Liikennekäyttäytyminen

Sano, Sielunvihollinen, mitä mieltä olet sinun ja Tepon kuvaamista tavoista liikkua liikenteessä, onko hyvä vai paha asia? Aiemmista kommenteistasi olen päätellyt, että tuo on mielestäsi oikea tapa. Eli tilanteeseen sopivasti oman harkinnan mukaan soveltaen ja periaatteella, että enemmistö ei voi olla väärässä, mennään massojen mukana. Yllä olevan kommenttisi luettuani tuli mieleen, että oletko eri Pirulainen kuin se vanhalla TM:n palstalla kirjoitellut.

Maalaisjärki minutkin sai ajattelemaan, että liikenteessä on varmaan joku punainen lanka, mikä on järkevää ja mikä ei. Tämän vuoksi aloin etsiä erilaisia tilastoja, joista onkin selvinnyt, mitä onnettomuuksiin tähän mennessä joutuneet ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. He ovat tehneet monia niistä asioista, joita sinä luonnehdit sujuvuudeksi.

Ja kyllä, minä luotan tilastoihin, mutta en mainoksiin. En väitä, että tilastot ovat oikeassa, onhan se teoriassa mahdollista, että joku sormeilee Euroopan ja USA:n tilastoja (muista en juuri ole lukenut kielivaikeuksien vuoksi). Jos näin tapahtuu, se on niin taitavasti tehty, että pelkästään kunnioituksesta tekijöitä kohtaan uskon heidän tilastoihinsa, koska vaihtoehto olisi se, että yrittäisin itse laskeskella esimerkiksi kuinka paljon ajovalopakko on laskenut onnettomuuksia vai onko laskenut yhtään. Minäkin olen ajanut saman rupeaman, miljoona kilometriä, enkä ole niistä oppinut muuta kuin että tien päällä näkee vain tuulilasin leveydeltä maailmaa. Suomessa ajetaan päivässä 140 milj. km, joten tuosta vaivaisesta millistä ei kannata laulua tehdä.

Tarkoitan tilastoijien taitavuudella sitä, että kun näissä asioissa kerran lähtee valehtelemaan on loputtomassa suossa. Ei riitä, että vääristelee tietoja kerran jonkun tahon eduksi, myös 10 vuotta myöhemmin jonkun muun tutkimuslaitoksen jossain toisessa maassa on osattava valehdella samalla tavalla, jotta totuus ei paljastuisi. Olisihan hassua, jos Suomessa ajovalopakko vähentäisi onnettomuuksia 20 % ja Ruotsissa se vaikuttaisi vain 5 % tai ei mitään.

Tämä eri maiden välinen vääristelyoperaation synkronoinnin vaativuuden ymmärtää kun tutkii, mistä meidän omat tiedot kerätään. Tilastokeskus kerää tietoja poliisin virallisista pöytäkirjoista, joita täydennetään kuolemansyyntutkijoiden raporteista, tielaitoksen tiedoilla onnettomuuspaikoista ja tutkijalautakuntien raporteilla.

Samoja tietoja omiin tarpeisiinsa tilastoivat myös Tielaitos ja kunnat. Myös VALT (Liikenneturvallisuustoimikunta) kerää omaa, edellisistä erillistä tilastoa, jonka päälähteenä on eri vakuutusyhtiöiden korvaamat tapaukset.

Edelleen tietoja onnettomuuksista tilastoivat sairaalat ja terveyskeskukset omiin tarpeisiinsa ja kaikista edellisistä ja myös toisistaan erillään.

Monissa maissa tämä tiedonkeruu tapahtuu eri osissa toisistaan erillisinä prosesseina. Esimerkiksi Saksassa liittotasavalloittain, Sveitsissä kantoneittain, USA:ssa osavaltioittain. Lisäksi monet isot kaupungit pitävät vielä omia, keskushallinnosta ja osavaltiosta täysin erillään olevia tilastoja.

Tästä seuraa, että kaikki tilastoitavat asiat on tilastoitu eri organisaatioiden toimesta moneen kertaan jo samassa maassa, saati sitten kun otetaan tiedot vaikka Euroopasta. Toisistaan tietämättömät tutkijat sitten vääntelevät ja kääntelevät näitä tietoja, vertailevat kaupungeittain, sairaaloittain, osavaltioittain, maattain tarkoituksenaan saada esiin jokin yllättävä asia, joka muilta on jäänyt huomaamatta. Joku nuori kunnianhimoinen tutkija Oxfordissa haluaa olla se, joka huomasi fluorin lisäämisen vesijohtoveteen jossain Finland-nimisessä maassa lisänneen sen maan Hyvinkaeae nimisessä kaupungissa 41-50 vuotiaiden polkupyöräilijöiden onnettomuusriskiä 2,4 % täyden kuun aikana. Jos samaa ilmiötä ei tapahtunut Itävallassa, hänellä on käsissään ehkä tiedemaailman sensaatio, jota Suomen Liikenneturvan on turha yrittää pimittää.

Sinulla ei nähtävästi ole kovin ruusuinen käsitys meistä kanssaeläjistäsi, mutta vaikka me olisimmekin kaikki hyväuskoisia hölmöjä tai lahjottuja, en silti saa itseäni uskomaan, että maailmassa ei olisi yhtään kunnianhimoista rehellistä tutkijaa, joka ei huomaisi, että nämä tuhansista eri sairaaloista, vakuutusyhtiöistä ja ties mistä ympäri maailman tulleet tiedot eivät sovi yhteen sen Suomalaisen tilaston kanssa, jota Tilastokeskus pitää yllä.

Jos siis joku kuitenkin on tässä huijauksessa onnistunut ja tilastot ovat puppua niin kuin epäilet, se on paljon miehitettyä Mars-lentoa monimutkaisempi operaatio ja minä uskon heitä silkasta kunnioituksesta.

Oletko ajatellut kumpi on huonompi vaihtoehto; että sinä olet väärässä vai että minä olen väärässä tilastojen suhteen? Jos ajaisit sääntöjen mukaan, mitä menettäisit, jos niistä ei olisikaan hyötyä? Ja mitä voit menettää, jos sääntöjen noudattaminen olisikin sellainen turvallisuusriski, kuin tilastot väittävät? Tällaisia ajatuksia MINÄ pidän maalaisjärjen käyttönä; mitkä ovat mahdolliset haitat ja mahdolliset hyödyt eri vaihtoehdoissa parhaassa/huonoimmassa tapauksessa.

Kumma miten erilaisiin johtopäätöksiin me päädymme, vaikka kumpikin käyttää samaa maalaisjärkeä. Uskallatko tosiaan antaa tällaisillekin taukeille oikeuden sen käyttöön liikenteessä?

Tuo muuten pisti pahasti silmään, kun moitit minua siitä, etten viitsi paneutua liikenneturvallisuuteen itse vaan käytän uusavuttomana valmista tietoa. Me olemme ajaneet suunnilleen saman matkan, minä olen sen lisäksi tutkinut ”valmista tietoa” aika lailla. Minä väitän, että ajamalla olen oppinut pääasiassa vain auton käsittelyä ja paljon vaarallisia asenteita, joista on ollut iso vaiva hankkiutua eroon.

”Valmiista tiedosta” olen oppinut monia asioita, joita ei voi oppia vaikka ajaisi 10 Mkm. Lisäksi olen ajanut molemmilla ajotyyleillä, joustavasti maalaisjärjellä sekä jäykästi sääntöjen mukaan, suunnilleen puolet ja puolet. Minulla on mielestäni etua lisätiedosta ja kokemuksesta molempien ajotyylien eduista ja haitoista. Puhut kuitenkin kuin näistä olisi haittaa mielipiteitteni muodostamisessa.

Tänään aamulla 100 km/h rajoitusalueella, nelikaistaisella tiellä: ajoin vasenta kaistaa noin 10% oikeanpuoleisen kaistan liikennettä nopeammin. Siirtyessäni vasemmalle kaistalle näin peilistä vasenta kaistaa lähestyvän ajoneuvon noin 400 metriä takanani. Vauhtini ei riittänyt tälle takaa lähestyneelle farkku-bemarille, niinpä kuljettaja ohitti kahden kaistan liikenteen oikealta puolelta liittymärampin loppupään ja pientareen kautta. Vauhtia tällä sankarilla oli noin 140 tekohetkellä. Noin 10 sekunnin sisällä olisin siirtynyt takaisin oikealle kaistalle.

Jos bemari olisi suistunut poikittain oikeanpuoleisten pyörien pudottua asfaltilta pientarelle tai törmännyt liikennemerkkiin, kuolonuhreja tai vakavasti vammautuneita olisi tullut 3-5.

Kaipaisin TODELLAKIN poliisia valvomaan liikennettä. Jos kukaan ei jää kiinni, harva noudattaa enää tieliikennelakia juuri miltään osin.

Jos poliisi ei valvo ajotapoja, tulee sen luopua myös tavanomaisesta nopeusvalvonnasta tasapuolisuuden nimissä.

Hummerin ostopäätös ei ole kaukana. Eihän täällä uskalla enää muutoin liikkua.

audiencedille:
No se ainakin oli ns. riskikuljettaja. Niistä puhuminen on vaikeaa, koska kaikki olemme sitä joskus eikä kukaan ole sitä aina, mutta tuo lienee selvä tapaus. Näitä riskikuskeja on koitettu kartoittaa ja on huomattu, että n. 10 % kuolonkolariin joutuneista miehistä oli ottanut yhtä aikaa vähintään neljä tietoista riskiä. Naisista näin oli tehnyt 1 % ja heillä olikin sitten melkein viisinkertainen mahdollisuus miehiin verrattuna välttää kuolema liikenteessä .

Mutta missä menee se raja? Vähintään yhden tietoisen riskin oli ottanut 6 miestä kymmenestä, eli vain 4:ssä tapauksessa 10:stä mieskuski oli mukana kuolonkolarissa täysin syyttään. Pitääkö tästä päätellä, että kuusi kymmenestä miehestä on riskikuljettaja?

Kun kirjattujen riskien joukossa on sellaisia kuin sosiaalinen tilanne, väsymys, sairaus, mielentila, ylimääräiset motiivit ja kiireisyys, ei voi mitenkään välttyä siltä, että jokainen kuski on joskus riski. Minä olin vähällä ajaa tänä aamuna partani deodoranttipullolla, seisoin peilin edessä, tuijotin hölmönä kuvaani dödöpullo melkein leuassa kiinni ja mietin, että mikä asia se on joka nyt vaivaa, joku ei ole kohdallaan.

Jos kuvaamassasi tilanteessa olisi tullut ruumiita, tilastoon olisi saattanut tulla merkintä ylinopeudesta, ajoasenteesta ja ehkä kiireisyydestä. Näistä ainoastaan nopeus on sellainen, jota voidaan valvoa tehokkaasti (=paljon tapauksia per käytetyt työtunnit). Muut vaativat poliisilta ajelua liikenteen seassa ja tapausten poimintaa yhden sieltä ja toisen täältä. Siitä ei saa sellaista liukuhihnatyötä, miksi tutkapartion voi organisoida.

Kun me vaadimme poliisilta läsnäoloa liikenteessä meidän pitää myös vaatia sille resursseja. Jos poliisi nyt panostaisi liikennevalvontaan, he siirtäisivät siihen resursseja jostakin muusta työstä. Minusta poliisi on jo nyt liian vähän valvomassa yleistä turvallisuutta, jo nyt kestää liian kauan saada poliisi rikospaikalle, monen kylän poliisiasema on tyhjä jo nyt. Rikospoliisi ei tule edes paikalle monissa tapauksissa, koska pikkujuttujen tutkintaan ei kuitenkaan riittäisi miehiä, talousrikoksia vanhenee, kun tutkijoita ei ole tarpeeksi, huumeet leviävät, koska huumepoliisien määrä ei lisäänny ongelman kanssa samassa suhteessa.

Näissä oloissa en ihmettele, että poliisi tutkaa nopeuksia, joissa hyötysuhde käytetyn resurssin ja ”asiakaskontaktin” välillä on paras. Verkoilla saa enemmän kalaa kuin mato-ongella. He ovat ainakin tiedotusvälineissä kuulemieni kommenttien perusteella meitä maallikoita paremmin selvillä tilanteen ongelmallisuudesta.

Moottoritien kiihdytyskaistoilla ajetaan usein huomattavalla alinopeudella moottoritielle!! Todella vaarallista touhua..
Hamekangas kauppaan saisi tuollaiset jäädä eikä moottoritielle mitään asiaa!

” Mikä pisti siunut "kääntämään kelkkaa" ?”

Siinä ajellessa oli aikaa ajatella. Kun tarpeeksi monta tuhatta tuntia seuraa muiden päätöntä ryntäilyä huomaa jossain vaiheessa, että koska tuo toinen näyttää noin tehdessään idiootilta, minun täytyy näyttää samalta tehdessäni samoin. Aloin jättää pidemmät välit, vähensin ohitukseni vain niihin, joista oli odotettavissa oikeasti hyötyä (siis muutakin hyötyä kuin hauskan pito).

Koska muutama kymmenen metriä lisää turvaväliä mahdollistaa huomattavasti paremmat näkymät ja antaa paljon enemmän aikaa katsella ympärilleen, näin nyt entistä paremmin, miten ”sujuvasti” ajavat törmäilivät kuin päättömät kanat ja hermostuttivat itsensä lisäksi kaikki lähellään.

Nämä kokemukset muokkasivat asennettani, mikä taas teki mahdolliseksi suhtautua avoimin mielin eteeni tulleeseen informaatioon. En ollut ennen huomannutkaan, miten paljon asiasta kirjoiteltiin, olin ennen ohittanut tämän aiheen, se ei kiinnostanut, koska tiesin jo tarpeeksi.

” Jostakinhan sinun täytyy saada tyydytystä, että jaksat olla siellä kaidalla nuhteettomalla polulla.”

Kyllä minä saan tyydytystä ja se tulee siitä, että osaan jotain monia muita paremmin. Mitä enemmän omaksuin tutkittua tietoa liikenteestä sen enemmän huomasin esimerkiksi tutkijoiden, poliisien ja vaikka ajokouluttajien puhuvan juuri samoin kuin minä käyttäydyin. Silloin en tiennyt numerotietoa aiheesta, ne selvisivät vasta kun yritin löytää perusteluita, jotka vakuuttavat muutkin mielipiteestäni, kun asia tuli esiin keskustelupalstalla. En voinut sanoa, että teidän pitää uskoa minua koska minä olen asian itse havainnut (piikki).

Minä en tarvitsisi tuota tyydytystä enää. Nykyinen ajotyylini on niin rentouttava, että pelkkä ajamisen helppous entiseen kyttäämiseen ja ryntäilyyn verrattuna palkitsee alussa tarvitun pinnistelyn ruhtinaallisesti. Pinnistelyä tarvittiin paljon, sillä monen sadan tuhannen kilometrin aikana hankituista tavoista oli vaikeampi päästä eroon kuin tupakasta. Auto hiipi itsestään hitaamman puskuriin kiinni, vaikka ohituspaikkaa ei ollut näköpiirissä, kiihdytin risteyksestä, vaikka näin, että kohta täytyy jarruttaa hitaamman vuoksi, hermostuin, vaikka jono kulki vain 10 km/h alle rajoituksen ja matkaa oli jäljellä enää 10 km jne.

Muiden reaktiot? Koitan muistella, mutta ainakaan mitään negatiivista en muista saaneeni. Joskus joku kiittää annetusta ohituspaikasta vilkulla, joskus joku katselee ihmeissään kun poikkean hänen edestään pysäkille ja kiihdytän pysähtymättä pois sieltä, kun auto roikkuu perässä eikä ohita. Aika usein saan tämän kuskin kohta kiinni vaikken välillä muuttanut cruisen säätöjä. Eli ei hänellä ollutkaan kiire, hänestä vain oli ihan luontevaa ajaa turvavälillä, joka oli ehkä vain kymmenesosa hänen rektiomatkastaan.

Yhä useammin tapaa kuskeja, joiden kanssa katse kohtaa ja aistii molemminpuolisen ymmärryksen, kun kumpikin on tiennyt, miten joku tilanne hoidetaan oikein. Esimerkiksi kun molemmat pysähtyvät suojatien eteen antamaan jalankulkijoille tietä, kumpikin tekee sen oma-aloitteisesti, vielä huomaamatta, että toinen tekee samoin. Tai kun autoilija vaihtaa kaistaa ja huomaa minun jättäneen hänelle sitä varten eteeni tilaa tai toisin päin. Vaikka liikenteessä on enemmän törppöjä, suorastaan henkisesti sairaita, on mielestäni myös enemmän rationaalisesti toimivia, joilla sekä tieto että asenne vastaa nykyajan liikenteen vaatimuksia.

” Käsitykseni mukaan täällä TM-foorumissa et ole saanut isompaa opetuslapsijoukkoa seuraksesi”

Tuohon on paha sanoa mitään, minulla ei ole asiasta tietoa. Voit hyvin olla oikeassakin, pinttyneestä asenteesta on erittäin vaikeaa päästä eroon ja asennekysymyshän tämä juuri on. Järkisyin ei kukaan pysty liikenneturvallisuuden huonontamista liikennesääntöjä rikkomalla perustelemaan ja mitä ei pysty perustelemaan on asennetta.

Mitään sanomastasi en voi todistaa epätodeksi joten sen siis on oltava totta; hyvä tie on parempi asia kuin huono tie. Mutta keskustelun aihe oli liikennekäyttäytyminen, ja ymmärtääkseni kuskeilla, joilla on tämän asian kanssa ongelmia, nämä ongelmat vain pahenevat, kun tiet paranevat. Näin sanoi ainakin joku H:gin kaupungin liikennesuunnittelussa mukana oleva tutkija Puskurin haastattelussa.

Huono tie ei aiheuta huonoa liikennekäyttäytymistä, sen saa aikaan huono kuski.

Tien haastavuuden vaikutuksesta turvallisuuteen on kaksi koulukuntaa. Toisaalta tie, joka vaatii kuskilta aktiivista otetta, pitää virkeämpänä, toisaalta tällainen tie on turvattomampi, jos kuski ei sovita käytöstään mutkaiselle ja mäkiselle tielle sopivaksi. Kaikilla ei kantti kestä, kun edellä ajava ei aja tarkalleen hänen haluamaansa nopeutta. ja vaikka järki riittäisikin odottaa turvallista ohituspaikkaa, sitä odotetaan liian lähellä.

Eli taas tullaan samaan kysymykseen: onko se kiinni enemmän tiestä vai kuskista?

Kyllä oikea osoite maksajaksi olisi rötöstelijä itse. Eli sakot sen verran suuriksi, että valvonta kannattaa ja rahoitus poliisien palkkaamiseen saadaan sitä kautta.