Riittävä turvaväli pitäisi olla edelläajavaan. Kuitenkin Suomen teillä se ei onnistu. Joku kiilaa aina siihen väliin. Koska en lähde nyt tarkoitushakuisesti mollaamaan muita, yritän pohtia asiaa miksi minä teen niin.
Meillä on 2 käyttöautoa, VW Jetta Diesel -86 ja Audi A6 Tdi -97, harrasteauto Dodge Challenger 440 RT SixPack -70.
Ajelen joskus Jetalla. Huomaan, että en juuri ohita ketään, enkä liioin roiku kenenkään perässä kiinni. Sillä pääsee kyllä kohtalaisen mukavasti ohittamaan, muttei tee mieli. Ajo-ominaisuudet ovat kohtalaisen hyvät, vanhaksi reppanaksi.
Audilla on nopeus suurempi, näen jo kaukaa kuka on hidas, onko lippalakki päässä. Se on varma merkki, että ohitan lippiskuskin, varsinkin jos vielä Corolla tms. (TM:n tekemän tutkimuksen mukaan epävarma kuski ajaa aina jokin lakki päässä!!). Audin keula jo "haistaa" hitaammat. Johtuuko se siitä, että Audi on kulkevaa sorttia, omista asenteista kiinni. Kaikki vastaavankokoiset autot liikkuvat suurinpiirtein kuin minä, oli se Volvo, Mersu, Saab, joku muu VW tms. Näin siinä oikeastaan käy. Hitaamman mielestä toiset ovat perässäroikkujia odottaessa ohituspaikkaa. En silti suoraan väitä, että olisin väärässä. Tiestö aiheuttaa myös osaksi tämän ilmiön. Huonommin auto kiihtyy jos aivan perästä lähtee ohitukseen, mutta näin vain yleensä tapahtuu, kun imussa ajaa, tuuppaa liian lähelle monesti.
Challengerilla pidän myös turvavälin. Automaatti on mukava, tehoa taas on aivan sairaasti, sierainpelti imee ilmaa kuin hinaaja, ja putket jylisee takana. Ohitan jos tuntuu että on tarpeellista, pieni kaasunpainallus ja kiihtyvyys on raivoisaa. Mutta en ohittele turhaan. Pokaisen kyllä joskus, mutta en liikenteen seassa. Ei ole tarvetta.
Tässä tuli nyt sellainen omakohtainen tilitys miten minä teen. Audilla liikun eniten. Onko asenne erilainen kun olen "töissä", on tärkeä "määränpää" vai mistä lie. Pitkillä taipaleilla ei kerkiä kuin käydä kahvilla, niin jo ohittamani rekka 50 km sitten lipuu ohi!
Kieltämättä silloin harmittaa.
Turvaväliin liittyy eräs aivan älytön, mutta valitettavan tosi juttu. Ihmiset eivät osaa laskea!
Jos pitää laskea sekunteja, paljonko edelliseen on väliä, saadaan aina yksi sekunti liian vähän. Tämä johtuu tietysti siitä, että kun arvioidaan aikaa, laskeminen aloitetaan ykkösestä vaikka pitäisi aloittaa nollasta.
Moniko tunnustaa haksahtaneensa? Ainakin minun puolitieteellisissä kenttäkokeissa kaikki.
Minä huomasin saman, kun tämän palstan keskusteluiden inspiroimana aloin seurata pitämääni väliä. Huomasin laskeva yksi, kaksi kolme, jolloin oikeasti olinkin vasta kahden sekunnin päässä. Hävettää huomata ajaneensa miljoona kilometriä ilman, että osasi laskea monenko sekunnin päässä ajaa edellä ajavasta.
Tuo Sixpackin kommentti mielestäni osoittaa hyvin, mistä turvavälissä on kysymys; asenteesta. Asenteeseen vaikuttaa varmasti sekin, millä ajaa. Ja kun auton valintaankin vaikuttaa asenne, tiivistyy turvallisuuden kannalta huonoa asennetta muutamiin merkkeihin ja malleihin muita enemmän.
Kun ajelen isäni automaatilla, liikun rauhallisemmin. Ulospäin eroa ei varmaan näy, mutta kovalla laatikolla tekee mieli ajaa jotenkin aggressiivisemmin, itseään pitää vahtia tarkemmin.
Yksi asia automaatilla ajaessa näkyy uloskin päin; tulee annettua jalankulkijoille paremmin tietä. Osaltaan sen saa aikaan rauhallisempi asenne, mutta varmaan vaikuttaa myös se, että pysähtyminen ja uudelleen liikkeellelähtö on niin vaivatonta.
Autotehtaita voisi motivoida rauhalliseen ajoon motivoivien autojen suunnitteluun ehkä niin, että onnettomuustilastoissa hyvin pärjääville merkeille annettaisiin alennusta autoverossa. Vakuutusyhtiöthän tekevät jo samaa, harvoin onnettomuuteen joutuva maksaa vähemmän vakuutuksistaan.
