Oman toiminnan kontrollointi

80 kommenttia
«13

Tämä on jatkoa raidekeskustelulle, jossa totesin, ettei kuljettajat huomaa virheitänsä.

Silloin tietysti pitää miettiä omaa tilannetta, huomaako itse. No, varmuudellahan ei asiaa tietenkään voi tietää, mutta kannattaa miettiä omaa ajamista jälkikäteen. Menikö tuo tilanne oikein? Entä jos tuolta olisikin tullut joku, olisinko havainnut sen? Jne.

Tällaista olen harrastanut niin kauan kuin minulla on ollut ajokortti. Ehkä siksi en itsevarmasti julistakaan täällä ajavani niin ja niin. Tiedän tekeväni virheitä, siis ihan itse, en ainoastaan muiden epäloogisen käytöksen seurauksena.

Viikonloppuna säikähdin tosissani, kun lähdin ohitukseen valtatiellä. Kyseessä oli kohta, jossa notkoon saavuttaessa alkaa hyvä ohituspaikka. Lähdin alamäessä ohittamaan, jolloin lähes vastaan tulijoiden kaistalla ollessani yhtäkkiä tajusin, että aloitin ohituksen liian aikaisin. Alamäessä olikin oletettua jyrkempi notko, johon en nähnyt. Onneksi vastaan ei tullut ketään, joten vaaraa ei siinä tilantessa ollut. Jälkeenpäin kuitenkin mietin, miten noin saattoi käydä.

Tien keskellä oli lunta, joten keltaista viivaa ei näkynyt. Ohituskiellosta kertova merkki oli paikallaan 0,5 - 1 kilometriä taaempana. Sitä en kuitenkaan noteerannut vaan ajatuksissani ajoin ohi. Ohituskiellon päättymistä osoittava merkki jäi ilmeisesti edellä ajavan auton taakse katveeseen. Lisäksi jostain syystä (en vieläkään tiedä mistä) en havainnut maastossa tuota kohtaa.

Minulla ei ollut mihinkään kiire enkä ajanut ylinopeutta. Kuitenkin ote ajamiseen vain herpaantui hetkeksi, jolloin sopivissa olosuhteissa olisi voinut sattua vakava kolari.

Nämä ovat hyviä tilanteita. Muistaa skarpata jatkossa. Ei käy kuten Suomen jääkiekkojoukkueelle pelissä Ruotsia vastaan, jossa vastustaja tekee kolme maalia viimeisillä minuuteilla.


  
  • Herbert:” Tiedän tekeväni virheitä, siis ihan itse, en ainoastaan muiden epäloogisen käytöksen seurauksena.”

    Minulla itseni tarkkailu on aika hiljattain tullut tapa. Olen siitä ylpeä, koska tiedän olevani ainakin siinä suhteessa keskimääräistä parempi, useimmat seuraavat enemmän muiden tekemisiä. Aina on kuitenkin varaa parantaa.

    Tämän huomasin viimeksi täällä käydyn suojatie-keskustelun aikana. Huomasin katselevani kyllä ympärilleni suojatietä lähestyessäni, mutta talvella en olisi ehtinyt pysäyttää ainakaan ilman hätäjarrutusta rajoituksen mukaan ajaessani, jos tummiin vaatteisiin pukeutunut ilman heijastinta liikkuva jalankulkija olisi reippaasti kävellyt suojatielle.

    Eli tilauksessa oli joko toinen auto peräkonttiin tai jalankulkijan yliajo, enää tapahtuma-aika ja paikka olivat epäselviä. Se saattoi tapahtua seuraavalla suojatiellä tai 1000 vuoden kuluttua, ei hotsittanut ottaa selville kumpi oli lähempänä oikeaa. Nyt ajan suojatiellekin sen mukaan mitä näen.

    Varmasti on muitakin asioita, joihin en vielä osaa kiinnittää tarpeeksi huomiota, mutta siitä tämä mukavaa onkin, että liikenteessä ei turru, kun yrittää olla parempi. Jotkut ovat sanoneet käyttävänsä tähän vireyden lisäämiseen ja autoilun hauskaksi tekemiseen vauhdin lisäämistä, minä kyllä suosittelen kuvaamaani konstia.

    Kyllä lujaa ajaminenkin hauskaa oli, mutta tämä konsti antaa enemmän tyydytystä ja sitä voi käyttää kaikkialla, vauhdin hurmasta taas on mahdollista nauttia aika harvoissa tilanteissa, aina on muut jaloissa ja hermo kireällä.

      
  • Mukava todeta,että kaikille kuskeille "urheilullisuus" ei ole kaikki
    kaikessa. Olen myös itse kyseisen tyylilajin kannattaja llikenteessä.
    Etenkin perheellisenä olen pyrkinyt tartuttamaan vastuullista
    liikkumista lapsiinkin.Takapenkkiläiset tuntuvat saavan ajatteluta-
    paan huomattavaa joustavuutta,varsinkin kun nuoruudessa asia oli
    päinvastoin.
    Ennakoivan ja itseään kontrolloivan ajotavan paras anti on todeta,
    että ns. vähältä piti tilanteet liikenteessä ovat lähes loppuneet.
    Haitta on se,että toisen kyydissä on aika vaikea rentoutua saati
    pitää turpaansa kiinni.
    Hitaasti ajavaa ei enää tule noiduttua, vaan nostaa pikemmin
    hattua,varsinkin jos toinen antaa kohteliaasti tietä tarpeen
    vaatiessa. Pieni piru on vielä karkottamatta omasta mielestä: kaahareille kun en vielä tahdo suoda samaa kohteliaisuutta kuin
    muulle liikenteelle.
    Ps. Keskustelkaapa rekkakuskien kanssa myös heidän näkökulmastaan liikenteeseen,varsinkin liukkailla keleillä ajettaessa.
    Saattaa löytyä uutta pohdittavaa.

      
  • runttimake:” Ennakoivan ja itseään kontrolloivan ajotavan paras anti on todeta, että ns. vähältä piti tilanteet liikenteessä ovat lähes loppuneet. Haitta on se, että toisen kyydissä on aika vaikea rentoutua saat pitää turpaansa kiinni.”

    Joo, molemmat asiat on tullut huomattua. Jos vähältä piti tilanteiden väheneminen on suorassa suhteessa minun turvallisuuteni kasvuun, olen vähentänyt riskini joutua liikenneonnettomuuteen murto-osaan. On loogista olettaa, että asia on näin; jos ei liippaa edes läheltä, ei luulisi herkästi osuvankaan.

    Myös tuo turpansa tukkimisen vaikeus on tullut omakohtaisesti koettua. Ehkä hölötänkin täällä niin paljon juuri siksi, ettei näistä voi ilman hulluksi leimautumista puhua muualla. Täällä leimataan hulluksi vaan nimimerkki, nyt ei tarvitse vaimon hävetä vaikka aihetta olisi.

    Meneppä puhumaan esimerkiksi siitä, kuinka lujaa auto A kulkee auton B pysähtyessä, jos molemmat aloittavat jarrutuksen yhtä aikaa, mutta A:n ja B:n nopeudet ovat vaikka 40 ja 30 km/h. Vastaus on hyvin yllättävä ja siksi vaikea uskoa. Sen todistaminen on suusanallisesti niin vaikeaa, että parempi kun ei edes yritä. On kuitenkin vaikeaa olla hiljaakaan, kun kaveri ääneen ihmettelee, kuinka joku nuija voi oikeasti noudattaa tarkalleen nopeusrajoitusta, onhan se nyt ihan sama ajaako 30 vai 40 km/h.


      
  • Fiksuja ajatuksia ja on mukava huomata että joku osaa tutkia myös omaa ajamistaan.

    Aluksi syytän mokistani muita, suurin osa ongelmista jota tulee liikenteessä vastaan johtuu minusta. Mutta sitten kun rehellisesti tilanteiden jälkeen selvitän tilannetta itselleni, tajuan että itsehän minä mokasin. Sitten joskus kuulee mokistaan muilta, joskus ajon jälkeen, joita en itse huomannut.

      
  • Eihän sitä paremmaksi kuskiksi voi koskaan tulla pelkästään ajamalla, vaan siinä täytyy olla ajatus mukana. Eli ei ne ajokilometrit aina kuskista kaikkea kerro, vaan se miten kuski "analysoi" ajoaan. Otetaan esimerkiksi ihan mikä tahansa "läheltä-piti-tilanne". Oppiiko enemmän pelkällä olankohautuksella vai sillä, että miettii mistä tilanne johtui? (Saati jos vielä miettii miten tilanteista vältyy jatkossa, jos itse aiheutti "läheltä-piti-tilanteen")

      
  • Lainaus:
    08.02.2005 klo 14:50 Saint kirjoitti
    Eli ei ne ajokilometrit aina kuskista kaikkea kerro, vaan se miten kuski "analysoi" ajoaan. Otetaan esimerkiksi ihan mikä tahansa "läheltä-piti-tilanne". Oppiiko enemmän pelkällä olankohautuksella vai sillä, että miettii mistä tilanne johtui?



    Tuosta olen täysin samaa mieltä. Vielä kun oppisi havaitsemaan nekin virheet, joista ei aiheutunut edes vaara- tai läheltä piti-tilannetta, mutta toisissa olosuhteissa olisi saattanut aiheuttaa vaaraa.

      
  • Lainaus:
    08.02.2005 klo 14:50 Saint kirjoitti
    Eihän sitä paremmaksi kuskiksi voi koskaan tulla pelkästään ajamalla, vaan siinä täytyy olla ajatus mukana. Eli ei ne ajokilometrit aina kuskista kaikkea kerro, vaan se miten kuski "analysoi" ajoaan. Otetaan esimerkiksi ihan mikä tahansa "läheltä-piti-tilanne". Oppiiko enemmän pelkällä olankohautuksella vai sillä, että miettii mistä tilanne johtui? (Saati jos vielä miettii miten tilanteista vältyy jatkossa, jos itse aiheutti "läheltä-piti-tilanteen")

    Totta. Tunnen paljon ajavia kuskeja joilla on omat säännöt ja heissä ei mukamas ole mitään vikaa. Eivät opi eivätkä ota oppiakseen.

      
  • Lainaus:
    08.02.2005 klo 15:21 Herbert kirjoitti

    Tuosta olen täysin samaa mieltä. Vielä kun oppisi havaitsemaan nekin virheet, joista ei aiheutunut edes vaara- tai läheltä piti-tilannetta, mutta toisissa olosuhteissa olisi saattanut aiheuttaa vaaraa.


    Tuohon kun joku pystyy, niin voi sanoa että siinä alkaa olla hyvä kuski. Ehkä pitäisi aloittaa urheilijoidenkin tekemät mielikuvaharjoitukset eli miettiä minkälaisissa olosuhteissa joku tavallinen ajotapa on vaarallista. Kokeneemmat ja paremmat kuskit eikun harjoittelemaan sitä suoraan liikenteessä! Aloittaa vaan pienistä yksityiskohdista ja siirtyy aina vaan suurempiin kokonaisuuksiin.

      
  • Karpo ja Enska joskus pysäyttelivät autoja ja kyselivät kuskeilta, ollaanko hirvivaara-alueella ja mikä oli viimeinen liikennemerkki. Harva vastasi oikein, luultavasti osa niistäkin arvaamalla.

    Tuo on kuitenkin tehokas keino päästä kärryille omasta suorituskyvystä. Siis kesken ajon kyselemällä itseltään erilaisia asioita. Kunhan vain muistaa olla itselleen rehellinen. Eihän väärät vastaukset muiden tietoon tule.

      
  • Lainaus:
    09.02.2005 klo 10:37 Herbert kirjoitti
    Karpo ja Enska joskus pysäyttelivät autoja ja kyselivät kuskeilta, ollaanko hirvivaara-alueella ja mikä oli viimeinen liikennemerkki. Harva vastasi oikein, luultavasti osa niistäkin arvaamalla.

    Tuo on kuitenkin tehokas keino päästä kärryille omasta suorituskyvystä. Siis kesken ajon kyselemällä itseltään erilaisia asioita. Kunhan vain muistaa olla itselleen rehellinen. Eihän väärät vastaukset muiden tietoon tule.

    Minä en ikinä jostain syystä huomio hirvimerkkejä. Tuskin monet muutkaan. Tuskin he ainakaan muuttavat ajotapaansa tai alkavat tarkkailemaan. Naiset ottaa usein nuo merkit vakavammin kuin miehet.
    Olisi se ihan hyvä jos minutkin pysäytettäisiin ja kysyttäisiin että oliko hirvialue . Tulisi jatkossa varmasti katsottua paremmin.

      
  • Tuttu tie, tutut liikennemerkit? Ei se liikennemerkkien katsominen ole koskaan pahaksi, ei tule tunaroitua jos liikennemerkki onkin vaihtunut. En tiedä meneekö poliisille selityksestä se, että enpäs katsonut liikennemerkkiä...

    Eiköhän hirvivaara-merkkien tuijotus ole aika kuljettajakohtainen? Varmasti sellainen kuljettaja, joka on ollut hirvikolarissa, huomioi ja sisäistää kyseiset merkit paremmin. Allekirjoittanut lahonneiden papuaivojensa kera kun ei ainakaan muuta kuin noteraa merkit. Ei sitä siinä ajettaessa tule seurattua, että ollaanko vielä hirvivaara alueella vai ei.

      
  • Lainaus:
    09.02.2005 klo 12:59 Saint kirjoitti
    Tuttu tie, tutut liikennemerkit? Ei se liikennemerkkien katsominen ole koskaan pahaksi, ei tule tunaroitua jos liikennemerkki onkin vaihtunut. En tiedä meneekö poliisille selityksestä se, että enpäs katsonut liikennemerkkiä...


    Ei autokoulun jälkeen ole tullut tarpeeksi katsomaan liikennemerkkejä. Joskus jollakin ihan tutulla tiellä ihmettelee että: "Onko tuo merkki aina ollut täällä?" Ja se on kuulemma ollut siinä jo vuosia ellei vuosikymmeniä. Pitäisi kyllä olla tarkempi noiden liikennemerkkien suhteen.

      
  • Tuo sama "ongelma" taitaa olla kyllä aika monella... Eiköhän se ole vähän sitä, että sitä kyllästyy katsomaan niitä samoja liikennemerkkejä?

      
  • Lainaus:
    09.02.2005 klo 13:15 Saint kirjoitti
    Tuo sama "ongelma" taitaa olla kyllä aika monella... Eiköhän se ole vähän sitä, että sitä kyllästyy katsomaan niitä samoja liikennemerkkejä?

    Se on ikävää jos se liikennemerkki vaihdetaan esimerkiksi viidestäkympistä kolmeksi kympiksi, eikä huomaa ollenkaan tätä muutosta. Samoja liikennemerkkejä ei vain jaksa katsoa, ja sitten jostain kumman syystä ei jossain vaiheessa muista koko liikennemerkkiä.

      
  • Pitää ilmeisesti vain opetella katselemaan niitä liikennemerkkejä uudestaan. Ja pakottaa itsensä katselemaan niitä uudestaan ja uudestaan. Jää vain omien silmien ja aivojen varaan, huomaako sitten mahdolliset muutokset...

    Itse "käräytin" aikoinaan autokoulun opettajan samaisesta asiasta. Opettaja ei ollut huomannut yhteen risteykseen tullut uusi väistämisvelvollisuutta ilmaissut kolmio. Ajoin risteyksestä suoraan pahemmin vilkaisematta oikealle. Opettaja kysyy, miksi en huomioinut oikealta tulevaa liikennettä. Vastasin, että niillä oli kolmio. Opettaja ei tätä uskonut, joten ajoimme risteyksen uudestaa ja siellä se kolmio oli kuin olikin. Siinä vaiheessa opettaja oli valmis vaihtamaan paikkoja...

      
  • Kyllähän noita muutoksia silloin tällöin tulee. Opiskeluaikanakin päivittäisella matkallani olevan risteyksen ryhmitysmerkit menivät uusiksi. Onneksi havaitsin ne heti (luultavasti), moni ajeli vielä pitkään vanhasta muistista, jolloin eräät pääsivät kouluttamaan näitä.

    Toinen, päinvastainen tapaus, josta olen ennenkin täällä kirjoittanut, sattui Turussa Kalevantiellä. Moottoritielle johtavan rampin liikennevaloristeyksessä vaihdettiin suoraan menevä kaista kääntyväksi. Molemmille suunnille oli omat valonsa. Nyt suoraan menijöillä paloi vihreä, mutta kääntyjillä punainen. Eräs tunnollinen kuski odotti vihreätä aivan oikein, jolloin takaa tuli itseään kenties muita parempana pitävä kuski tarkoituksenaan ajaa suoraan. Mielenosoituksellisesti jäi tämä kääntyvän perään soittamaan torvea, koska toinen törttöili edessä eikä tajunnut ajaa suoraan vaikka vihreä paloi. Vilkutti jopa vasemmalle eli oli kaiken lisäksi aikeissa kääntyä väärältä kaistalta. Harmi vain, ettei torvea soittava kaveri itse ollut huomannut muutosta liikennejärjestelyissä.

      
  • Saint:” Itse "käräytin" aikoinaan autokoulun opettajan samaisesta asiasta.”

    Eikö tunnu tosi hyvältä näpäyttää autokoulun opettajaa? Minä meinasin kuolla nauruun kun opettaja, joka oli sättinyt minulle viikkotolkulla siitä, että tulisin ajamaan ennen pitkää kolarin ajotyylilläni, ajoi päin harvinaista vanhaa MGB:tä. En valitettavasti ollut itse kyydissä kun tämä sattui. Ehkä niin oli parempi, en kuitenkaan olisi saanut pidettyä turpaani kiinni, olisin varmasti sanonut että tuolla tyylillä hän ajaa ennen pitkää vielä kolarin.

      
  • Kyllä TeeCee, autokoulun opettajan näpäyttäminen tuntuu erittäin hyvältä! :grin: Oli ilmeisesti sellainen juttu, että sitä saa mitä tilaa? Onneksi ainakin kirjoituksiesi perusteella on jokin saanut TeeCeen muuttamaan käyttäytymistään liikenteessä tai sitten autokoulun opettajasi oli jo alkujaan väärässä?!!

      
  • Saint: ”Onneksi ainakin kirjoituksiesi perusteella on jokin saanut TeeCeen muuttamaan käyttäytymistään liikenteessä tai sitten autokoulun opettajasi oli jo alkujaan väärässä?!!”

    Kyllä hän oikeassa oli, mutta ei minua silti saanut arvostella. Vaimoa saa sanoa kotkaksi ja lapsia tyhmäksi, mutta autonajotaitoa ei **malauta tulla arvostelemaan.

    Tai siis hän oli oikeassa ajotyylistäni, se oli hyvin ”joustava” ja sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt johtaa kolariin. Lopputuloksen suhteen hän oli väärässä, ainakin suurimmaksi osaksi. Ainoa kolarini autolla oli vastapuolen syy, ainakin lain mukaan. Oikeasti sitä ei olisi tapahtunut, jos olisin ajanut liikennesääntöjen mukaan, joten syytä oli molemmissa.

    Toisen kolarini ajoin m-pyörällä ja silloin oli syy minun myös lain mielestä. Ajoin auton perässä, liian lähellä. Autokuski(kaan) ei välittänyt suojatiestä, jolle tietysti astui yllättäen lapsi (missä on kotikasvatus?!!). Auto löi jarrut lukkoon ja minä löin nenäni auton perään.

    Nykyään yritän arvostella ajotaitoani itse niin paljon, ettei muilla olisi siihen syytä.

      
  • Lainaus:
    10.02.2005 klo 12:07 TeeCee kirjoitti

    Kyllä hän oikeassa oli, mutta ei minua silti saanut arvostella. Vaimoa saa sanoa kotkaksi ja lapsia tyhmäksi, mutta autonajotaitoa ei **malauta tulla arvostelemaan.

    Nykyään yritän arvostella ajotaitoani itse niin paljon, ettei muilla olisi siihen syytä.


    Ensinnäkin, jos joku sanoo vaimoasi kotkasi (myös ilman että vaimosi kuulee) tai lapsiasi tyhmäksi niin PIDÄ NYT OMIESI PUOLTA! Mutta jos vaimo vaikkapa arvostelee ajotaitoa, laita kävelemään jossei kyyti kelpaa...

    Ymmärrettävistä syistä on julmetun vaikeaa arvostelua omista taidoistaan, oli kyse mistä tahansa sitten autolla ajamisesta tomiin lakanoiden välissä... Pointti on, että aina silloin tällöin kannattaa niellä oma ylpeytensä niin voi saada uutta näkökulmaa omaan ajamiseen. Sitä kun itse on välillä vähän väkisin sokea omille teoilleen.

    Koskas olet TeeCee muuten viimeksi miettinyt sitä, mikä on HYVÄÄ ajamisessasi/ajotaidoissasi?

      
  • Saint:” Koskas olet TeeCee muuten viimeksi miettinyt sitä, mikä on HYVÄÄ ajamisessasi/ajotaidoissasi?”

    Odotatko minun sanovan, että en vaatimattomuuttani ajattele itsestäni hyvää? Päinvastoin! Tämä voi kuulostaa itsekehulta, mutta kyllä tulee lähes päivittäin mieleen katsellessa muiden tempauksia, että ”olisin osannut tehdä tuon paremmin”.

    Mielestäni muita huomioiva, ennakoiva, itseään kehittämään pyrkivä, riskit tiedostava ja tämän tiedon mukaan toimiva kuski on hyvä. Minä yritän niin pirusti toimia noin, vaihtelevalla, mutta yleensä hyvällä menestyksellä.

    Koska tämä ei ole minulle ollenkaan luonteenomaista vaan seurausta omasta päättelystä ja kovasta sisäisestä taistelusta sen välillä, mikä on kivaa ja mikä on viisasta, olen itseeni tässä suhteessa aika tyytyväinen.

    Tämäkin kuulostaa omahyväiseltä, mutta mielestäni on hölmöä käyttäytyä kuin olisi löytänyt tiedon ja itsekurin muropaketista, jos mielestään on onnistunut tärkeässä ja vaikeassa asiassa ihan omin neuvoin. Jos vaihtoehdot ovat olla joko omahyväinen tai hölmö, olen mieluummin omahyväinen; olen parempi kuski kuin useimmat muut ja yritän tulla vielä paremmaksi.

    En kuitenkaan yritä olla hyvä ollakseni muita parempi vaan siksi, että minulla on erityisen tärkeä lasti, MINÄ. Elämä on niin pirun kivaa puuhaa, ettei huvita tahallaan lyhentää sitä tai viettää sitä vaikka pyörätuolissa.

    Siinä oli taas omahyväinen kommentti, mutta jos en pidä itsestäni edes itse, ei sitä tee muutkaan. En myöskään usko, että muita pystyy aidosti kunnioittamaan vertaisinaan, jos ei kunnioita ensin itseään. Muiden kunnioittaminen on taas liikenteessä perusasioita, lain noudattaminen pelkästä rangaistuksen pelosta ei riitä motivaatioksi ainakaan minulle. En siis noudata lakia koska niin kuuluu tehdä vaan siksi, että mielestäni se on älykäs veto.

    Itseään oikealla tavalla arvostava automaattisesti arvostaa muitakin ja muita arvostava arvostaa myös muiden oikeuksia. Muiden oikeuksien arvostaminen on liikenteen peruspilareita. Jos tämä ajatusketju pitää paikkansa, se tarkoittaa samalla, että itsekeskeisestä ihmisestä ei tule hyvää kuskia.

      
  • TeeCee, nyt tässä on tainnut käydä pieni väärinkäsitys... Tarkoituksenani ei ole yrittää jotenkin nolata tai mollata toisia täällä TM:n palstalla. Ajatuksena oli lähinnä se, että kun usein painotetaan virheistä oppimista niin olisi hyvä sen vastapainoksi miettiä myös sitä missä on hyvä ja missä on kehittynyt. Edellisessä viestissäsi on hyviä neuvoja joita jokaisen kuskin kannattaa noudattaa halutessaan kehittyä paremmaksi kuskiksi. Mielestäni tälläinen ajatusten vaihto on hyvä kyky laajentaa myös omaa näkemystään ja myös näkökulmaa, mutta ennenkaikkea hyvä paikka oppia ymmärtämään muita autoilijoita.

      
  • Saint:” TeeCee, nyt tässä on tainnut käydä pieni väärinkäsitys... Tarkoituksenani ei ole yrittää jotenkin nolata tai mollata toisia täällä TM:n palstalla.”

    Nyt SINÄ taisit ymmärtää väärin, en ottanut itseeni, jos sitä tarkoitat. Minulle ei tullut mieleenkään että olisit mollannut minua tai ketään muutakaan. Kirjoitin vain sen mitä mieleeni tuli kun kysyit ajattelenko usein mikä ajamisessani on mielestäni hyvää. Mielestäni suomalaiseen perinteeseen kuuluu liiaksi itsensä vähättelyä. Olen tyytyväinen, että otit asian puheeksi.

      
  • No, hyvä että nämä väärinkäsitykset tuli oikaistua !

    Joo, se itsensä vähättely on kyllä melkoinen suomalaisten "perisynti"! Se kun saa ihmisen toimimaan omien suorituskykyjensä alirajoilla. Samoin kyllä omien kykyjensä yliarviointi on suuri ongelma. Kun suurimmalla osalla kuskeista olisi realistiset käsitykset omista kyvyistään ja ottaisivat vielä kanssaliikkujat huomioon, olisi liikenne jo paljon turvallisempi ja miellyttävämpi paikka ajaa. Omien kykyjensä mukaan.

    Itselläni on suht. realistinen käsitys omista ajotaidoistani. Sanoisin olevani aika hyvä suhteutettuna siihen, kuinka paljon olen ajanut autoa. Parantamista riittää, tiedostan osa-alueet. Parhaita hetkiä ovat ehdottomasti ne, kun huomaa kehittyneensä kuskina ja ihmisenä.

      
  • Oletteko herrat huomanneet että usein se hyvä kuski on se "näkymätön" kuljettaja.Se kuka ei jää kenenkään mieleen
    ja ketä kukaan ei huomaa.Ajaa päivittäin eikä välttämättä
    kolaroi koskaan.Ei myöskään sitenkään tule "huomatuksi".
    Nähdäkseni heitä on tien päällä aika paljon,myös ammattiliikenteessä.

      
  • Se vain ei lohduta, jos hyviä kuskeja on paljon. Huonojen osuus ratkaisee aika paljon, vaikka hyvät voivatkin jossain määrin paikata toisten virheitä. Normaalisti voisi ajatella, että hatusta vedetty määrä 1% on vähän, mutta taannoisen kummeli-sketsin siinä yhteydessä huvittava lause "onko se paljon vai vähän?" oli mielestäni nerokas kysymys.

    Jos 1 % kuskeista on todellisia riskikuljettajia, ei kestä pitkään kunnes tällainen tulee vastaan. Kesämökkimatkalla tai pääkaupunkiseuden työmatkalla tapauksia kohtaa jo useita. On vain tuurista kiinni, tapahtuuko kohdallani jotain vai ei.

    Kuljettajia ei voi mielestäni yleisesti luokitella hyviin ja huonoihin, paitsi jotain pientä ryhmää ehkä. Suuri osa kuitenkin kuuluu keskiluokkaan, jolla on hyviä ja huonoja päiviä. Näille sattuu joskus kiire, jolloin he muuttuvat käytökseltään kenties aivan toisenlaisiksi ihmisiksi kuin viikonlopun kiireettömällä mökkimatkalla.

      
  • Lainaus:
    11.02.2005 klo 07:21 Herbert kirjoitti
    Kuljettajia ei voi mielestäni yleisesti luokitella hyviin ja huonoihin, paitsi jotain pientä ryhmää ehkä. Suuri osa kuitenkin kuuluu keskiluokkaan, jolla on hyviä ja huonoja päiviä. Näille sattuu joskus kiire, jolloin he muuttuvat käytökseltään kenties aivan toisenlaisiksi ihmisiksi kuin viikonlopun kiireettömällä mökkimatkalla.


    Ehkä jako pelkästään hyviin ja huonoihin kuskeihin on liian kova rajanveto. Jos nyt syvällisemmin lähtisi analysoimaan voisi käyttää ilmaisuja että keskivertoa parempi kuski jne. Ongelmalliseksi sen tekee vain se, että ns. keskivertokuskin stereotypiaa en ainakaan minä tiedä.

    Se todellinen raja hyvän ja keskivertokuskin välillä on se, miten hallitsee tunteitansa ajon aikana. Sanoisin, että hyvä kuski ei anna sellaisten "pienten" sivullisten tekijöiden kuin kiire vaikuttaa ajotapaansa. Hyvällä kuskilla on myös hyvän ja huonon päivän välinen ero pieni - ihmisiä tässä nyt kuitenkin ollaan!

    Raja keskivertokuskin ja huonon kuskin välillä on myös tunteiden hallitseminen. Eli huonolla kuskilla itsekontrolli on edellistä huonompi. No, niitä muita huonon kuskin ominaisuuksia tässä ollaankin kirjoiteltu jo aikalailla, antaa niiden olla.

    Mitä sitten tulee siihen, kun monesta tuntuu että pääkaupunkiseudulla on eniten "idiootteja" kuskeja. No, ehkä osasyynä on pääkaupunkiseudun oma mentaliteetti. Sanoisin kuitenkin suurimmaksi syyksi sen, että suureen liikennemäärään mahtuu valitettavasti myös enemmän "idiootteja".

    Aina ei valitettavasti oma ajotaitokaan riitä. Yhtä ystävääni lainaten: "En ole yhtään sen parempi kuski kuin se vastaantulija..."

      
  • volvonisti:” Oletteko herrat huomanneet että usein se hyvä kuski on se "näkymätön" kuljettaja”

    Hyvä huomio, juuri tuo on pyrkimykseni. Kun pystyn ajamaan niin, ettei ympäristöni oikeastaan edes huomaa minun olevan mukana liikenteessä, silloin olen onnistunut. Pyrin siihen, että kun ajan jonkun takana, hänen ei tarvitse miettiä mitä aion tehdä tai pasautanko perään jos jotain sattuu. Kun tulen suojatielle, ihmiset tajuavat eleistäni jo kaukaa minun antavan tietä, minua ei tarvitse vahdata, että ajaako se ssaatana päälle. Kun ohitan, ohitettavan ei tarvitse tehdä mitään sen eteen, ei edes jännätä että ehtiikö se hullu.

    Tämä on tavoite, aina ei keskittyminen ja huomiokyky riitä ja epäonnistun, mutta yritys on kova. Etenkin suojatie tuottaa ongelmia, esim. vanhoja äijiä on vaikea saada ylittämään tie. Ne on kohteliaita ja huitoo, että mene vaan, kyllä minä joudan odottamaan. Myös pimeällä on hankalaa nähdä suojatielle pyrkivää jalankulkijaa ajoissa.

    Herbert:” Jos 1 % kuskeista on todellisia riskikuljettajia, ei kestä pitkään kunnes tällainen tulee vastaan”

    Liikennetutkija Sirpa Rajalinin mukaan riskikuljettajia on 10 – 20 %, kriteereistä riippuen. Rajalinin ajeli asiasta väitöskirjaa tehdessään poliisiauton mukana. Aina kun he näkivät jonkun esim. kiihdyttävän aggressiivisesti tai ajavan selvästi ylinopeutta, kuskia lähdettiin seuraamaan matkan päästä. Parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen poliisi pysäytti auton ja Rajalin haastatteli kuskia. Haastattelutietoja verrattiin myös kuskin aiempiin liikennerikkeisiin.

    Selvisi, että jo lyhyen ajotavan seuraamisen perusteella voitiin erottaa ne, joilla oli selvästi keskimääräistä enemmän liikennerikkomuksia. Tästä pääteltiin, että ajotyyli on hyvin pysyvä ominaisuus.

    Tämä olisi selvinnyt varmaan helpommin tällä palstalla, sellaista perustelua ei ole keksittykään joka saisi raikulipojat uskomaan järkipuhetta.

    Näiden aggressiivisesti ajavien lisäksi tiellä liikkuu n. 100.000 huononäköistä, joka 550:s on rattijuoppo (tarkoittaa 13.000 rattijuoppoa/päivä) ja joka sadas on ”maistellut” (yli 70.000/päivä), joka vuosi liikenteeseen tulee n. 50.000 nuorta kokematonta kuskia, noin 100.000 suomalaista käyttää rauhoittavia lääkkeitä, moni heistä ajaa autoa.

    Kun vielä tiedetään, ettei hyvätkään kuskit ole hyviä ja turvallisia kaiken aikaa, ei ainakaan minua ole vaikea motivoida ennakoivaan ajoon reiluilla marginaaleilla ja ennen kaikkea ajamaan itse mahdollisimman hyvin. Siihen taas ei pysty jos ei ole selvillä virheistään ja siihen taas tarvitaan oman toiminnan kriittistä kontrollointia.

      
  • Saint:” Se todellinen raja hyvän ja keskivertokuskin välillä on se, miten hallitsee tunteitansa ajon aikana.”

    Samaa mieltä, hermojen ja sitä kautta tekojensa hallinta on kaiken perusta. Mistään opitusta ei ole hyötyä jos suuttuu, silloin vievät tunteet eikä tieto/taito.

    Seuraavaksi pistäisin asenteen, se saa pyrkimään joko oikeisiin tai vääriin päämääriin.

    Seuraavana sanoisin tiedot. Ne ovat työkaluja joilla pääsee asenteen sanelemaan maaliin. Turvallisuuteen pyrkivästä asenteesta ei saa yhtä paljon hyötyä jos ei tiedä, mitkä liikenteen todelliset riskit ovat.

    Sitten ehkä taidot. Niillä selviää tilanteista, joihin joutuu kun joku edellisistä unohtuu tai kun käy huono tuuri.

    Saint:” Hyvällä kuskilla on myös hyvän ja huonon päivän välinen ero pieni - ihmisiä tässä nyt kuitenkin ollaan! ”

    Tästä puhutaan liian vähän. Vasta viimeaikoina olen oppinut olemaan liikenteessä varovaisempi kun olen huomannut olevani ärtynyt. Tämän oppiminen tuli sitä kautta, että huomasin vaimon ärsyttävyyden vaihtelevan samassa suhteessa kuin muidenkin asioiden ärsyttävyyden. Mistä vaimo tiesi olla ärsyttävä juuri samoina päivinä kun muutkin asiat mättivät? Hävettää tajuta tämä vasta nyt. Kuinkahan monta turhaa riitaa sitä on tullut aloitettua vain siksi, ettei tunne itseään.

    Eniten hermojen taakkaa liikenteessä helpotti se, kun keskityin enemmän omiin ja murehdin vähemmän muiden virheitä. Niihin voi varautua asenteessaan, muuta en kuitenkaan asialle voi, miksi siis ottaa asiasta pulttia. Liikenteessä ei taida olla yhtään mokaa, jota en olisi tehnyt, joten muille hermostuminen samoista tempuista on hölmöä.

      
  • Arvostan sinua "teecee",rohkenet puhua tuollaisia asioita täällä
    ja vielä kun jutuistasi päätellen olet TODELLA oppinutkin
    asioista.Hienoa.Jotenkin tuntuu että olet jo saavuttanut jotain
    suurta johon minä olen rämpinyt monta monta vuotta.Kiitos
    kannustuksesta.

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit