Kotona oleminen ja junalla matkustaminen vähentää kaikkia liikenne-onnettomuuksia. Telkkarin katselu jne. Ei myöskään tällöin tule retosteltua liikenne-onnettomuuksilla ja toisten ihmisten hädällä. Antaa syyttäjien hoitaa syytteeseenpanot ja tuomareiden tuomita - ei meidän asiana ole retostella onnettomuuksilla. Tämä on liikenne-keskustelun moraalinen puoli, josta vielä muistuttaisin, eli voimmeko täällä ylipäätään keskustella esimerkiksi Euran tai kenties Enon rekkaturmista.
No on todella outoa jos saa syytteen, mikäli saa syytteen, niin kyse alkaa olla jonkinlaisesta seuraamusvastuusta, eli rangaistaan tekoja niiden seurausten perusteella.
No on todella outoa jos saa syytteen, mikäli saa syytteen, niin kyse alkaa olla jonkinlaisesta seuraamusvastuusta, eli rangaistaan tekoja niiden seurausten perusteella.
Mieluummin rangaistus ylinopeudella törmäileville kuin törmäilemättömille. Jotain vastuuta on törttöilevien törttöilystään kannettava. Se että ylinopeudella on mahdollista vaikuttaa vakavan onnettomuuden syntyyn, ei loogisesti ajateltuna voi johtaa siihen, että kaikkia ylinopeudella ajavia vakavien onnettomuuksien aiheuttamisvaarasta syytettäisiin.
No on todella outoa jos saa syytteen, mikäli saa syytteen, niin kyse alkaa olla jonkinlaisesta seuraamusvastuusta, eli rangaistaan tekoja niiden seurausten perusteella.
Pikemmin olisi oikeustajun vastaista, jos asiaa ei puitaisi oikeusistuimessa. Syyte on lähinnä syyttäjän mielipide siitä, että asiaa pitää käsitellä oikeudessa.
Mitä taas tulee seuraamusvastuuseen, niin tässähän oli kaksi eri asiaa. Kuskia epäillään liikenteen vaarantamisesta, ja siihen voidaan löytää aika hyviä perusteluja (ajopiirturin näyttämä ylinopeus, punnittu ylikuorma). Näistä rikkomuksista on laissa määrätty rangaistukset, jotka kuskille koituvat, jos asiat osoitetaan toteen.
Kuolemantuottamus taas liittyy teon seurauksiin. Kuolemantuottamus on henkirikos, jossa joku aiheuttaa huolimattomuudellaan toisen kuoleman. Mikäli syyte nostetaan, oikeusistuin joutuu pohtimaan sitä, mikä mahdollisten rikkomusten osuus onnettomuuden synnyssä on. Siihen asian käsittely tullee keskittymään. Salissa puhutaan vielä nopeuksista, matkoista reaktioajoista, kitkoista ja hidastuvuuksista.
Syyllisiähän voi olla enemmän kuin yksi. Nyt vain on niin, että toinen syyllinen on pysyvästi oikeuden ulottumattomissa. Jos henkilöauton kuljettaja olisi jäänyt henkiin, hänkin todennäköisesti saisi syytteen liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta.
Surullisesta tapauksesta kannattaa oppia sen verran, että hyvinkin usein onnettomuuksissa on kaksi syyllistä.
Lienee mahdotonta osoittaa toteen, että onnettomuutta ei olisi tapahtunut (eli voinut tapahtua) ilman kuorma-auton (mahdollista) ylinopeutta ja ylikuormaa. Siten kuorma-auton kuljettaja todetaan mitä todennäköisimmin syyttömäksi kuolemantuottamuksiin. Hyvä on silti, että asia käsitellään oikeusistuimessa (jos käsitellään).
EDIT: Ei ole siis mitään näyttöä siitä, että tapahtumien kulku olisi ollut ratkaisevasti erilainen, jos kuorma-auto olisi sallitulla nopeudella ja -kuormalla ollut vähän lähempänä risteystä. Henkilöauton matkustajilla oli huonoa onnea, mutta siitä ei voi ketään ulkopuolista syyttää.
Lienee mahdotonta osoittaa toteen, että onnettomuutta ei olisi tapahtunut (eli voinut tapahtua) ilman kuorma-auton (mahdollista) ylinopeutta ja ylikuormaa. Siten kuorma-auton kuljettaja todetaan mitä todennäköisimmin syyttömäksi kuolemantuottamuksiin. Hyvä on silti, että asia käsitellään oikeusistuimessa (jos käsitellään).
Käsittely mitä todennäköisimmin tulee. Syyttäjän kynnys jättää henkirikos syyttämättä on aika korkealla.
Kyse ei ole pelkästään siitä, olisiko onnettomuus tapahtunut ilman ylinopeutta ja ylikuormaa. Jos lähtökohdaksi otetaan se, että henkilöauto olisi töötännyt eteen vastaavalla etäisyydellä lain mukaan ajavan kuorma-auton keulan edessä, niin tilanne ei ole mitenkään selvä.
Ylinopeus on pidentänyt reaktiomatkaa sekä jarrutusmatkaa. Laillisella nopeudella törmäyksen liikemääräerot olisivat olleet paljon pienempiä, jolloin vauriot olisivat voineet olla vähemmän tuhoisia, tai onnettomuus jopa vältetty. Ylinopeus on voinut myös vaikuttaa tilannehavainnointiin puolin ja toisin.
Ylikuorma puolestaan on mahdollisesti lisännyt jarrutusmatkaa, mikä on voinut vaikuttaa törmäysnopeuteen.
Ajatusrakennelma tuon kuolemantuottamuksen takana on se, että jos kuorma-auton kuljettaja olisi ajanut huolellisesti, onnettomuutta ei olisi syntynyt, tai sen jälkiseuraamukset olisivat olleet pienemmät.
Tätä saa sitten oikeus pohtia. Olennaista kuitenkin on se, että toisen osapuolen selväkään törttöily ei automaattisesti vapauta toista vastuusta. Ja ehkä sekin on ihan ajattelemisen arvoista, että jos jotain yllättävää sattuu, sinänsä pienen tuntuiset rikkomukset voivat muuttua lain edessä aika tiukoiksi.
Ajatusrakennelma tuon kuolemantuottamuksen takana on se, että jos kuorma-auton kuljettaja olisi ajanut huolellisesti, onnettomuutta ei olisi syntynyt, tai sen jälkiseuraamukset olisivat olleet pienemmät.
Miten tuo ajatusrakennelma pätee rautateiden tasoriteyskolareihin, joita niitäkin sattuu käsittämättömät määrät Suomessa sekä vartioiduissa että vartimoimattomissa sellaisissa?
Myös rautateillä on nopeusrajoitukset ja kuormasäännökset. Yhtään junankuljettajaa en tiedä syytetyn puhumattakaan syllistämisestä, kun joku on ajanut alle.
Ei ole siis mitään näyttöä siitä, että tapahtumien kulku olisi ollut ratkaisevasti erilainen, jos kuorma-auto olisi sallitulla nopeudella ja -kuormalla ollut vähän lähempänä risteystä. Henkilöauton matkustajilla oli huonoa onnea, mutta siitä ei voi ketään ulkopuolista syyttää.
Näytön saa oikeus pohtia. Mutta tässä jutussa ei edes lähtökohta välttämättä ole ylläkuvattu. Sillä siis ei välttämättä pääse pälkähästä, jos voi sanoa, että "onnettomuus olisi ollut yhtä paha laillisellakin nopeudella ja kuormalla, jos etäisyys olisi ollut lyhyempi".
Tuon ongelmana on se, että etäisyys ei ollut lyhyempi. Voi olla perustelumpaa kysyä, että "jos kaikki muu olisi samoin mutta rikkomuksia ei olisi tapahtunut, muuttuisiko lopputulos". Metrimäärän sattumanvarainen muuttaminen ei ole oikein perusteltua.
Ei tuo mitenkään helppo tai selvä tapaus ole. Todennäköisesti asiassa kuullaan aika monenmoista asiantuntijaa, eikä prosessi välttämättä rosikseen lopu.
eiköhän se vastuu ole aika helppo todeta, ko risteyksessä on erittäin hyvä näkyvyys joka suuntaan google mapsista katsottuna, toisella kuskilla oli lehtitietojen mukaan alkoholia veressä. Normaalissa kunnossa ja sääntöjä noudattamalla olisi pitänyt huomata lähestyvä ajoneuvo. Nopeusero 60 vs 80 ei aiheuta niin suurta vaikeutta erottamiseen tuollaisessa risteyksessä mistä näkee hyvin joka suuntaan. Ei voida ajaa oletuksena että kaikki ajavat tasan oikeaa nopeutta....muutenhan tuollaisia kolareita ajattaisiin joka risteyksessä melko tiheään tahtiin....
Myös rautateillä on nopeusrajoitukset ja kuormasäännökset. Yhtään junankuljettajaa en tiedä syytetyn puhumattakaan syllistämisestä, kun joku on ajanut alle.
Junankuljettajia on ollut syytettynä onnettomuustapauksissa kuolemantuottamuksesta. Poliisin rutiineihin myös kuuluu tarkistaa kaikkien osapuolten kunto niin kuskien kuin kalustonkin osalta.
Onko sinulla antaa esimerkkiä, jossa tasoristeysonnettomuudessa juna olisi esimerkiksi kulkenut ylinopeutta?
Tässä koko jutussa on mielenkiintoista se, että vaikka joku on selvästi rikkonut sääntöjä (ollut väistämisvelvoitteinen) ja onnettomuus on tapahtunut, niin tuo ei lainkaan poista sitä etteikö muiden osapuolien osuutta tutkittaisi. Kuten tässäkin tapauksessa ns. syyttömällä on edelleenkin täysi velvollisuus omalta osaltaan noudattaa sääntöjä kuten painorajoituksia, nopeusrajoituksia, kaikkia varovaisuussääntöjöjä, kuten nopeuden asettamista risteyksiä lähestyttäessä jne jne .. Minun milestäni tuossa ei ole mitää yllättävää tai uutta, että rekkakuskin toimia tarkastellaan suurennuslasilla. Johtaako tuo syytteisiin jää nähtäväksi.
Täällä monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että joku osapuoli, vaikka olisikin aiheuttanut omalla käytöksellään onnettomuuden, olisi ihan yksin syyllinen. Noin ei kuitenkaan ole. Tätä samaa asiaa olen kaiken aikaa jo vuosia yrittänyt selitellä, mutta ei se vain näytä menevän perille.
Hetki sitten muistutin, että päälleajo on aina kiellettyä. Jos vaikka jalankulkija käyttäytyy väärin ja olisi väistämisvelvollinen, niin silti ei saa päälle ajaa. Risteyksiä pitää lähestyä varoen ja suojateitä pitää lähestyä varoen. Kyllä nuo sitten loppupeleissä joutuvat tutkijoiden syyniin.
Jollain tavalla kaikkia koskevat varovaisuussäännöt ja vaarantuottamisen kiellot eivät vain näytä menevän porukan tajuntaan. Mikäköhän sen oikein estää? On jonkinmoista uhoa siitä vain toinen osapuoli olisi yksin syyllinen. Todella monissa tapauksissa noin ei kuitenkaan ole.
Täällä monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että joku osapuoli, vaikka olisikin aiheuttanut omalla käytöksellään onnettomuuden, olisi ihan yksin syyllinen. Noin ei kuitenkaan ole.
Tässä se villakoiran ydin on. Mehän emme täällä tiedä, mitä oikeasti Enossa tapahtui, mutta julkisuudessa olevien tietojen mukaan pääsyyllinen on kolmion takaa tullut kuljettaja.
Tämä ei kuitenkaan poista toisen osapuolen syyllisyyttä. Ilman muuta toisen auton kuljettaja olisi myös epäiltynä kuolemantuottamuksista, jos hän olisi jäänyt henkiin. Kuolemantuottamuksesta voidaan tuomita useampia ihmisiä, jos useammalla ihmisellä on osuutta tapahtumiin. Ei siis ole mitään joko-tai -tilannetta, jossa vain suurin syyllinen tuomittaisiin.
Kuorma-auton kuljettajan kohdalla epäily kuolemantuottamuksesta ei siis tarkoita sitä, että hänen epäiltäisiin olleen pääsyyllinen onnettomuuteen. Esitutkinnan perusteella kuitenkin epäillään, että hänen huolimaton toimintansa saattoi aiheuttaa kuusi kuolemantapausta.
Tyypillinen rangaistus tällaisesta on sakkoa, tosin tässä tapauksessa tekninen näyttö lienee poikkeuksellisen tärkeässä asemassa. Jos todetaan, että laillista nopeutta kulkeva ja laillisesti kuormattu kuorma-auto olisi aiheuttanut saman lopputuloksen, syyte kaatuu.
Hiukan samahan muuten pätee pienempiinkin liikenneonnettomuuksiin. Poliisi usein sakottaa liikenteen vaarantamisesta kumpaakin osapuolta, vaikka toinen olisikin syyllisempi kuin toinen.
Hiukan samahan muuten pätee pienempiinkin liikenneonnettomuuksiin. Poliisi usein sakottaa liikenteen vaarantamisesta kumpaakin osapuolta, vaikka toinen olisikin syyllisempi kuin toinen.
No poliisi sakottaa sitä toista vaikka se olisi syytönkin
No poliisi sakottaa sitä toista vaikka se olisi syytönkin
Tässä luulossa minäkin olin kunnes reilu 25 vuota sitten sakon sai vain se oikeasti syyllinen osapuoli, jonka aiheuttaman kolarin jälkeen soitin virkavallan paikalle. Pelkäsin kovasti hiukan päälle kakskymppisenä saavani itsekin sakon, mutta, kun ei, niin ei.
Onnettomuuden aiheuttaminen lankeaa henkilöautoilijalle ehkä 90/10 tai 80/20 %-osuuksin. Rekan ylinopeus ja -kuorma ovat siinä mielessä merkittäviä seikkoja, että ne yhdessä kaksinkertaistivat törmäyksessä vapautuneen energiamäärän. On vaikeaa tarkasti arvioida mikä olisi ollut lopputulos jos törmäysnopeus olisi ollut 20 km/h pienempi. Ehkä menehtyneiden lukumäärä olisi ollut luokkaa 1-3.
Risteyksien nopeusrajoituksien yksi tavoite on vähentää henkilövahinkoja koska 'niitä kolareita kuitenkin aina risteyksissä sattuu'.
Tämä tapaus on aatteen edistämisen kannalta poliittis-propagandistisessa mielessä niin otollinen, että ihmettelen, jos kuorma-auton kuljettaja todetaan syyttömäksi.
Tämä tapaus on aatteen edistämisen kannalta poliittis-propagandistisessa mielessä niin otollinen, että ihmettelen, jos kuorma-auton kuljettaja todetaan syyttömäksi.
Aate on uudenlainen yhteiskuntajärjestelmä, jota ollaan vaivihkaa toteuttamassa. Siihen kuuluu olennaisena osana kansan kasvattaminen ehdottomaan kuuliaisuuteen ja tottelevaisuuteen.
Jokainen armeijan käynyt tietää, miten edellä mainittu tavoite saavutetaan. Siten, että pakotetaan alaiset rangaistuksen uhalla tottelemaan niin järkeviä kuin vähemmänkin järkeviä käskyjä. Tavoitteena on luoda sotilas, joka ei kysy eikä epäile eikä mieti vaan tekee kaikissa mahdollisissa tilanteissa niin kuin käsketään.
Yhteiskunnan tasolla ehdottomaan tottelevaisuuteen kasvattaminen tapahtuu säätämällä suuri määrä pakkoja ja määräyksiä, joita on rangaistuksen uhalla noudatettava. Osa määräyksistä on tarpeettomia ja huonosti perusteltuja, ja nimenomaan tällaiset pakot ovat oleellinen osa tottelevaisuuskoulutusta - koska kyllähän järkeviä käskyjä noudatetaan jo luonnostaan.
Vähän väliä kiristettävät nopeusrajoitukset ovat oivallinen tapa kouluttaa ihmisiä tottelevaisiksi. Ylinopeuksien vastaisesta taistelusta on tehty pyhä asia, ja ylinopeutta ajavat on luokiteltu ihmisiksi, jota kuuluu pilkata ja halveksia. Ylinopeutta kutsutaan kaahaamiseksi ja ylinopeutta ajavia kaahareiksi, vaikka ylinopeus olisi hidasta ajamista ja siis kaikkea muuta kuin kaahaamista sanan alkuperäisessä merkityksessä. Nopeusrajoitusmerkillähän saadaan käveleminenkin määriteltyä juoksemiseksi, jos halutaan.
Enon onnettomuustapaus on hyvä tilaisuus nöyryyttää ja rangaista jälleen yhtä kaaharia ja todistella hänet verenhimoiseksi murhaajaksi joka tappoi autolastillisen viattomia nuoria. Sen vuoksi pidän ihmeenä, jos kuljettajaa ei tuomita. Syyttäjän kunniakin vaatii sitä.
Tämä tapaus on aatteen edistämisen kannalta poliittis-propagandistisessa mielessä niin otollinen, että ihmettelen, jos kuorma-auton kuljettaja todetaan syyttömäksi.
Mielestäni kyllä sääntöjä rikkomalla kolaroimalla joutaa vastuuseen teostaan. Sen sijaan haitattomasti ylinopeutta ajanutta ei pitäisi mennä moittimaan siitä, miten jollekin toiselle saattaisi liian lujaa ajaessa käydä. Mielestäni sääntöjen merkitystä pitää ajatella käänteisesti. Niiden noudattaminen vapauttaa vastuusta. Siksi niistä säännöistä pyrkivät lainlaatijat tekemään niin pirun tiukat, ettei kukaan niitä noudattamalla ajaudu onnettomuuteen, koska ainakaan lainlaatija ei halua ottaa vastuuta kolareista. Valitettavasti tästä seuraa poliisille mahdollisuus kytätä olemattomia sääntörikkeitä ja mielivaltaista poliisivaltiomeininkiä.
Aate on uudenlainen yhteiskuntajärjestelmä, jota ollaan vaivihkaa toteuttamassa.
Saat tuon kuulostamaan siltä kuin liikenne olisi jotenkin yhteiskunnan tärkein toiminto. Liikenne on kuitenkin vain liikkumista ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen eikä sillä ole mitään aatteellisia funktioita.
Kun kolaripaikalta löytyy määräystenvastaisesti kuormattu ja piirturin mukaan selvällä ylinopeudella liikkunut auto, niin kyllähän sen kuljettaja lakitupaan päätyy. Se on eri asia, miten tuomitaan.
Puhtaasti lehtijutuista saadun tiedon perusteella ilman tarkkoja mittatietoja jo vähän arvioin tilannetta tapahtuan aikoihin. Kuorma-auton nopeus oli yli 80 km/h. Klassinen noin sekunnin reaktioaika ja noin sekunnin ilmajarrujen viive vievät 23 m/s nopeudella 46 metrin päähän ja suunnilleen sen matkan päässä kuormuri oli Seatin lähtiessä pyrkimään eteen. Jarrutus alkoi lehtitietojen mukaan risteyksessä, jopa hieman törmäyskohdan jälkeen. Osumakohta heti Seatin etupyörän takana.
Peruutetaanpas pari sekuntia takaisin ja otetaan rauhallisemmin. Tasan 60 km/h eli 16.7 m/s etenevän auton kuljettaja samoilla reaktioilla olisi ehtinyt jarruttaa vajaan sekunnin ajan.
Hitaasti liikkunut Seat ei olisi välttämättä ehtinyt edes alta pois, mutta törmäyskohta olisi siirtynyt taaemmas millä pienemmän törmäysnopeuden kanssa olisi voinut etupenkillä istuvien kannalta olla hyvinkin merkitystä? Eli aika pienet oli marginaalit henkilöauton kuskilla.
Niin tai näin, muutaman asian tästä voi oppia.
Kyytiin istuessa kannattaa katsoa että ratin takana istuu selväpäinen kuljettaja jolla on risteyksissä aikaa katsoa sivuilleen.
Jos aikoo ylittää tien lähestyvän kuorma-auton ollessa alle 50 metrin päässä, niin silloin pitää mennä myös eikä ihmetellä.
Sääntöjä rikkova päätyy jonkun muunkin aiheuttamassa kolarissa vastaamaan omasta rikkeestään. Kaksi väärää ei tee yhtään oikeaa ja kukin vastaa omista toilailuistaan omalta osaltaan.
Mielestäni sääntöjen merkitystä pitää ajatella käänteisesti. Niiden noudattaminen vapauttaa vastuusta. Siksi niistä säännöistä pyrkivät lainlaatijat tekemään niin pirun tiukat, ettei kukaan niitä noudattamalla ajaudu onnettomuuteen, koska ainakaan lainlaatija ei halua ottaa vastuuta kolareista.
Kun kansa noudattaa lainsäätäjän laatimia sääntöjä, se ei ole vastuussa. Kun lainlaatija laatii säännöt, sekään ei ole vastuussa, koska kansa on valinnut lainsäätäjät. Kuka sitten on vastuussa ja kenelle?
Naapurini lämmittää taloaan päivät pitkät kitupolttotekniikalla, mikä levittää ympäristöön suuren määrän pahanhajuista savua ja vaarallisia pienhiukkasia. Savu tekee koko asuinalueesta epäviihtyisän ja lähimmistä taloista ajoittain asumiskelvottomia.
Kuka on vastuussa, jos pienhiukkaset ja savun sisältämät myrkyt aiheuttavat sairastumisia ja kuolemia?
Toisin kuin eräissä muissa maissa, Suomessa lainsäätäjä ei ole saanut aikaan teknisiä määräyksiä, joilla määriteltäisiin talojen lämmitysjärjestelmän päästöt. Suomessa saa täysin laillisesti kitupolttaa puuta uunissa vaikka vuorokaudet ympäri ja terrorisoida siten muiden elämää. Onko lainsäätäjä vastuussa seurauksista? Onko kansa vastuussa, kun ei ole vaatinut toimenpiteitä? Kitupolttaja ei tietenkään ole vastuussa, koska hänhän noudattaa sääntöjä.
Autojen kohdalla saasteita vastaan ollaan taistelevinaan tehokkaammin. Jos pitää autoa tyhjäkäynnillä pihassaan kahta minuuttia pidempään, voi saada sakon. Auton pakoputkesta tulee kuitenkin vain tuhannes osa siitä löyhkän ja savun ja hiukkasten määrästä mikä tulee kitupolttouunin piipusta. Kaiken lisäksi virkamiehet ja lainsäätäjät mitätöivät autojen tyhjäkäyntikieltoa pystyttämällä turhia liikennevaloja ja pitämällä niitä yökaudet päällä. Tyhjäkäyntiä se on liikennevaloissa seisominenkin.
Eli loppujen lopuksi kuka on vastuussa ja kenelle?
Minun kantani on se, että ihminen on moraalisessa mielessä vastuussa sille ketä hänen toimensa koskevat. Säännöt tai niiden puute eivät poista vastuuta. Sääntöjen taakse on kuitenkin helppo piiloutua ja vedota siihen, että enhän minä tee mitään pahaa, koska en riko lakia. Sinähän se teet, koska rikot.
Ihmisten usko maalliseen valtaan on käsittämättömän suuri. Edes omasta elämästä ei enää oteta vastuuta, koska on totuttu ajatukseen, että yhteiskunta hoitaa kaiken.
Jos kitupoltosta ja sen aiheuttamista savuhaitoista kirjoittaa jonnekin foorumille, vakiovastaus on että valita jonnekin. Ihmiset uskovat sokeasti, että kaikesta elämää koskevasta on olemassa jokin määräys, ja että määräykset ovat niin täydelliset, että mitään epäkohtia ei voi olla. Ajatellaan, että jos kaikki noudattavat sääntöjä, elämme maanpäällisessä paratiisissa. Näin ollen jos epäkohta ilmenee, siitä pitää vain valittaa jonnekin korkeammalle taholle, ja epäkohta korjataan. Jos tällaista ehdottavalle kertoo, ettei ole mahdollista valittaa, koska ei ole mitään lakeja tai sääntöjä joihin voisi vedota eikä näin ollen säännön rikkomistakaan, keskustelu loppuu lyhyeen. Tällöin on nimittäin kiusallisella tavalla paljastettu heikkous täydellisenä pidetyssä järjestelmässä, eivätkä ihmiset halua horjuttaa uskoaan järjestelmään. Tällaisista asioista ei ole soveliasta puhua. Se on vähän kuin paljastaisi Kim Jong-ilin rötöksiä Pohjois-Koresssa.
Kun kansa noudattaa lainsäätäjän laatimia sääntöjä, se ei ole vastuussa. Kun lainlaatija laatii säännöt, sekään ei ole vastuussa, koska kansa on valinnut lainsäätäjät. Kuka sitten on vastuussa ja kenelle?
Kun nyt kuitenkin kaiken aikaa on kyse VAIN liikenteestä, niin mistä vastuusta puhut? Yritätkö edelleen kertoa, että jokin liikennesääntö olisi väärä ja kelvoton? Kun olet noin varma, että jokin liikennesääntö on täysin syvältä, niin kerro nyt ihmeessä edes yksi liikennesääntö, joka ei ole oikein.
Liikenne on kuitenkin vain liikkumista ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen eikä sillä ole mitään aatteellisia funktioita.
Liikkuminen ja tavaroiden siirtely paikasta toiseen nyt kuitenkin on pirun tärkeää. Suorastaan elintärkeää.
En laittaisi sanaa "vain" siihen eteen.
Onhan terveydenhoitokin tärkeää kuten maanpuolustus, koulutus, verotus ja monet muutkin vaikka en niistä maininnut sanallakaan. Yhteiskunnassa on paljon erittäin tärkeitä asioita ja miksei liikennekin, mutta vain omalta osaltaan.
Se, miten jotkut onnistuvat keplottelemaan tuohon liikenteeseen kommunismin, DDR:n, Gaddafin, Kuuban ja ties mitä kaikkia kiinoja siihen lisätäänkään, on kyllä aivan uskomatonta shittiä. Mistä lähtien liikenteessä on ollut tai alkanut olemaan ideologisia funktioita? Liikenne on VAIN itsensä kokoinen yhteiskunnan toiminto eikä mitään sen kummempaa. Näetkö sinä sillä jotain itseään suurempaa merkitystä?
Kun nyt kuitenkin kaiken aikaa on kyse VAIN liikenteestä, niin mistä vastuusta puhut? Yritätkö edelleen kertoa, että jokin liikennesääntö olisi väärä ja kelvoton? Kun olet noin varma, että jokin liikennesääntö on täysin syvältä, niin kerro nyt ihmeessä edes yksi liikennesääntö, joka ei ole oikein.
Ensiksi kysyjä kysyy: "Yritätkö edelleen kertoa, että jokin liikennesääntö olisi väärä ja kelvoton?" Sen jälkeen kysyjä vastaa kysymykseen itse: "Kun olet noin varma, että jokin liikennesääntö on täysin syvältä." Lopuksi kysyjä pyytää kertomaan esimerkin edes yhdestä liikennesäännöstä, joka ei ole oikein.
Tässä on nyt jotain pielessä, eikä se ole liikennesääntö.
Pääosa liikennesäännöistä on hyvin vanhoja, eikä niihin sisälly sen suurempaa politiikkaa ellei oikeanpuoleista liikennettä katsota poliittiseksi valinnaksi. Liikennesääntöjen tarkoituksena, niin maalla, merellä kuin ilmassakin, on liikenteen turvallinen sujuminen. Säännöt ovat pääosin tasapuolisia, eikä niistä voi löytää paljoa huomautettavaa.
En ole arvostellut (ainakaan kovin suuressa määrin) perinteisiä liikennesäätöjä. Sen sijaan olen arvostellut nykyisin vallalla olevaa yleistä ajattelutapaa, johon kuuluu asioiden "polisisoiminen". Tällä omituisella sanalla tarkoitan sitä, että yhä useammasta asiasta yhteiskunnassa tehdään poliisi- ja rikosasioita. Kiristynyt lainsäädäntö on johtanut siihen, että poliisia huudetaan apuun vähän joka asiassa, olipa kyse Facebook -kirjoittelusta tai Youtube -videosta tai jotakin muusta mitättömästä tapahtumasta. Poliisin rooli yhteiskunnassa kaikkien asioiden ratkaisijana on kasvanut aivan järkyttäviin mittoihin siihen verrattuna, mikä se on ollut joskus vuosikymmeniä sitten. Poliisin kuulusteltavana ja on ollut korkeita poliittisia johtajia ja virkamiehiä aina pääministeristä lähtien. Putkassa vietetyt yöt alkavat olla rutiinia kaikissa kansalaispiireissä aivan ylimpiin yhteiskuntaluokkiin asti.
Poliisi on tietenkin myös itse humaltunut lisääntyneestä näkyvyydestään ja arvostuksestaan ja vallastaan, jota se tuntuu haluavan aina vain lisää. Vaatisi pidemmän kirjoituksen kuin tämä, jos käsittelisin kaikkia niitä keinoja, joilla poliisi hankkii itselleen lisää valtaa. Niinpä mainitsen esimerkkinä ainoastaan lain rajojen venyttämisen, mikä on osoittautunut toimivaksi keinoksi saada laki lopulta muutettua poliisin haluamaan suuntaan. Eihän nimittäin poliisi voi loputtomiin toimia lain vastaisesti. Strategia on se, että vaikka kaikki poliisin tekemät laittomuudet eivät heti johda lain muuttamiseen, osa kuitenkin ennen pitkää johtaa. Niinpä laittomuuksia ja puolilaittomuuksia tekemällä poliisi saa hiljalleen hivutettua lakia siihen suuntaan, mikä takaa poliisille lisää valtaa. Laittomuus laillistetaan.
Tiedotusvälineissä on usein uutisia siitä, kuinka poliisi on pidättänyt syyttömiä ihmisiä ja joissakin tapauksissa saanut toiminnastaan huomautuksen ja joissakin tapauksissa ei. Noin viikko sitten lehdet kertoivat, että syyttäjä ei valita hovioikeuteen käräjäoikeuden ratkaisusta, jossa Viherpeukku -kasvatustarvikemyymälöiden työntekijät katsottiin syyttömiksi kuviteltuihin rikoksiin, joiden perusteella poliisi oli alkuvuodesta tehnyt näyttäviä karhuryhmä -tyyppisiä pidätys ja kotietsintärynnäköitä ja pitänyt muutamia ihmisiä kuukausia tutkintavankeudessa. Käräjäoikeus oli todennut kaikki epäillyt syyttömiksi, mutta liikkeiden omistajien kohdalla syyttäjä valitti hovioikeuteen. Tämä tapaus kuvastaa poliisin ylimielisyyttä lakeja ja ihmisoikeuksia kohtaan.
Normaalisti oikeudenkäynnissä on kyse siitä, onko syytetty henkilö tehnyt syytteessä mainitun lainvastaisen teon vai ei. Viherpeukku -myymälöiden tapauksessa teot eli toiminta on ollut täysin julkista ja käräjäoikeuden mukaan myös laillista, joten kyse onkin ollut vain juridisesta problematiikasta eli siitä, onko kasvatustarvikkeiden myyminen huumausainelaissa tarkoitettua huumeiden käytön edistämistä vai ei. Tämä ongelman olisivat juristit ja oikeusoppineet voineet ratkaista myös ilman massapidätyksiä ja kotietsintöjä. Jos he olisivat tulleet siihen tulokseen, että kasvatustarvikkeiden myynti rikkoo lakia, liikkeenharjoittajille olisi voitu ilmoittaa asiasta ja käskeä lopettamaan toiminta tai muuttamaan sitä. Näin ei toimittu vaan yritettiin väkisin tehdä täysin laillisesta toiminnasta rikollista pidättämisillä ja kotietsinnöillä eli käytännössä mielivaltaisella poliisiterrorilla (kun otetaan huomioon, että se kohdistui lailliseen liikkeenharjoittamiseen ja laillisesti liikkeisiin palkattuihin työntekijöihin). Jos hovioikeuskin vielä toteaa liikkeenharjoittajat syyttömiksi, saako poliisi huomautuksen laittomasta vallankäytöstä tai toimivaltuuksien ylittämisestä tai aiheettomasta vapaudenriistosta tai muusta tällaisesta? Tuskinpa saa, sillä TV-propagandan avulla ylläpidettyä poliisin myönteistä julkisuuskuvaa ihmisten silmissä ei haluta horjuttaa. Maailman suurimmasta, suomalaisesta Facebookin Poliisi Fan Clubista saattaisivat pian jäsenet vähentyä. Poliisin toimivaltuudet ovat niin vahvat, että täysin mielivaltainen toimintakin on mahdollista ja laillista. Kuka tahansa voi joutua pidätetyksi milloin tahansa. Aina löytyy jokin mielikuvituksellinen syy.
Ja tämä kasvatustarvikemyymälöihin tehty isku oli vain monista poliisin voimannäytöistä. Jokin aika sitten uutiset kertoivat poliisin saaneen huomautuksen siitä, että poliisi pidätti ilman syytä Greenpeacen mielenosoittajia. Valko-Venäjän tyyliin. Ja aivan muutama päivä sitten lehdet kertoivat, että Suomi sai tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta laittomista kotietsinnöistä.
Kun aikoinaan valitin oikeuskanslerille juuri tämän tyyppisistä kotietsinnän virheistä, sain palkkioksi sakon, joka oli muodollisesti kirjoitettu eräästä vanhasta liikenneonnettomuudesta.
Suomi joutuu ottamaan EIT:n kannan huomioon säätäessään uutta pakkotoimilakia, jota parhaillaan valmistellaan, ja jonka käsittely on eräiden arvioiden mukaan jätetty tarkoituksella vaalien alle, jotta kansalaisten vapautta vähentävä laki saataisiin menemään läpi kuin huomaamatta. Vaalien lähestyessä kansanedustajilla on vaalikiireensä, eikä kansakaan ole kiinnostunut vapaudestaan ja perusoikeuksistaan vaan eläkkeistä ja päivähoitopaikoista ja yleisestä vaalisirkuksesta.
Mihin poliisi pyrkii edellä mainitun tyyppisillä laittomuuksilla - paitsi lakien muuttamiseen? Vastausta voidaan etsiä tarkastelemalla diktatuurimaita. Mihin niissä pyritään, kun pidätetään summittaisesti syyttömiä ihmisiä? Mihin muuhunkaan kuin kauhun ja pelon kylvämiseen. Pidätetyt ehkä vapautetaan myöhemmin, koska vankiloihin ei mahdu loputtomasti ihmisiä. Viesti on kuitenkin jo mennyt perille. Ihmiset on opetettu pelkäämään ja tottelemaan.
Apuna poliisin vallan lisäämisessä on poliisin erittäin tehokas ujuttautuminen mukaan lainsäädäntätyöhön, mistä sen vallan kolmijako-opin mukaan pitäisi pysyä erossa (eräissä maissa poliisin osallistuminen politiikkaan on kielletty juuri tästä syystä aivan kuten asevoimien upseereidenkin). Suomessa on ennätysmäärä poliiseja kansanedustajina, ja tulevien vaalien jälkeen poliisien määrän eduskunnassa arvioidaan kaksinkertaistuvan (kansanedustaja Tuulikki Ukkolan esittämä arvio eduskunnassa viime marraskuussa). Poliisipuolue tulee siis olemaan vaalien todellinen suurvoittaja ja kannatusosuudeltaan todennäköisesti yksi maailman suurimmista. Pohjois-Korean vaalituloksia en ole tutkinut.
Kansanedustajapoliisien apuna toimii salainen asiantuntijakabinetti hotelli Tornissa, mikäli lainkäytön eli prosessioikeuden professori Jyrki Virolaisen väitteet pitävät paikkansa. Kabinetin tai klubin päämääränä on poliisin toimivaltaa lisäävien lakien junaileminen läpi eduskunnassa.
Tämä meni valitettavasti taas kauas liikenneaiheesta, mutta koska liikenne on oleellinen osa ihmisten elämää ja yhteiskunnan toimintaa, totta kai poliisin pullistelu näkyy myös sillä. Kaikkein vastenmielisimmät piirteet löytyvät vesiliikenteen puolelta, mutta ei maantieliikennekään mitään vapauden juhlaa ole. Suomessa on kirjoitettu maailman suurimmat ylinopeussakot, ja Suomi on johtavia maita asukaslukuun nähden kirjoitettujen ylinopeussakkojen määrässä. Ja aina vain kuri kiristyy.
Kotona oleminen ja junalla matkustaminen vähentää kaikkia liikenne-onnettomuuksia. Telkkarin katselu jne. Ei myöskään tällöin tule retosteltua liikenne-onnettomuuksilla ja toisten ihmisten hädällä. Antaa syyttäjien hoitaa syytteeseenpanot ja tuomareiden tuomita - ei meidän asiana ole retostella onnettomuuksilla. Tämä on liikenne-keskustelun moraalinen puoli, josta vielä muistuttaisin, eli voimmeko täällä ylipäätään keskustella esimerkiksi Euran tai kenties Enon rekkaturmista.
Koska oli ylinopeutta ja ylikuormaa, on syytteen saaminen aika luonnollista. Eri asia on se, millaisen rangaistuksen saa.
No on todella outoa jos saa syytteen, mikäli saa syytteen, niin kyse alkaa olla jonkinlaisesta seuraamusvastuusta, eli rangaistaan tekoja niiden seurausten perusteella.
Derrick:
Mieluummin rangaistus ylinopeudella törmäileville kuin törmäilemättömille. Jotain vastuuta on törttöilevien törttöilystään kannettava. Se että ylinopeudella on mahdollista vaikuttaa vakavan onnettomuuden syntyyn, ei loogisesti ajateltuna voi johtaa siihen, että kaikkia ylinopeudella ajavia vakavien onnettomuuksien aiheuttamisvaarasta syytettäisiin.
Derrick:
Pikemmin olisi oikeustajun vastaista, jos asiaa ei puitaisi oikeusistuimessa. Syyte on lähinnä syyttäjän mielipide siitä, että asiaa pitää käsitellä oikeudessa.
Mitä taas tulee seuraamusvastuuseen, niin tässähän oli kaksi eri asiaa. Kuskia epäillään liikenteen vaarantamisesta, ja siihen voidaan löytää aika hyviä perusteluja (ajopiirturin näyttämä ylinopeus, punnittu ylikuorma). Näistä rikkomuksista on laissa määrätty rangaistukset, jotka kuskille koituvat, jos asiat osoitetaan toteen.
Kuolemantuottamus taas liittyy teon seurauksiin. Kuolemantuottamus on henkirikos, jossa joku aiheuttaa huolimattomuudellaan toisen kuoleman. Mikäli syyte nostetaan, oikeusistuin joutuu pohtimaan sitä, mikä mahdollisten rikkomusten osuus onnettomuuden synnyssä on. Siihen asian käsittely tullee keskittymään. Salissa puhutaan vielä nopeuksista, matkoista reaktioajoista, kitkoista ja hidastuvuuksista.
Syyllisiähän voi olla enemmän kuin yksi. Nyt vain on niin, että toinen syyllinen on pysyvästi oikeuden ulottumattomissa. Jos henkilöauton kuljettaja olisi jäänyt henkiin, hänkin todennäköisesti saisi syytteen liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta.
Surullisesta tapauksesta kannattaa oppia sen verran, että hyvinkin usein onnettomuuksissa on kaksi syyllistä.
Lienee mahdotonta osoittaa toteen, että onnettomuutta ei olisi tapahtunut (eli voinut tapahtua) ilman kuorma-auton (mahdollista) ylinopeutta ja ylikuormaa. Siten kuorma-auton kuljettaja todetaan mitä todennäköisimmin syyttömäksi kuolemantuottamuksiin. Hyvä on silti, että asia käsitellään oikeusistuimessa (jos käsitellään).
EDIT: Ei ole siis mitään näyttöä siitä, että tapahtumien kulku olisi ollut ratkaisevasti erilainen, jos kuorma-auto olisi sallitulla nopeudella ja -kuormalla ollut vähän lähempänä risteystä. Henkilöauton matkustajilla oli huonoa onnea, mutta siitä ei voi ketään ulkopuolista syyttää.
tässä tapauksessa vain syyllisten osuudet tapahtumaan ovat hiukan hakusessa.... jotenkin tuntuu että metsään mennään tässä jutussa..
mikahe:
Käsittely mitä todennäköisimmin tulee. Syyttäjän kynnys jättää henkirikos syyttämättä on aika korkealla.
Kyse ei ole pelkästään siitä, olisiko onnettomuus tapahtunut ilman ylinopeutta ja ylikuormaa. Jos lähtökohdaksi otetaan se, että henkilöauto olisi töötännyt eteen vastaavalla etäisyydellä lain mukaan ajavan kuorma-auton keulan edessä, niin tilanne ei ole mitenkään selvä.
Ylinopeus on pidentänyt reaktiomatkaa sekä jarrutusmatkaa. Laillisella nopeudella törmäyksen liikemääräerot olisivat olleet paljon pienempiä, jolloin vauriot olisivat voineet olla vähemmän tuhoisia, tai onnettomuus jopa vältetty. Ylinopeus on voinut myös vaikuttaa tilannehavainnointiin puolin ja toisin.
Ylikuorma puolestaan on mahdollisesti lisännyt jarrutusmatkaa, mikä on voinut vaikuttaa törmäysnopeuteen.
Ajatusrakennelma tuon kuolemantuottamuksen takana on se, että jos kuorma-auton kuljettaja olisi ajanut huolellisesti, onnettomuutta ei olisi syntynyt, tai sen jälkiseuraamukset olisivat olleet pienemmät.
Tätä saa sitten oikeus pohtia. Olennaista kuitenkin on se, että toisen osapuolen selväkään törttöily ei automaattisesti vapauta toista vastuusta. Ja ehkä sekin on ihan ajattelemisen arvoista, että jos jotain yllättävää sattuu, sinänsä pienen tuntuiset rikkomukset voivat muuttua lain edessä aika tiukoiksi.
Hiilipäästö:
Miten tuo ajatusrakennelma pätee rautateiden tasoriteyskolareihin, joita niitäkin sattuu käsittämättömät määrät Suomessa sekä vartioiduissa että vartimoimattomissa sellaisissa?
Myös rautateillä on nopeusrajoitukset ja kuormasäännökset. Yhtään junankuljettajaa en tiedä syytetyn puhumattakaan syllistämisestä, kun joku on ajanut alle.
mikahe:
Näytön saa oikeus pohtia. Mutta tässä jutussa ei edes lähtökohta välttämättä ole ylläkuvattu. Sillä siis ei välttämättä pääse pälkähästä, jos voi sanoa, että "onnettomuus olisi ollut yhtä paha laillisellakin nopeudella ja kuormalla, jos etäisyys olisi ollut lyhyempi".
Tuon ongelmana on se, että etäisyys ei ollut lyhyempi. Voi olla perustelumpaa kysyä, että "jos kaikki muu olisi samoin mutta rikkomuksia ei olisi tapahtunut, muuttuisiko lopputulos". Metrimäärän sattumanvarainen muuttaminen ei ole oikein perusteltua.
Ei tuo mitenkään helppo tai selvä tapaus ole. Todennäköisesti asiassa kuullaan aika monenmoista asiantuntijaa, eikä prosessi välttämättä rosikseen lopu.
eiköhän se vastuu ole aika helppo todeta, ko risteyksessä on erittäin hyvä näkyvyys joka suuntaan google mapsista katsottuna, toisella kuskilla oli lehtitietojen mukaan alkoholia veressä. Normaalissa kunnossa ja sääntöjä noudattamalla olisi pitänyt huomata lähestyvä ajoneuvo. Nopeusero 60 vs 80 ei aiheuta niin suurta vaikeutta erottamiseen tuollaisessa risteyksessä mistä näkee hyvin joka suuntaan. Ei voida ajaa oletuksena että kaikki ajavat tasan oikeaa nopeutta....muutenhan tuollaisia kolareita ajattaisiin joka risteyksessä melko tiheään tahtiin....
mikahe:
Junankuljettajia on ollut syytettynä onnettomuustapauksissa kuolemantuottamuksesta. Poliisin rutiineihin myös kuuluu tarkistaa kaikkien osapuolten kunto niin kuskien kuin kalustonkin osalta.
Onko sinulla antaa esimerkkiä, jossa tasoristeysonnettomuudessa juna olisi esimerkiksi kulkenut ylinopeutta?
onkohan yhtää junaa punnittu ylikuorman takia?...
Tässä koko jutussa on mielenkiintoista se, että vaikka joku on selvästi rikkonut sääntöjä (ollut väistämisvelvoitteinen) ja onnettomuus on tapahtunut, niin tuo ei lainkaan poista sitä etteikö muiden osapuolien osuutta tutkittaisi. Kuten tässäkin tapauksessa ns. syyttömällä on edelleenkin täysi velvollisuus omalta osaltaan noudattaa sääntöjä kuten painorajoituksia, nopeusrajoituksia, kaikkia varovaisuussääntöjöjä, kuten nopeuden asettamista risteyksiä lähestyttäessä jne jne .. Minun milestäni tuossa ei ole mitää yllättävää tai uutta, että rekkakuskin toimia tarkastellaan suurennuslasilla. Johtaako tuo syytteisiin jää nähtäväksi.
Täällä monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että joku osapuoli, vaikka olisikin aiheuttanut omalla käytöksellään onnettomuuden, olisi ihan yksin syyllinen. Noin ei kuitenkaan ole. Tätä samaa asiaa olen kaiken aikaa jo vuosia yrittänyt selitellä, mutta ei se vain näytä menevän perille.
Hetki sitten muistutin, että päälleajo on aina kiellettyä. Jos vaikka jalankulkija käyttäytyy väärin ja olisi väistämisvelvollinen, niin silti ei saa päälle ajaa. Risteyksiä pitää lähestyä varoen ja suojateitä pitää lähestyä varoen. Kyllä nuo sitten loppupeleissä joutuvat tutkijoiden syyniin.
Jollain tavalla kaikkia koskevat varovaisuussäännöt ja vaarantuottamisen kiellot eivät vain näytä menevän porukan tajuntaan. Mikäköhän sen oikein estää? On jonkinmoista uhoa siitä vain toinen osapuoli olisi yksin syyllinen. Todella monissa tapauksissa noin ei kuitenkaan ole.
Darwin Award:ia voi tavoitella liikenteessä vaikka joka päivä. Tosin säännöt ovat sellaiset, että pääpalkinnon voi voittaa vain kerran.
Rätkätin:
Tässä se villakoiran ydin on. Mehän emme täällä tiedä, mitä oikeasti Enossa tapahtui, mutta julkisuudessa olevien tietojen mukaan pääsyyllinen on kolmion takaa tullut kuljettaja.
Tämä ei kuitenkaan poista toisen osapuolen syyllisyyttä. Ilman muuta toisen auton kuljettaja olisi myös epäiltynä kuolemantuottamuksista, jos hän olisi jäänyt henkiin. Kuolemantuottamuksesta voidaan tuomita useampia ihmisiä, jos useammalla ihmisellä on osuutta tapahtumiin. Ei siis ole mitään joko-tai -tilannetta, jossa vain suurin syyllinen tuomittaisiin.
Kuorma-auton kuljettajan kohdalla epäily kuolemantuottamuksesta ei siis tarkoita sitä, että hänen epäiltäisiin olleen pääsyyllinen onnettomuuteen. Esitutkinnan perusteella kuitenkin epäillään, että hänen huolimaton toimintansa saattoi aiheuttaa kuusi kuolemantapausta.
Tyypillinen rangaistus tällaisesta on sakkoa, tosin tässä tapauksessa tekninen näyttö lienee poikkeuksellisen tärkeässä asemassa. Jos todetaan, että laillista nopeutta kulkeva ja laillisesti kuormattu kuorma-auto olisi aiheuttanut saman lopputuloksen, syyte kaatuu.
Hiukan samahan muuten pätee pienempiinkin liikenneonnettomuuksiin. Poliisi usein sakottaa liikenteen vaarantamisesta kumpaakin osapuolta, vaikka toinen olisikin syyllisempi kuin toinen.
Hiilipäästö:
No poliisi sakottaa sitä toista vaikka se olisi syytönkin
askk
Tässä luulossa minäkin olin kunnes reilu 25 vuota sitten sakon sai vain se oikeasti syyllinen osapuoli, jonka aiheuttaman kolarin jälkeen soitin virkavallan paikalle. Pelkäsin kovasti hiukan päälle kakskymppisenä saavani itsekin sakon, mutta, kun ei, niin ei.
Onnettomuuden aiheuttaminen lankeaa henkilöautoilijalle ehkä 90/10 tai 80/20 %-osuuksin. Rekan ylinopeus ja -kuorma ovat siinä mielessä merkittäviä seikkoja, että ne yhdessä kaksinkertaistivat törmäyksessä vapautuneen energiamäärän. On vaikeaa tarkasti arvioida mikä olisi ollut lopputulos jos törmäysnopeus olisi ollut 20 km/h pienempi. Ehkä menehtyneiden lukumäärä olisi ollut luokkaa 1-3.
Risteyksien nopeusrajoituksien yksi tavoite on vähentää henkilövahinkoja koska 'niitä kolareita kuitenkin aina risteyksissä sattuu'.
Tämä tapaus on aatteen edistämisen kannalta poliittis-propagandistisessa mielessä niin otollinen, että ihmettelen, jos kuorma-auton kuljettaja todetaan syyttömäksi.
SO2001:
Selitä hieman ... jooko?
Aate on uudenlainen yhteiskuntajärjestelmä, jota ollaan vaivihkaa toteuttamassa. Siihen kuuluu olennaisena osana kansan kasvattaminen ehdottomaan kuuliaisuuteen ja tottelevaisuuteen.
Jokainen armeijan käynyt tietää, miten edellä mainittu tavoite saavutetaan. Siten, että pakotetaan alaiset rangaistuksen uhalla tottelemaan niin järkeviä kuin vähemmänkin järkeviä käskyjä. Tavoitteena on luoda sotilas, joka ei kysy eikä epäile eikä mieti vaan tekee kaikissa mahdollisissa tilanteissa niin kuin käsketään.
Yhteiskunnan tasolla ehdottomaan tottelevaisuuteen kasvattaminen tapahtuu säätämällä suuri määrä pakkoja ja määräyksiä, joita on rangaistuksen uhalla noudatettava. Osa määräyksistä on tarpeettomia ja huonosti perusteltuja, ja nimenomaan tällaiset pakot ovat oleellinen osa tottelevaisuuskoulutusta - koska kyllähän järkeviä käskyjä noudatetaan jo luonnostaan.
Vähän väliä kiristettävät nopeusrajoitukset ovat oivallinen tapa kouluttaa ihmisiä tottelevaisiksi. Ylinopeuksien vastaisesta taistelusta on tehty pyhä asia, ja ylinopeutta ajavat on luokiteltu ihmisiksi, jota kuuluu pilkata ja halveksia. Ylinopeutta kutsutaan kaahaamiseksi ja ylinopeutta ajavia kaahareiksi, vaikka ylinopeus olisi hidasta ajamista ja siis kaikkea muuta kuin kaahaamista sanan alkuperäisessä merkityksessä. Nopeusrajoitusmerkillähän saadaan käveleminenkin määriteltyä juoksemiseksi, jos halutaan.
Kaksikymmentä kauheaa kaaharia:
https://www.youtube.com/watch?v=BQMR-70XntQ
Enon onnettomuustapaus on hyvä tilaisuus nöyryyttää ja rangaista jälleen yhtä kaaharia ja todistella hänet verenhimoiseksi murhaajaksi joka tappoi autolastillisen viattomia nuoria. Sen vuoksi pidän ihmeenä, jos kuljettajaa ei tuomita. Syyttäjän kunniakin vaatii sitä.
SO2001:
Mielestäni kyllä sääntöjä rikkomalla kolaroimalla joutaa vastuuseen teostaan. Sen sijaan haitattomasti ylinopeutta ajanutta ei pitäisi mennä moittimaan siitä, miten jollekin toiselle saattaisi liian lujaa ajaessa käydä. Mielestäni sääntöjen merkitystä pitää ajatella käänteisesti. Niiden noudattaminen vapauttaa vastuusta. Siksi niistä säännöistä pyrkivät lainlaatijat tekemään niin pirun tiukat, ettei kukaan niitä noudattamalla ajaudu onnettomuuteen, koska ainakaan lainlaatija ei halua ottaa vastuuta kolareista. Valitettavasti tästä seuraa poliisille mahdollisuus kytätä olemattomia sääntörikkeitä ja mielivaltaista poliisivaltiomeininkiä.
SO2001:
Saat tuon kuulostamaan siltä kuin liikenne olisi jotenkin yhteiskunnan tärkein toiminto. Liikenne on kuitenkin vain liikkumista ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen eikä sillä ole mitään aatteellisia funktioita.
Kun kolaripaikalta löytyy määräystenvastaisesti kuormattu ja piirturin mukaan selvällä ylinopeudella liikkunut auto, niin kyllähän sen kuljettaja lakitupaan päätyy. Se on eri asia, miten tuomitaan.
Puhtaasti lehtijutuista saadun tiedon perusteella ilman tarkkoja mittatietoja jo vähän arvioin tilannetta tapahtuan aikoihin. Kuorma-auton nopeus oli yli 80 km/h. Klassinen noin sekunnin reaktioaika ja noin sekunnin ilmajarrujen viive vievät 23 m/s nopeudella 46 metrin päähän ja suunnilleen sen matkan päässä kuormuri oli Seatin lähtiessä pyrkimään eteen. Jarrutus alkoi lehtitietojen mukaan risteyksessä, jopa hieman törmäyskohdan jälkeen. Osumakohta heti Seatin etupyörän takana.
Peruutetaanpas pari sekuntia takaisin ja otetaan rauhallisemmin. Tasan 60 km/h eli 16.7 m/s etenevän auton kuljettaja samoilla reaktioilla olisi ehtinyt jarruttaa vajaan sekunnin ajan.
Hitaasti liikkunut Seat ei olisi välttämättä ehtinyt edes alta pois, mutta törmäyskohta olisi siirtynyt taaemmas millä pienemmän törmäysnopeuden kanssa olisi voinut etupenkillä istuvien kannalta olla hyvinkin merkitystä? Eli aika pienet oli marginaalit henkilöauton kuskilla.
Niin tai näin, muutaman asian tästä voi oppia.
Kyytiin istuessa kannattaa katsoa että ratin takana istuu selväpäinen kuljettaja jolla on risteyksissä aikaa katsoa sivuilleen.
Jos aikoo ylittää tien lähestyvän kuorma-auton ollessa alle 50 metrin päässä, niin silloin pitää mennä myös eikä ihmetellä.
Sääntöjä rikkova päätyy jonkun muunkin aiheuttamassa kolarissa vastaamaan omasta rikkeestään. Kaksi väärää ei tee yhtään oikeaa ja kukin vastaa omista toilailuistaan omalta osaltaan.
drive:
Kun kansa noudattaa lainsäätäjän laatimia sääntöjä, se ei ole vastuussa. Kun lainlaatija laatii säännöt, sekään ei ole vastuussa, koska kansa on valinnut lainsäätäjät. Kuka sitten on vastuussa ja kenelle?
Naapurini lämmittää taloaan päivät pitkät kitupolttotekniikalla, mikä levittää ympäristöön suuren määrän pahanhajuista savua ja vaarallisia pienhiukkasia. Savu tekee koko asuinalueesta epäviihtyisän ja lähimmistä taloista ajoittain asumiskelvottomia.
Kuka on vastuussa, jos pienhiukkaset ja savun sisältämät myrkyt aiheuttavat sairastumisia ja kuolemia?
Toisin kuin eräissä muissa maissa, Suomessa lainsäätäjä ei ole saanut aikaan teknisiä määräyksiä, joilla määriteltäisiin talojen lämmitysjärjestelmän päästöt. Suomessa saa täysin laillisesti kitupolttaa puuta uunissa vaikka vuorokaudet ympäri ja terrorisoida siten muiden elämää. Onko lainsäätäjä vastuussa seurauksista? Onko kansa vastuussa, kun ei ole vaatinut toimenpiteitä? Kitupolttaja ei tietenkään ole vastuussa, koska hänhän noudattaa sääntöjä.
Autojen kohdalla saasteita vastaan ollaan taistelevinaan tehokkaammin. Jos pitää autoa tyhjäkäynnillä pihassaan kahta minuuttia pidempään, voi saada sakon. Auton pakoputkesta tulee kuitenkin vain tuhannes osa siitä löyhkän ja savun ja hiukkasten määrästä mikä tulee kitupolttouunin piipusta. Kaiken lisäksi virkamiehet ja lainsäätäjät mitätöivät autojen tyhjäkäyntikieltoa pystyttämällä turhia liikennevaloja ja pitämällä niitä yökaudet päällä. Tyhjäkäyntiä se on liikennevaloissa seisominenkin.
Eli loppujen lopuksi kuka on vastuussa ja kenelle?
Minun kantani on se, että ihminen on moraalisessa mielessä vastuussa sille ketä hänen toimensa koskevat. Säännöt tai niiden puute eivät poista vastuuta. Sääntöjen taakse on kuitenkin helppo piiloutua ja vedota siihen, että enhän minä tee mitään pahaa, koska en riko lakia. Sinähän se teet, koska rikot.
Ihmisten usko maalliseen valtaan on käsittämättömän suuri. Edes omasta elämästä ei enää oteta vastuuta, koska on totuttu ajatukseen, että yhteiskunta hoitaa kaiken.
Jos kitupoltosta ja sen aiheuttamista savuhaitoista kirjoittaa jonnekin foorumille, vakiovastaus on että valita jonnekin. Ihmiset uskovat sokeasti, että kaikesta elämää koskevasta on olemassa jokin määräys, ja että määräykset ovat niin täydelliset, että mitään epäkohtia ei voi olla. Ajatellaan, että jos kaikki noudattavat sääntöjä, elämme maanpäällisessä paratiisissa. Näin ollen jos epäkohta ilmenee, siitä pitää vain valittaa jonnekin korkeammalle taholle, ja epäkohta korjataan. Jos tällaista ehdottavalle kertoo, ettei ole mahdollista valittaa, koska ei ole mitään lakeja tai sääntöjä joihin voisi vedota eikä näin ollen säännön rikkomistakaan, keskustelu loppuu lyhyeen. Tällöin on nimittäin kiusallisella tavalla paljastettu heikkous täydellisenä pidetyssä järjestelmässä, eivätkä ihmiset halua horjuttaa uskoaan järjestelmään. Tällaisista asioista ei ole soveliasta puhua. Se on vähän kuin paljastaisi Kim Jong-ilin rötöksiä Pohjois-Koresssa.
SO2001:
Kun nyt kuitenkin kaiken aikaa on kyse VAIN liikenteestä, niin mistä vastuusta puhut? Yritätkö edelleen kertoa, että jokin liikennesääntö olisi väärä ja kelvoton? Kun olet noin varma, että jokin liikennesääntö on täysin syvältä, niin kerro nyt ihmeessä edes yksi liikennesääntö, joka ei ole oikein.
Rätkätin:
Liikkuminen ja tavaroiden siirtely paikasta toiseen nyt kuitenkin on pirun tärkeää. Suorastaan elintärkeää.
En laittaisi sanaa "vain" siihen eteen.
simppa:
Onhan terveydenhoitokin tärkeää kuten maanpuolustus, koulutus, verotus ja monet muutkin vaikka en niistä maininnut sanallakaan. Yhteiskunnassa on paljon erittäin tärkeitä asioita ja miksei liikennekin, mutta vain omalta osaltaan.
Se, miten jotkut onnistuvat keplottelemaan tuohon liikenteeseen kommunismin, DDR:n, Gaddafin, Kuuban ja ties mitä kaikkia kiinoja siihen lisätäänkään, on kyllä aivan uskomatonta shittiä. Mistä lähtien liikenteessä on ollut tai alkanut olemaan ideologisia funktioita? Liikenne on VAIN itsensä kokoinen yhteiskunnan toiminto eikä mitään sen kummempaa. Näetkö sinä sillä jotain itseään suurempaa merkitystä?
Rätkätin:
Ensiksi kysyjä kysyy: "Yritätkö edelleen kertoa, että jokin liikennesääntö olisi väärä ja kelvoton?" Sen jälkeen kysyjä vastaa kysymykseen itse: "Kun olet noin varma, että jokin liikennesääntö on täysin syvältä." Lopuksi kysyjä pyytää kertomaan esimerkin edes yhdestä liikennesäännöstä, joka ei ole oikein.
Tässä on nyt jotain pielessä, eikä se ole liikennesääntö.
Pääosa liikennesäännöistä on hyvin vanhoja, eikä niihin sisälly sen suurempaa politiikkaa ellei oikeanpuoleista liikennettä katsota poliittiseksi valinnaksi. Liikennesääntöjen tarkoituksena, niin maalla, merellä kuin ilmassakin, on liikenteen turvallinen sujuminen. Säännöt ovat pääosin tasapuolisia, eikä niistä voi löytää paljoa huomautettavaa.
En ole arvostellut (ainakaan kovin suuressa määrin) perinteisiä liikennesäätöjä. Sen sijaan olen arvostellut nykyisin vallalla olevaa yleistä ajattelutapaa, johon kuuluu asioiden "polisisoiminen". Tällä omituisella sanalla tarkoitan sitä, että yhä useammasta asiasta yhteiskunnassa tehdään poliisi- ja rikosasioita. Kiristynyt lainsäädäntö on johtanut siihen, että poliisia huudetaan apuun vähän joka asiassa, olipa kyse Facebook -kirjoittelusta tai Youtube -videosta tai jotakin muusta mitättömästä tapahtumasta. Poliisin rooli yhteiskunnassa kaikkien asioiden ratkaisijana on kasvanut aivan järkyttäviin mittoihin siihen verrattuna, mikä se on ollut joskus vuosikymmeniä sitten. Poliisin kuulusteltavana ja on ollut korkeita poliittisia johtajia ja virkamiehiä aina pääministeristä lähtien. Putkassa vietetyt yöt alkavat olla rutiinia kaikissa kansalaispiireissä aivan ylimpiin yhteiskuntaluokkiin asti.
Poliisi on tietenkin myös itse humaltunut lisääntyneestä näkyvyydestään ja arvostuksestaan ja vallastaan, jota se tuntuu haluavan aina vain lisää. Vaatisi pidemmän kirjoituksen kuin tämä, jos käsittelisin kaikkia niitä keinoja, joilla poliisi hankkii itselleen lisää valtaa. Niinpä mainitsen esimerkkinä ainoastaan lain rajojen venyttämisen, mikä on osoittautunut toimivaksi keinoksi saada laki lopulta muutettua poliisin haluamaan suuntaan. Eihän nimittäin poliisi voi loputtomiin toimia lain vastaisesti. Strategia on se, että vaikka kaikki poliisin tekemät laittomuudet eivät heti johda lain muuttamiseen, osa kuitenkin ennen pitkää johtaa. Niinpä laittomuuksia ja puolilaittomuuksia tekemällä poliisi saa hiljalleen hivutettua lakia siihen suuntaan, mikä takaa poliisille lisää valtaa. Laittomuus laillistetaan.
Tiedotusvälineissä on usein uutisia siitä, kuinka poliisi on pidättänyt syyttömiä ihmisiä ja joissakin tapauksissa saanut toiminnastaan huomautuksen ja joissakin tapauksissa ei. Noin viikko sitten lehdet kertoivat, että syyttäjä ei valita hovioikeuteen käräjäoikeuden ratkaisusta, jossa Viherpeukku -kasvatustarvikemyymälöiden työntekijät katsottiin syyttömiksi kuviteltuihin rikoksiin, joiden perusteella poliisi oli alkuvuodesta tehnyt näyttäviä karhuryhmä -tyyppisiä pidätys ja kotietsintärynnäköitä ja pitänyt muutamia ihmisiä kuukausia tutkintavankeudessa. Käräjäoikeus oli todennut kaikki epäillyt syyttömiksi, mutta liikkeiden omistajien kohdalla syyttäjä valitti hovioikeuteen. Tämä tapaus kuvastaa poliisin ylimielisyyttä lakeja ja ihmisoikeuksia kohtaan.
Normaalisti oikeudenkäynnissä on kyse siitä, onko syytetty henkilö tehnyt syytteessä mainitun lainvastaisen teon vai ei. Viherpeukku -myymälöiden tapauksessa teot eli toiminta on ollut täysin julkista ja käräjäoikeuden mukaan myös laillista, joten kyse onkin ollut vain juridisesta problematiikasta eli siitä, onko kasvatustarvikkeiden myyminen huumausainelaissa tarkoitettua huumeiden käytön edistämistä vai ei. Tämä ongelman olisivat juristit ja oikeusoppineet voineet ratkaista myös ilman massapidätyksiä ja kotietsintöjä. Jos he olisivat tulleet siihen tulokseen, että kasvatustarvikkeiden myynti rikkoo lakia, liikkeenharjoittajille olisi voitu ilmoittaa asiasta ja käskeä lopettamaan toiminta tai muuttamaan sitä. Näin ei toimittu vaan yritettiin väkisin tehdä täysin laillisesta toiminnasta rikollista pidättämisillä ja kotietsinnöillä eli käytännössä mielivaltaisella poliisiterrorilla (kun otetaan huomioon, että se kohdistui lailliseen liikkeenharjoittamiseen ja laillisesti liikkeisiin palkattuihin työntekijöihin). Jos hovioikeuskin vielä toteaa liikkeenharjoittajat syyttömiksi, saako poliisi huomautuksen laittomasta vallankäytöstä tai toimivaltuuksien ylittämisestä tai aiheettomasta vapaudenriistosta tai muusta tällaisesta? Tuskinpa saa, sillä TV-propagandan avulla ylläpidettyä poliisin myönteistä julkisuuskuvaa ihmisten silmissä ei haluta horjuttaa. Maailman suurimmasta, suomalaisesta Facebookin Poliisi Fan Clubista saattaisivat pian jäsenet vähentyä. Poliisin toimivaltuudet ovat niin vahvat, että täysin mielivaltainen toimintakin on mahdollista ja laillista. Kuka tahansa voi joutua pidätetyksi milloin tahansa. Aina löytyy jokin mielikuvituksellinen syy.
Ja tämä kasvatustarvikemyymälöihin tehty isku oli vain monista poliisin voimannäytöistä. Jokin aika sitten uutiset kertoivat poliisin saaneen huomautuksen siitä, että poliisi pidätti ilman syytä Greenpeacen mielenosoittajia. Valko-Venäjän tyyliin. Ja aivan muutama päivä sitten lehdet kertoivat, että Suomi sai tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta laittomista kotietsinnöistä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011021513192557_uu.shtml
Kun aikoinaan valitin oikeuskanslerille juuri tämän tyyppisistä kotietsinnän virheistä, sain palkkioksi sakon, joka oli muodollisesti kirjoitettu eräästä vanhasta liikenneonnettomuudesta.
Suomi joutuu ottamaan EIT:n kannan huomioon säätäessään uutta pakkotoimilakia, jota parhaillaan valmistellaan, ja jonka käsittely on eräiden arvioiden mukaan jätetty tarkoituksella vaalien alle, jotta kansalaisten vapautta vähentävä laki saataisiin menemään läpi kuin huomaamatta. Vaalien lähestyessä kansanedustajilla on vaalikiireensä, eikä kansakaan ole kiinnostunut vapaudestaan ja perusoikeuksistaan vaan eläkkeistä ja päivähoitopaikoista ja yleisestä vaalisirkuksesta.
http://www.kymensanomat.fi/Online/2011/02/25/%E2%80%9DUusi+pakkokeinolaki+paljastaisi+pankkitunnuksetkin%E2%80%9D/2011310646921/4
Mihin poliisi pyrkii edellä mainitun tyyppisillä laittomuuksilla - paitsi lakien muuttamiseen? Vastausta voidaan etsiä tarkastelemalla diktatuurimaita. Mihin niissä pyritään, kun pidätetään summittaisesti syyttömiä ihmisiä? Mihin muuhunkaan kuin kauhun ja pelon kylvämiseen. Pidätetyt ehkä vapautetaan myöhemmin, koska vankiloihin ei mahdu loputtomasti ihmisiä. Viesti on kuitenkin jo mennyt perille. Ihmiset on opetettu pelkäämään ja tottelemaan.
Apuna poliisin vallan lisäämisessä on poliisin erittäin tehokas ujuttautuminen mukaan lainsäädäntätyöhön, mistä sen vallan kolmijako-opin mukaan pitäisi pysyä erossa (eräissä maissa poliisin osallistuminen politiikkaan on kielletty juuri tästä syystä aivan kuten asevoimien upseereidenkin). Suomessa on ennätysmäärä poliiseja kansanedustajina, ja tulevien vaalien jälkeen poliisien määrän eduskunnassa arvioidaan kaksinkertaistuvan (kansanedustaja Tuulikki Ukkolan esittämä arvio eduskunnassa viime marraskuussa). Poliisipuolue tulee siis olemaan vaalien todellinen suurvoittaja ja kannatusosuudeltaan todennäköisesti yksi maailman suurimmista. Pohjois-Korean vaalituloksia en ole tutkinut.
Kansanedustajapoliisien apuna toimii salainen asiantuntijakabinetti hotelli Tornissa, mikäli lainkäytön eli prosessioikeuden professori Jyrki Virolaisen väitteet pitävät paikkansa. Kabinetin tai klubin päämääränä on poliisin toimivaltaa lisäävien lakien junaileminen läpi eduskunnassa.
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2010/12/366-tornin-herraklubi-junailee.html
Tämä meni valitettavasti taas kauas liikenneaiheesta, mutta koska liikenne on oleellinen osa ihmisten elämää ja yhteiskunnan toimintaa, totta kai poliisin pullistelu näkyy myös sillä. Kaikkein vastenmielisimmät piirteet löytyvät vesiliikenteen puolelta, mutta ei maantieliikennekään mitään vapauden juhlaa ole. Suomessa on kirjoitettu maailman suurimmat ylinopeussakot, ja Suomi on johtavia maita asukaslukuun nähden kirjoitettujen ylinopeussakkojen määrässä. Ja aina vain kuri kiristyy.