Sattui eilen silmään BMW 530:llä ajellut kaveri. Hieno auto, eipä siinä mitään. Sompailimme samaan aikaan pysäköintialueella ja kaverin ajoasento kiinnitti huomioni. Kädet eivät nimittäin yltäneet rattiin ja parkkiruutuun tähtääminen kävi siksi rahtusen hankalasti.
Ensio Itkosesta lähtien ajoasennon merkityksestä on puhuttu paljon. Kilpakuskit istuvat korostetun lähellä ohjauspyörää. Siviiliajossakin on tärkeätä olla niin lähellä, että ratista saa tarpeen tullen tosiaan kiinni. Joissain henkilöautoissa on toki hankaluuksia sovittaa istuinta ja rattia pitkän tai pätkän kuljettajan ulottuvuuksiin. 5-sarjan BMW:ssä se ei oikein kelpaa selitykseksi.
Kertokaapa te puolimakaavassa asennossa autoilevat, miksi näin? Epätieteellisen otannan perusteella tämä näyttäisi olevan erityisesti miesten tapa.
Ja esiintyyhän tätä mp-puolellakin. "Jalat edellä" ajettavat eivät hallintaominaisuuksillaan erityisemmin loista. Motskarien tapauksessa itse ajoneuvonkin geometria on epäideaali. Olisiko kuljettajien ajattelussa silti joitain yhtäläisyyksiä?
Ensio Itkosesta lähtien ajoasennon merkityksestä on puhuttu paljon. Kilpakuskit istuvat korostetun lähellä ohjauspyörää. Siviiliajossakin on tärkeätä olla niin lähellä, että ratista saa tarpeen tullen tosiaan kiinni. Joissain henkilöautoissa on toki hankaluuksia sovittaa istuinta ja rattia pitkän tai pätkän kuljettajan ulottuvuuksiin. 5-sarjan BMW:ssä se ei oikein kelpaa selitykseksi.
Kertokaapa te puolimakaavassa asennossa autoilevat, miksi näin? Epätieteellisen otannan perusteella tämä näyttäisi olevan erityisesti miesten tapa.
Ja esiintyyhän tätä mp-puolellakin. "Jalat edellä" ajettavat eivät hallintaominaisuuksillaan erityisemmin loista. Motskarien tapauksessa itse ajoneuvonkin geometria on epäideaali. Olisiko kuljettajien ajattelussa silti joitain yhtäläisyyksiä?
Ajoasennonhan täytyy olla myös mukava. Mukavuutta on tietenkin sekin, että näkee mihin on menossa ilman erilaisia kurkotteluja tms. En oikein itsekään ymmärrä näitä vuoteelta ajavia.
Muutaman kerran olen nähnyt myös sellaisia ajoasentoja, joissa kuljettajan mielestä hänen paikkansa kuuluisi olla keskellä autoa. On muuten näyttänyt tosi hupaisalta takaa katsella ajamista, missä kuljettaja istuu penkillään, mutta nojaa niin voimakkaasti oikealle, että hän katselee tuulilasin läpi taustapeilin alta.
Nykyautoissa luulisi jo olevan niin hyvät säätömahdollisuudet, että mainitsemasi tapaus ei ole pakollinen edes "pieni mies - iso auto" -syndroomassa.
V12: On muuten näyttänyt tosi hupaisalta takaa katsella ajamista, missä kuljettaja istuu penkillään, mutta nojaa niin voimakkaasti oikealle, että hän katselee tuulilasin läpi taustapeilin alta.
Siinä voi käydä selkärangalle hassusti jo pienessä nopeudessa jos tulee äkkipysäys. Yläkroppa pääsee retkahtamaan kauas eteen ja voi tulla liian jyrkkä kurvi jollekin nikamalle. No, varpaat eivät sen jälkeen ehkä enää kutia niin helposti.
Olen ihmetellyt samaa formulatyylillä ajoa, siis kädet suorana. Ainakin minulla se tuntuu jo epämukavaltakin, mutta se on sivuseikka. Tärkeää siinä on kuitenkin se, ettei kädet suorana pysty yhtä tarkkoihin ja nopeisiin ohjausliikkeisiin. Myös auton heilahtelut siirtyvät rattiin ja edelleen etupyöriin helpommin jos kuskin käsi on lähes suorana.
Kyse ei näytä olevan kokemattomuudesta, tätä ajotyyliä näkee konkareillakin. Teoriani on, että se on tapa, ja koska se on OMA tapa, sitä ei kyseenalaisteta eikä kokeilla muita vaihtoehtoja. Oma tapa kullankallis. Se tyyli ei jäänyt minulle tavaksi vaikka ajoin liki puoli vuotta formulatyylillä onnistuttuani pullauttamaan selkärangasta välilevyn. Painoa piti saada selän päältä pois, mikä onnistui vain puolimakaavalla asennolla.
Aika pystyssä istun kun tuntuu parhaalta selälle ainakin pitkissä ajoissa. Penkki säädetty jaloille sopivaksi. Ratissa reilu säätövara kaikkiin suuntiin joten saa käsillekkin rennon asennon lopuksi. Säädöthän pysys muuten kohdallaan mutta vaimo jostain syystä niitä muuttelee jos ajaa vaihteeksi minun kulkineella.
Aika paljon näkee myös aivan liian läheltä ajavia (useimmiten ovat naisia jostain syystä) vaikka liian kaukana istuminen lienee tyypillisempää. Myöskin yritetään lähellä istumisen lisäksi kurkkia etulasista ulos, vaikka tuskin se näkyvyys paranee olet sitten 30 cm lähempänä tai kauempana lasista.
Saattaa tulla toki pientä hengenahdistusta, jos istut 10-15 cm etäisyydellä ratista kun turvatyyny laukeaa
Onhan meitä moneen junaan, osa jää vielä asemallekkin, jokainen taaplaa tavallaan, vaikka huonollakin, siis meidän mielestä!
Selkänoja on lähes pystyssä, jalat jäävät kevyesti koukkuun kun polkimet ovat pohjassa.
Kuitenkin niin että, kädet suorana ratin ylälaita on ranteiden tasalla, kiinni pidettäessä kyynärpäät ovat vähän koukussa.
Ratin hallinta on paras mahdollinen, ei tarvitse keskittyä roikkumaan kädet suorana ratista pysyäkseen penkillä kun ajetaan kovaa mutkaan, voi keskittyä siihen hyvään ohjaamiseen.
Kuitenkin niin että, kädet suorana ratin ylälaita on ranteiden tasalla, kiinni pidettäessä kyynärpäät ovat vähän koukussa.
Ratin hallinta on paras mahdollinen, ei tarvitse keskittyä roikkumaan kädet suorana ratista pysyäkseen penkillä kun ajetaan kovaa mutkaan, voi keskittyä siihen hyvään ohjaamiseen.
Oikeassa olet, ainakin teoriassa. Käytännössä minulle tuollainen ajoasento on tuskaa, varsinkin saksalaisissa autoissa johon ei vieläkään saa erillistä etu/takareunan korkeuden säätöä puhumattakaan ristiseläntuen säädöstä vakiona. Siispä ajoasento on kompromissi mukavuuden takia. Onneksi on nykyään citymaastureita joissa on mukavampi istua pystymmässä ja rattiinkin yltää paremmin kun selkänoja on säädetty selälle sopivaksi. Lisäksi vielä automaatti ja vakionopeussäädin niin voi pitää penkkiä lähempänä kuin tarve olisi jos jalka olisi koko ajan kaasulla. Ja ne kaasupolkimet nykyään on niin neitimäisen kevyitä että siroa 45:sta joutuu koko ajan jännittämään ettei painuisi liian syvälle. Onneksi on juna/lentokone pitkille matkoille
Käytännössä minulle tuollainen ajoasento on tuskaa, varsinkin saksalaisissa autoissa johon ei vieläkään saa erillistä etu/takareunan korkeuden säätöä puhumattakaan ristiseläntuen säädöstä vakiona. Siispä ajoasento on kompromissi mukavuuden takia.
Eikös ne nimenomaan ole saksalaiset, joihin saa vaikka minkälaisia penkkejä ja mitä hyvänsä varusteita halutessaan? Ainakin minun saksalaisesta autostani löytyvät 8 suuntaan säätyvät penkit ja lisäksi ristiseläntuki, joka oikeasti vaikuttaa penkin muotoon toisin kuin monissa niissä, joissa sellaisen mainitaan olevan vakiovarusteena.
Minua on ihmetyttänyt aina ajoasennot, tarkemmin sanottuna puutteelliset säädöt. Etäisyyssäätö ulottuu lähes poikkeuksetta kaukaa vielä kauemmaksi. Penkki kyllä kulkee joka suuntaan, mutta ne ratin säädöt. Yleensä rattia ei saa säädettyä riittävän lähelle, niinpä silloin, kun jalat ovat hyvin, ratti jää liian kauaksi ja jos taas penkin säätää niin, että kädet ovat mukavasti, ovat polvet suussa. Tämä asia olisi melkein kaikissa autoissa pidemmällä ratin etäisyyssäädöllä.
Minun asentoni on kompromissi; selkänoja mukavan pystyssä ettei käy turhaan selälle, ratti huikan liian kaukana, ja jalat hiukan liian koukussa.
Saahan niitä, varsinkin kalliimpiin lisävarusteina. Mutta tuntuu hölmöltä maksaa lisää tuhansia euroja jotta autossa viihtyy. Eikä nekään aina ole sen parempia. Esimerrkinä käy hyvin BMW jossa urheilupenkissä ajoasennon sai kyllä kohdalleen mutta kun löi vakiopnopeussäätimen päälle ja otti jalan kaasulta niin "hyvä" sivutuki penkissä esti jalan nostamisen mukavaan asentoon ja topattu reuna painoi pahasti reiteen. Audiinkin aikoinaan jouduin asentamaan Recarot jotta sillä viitsi ajella pitkää matkaa. Mutta tämä on yksilöllistä, minun pitkillä jaloilla ja lyhyellä selällä harvassa vakiopenkissä viihtyy. Parhaimmat minulle ovat olleet ruotsalaiset ja jenkit sekä maasturit missä on pystympi ajoasento.
Omalle selälleni ei jostain syystä sovi ollenkaan "normaalien" autojen ajoasento, jossa siis istutaan jalat suorana eteenpäin. Joskus olen "joutunut" ajamaan työpaikan passatilla ja semmoisen 100km matkan jälkeen pitäisi jo päästä jaloittelemaan. Vihoviimeinen kampe oli vanhanmallinen v40, jossa jo 50km matkan jälkeen alkoi ahdistaa. Yllättävää kyllä, kohtuuhintainen ratkaisu oli ostaa Varis verso. Siinä on korkeammat penkit joissa istutaan samalla tapaa kuin tavallisessa tuolissa. Ei varmasti miellytä kaikkia, mutta mun selkävaivoihin tuo auttoi.
Istuisin mielelläni lähellä rattia, selkänoja sopivasti kallistettuna, jalat lievästi koukistettuna. Mutta koska mies on iso ja auto pieni, täytyy penkkiä siirtää taaemmaksi, selkänojaa pystyyn, ja istuinosaa alas.
Oikeastaan kuitenkin jalat koukussa on pienempi paha, kuin että kädet ei yletä.