Naisautoilijoista

13 kommenttia

Provosoivan otsikonkin uhalla :tongue:
En ota tässä kantaa ylinopeuksiin. Itse ajelen nopeusrajoitusten mukaan ja kelin vaatiessa suurinta sallittua hiljempaakin - siihen minulla on täysi oikeus (ja velvollisuus).
Suurin osa mieskuskeista ei kestä moista vauhtia kauaa vaan vetää ensi tilassa ohi - eikä siitä sen enempää. Naiskuljettajia olen näihin päiviin asti pitänyt varovaisina ja huomaavaisina kuljettajina, mutta pikkuhiljaa alan muuttaa mielipidettäni. Liian usein peräpeiliin ilmestyy neiti- tai rouvashenkilö, jolla ei tunnu olevan aikomustakaan ohitukseen, mutta liimautuu takapuskuriin kilometritolkulla! Ja nyt ei ole kyse mistään alinopeudella ajamisesta. Ehkä kyseiset henkilöt kuvittelevatkin ajelevansa turvallisesti. Pieni sananen fysikaalisesta todellisuudesta: Jos maantienopeudella etäisyys edellä ajavaan on noin, tai alle 1 sekunti, ei ole juurikaan mitään mahdollisuuksia jos se yllätys tulee - ja se tulee muuten aina yllätyksenä. Suurimmalle osalle on autokoulussa luultavasti kerrottu reaktioajoista ja pysähtymismatkasta. Onpa toisen ihmisen henki ja terveys mitätön asia. Kun takapenkillä on vielä parivuotias tyttäreni alkaa välillä hirvittämään. Ja usein siellä takapuskurissa näkyy äiti kuskaavan omaa jälkikasvuaan.

Pistää vaan miettimään...

  
  • Lainaus:
    30.01.2007 klo 16:55 Kansanautoilija kirjoitti
    Pistää vaan miettimään...


    Yhtään en epäile .. liki ainoa mitä voi tehdä, on jättää oman itsensä eteen niin paljon tilaa, että ainakaan itse ei joudu äkkitilanteisiin - muuten se roikkuja kopsahtaa ihan varmasti takaluukkuun. Haittapuolena(?) on sitten se, että siihen eteen änkee ohittajia sieltä vielä kauempaa takaa, mutta sitten taas uudestaan lisää väliä. Eikä pidä provosoitua vaikka mitenkä provosoitaisiin.

    Olen kanssasi samaa mieltä kaikesta tuosta aiemmasta - ihme meininkiä nykyisin - vaan minkäs teet.

    Ihan eniten olen kummastellut sellaisia ohituksia, jolloin - kuten kuvasit - takapuskuria hipoen ohitetaan ja sitten kurvataan ihan eteen ja sitten se pahin .. heti seuraavasta liittymästä pois ja sellaisella kiireellä, että hyvä kun yleensä ehtivät kääntymään. Näitä tapauksia ei ole ihan yksi tai kaksi - lieneekö oikein joku muoti-ilmiö?

    [Rätkätin muokkasi tätä viestiä 30.01.2007 klo 17:24]
      
  • Lainaus:
    30.01.2007 klo 17:23 Rätkätin kirjoitti
    Ihan eniten olen kummastellut sellaisia ohituksia, jolloin - kuten kuvasit - takapuskuria hipoen ohitetaan ja sitten kurvataan ihan eteen ja sitten se pahin .. heti seuraavasta liittymästä pois ja sellaisella kiireellä, että hyvä kun yleensä ehtivät kääntymään. Näitä tapauksia ei ole ihan yksi tai kaksi - lieneekö oikein joku muoti-ilmiö?


    Mikä siinä on kaikkein pahinta, että ohittaja poistuu seuraavasta liittymästä? Miksi juuri se asia häiritsee niin suunnattomasti?
    Jos joku minut ohittaa niin minulle on aivan samantekevää minne ohittaja on sen jälkeen menossa. Ainoa asia, joka häiritsee on se, että ängetään ilman pakottavaa syytä aivan eteen ja roiskutetaan kurat tuulilasille.

      
  • Lainaus:
    30.01.2007 klo 17:30 BZR kirjoitti
    Mikä siinä on kaikkein pahinta, että ohittaja poistuu seuraavasta liittymästä? Miksi juuri se asia häiritsee niin suunnattomasti?


    Lähinnä ihmetyttää ohituksen perusteet. Siis syy koko ohitukseen. Ensin roikutaan perässä kilometrikaupalla ja aina tiellä, jossa on useampi kaista samaan suuntaan ja kaiken kukkuraksi muuta likennettä ei ole välttämättä juuri lainkaan. Ohittaja olisi voinut ajaa, niin halutessaan, jo monta kilometriä aikaisemmin, mutta ei. Sitten viime tipassa varsinainen kamikaze tempaus.
    Mitenkä sinä ajattelit puolustella tuollaista? Kommentistasi päätellen tuollainen on kovinkin fiksua - vai olenko kenties väärässä?

      
  • Mikä siinä on kaikkein pahinta, että ohittaja poistuu seuraavasta liittymästä? Miksi juuri se asia häiritsee niin suunnattomasti?

    Kerropa mikä järki on nostaa riskitasoa tekemällä hullu ohitus ja heti jarruttaa hampaat irvessä seuraavaan liittymään? Pahimmillaan viekä kiilaten jonon sekaan aiheuttaen niitä ruuhkia. Onko aivan mahdoton ajatus ottaa rennosti muutama hetki ja ajaa rauhallisesti edellä menevän mukana? Sinänsä jokainen saa puolestani sohlata ja töpeksiä miten haluaa, mutta siinä on valitettavasti sivulliset vaarassa.

    Kuten edellinen kirjoittaja osuvasti kiteytti, ohituksen perusteet ovat usein melko hataria.

    Vähän menee "off topicin", mutta hölmöläisten ohittelu on perässä roikkumisen ohella toinen liikenteestä karsittava ilmiö.

    Olisi todella kiva kuulla jonkun "naisautoilijan" perustelu, miksi roikkua perässä kiinni. Ajattelemattomuutta, pahansuopuutta, tyhmyyttä?

    [Kansanautoilija muokkasi tätä viestiä 31.01.2007 klo 10:17]
      
  • Älkää nyt niputtako niitä asioita. En ollenkaan puolustellut sitä, että ensin roikutaan kilometritolkulla perässä ja sitten juuri ennen poistumista tehdään kamikaze-ohitus.
    Kaikille yksinkertaisillekin tiedoksi, että ohituksen jälkeen voi poistua seuraavasta liittymästä vaikka ei olisikaan roikkunut aivan takapuskurissa kiinni kilometritolkulla ja vaikka ei ajaisikaan kauheaa ylinopeutta ja vaikka ei roiskuttaisikaan kuraa ohitettavan tuulilasille.
    Joskus kokemattomampana autoilijana erehdyin siten, että saavuttaessani hitaasti ajavan rekan ajattelin, että enpä ohitakaan sitä kun jo seuraavassa risteyksessä käännyn pois kyseiseltä tieltä. Kun se rekkakin kääntyi sitten samalle tielle, jossa ei sitten ollutkaan ohitusmahdollisuuksia niin sen jälkeen olen oppinut, että jos on mahdollisuus normaaliin ohitukseen niin teen sen, vaikka kääntyisinkin pian pois.
    Ja toistan vielä sen, että kun joku on ohittanut minut (ja siis huom! ilman, että on roikkunut kilometritolkulla takapuskurissa jne) niin minulle on aivan samantekevää minne ohittaja sen jälkeen menee.
    Minun itsetuntoni kestää aivan hyvin sen, että jotkut ajavat minua nopeammin. Valitettavasti liikenteessä on monia ihmisiä, joilla on niin heikko itsetunto, että kokevat ohituksen loukkauksena vaikka siinä ei olisi mitään ohitettavaa häiritsevää elementtiä.

      
  • BZR: ” Minun itsetuntoni kestää aivan hyvin sen, että jotkut ajavat minua nopeammin. Valitettavasti liikenteessä on monia ihmisiä, joilla on niin heikko itsetunto, että kokevat ohituksen loukkauksena vaikka siinä ei olisi mitään ohitettavaa häiritsevää elementtiä.”

    Ei tämä taaskaan ole mikään itsetuntokilpailu vaan ihan tavallinen liikennetilanne joka pitää ratkaista KAIKKIEN KANNALTA fiksusti eikä muiden luonnevikojen selvittelyllä.

    Olet varmaan oikeassa kun sanot ettei sillä ole ohitetulle väliä mihin ja koska ohittaja seuraavaksi kääntyy, mutta tosiasia kuitenkin on, että ohitus on aina potentiaalinen riski. Lisäksi se on riksi kaikille lähettyvillä oleville, ei vain ohittajalle. Siksi ohituspäätöstä tekevän pitäisi ottaa huomioon muitakin mahdollisia syitä muiden närkästymiselle kuin näiden huono itsetunto. Voihan se sitäkin olla, mutta mitä jos ei olekaan? Hyvin harva asia liikenteessä koskee vain yhtä ihmistä ja siksi kuskin pitäisi päätöksiä tehdessä osata asettua myös muiden asianosaisten asemaan vaikkei asioista itse samalla tavalla ajattelisikaan.

    Kansanautoilija: ” Olisi todella kiva kuulla jonkun "naisautoilijan" perustelu, miksi roikkua perässä kiinni. Ajattelemattomuutta, pahansuopuutta, tyhmyyttä?”

    Miehet eivät sano roikuvansa perässä, silti he tekevät niin. En usko että naiset osaisivat olla sen kriittisempiä oman ajonsa suhteen. Varmaan heidän mielestään miehet roikkuvat vaarallisen lähellä. Molemmat roikkuvat samasta syystä, ajattelemattomuuttaan.

    Tosin ei ajatteleminenkaan aina auta. Eräs yli miljoonan kilometrin mies sanoi henkilökohtaisessa viestissään ajavansa pimeässä lähellä edelläajavaa koska näin hän näkee edellämenevän puolikkailla pidemmälle kuin vain omiensa valossa jos jäisi laillisen matkan päähän. Oli kuulemma opettanut vaimonsa ajamaan samalla tavalla.

    No, hän oli idiootti, useimmat eivät ole, useimmat varmaan ymmärtäisivät asian oikein jos vain havahtuisivat sitä ajattelemaan. Kaksi naista on alkanut pitää kunnon turvaväliä kun annoin heille tietä bussipysäkille poikkeamalla. Toinen tarvitsi kaksi koukkausta, toinen ymmärsi yskän kerrasta. Miehistä en voi sanoa mitään varmaa, en tunnistanut kumpaakaan ”vakituiseksi” niistä kahdesta joille on tarvinnut antaa tietä, joten en tiedä jatkuiko heidän ajonsa samalla tyylillä. Ihmetystä se ainakin herätti, peilissä näkyi aika hölmistyneet ilmeet.

    Pitäisi keksiä keino herättää takanatulevan huomio omaan ajotyyliin loukkamatta tätä. Varsinkin mies ottaa helposti verisenä loukkauksena jos hänen ajotapaansa moititaan ja siitä seuraa liikenteeseen vain lisää ongelmia. Keinon pitäisi olla passiivinen, ei viesti ihmiseltä toiselle vaan saman tapainen kuin takavuosien ”Jos näet lukea tämän, olet liian lähellä”-tarra.

      
  • "Anteeksi, että ajan liian lähellä edessäsi" -tarra takapuskurissa olisi joka päivä aiheellinen.

    Olen ennenkin tällä palstalla kirjoittanut, että huomioni mukaan n. 95 % autoilijoista ajaa liian lähellä edellä ajavaa, vaikka näistäkin takapuskurissa roikkujista valtaosaa liikenteessä eniten ärsyttää liian lähellä takapuskurissa roikkujat. Varsin ristiriitaista.

    Miksi ajatus ei juokse, kun ajetaan liian lähellä jonkun perässä, mutta toinen ajattelematon perässä roikkuva tuomitaan välittömästi?
    En minä, mutta ne muut...

    Mutta sitä en yleistäisi, että naisautoilijat enemmän syyllistyisivät liian pienen turvavälin pitämiseen. Valtaosa on ehdottomasti miehiä, kuten on yleensäkin autoilijoista.

      
  • Ohittakaa toki rauhassa ja ajakaa ilman painetta. Huomaavainen autoilija saa minulta varauksetonta kunnioitusta aina. Kyse oli alunperin typerästä perässä roikkumisesta ja turhista ohitteluista.

    Provosoituminen on aina tyhmää ja aiheuttaa vaaraa. Joka päivä on opeteltava olemaan sortumatta tähän. Tuntuu vaan väärältä kun joka puolelta tönitään ja aina saat itse joustaa. Valvonta on olematonta ja röyhkeät supersuorittajat pitävät liikennettä omana leikkikenttänään. Muistuu mieleen tämä Espoossa tapahtunut kiintoavaimella (?) mersua rusikoinut henkilö - osanottoni. Ratkeaa joskus rauhallisempikin kun tarpeeksi taivuttaa.

      
  • zoso: ” Miksi ajatus ei juokse, kun ajetaan liian lähellä jonkun perässä, mutta toinen ajattelematon perässä roikkuva tuomitaan välittömästi?
    En minä, mutta ne muut...”


    Ehkä ajatus juoksee, mutta väärien asioiden parissa. Näistä keskusteluista huomaa, että kuljettajat tietävät tarkaan mitä virheitä minkäkin merkkiset ja malliset autot tekevät, minkä ikäisiä ärsyttävät kuskit ovat ja jotkut näyttävät tietävän senkin, mitä lakkeja ärsyttävät kuskit käyttävät. Myös heidän asuinpaikkoja, puoluekantaa ja ammattia arvuutellaan ajokäytöksen perusteella. Kaikki tämä vaatii paljon ajatustyötä ja aktiivisuutta enemmän kuin esimerkiski minulta oman ajamiseni seuraamiselta liikenee.

    Vastaus taitaa piillä tuossa viimeisessä lauseessa; ei minun hölmöilyt ole vaarallisia, minä tiedän riskit ja osaan varautua niihin, mutta muut eivät vaaroja tunne. Vaikka peräänajo on yleisin onnettomuustyyppi, usko omaan kykyyn välttää sellainen ei horju. Sama logiikka puree esimerkiksi rattijuopumukseen ja ylinopeuteen. Minua ei pikku känni haittaa, osaan olla varovainen, minä osaan valita turvallisen ajan ja paikan ylinopeudelle, minä en ole ajanut ketään hengiltä koskaan.

    Väittäisin, että nainen ajaa liian lähellä useammin kokemattomuuttaan ja tietämättömyyttään kun taas mies tekee saman juuri kokemuksensa tuoman katteetoman itseluottamuksen vuoksi. Olen samaa mieltä siitä, että tämä ei ole erityisesti naisten ongelma, koska naisen kokemus karttuu ajamisen myötä mutta niin kasvaa myös miehen itseluottamus. Toisen syy heikkenee, toisen vahvistuu.

      
  • Lainaus:
    30.01.2007 klo 17:30 BZR kirjoitti
    Lainaus:
    30.01.2007 klo 17:23 Rätkätin kirjoitti
    Ihan eniten olen kummastellut sellaisia ohituksia, jolloin - kuten kuvasit - takapuskuria hipoen ohitetaan ja sitten kurvataan ihan eteen ja sitten se pahin .. heti seuraavasta liittymästä pois ja sellaisella kiireellä, että hyvä kun yleensä ehtivät kääntymään. Näitä tapauksia ei ole ihan yksi tai kaksi - lieneekö oikein joku muoti-ilmiö?


    Mikä siinä on kaikkein pahinta, että ohittaja poistuu seuraavasta liittymästä? Miksi juuri se asia häiritsee niin suunnattomasti?
    Jos joku minut ohittaa niin minulle on aivan samantekevää minne ohittaja on sen jälkeen menossa. Ainoa asia, joka häiritsee on se, että ängetään ilman pakottavaa syytä aivan eteen ja roiskutetaan kurat tuulilasille.

    Kalikka kolahti. Nämä hipoen ohittajat ovat niitä "minä ensin, tämä on minun paikka" kuskeja. Sano vaan, että siinä ei ole itsensä pönkittämisestä kyse, mutta kyllä vaan on.

    Mitä tulee sitkeisiin perässäroikkujiin, jotka eivät täytä edellistä luokitusta, ne ovat sosiaalisia "seuraihmisiä".

    [K10 muokkasi tätä viestiä 31.01.2007 klo 14:18]
      
  • Kansanautoilija: ” Tuntuu vaan väärältä kun joka puolelta tönitään ja aina saat itse joustaa.”

    Tuttu tunne. Tuntuu kuin juuri minä joudun joustamaan koko liikenteen edestä ja muut vaan käyttävät joustamistani hyväkseen, mutta se ominaisuus on aina sisäänrakennettuna monen osallistujan systeemissä. Tässä jos missä pätee sanonta ”Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa”. Jos en jousta, astun tahtomattani pakostakin toisen varpaille, vaikka haluaisin vain ajaa rauhassa ketään häiritsemättä.

    Liikenne ei parane sillä että jokainen hoitaa oman osansa. Pitää tehdä hiukan enemmän, koska isossa porukassa on aina niitä jotka eivät kykenen edes keskivertosuoritukseen, kuka mistäkin syystä. Niin mukavaa kuin heidän suorituksensa parantaminen olisikin, voimme vaikuttaa ratkaisevasti vain omaamme. Muihin voimme parhaimmillaankin vaikuttaa hyvin vähän ja senkin vain oman esimerkkimme kautta.

      
  • "Ihan eniten olen kummastellut sellaisia ohituksia, jolloin - kuten kuvasit - takapuskuria hipoen ohitetaan ja sitten kurvataan ihan eteen ja sitten se pahin .. heti seuraavasta liittymästä pois ja sellaisella kiireellä, että hyvä kun yleensä ehtivät kääntymään. Näitä tapauksia ei ole ihan yksi tai kaksi - lieneekö oikein joku muoti-ilmiö?"


    Tämän asian olen myös minä huomannut, ja olen myös laittanut merkille, millä autoilla näitä tehdään - Volvoilla. Kyllä en sitten tiiä onko se tosiaan joku pakkomielle vai miten mut aina tulee joku eteen oli siinä tilaa tai ei, jarruttaa, ja heti seuraavasta liittymästä tosiaan ulos. Järki nyt käteen volvoilijat.

    [Raptor99 muokkasi tätä viestiä 01.02.2007 klo 21:24]
      
  • tämähän nyt on yleisesti tiedossa;tosi monet naiset (suhteessa miehiin) eivät osaa peruuttaa! siitä on ihan omakohtaisia kokemuksia tarpeeksi ja toisaalta ihan älyttömän usein näkee pikkuautoissa, ns. naistenautoissa perässä jonkun painauman tai vastaavan, eli on selvästi peruutettu puuhun tai tolppaan tai jotain vastaavaa... :smile: sattumaako? tuskin.
    radiosta kuulin myös kerran jostain 'tiedemiesten' tutkimuksesta jossa oli huomattu että naisilta puuttuu korvienvälistä joku ''juttu'' joka miehillä on, ja vaikuttaa tilanteissa kuten auton peruuttaminen (!)..
    tota nyt välttämättä uskoisi... :smile:

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit