Liikennemerkistä singnaali nopeuteen?

25 kommenttia

Nykyisin autot ovat "pieniä tietokoneita",on vakionopeutta ja nopeudenrajoitinta.
Voisiko olla myös mahdollista toteuttaa järkevästi liikennemerkkin ja auton välinen kommunikointi esim. nopeuden suhteen?
Varoituskolmio lähettäisi singnaalin nopeudenrajoittimelle jne.!

  
  • On varmasti mahdollista teknisesti toteuttaa uusimpiin autoihin ja nehän rajoituksia eniten rikkovatkin. Joku fiksu ehdotti muutama kuukausi sitten rajoitinta, joka antaisi hetkellisesti ylittää rajoituksen esim. ohituksen ajaksi, mutta niin lyhyeksi ajaksi, että jatkuva ylinopeus olisi mahdotonta. Silloin se oli mielestäni hyvä idea ja on osittain vieläkin, mutta varauksin.

    Tämä laite veisi mahdollisuuden ylinopeuteen, mutta mielestäni suurin ongelma ei ole se nopeus itsessään vaan asenne, joka sallii ylinopeuden ajamisen ilman omantunnon kolkutuksia. Jos elektroniikalla yritetään hoitaa muukin sooloilu ja piittaamattomuus (vilkut, turvaväli, kevyen liikenteen huomioiminen jne.) olaan käytännössä täysin automatisoidussa liikkumisessa.

      
  • Nopeasti ajateltuna tuntuu ettei ole hyvä, jos ulkopuolinen taho määrää auton vauhtia. Mutta ratkaisu, jossa auto tunnistaisi nopeusrajoituksen ja kojelaudassa olisi tuo vallitseva rajoitus näkyvissä koko ajan olisi tervetullut parannus nykytilaan. Tähän kun lisättäisiin vielä äänimerkki, joka ilmoittaisi ylinopeudesta, ei kukaan ainakaan vahingossa ajaisi ylinopeutta. Tuskin tahallaankaan pidempiä matkoja, jos ääni olisi riittävän ärsyttävä.

    Omat havainnot ajamisestani puoltaisivat tällaisen järjestelmän tarpeellisuutta, sillä vaikka kuinka yrittäisi keskittyä ajamiseen, välillä herpaantuu ja jokin rajoitus- tai varoitusmerkki menee ohi.

      
  • Tuo varoitussysteemi kuulostaa kannatettavalta, koska se säilyttää vastuun nopeudesta kuljettajalla. ”Liikenteen ennakointi huonoa”-keskustelussa oli puhetta, kuinka tulee ajettua silmät auki nukkuen. Monesti on huomannut, että ei ole mitään käsitystä siitä, mikähän rajoitus tässä paikassa on. Luulisi hälytysvalon ja –äänen auttavan tähän.

      
  • Tähän ehdotin ratkaisua "elektroninen nopeudenrajoitin" tai millä nimellä sen kirjoitinkin. Ajattelin toimintatavan olevan sellaisen, että joko liikennemerkissä/nopeusrajoitusmerkissä on lähetin joka viestittää auton tietokoneelle alueen nopeusrajoituksen jolloin se rajaa sen esim. 10 km/h yli sallitun.
    Tai navigaattoriin perustuen satelliittipaikantimiin. Tämä olisi nykytekniikalla helppo toteuttaa, mutta....en pitäisi itsekään siitä ollenkaan. Ajatus että jokin valvoo kaasujalkaani tuntuisi oudolta, vaikka ratkaisuja heitänkin.

    Johonkin tämän tyyppiseen järjestelmään mennään vielä, kuten etäisyystutkat, jotka reagoivat välimatkaan edellä ajavaan autoon.
    Voi hitto, että hommasta tulee tylsää. Hyväksyn asian jos kaistanvaihtorajoittimet ja korjausohjaus automatisoituu myös. Silloin voi ottaa nokoset ajaessa. Mutten laitetta joka nostaa silmäluomia ja asentaa tulitikut niiden väliin.

      
  • Jos saa vain hetkellisesti ylittää nopeusrajoitukset kun ohittaa entäs jos ohittaa jonoa ja sitten samantien vielä rekka-auton ja yhtäkkiä nopeus alkaa hiipumaan ja vastaantulijakin on jo suht lähellä. Eikä ehdi enää jarruttamaan ja vetämään rekan taakse...

      
  • Silloin ei ohiteta pitkää letkaa, juju on siinä.
    Itsemurhan voi tehdä muuallakin.
    Tilanne tuntuisi oudolta henkilöautokuskin silmin, rekka-autoilijalle kierrosrajoitin jossain 85-89 km/h tuntumassa on arkipäivää. Täysperävaunuyhdistelmää ei oikaista luisusta kuin kaasulla, aivan sama vaikka vauhtia olisi 60 km/h ja rekka on joutunut jarruttamaan vaikka ohittajaa, joka kiilaa nokan eteen. Jos hän liukkaalla jarruttaa, alkaa perävaunu luisua poikittain, kaasua pitäisi painaa jotta yhdistelmä oikenee, mutta miten, jos henkilöauto tuli nokan eteen.
    Meidän -70 luvun vanha kapea runkotiestömme ei ole rakennettu näille liikennevirroille, se on fakta.
    Rekkoja varten pitäisi moottoritiet olla olemassa siksi, että henkilöautot pääsisivät turvallisesti ohittamaan eikä koukkaamaan nokan eteen jossa saatetaan painaa lisäksi jarrua. Henkilöauto voi olla turman varsinainen aiheuttaja vaikka hän ei itse sitä edes tiedä.

      
  • Mikähän siinä on, ettei rahtitavaraa kuljeteta junilla? Maassa on kattava ja yhä paraneva rautatie verkko, asemille /-lta syöttö paikallisilla jakelutyyppisilla kuorma-autoilla niin saataisiin tota vaarallista rekkaliikennettä pois tienpäältä. Tällä ratkaisulla olisi mielestäni liikenneturvan, ympäristön yms. kannalta positiivinen vaikutus. Lisäksi tiestömme säilyisi paremmin, koska eikös suurin urautumisen syy ole painuminen kuorman alla (jostakin sain korviin, että nastat eivät vaikuttaisi niin paljon)

      
  • Aivan varmasti (lähi-) tulevaisuudessa autot kommunikoivat liikennemerkkien kanssa. Tätä telematiikkaa on kokeiltu mm. Ruotsissa, jossa kaaasupoljin alkoi tärisemään ja tuli raskaammaksi painaa heti kun nopeus oli yli sallitun.
    Sopiva tekniikka on olemassa, mutta hajautettuna sinne tänne erilaisin standardein. Se mikä puuttuu on näiden eri tekniikoiden (matkapuhelin, tietokone, auto, navigointilaite, liikennemerkki, poliisi jne...) kongvenssi eli yhteiselo. Itse uskon tällaisen telematiikan toteutumiseen aika nopealla aikatalulla; n. 10 vuotta ja se on arkipäivää.

      
  • Saksassa on ollut 6 vuotta käytössä varoitusjärjestelmä A6 Autobahnilla Munchenin ja lentokentän välisellä ruuhkaisella tieosuudella. Järjestelmä ei nyt puutu nopeuteen, mutta varoittaa tien sivuilla olevin tunnistimin, valojärjestelmälle joka rupeaa vilkkumaan mikäli liikenne pysähtyy joko ruuhkan, onnettomuuden, sumun tms. takia. Tällä pyritään varoittamaan ennakkoon kauempaa tulevia vaarasta automaattisesti.

    Italia ottaa nyt käyttöön tämän BMW:n suunnitteleman järjestelmän Brescia-Verona-Vicenze Autostrada osuudelle, joka on niitä eniten onnettomuusalttiita motaripätkiä pohjois-Italiassa.

    Edellisen kanssa olen samaa mieltä, 10 v. sisällä kaikenlaiset telemekaniikkaan perustuvat järjestelmät ovat arkipäivää.

      
  • Poliisivaltio?

      
  • Peccavin mainitsema systeemi on koekäytössä Lundissa. Siellä on havaittu sen vähentäneen eniten ylinopeuksia 30:n alueella, jossa onnettomuudet ovat koeautoilla vähentyneet neljänneksellä. Ymmärrettävää, monihan mieltää 30:n niin naurettavan pieneksi rajoitukseksi, että 40 tuntuu ihan tarpeeksi hyvältä nopeudelta. Valitettavasti fysiikanlait eivät tunne samoin.

    Hassua tuossa ISA (=Intelligent Speed Adaptation)-laitteessa on, että vaikka se laski nopeuksia, se silti vähensi ajoaikoja. Tämä johtuu kuulemma siitä, että turha kiihdyttely ja jarruttelu jää pois, jolloin liikenne soljuu sujuvasti eteenpäin, piiskanisku-efekti jää pois, liikenne ei puuroudu ennen kuin tie on oikeasti täynnä ja harvoinhan se sitä on.

    Kenttäkokeessa mukana oleva tutkija Magnus Hjälmdahl uskoo samaan aikatauluun kuin Peccavi ja SixPack; 10 vuodessa käyttökamaa. Ainakin siihen asti kuskin aivojen pitäisi sanoa sama kuin tietokone sanoo tulevaisuudessa, eli ryntäily vie vain hermot ja sotkee liikenteen.

      
  • Kuka vielä saisi valtion päättämään että turvavarusteista ei perittäisi autoveroa. Nämäkin varusteet tuskin yleistyvät, Suomessa niin yleisissä karvalakkimalleissa, kovin nopeasti ellei ole katsastusvaruste. Katsastusvarusteeksi niitä tuskin EU:n alueella helposti saadaan aikaiseksi, ottaen huomioon Suomen ja muut itä-Euroopan köyhät valtiot. Suomen aikanaan keksimät oikut vain vähenevät EU:ssa. Nykyään ei enää riitä virkamies, jonka mukaan jotain tehdään "vain kuolleen ruumiini ylitse", vaikka niitä hallinnossa vielä riittää ja jotka oikeasti luulevat että näin on.

      
  • Suomen tavoite on 250 liikennekuolemaa 2005 (tuskin kuitenkaan tapetaan 10 ihmistä jos päästään vain 240:neen). Siihen ei tietenkään päästä ensi vuonna, mutta jos siihen aiotaan päästä joskus, on autoja varustettava hölmöilyä estävillä laitteilla. Tämä varmaan tiedetään päättävissä elimissä, luulisi sen herättävän jotain ajatuksia verotuskäytännöstäkin.

    Voisi ehkä ajatella sellaistakin vaihtoehtoa, että toistuvasti ylinopeudesta kärynneet voisivatkin ajokiellon sijaan asennuttaa tällaisen laitteen omalla kustannuksella autoonsa. Jonkin tietyn ajan he saisivat käyttää vain tällaista autoa alkolukon tyyliin..

    Riippuen laitteen tulevasta hinnasta voisi ajatella sitäkin, että ylinopeussakkonsa voisi vaihtaa tällaiseen nopeusrajoittimeen. Näin laite yleistyisi juuri sillä porukalla, jonka vuoksi koko vempainta tarvitaan. Omasta kokemuksesta väitän, että kun on muutaman kuukauden kokeillut rajoitusten mukaan ajamista, ei suostu enää vaihtamaan vanhaan tyyliin

      
  • Lainaus:
    19.07.2004 klo 15:06 TeeCee kirjoitti
    Omasta kokemuksesta väitän, että kun on muutaman kuukauden kokeillut rajoitusten mukaan ajamista, ei suostu enää vaihtamaan vanhaan tyyliin


    Saisiko olla utelias ja kysyä, mikä sinut sai kokeilemaan tätä uutta ajotyyliä? Olit varmaan jo jonkin aikaa kokeillut sitä toistakin. Tuliko roimat sakot vai romutitko auton vai jokin muu hyvä syy?

      
  • Saa kysyä. Siinä on vaan omat riskinsä, aihe (=minä) on nimittäin yksi mieliaiheistani ja saattaa johtaa aika pitkään vastaukseen.

    Olin tien päällä n. 70.000 km/vuosi, eli oli aikaa katsella ympärilleen ja ajatella. Näin kaikenlaisia ratkaisuja, hyviä ja huonoja, erilaisiin liikenteen tilanteisiin ja tuli mieleen, että jos minä teen noin, se vaikuttaa varmaan muiden ajoon samalla tavalla kuin tuo äsköinen temppu minun ajooni. Ihan ensimmäiseksi karsin ohituksia ja aloin käyttää vilkkua jo ennen kääntymistä.

    Monesti liikuin pitkiä matkoja työkaverin kanssa, mutta eri autoilla. Jos kaveri liikkui mielestäni turhan hissukseen, ajoin edelle omaa vauhtiani ja jos kaverin liikkeet tuntuivat hurjilta, jättäydyin ajamaan omaa vauhtiani. Kun huomasin tarpeeksi monta kertaa, että riskiohituksilla en saanut kuin tupakan mittaisen edun parinsadan kilometrin matkalla, tein johtopäätelmiä. Varsinkin, kun en edes polta.

    Samaa matkaa peräkkäin ajaessa olin aitiopaikalla nähdäkseni lyhyen turvavälin vaikutuksen. Edellä ajava kaveri kyttäsi ohituspaikkaa, kun minä odotin hänen takanaan vuoroani aloittaakseni oman kyttäykseni heti kun kaveri on ohittanut. Pidin kaveriini hyvän välin, koska olimme ”kimpassa” eikä tarkoitus ollut ohitella toisiamme.

    Huomasin, että kaverini poltti jarruvalojaan kaiken aikaa kun taas minä voin säädellä väliäni pelkällä kaasulla. En ollut huomannut tätä riesaksi itse ohitusta kytätessäni, mutta nyt se alkoi häiritä, niin kuin se hokema tiedon ja tuskan määrän suhteesta sanookin. Lisäksi panin merkille, että huomasin takaa seuratessani vastaantulevat paljon kauempaa kuin mielestään parhaalla paikalla kyttäävä kaverini. Ei ollut harvassa ne kerrat, kun tuli huudettua yksin autossa säikähtäneenä, että ”älä nyt ***tana mene!!!” Koska autoni oli pienitehoinen, tarvitsin joka tapauksessa kunnon vauhdinoton, eli vähitellen aloin kytätä omatkin ohitukseni sieltä kauempaa.

    Kun ajaa tuollaisia määriä, polttoaineen kulutuksella alkaa olla merkitystä. Tein kokeita kahdesta syystä; se antoi ajankulua ja toi lopulta merkittäviä säästöjäkin. Huomasin, että pääsin bensakoneella samoihin kulutuksiin, kuin kaverit dieselillä ja esikammio-imudieselillä pääsin samoihin kulutuksiin kuin kaverit saman valmistajan viimeistä huutoa olevilla turbo-suorasuihkutusdieseleillä.

    Pieneen kulutukseen oli monta syytä, kuten renkaiden ilmanpaineet ja oikea moottorijarrutus, mutta eniten vaikutti ajotapa. Kun aloin seurata tapahtumia satoja metrejä kauempana kuin olin tehnyt siihen asti, en joutunut hävittämään polttoaineesta saatua energiaa jarrulevyjen lämmitykseen vaan voin katkaista lopunkin kulutuksen nollaan moottorijarrutuksella.

    Rahan ahneudesta alkanut ennakointi osoittautui mukavaksi muutenkin, ajaminen oli paljon rennompaa. Tällä oli iso merkitys noilla kilometrimäärillä, illalla ei ollut enää yhtä naatti.

    Tullessani tälle palstalle en tiennyt asian teoriapuolesta juuri mitään, olin päätynyt ajotapaani erehdy-ja –opi-menetelmällä. On keskustelukumppaneiden väheksymistä sanoa, että näin tämä asia nyt on, siksi aloin etsiä keskusteluissa perusteluja kannoilleni. Tämä lisäsi tietojani liikenneturvallisuudesta paljon.

    Täytyy myöntää, että oli mukavaa huomata monien päätelmieni pitävän yhtä tutkijoiden tulosten kanssa, pieleenkin tosin meni muutama päätelmä. Samoin vielä miljoonan kilometrin jälkeen piti nolona huomata, että en tuntenut lakia asiassa, jonka spesialisti minun olisi tuolla ajomäärällä pitänyt olla.

    Sääntöjen mukaan ajo vaatii kurinalaisuutta ja itsehillintää, mihin taas tarvitaan hyvä motivaatio. Minulle pelkkä tietämys oikeasta ajotavasta ei aina riittänyt, välillä tein tyhmyyksiä. Syytin tietysti aina muita, jotka olivat minut hölmöilyihin provosoineet. Kun olen palstalla vinoillut vikisijöille, jotka kyllä muuten jättäisivät turvavälin mutta kun joku tulee siihen tai muuten antaisivat tietä jalankulkijoille, mutta kun ei ne pirut vaan uskalla mennä, en enää itse kehtaa käyttää samoja tekosyitä.

    Tämä on antanut motivaation yrittää itse olla olematta haukkumani vikisijän kaltainen, joten todennäköisesti olen itse hyötynyt eniten teille muille saarnatessani. Kokemuksiani saa vapaasti käyttää hyväkseen jos minuun pottuuntumiseltaan kykenee, mutta vaikka ajotyyliään ei turvallisemmaksi muuttaisikaan, te olette jo nyt hyötyneet ainakin sen, että on taas yksi auto enemmän, joka väistää bussipysäkille jos roikutte sen perässä ja yksi auto enemmän, joka ei pasauta peräänne jos jarrutatte yllättäen tai ei aja lapsenne yli yhtä herkästi, koska noudattaa kaikkia hulluiltakin tuntuvia nopeusrajoituksia.

    Siis ei tullut sakkoja eikä romua, ajattelin yrittää viisastua omin voimin. Näin jälkeen päin ajatellen sakko olisi voinut avata silmät jo aiemmin, mutta hyvä että ne avautuivat edes nyt, joillakin sitä ei tapahdu koskaan.


    [TeeCee muokkasi tätä viestiä 20.07.2004 klo 13:27]
      
  • Itse omaksuin TeeCeen kuvaileman ajotavan jo takapenkkiläisenä, kiitokset siis vanhalle isälleni. Uskokaa tai älkää, mutta ennakoiden ja riittävää turvaväliä pitäen on mahdollista ajaa ihan tavallista suomalaista valtatietä tavallisissa oloissa satoja kilometrejä (sisältäen myös ohituksia) jarrupolkimeen koskematta. Samalla voi hämmästellä kuinka edellä ajava polttaa jarruvalojaan jopa ylämäissä.

      
  • nimimerkki Erkki sanoi: ”…ennakoiden ja riittävää turvaväliä pitäen on mahdollista ajaa ihan tavallista suomalaista valtatietä tavallisissa oloissa satoja kilometrejä”.

    Vaihdoin 130.000 ajetun, aikoinaan uutena ostetun auton liikkeessä uuteen. Kuukauden päästä soitti kaveri, joka esittäytyi vanhan autoni uudeksi omistajaksi. Hän kysyi, miksi ihmeessä olin vaihtanut jarrupolkimen kumin uuteen. Kaasu ja kytkin olivat normaalisti kuluneet ja harmaat, mutta jarrun kumi oli pikimusta ja kuin pakasta vedetty.

    Kun omaksuu ennakoivan ajotyylin kannattaa muistaa jarruttaa kunnolla silloin tällöin Minä opin sen vasta kun olin ryydyttänyt etujarrujen sylinterit jumiin.

    Onnittelut Erkille hyvästä kotikasvatuksesta ja ennen kaikkea riittävästä järjestä sen omaksumiseen. Minä olin niin kovapäinen, etten kuunnellut omaa isääni, vaikka opetuksen perillemenoa vahvistettiin joskus kuukausien ajokielloilla kun taas joku naapuri oli nähnyt suorituksiani.

    En yritäkään puolustella hölmöilyjäni, tyhmä mikä tyhmä, mutta oli niistä se hyöty, että ymmärrän nyt oikein hyvin liikenteessä hölmöileviä. Typerästä käytöksestä olisikin helppo päästä eroon jos se ei olisi niin pirun hauskaa.

      
  • Kiitos, kiitos. Olen minäkin hölmöilyni hölmöillyt ja joskus vieläkin Mr. Hyde nostaa rumaa päätään. Onneksi aika harvoin, mutta useimmiten niinkin tyhmällä tavalla kuin toisten hölmöilijöiden opettamisena.

    Vaihdoin kevättalvella lähes 150000 km ajetun uutena ostamani auton, jossa oli edelleen alkuperäiset jarrupalat. Jumittumista pyrin ehkäisemään runttaamalla poljinta silloin tällöin auton seistessä.

      
  • Kyllä rauhallinen ajotapa jää "päälle" kun joutuu pitkään nopeusrajoitusten mukaan ajamaan.
    Aikoinaan ajoin Länsiväylää Suomenojalta Helsinkiin pari kertaa päivässä. Seurasi viidet ylinopeussakot kolmen kuukauden aikana. Kun en suostunut nimismiehen ehdottamaan kahden viikon ajokieltoon, hän sanoi, että vaihtoehto on, että saan pitää korttini, mutta jos saan yhdetkin ylinopeussakot puolen vuoden aikana menee kortti puoleksi vuodeksi. Puoli vuotta tarkoittaa, että ajokoe on suoritettava uudelleen, eikä tällöin insinööriajo ole helppo!
    Tämän jälkeen olen saanut yhdet ylinopeussakot 25 vuoden aikana vaikka kilometrejä taittuu 50 000 vuosittain. Tämä ainoa kerta oli entisellä moottoriliikennetiellä Lahden jälkeen Helsinkiin päin kello neljä yöllä, kun poliisit pitivät tutkaa lahtelaisnuorten kiusaksi. Nuoret kokeilivat yöllä kuinka lujaa autot kulkevat.
    Todella kun joutui puoli vuotta ajelemaan kieli keskellä suuta, ei nopeusrajoitusten noudattaminen ole ollut mikään ongelma.
    Jälkeenpäin olen ihmetellyt omaa typeryyttäni näistä vanhoista sakoista. Mitä luulin voittavani ajelemalla sataa kahdeksankympin rajoituksella? Vauhti saa tuntemaan, että yrittää voittaa kiireensä. Nykyään ajattelen kiireessä, että olisinpa voinut lähteä aikaisemmin, nyt ei voi enää mitään asialle kun on jo tien päällä. Vähiten ymmärrän niitä, joilla on hirveä kiire perjantai-iltana Lahti - Heinola tiellä mökille rentoutumaan.

      
  • Kun on lukenut eri ihmisten kommentteja kokemuksistaan ajonopeudesta, on silmään pistänyt kaksi asiaa:

    Ensimmäinen huomio: kukaan ei ole ilmoittanut muuttuneensa ajotapaansa kahteen kertaan niin, että olisi ensin ajanut yli rajoitusten, kokeillut rajoitusten mukaan ajamista ja ryhtynyt jälleen ylinopeutta ajavaksi.

    Siis jokainen joka on sanonut sitä kokeilleensa on pitänyt muutosta kannaltaan hyvänä.

    Jos unohdetaan kina siitä, onko ylinopeus vaarallista vai ei, jotain hyvää rajoituksen mukaan ajamisessa täytyy olla, koska kukaan kokeilleista ei ole sanonut uudesta tavastaan luopuneensa. Vai onko sellaisia palstalla?

    Eikö tämä saa ketään ylinopeutta ajavaa mietteliääksi?

    Toinen huomio: en ole nähnyt kenenkään niistä, jotka sanovat nykyään ajavansa rajoitusten mukaan, menettäneen itsehillintäänsä keskusteluissa.

    Englantilainen liikennepsykologian professori Steve Straddling Edinburgin Yliopistosta on juuri julkaissut tutkimuksen, joka koski Englannissa vuonna 2002 liikennerikkomuksista syytteen saaneita.

    Hänen mukaansa ihmiset kaahaavat, koska heillä on paineita. Miehet kaahaavat englannissakin selvästi naisia enemmän, koska naiset osaavat purkaa paineensa muutenkin, miehet purkavat sen ”riskikäyttäytymisellä, kolareina kuivalla kelillä, ylinopeudella ja pimeässä”

    Hänen mukaansa miehet hallitsevat auton teknisesti, mutta eivät itseään henkisesti. Samaan tulokseen on tullut suomalainen tutkimus (Leena Luukkanen, Sirpa Rajalin; Autoilijoiden ajonopeudet 2003).

    Onko se, että samat ihmiset hallitsevat itsensä sekä keskustelussa että liikenteessä sattumaa vai vahvistaako se em. tutkimusten tuloksia?

    En tarkoita, että kukaan voisi vähentää paineitaan vain päättämällä olla paineeton, mutta ehkä voisi tutkia mielentilaansa tältä kantilta. Ehkä ”reipas” liikennekäyttäytyminen on heijastusta muista ongelmista, joihin puuttumalla pinnaa riittäisi moneen nyt raivostuttavalta tuntuvaa asiaan, esimerkiksi keskusteluun ja liikenteeseen? Se ainakin selittäisi, miksi muuten täysjärkisiltä tuntuvat ihmiset liikenteessä käyttäytyvät kuin reviiristänsä taistelevat sonnit.

      
  • Nuo huomiot pitävät paikkaansa. Ihminen viisastuu ajaessaan nopeusrajoitusten mukaisesti eikä enää ns."tyhmene... Ja nopeusrajoitusten mukaan ajelevat ihmiset ovat usein rauhallisia kuten isäni ja hänen veljensä. Ja naistekin ajavat kunnolla ja ovat keskimäärin rauhallisempia ajajia.
    Ne jotka hurjastelevat ovat keskimäärin lapsellisempia kuin muut ja tyhmempiä... näin minä olen havainnut ja luulen että se pitää paikkaanso noin yleisesti ottaen. :smile:

      
  • ” Ne jotka hurjastelevat ovat keskimäärin lapsellisempia kuin muut ja tyhmempiä...”

    Pitää paikkansa minunkin havaintojeni mukaan mutta vain tuo "lapsellisempia"-kohta. Tyhmiäkin on, mutta nämä asiat ovat loppujen lopuksi kiinni enemmän asenteesta kuin älystä. Lopputuloksen kannalta tietysti on sama, ottaako turhia riskejä liikenteessä tyhmyyttään vai ajattelemattomuuttaan, mutta on niissä onneksi se ero, että ajattelematon voi ottaa aivonsa käyttöön, mutta tyhmä on tyhmä ja sillä selvä.

    Jos uskoisin keskustelukumppaneitteni täällä olevan liian tyhmiä tajuamaan asiayhteyksiä, en jatkaisi keskustelua hetkeäkään.



    [TeeCee muokkasi tätä viestiä 03.08.2004 klo 07:43]
      
  • No kai se sitten luonteesta, asenteesta ja ehkä myöskin älystäkin on kiinni. Oikein rauhallis luontoiset ei yleensä rieuhu ratissa ( poikkeuksia on), en usko että ihmiset muuttuvat päästessään rattiin siinä vaan tulee oikea luonne ilmi...

      
  • ”… en usko että ihmiset muuttuvat päästessään rattiin siinä vaan tulee oikea luonne ilmi...”

    Noin minäkin uskon, tietyin varauksin. En yleistäisi, että kaikki riskejä ottavat ovat luonnevikaisia. Ihmismieli on hyvin monimutkainen, järjettömän käyttäytymisen takana on useammin järkevä syy kuin luonteen vika. Onneksi, sillä pelkän käytöksen perusteella arvioitaessa hullujenhuoneet olisivat pullollaan.

    Kaikki eivät kykene erottamaan työelämässä koettua stressiä liikenteestä. Parisuhteissa on yhtä sun toista mieltä painavaa, joka ei voi olla vaikuttamatta liikenteessäkin. Jokaisella on joskus ihan vaan huono päivä, ei sitä aina voi olla säteilevä. Näitä esimerkkejä löytyy.

    Tiellä on paljon väkeä ja joukossa on pakostakin myös huonoa päivää viettäviä. Luonne voi olla terve, mutta käytös väliaikaisesti kuin luonnevikaisella. Koska näin käy jokaiselle joskus, ei niistä kannata ottaa itseensä, siinä pilaa vaan omankin päivänsä.

    Luonteessa olevasta viasta on kysymys heillä, jotka tietävät asiat niin paljon muita paremmin, että suovat itselleen vapauden toimia liikenteessä omilla paremmilla säännöillään. He eivät ole ilkeitä ihmisiä, he ovat meitä muita niin paljon fiksumpia, että eivät alentuisi ilkeilemään meille tavallisille. Heidänkään älynsä ei kuitenkaan yllä siihen, että tajuaisivat yksien, vaikka vähän huonompienkin, sääntöjen olevan parempi kuin tuhansien oikein hyvien, mutta keskenään erilaisten sääntöjen. No body’s perfect.

    Kaikille näille on yhteistä se, että mikään, mitä voi tehdä autossa istuen, ei ainakaan paranna heidän tilannettaan. Heitä voi vain väistellä ja toivoa, että joku heistä väistää, kun minulle sattuu huono hetki.

      
  • Vaikea kuvitella isäni tai hänen veljensä tai muut tuntemani viisaat ottaisivat riskejä liikenteessä. En ole ikinä nähnyt että he olisivat ottaneet riskejä. Vahinkoja voi tulla rauhallisestikin ajaen. Ainoa milloin joku näistä viisaista on ottanut riskiä kun he ovat ajaneet motarilla 160km/h, mutta sekin on kerran tai kaksi kymmenessä vuodessa. :smile:

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit