Oletko koskaan ohjannut tietoisesti ulos?
Siihenkin kannattaa varautua ja katsella "silläsilmällä", että jos joutuisi väistämään ulos, niin miten sen tekisin, minkä kohteen valitsisi.
Ylinen vika on, että yritetään pysyä tiellä "henkeen ja vereen". vaikka tie olisi tukossa tai osittainen este edessä jne. On jotenkin selkäytimessä, että ulos en aja, vaikka mitä tapahtuisi:
Ennen vaikka päälle ?
Väkisin tiellä pysymisen yrittäminen näkyy mm , että auto on kaatunut
Usein näkee, että on osuttu kohteeseen puskurin / nokan keskiosalla, ikäänkuin olisi oikein tähdätty. ( näitä näkee vakuutusyhtiöiden keskusvarastolla useita )
Pää- ja moottoriteiden suojaalueet ( viheriöt ) on hyvinkin väistämiskelpoisia, kunhan ei pyri liian nopeasti ylös ( kaatuu ).
Talvella penkat on hyvinkin paljon pehmeämpiä kuin esim vastaantuleva auto tai peräänajo. Jos näyttää, että jarrutusmatka ei riitä, jätä jarrutus ja ohjaa ulos, mutta älä lopeta ohjaamista ennekuin auto on pysähtynyut, mikäli mahdollista.
Liian usein kuulee sanottavan: ei ollut enää mitään tehtävissä.
( on otettu kädet ratista silmille ja alettu kirkuun ?? )
Aina on jotakin tehtävissä kun vaan yrittää.
Moni ajoi Turengissa viimetalvena penkkaan, ja selvisi pellkällä takaisin tielle nostamiselle tms. Liian moni ajoi suoraan surman suuhun.
Tämä ei ole yksistään riskinottajan potaskaa, vaan tästä voi olla joskus säästöä jopa vakuutusyhtiölle.
Tietääkseni vakuutus korvaa väistössä syntyvät vahingot ilman kosketusta syyllisen ( aiheuttajan ) kanssa.
Liian usein ajetaan jalankulkijan, pyöräilijän tms päälle, on ehkö vältetty mahdollisia väistöstä aiheutuvia peltivaurioita. Peltiähän se vaan on, ja autot on suunniteltu suojaamaan sisämatkustajia turmilta, sensijaan jalankulkijoille aiheutuvia vammoja suojaavia menetelmiä ei ole juurikaan kehitetty.( ulkopuoleiset turvatyynyt tms. )
Tämä ongelma on huomattu ja siihen on puututtu jopa ajokoulutuksessa. Nykyisin esim Young Driversin koulutusohjelmaan kuuluu perusopintojen lisäksi mm. hätätilanneharjoitukset: nokkakolarin välttäminen, pientareelle putoaminen ja paluu tielle, peräänajon estäminen sekä kontrolloitu hätätilannejarrutus. Mm. pääkaupunkiseudun pelastuslaitokset on kuulemani mukaan lisäkouluttanut työntekijöitään tällaisella koulutusohjelmalla ja itseltänikin löytyy tuore todistus sen suorituksesta. Nämä ovat kuitenkin vain harjoituksia, eikä niillä voida taata, että kuljettaja käyttäytyy opetetulla tavalla hätätilanteessa. Suurin osa kuljettajista painaa jarrun pohjaan ja sen jälkeen "ei mitään ole enää tehtävissä". Liian usein unohdetaan ohjaaminen. Toisaalta täytyy sanoa, että tällaisiltakin tilanteilta vältytään tehokkaimmin pitämällä kunnon turvaväli edessäajavaan.
Henkilökohtaisesti olen välttänyt saamasta yhtä autoa peräpuskuriin ja kolme läheltä piti-tilannetta on ollut. Niistä kaikista on selvitty väistämällä, kun jarrutus ei ole riittänyt. Varsinkin talvella kannattaa olla tarkkana risteyksissä. Välillä takaa tuleva auto tulee liian lujaa, eikä pysty pysähtymään. Silloin "turvaväli" edessä seisovaan autoon tulee tositarpeeseen. Oman tilan hallinta onkin tärkeää- joten kannattaa aina seurata taustapeiliin, miltä takana näyttää... (meni vähän off-topic...)
En yhtään väheksy tahallisen ulosajon turvallisuutta lisäävää merkitystä liikenteessä.
Kunpa se vain menisikin aina näin: onnellinen ALKU, onnellinen VÄISTÖ, onnellinen LOPPU.
Entä kun elämää hallitsee ja käyttäytymistä ohjaa tietty näyttämisen meininki ja sen ihannointi? Aina löytyy niitä, jotka näkevät tässä vain mahdollisuuden sankaritekoon: näyttävä väistö viime hetkellä tyylikkäästi pöpelikköön katsojien hurratessa ja ihaillessa ilmiömäisen taitavaa suoritusta! Nimi ja kuva lehteen, hengenpelastus-, vienti-, Nobel- ym. palkinnot ja tallipäälliköt/naiset/yms. jonoon - ai sitä testosteronin määrää!
Eikä siinä mitään, jos näin todella SATTUU tapahtumaan. Hieno juttu!
Mutta malttavatko kaikki näillä kolaritodennäköisyyksillä odottaa sitä tilaisuutta omalle kohdalle normaaliliikenteessä? Voiko se turhautumisen seurauksena rohkaista tilaisuuden aktiivisempaan etsintään? Toisen takapuskurissa ajamiseen, kovavauhtisempaan etenemiseen, turhaan ajeluun ja lopulta päättömään hurjasteluun?
Nynnyähän se tietysti on olla varovainen ja pysäyttää auto tien näkyvällä osalla ennen estettä.
Tuossa pientareelle ajamisessa täytyy tosiaan olla tarkkana. Vuosia sitten velimies nukahti rattiin ja joutui viistolle pientareelle. Siinä vaiheessa havahduttuaan hän käänsi ohjauspyörää oikein olan takaa saadakseen auton takaisin tielle. Seurauksena oli sivuluisu pientareella, joka päätyi kiveen. Tämän jälkeen auto teki voltin ympäri ja katto painui kasaan; onneksi vain pelkääjän paikalta (jossa ei istunut kukaan) penkkiin asti.
Välttääkseen yhteentörmäystä hirven kanssa on ajaja väistänyt ojaan. Tällöin vakuutusyhtiö on kuitenkin kieltäytynyt korvaamasta ajokille aiheutuneita vahinkoja.
Auton käsittelytaito ja oikea nopea tilanteen arviointi ovat kuskille hyödyllisiä taitoja. Mutta se on kuin itämainen taitelulaji; sen taitajalta vaaditaan myös tietynlaista nöyryyttä ja pidättyvyyttä taitojensa käytössä. Jos näitä taitojaan käyttää väärin ovat seuraukset tasan päinvastaiset kuin oli tarkoitus.
Nuorena harjoittelin ahkerasti auton käsittelyä ja liikenteessä tietysti esittelin taitojani. Kerran meni ajolinja taas vähän pitkäksi, vauhtia oli sen verran, että lensin yli ojan. Ojan takana pellolla oli sellainen harmaa kivinen rajapyykki, jonka onnistuin hiuksen hienosti väistämään salamannopealla liikkeellä juuri ennen kuin pyörät irtosivat maasta. Pidin tätä pitkään merkkinä loistavasta ajotaidostani ja tilanteen hallinnasta tajuamatta, että taitava kuski ei olisi ajanut ulos alun perinkään. Olin paljon isääni parempi autonkäsittelijä, mutta rikoin viisi autoa (joista 3 isän) ja ajoin ulos kymmeniä kertoja, isäni ei rikkonut mitään eikä ajanut ulos kertaakaan.
Jeppe Niilonpoika.
Onko kyseessä "Seitsemästä veljeksestä tuttu nimi".
Ne ei korvaa mitään. Vanhaa peltiä tyrkytää uuteen autoon.
Tarkastaja juoksee ympäriins kuljettelemass peltei.
Ikäänkus sen palkkat e maksais mittää.
Olisin ajanut polkupyöräilijän yli jos en olisi tietoisesti kääntänyt ratista auton metsään. Pikkupoika tuli vastaan, hänen pyöränsä horjui omituisesti, tie oli melko kapea, vauhtini ehkä 60-70 km/h, samalla kun ajattelin, että tuo poika voi kaatua, siinä kävikin niin. Kaatui suoraan eteeni. Jos olisin paniikissa vain jarruttanut, tämä poika tuskin olisi elossa. Tänään hän on taksikuski, ja muistaa minut vielä.
Tapaus sattui v. -83.
Autoni pyöri, lensi katolleen, liukui ylösalaisin, ja osui mäntyyn.
Turvavyö poltti jäljen rintaan. Irralliset kokispullot rikkoutuivat, lasinsirpaleet menivät, no suoraan #&%£$!*. Sieltä ne nypittiin pois.
Onneksi olin yksin autossa.
Opetusta tämäkin.
Näin tekee osuuskauppaväki ja samastun sinuun tässä tilanteessa.
Silti en väheksy heitä, jotka eivät aja 70 km/h kapealla tiellä, kun havaitsevat pyörällään omituisesti horjuvan pikkupojan, vaan saavat sisäisen viestin pudottaa sillä hetkellä nopeuden sellaiseksi, että voivat tarvittaessa vaikka pysähtyä tielle pojan eteen. Minulla nimittäin on entisenä pikkupoikana tällainen kokemus. En lainkaan muistele sitä autokuskia pahalla. Mutta nyt ymmärrän olla lisäksi kiitollinen siitä, ettei hänellekään tullut paha mieli siitä, että olisi joutunut ruttaamaan autonsa pöpelikköön.
Näin tekee osuuskauppaväki ja samastun sinuun tässä tilanteessa.
Silti en väheksy heitä, jotka eivät aja 70 km/h kapealla tiellä, kun havaitsevat pyörällään omituisesti horjuvan pikkupojan, vaan saavat sisäisen viestin pudottaa
Ehkä viestistäni sai väärän kuvan. En pyri selittämään tilannetta, kuvasin vain mitä tapahtui.
Ensinnäkin maantiellä jota ajoin, olkoonkin, että nykymittapuun mukaan "kapeahko" oli nopeusrajoitus 80 km/h. Minulla ei ollut kiire minnekään, ajoin alinopeutta, koska olin vähitellen kääntymässä siitä pois.
Mäennyppylä oli esteenä näkemiseen eteenpäin. Nyppylän ylitettyäni näin tämän polkupyörällä ajavan pojan.
Olkoon, en viitsi selostaa "tutkijalautakuntaa tarvittiin" tyyliin tätä tapahtumaa. Tällaista sattuu, ja onneksi vain autoni romuttui, kukaan ei loukkaantunut oikeastaan mitenkään.
Varsinainen vastaukseni oli, että kylmästi ohjaamalla auton ulos maantieltä, kykenin välttämään henkilövahinkoja.
Tee joskus sama perässä.
Tule sitten kertomaan viisaita tälle palstalle.
Tee joskus sama perässä.
Tule sitten kertomaan viisaita tälle palstalle.
Mistä ihmeen helvetistä olet saanut päähäsi, etten ole miljoonan VAHINGOTTOMAN kilometrin aikana niin tehnyt, niin edessä kuin perässä!!!
Enhän muuten edes olisi ollut kyllin viisas oppimaan, että arvostan vähän hemmetisti sitä, että nykyään kykenee lukemaan liikennettä ja - ennen muuta - myös toimimaan havainnointiensa mukaisesti!
Mistä ihmeen helvetistä olet saanut päähäsi, etten ole miljoonan VAHINGOTTOMAN kilometrin aikana niin tehnyt, niin edessä kuin perässä!!!
Sori, kaksi viimeistä lausetta olisi pitänyt jättää sanomatta.
Laskeskelin muuten leasingautoista ja oman auton ajokilometripäiväkirjoista, kaikkien Euroopan matkoista ja Lapin eestaas ajeluista, että likimain 1.600.000 km on takana.
Tuolla yllä kuvattu "vahinko" on ainoa kohdalleni sattunut.
Mikä mietityttää on, että näillä kilometrilukemilla olisi todennäköistä, että joko olisi enemmän tapahtumia tai sitten edessä...?
Se, että on paljon vahingottomia kilometrejä takana askarruttaa aina!
Minulla on Lapissa mahdollisuus ajaa syksyllä jäällä kun se on paksua ja lunta siinä 5 cm. Täytyy myöntää, että joka kertaa tulee kokeiltua yli omien ja auton rajojen, jolloin on hyvä tietää milloin lähtee käsistä ja miten, ja kuinka väistöt ym. toimivat turvallisella alueella. Ehkä niistä on ollut hyötykäyttöä myös liikenteessä.
"puolimäyräkoiralle":
Veikkaisin lukemani ja kokemuksesi perusteella, ettei sinulle niitä vahinkoja koskaan enää satukaan. Sitä myös vilpittömästi toivon!
Minulle ei tuota mitään vaikeuksia olla hyvin suvaitsevainen. Ymmärrän että meitä on moneen junaan ja osa jää junan allekin.
Sen mielekkyydestä minunkin on sentään vaikea vakuuttua, kun ymmärtämättömyydestä pyritään tekemään hyve. Että jollakin myöhemmällä tempulla viedään huomio itse alkutilanteesta - ja haetaan sille gloriaa.
Joillekin (en nyt puhu sinusta!) mäennyppylä kertoo, että: huiiii, tuossa on mäennyppylä! Jollekin toiselle sama mäennyppylä kertoo, että tien näkyvä osa päättyy tuohon mäkeen ja on syytä varautua jopa pysähtymään (kuten lakikin edellyttää).
Aika monessa elämäntilanteessa pätee sama: viksu selviää tilanteesta johon viisas ei joudu.
Kuten aiemmin paljastin, kokemuksia on molemmista niin autolla kuin moottoripyörällä (mm. noin kymmenkunta hirven väistöä). Mutta olen oppinut kallistumaan vähin erin jälkimmäisen kannattajaksi - pysähtymään ajoissa. Henki jos mikä on premiumia!
Onneksi olit sinä, eipä kaikki olisi osannut tehdä oikeaa ratkaisua. Tosin ei oikea ratkaisu aina ole ilmeinen, edes jälkikäteenkään.
Tule sitten kertomaan viisaita tälle palstalle.
Sen ainakin tiedän, että JOS tuollaiseen tilanteeseen joudun ja JOS toimin samalla tavalla, en ole siitä teille kertomassa vaan olen ruma numero tilastoissa. Katon kautta ympäri avoautolla, jossa ei ole turvavöitä eikä turvakaaria ei ole optio. Oma väistöyritykseni olisi pakko pysyä tien tai pientareen alueella tai voisi olla parempi olla väistämättä lainkaan. Tai parempi ja parempi: kuollut/kuollut. Kaksi vaihtoehtoa, kumpikaan ei miellytä. Itsekeskeisenä ihmisenä kuitenkin mielummin jäisin henkiin, erityisesti kun voisin uskotella itselleni ettei mitään olisi ollut tehtävissä ja että oikeusistuimetkaan eivät pitäisi minua syyllisenä osapuolena. Täysin eri asia tietenkin, että pitääkö se paikkansa, mutta ehkä parempi sekin kuin olla akkulataamossa ...
Ehkä juuri tämmöisiin yllättäviin asioihin varautuneena pyrin ajamaan "alinopeudella", erityisesti näkyvyyden ollessa rajallinen. Yllättyneenä ei tee hyviä ratkaisuja eikä valinnanvaraakaan käyttäytymisille enää paljoa jää. Vaihtoehdotkin käyvät vain epämielyttävämmiksi.
Saatan vaikuttaa hieman kylmältä ihmiseltä ja saatan sitä myös ollakin, mutta kuinka moni teistä väistäisi esimerkiksi moottoripyörällä (tai muulla yhtä turvattomalla kapistuksella) metsän puolelle välttääkseen vahingon jollekin ihmiselle, jota ei lainkaan tunne?
Tositilanteessa en osaa paljonkaan toimia. Mutta yleensä ainakin kokeneet kuskit hoitavat homman hienosti.
Itse painan tilanteessa kuin tilanteessa jarrua, hiukan yritän myös väistää.
Auto on suunniteltu tormaamaan nokka edella. Jos kohde on itseani pienempi, ajan paalle/peraan. Jos isompi, tahtaan rekan teliin. ulosajaminen on vaihtoehto vain jo edessa odottaa varma kuolema.