Urheilullinen ajettava

Myös automainoksissa tuodaan esille "urheilullinen, aktiivinen, nuorekas" ajotapa. Tarkoittaa nopeaa ajoa, hanaa, mutka-ajoa, kaasua! Mikä tahansa pikkuauto mainitaan kovaksi kulkijaksi. Ottaen huomioon Suomen rajoitukset, täällä pärjäisi aivan hyvin 1,4 l moottorilla. Niilläkin ylletään helposti rajuihin nopeuksiin meidän olosuhteissamme.

TM:n postilaatikossa käsiteltiin aihetta joskus 15-20 vuotta sitten. Silloinkin lehteä kritisoitiin urheilullisuuden korostamisesta, koska seuraavalla sivulla on tutkijalautakunnan työstä juttu, sitä seuraavalla turvallisuutta ja sääntöjen noudattamista korostava Liikenteessä-palsta.

Toimituksen vastaus tai määritelmä yleisillä teillä tapahtuvaan urheilulliseen ajotyyliin oli, että sitä voi harrastaa maaseudun peltoaukeilla, jossa on hyvä näkyvyys, nopeusrajoitusten puitteissa.

Aika tekopyhältä tuo kuulostaa. Voisin lyödä vetoa, ettei toimittajatkaan noin ajele koeajojen aikana, jolloin tutkitaan urheilullisia ominaisuuksia. Eikä määritelmän mukaan ajaminen ole ainakaan vauhdikasta eli kaiketi urheilullista. Jos on, ylitetään tilannenopeus, jolloin on turha vedota nopeusrajoituksiin. Pienemmillä teillähän on yleensä voimassa 80 km/h rajoitus, mikä ei ole alkuunkaan sopiva nopeus. Usein 40 km/h on turvallinen ja lain henkeen sopiva.

Yksityisillä sorateillä ajellessa ei myöskään tiehoitokunta pidä siitä, jos tiellä ajellaan urheilullisesti tietä kuluttaen ja roiskien kivet pellolle.

Ajaessa:
Tulee hiki ja jano.
Haisee pahalle.
Alkaa väsyttää nopeasti.
Tulee lihakset kipeiksi ja jäykiksi.
Tulee rakkoja ja hiertymiä ja mustelmia.
Tulee vammautumisia.

Niinpäs muuten meneekin ja toisaalla samaa autoa mainostetaan kovin huolehtivaisesti ESP:llä "mitä teet jos autosi joutuu sivuluisuun?".

Kaikesta tuntuu nykyään löytyvän jotain urheilullisuutta, ainakin mainosten mukaan. Niitä oikeasti urheillullisia on vain harvassa. Urheilullisuus on kai menettämässä merkityksensä...

Joissakin on melkein voisi sanoa ikävä kyllä urheilullisuutta. Joistakin tila-autoistakin tehdään urheilullisen näköisiä ehkä tilojen kustannuksella. Maastureihin laitetaan urheiluautojen suorituskykyä muttei ominaisuuksia.

Pahaa on se, että yhdistetään siviililiikenne ja urheilu. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Urheilulliset ominaisuudet eivät ole paha asia. Korkeintaan ne houkuttelevat asiaa ymmärtämättömiä ja rehellisyyden nimissä sanottuna myös lähes kaikkia inhimillisiä ihmisiä ajamaan tavalla, jota ei järkevästi voi perustella. Päinvastoin, urheilullinen tyyli lisää onnettomuusriskiä.

Mainonta olisi hyväksyttävää, jos autoa mainostettaisiin tunnokkaalla ja tarkalla ohjauksella, jotta se olisi turvallinen ajettavuudeltaan jne. Urheilullisuus on tunnepitoinen itseisarvo, joka ei sovi normaalin auton käyttötarkoitukseen. Mutta autoesitteitä lukemalla heti huomaa, kuinka tunnepitoista mielikuvien luomista mainonta on.

Mitä termiä pitäisi käyttää sitten? "Suorituskykyinen"? Eikö "normaalitehoinen" sitten suoriudu? Mistä? Harvassa paikassa on sellaista mäkeä, että moottori ei jaksa vaihdelaatikkoa hyväksikäyttäen laelle vetää - jos tässä ongelmia tulee, niin ongelma on todennäköisesti kitkassa renkaan ja alustan välissä, joten "suorituskykyisimmät" olisivat maasturit. Myöskin "suorituskykyä" voisi olla kuinka pitkällä auto "suoriutuu" yhdellä tankillisella.

Koska auto siis ei ole "urheilullinen" eikä edes "suorituskykyisempi" kuin toinen, mikä se sitten on? Ei se ole "nopeakaan", koska nopeus on kuljettajan päätettävissä ja pikavoiton uhalla vahvasti Heidän yläpäästä rajoittama. Tämä myös johtaa siihen, että jostakin matkasta suoriutuminen vie auton tehopotentiaalista ja "ajettavuudesta" riippumatta karkeasti saman verran.

Suomeen urheiluauto-termi (ja siten myös huomattavalla viiveellä auton "urheilullisuus" piirteenä jopa perheautossa) on tullut todennäköisesti sieltä mistä autokin: ulkomailta. Sports car. "Urheiluauto."

Suomessa sanalla urheilu on suppeampi merkitys. Ulkomailla se voi tarkoittaa jotakin kilpailuhenkistä, jotakin fyysistä kuntoa kohottavaa, vapaa-ajanharrastusta, vitsiä, uhkapeliä... se voi tarkoittaa myös ihmistä, joka elää iloista elämää. Myös: seksiä.

Eikö tältä perustalta ole loogista, että auto jota yleisesti pidetään kuuluvana ryhmään "sports car" kyseisellä nimellä kutsutaankin, koska se on... jos nyt aivan suoraan ilmaistaan: turhake. Vapaa-ajan lelu. Peli, joka toimii fysiikan lakien (ja joskus myös Tieliikennelain) puitteissa.

"Urheilullisuus" ei kuulosta kovin kuvaavalta, mutta se on vain paremmin kuvaavan sanan puutteesta johtuva. Siitä voi johtaa vitsiä, mutta mielestäni se on vitsinä jo aivan loppuun kulutettu aihe. Älkää oikeasti jaksako fleimata jostakin ... vitsistä.

______________________________________________

Aivan asiana erikseen pidän sitä, mihin autoihin "urheilullisuutta" yritetään liittää mm. autoartikkeleissa, mainonnassa, foorumipostauksissa ja suullisissa keskusteluissa. Parhaassa tapauksessa "urheilullisuutta" luodaan poistamalla, lävistämällä tai uudelleenmuotoilemalla äänenvaimennin, tms. Myöskään perheautojen ja kompaktien tila-autojen urheilullisuusyleistyksetkin voivat (riippuen tapauksen "toivottomuuden asteesta") aiheuttaa nekin naurunpurskahduksia. Johtuen urheilullisuuden yliviljelystä, ei nimittäin enää jaksa kaikille perheautojen urheilullisuusmaininnoille nauraakaan.

______________________________________________

Ja kolmantena asiana sitten on... kun ensin ollaan naurettu miettimättä määritelmiä... ajatella, että mitä se urheilullisuus sitten onkaan ja mikä määrittää urheiluauton. 0-100 km/h? Kierrosaika jollakin tietyllä asfalttiradalla? Soraradalla? Hevosvoimat? Vai teho painon suhteen? Ajotuntuma? Ajonautinto?

Onko urheilullisempi auto se, jossa voi ajaa lujaa tuntematta ajavansa lujaa? Vai se, jolla ajaa kusi sukassa jo sallituissakin nopeuksissa? Varmasti useimmat näkevät se ensimmäisenä, mutta onko BRM V16 -formula-auto tai B-sarjalainen Audi sitten tavallista nyky-Nipponia vähemmän sporttinen? Itselläni alkaisi takuuvarmasti adrenaliinitaso nousta jo ennen moottorin käynnistämistä. Se sitten formuloiden ja aitojen ralliautojen sporttisuudesta.

Hoh hoi, ompa täällä taas melkoinen papajengi koolla.

Urheilullinen auto, ei tarkoita, että auto kulkee mahdollisimman lujaa kotikadulla ja on epämielyttävä.

-Sensijaan urheilullinen auto on ohjautuvuudeltaan TUNNOKAS, niin että tunnet mitä (etu)pyörät tekee ( esim sortaa, tai luistaa ).
Vastakohta on kevyeksi ylitehostettu TUNNOTON pappaauto, esim Citroen C5

-Jarrut ovat kevyet ja tunnokkaat, kaikissa nopeuksissa, ei siis ylitehostettu. Ei mielellään APSeja.

-Istuimet ja alusta on sellainen, että kuljettaja tuntee kropallaan pienenkin sivuluisun, alusta on tarkka, ( ei lellu "makkarankuorien" varassa = 65 > rengasprofiili ). Auto kääntyy tarkasti, ennakoidusti, tunnokkaasti eikä anna periksi ( heittelehdi )

-Moottorii on kierrosherkkä ja tehokäyrä on yleensä korkea, jyrkkä ja kapea.
Suuri vaihtamistarve.

-Vaihteisto on kevyt, napakka, lyhyet liikket, nopea synkronointi ja säännöllisen liikerata. ( ehkäpä suorahammaslaatikko paras )

Sen vain huomaa, kun saa ajaa kunnon urheillullisella autolla, mikä ero voi olla autolla ja AUTOLLA. ( Jos et huomaa, luonnollisestikaan et pidä ominaisuuksista, etkä osta ko autoa. )

Nykyinen suosittu atonrakentamistapa, tilaautot, ovat täysi vastakohta "urheilulliselle", Ne on niin ohjaukseltaan kuin jarruiltaan ylitehostettu ja loppukin ajotuntuma on ajonvakauttimilla poistettu.
Näillä on helppo ajaa niinpitkälle kuin rangas pitää, sen jälkeen tuo auto on täysin pitelemättömissä ( rattimiehellekin).
( Corolla Verson urhellisuus on sitä, että sillä on helppo kuljettaa urheiluvälineitä => on siis urheilullisen henkilön auto )

Onko teillä täällä kaikilla kurittomat lapset jotka leikkivät vastuuttomasti kotikaduilla, ja ajelevat mitensattuu vaikka väärällä puolen katuja pyörinensä vai mistä tuo "urheilullisuuden" vastaisuus?

Vielä kerran huomautus, pihassa kovaa etenevä, rikkinäisellä pakoputkella varustettu autovanhus ei ole "urheilullinen" auto.

Yleinen kireäpipoisuus näkyy siis tämänkin otsikon alla.

Relatkaa nyt papat ja ajatelkaa vähän omaa napaakin pidemmälle.
Ei kaikki yksilöt ole välttämättä "fossiileita" vielä vanhanakaan.

Jäipä äsköisestä arvostelusta pois tehon vaikutus "sivistyneeseen ajettavuuteen", mutta eiköhän pointti kuitenkin tullut väännettyä rautalangasta.
_______________

ilDiavolo: "Urheilullinen auto, ei tarkoita, että auto kulkee mahdollisimman lujaa kotikadulla ja on epämielyttävä."

Totta - sitä se ei todellakaan tarkoita. Jopa vähätehoisimmallakin autolla päsee vaarallisen lujaa pihakadulla ja taajamassa yleensäkin... ja pääsee taajaman ulkopuolellakin, mutta tällöin kuljettaja itsekin varmaan huomaa epäsporttisen auton kallistelusta ajavansa vaarallisen lujaa. Tehoja ei siis tule yhdistää turvallisuutta vaarantavaan häiriökäytökseen.

Epämielyttäväkään se ei ole. Se saattaa toki täristää ja pistää vastaan ohjauskomentoa ja olla rauhallisessa matka-ajossa puuduttavakin ajettava, tms, mutta tuskin se on epämielyttävä henkilölle, joka on kyseisen auton hankkinut. Ulkopuolinen pitäköön päänsä kiinni millaisella autolla joku toinen henkilö X tykkää ajaa. Se ei kukkahattuilijalle kuulu sitten tipankaan vertaa... ei sitten vaikka kyseessä olisi "epäkäytännöllinen" tai jopa (kukkahatun mielestä ainakin) "täysin turha" 2-paikkainen täysveriraaseri.

Jaa'as!
Metsään näyttää menevän koko juttu!

Tarkoitan yksinomaan sitä,että jotkut mieltävät "urheilullisen"samaksi kuin "ajaa lujaa ja väärin"!
Tätä ruokitaan tuolla sanalla ja vaikutteelle alttiita on paljon!!!
Olette varmaan sen itsekkin huomaneet kun vastaan tullaan mutkaisella tiellä "kahva edellä",moottoritiellä ajetaan pelkästään vas.kaistaa tai poukkoillaa kaistalta kaistalle ja aina on joku jonkun "urheilullisen"tiellä.

Jaa´as, nyt en tainnut sitten kirjoittaa aiheesta. Minä ymmärsin koko aiheen väärin. En arvannut että "tuosta/tuollaisesta" olisi pitänyt kirjoittaa.

MatLog: "Mielenkiintoista semantiikkaa. Onko auto "urheilullinen ajettava" silloinkin, kun sitä ajetaan "normaalisti"? Vai löytyykö se "urheilullisuus" vasta kun autoa ajetaan "urheilullisesti"?"

Urheilullisuus (auton ominaisuus) ehkä löytyy vasta, kun ajetaan urheilullisesti (kuljettajan käyttämä ajotapa), mutta vaikka piirrettä ei välttämättä löydäkään pelleilemättä, piirre on piilevänä olemassa.

Yhtä hyvin voisi kyseenalaistaa, onko pistorasia seinässä jännitteellinen myös silloin, kun laite ei ole kytkettynä seinään... vai saako se vasta jännitteensä, kun siihen kytketään
- sähköä tarvitseva laite
- jännitemittari
- virkkuupuikot
- tms.

Minä siis uskon, että urheilullisuus on kuin potentiaali(ero) (eli jännite): se voi olla läsnä sitä käyttämättä. Jännitekään ei synnytä virtaa ellei jännitettä pistetä "käyttöön". Siellä se silti on... "käytettävissä", jos sitä haluaa joskus käyttää... vaikka sitten virkkuupuikoillakin.

Toisen vertauksen saamme hieman primitiivisemmiltä ajoilta - ei silti etteikö asiaa olisi käytetty filosofisena esimerkkinä nykyaikanakin:
jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole sitä kuulemassa, rytiseekö puu kaatuessaan?
____________________________________

MatLog: "Ehkä onkin niin, että esim. perinteiset englantilaiset "urheiluautot" -etenkin avoautoina - tuntuvat "urheilullisilta" vaikka niillä ajaa normaalisti? Ne ovat matalia, pieniä ja pienen oloisia, moottorin ja tien äänet kuuluvat voimakkaina, tuuli tuivertaa - eli vauhti tuntuu kovalta jo normaaleissa ajonopeuksissa."

En tiedä onko Heraldin tapaisen "brittisportin" tapauksessa hyvä puhua urheilullisuudesta. Urheilullisuusvaikutelma syntyy yksilöllisesti enkä tiedä tosiaan onko kusi sukassa autoilu sen enempää todiste urheilullisuudesta kuin sen puutteestakaan. Varmasti wanhalla avobritillä pärryyttäminen saa hitaanoloisenkin siirtymisen vaikuttamaan jännältä. Nopeaan liikkumiseen se ei sitten pystykään. Oikealla urheiluautolla hidaskin siirtyminen olisi taatusti yhtälailla jännää - nopea liikkuminen vielä sitäkin jännempää.

En lähtisi määrittämään urheiluautoa siten, että nopeutta ei mukamas aistisi sisään. Auto, jonka liikehdintää ei aisti on enemmänkin kuin olohuone - ympäröivä, mutta ei yhtä kuljettajan kanssa.

Sitten on tietenkin suuriin nopeuksiin kykenevät perheautot... näissä autoissa on suorituskyky ilman urheilullisuusvaikutelmaa - haluammehan sentään tarjota ihmisille hienoudet, jotka löytyvät olohuoneistammekin!

MatLog: "Ei tarvita enää "urheilullista" ajotapaa??"

Se riippuu kuinka provosoitavassa ihminen on. Minä en katso olevani kovinkaan...

Palatkaamme siis automainontaan, jossa jotain automerkkiä tai -mallia mainostetaan "urheilulliseksi". Tulee mieleen USA:n aseteollisuuden puolustus, kun sitä syytettiin kymmenien tuhansien ihmisten kuoleman/vammautumisen aiheuttamisesta, kun mm. rikolliset ampuvat ryöstöjen yms. yhteydessä uhrejaan: "Aseemme ei ole suunniteltu tappamaan ketään - ihmiset vain käyttävät niitä väärin". Onko niin, että "urheilulliseksi" mainostettuja autojakaan ei ole suunniteltu ajettavaksi "urheilullisesti", ihmiset vain käyttävät niitä väärin??

whiic VS: Urheilullinen ajettava

Urheilullinen AJETTAVA on AUTON piirre.
Urheilullinen AJOTAPA on KULJETTAJAN piirre.

Näinhän se on mutta kun autoa mainostetaan "urheilulliseksi" se lähes pakottaa köyhemmällä yläkerralla olevan henkilön olemaan "urheilullinen" vaikka henkilön motoriikka on suunniteltu kirjastonhoitajan virkaa vastaavaksi!

Josko tämä nyt menisi myös sinullekkin kaaliin!?

Mainostamalla jotain Skodaa tai Golfia urheilulliseksi,oli siinä kuinka monta pakoputkea tahansa tai peräti nahkaratti ja spolileri,luodaan vääriä kuvia tavallisesta kulkuneuvosta.
Kyseisistä merkeistä ei saada urheilullista kuin suurella rahalla ja silloi ne kuuluvat suljetulle urheilulliselle radalle!

Ne ajat ovat auttamatta ohitse jolloin T.Mäkinen jakoi sanomalehtiä TR:llään pohjoiselle-Uudellemaalle!
Muistanette?

Etkös nyt tarkoita ajomukavuutta? Ajo-ominaisuudet ja ajomukavuus ovat kaksi eri asiaa. Yleensähän "urheilullinen ajettava" tarkoittaa, että auto ei ole kaikkein mukavin, vaan panostus on juuri auton ajokäyttäytymiseen vaikuttavissa tekijöissä. Ja päinvastoin: mukava ajettava ei useimmiten ole kovin urheilullinen ajettava.

Tämäkin topikki osoittaa hyvin sen, miten eri tavalla adjektiivin (tässä tapauksessa "urheilullinen") voi tulkita/käsittää...