Päälleajettuna

14 kommenttia

Olen täällä palstalla ihmetellyt sitä, että jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden annetaan koheltaa liikenteessä säännöistä välittämättä (valvontaa kun ei haluta kohdistaa heihin lainkaan, vaikka silläkin säästettäisiin kuolonuhreissa).

Tapahtui eilen:

Olin tulossa kahden palveluskoirani kanssa lenkiltä ja kulkemassa kohti suojatietä, jossa minua odotti vihreä jalankulkuvalo. Jouduin siis ylittämään jalkakäytävän pyörätiepuolen, johon oli maalattu suojatie jalankulkijoiden turvallisuuden takaamiseksi. En siis kääntynyt pyöräilijän eteen, vaan ylitin jalkakäytävien risteyksessä koko jalkakäytävää ja sen jälkeen tarkoitus oli ylittää ajorata (olis muuten helpompi piirtää). Ideana on siis se että pyöräilijä hiljentää niin, että jalankulkijalla on turvallinen kulku valoilla ohjatulle suojatielle.

Yhtäkkiä syöksyy valoton (muistikuva jälkikäteen) pyöräilijä päin meikäläistä ja koiria. Liukkaalla jalkakäytävällä liuin muutaman metrin pyörän edessä ja lopulta kaaduin asfalttiin. Koirat olivat päässeet tässä vaiheessa vapaaksi. Pyöräilijä toteaa että fillari ei millään pysähtynyt liukkaalla. Siinä sitten totean, että itselleni ei käynyt kummenmin (myöhemmin illalla saldoksi täsmentyy pari mustelmaa) ja mieleni valtaa huoli koirista, jotka ovat vapaana vilkkaan autotien varrella. Onneksi koiruudet olivat sen verran palveluskoiramaisia tuossa tilanteessa, että jäivät katsomaan mitä isännälle tapahtui, eivätkä reagoineet tapahtumaan juoksemalla tielle tai hyökkäämällä pyöräilijän kimppuun.

Tässä mietimme puoliskon kanssa illalla, että huonolla tuurilla:

a) meikäläinen (ja pyöräilijäkin) olisi nyt sairaalassa paikattavana
b) koirat olisivat hyökänneet pyöräilijän kimppuun ja asiaa selvitettäisiin oikeudessa. Mikä olisikaan rangaistus koirien hyökkäyksestä ja irtipidosta, kun omistaja on hetki sitten teilattu asfalttiin?
c) olisinko saanut pyöräilijältä tuhansien eurojen korvaukset koirista, jos olisivat syöksyneet tilanteessa ajoradalle auton alle?

Itsetutkiskelupuolelle menin sitten siinä, että mietin mitä olisin voinut tehdä toisin, eli katsoa tarkemmin tuleeko kovaa ajaavaa pimeää fillaria liukkaalla jalkakäytävällä. Tilanne oli kyllä siinä mielessä erikoinen, että olen uskonut talven siivonneen fillaristit jo pois...

Kun monet täällä sanovat, ettei kevyt liikenne aiheuta vaaraa kuin itselleen, tässä tosielämän case, ettei homma aina noin mustavalkoinen ole.

Taaksepäin ajatellen: Edelleenkään en voi kuin hämmästellä esim. viime viikolla näkemääni tilannetta, jossa jalankulkija käveli törkeästi punaisia päin poliisiauton edestä, eivätkä poliisit reagoineet edes tälläiseen tilanteeseen! Saako kevyen liikenteen valvonnasta niin huonosti suorituspisteitä (HTS), ettei se huvita?

Liikenneturvallisuuden ja -käyttäytymisen paraneminen lähtee kuitenkin sieltä alimmalta portaalta. Tämä on valitettavasti päässyt unohtumaan.

[Zilo muokkasi tätä viestiä 02.12.2005 klo 12:40]
  
  • Ihan mielenkiintoisia kysymyksiä. Mielenkiintoista on myös se, että ajokortin omaavasta henkilöstä saattaa tulla esiin pyöräilijänä ihan toisenlainen luonne. Autolla ymmärretään ainakin jotenkin turvallisuuden edellytykset, pyöräilijä voikin sitten puikkelehtia liikenteessä kuin jänis metsässä.

    Kaverini kanssa pyöräilimme kerran Tukholmassa. Tämä autolla ajaessaan ainakin periaatteessa ymmärtää suojatien eteen pysähtymisen merkityksen. Silti auton jo pysähdyttyä jatkaa hän pyörällä pysähtymättä suojatien yli puikkelehtien jalankulkijoiden välistä.

    Zilon tapauksessa on aika surkuhupaisaa pyöräilijän kommentti liukkaasta tiestä, ei saanut pysäytettyä. Mahtaa olla tilannenopeus tuntematon käsite. Miten sitä voisikaan ymmärtää tuollaista asiaa, ainoastaan autoliikenteen yhteydessä siitä puhutaan...

    Toisen otsikon alla pohdin renkaiden pitoa ja ennenkaikkea sitä, paljonko sitä on jäljellä liukkaalla tiellä. Moni varmasti ajattelee, että lujaakin voi ajaa, kunhan pitää riittäviä välejä ja ennakoi jarrutukset hyvin. Onnellisesti vain unohtaa, että tuollaisiakin tilanteita voi sattua kuten Zilon kohdalla kävi.


    [Herbert muokkasi tätä viestiä 02.12.2005 klo 12:23]
      
  • Eiköhän tässä nimenomaan ollut kysymys samanlaisesta käytöksestä kuin auton ratissa. Pyöräilijä vain muisti olevansa autossa ja että jalankulkija tietysti näkee auton ja henkensä pitimiksi tietysti väistää suojatiellä autoa.

      
  • Paljon mahdollista. Mutta autojen seassa pyöräilijäkin saattaa poukkoilla sen mukaan, missä tilaa vain riittää. Johdonmukaisuus puuttuu. Jotenkin unohtuu, että säännöt koskevat autojen lisäksi myös pyöriä.

      
  • Mikä mahtoi olla näkyvyys turmapaikalla? Pystyikö pyöräilijä näkemään teidät jo hyvissä ajoin ennen törmäyspaikkaa vai tulitteko jostain esteen (puskan, rakenteen ym.) takaa yllättäen? Risteystä lähestyttäessä olisi käytettävä erityistä varovaisuutta - vai? Joskus muistan nähneeni, kun kaksi jalankulkijaa törmäävät toisiinsa kadunkulmauksessa ja kumpikin nurin liukkaalla jäällä - nurkantaakse kun ei näe - kokemuksesta oppii.

      
  • Lainaus:
    02.12.2005 klo 13:26 Rätkätin kirjoitti
    Mikä mahtoi olla näkyvyys turmapaikalla?


    Näkyvyys omalta osaltani oli selkeä. Tosin nyt tuli mieleen se, että koirani (väriltään mustia) kävelivät hieman edelläni (ehkä reilun metrin) ja huonoissa valaistusolosuhteissa ne ovat voineet hyvinkin jäädä pyöräilijältä kauempaa näkymättä. Ehkäpä osasyy törmäykseen on se että fillaristi huomasi koirat liian myöhään ja niitä väistääkseen törmäsi meikäläiseen(?). Pyöräilijä siis saattoi ajatella, että ehtii ajamaan edestäni hyvin. Koiriin kun pyöräilijä ei osunut. Edelleen tietenkään onnettomuutta ei olisi tapahtunut, jos tilannenopeus risteysalueella olisi ollut järkevä.

    Asiaa emme sen kummemmin jääneet selvittämään kun totesimme että kumpikin on yhtenä palana ja meikäläisellä oli kiire koiruuksien luo (ettei tule lisävahinkoa). Kovasti pahoillaan kaveri tuntui törmäyksestä olevan.

      
  • Taannoin odotin (jalkakäytävällä) bussipysäkillä autoa, ja kun se lähestyi, nostin käteni antaakseni sille pysähtymismerkin. Siinä samassa suhahti selkäni takaa minun ja ajotien välistä pyöräilijä, joka vartaloaan heilauttamalla väisti niin ettei osunut käteeni. Vauhti pyöräilijällä oli aika kova, onneksi en liikkunut paikaltani, sillä jos olisin siirtnyt lähemmäs ajoradan reunaa, olisi tuo kamikaze törmännyt minua selkään. Siellä minulla ei ole silmiä. Pyörä tuli siis tavallaan väärään suuntaan väärän puolen yhdistettyä jalkakäytävää/pyörätietä.

      
  • Lainaus:
    02.12.2005 klo 13:39 Zilo kirjoitti
    Tosin nyt tuli mieleen se, että koirani (väriltään mustia) kävelivät hieman edelläni (ehkä reilun metrin) ja huonoissa valaistusolosuhteissa ne ovat voineet hyvinkin jäädä pyöräilijältä kauempaa näkymättä.


    No onneksi kuitenkaan ei sairaalareissuja tullut kellekkään.

    Viime viikolla näin koiran, jolla oli pannassa lamppuja. Ne taisivat vielä vilkkuakin. Otus tuli kyllä erittäin hyvin huomatuksi, mutta aivan kaamean näköistä se oli. Tiedä sitten mitenkä paljon se sitä fidoa itseään häiritsi. Eipä sen puoleen, kyllä meidäläisetkin saisivat loistaa kuin joulukuuset. Nykyäänhän sitä valtaosin painellaan pimeässä mustiin pukeutuneina - hyi meitä.

      
  • Heitän tähän offtopiccina, että on tullut tuossa keväänkorvalla hankittua uudet polkupyörät ja niissä oli tällaist napadynamolla varustetut valot edessä ja taakse pattereilla toimivat LEDi-valot. On muuten loistava keksintö tuo napadynamo, sen päällä oloa ei huomaa ajossa mitenkään, mutta lamppu palaa kirkkaasti eikä ole sitä ongelmaa kun kakarana piti polkea pyörällä kouluun pimeässä ja suvilumi tukki dynamon väliin ettei enään jaksanut polkea... No ei siitä sen enempää, mutta suosittelen tällaista napadynamolla varustettua pyörää! On helppo pitää näin pimeällä valoja päällä, kun ei tarvitse murehtia patterien hintoja eikä jurnuttavaa dynamoa.

      
  • Lainaus:
    02.12.2005 klo 12:33 Herbert kirjoitti
    Paljon mahdollista. Mutta autojen seassa pyöräilijäkin saattaa poukkoilla sen mukaan, missä tilaa vain riittää. Johdonmukaisuus puuttuu. Jotenkin unohtuu, että säännöt koskevat autojen lisäksi myös pyöriä.



    Itse pyöräilen lähes päivittäin ympäri vuoden, eli kokemusta on. yhdyn Herbertin näkemykseen siitä että pyöräilijät ja jalankulkijat eivät noudata sääntöjä, miksi? Yksi syy on varmasti se että meidän liikennekultuurissa ei kunnioiteta yhtään pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. kolmion takaa suoraan jalkakäytävälle ruuhkassa odottamaan. Joskus tekisi mielä vetäistä polkimella kunnon naarmut autoon.
    Lisäksi varsinkin Tampereella valo-ohjatut risteykset ovat aivan *erseestä, niin ajetaan punaisia päin kun ei näy autoilijoita.
    Kun yhteiset pelisäännöt eivät ole kaikille selviä, nin pyöräilijä tmenevät sieltä mistä ehtivät ja uskaltavat, jaa kaahottamiseksihan se usein menee,

      
  • On kieltämättä totta mitä Kansipahvi sanoi, että Suomessa ei kunnioiteta kevyttä liikennettä. Suojatietkin on käytännössä lähes turhia, autot pysähtyy vasta pakon edessä.

      
  • Olin tulossa kahden palveluskoirani kanssa lenkiltä
    Tuo menee kyllä yli "hilseen", muuten olen samaa mieltä. :innocent:
    Perjantaina ajoin pimeällä ja jäisellä tiellä "melkein" rajoituksen mukaan, vauhtia kait reilu 100 ja rajoitus 80! :sunglasses: Tuli autoja vastaan ja yhtäkkiä sen jälkeen pimeä pyörä ilman heijastimia ja kuskillakin vielä tummat vaatteet. Säikäytti vähän kun ajoi vasenta puolta ja autojen "raidetta" kun reunassa oli polannetta. Sain onneksi "vispattua" rattia senverran että jäi pystyyn kuten laki kait vaatii? Onneksi en "vispannut" liikaa kun oli keli jäinen, mutta säikäytti vähän kuitenkin, joten laskin nopeuden sataseen! :sunglasses:
    Tuosta palveluskoirasta? Miten se palvelee? Minä lähinnä tarvin siivous- ja ruuanlaittoapua, joskus myös pieniä lähettijuttuja kun pitää toimittaa jotain jonnekkin. Piika tai renki ois tarpeen, mutta koira? :innocent:

      
  • Lainaus:
    03.12.2005 klo 22:53 JOXA kirjoitti

    Tuosta palveluskoirasta? Miten se palvelee? Minä lähinnä tarvin siivous- ja ruuanlaittoapua, joskus myös pieniä lähettijuttuja kun pitää toimittaa jotain jonnekkin. Piika tai renki ois tarpeen, mutta koira? :innocent:


    :D

      
  • Lainaus:
    03.12.2005 klo 13:59 Kansipahvi kirjoitti
    Itse pyöräilen lähes päivittäin ympäri vuoden, eli kokemusta on. yhdyn Herbertin näkemykseen siitä että pyöräilijät ja jalankulkijat eivät noudata sääntöjä, miksi? Yksi syy on varmasti se että meidän liikennekultuurissa ei kunnioiteta yhtään pyöräilijöitä ja jalankulkijoita.



    Kunnioittamisen puute varmasti osaltaan myötävaikuttaa tuohon tilanteeseen. Koska kevyttä liikennettä ei huomioida, kokee tämä ryhmä olevansa jotenkin autoille rakennetun järjestelmän ulkopuolella. Ollaan tavallaan kuokkavieraina, jolloin ei voida luottaa eikä oikeastaan edes uskota siihen, että tilaa jää. Livahdetaan siitä, mistä pääsee.

    Itsekkyyttä veikkaan toiseksi syyksi. Kun kokee olevansa kiireinen, menee tämä tekijä muiden asioiden yläpuolelle. Kukapa ei olisi ajanut autollakin ylinopeutta kiireen takia. Silloin helposti varmistetaan omaa etenemistä, vaikka muut siitä joutuisivatkin kärsimään. Toisaalta ennenkin täällä kertomani esimerkki myös tukee käsitystä itsekkyydestä ja siitä, kuinka se hämärtää todellisuudentajua. Jokunen vuosi sitten Riihelän liikenneillassa oli "asiantuntijoina" mukana pari polkupyörälähettiä. Nämä valittelivat sitä, ettei muut osaa varoa heitä tarpeeksi, koska lähetit ajavat niin lujaa. Näin sitä liikenteen ammattilaisetkin ihan sujuvsti unohtavat säännöt ja ajattelevat vain itseään.

      
  • Lainaus:
    03.12.2005 klo 22:53 JOXA kirjoitti
    Perjantaina ajoin pimeällä ja jäisellä tiellä "melkein" rajoituksen mukaan, vauhtia kait reilu 100 ja rajoitus 80! :sunglasses: Tuli autoja vastaan ja yhtäkkiä sen jälkeen pimeä pyörä ilman heijastimia ja kuskillakin vielä tummat vaatteet.


    Onneksi olkoon! Olet yksi niitä harvoja, joka tunnustaa tällä palstalla ajavansa väärällä tilannenopeudella. Toivottavasti myös ymmärsit sen, etkä syytä tilanteesta vain mustiin pukeutunutta pyöräilijää, joka myös toimi ehdottomasti väärin.

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit