Punaista päin

16 kommenttia

Ajoin punaista päin tahallani mutta jalankulkijoita ei ollut lähettyvillä - näin tämän omin silmin varmasti. Seuraavissa valoissa viereeni ajoi mies, hän ruuvasi autonsa ikkunan auki ja rupesi sättimään minua - suoraa huutoa kesti minuutin verran.



Olin siis ajanut punaista päin, mutta oliko tuo huutaminen täysin välttämätöntä - varsinkin kun olin ihan unenpöpperössä ?

  
  • Rattiraivoa, ei sen kummempaa.



    http://www.hs.fi/autot/artikkeli/Psykologi+Ratissa+raivoamista+voi+hillit%C3%A4/1135263386713



    Mitä edellä mainittuun huutamiseen sisältyi? Kai jotain sanojakin. Mitä tuo mainittu mies sanoi? Vai jäikö rähjäämisestä yleensä jotain mieleen?



    Lainaus artikkelista: "Käsi ylös, joka ei ole koskaan kiivastunut autolla ajaessaan? Pinnaa kiristävät esimerkiksi röyhkeä kiilailu, yllättävä kaistanvaihto vilkutta tai hoiperteleva ajo risteyksissä."



    Helsingin Sanomissa oleva toimittajan teksti kertoo todennäköisesti toimittajan omista (kansanvalistaja, ammattimainen oikeassa olija) asenteista. Häntä ärsyttää, jos joku tekee virheitä ja poikkeaa siten yleisesti hyväksytystä kaavasta.



    Olisi mielenkiintoista jos tehtäisiin kyselytutkimus, jossa selvitettäisiin, mitkä asiat ihmisiä liikenteessä ärsyttävät. Lehtiä ja liikennefoorumeita luettuani olen tullut siihen tulokseen, että edustan ärsyyntymiskysymyksessä vähemmistöä - kuinka pientä vähemmistöä, sen haluaisin tietää. Minua nimittäin eivät juurikaan ärsytä toimittajan mainitsemat asiat vaan päin vastoin teen niitä tarkoittamattani tai tarkoituksella itse ja saan muut ärsyyntymään.



    Miksi "röyhkeä kiilaaminen" esimerkiksi ärsyttäisi? Mitä se edes on? Kaikkihan riippuu kulttuurista. Jos "röyhkeä kiilaaminen" katsotaan hyväksyttäväksi toiminnaksi, silloinhan kaikki saavat kiilata röyhkeästi, jos tarve vaatii. Eihän käytäntö tällöin suosi ketään enempää kuin muitakaan. Tänään kiilaan minä röyhkeästi, huomenna kiilaat sinä röyhkeästi. Tilanteen mukaan. Mitä pahaa tässä on, jos kaikki sen hyväksyvät? Ja miksi sitä ei voitaisi hyväksyä? Joissakin tapauksissa "röyhkeä kiilaaminen" on ainoa tapa päästä hankalasta paikasta muun liikenteen sekaan. Yksi tällainen kiilaus ei käytännössä juurikaan hidastaa muuta liikennettä, joten miksi siitä pitää riehaantua? Autoja ja tuhansia. Yksi auto sinne, yksi auto tänne, mitä väliä sillä on. Röyhkeä kiilaaminen on jossakin muussa maassa ja liikennekulttuurissa mielestäni sallitumpaa kuin Suomessa, jossa eletään talvisodan hengen mukaisesti: Omista oikeuksista ei tingitä tuumaakaan, vaikka tinkiminen voisi liikenteen kokonaissujuvuuden kannalta olla järkevää.



    Miksi ihminen muuttuu autossa aivan toiseksi olennoksi - primitiiviseksi ja itsekkääksi - kuin millainen hän on auton ulkopuolella. Eihän ruuhkaisessa kaupassakaan kovin herkästi rähjätä toisille asiakkaille, jos hyllyjen välissä on ahdasta, ja joudutaan vähän odottamaan tai kiertämään.



    Oletan, että syitä autoilijan muuttumisessa itsekkääksi ja suvaitsemattomaksi ovat mm. seuraavat:



    1) Auto, josta on maksettu paljon rahaa, koetaan viimeiseksi vapauden, yksityisyyden ja pätemisen linnakkeeksi yhteiskunnassa, ja sitä puolustetaan kuin kivikauden ihminen pesäluolaansa. Primitiiviset vaistot nousevat pintaan.



    2) Autolla ajettaessa ei nähdä vastapuolen kasvoja eikä ilmeitä eikä harjoiteta tähän liittyvää sanatonta viestintää, jolla on kommunikoinnissa suuri merkitys. Tästä johtuu, että vastapuoli nähdään kasvottomana vihollisena, jonka motiivit oletetaan itsekkäiksi ja pahoiksi ja vihamielisiksi. Tämä herättää myös itsessä aggressioita.



    3) Autossa ollaan turvassa suoralta henkilökohtaiselta palautteelta. Voidaan soittaa äänimerkkiä ja vilkutella valoja ja käyttäytyä muutenkin huonosti, koska tiedetään, että ei jouduta vastaamaan tällaisista teoista. On turvallista änkyröidä, kun kohde ei näe, eikä kukaan sivullinenkaan tunnista rähinöitsijää. Kaupan kassajonossa rähjäämään alkamiseen on suurempi kynnys, koska rähjäämisen kohde voi rähjätä takaisin, ja tapauksessa voi olla yleisöä, jonka silmissä omaa mainetta on varjeltava.



    Tuossa ne keskeisimmät selitykset todennäköisesti ovat. Ehkä joku keksii jotain lisää?



    Sanottakoon nyt vielä - vaikka tämä joitakin ehkä ärsyttää - että minä kuulun siihen osaan ihmisistä (onko se vähemmistö vai enemmistö, tämä olisi mielenkiintoista tietää ), joka ei protestoi muiden virheistä sen enempää valoja vilkuttamalla kuin äänimerkilläkään. En ole koskaan soittanut auton äänimerkkiä liikenteessä muille ihmisille, vaikka tilanne olisi ollut miten mieletön tahansa. En myöskään vilkuttele valoja kuin korkeintaan vahingossa silloin, kun esimerkiksi ajan lyhyillä valoilla ja luulen ajavani pitkillä ja vaihdan muka lyhyille eli todellisuudessa pitkille. Protestivilkutteluja en harrasta edes silloin, kun joku ajaa pitkillä valoilla vastaan. Siristelen vain silmiäni ja mumisen mielessäni, että miksi hullussa se ei vaihda....



    Ihmisten luonteissa on eroja. Olisi mielenkiintoista, jos tehtäisiin laaja tutkimus, jossa analysoitaisiin ja vertailtaisiin ihmisten tekoja liikenteessä ja heidän tekojaan liikenteen ulkopuolella. Onko toiminen liikenteessä vain jatkoa saman tyyppiselle toimimiselle muussa elämässä, vai tuoko autolla ajaminen ihmisistä esille heidän pimeän puolensa, joka on erilainen kuin heidän julkinen auton ulkopuolinen puolensa. Pyrkivätkö kuljettajat kompensoimaan autolla joitakin sellaisia ominaisuuksia, joissa he auton ulkopuolella kokevat riittämättömyyttä. Kostetaanko pomon haukut työpaikalla ärhentelynä liikenteessä virheiden tekijöille, tai kompensoiko suorituskyky pellin alla suorituskyvyn puutetta jonkin muun alla.

      
  • Luultavasti monet kokevat tällaisen tilanteen vaikkapa Vihdintietä pohjoiseen, Kehä III jälkeen. Tie on kaksikaistainen liikennevaloihin asti. Sitten vasen kaista loppuu noin 50m jälkeen.

    No onko röyhkeää jos vaihtaa kaistaa oikealle jos siellä ei ole "reilusti" tilaa? Miten kaistaa pitäisi vaihtaa muutoin kuin vilkku oikealle ja auto ekaan väliin johon mahtuu?

    Jäädä odottelemaan isompaa väliä? Klo 16 jälkeen odottelusta voi tulla pitkä..

    Harvoin itse ajan vasenta kun tiedän paikan, mutta joskus kaistanvaihto hyvissä ajoin ei ole onnistunut sen paremmin.

      
  • Derrick:

    Ajoin punaista päin tahallani




    Ihmetyttää miksi ajoit punaista päin tahallasi? Vahingossa = et havainnut valoa -tapauksen vielä ymmärtäisi.



    Derrick:

    varsinkin kun olin ihan unenpöpperössä ?


    Ei varmasti kannattaisi lähteä ajamaan, jos on noin väsynyt. Onneksi kukaan ei jäänyt alle.



    Me kaikki teemme virheitä, joten tuo toisen autoilijan huutaminen on sinänsä typerää ja osoittaa tältä huutajalta tilannetajun ja sivistyneen käytöksen puutetta tai/ja oman erinomaisuuden ja oikeassa olemisen korostamisen = pätemisen tarvetta, mikä nyt on hyvin tavallista. Kannattaa jättää huutajat omaan arvoonsa. Ei tietenkään olisi tarvinnut huutaa, mutta meitä on moneksi. Eikä ainakaan kannata provosoitua näistä mielensä osoittajista, se yleensä vain pahentaa tilannetta.



    Itse olen muutamalle kanssa-autoilijalle huomauttanut asiallisesti mm. suojatien eteen pysähtyneen ajoneuvon ohittamisesta pysähtymättä ja punaisia päin ajamisesta. Kukaan ei ollut edes huomannut tekemäänsä virhettä ja sanoivat yrittävänsä skarpata jatkossa. Myös minulle on pari kertaa huomautettu liikennevirheestä ja kyllä se pistää hieman miettimään. Muutaman kerran on näytetty myös erilaisia käsimerkkejä, vaikkakaan ei aina aiheesta.



    Toivottavasti huutaja miettii jälkeenpäin käytöstään ja toivottavasti sinäkin opit tapauksesta jotain.

      
  • Kiitoksia kommenteista. Tänään taas sattui semmonen tapaus, että pysäköin alle 5 metriä suojatiestä, ja viereen ajoi kuorma-auto-kuski, joka tööttäsi, ja avasi ikkunan sekä valisti minua po. viiden metrin säännöstä.

      
  • Jorma L:

    Harvoin itse ajan vasenta kun tiedän paikan, mutta joskus kaistanvaihto hyvissä ajoin ei ole onnistunut sen paremmin.


    Nämä päättyvät kaistat ovat kyllä mielenkiintoinen osa suomalaista liikennekulttuuria. Ilmeisesti ne eivät enemmistön mielestä ole tarkoitettu käytettäväksi ollenkaan ja siellä kaistan päässä pitäisi suurin piirtein pyydellä anteeksi sen käyttämistä. Pitäisiköhän ne jotenkin puomittaa, jotta moinen röyhkeys estyisi :kiss:



    Mun mielestä kiilaaminen on olennainen osa ajamista ruuhkaisessa liikenteessä. Ei siitä mitään tulis, jos aina pitäis olla valmis väli mihin mennä tai pysähtyä odottamaan että joku suopea pysäyttää liikenteen kokonaan ja päästää eteen. Kiilaaminen pitää tietenkin tehdä oikein, sijoittautua sopivasti suhteessa kiilattavaan ajoneuvoon, ja sopivan rauhallisesti mutta määrätietoisesti vilkun kanssa tulee väliin, kuitenkin samalla seuraamalla tuleeko sitä tilaa vai ei. Ellei sitä taitoa ole, on parempi yrittää välttää moisia tilanteita, kuitenkaan ärsyyntymättä ja estämättä muita sitä soveltamasta.

      
  • Derrick:

    Ajoin punaista päin tahallani mutta jalankulkijoita ei ollut lähettyvillä - näin tämän omin silmin varmasti...

    ...varsinkin kun olin ihan unenpöpperössä ?




    Ei varmaankaan olisi tarvinnut huutaa, mutta onpa erikoista juttua...

      
  • Derrick vedättää tahallaan ja te uskotte. :grin:

      
  • Tä ?



    Pitääkö ilmoittaa kadut, paikat ja koordinaatit ?

      
  • Derrick:

    Tä ?

    Pitääkö ilmoittaa kadut, paikat ja koordinaatit ?


    No niinpä .. :grin:

      
  • Derrick ei ole ilmeisesti koskaan kuullut tieliikennelaista.

      
  • drive:

    Nämä päättyvät kaistat ovat kyllä mielenkiintoinen osa suomalaista liikennekulttuuria. Ilmeisesti ne eivät enemmistön mielestä ole tarkoitettu käytettäväksi ollenkaan ja siellä kaistan päässä pitäisi suurin piirtein pyydellä anteeksi sen käyttämistä.




    Saksassa on tässä paljon fiksumpi sääntö. Kaistat pitää käyttää loppuun asti ja siinä vaiheessa kun kaista päättyy on jatkuvalla kaistalla ajavan annettava tilaa päättyvältä kaistalta tulevalle.

      
  • AkiK:

    Saksassa on tässä paljon fiksumpi sääntö. Kaistat pitää käyttää loppuun asti ja siinä vaiheessa kun kaista päättyy on jatkuvalla kaistalla ajavan annettava tilaa päättyvältä kaistalta tulevalle.


    Eikös tuo silloin tarkoittaisi sitä, että ennen yhdistymistä kannattaa hyvissä ajoin kaikkien siirtyä jatkumattomalle kaistalle ja vain ne jotka eivät tajua, niin jäävät jatkuvalle? Sekö tuossa on tarkoitus?

    Eikö paljon loogisempaa ole, että ne jotka jo ovat jatkuvalla kaistalla ajavat edelleenkin ja muita pidetään enempi tai vähempi kiilareina ihan kuten nytkin jo on. Tällöin vältytään "turhilta" kaistanvaihdoilta ja liikenteen sotkemisilta.

      
  • Rätkätin:

    AkiK:
    Saksassa on tässä paljon fiksumpi sääntö. Kaistat pitää käyttää loppuun asti ja siinä vaiheessa kun kaista päättyy on jatkuvalla kaistalla ajavan annettava tilaa päättyvältä kaistalta tulevalle.

    Eikös tuo silloin tarkoittaisi sitä, että ennen yhdistymistä kannattaa hyvissä ajoin kaikkien siirtyä jatkumattomalle kaistalle ja vain ne jotka eivät tajua, niin jäävät jatkuvalle? Sekö tuossa on tarkoitus?
    Eikö paljon loogisempaa ole, että ne jotka jo ovat jatkuvalla kaistalla ajavat edelleenkin ja muita pidetään enempi tai vähempi kiilareina ihan kuten nytkin jo on. Tällöin vältytään "turhilta" kaistanvaihdoilta ja liikenteen sotkemisilta.




    Tulee tähän mieleen, että mistä mahtaa hyvissä ajoin tietää kumpi kaista on jatkuva ja kumpi päättyy? Vantaalla on ainakin molempia vaihtoehtoja.



      

  • Tässä asetelmassa on se ongelma, että vaikka päättyvällä kaistalla ajava noudattaisikin suomalaisten enemmistön mielipidettä, että odottakoon siellä vaikka maailman loppuun, hänen pysähtynyt autonsa aiheuttaa välillisesti ongelmia muille. Takana tulevat epäröivät omaa kaistan vaihtamistaan ja ohittamaan lähtemistään, kun edellä ajava ei tee mitään. Toisella kaistalla saattaa joku hiljentää vauhtia päästääkseen vilkku päällä odottavan auton pinteestä. Tällaista hidastamista voi olla kuitenkin vaikea nähdä, joten odottavan auton kuljettajalle tulee epämääräinen tunne, pitäisikö hänen aloittaa kaistan vaihtaminen vai ei. Kun hidastaja näkee, että mitään ei tapahdu, hän kiihdyttää uudestaan vauhtia ja ajattelee, että kun ei niin ei. Mutta juuri samalla hetkellä odottaja on vihdoin tajunnut, että hänelle ollaan antamassa tietä, joten hän lähtee ajamaan ja vaihtamaan kaistaa. Samalla hetkellä hän tajuaa, että vieressä oleva auto onkin jo taas liikkeellä, eikä kaistaa voikaan vaihtaa. Hän jarruttaa ja luopuu ajatuksesta.



    Jonkun ajan päästä taas joku hidastaa ja seuraa sama näytelmä. Nyt voi kuitenkin käydä niin, että ajoitus menee vielä pahemmin pieleen, ja kaistan vaihtaja (joka on jo hermostunut jatkuvista eipäs-kylläpäs -tilanteista) ajaa vieressä kulkevan tai takaviistosta tulevan auton kylkeen. Vahingossa tietenkin, mutta ei se paljon auta.



    Kaikkein helpointa ja stressittömintä olisi, jos loppuvan kaistan kuljettaja voisi kaikessa rauhassa pysäköidä ja alkaa lukea vaikka lehteä, kunnes toinen kaista on varmasti tyhjentynyt. Ruuhka-aikana ehtisi lukea lehden aivan hyvin.



    Joku voi kirjoittaa, että ei noin kukaan normaali ihminen toimi. Ehkä ei toimikaan, mutta meitä epänormaaleja on paljon. Tilanteet liikenteessä ja muuallakin aiheuttavat vähemmän stressiä, jos vaihtoehdot ovat selkeästi kyllä tai ei. Välivaihtoehdot ”ehkä”, ”ehkä ei”, ”ehkä sittenkin”, ”ehkä ei sittenkään” ovat ainakin minun mielestäni epämiellyttäviä.



    Kaistanvaihdot ovat allekirjoittaneelle ehkä kaikkein eniten liikenteessä ongelmia aiheuttavista asioista. Mieleeni muistuu monia tapauksia, joissa kaistan vaihtamisen yrittäminen on johtanut jonkun muun kuljettajan aggression osoitukseen. Pahimmissa tapauksissa on joutunut jo suorastaan uhkaaviin tilanteisiin (takaa-ajoa muutama kilometri ja sen jälkeen välien selvittelyä auton ulkopuolella). Lievemmät tapaukset ovat olleet äänimerkillä tai valoilla protestointeja.



    Pari vuotta sitten hain risteilymatkustajia länsisataman terminaalin pihasta, ja tarkoituksena oli mennä seuraavaksi Ruoholahdessa olevaan Verkkokauppaan. Sinne päästäkseen on vaihdettava jossakin vaiheessa vasemmalle kaistalle, sillä kääntyminen tapahtuu vasemmalta kaistalta. Yritin vaihtaa ensimmäisen kerran kaistaa jo länsisatamasta tulevalla pienemmällä kadulla (vanhentuneen Google-kartan mukaan Hietasaarenkujalla tai sen jatkona olevalla Tullaajankujalla - ei painanut paikkaa mieleeni metrin tarkkuudella). Kaistan vaihtaminen ”evättiin”, ja kielteinen päätös osoitettiin äänimerkillä. Seuraavaksi yritin vaihtaa kaistaa Mechelininkadulla. Sama lopputulos. Muutamat autot puikkelehtivat jopa kaksi kaistaa kerrallaan, eikä niiden kaistanvaihdolle protestoitu. Oli pakko ajaa ohi Ruoholahden risteyksestä ja kääntyä länsiväylän suuntaan ja yrittää sieltä ajaa Ruoholahteen. Kääntyminen tapahtui edellä mainituista syistä oikealta kaistalta, eli Ruoholahtea lähestyttäessä oli viimeistään pakko siirtyä vasemmalle kaistalle, ellei halunnut ajaa Hankoon. Tämä kaistanvaihto lopulta onnistui, mutta tässäkin tapauksessa takana ajava auto vilkutteli valoja protestiksi, vaikka sen eteen jäi aivan riittävästi tilaa. Ehkä voimakas kiihdyttämiseni välimatkaa ja kaistanvaihtotilaa saadakseni sai tuon auton kuljettajan ärtymään. Hidastaminen ja tyhjän tilan odottaminen taas olisi ollut vaikeaa, koska takana tuli rekkoja ja muita autoja.



    Ehkä jossakin pitäisi järjestää kaistanvaihtokoulutusta. Ilmoittautuisin heti kurssille, jos raha(n puute) ei olisi esteenä.

      
  • zoso:

    Derrick:
    Ajoin punaista päin tahallani


    Ihmetyttää miksi ajoit punaista päin tahallasi? Vahingossa = et havainnut valoa -tapauksen vielä ymmärtäisi.


    Aihetta jonkin verran pohtineena otan mieluummin tahallisen väistämisvelvollisuutensa laiminlyöjän kuin silmät kiinni päälleajoa yrittävän. Syy perustuu itse koettuihin hälytystilanteisiin.



    Ainakin minut väistämään pakottaneista suoraan silmiin katsovat mutta silti eteen ajavat tai kaistaa vaihtavat edes jättävät muille tilaa välttää kolari heidän mennessä itse ensin.



    Silmät kiinni vahingossa koheltavilta on vaikeampi paeta.



    "En nähnyt" ei ole vahinko, vaan rikollista huolimattomuutta. "En välittänyt" on tietoista säännöistä piittaamattomuutta. Muut saavat jatkaa uskonsotaa näiden paheksuttavuudesta, mutta todellisuudessa emme tiedä kumpi on vaarallisempaa.

      
  • SO2001:

    Kaistanvaihdot ovat allekirjoittaneelle ehkä kaikkein eniten liikenteessä ongelmia aiheuttavista asioista. Mieleeni muistuu monia tapauksia, joissa kaistan vaihtamisen yrittäminen on johtanut jonkun muun kuljettajan aggression osoitukseen. Pahimmissa tapauksissa on joutunut jo suorastaan uhkaaviin tilanteisiin (takaa-ajoa muutama kilometri ja sen jälkeen välien selvittelyä auton ulkopuolella). Lievemmät tapaukset ovat olleet äänimerkillä tai valoilla protestointeja.

    Ehkä jossakin pitäisi järjestää kaistanvaihtokoulutusta. Ilmoittautuisin heti kurssille, jos raha(n puute) ei olisi esteenä.


    Kaistanvaihtotyylisi on luultavasti provosoiva tai liikennettä häiritsevä, vaikket sitä tarkoittaisikaan. Tuo on aika varma tapa provosoida, että kiihdyttää vapaana olevaan väliin täysillä kun sellaisen näkee. Ajatuksesi saattaa olla ettet halua häiritä muiden ajoa kun otat sen välin, mutta luultavasti se järkyttää heidän mieltään enemmän kuin se että nätisti tulisit eteen vaikka joutuisivatkin himmaamaan. Tuokin tuntuu häiritsevältä minkä kerroit, että ollaan liian epävarmoja (mahdollisesti ihan aiheesta), eikä osata käyttää tarjottuja tilanteita. Itse monesti annan vähän tilaa että eteeni pääsisi, mutta ellei se tule niin en minä siihen kovin herkästi enempää jää odottelemaan. Tai jos jään, niin kyllä se pikkuisen ärsyttää kun joutui turhaan hidastelemaan ja tuollaisesta tulee sitten ensi tilassa mentyä ohitse, sillä hidasteita on luultavasti luvassa lisää.

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit