Tampereelta pohjoiseen päin lähdettäessä huomasin liian myöhään, että edelläni oleva autojono oli yhtäkkiä pysähtynyt. Vihreät liikennevalot paloivat, ja autot olivat juuri kiihdyttäneet, mutta ruuhka pakotti jonon pysähtymään. Polkaisemalla salamannopeasti jarrun pohjaan olisin juuri ja juuri ehtinyt pysäyttää autoni ennen mahdollista törmäystä edessäni olevaan autoon. En kuitenkaan tehnyt näin vaan jarrutin maltillisemmin ja ohjasin autoni sivuun osittain edelleni pysähtyneen auton oikealle puolelle. Ajattelin, että yllättävä täysjarrutus ei ole takana ajavaa ajatellen paras mahdollinen teko. Muistissani on muutama tällaisesta jarrutuksesta aiheutunut peräänajo. Siis tilanteita, joissa minä olen jarruttanut, ja joku toinen on ajanut perääni.
Väistöliikkeeni ei ollut liikenteellisesti kaunis teko, ja ehkä se oli lisäksi varotoimena täysin turha. Takanani ajavan auton kuljettaja oli todennäköisesti seurannut kokonaistilannetta, eikä olisi ajanut perääni, vaikka olisin jarruttanut täysillä.
Lopputilanteessa takanani olevan auton ja edelläni olevan auton välimatka oli alle yksi autonmitta, johon tilaan oma autoni sopi vain sen vuoksi, että se oli osittain edessä olevan auton vieressä. En pysty tekemään tästä mitään varmoja johtopäätöksiä. En edes tiedä ymmärsikö takanani ajavan auton kuljettaja, mihin omituisella tempullani oikein pyrin. Ehkä hän luuli, että yritin koukata pientareen kautta lähestyvään risteykseen ohi pysähtyneen autojonon, mutta luovuin ajatuksesta kesken koukkauksen. Oli miten oli, pystyin ajamaan takaisin normaalille paikalleni, kun jono lähti taas liikkeelle.
Tarinan opetus on kai se, ruuhkassa pitää seurata tarkasti jonon etenemistä, ettei sen yllättävä pysähtyminen aiheuta vaaratilannetta.
(P.S. Tämän jutun ensimmäinen versio hävisi bittiavaruuteen, kun selain yhtäkkiä välähdyksenomaisesti hävitti kirjoitusikkunan, eikä kadonneelle sivulle voinut palata enää millään keinolla siten että myös kirjoitettu teksti olisi tullut takaisin näkyviin. Tämän uuden tekstiversion kirjoitin varmuuden vuoksi Open Officessa ja tallensin kaiken lisäksi.)
Nimimerkki Rätkätin meinaatko ollenkaan vastata tuohon lainaamaasi kysymykseen? Meinaan vaan, että vastauksesi jälkeen minä vastaisin sinun esittämään kysymykseesi, jolloin keskustelu etenisi.
Nimimerkki Rätkätin meinaatko ollenkaan vastata tuohon lainaamaasi kysymykseen? Meinaan vaan, että vastauksesi jälkeen minä vastaisin sinun esittämään kysymykseesi, jolloin keskustelu etenisi.
Tarina on näin:
J R:
CS2800:
Tartunpa tähän. Oliko tiellä ruuhkaa ja myöhästyitkö töistä tai tapaamisesta?
Paljonko hitaammin ja minkälaisessa tilanteessa se oli? Miksi koet että se oli huono asia?
Tie oli seututie 120 eli vihdintie välillä Espoo - Vihti.
Tiellä ei ollut ruuhkaa, ja koska minulla ei ollut kiire mihinkään, niin ajoin 80 alueella nopeudella 70 mittarin mukaan. Taakseni tuli jakeluauto, ja koska sillä tiellä ohittaminen on erittäin vaikeaa, niin jakeluauto ei lähtenyt ohitseni ja alkoi kerätä jonoa taakseen.
Nyt seuraa kysymys: olisiko minun pitänyt nostaa nopeus suurimpaan sallittuun?
ja sitten uteliiana kysyin, että ...
Rätkätin:
Mitä eri vaihtoehtoja pystyisit itse keksimään kaiken kaikkiaan?
ja tarina jatkuu ...
J R:
Nimimerkki Rätkätin meinaatko ollenkaan vastata tuohon lainaamaasi kysymykseen? Meinaan vaan, että vastauksesi jälkeen minä vastaisin sinun esittämään kysymykseesi, jolloin keskustelu etenisi.
Olen edelleenkin utelias kuulemaan vastauksesi ja siksi aiemmin jo kyselin, että keksitkö jotain muuta ratkaisua kuin "...nostaa nopeus suurimpaan sallittuun?"
Miksi minulla pitäisi olla "mielipide" tuosta? Itse kuvailit tapahtumat ja itse ratkaisit. Oliko nopeuden nosto mielestäsi ainut ratkaisu? Utelias kun olen, niin sinä siellä tilanteissa oltuasi, voisit hieman valaista oliko muita vaihtoehtoja.
Miten minun mielipiteeni näin jälkeenpäin voi edesauttaa tai estää keskustelua tilanteista, joissa en edes ole ollut läsnä. Minun uteliaisuuteni kohdistuu sinun tilanteeseesi silloisissa olosuhteissa ja toivoisin, että kertoisit meille muille opiksi eri toimintavaihtoehtoja ja miksi valitsit sen, jonka sitten tulit valinneeksi.
Meille muillehan tässä on aivan selkeä oppimisen mahdollisuus.
Nimimerkki Rätkätin meinaatko ollenkaan vastata tuohon lainaamaasi kysymykseen?
Luuletko, että Rätkätin kertoisi oman mielipiteensä? Turha toivo.
On sangen kiintoisaa kuulla kuinka runsas mielikuvitus ja ratkaisuvaihtoehtojen kirjo eri ihmisillä on erilaisiin liikenteellisiin pulmiin. Tuon vuoksi olisi itse tilanteissa olleilta itseltään mukava kuulla miten he asian kokivat ja näkivät. Tuon vuoksi minä esitin kysymykseni. Vastaus saattaa olla hyvinkin laillisuuden mukainen ja esimerkillinen, josta kaikki muut voisivat ottaa opikseen.
Miksi minulla pitäisi olla mielipide tilanteista, joita en ole kokenut, nähnyt tai en edes tiedä niiden todenperäisyyttä?
Miksi?
Uteliaisuuteni heräsi senkin asian suhteen, että mihin sinä tarvitset minun mielipidettäni, kun jo muutenkin etukäteen tiedät ainoan oikean vastauksen riippumatta siitä vaikka vastausta ei ole vielä edes annettu.
Olen edelleenkin utelias kuulemaan vastauksesi ja siksi aiemmin jo kyselin, että keksitkö jotain muuta ratkaisua kuin "...nostaa nopeus suurimpaan sallittuun?"
Miksi minulla pitäisi olla "mielipide" tuosta? Itse kuvailit tapahtumat ja itse ratkaisit. Oliko nopeuden nosto mielestäsi ainut ratkaisu? Utelias kun olen, niin sinä siellä tilanteissa oltuasi, voisit hieman valaista oliko muita vaihtoehtoja.
Miten minun mielipiteeni näin jälkeenpäin voi edesauttaa tai estää keskustelua tilanteista, joissa en edes ole ollut läsnä. Minun uteliaisuuteni kohdistuu sinun tilanteeseesi silloisissa olosuhteissa ja toivoisin, että kertoisit meille muille opiksi eri toimintavaihtoehtoja ja miksi valitsit sen, jonka sitten tulit valinneeksi.
Meille muillehan tässä on aivan selkeä oppimisen mahdollisuus.
Asiahan meni siten, että sinä lainasit tekstistä juuri tuon kysymyksen, mutta et vastannut siihen ollenkaan. Keskustelu menee siten, että jos lainataan toisen kirjoituksesta pelkkä kysymys, niin silloin vastataan ensimmäiseksi siihen kysymykseen ja vasta sitten kysytään vastakysymys. Minä vähän epäilen, että tarkoituksenasi ei ollutkaan vastata siihen. Toivottavasti kuitenkin epäilykseni on aiheeton.
Minä kyllä vastaan kysymykseesi sen jälkeen kun olet ensin itse vastannut lainaamaasi kysymykseeni.
Asiahan meni siten, että sinä lainasit tekstistä juuri tuon kysymyksen, mutta et vastannut siihen ollenkaan. Keskustelu menee siten, että jos lainataan toisen kirjoituksesta pelkkä kysymys, niin silloin vastataan ensimmäiseksi siihen kysymykseen ja vasta sitten kysytään vastakysymys. Minä vähän epäilen, että tarkoituksenasi ei ollutkaan vastata siihen. Toivottavasti kuitenkin epäilykseni on aiheeton.
Minä kyllä vastaan kysymykseesi sen jälkeen kun olet ensin itse vastannut lainaamaasi kysymykseeni.
J R:
Nyt seuraa kysymys: olisiko minun pitänyt nostaa nopeus suurimpaan sallittuun?
No niin nyt päästään jatkamaan keskustelua. Sinun kysymyksesi oli:
Mitä eri vaihtoehtoja pystyisit itse keksimään kaiken kaikkiaan?
Minä keksin kolme eri vaihtoehtoa. A. Jatkaa samaan malliin, B. nostaa nopeutta suurimpaan sallittuun tai C. päästää jono ohitse pysähtymällä bussipysäkille. Kaikki nämä vaihtoehdot ovat sallittuja lain mukaan.
Itse käytän yleensä vaihtoehto B:tä, mutta tuossa tapauksessa käytin vaihtoehto A:ta. Joskus olen käyttänyt vaihtoehto B:tä siten, että nopeus on mennyt yli suurimman sallitun. Silloin kyllä jonokin jää jälkeen ja ongelma/haaste poistuu. Mutta sitä ei saa lain mukaan tehdä.
Tässä minulla oli pointtina, että on huono asia ajaa muuta liikennettä hitaammin ja kerätä jonoa peräänsä ilman mitään syytä.
Ajoin taas vauhtia jonka moni luonnehtisi 'aivan järkyttäväksi', kuten suunnilleen joka päivä. Myös pienemmillä teillä sopivissa paikoissa huomattavaa ylinopeutta taas kuten ennenkin. Siitä ei tietenkään seurannut mitään vaaratilanteita tai mitään sellaista kuten aiemminkaan.
Ainoastaan taajama-alueella normaali 'tavisautoilijoiden' tietämättömyys liikennesäännöistä aiheutti taas minulle ja lukuisille muillekin hankaluuksia ja nosti riskitasoa kun liikenne meni heidän perusasioiden osaamattomuuden vuoksi hyvin sekaisin moneen otteeseen.
Erääseen paikkaan oli joku laittanut jostain syystä 60:n tilalle 30:n rajoituksen, jatkoin samaa vauhtia kuin ennenkin eli 60:n rajoitukseenkin reilua ylinopeutta. Niin teki suurin osa muistakin, sillä olisi ollut aivan älytöntä ajaa alle 60 siinä.
Ehkä herätti jossakin henkilössä pahennusta, mutta olen siihen ennemmin tyytyväinen jos näin pääsi käymään.
Ainoastaan taajama-alueella normaali 'tavisautoilijoiden' tietämättömyys liikennesäännöistä aiheutti taas minulle ja lukuisille muillekin hankaluuksia ja nosti riskitasoa kun liikenne meni heidän perusasioiden osaamattomuuden vuoksi hyvin sekaisin moneen otteeseen.
Kas .. olet myöskin huomannut, että ns. normiautoilijoiden sääntöjen tuntemattomuus lisää riskejä toisinaan aika paljonkin.
Sääntöjen tunteminen ja noudattaminen lisää sujuvuutta sekä ennakoitavuutta merkittävästi.
Jos haluaa ajaa muuta liikennettä huomattavasti hitaammin (kuten monet nykyään haluavat! ) niin kannattaa ajaa mahdollisimman oikeassa reunassa ja näyttää vilkulla takaa tuleville että menkää ohi, minä autan tarvittaessa!
Jos haluaa ajaa muuta liikennettä huomattavasti hitaammin (kuten monet nykyään haluavat! ) niin kannattaa ajaa mahdollisimman oikeassa reunassa ja näyttää vilkulla takaa tuleville että menkää ohi, minä autan tarvittaessa!
Ei toimi, koska virran mukana ajavissa tavisautoilijoissa on niin paljon niitä jotka eivät osaa/uskalla ohittaa. Ja turha jarruttelu aiheuttaa vaan lisää häiriötä takaa tuleville. Tuntuu hölmöltä kyntää ojaa ja näyttää että mene ohi, kun toinen ei mene. Itse jättäisin aloitteen ohittajalle, mutta kun ohitus on käynnissä, niin soveltaisin tarpeen mukaan ohitusta edistäviä toimenpiteitä. Se on paljon mukavempi ohittaa auto, joka rinnalla ollessa keventää kuin lisää kaasua.
Jossain tilanteessa kyllä vähän reunemmaksi kurvaaminen saa takaa tulijan ampaisemaan ohi, mutta vilkulla en alkaisi pelleilemään ainakaan henkilöautolla ajaessa.
Eilen kaksi autoa oli ajamassa "hidastuskaistalla" pois moottoritieltä. Syöksyin sulkuviivojen yli niiden eteen, kun arvioin etten jaksa hidastaa niiden perään. En puhu kiilaamisesta, koska nopeusero oli sen verran suuri, eivätkä ne joutuneet väistämään. Kuitenkin aika pienestä oli kiinni että ehdin eteen, puolesta sekunnista korkeintaan. Muuten olisin varmaan asettunut (=kiilannut) niiden väliin ilman nopeuseroa.
Jatkoin aloittamaani ohitusta, vaikka ohitettava auto kiihdytti nopeuttaan haitatakseen ohittamista. En halua kertoa yksityiskohtia, mutta käsittelen tämän tyyppistä tilannetta spekulatiivisena.
Oletetaan, että auto A ajaa tiettyä nopeutta. Takaa tulee kovemmalla nopeudella auto B, joka saavuttaa auto A:n. Ajettuaan muutaman kilometrin auto A:n takana B lähtee ohitukseen kun sopiva suora tulee. Kesken ohituksen A alkaa kiihdyttää nopeuttaan estäen siten B:tä pääsemästä ohitse. Unohdetaan mahdolliset ylinopeudet ja tarkastellaan ohitusta pelkkänä ohituksena.
Liikennesääntöjen mukaan A ei saisi kiihdyttää nopeuttaan silloin, kun toinen auto on sen sivulla ohittamassa. Tämä lienee selvää. Mutta mitkä ovat B:ltä edellytettävät toimenpiteet tässä tilanteessa. B:n kai pitäisi luopua ohituksesta ja vetäytyä takaisin A:n taakse. Oletetaan, että B (ei erotella autoa ja kuljettajaa) on jääräpäinen ja jatkaa vain ohittamista.
Kumman liikennerikos on suurempi siinä vaiheessa, kun B ohittaa vauhtiaan kiihdyttävää A:ta, ja ohitus venyy keltaisen viivan alueelle, mihin se ei olisi ulottunut, jos A ei olisi yhtäkkiä kiihdyttänyt?
Käytännössä poliisi todennäköisesti rankaisisi vain B:tä laittomasta ohituksesta, koska A:n vauhdin kiihdyttämisestä ei olisi muuta näyttöä kuin B:n kertomus. A tietysti kiistäisi kiihdyttäneensä nopeuttaan.
Tällaiseen tilanteeseen liittyy potentiaalisia vaaroja. Jos ohittaja B hidastaa nopeuttaan aikoen luopua ohituksesta vastaan tulevan auton takia, myös A voi samaan aikaan hidastaa nopeuttaan, jotta B pääsisi ohi ennen kuin vastaan tuleva auto on kohdalla. Kun molemmat autot hidastavat nopeutta yhtä aikaa, B ei pääse ajamaan A:n taakse. