Helsingin Sanomat mittaili polliisin kanssa Vantaalla ihmisten nopeuksia 30 kympin rajoitusalueella. Eipä monikaan noudattanut kyseistä lätkää. Mistä moinen?
No, ensinnäkin 30 rajoitus on järjenvastainen missä tahansa. Pihakadut ovat sitten erikseen, mutta niillä taas 30 on liikaa. Yksi syy, mikseivät ihmiset aja kolmea kymppiä voi olla se, että monella autolla se on teknisesti sopimaton nopeus.
Itse kokeilin Citikallani asiaa ja kävi ilmi, että 30 on aika veemäinen ajaa. Jos ajaa kakkosella, kone huutaa hieman ja kierroksia on 2200. No, sitten vain kolmosta sisään. Ei toimi sekään. Kierrokset putoavat 1300:aan, mutta se on taas liian vähän; auto jurnuttaa, vauhti on selvästi liian hidas. Optimikierrokset olisivat siinä 1800 paikkeilla.
Nyt joku tietysti väittää, että ylläolevan logiikan mukaan mitään nopeusrajoituksia ei voi olla, koska jokainen nopeus on epäsopiva aina jollekin autolle. Asia ei ole näin. En ole moottori- tai vaihdelaatikkkoteknologian dosentti, mutta oman kokemukseni mukaan juuri hitaissa kääpiönopeuksissa kierrosten merkitys korostuu. Autoja EI OLE tehty ajettaviksi tasaista kahta tai kolmeakymppiä; kyseiset nopeudet käydään KIIHDYTETTÄESSÄ vain nopeasti läpi. Jos ajat kahtakolmeakymppiä kilometritolkulla, huomaat, että auto joko huutaa tai sitten jurnuttaa liian pienillä kierroksilla. Lisäksi meno on nykivää ja polttoainetta kuluu enemmän kuin järkevämpää nopeutta käyttäen.
Kun siis ajonopeuksia suunnitellaan kaupunkeihin, tulisi ottaa myös yllämainittu seikka huomioon. Kääpiönopeudet eivät ole realistisia sen enempää teknisesti kuin käytännöllisestikään. Tämä tiedoksi kukkahattutädeillekin.
Vaihda hyvä mies autoa, jos patongin kone yskii tuollaisessa nopeudessa.
Meikäläisen 1600cc bensa-Opel vääntää oikein nätisti alkaen 600rpm ilman yskimistä, tosin noilla kierroksilla ei juurikaan kehtaa kiihdyttää, mutta tasaista nopeutta pystyy ylläpitämään.
30 km/h ryömimisnopeus sujuu siis oikein hyvin vaihteilla 1 tai 2.
Tai tehkää kuten minä; ajakaa automaattivaihteisella autolla. Ei tarvitse miettiä, mikä vaihde nyt mihinkäkin nopeuteen parhaiten sopisi.
Vakavasti puhuen, kyllähän nuo 30 rajoitukset ovat aika lyhyitä, korkeintaan parinsadan metrin pätkiä ja useimmiten ovat hyvin perustellulla paikalla; päiväkodit, koulut ym. Ne pitäisi kyllä malttaa noudattaa. Sopiva vaihde löytyy, jos halua on. Aika hurja on perustelu noudattamatta jättämiselle se, että ei pysty, kun kone "huutaa" 2200 r/min...
Vakionopeudensäädin menee päälle todellisessa 33 km/h nopeudessa. No, eipä tuosta vielä sakkoja saa kun ei edes poliisin mittausvälineiden tarkkuus riitä ja tuleepahan ajettua muutaman kilometrin tunnissa hiljempaa kuin suuri enemmistö. Toisia tosin ärsyttää (näkyy nykivästä ajosta, ohituksista ja suuresti vaihtelevasta etäisyydestä takapuskuriini) tuo tarkka 33 km/h nopeus, kun eivät pysty ajamaan tasaista nopeutta...
No, ns. urheilullisissa autoissa kaasupoljin on usein niin herkkä, että hiljaisen tasaisen nopeuden ajaminen on niillä yksinkertaisesti haastavaa, pienen pieni kaasuvarpaan liikahdus aiheuttaa 5 km/h muutoksen ja siihen päälle vielä huonosti tuettu moottori niin tuleehan siitä ajosta nykyvää. Kuitenkin ko. perheurheiluautot tekevät kauppansa...
Anders-Simo: No, ensinnäkin 30 rajoitus on järjenvastainen missä tahansa.
Veikkaan ettei 30:n rajoituksia olisi olemassakaan jos 40:n rajoituksia noudatettaisiin. Kolkuttaako kenekään omaatuntoa?
Anders-Simo: Yksi syy, mikseivät ihmiset aja kolmea kymppiä voi olla se, että monella autolla se on teknisesti sopimaton nopeus.
Varmaan jotkut autot eivät sovellu 30:n rajoituksille, eihän Nunchakun autolla ei voi ajaa edes 80:ä, mutta pitää muistaa ettei niitä rajoituksia autoja varten ole suunniteltukaan. Koko liikenne on olemassa ihmisiä varten ja ihmisiä tuppaa kuolemaan suunnilleen tuplasti todennäköisemmin jos vauhti onkin 40 km/h 30:n sijaan.
Sitä paitsi kuskin mahdollisuudet nähdä tuleva vaaratilanne on täysin eri luokkaa 30:ssä kuin 40:ssä. Lisäksi 30:ssä auto on jo pysähtynyt siinä kohdassa missä 40:ä ajava liikkuu vielä 40:ä (hidast. 8 m/s2, reaktioaina 1,5 s). Se tarkoittaa n. 7,5 metrin eroa pysäytysmatkaan. Kyllä noiden asioiden eteen kannattaa vähän autoaan rääkätä.
No, liikenteessä kuolee ihmisiä. Sellaista se elämä on ( minultakin on läheinen kuollut liikenteessä ). Siihen pitää vain sopeutua. Ei sen vuoksi voi koko liikennettä pysäyttää tai laatia idioottimaisia kääpiönopeusrajoituksia.
Tottakai tulee tähdätä mahdollisimman pieneen onnettomuusriskiin mutta se hoidellaan nopeusrajoituksia tehokkaammin esim. alikulkutunneleilla, liikennesuunnittelulla, katujen kunnossapidolla, valaistuksella, autoveron alennuksella, eritasoliittymillä, rattijuoppojen seulomisella sekä autoteknologian kehittämisellä. Muuan muassa.
Anders-Simo: No, liikenteessä kuolee ihmisiä. Siihen pitää vain sopeutua.
Eiköhän sinun ole kuitenkin helpompi sopeutua ajamaan epämukavan hiljaa kuin ihmisten kestää oma tai läheisen kuolema. Ainakin siitä liikennesuunnittelu lähtee.
TeeCee: "Sitä paitsi kuskin mahdollisuudet nähdä tuleva vaaratilanne on täysin eri luokkaa 30:ssä kuin 40:ssä. Lisäksi 30:ssä auto on jo pysähtynyt siinä kohdassa missä 40:ä ajava liikkuu vielä 40:ä (hidast. 8 m/s2, reaktioaina 1,5 s). Se tarkoittaa n. 7,5 metrin eroa pysäytysmatkaan. Kyllä noiden asioiden eteen kannattaa vähän autoaan rääkätä."
Niin ja jos toi 30 km/h tuntuu liian kovalta vauhdilta, niin ainahan voi ajaa sen 20 km/h tai allekkin, jos vauhti huimaa tai pistää pään pyörälle. Paljon turvallisempaa on ajaa 20 km/h kuin 30 km/h, neljästäkympistä puhumattakaan. Kävelyvauhti se vasta turvallista onkin, mutta kun sillä nopeudella kestää toi siirtyminen aika kauan, varsinkin, jos matka on vähänkään pidempi.
Jos autoilija A menee sitä omaa 50-60 km/h nopeutta 40-rajoitusalueella, yleensä rajoituksesta piittaamatta, niin mitä siinä on tehtävissä, jotta sitä rajoitusta ei laskettaisi alemmas Autoilija A:n ajotavan takia?
Kyllä minulla menee nykyttämättä ja jurnuttamatta tonnin kierroksilla kaikilla vaihteilla, myös vitosella. Kone alkaa "huuteleen" vasta yli neljän tonnin kierroksilla, siis ääni kuuluu kabiiniin selvästi. Minulla on kylläkin saksalainen kulkine.
JR: Niin ja jos toi 30 km/h tuntuu liian kovalta vauhdilta, niin ainahan voi ajaa sen 20 km/h
Alat päästä kärryille. Nopeusrajoitus tosiaan määrittelee YLÄrajan.
Oletko tullut ajatelleeksi sitä, paljonko energiaa tarvitaan auton kiihdyttämiseen ja jarruttamiseen? Jos ajetaan 50 km/h ja joka kadun kulmassa ja useiden suojateiden kohdalla joutuu hidastamaan tai pysähtymään, saattaa 30 km/h suurimpana nopeutena ollakin jo yllättävän taloudellista. Ethän vain tuijota jotain tasaisen nopeuden kulutuskäyriä?
Autoa koeajettaessa kannattaa muuten käydä keskustassa kokeilemassa sen perinteisen moottoritiellä tehdyn tuuletuksen sijaan. Selviää, mikä auto nykii ja mikä ei 30 km/h nopeudessa.
Ne, jotka eivät todellakaan pysty ajamaan 30km/h ovat aivan oikeasti niin huonoja, että heiltä pitää ajolupa peruttaa kunnes ovat hommanneet tarpeelliset tiedot ja taidot.
Hidasajo on aivan liikenteen perusasioita ja se jos mikään on pakko hallita tai muuten ei selviä kaupunkien keskutoissa ja ruuhkissa.
Luulisi jokaisen ymmärtävän näin yksinkertaisen asian.
Suurena ongelmana kaupunkiliikenteessä on se, että ajellaan punaisia päin eikä kunnioiteta suojateitä. En ole havainnut tämän parantuneen 40 km/h myötä, vaan eipä noita nyt valvotakaan. Vanha 50 km/h ei ollut mikään ongelma silloin, kun jalankulkijallakin oli arvonsa.
Auto toki pysähtyy helpommin pienemmästä vauhdista ja sitä ehtii havainnoidakin paremmin. Ongelmaksi näyttää jääneen se, ettei suurta osaa porukasta kiinnosta havainnoida, eikä niillä ole aikomustakaan pysäyttää sitä autoa, ei neljästäkympistä eikä viidestäkympistäkään. Kun ajetaan neljääkymppiä, kuskille ei nykyautolla ole konkreettista hengenvaaraa. Miksi siis katsella ympärilleen? Jalankulkijathan ovat vain objekteja liikenteessä, ihmisiksi ne muuttuvat monelle autokuskille vasta sitten kun makaavat verissään kadulla.
Liikennevalojen suhteen hyvä keino lopettaa punaisia päin ajo on lyhentää viivettä, jos valvontaa ei sinne asti kerran riitä. Loppuu taatusti, kun tietää että vastapuolelta jakelukuormuri tulee jo.
AkiK:n kanssa totaalisen samaa mieltä!
AkiK toteaa ihan hyvin. Minua taasen kiinnostaa, että miksi noin tapahtuu. Omasta mielestäni siksi, kun kiinnijäämisen riski - siis konkreettiset sanktiot - on melko olemattomalla tasolla. Sakkojen määrä tai suuruus ei ole se ongelma vaan nimen omaan se, että sakot ei napsahda kohdalle - realisoidu. Sääntöjäkin on jo varmaan kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiinkin tapauksiin riitävästi. Jos lähes jokaisesta rikkeestä napsahtaisi lasku - vaikka pienikin - niin hetken päästä joka iikka ajelisi niin kunnolla ettei sitä voisi todeksi uskoa. Siitä se minun mielestäni ahdistaa. Jääkiekkoakin pelataan juuri niin kesysti tai raa-asti kuin mitä tuomarit sallivat ja mitä tuomarit eivät ehkä näe.
Poliisia taasen ahdistaa oikeiden ihmisten kalleus ja siksipä jos jonkinlaisia automaatteja ollaan virittelemässä ties minne kaikkialle. Mutta kiinteät tarkkailupaikat opitaan muutamassa hetkessä ja ne menettävät merkityksensä ja tilalle tulee lisääntynyt silmänpalvonta menttaliteetti. Liikuteltavia kameroita tarvittaisiin aivan tolkuton määrä lisää, mutta nekin vaativat sitten oman miehistönsä ja miesten lisääminenhän on aivan valtava taloudellinen kauhistus.
Mielenkiintoinen sanoma tuli erään poliisipäällikön suusta, kun hän arvioi kännykänkäyttötarkkailun tuloksia. Hän sanoi, että "oli aika huono tuotos käytettyyn aikaan nähden". Siinä se oli mielestäni koko kupletin juoni. Poliisi keskittyy siis vain niihin rikkeisiin ja rikomuksiin, jotka tuottavat parhaiten ja vain silmän lumeeksi on tekevinään jotain muutakin. Näihin ei varmaankaan kuulu mm. talousrikokset, joiden tutkimiseen saattaa mennä monen tutkijan monen vuoden työ ja tuloksena voi olla jutun raukeaminen kokonaan - aika tuottamatonta puuhaa, jos sikseen käy.
Että sillä tavalla näitä asioita hoidellaan virkavallan taholta.
Mitään parannusta ei tule, jos kiinnijäämistä ei lisätä kunnolla.
Liikenne on yhdenlaista jääkiekkoa ja tuomaripeliä.
Toivoisin olevani väärässä.
TeeCee: "...mutta pitää muistaa ettei niitä rajoituksia autoja varten ole suunniteltukaan. Koko liikenne on olemassa ihmisiä varten..."
Osuvasti sanottu! Koulun aloittanut poikani saattaa - kaikista hänelle annetuista liikenneopeista huolimatta - jossain tilanteessa lapsen innolla ja ajattelemattomuudella rynnätä jalkakäytävältä kadulle. Jos siinä tilanteessa autoilija ajaa 30 km/h, lapsi saattaa pelastua. Jos auton vauhti on 40 tai 50 km/h, jälki on paljon pahempaa. Ainahan ei onnettomuutta voi välttää, vaikka ajaisi 20 km/h, mutta kolmessakympissä mahdollisuus välttää onnettomuus on huomattavsti parempi ja onnettomuuden sattuessakin seuraamukset selvästi lievempiä!
Raivostuttavaa nähdä miten 30-40km/h:n rajoituksilla päästellään surutta 50-70 km/h. Ja useimmat ylinopeutta ajavista ovat taatusti meitä lasten vanhempia, joiden päässä ei tuossa(kaan) tilanteessa paljon liiku. Aivan kuin he eivät tietäisi, että lapset ovat arvaamattomia käytöksessään eivätkä yksinkertaisesti ja valitettavasti hahmota liikenneympäristöään samalla tavoin kuin aikuiset.
On myös käsittämätöntä miten nopeusrajoitukset nähdään autoteknisenä asiana. Kulukoon kolmenkympin vauhdilla bensaa ja moottoreita, jos sillä voidaan yhdenkin pienen ihmisen henki säästää.
Ja aivan kuin he eivät samalla olisi huolissaan ylinopeuksista omalla kotikadullaan.
Näinhän se varmasti on, mutta siltikin pitää vanhempienkin muistaa opettaa lapsilleen, että vaikka niitä kolmenkympin lätkiä katujenvarsille lätkitäänkin niin siltikin liikenteessä pitää olla yhtä varovainen kuin jos se rajoitus olis satanen, tai muuten sen rajoituksen merkitys on yhtä tyhjän kanssa.
Koulun aloittanut poikani saattaa - kaikista hänelle annetuista liikenneopeista huolimatta - jossain tilanteessa lapsen innolla ja ajattelemattomuudella rynnätä jalkakäytävältä kadulle.
Itse olen eniten huolissani siitä, että nykyään ei tarvitse enää edes rynnätä äkkiarvaamatta kadulle jäädäkseen auton alle. Riittää kun kokeilee onneaan suojatiellä missä hyvänsä isommassa kaupungissa. Alkaa olla aika vaikea opettaa lapsille, miten toimia liikenteessä siten että ne voisivat yleensä päästä turvallisesti mihinkään. Aiemmin pystyi sentään kertomaan, että tiet ylitetään suojateitä pitkin. Eipä taida enää auttaa sekään.
Pyörätietkään eivät ole kovin hyviä, niitä terrorisoivat vähän vanhemmat kakarat skoottereineen. Vauhtia niillä on enemmän kuin kaupungin kaduilla autoille sallitaan, muutenkin meno holtittomampaa kuin keskimääräisellä rattijuopolla. Aika mielenkiintoinen asia tuo skootterilla ajamisen salliminen pyöräteillä - 50-55 km/h samaan aikaan kun autoille on voimassa 30 ja 40 rajoituksia 2-3 kertaa leveämmillä kaduilla, ajokortin ajaneille kuljettajille.
No, toki nykyään yhä useampi vanhemmista ratkaisee tämän ongelman viemällä lapsensa autolla joka paikkaan. Olisiko sillä myös tekemistä välinpitämättömän suhtautumisen kanssa? Miksi välittää, jos ei ole omaa perhettä tai oma perhe ei ikinä liiku muulla kuin autolla? Massiivisen sokeri-, sydän- ja verisuonitautiepidemian alulle laittamisen lisäksi jälkikasvu oppii jatkoa ajatellen hyvin sen, että autolla sitä mennään, oli sitten kuinka lyhyt matka tahansa. Eikä siinä tarvitse jalankulkijoita ihmetellä, kun ei itse koskaan jalkaisin liiku.
slowgear: "...mutta siltikin pitää vanhempienkin muistaa opettaa lapsilleen, että vaikka niitä kolmenkympin lätkiä katujenvarsille lätkitäänkin niin siltikin liikenteessä pitää olla yhtä varovainen kuin jos se rajoitus olis satanen..."
Siitä ei varmasti ole kyse, etteikö olisi opetettu niin kotona kuin koulussakin, mutta edelleenkin: sitä emme voi muuttaa, että lapsi ei ajattele kuten me aikuiset. Lapsen ajatusten logiikka, tilannetaju ja ympäristön hahmotus ei toimi kuten meillä. Lapsi voi kaikesta opetuksesta huolimatta tehdä jotain ennalta-arvaamatonta ja opetettujen sääntöjen vastaista, esim. hetken mielenkiintoisesta ärsykkeestä rynnätä tielle, vaikka periaatteessa hänen pitäisi tietää, ettei niin pidä tehdä.
Me emme tuota lasten aivojen kehitysvauhtia ja logiikkaa voi muuttaa, vaikka voimme siihen yritää vaikuttaa. Siksipä me aikuiset olemme enemmän vastuullisia liikenteessä, etenkin auton ratin takana.
"...tai muuten sen rajoituksen merkitys on yhtä tyhjän kanssa."
Asuntoalueiden rajoitukset eivät ole koskaan yhtä tyhjän kanssa. Ne on tehty juuri kevyen liikenteen turvaksi, eikä niitä voi mitätöidä sillä, että esim. lapselle ei olisi opetettu liikennekäyttäytymistä.
slowgear: Näinhän se varmasti on, mutta siltikin pitää vanhempienkin muistaa opettaa lapsilleen, että vaikka niitä kolmenkympin lätkiä katujenvarsille lätkitäänkin niin siltikin liikenteessä pitää olla yhtä varovainen kuin jos se rajoitus olis satanen, tai muuten sen rajoituksen merkitys on yhtä tyhjän kanssa.
Tietysti vanhempien pitää muistaa kertoa lapsilleen liikenteestä ja ennen kaikkea näyttää omalla esimerkillä. Mutta sen rajoituksen merkitys on juuri täsmälleen se, jonka me kuskit sille annamme. Rajoitusten turvallisuusvaikutusta ei menetetä sen mukaan mitä vanhemmat selittävät lapsilleen vaan sen mukaan, mitä kuskit selittelevät itselleen. "Nyt on kiire", "Turhan pieni rajoitus mielestäni tähän paikkaan", "Rajoitus on tuossa jotta saadaan sakottaa" jne. jne. Selittelyä piisaa, tekoja on liian vähän.
AkiK: "...nykyään ei tarvitse enää edes rynnätä äkkiarvaamatta kadulle jäädäkseen auton alle. Riittää kun kokeilee onneaan suojatiellä missä hyvänsä isommassa kaupungissa."
Pitää paikkansa. Suojatiellä on vaan se ero, että siinä lapsikin yleensä muistaa opetukset, osaa varoa autoja ja odottaa turvallista hetkeä tien ylittämiseen, koska autoilijathan eivät tunnetusti anna tietä suojatielle aikovalle jalankulkijalle. Mutta valo-ohjatulla suojatiellä pitääkin sitten vielä muistaa vihreän jalankulkuvalon sytyttyä varmistaa, että autot todella pysähtyvät, ennenkuin lähtee ylittämään tietä. Ei ole lapsilla ihan helppoa tuolla liikenteessä - jos ei aikuisillakaan.
Valo-ohjautuissa suojateissä on vielä tärkeämpää saada lapsi ymmärtämään se, että vaikka aikuiset menevät tien yli, ei valo ole välttämättä vihreä ja ettei ole turvallista ylittää tietä. Oman havaintojeni mukaan kevyt liikenne syyllistyy huomattavasti räikeämpiin valojen noudattamattomuuksiin kuin autoilijat. Autoilijat eivät sentään kesken punaisissa valoissa seisoskelun lähde etenemään risteykseen "kun ei jaksa odottaa".
Mihin jalankulkijoilla on niin kiire, ettei voi odottaa vihreää valoa ja antaa näin hyvää esimerkkiä lapsille? Nyt liian moni antaa mahdollisesti kuolemaan johdattavan esimerkin. Kuten eräs kiireinen pukumies tänään Huopalahdentiellä - napin painallus jotta valo vaihtuisi, ei jaksa odottaa vaan lähtee hitaasti liikkuvien autojonojen välistä ylittämään nelikaistaista katua - valo vaihtuu 20 sekunnin päästä siitä kun pukumies on päässyt yli - autot sen jälkeen seisovat punaisissa eikä yhtäkään jalankulkijaa mene yli. Onneksi kyseiselle katuosuudelle tulee alikulut - tätä ehdotin jo vuosia sitten kaupunginsuunnitteluvirastolle, mutta silloin ne olivat kuulemma liian hankalia rakentaa ja liian kalliita.
Niin, pari viimeistä lasten kanssa lähellä piti -tilannetta on käynyt juuri noilla nurkilla. Lapset ovat lähteneet ylittämään katua punaisia päin aiemmin rikkeen tehneen esimerkkä seuraten. Itse olen auton saanut pysäytettyä vihreisiin valoihini - sitten on sydän kurkussa jännittänyt ymmärtääkö viereistä kaistaa ajava pysähtyä vihreisiin. Toki olen kaikkeni tehnyt että kanssa-autoilijat tietäisivät vaarasta, mutta tilanne on kuitenkin autoilijalle hyvin hämmentävä...
Zilo: Mihin jalankulkijoilla on niin kiire, ettei voi odottaa vihreää valoa ja antaa näin hyvää esimerkkiä lapsille?
Mihin ylipäätään koko liikenteessä on niin kova kiire, ettei ehdi tehdä asioita oikein ja säästää tuhansia hankaluuksilta. Punaista päin kävelijä ei taatusti yhdistä tekoaan liikenteen uhreihin, mutta jokaisen teon näkee monet muut ja lumipallo alkaa pyöriä. Sama pätee kaikkeen liikenteeseen.
Väittäisin, ettei kyse ole kiireestä ollenkaan vaan asenteesta: Olen omilla aivoillani ajatteleva älykäs ihminen ja jos tekoni aiheuttaisi jotain haittaa, tajuaisin sen kyllä. Tajuamieni asioiden ja liikennesääntöjen väliin jäävä osa on turhaa niuhotusta.
Kaiken sanotun lisäksi haluaisin vielä ystävällisesti kiinnittää huomiota erääseen asiaan sekä siihen liittyviin loogisiin implikaatioihin.
Kun purnasin, ettei Citikallani voi oikein järkevästi ajaa kolmeakymppiä johtuen joko liian vähistä tai liiallisista kierroksista, minua neuvottiin vaihtamaan ranskanpatonkini toiseen autoon. Kunpa ratkaisu olisikin näin yksinkertainen. Mutta ei ole.
Koko jutun pointti ei suinkaan ollut herra Anders-Simon korvissa huutava Citroenin moottori, vaan se, että maailmassa on MILJOONIA ja MILJOONIA autoja, joissa esiintyy sama ongelma. Kyseinen epäkohta EI POISTU sillä, että minä vaihdan Citikan Ooppeliin. Valitettavasti.
Tuskin Citroen lopettaa C2:n valmistuksen siksi, että elämästä ja realiteeteista vieraantuneet kukkahattutädit ja kukkahattusedät Vantaalla antavat hassuja määräyksiä pystyttää teiden varsiin 30 lätkiä? Tuskin Citroen tai muutkaan valmistajat alkavat suunnitella autojensa moottoreita tai vaihteistoja uusiksi tämän takia?
Ei minun asiani ole hankkia V8 - koneista Lexusta vain siksi, että Vantaan kaupunginhallituksessa istuu typeryksiä. Ja vaikka hankkisinkin vääntävämmän auton, autotehtaat valmistavat joka vuosi MILJOONIA autoja, joilla ei voi järkevästi ajaa 30km/h.
En siis ajatellut itseäni vaan autoilevaa maailmaa yleensä maalaisjärjen näkökulmasta. Sosiaalidemokraattienkin tulisi muistaa se. Kiitos.
Mikä olisi se 30km/h tai lähinnä pienempi nopeus, jota mainitsemillasi autoilla voisi ajaa ilman valitusta?
Vantaan katujen kuntoa ja kunnostustahtia 16 vuotta seuranneena voin todeta, että kaikissa tapauksessa nopeusrajoitusten laskun takana ei välttämättä ole liikenneturvallisuus, vaan kadun päällysteen ja tien pohjan huono kunto. Voisin antaa useita esimerkkejä esim. Tikkurilan suunnasta, joissa kadun päällyste on järkyttävän kuoppainen ja moneen kertaan aukirevitty ja pikapaikattu. Sen sijaan, että katu olisi päällystetty kokonaan uudelleen, on nopeusrajoitusta laskettu 50 -> 40 km/h, ja jopa alemmaksi, ja kadulle jätetty nämä kuntalaisille ilmaiset "hidastetöyssyt".
Olipa syy nopeusrajoitusten laskuun todellisuudessa mikä tahansa, niin itse en halua rikkoa autoani ja renkaitani ajamalla 50 km/h kuoppiin ja teräviin päällysteen reunoihin. Kun nopeusrajoituksia on huonokuntoisilla kaduilla laskettu, voin ajaa rajoitusten mukaan rikkomatta kuitenkaan autoani.
Vaikka alkuperäinen aihe ajamisen teknisestä "vaikeudesta" 30 km/h ei tähän suoranaisesti liitykään, niin aika uskomaton tilanne sattui eilisiltana, kun juuri aiemmin päivällä näistä asioista olin kirjoittanut.
Ajelin neljänkympin alueella neljääkymppiä ja yhtäkkiä kadunvarren pusikon takaa singahtaa edessä olevalle suojatielle polkupyörällä n. 10-vuotias poika. Lapsen ajatusmaailmaa kuvaa hyvin se, että huomatessaan autoni myös hän jarrutti ja pysähtyi pyörineen keskelle kaistaani. No, ehdin jarruttaa ja suojatiehen jäi vajaa pari metriä matkaakin. Mutta entäpä jos vauhtini olisikin ollut 50 tai 60 km/h? Pidempi reaktio- ja jarrutusmatka, ja hyvin todennäköisesti olisin törmännyt pikkukaveriin, jos en olisi ehtinyt ratista kääntämällä väistää.
Neljänkympin rajoitus ei ollut turha, eivätkä ole turhia ne kolmetkympitkään.
Jos nopeutesi oli tasan 40 km/h. hidastuvuutesi 8 m/s2, reaktioaikasi 1 s ja pysähdyit kahden metrin päähän pojasta, olisit osunut häneen juoksunopeudella (16 km/h) jos olisit ajanut 42 km/h.
Anders-Simo: Ei minun asiani ole hankkia V8 - koneista Lexusta vain siksi, että Vantaan kaupunginhallituksessa istuu typeryksiä
Ja Tampereen kaupunginhallituksessa. Ja Helsingin. Ja Espoon. Ja Turun. Ja Oulun. Ja Jyväskylän. Ja Valkeakosken. Ja Rauman. Ja Salon. Ja Forssan. Ja Hangon. Ja Hämeenlinnan. Ja muutaman kymmenen muun suomalaisen kaupungin. Että ne voikin olla tyhmiä kun eivät ymmärrä näitä juttuja. Mitään muuta selitystähän ei niille rajoituksille voi olla. Vai mitä Simo?
TeeCee: "Jos nopeutesi oli tasan 40 km/h. hidastuvuutesi 8 m/s2, reaktioaikasi 1 s ja pysähdyit kahden metrin päähän pojasta, olisit osunut häneen juoksunopeudella (16 km/h) jos olisit ajanut 42 km/h."
Jos nopeus olisi ollut esim. 20 km/h, niin mitään vaaraa ei olisi ollut. Tai no. Ainahan on riski olemassa kolariin/onnettomuuteen joutumisesta, jos nopeus on suurempi kuin nolla. Ajattele miten turvallista olisi kun kaikki autot ja myöskin jalankulkijat olisivat pysähdyksissä?
Liikenne on riskin ottoa, jotkut vaan ovat valmiita ottamaan isomman riskin, jotta he pääsevät nopeammin perille. Jo rajoitusten noudattamiseen sisältyy sangen valtava riski. Esim. törmäys rajoituksen mukaisella nopeudella 80 km/h voi monessa tapauksessa olla kohtalokas. Puhumattakaan sitä suuremmista rajoituksen mukaisista nopeuksista. Turvallinen liikenne on noin kävelyvauhtia. Siihen ei kuitenkaan kukaan tervejärkinen suostu. Riski on aina olemassa eikä sitä voi kokonaan välttää. Jos on joka tapauksessa pakko ottaa riski, niin pikkuisen isomman riskin siinä tapauksessa ottaminen on ymmärrettävää. Rajoitusten mukaan ajaminen on kanssa vaarallista. Onnettomuuden riski on aina olemassa. Tämä on jokaisen autoilijan syytä muistaa.