien japsit ja tuo elektroniikan määrä autoissa vaan koko ajan kasvaa.Japsitkin ovat menneet pilaamaan tuotteensa käyttämällä alihankinnassa muita kuin Japanilaisia osatoimittajia. Monille eurooppalaisille autonvalmistajille jopa luotettavan mekaniikankin rakentaminen tuntuu olevan ongelma.
Että tämmöistä..
Engineeri:
Näin on. Freelander 2 onkin tyystin eri, mitä Freelander 1 oli. Esim. moottorihan on Ford-PSA yhteistuote, jota käytetään monessa autossa eri säädöillä, Peugeot, Citroen, Ford, Land Rover, ja löytyypä se Mitsun Outlanderinkin nokalta. Nelivetokin on jo kokeiltua ja yleistä tekniikkaa, eli Haldex. Toisinsanoen auto on paljon vähempi Land Roverin täysin omia ratkaisuja sisältävä kuin muut mallit.
Freelander 1 sai huonon maineensa esimerkiksi 1,8 bensiinikoneestaan, jossa oli suunnitteluvirhe, joka pahimmiillaan aiheutti koneen täydellisen leviämisen 100 000 km:n välein . . . Koskee kaikkia tuon ajan 1,8 Freelandereita. Eli, ei ne ihan tuleesta temmattuja ole nuo väitteet.
Joten ei se silti poista sitä tosiasiaa, että Land Roverilla on eräitä erittäin vikaisen auton maineen saaneita autoja. Ei ne puuheet siis täysin päästä heitettyä tai keksittyä ole.
Kyllä itsellekin LR kelpaisi, ja Rangekihan olisi aivan mahtava laite, mutta sen maineen pilaa aivan täysin tuo, että asiat tehdään vähän miten sattuun tehtaan puolesta ja jotkut asiat tehdään halvan ja helpon oloisesti, jättäen tuotteiden testaus melkein asiakkaalle. Se ei ole kuten vanha mersu, jossa tietyt asiat oli suunniteltu, testattu ja toteutettu melkein liiankin hyvin.
Matti-:
tämä ongelma tuli kun yhtiö ajautui BMW omistukseen ja säästöjen? toivossa ohjuritapit vaihdettiin muovisiin
Mukavuus on se mikä ratkaisee, ei "premium". Sinäänsä hauskaa että yksi suurimmista mukavuustekijöistä on ristiseläntuen säätö joka on mukana monessa perusautossa mutta useasta ns premium-autoista puuttuu tai löytyy lisävarustelistalta lisähintaan. Toinen mikä monesti puuttuu on istuimen kaltevuuden säätö. Muutkin kaipaamani varusteet kuuluvat nykyään tavisautoihin eli vakionopeussäädin ja automaatti-ilmastointi, jos ei ihan karvalakkimalliin niin kuitenkin pienellä panostuksella parempaan varustetasoon satsatessa. Automaattivaihteisiakin löytyy, ainut mitä ei löydy tavismalleista on automaatti+4-veto. Vaan onneksi niitä löytyy kohtuuhinnalla SUV-mallleista joissa tuo istuinmukavuuskin on useimmiten paremmalla tasolla kuin sedan/farkkulinjalla.
Tomppa Kruisailija:
Totta kyllä. Mullakin oli Toyotassa tuo ristiseläntuen säätö, ja nyt Bemarissa ei ole sitä. Siltikin Bemarin istuin on noin 5x parempi mukavuudessa.
Tomppa Kruisailija:
Mistäs autoista tuo puuttuu?
Tomppa Kruisailija:
Ite en laskis vakkaria miksikään mukavuusvarusteeksi vaan ihan välttämättömäksi. Aktiivivakkari ois sitten jo mukavuuvaruste.
235+255:
Totta. Ainakaan minä en säätöä muuttele, kun sen kerran olen laittanut kohdalleen. Eli jos penkki on sellaisenaan hyvä, ei säädöllä ole merkitystä. Oli kyse sitten ristiselän tuesta tai kallistuksesta.
235+255:
Suurimmasta osasta autoja, sikäli kun ymmärrämme tuon tarkoittavan istuinosan kaltevuussäätöä eikä selkänojan kallistusta.
Herbert:
Totta tämäkin, en minäkään säätöjä muuttele kun penkin on saanut kohdalleen. Harvassa autossa vaan olen sellaiseen penkkiin törmännyt mikä olisi kohdallaan ilman ristiselän tuen säätöä ja useimpiin kaipaan vielä parempaa reisitukea joka tulee etureunan korkeuden säädöllä. Sen jälkeen kun Ncap testit aloitettiin on ratin etäisyys kasvanut suhteessa penkkiin jotta on saatu turvavaraa lisää ja tilaa tyynylle. Pitkäjalkaisena olen sitten joutunut toteamaan nykyautoissa että kun jalat on hyvin niin ratti on toivottoman kaukana mukavaan asentoon kallistetulla selkänojalla. Eikä asia korjaannu ilman istuimen kallistuksen säätöä.
Vakionopeussäätimen kanssa on myös oikean jalan lepoasento tullut tärkeäksi. Mihin sen 46 kengän sovittaa kun sen kaasulta nostaa. Varsinkin niissä autoissa jossa kaasupoljin on saranoitu lattiaan tulee asia vastaan kun kengän kärkeä ei saa pokimen alle. Samoin tiukoissa sporttipenkeissä kun reittä ei saa yhtään sivummalle. Saisivat alkaa laittamaan oikean jalan lepotukia autoihin niin kuin vasemmalle jalalle jo tehdään
Tomppa Kruisailija:
Itsekin olen joskus ihmetellyt, että mihin ratin etäisyyssäätöä tarvitaan. Yleensä se minulla on niin lähellä kuin mahdollista, vaikken mielestäni erityisen pitkäjalkainen ole eikä ajoasentoni ole ollut makaava sitten ensimmäisten ajokorttivuosieni (jolloin etäisyyssäädöstä ei tarvinnut edes haaveilla). Liian lähelle en rattia vielä taida olla saanut yhdessäkään autossa säädettyä.
43 kengälläkään ei asia ole ongelmaton. Ei auta kuin tukea kantapää lattiaan ja kevyesti kengän reunalla keskitunneliin. Siinä se rentona pysyy, vaikka hiukan koukussa onkin.
Polkimen alle en laita ikinä jalkaani. Tuntuisi pahalta pitää sitä siellä jumissa.
Etkös ajanut jollain (katu)maasturilla? Ei kai niissä ole tuota ongelmaa.
Mutta jos pysytään otsikon hengen mukaisessa aiheessa, vakionopedensäätimestä luopuminen ei varmaankaan tee kovin pahaa. Ainakin minä huolestuisin kovasti, jos en ilman pärjäisi. Samalla muistakin asioista on aika helppo antaa periksi.