Turvavälistä tulee mieleeni Volvot, varsinkin uudet farmariVolvot jotka roikkuvat aina takapuskurissani kiinni. On varsin yllättävää että ammattiautoilijat (rekka-autot) ajavat ihan perässä, entä jos joudun tekemään panikkijarrutuksen.
Myös henkilöautolla on aika mitättömät mahdollisuudet välttää törmäys paniikkijarrutuksessa, jos väli on alle 2 sek. Kuorma-autojen paineilmajarrut eivät tuolla matkalla ehdi edes kunnolla reagoida ja senkin jälkeen hidastuvuus on paljon henkilöautoa huonompi, joten rekan edestä kannatta hankkiutua pois vaikka pysäkille poikkeamalla. Tosin kun tätä tekee tarpeeksi moni, kuorma-autot huomaavat painostuksella olevan toivotun tuloksen ja lisäävät roikkumista. Mutta terveenä on vielä mukavampaa olla kuin oikeassa.
TC, mikä olisi sopiva turvaväli n.90km/h nopeudessa? Itse ajelen rauhassa mutta jos on ruuhka niin pidän n. sadan metrin väliä.
Onko oikea turvaläli todella sellainen, että jos edessäkulkevasta autosta esim moottori tippuu tielle, ehdin pysähtyä ja olla siis osumatta siihen?
Omassa käyttäytymisessäni olen aina ajatellut, että samat lait ( hidastuvuus ) se on edessäajavallakin.( mm lisäjarruvalo näkyy autojen "läpi" ja siis poistaa reaktioaikojen viiveet ketjussa pois. Tuohon putoamistapaukseen olen kuvitellut vakuutusyhtiön maksajaksi, ( esim äänenvaimennin, joka käytännössä joskus voisi pudota tms. ) tai että ehdin väisttää, mutta en siis kuvittelekaan ehtiväni pysähtyä.
Radalla ajetaan muutaman sentin etäisyydellä ilman, että niskanikamia katkeaa, se on vaan osaamisesta kiinni ?
Joskus kun olen jättänyt pitkiä etäisyyksiä, niin aina takanatulija ( pitkänkin matkan peesanneena ) ohittaa minut ja jatkaa edessäni.
Eihän siinä ole mitään järkeä, tulee mieleen, että en pääse koskaan perille jos turvavälin ( ~80m ) pitäisin ?
Sekunteja lasken niin, että kun edelläajava on esim. valopylvään kohdalla niin n. sekunnin päästä lasken 1 sitten kaksi jne., en näe mitään järkeä alkaa nollasta ( vaikka binäärimaailma minulle jokapäiväinen teipä onkin )
Onko minussa todella esim. elimellinen vika, koska ajattelen tyypillisesti poikkeavasti palstan muihin jäseniin varrattuna?
vai vainko piruuttani . .
Edelläsi ajavalla ei aina ole samaa lakia hidastuvuuden suhteen kuin sinulla. Jos hän törmää vaikkapa kaistallenne eksyneeseen vastaantulevaan, hirveen tai muuhun esteeseen, tarvitsisit välillenne esim. oman hirven...
Täh ?
Tarviinko siis oman hirven?. Mitenkäs pitkä se turvaväli sitte pitikäs olla? Viel yks hirvenmitta, vai ?
Näänhän mä ( saatan nähä ) toistenkki autto ete, ei mull o tapanas siikata vain etummaisse perää. ( vallankka ku autoilles ).
Paitsi pimiällä. Sillo taas jarruvalot reakoi "terävämmin" ja mullon paniikkitehostusominaisuus jarruis.
Pitääkö kokoajas valmistauttu pahimpaas, kauhiata elämä sillo ois. Eikös kohtalo ole lainkka mukana liikentees?
Farfar ain veneilles sanos että jos on tuamittu kualee puukoniskuun, niin ei siinä sitte veneilles mittä turvaliivii tarvis.
Fati kualis kuitenkki vanhuutes yl ysikymppisenä, ei sitä kukka puukol tappanu.
Hauskaa nauttia huumorimiehen seurasta. Kun siistityllä palstalla ei enää saa nauraa alapäähuumorille, Länsi-Suomen murteen käyttö korvaa puutteen
Omassa käyttäytymisessäni olen aina ajatellut, että samat lait ( hidastuvuus ) se on edessäajavallakin.( mm lisäjarruvalo näkyy autojen "läpi" ja siis poistaa reaktioaikojen viiveet ketjussa pois. Tuohon putoamistapaukseen olen kuvitellut vakuutusyhtiön maksajaksi, ( esim äänenvaimennin, joka käytännössä joskus voisi pudota tms. ) tai että ehdin väisttää, mutta en siis kuvittelekaan ehtiväni pysähtyä.
Turvavälin pitää olla sellainen, että jos edellä ajava pysähtyy kuin seinään (esim. kolari), niin sinä kerkiät pysähtymään ennen sitä kohtaa. Ei kai tässä mitään kovin vaikeeta pitäisi olla tajuta. Joten opettele vaan jättämään väliä enemmän. Ei se matka-aika siitä pitene, turvallisuus paranee kyllä!
Jos tuo on totta, moottoritienopeudessa pitäisi turvaväli olla 100 metrin luokkaa.
Eihän siitä mitään tule. aina siihen joku ajaa.
Olen aina kuvitellut, että jos edessä sattuu esim kolari ( = etummaisen seinäänpysähdys, sekin on tosi harvinaista,että etummainen ajaa yhteen katerpillarin kanssa, muutenhan ei "seinäänpysähtymistä" tapahdu) niin havaitsen sen etukäteen, enkä vasta sitten kun etummainen pysähtyy. Kuten aiemmin sanoin ajan katsellen niin kauas eteen kuin näkyvyyttä on, enkä seuraa vain edessäolijaa.
(Sietäisi ottaa oppia, jos asia on sinulle uusi.)
Näin toimien voin puolittaa tuon teoreettisen turvavälin. Eikö ?
Kuten sanoin osaajat ajaa sataa, katkasataa, ylikin, etäisyydellä muutama senttimetri. Ei kait sivililiikennekään niin tumpeloa voi olla, että satametriä per auot olisi oikein ?
Kohtuus se on kerjätessäkin, ennen poltan vaikka valoja keslkellä kirkasta päivää. Josko sitä minulle vaihtoehdoksi suot?
Tässä on ristiriita teoreettisen täydellisyyden ( = mahdoton sattua onnettomuus ) ja todelisuuden kanssa.
80 - 100 metrin turvaväli ei ole mahdollista toteutua todellisessa elemässä, ainakaan Suomessa.
Viisain olisi kieltää kaikki liikkuminen ( yli 20 km / h ). vain siten onnettomuusriski olisi lähes täysin poissa.
12.05.2004 klo 20:45 il Diavolo kirjoitti"]
Sorrun epätoivoissani tähän väliin kirjoitteluun nyt sitten itsekin:
Jos tuo on totta, moottoritienopeudessa pitäisi turvaväli olla 100 metrin luokkaa.
- Oikein. So?
Eihän siitä mitään tule. aina siihen joku ajaa.
- Vaikka ajat 120 taulussa? Jos sitten joku ohittaa sinut, so?
Olen aina kuvitellut, että jos edessä sattuu esim kolari ( = etummaisen seinäänpysähdys, sekin on tosi harvinaista,että etummainen ajaa yhteen katerpillarin kanssa, muutenhan ei "seinäänpysähtymistä" tapahdu) niin havaitsen sen etukäteen, enkä vasta sitten kun etummainen pysähtyy. Kuten aiemmin sanoin ajan katsellen niin kauas eteen kuin näkyvyyttä on, enkä seuraa vain edessäolijaa.
(Sietäisi ottaa oppia, jos asia on sinulle uusi.)
- Ehdit siis sitten reagoida siihenkin, jos edellä ajavasi vastaantulijalta puhkeaa pinnoitettu eturengas, ja hän kiepsahtuu edellä ajavasi nokkaan sillä seurauksella, että ne pysähtyvät (samaa nopeutta saman painoisilla autoilla) ajavina siihen paikkaan?
Näin toimien voin puolittaa tuon teoreettisen turvavälin. Eikö ?
- Siis et.
Kuten sanoin osaajat ajaa sataa, katkasataa, ylikin, etäisyydellä muutama senttimetri. Ei kait sivililiikennekään niin tumpeloa voi olla, että satametriä per auot olisi oikein ?
Kohtuus se on kerjätessäkin, ennen poltan vaikka valoja keslkellä kirkasta päivää. Josko sitä minulle vaihtoehdoksi suot?
Tässä on ristiriita teoreettisen täydellisyyden ( = mahdoton sattua onnettomuus ) ja todelisuuden kanssa.
80 - 100 metrin turvaväli ei ole mahdollista toteutua todellisessa elemässä, ainakaan Suomessa.
Viisain olisi kieltää kaikki liikkuminen ( yli 20 km / h ). vain siten onnettomuusriski olisi lähes täysin poissa.
- Jos siis jokainen vain muistaa omalta osaltaan luvata, ettei itselle satu onnettomuutta, kenellekään ei satu. Tehdään sitten niin ja ajetaan näin hölmöt liikenneturvasta huolehtivat tahot konkurssiin!
Miksei tätäkään kukaan ole aiemmin keksinyt; oltaisiin säästytty monelta turhalta liikennevahingolta!
"- Ehdit siis sitten reagoida siihenkin, jos edellä ajavasi vastaantulijalta puhkeaa pinnoitettu eturengas, ja hän kiepsahtuu edellä ajavasi nokkaan sillä seurauksella, että ne pysähtyvät (samaa nopeutta saman painoisilla autoilla) ajavina siihen paikkaan?"
( Lainaus sitäsaa )
Aika teoreettisestim haettu tapaus: kaksi samanpainoista autoa ajaa päin toisiansa täysin kohtisuoraan ja 100% symmetrisesti toisiinsanähden.
Aina ne suuntaansa vaihtaa ja usein jopa ehtivät jarruttaan, ainakin toinen. Tuskin silti sattuu montaa tapausta 100 vuoteen.
En tarkoita,että pysähtyä ehtisin, mutta ehtisin väisttään esim pientareelle tai valitsemaan pehmeää paikkaa.
Kuten sanottu tämä otsikko on joutunut teoreettiseen käsittelyyn.
Palataanko takaisin todelliseen maailmaan.
Ohjatahan voi kolaritilanteesskin, vai laitatko kädet silmille ja sanot: mitään ei ollut tehtävissä ( näin usein kuulu sanottavan ). Aina ON JOTAKIN TEHTÄVISSÄ.
Verrattain usien näkee kolariautoja joilla on tyrmätty esim valopylvääseen aivan keskellä nokkaa. Taatusti tuossatapauksessa olisi vielä voinut tehdä jotakin, mutta ei ole tehty.
Sekään ei ole sanottua, että ajat aina sen PAINAVAMMAN auton takana tai että edes mielikuvituksessasi osaisit arvailla mistä ja mitä minnekin sinkoaa (väistämisaiettasi silmällä pitäen). Olen asiasta keskustellut mm. kaksi kertaa kuolemankolarissa mukana olleen ammattikuljettajaystäväni kanssa. (Oksettaa vieläkin.)
Myönnän että herpaantumattomat (ja meitä myös etevämmät ja enemmän tienaavat) F1-kuskit (ja myös RR-miehet) näyttävät pystyvän kilpailutilanteissa uskomattomiin suorituksiin. Sellaisten suoritusten varaan ei kuitenkaan normaaliliikennettä kannata laskea. Jopa Schumi ajoi toissa kesänä moottoritiellä toisen perään, kun keskittyi muuhun. Hävettihän häntäkin tietysti pirusti - sentään moninkertaista maailmanmestaria.
Eli se siis siitä. (Vaikka ehkä Häkä taikka Räkä olisivatkin onnistuneet koukkamaan... jos ei ilon niin kyynelten kautta...)
Mutta palataan todellakin todelliseen elämään. Tätä ei enää hyödytä jatkaa. Jatketaan tuolla ikäihmisten ajokuntoasioissa.
Kuulostaa vähän rekkamiesten lehdistömiehen mielipiteiltä nämä turvavälin kiristäjien mielipiteet. - Kohta siihen kumminkin joku ajaa... jne. Eihän sillä autojen väliin jätettävällä välillä tietä itselle vallata vaan koitetaan turvata oma näkyväisyys eteenpäin, riittävä reagointiaika itselle ja jos vähääkään on tullut taloudellista ajotapaa tutkittua niin myös oman jouhevan ja ennakoivan ajotavan turvaaminen siinä tavoitteena on. Ei siis ehtiminen seuraaviin liikennevaloihin tietyssä järjestyksessä ja just tämän näköisen perän takana!
terv OoPee
Kysyit mielipidettäni sopivasta turvavälistä 90:ssä. Siteeraan ensin Tieliikennelain 10 § (välimatka ajoneuvojen välillä) ja 23 §:ää (tilannenopeus) ja sitten puhun luonnonlaeista.
Ajoneuvon väli on oltava sellainen, että päälle ajon vaaraa ei ole, jos edellä ajava ajoneuvo pysäytetään (10 §). Ajoneuvo on voitava pysäyttää ajoradan näkyvällä osalla kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa (23 §).
Nämä antavat tulkinnan varaa. Jos edellä ajava ajoneuvo pysäytetään? Miten nopeasti? Autoissa on isoja eroja johtuen renkaiden, jarrujen ja iskunvaimentimien kunnosta, joten en voi lähteä siitä, että pystyn samaan hidastuvuuteen kuin edellä menevä. Tämä siis edellyttää väliksi vähintään reaktiomatkaa kun olen huonoimmillani plus arvattu hidastuvuuksien ero. Reaktioaika vaihtelee 1-2 sekunnin välillä, oletan omakseni 2, autojen eroksi oletan 50 %, joten päädyn kolmeen sekuntiin 90 km/h TLK 10 §:n perusteella.
Sitten 23 §, voitava pysäyttää ajoradan näkyvällä osalla kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Minä tiedän autojen onnettomuudessa pysähtyneen paikalleen (sama nopeus ja paino suorassa nokkakolarissa) ja tiedän hirvien, peurojen, ihmisten kävelevän tielle.
Se, onko nämä asiat ennalta arvattavia lain mukaan tietävät tuomarit, minä tiedän vain, että näin on monille käynyt. En noudata lakia ollakseni kiltti poika vaan koska tämä poika haluaa olla vaimon kanssa tuhma illalla ja siihen riittää vähempikin jäykkyys kuin rigoris mortis.
Fysiikan suureissa, matkana ja aikana tämä tarkoittaa ihmisen keskimääräisellä reaktioajalla (1,4 s) 70 m kuivalla asvaltilla hidastuvuudella 7 m/s2 (katsastuksessa vaaditaan 5). Märällä asvaltilla 114 m. Ajassa tämä tarkoittaa n. 5 (kuiva) ja 8 sekuntia (märkä) (Liikenneturvan nettisivulta).
Sanoisin, että näiden tietojen perusteella kaikki alle 3 sekunnin (= 75 m) on armotta liian vähän, sen päälle tuleva on kaikki hyvää henkivakuutusta.
"Sanoisin, että näiden tietojen perusteella kaikki alle 3 sekunnin (= 75 m) on armotta liian vähän, sen päälle tuleva on kaikki hyvää henkivakuutusta." Lainaus TeeCee
Jos tuon kaikki omaksuisivat tarvittaisiin Helsinki - Lahti ja Helsinki - Tampere välille 6-kaistainen moottoritie kattamaan nykyinen liikennetiheys. Vai siirtyykä loput juniin ja busseihin. Kuka silloin saa ajaa omalla autolla? ( TeeCee ja Laguna ?) Linkolan oppeja ?
Mitä teen kun nyt ajan tuolla 75 m turvavälillä vilkkaassa liikenteessä ja joku kiilaa siihen väliin, hidastanko vauhtia, jotta saan etäisyyden taas oikeaksi, koska hidastan seuraava takaani ohittaa minut ja taas joudun hidastamaan. Jos taas pidän vain osaajan oikeaa turvaväliä niin että pidemmällä matkalla muodostaisin oikean turvavälin, olisin suuressa vaarassa.
En nimäkään mitää täys uuno ole jotta tuon omaksuisin. Mieluimmin vaikka ne ajovalot päällä, Kiitos.
Toimii ehkä Lapissa, mutta eihän silti teoriaa ja käytäntöä pidä sotkea keskenään.
Aina kun kaksi esinettä liikkuu toisiinsanähden on mahdollista, että ne törmäävät. Yhtä järkevää ? ja perusteltua ? on kieltää kaikki liike, edes teoriassa. Meteoriittejäkin putoaa, ilmakehän suojaus ei aina riitä. Yhtähyvin avokattoisuus ja kattoluukku on turvariski.
0,1,2,3 <=> 1,2,3 jne ????
Sinun kokemuksesi mukaan tuollaista turvaväliä ei voi pitää, minä ajan sillä jatkuvasti, mitä siinä voi sanoa. Autoja tulee väliin, mutta ei se turvaväli pelkästään minua varten olekaan vaan siksi, että siihen myös mahtuu turvallisesti ohittajat. En minä sitä väliä lasermittarilla vahdi, tuossa on jo varaa satunnaisen ohittajan tulla ja mennä. Minulle jää aikaa seurata oikeasti tärkeitä asioita, tavallisesti minun ei tarvitse edes kajota cruiseen.
Pitäisi päästä kyytiisi katsomaan, miten se turvavälin pituus tukkii moottoritien, abstrakti ajattelukykyni ei riitä hahmottamaan ongelmaa. Minun siellä ajaessa ohittaja palaa eteeni ajokaistalle ja ohituskaista on taas vapaa. Koska hän on ohittaja, hän katoaa edestäni luonnollista tietä, ei minun tarvitse hidastaa takana tulevien riesaksi.
Tien ruuhkautuessa turvavälin merkitys vaan kasvaa. Kaupungissa väli on tietysti pienempi, mutta monen auton mittainen kuitenkin. Ei muuta kuin vilkku päälle ja kaistaa vaihtamaan. Jos tunkisin edellä ajavaan kiinni se ei poistaisi mihinkään toisen kuskin kaistanvaihtotarvetta. Hän joutuu kyttäämään sopivaa rakoa, mikä hidastaa taatusti liikennettä sekin, tosin toisella kaistalla, mutta minä lasken senkin liikenteeksi.
On toki selvää, että lyhyillä väleillä autoja mahtuu tietylle matkalle enemmän, mutta se matematiikka sopii parkkihallin suunnitteluun, liikenteen idea on liikkuminen (turvallisesti). Siis KAIKKIEN liikkuminen, ei vain minun. Välin pitäminen kuluttaa tien kapasiteettia, mutta vähemmän kuin mitä huomattavasti parantunut sujuvuus tuo takaisin. Mahdollisimman lyhyessä vetoketjussa ovat hakaset ilman välejä, mutta toiminta kärsii aika lailla.
Olet joskus kertonut kokemuksistasi ulkomailla. Hampurin tilastojen mukaan kaksi yleisintä syytä liikennekuolemiin ovat liian lyhyet ajoetäisyydet ja liian suuri nopeus. Liikennetiheyden kasvaessa samat ongelmat kasvavat meilläkin. Sinun lääkkeesi on sama kuin Hampurin suurin vaiva.
Verrattain usein, vaikka autoni ei öljyä poltakkaan, tapahtuu, että takana roikkuja ohittaa vain minut ja jää eteeni kymmeniksi kilometreiksi. Miksi, sitä en ymmärrä. ( käyttäessäni myös cruisea, joten nopeuteni ei ole ollut poukkoilevaa ) Tätä tarkoitin, kun esimerkinmukaisen turvavälin kerroin ajonopeuttani alentavan.
Hampurintauti:
Ihmeen vähän kolareita käytännössä Saksan moottoriteillä tapaa suhteutettuna liikennemäärään. ( Tosin kolarit jotka moororibahnilla sattuvat on usien monen auton suma ) Käsittääkseni tuon on usein aiheuttanut poikkeavalla nopeudella ajavat ( yli 200km /h ja alle 100 km /h ). Hampurintauti.
Jopa asuntovaunua vetävät ajelevat 130 -160 km/h riippuen maastosta, joten hekään eivät sotke liikennettä kuten Suomessa.
Noiden "alinopeuksien" takia sakut halusivat Trabantit ja Warret pois, tapporahalla höystettynä, liikenteestä.
Asia jota aina Saksassa ihailen: sateen sattuessa nopeudet putoavat jopa 100 km / h ja heti, eikä vasta sitten kun kukin itse toteaa pienentyneen kitkan.
Nuo eteen jäävät ovat niitä, jotka ajavat ajattelematta. Tekevät, mikä hyvältä tuntuu milläkin hetkellä. Jos on hermostunut ja kiireinen olo, sitä helpottaa kun saa ohittaa, tulee vähän menemisen meininkiä. Heille ei mahda mitään. Jos en jätä turvaväliä heidän takiaan annan käytännössä idioottien määrätä turvallisuudestani.
Ihmeen vähän kolareita käytännössä Saksan moottoriteillä tapaa suhteutettuna liikennemäärään.
Kun sanot, että kolareita TAPAA Saksan moottoriteillä ihmeen vähän, voit olla oikeassa, en voi tietää mitä siellä tapaat. Mutta keskusteltavana olevan asian kannalta sinun tapaamisesi eivät ole tärkeitä vaan se, mitä siellä oikeasti TAPAHTUU.
Inhoat tätä, mutta esitit väitteen, jota ei voi kommentoida muuten kuin numeroilla, miten muuten tietää onko jotain vähemmän kuin jotain toista.
Kuolleita on moottoritiellä tullut täsmälleen sama määrä (4,1 kuollutta per miljardi km), mutta koko liikenteessä yhteensä tulee Saksassa 11,1 ja meillä 8,5 ruumista samalla matkalla eli 30 % enemmän.
Loukkaantumiseen johtavia onnettomuuksia oli Saksassa moottoriteillä 299/miljoona asukasta, meillä 33. Kaikilla teillä ajettiin vammaan johtaneita kolareita Saksassa 4400, meillä 1200 kpl/milj. asukasta. (tiedot vuodelta 2002, IRTAD).
Nämäkin luvut on hyödyllistä tietää kun päättää, mistä ottaa oppia ajotapaansa.
Kiitoksia TC:lle tyhjentävistä vastauksista!
Ei mielestäni Saksalaisten ajotavoissa kovin pahoja puutteita ole. Baanojen liikenne on huomattavasti meikäläisten moottoriteitä sujuvampaa. Porukka antaa tietä, eikä tarvitse käyttää Suomessa niin tuttuja kilometrin kiihdytyskaistoja jotta pääsisi johonkin väliin. Kaikin puolin huomaavaisempaa meininkiä. Nuo loukkaantumis- ja kuolleisuusluvut varmaan liittyvät siihen, että usein ainakin itse Saksassa ollessani olen nähnyt, kun jotkut vetävät vasenta kaistaa niin kovaa kun koslasta/pyörästä lähtee. Varsinkin kaistaa vaihdettaessa saa olla tarkkana, ettei kukaan tule takaa.. Varsinkin meikäläisestä oli aika yllättävää, että vaikka Octavian mittarissa oli 170km/h niin silti ohi mentiin uskomattoman nopeasti..
Tilannenopeudet ovat usein liian suuria... Myös liikennemäärät ovat paljon suurempia ja ruuhkat ihan eri tasoa.. Auto Motor Und Sportissa oli joskus juttua Saksan liikenneongelmista. Syytettiin mm. rekkakuskeja siitä, että ajetaan puskurissa kiinni moottoritienopeuksissa ja näytettiin karmeita kuvia..
Mielestäni vikaa on nopeuksissa ja liikennemäärässä, mutta ajotavat on paljon Suomea paremmat.
Tämä saattaa vain olla mielipiteeni. En ole tarkistanut sen todenperäisyyttä mistään lähteestä, paitsi itse olemalla Saksassa ja katsomalla paikallisia ohjelmia..
Moottoritiellä meillä on minunkin mielestäni opittavaa Saksasta. Saamme aikaan saman määrän ruumiita paljon pienemmillä nopeuseroilla ja liikennetiheyksillä. Näin käy kun liikennesivistys puuttuu. Kokonaisuuden hahmottaminen rajoittuu omaan liikkumiseen, ei osata ajatella liikennettä kokonaisuutena, jossa on mukana muitakin. Turvaväliä tai valoja ei käytetä, koska omat refleksit ja havaintokyky on ylivertainen jne. Oma nopeus on pyhä asia ja täsmälleen oikea, muut pyörivät jaloissa tai kaahaavat.
M-tie on liian hyvä ja moderni keksintö metsäläisille. Meidän asenteella pärjätään sodassa mutta liikenteeseen se on huono. Saksalaisetkin on hyviä sotimaan, mutta ne uskoo puhetta ja niille m-tie on jo vanha keksintö.
#&%£$!*, vaan 98 sanaa!!
Pakkohan se on minunkin tuotava mielipiteeni esiin..
Kuvitellaanpa Il diavolo, että sinä osaat ajaa niin kuin sinä sanot ja pystyt pitämään tilanteen ainakin suurin piirtein hallussasi sellaisessa tilanteessa, että edellä tapahtuu jotain yllättävää.
Entäpä jos tilanne onkin sellainen, että SINUN autostasi puhkeaa se rengas ja ajaudut vastaantulevien kaistalle törmäten osittain vastaantulevaan autoon, sinun autosi pyörähtää, mutta jää kuitenkin tielle omalle kaistallesi. Kyseinen onnettomuus ei olisi aiheuttanut sinulle vakavia vammoja (koska autosi turvalaitteet pienensivät vahinkoja), mutta sinun autosi takaa tullut toinen auto törmääkin sinun autoosi tuhoisin seurauksin, saat alaraajahalvauksen ja lopun elämää suurin murheesi on se, että kukahan sinut ja sinun pyörätuolisi tänään nostaa bussin kyytiin.
Nyt sitten vastaat kuitenkin, että "se ajaa, joka osaa" ja sanot, että takaa ajanut on ajanut taitoihinsa nähden liian lähellä. Takana tullut on kuitenkin voinut ajatella osaavansa ajaa tarpeeksi hyvin pitääkseen "turvavälin" alle 2:ssa sekunnissa (ehkä näin onkin), mutta onkin juuri ennen onnettomuutta saattanut esim. kyllästyä Radio Novan tarjoamaan musiikkiin ja ruvennut ruuvaamaan automankkaansa YleX:ää, eikä huomannutkaan sinun renkaan puhkeamista ja törmäsi autoosi alle kahdessa sekunnissa sinun onnettomuuden jälkeen.
Mielestäni kyseinen tilanne ei ole millään lailla teoreettinen vaan täysin realistinen (vrt. jonkun muun mainitsemaan tilanteeseen: kaksi samanpainoista autoa, samat nopeudet, 100%:nen törmäys).
POINTTI ON SIIS SE, että olisit ko. tilanteessa (tai ainakin sen jälkeen) varmaan toivonut, että takaasi tullut autoilija olisi pitänyt hieman pitempää väliä sinuun ja näinollen ehtinyt joko jarruttaa tai väistää, vaikka ruuvasikin soitintaan (ja tuo soittimenruuvaus on vain yksi kuljettajaa häiritsevä asia).
Edelliseen lisäyksenä: moottoripyörällä ajelu nopeuttaa kummasti hahmottamaan turvavälin merkityksen (samalla tavoin kuin se syanidipilleri suussa, kuten joku hauskasti jossain totesi).
Kun ajelee rajoitusten mukaan ja taakse liimautuu hempukka ihailemaan takakumin leveyttä, kuumien väreiden sijaan meneekin kylmät väreet. Mitä jos lähtee kuin rusakko makuulta rusakko itse omin voimin pöheiköstä eteen? Jarruttaisin abseilla satasesta 10 metrissä pysähdyksiin, mutta kannattaako tehdä niin, sillä tiedän että parhaimmillaankin takana tuleva saa autonsa pysähdyksiin 38 metrin matkalla. Ja siinä ei ole edes hempukan reaktioaikaa vielä laskettu mukaan. Gulp!
Tästä syystä koen, että lyhyt ranneliike on oikeutettu tarvittavan turvavälin tekemiseksi. Mutta ei koko rahalla!
Villehon:
Esittämäsi tilanne oli teoreettinen ja epätodellinen, yhtälailla voin väittää., että tyhjällä renkaalla pystyn ajamaan suoja-alueelle ( viheriölle )
On renkaita puhjennut ennenkin. ( räjähtämällä )
Palstalla kerroin aiemmin, että kolaritapauksen jälkitilanteessakin pitää / voi ohjata ja jopa ajaa.( ainakin yrittää,( jos auto kaatuu. kyseessä on 50% ojausvirhe ) ), eikä nostaa käsiä silmille ja alkaa kirkuun. Luantoa se kyllä hieman vaatii.
Sitäsaa:
"Mitä jos lähtee kuin rusakko makuulta rusakko itse omin voimin pöheiköstä eteen? Jarruttaisin abseilla satasesta 10 metrissä pysähdyksiin,"
Jos onneton meet rusakon takia aiheuttamaan liikenneonnettmuuden vastaat kaikesta: OLET SYYLLINEN. ( aiheutit onnettomuuden lähes tahallasi ( ainakin juridisesti) )
Sinun pitää tietää mitä liikenteessä saa tehdä ja mitä ei. Toivottavasti.
Pysyn kannassani, yksi todennäköisimmistä kokotien levyisestä pakkopysähdystarpeesta on, että meteoriitti putoaa.
( Asterix: " taivas putoaa" )
H:ki Tre moottoritiellä ( Janakkala ) taas: Vaikka poliiseilla oli hätävilkku päällä niin toiset ajoivat silti sokkona sumaa päin, joten ei mikään keino absoluuttisella varmuudella anna 100% suojaa.
Mielestäni tuo hätävilkun noudattamattajättäminen on kaukana turvaväliteoriasta.
villehon sanoi: Takana tullut on kuitenkin voinut ajatella osaavansa ajaa tarpeeksi hyvin pitääkseen "turvavälin" alle 2:ssa sekunnissa..
Tuo 2 sekuntia tarkoittaa käytännössä 1 0 sekuntia aikaa toimia (reaktioaika on 1-2 sek), keskimäärin n. 0,5 sekuntia. Viimekesänä jouduin toimimaan niin nopeasti kuin pystyn, auto tuli marketin pihasta eteeni. Se sai pysähtymään niin, että nokka tukki puoliksi minun kaistani. Jarruun ei ehtinyt hipaistakaan, väistin vasemmalle kaistalle (ehtimättä katsomaan oliko siellä ketään) ja heti perään tulin nopeasti takaisin omalle kaistalle. Autoni lähti vastaheittoon, jonka sain nippa nappa haltuun. Kuiva kesäkeli, nopeus rajoituksen mukainen 50.
Opin muutaman asian: Puoli sekuntia on älyttömän pieni aika. Autoni oikean takarenkaan paineet olivat 0,3 bar alle normaalin. Väistöliike 120:ssä saattaa vaatia hiukan enemmän kuin mitä elokuvista voi päätellä.
Tämän jälkeen harkitsin turvavälini pituutta uudelleen. Ja PITÄKÄÄ MOOTTORIPYÖRIIN AINAKIN PUOLET PIDEMPI MATKA KUIN AUTOON, NE PYSÄHTYY AIVAN TAJUTTOMAN HYVIN.
Kolaritapauksen jälkitilanteessa vaatii useimmiten suorastaan yliluonnollisia kykyjä ehtiä edes nostamaan kädet silmilleen ja alkaa kirkua. Kolaritilanne on ohi yhtä nopeasti kuin alkaakin. Pienen tönäisyn (tai rengasrikon) jäljiltä tilanne voi toki olla pelastettavissa, mutta ei kolarin.
Muistan kuinka joku kerran kyseli oliko 90-luvun alun S-Mersuissa turvatyynyt vakiona. Hän näet halusi mahdollisimman turvallisen auton, jossa ei ehdottomasti saa olla turvallisuutta heikentäviä turvatyynyjä; eihän kolarin jälkeen voi enää ohjata kun sellaiset tyynyt ovat lauenneet silmille...
Minulle vahingot tulevat aina täytenä yllätyksenä, en kuule edes sitä elokuvista tuttua jännitystä tihentävää musiikkia. Kun kaadan lasini, huomaan sen vasta kun sisältö on jo sylissä. Kun kaadun jäällä, se on vaan yksi humaus ja siinä sitä ollaan rähmällään. Kun lyön vasaralla sormeeni, minua sattuu yhtä aikaa kun havaitsen vaaran. Kun kuuntelee kolariin joutuneiden puheita, heillä näyttää olevan sama vaiva. Auto tai hirvi tai jalankulkija havaitaan yhtä aikaa tai jopa sen jälkeen kun jysähtää. Monet kyselevät vielä sairaalassa, että mitä tapahtui. Eikä kukaan ole ainakaan minun tietääkseni myöntänyt osanneensa odottaa sitä jysäystä.
Joko kuulun onnettomuuteen joutuneiden kanssa tavallista hitaampien tampioiden ryhmään tai sitten on niin, että vahingot tapahtuvat vahingossa. Ehkä niitä juuri siksi sanotaan vahingoiksi?
Jos vahingot tulevat muillekin yllätyksenä, olisi varmaan järkevämpää keskittää ponnistelunsa pyrkimyksiin olla tulematta yllätetyksi kovin usein kuin kehittää refleksejään. Molempi tietysti parempi, mutta minä priorisoisin näin.
Joo, on se kumma mistä näitä riittää vai sikiääkö niitä koko ajan lisää?
5-vuotiaan itseluottamuksen omaavia viittahahmoja, jotka yli-inhimillisten avujensa vuoksi selviävät kaikesta.
Elokuva- ja sarjakuvamaailmassa elävän asenteeseen ei vaikuta kuin raju omakohtainen kokemus. Valitettavasti.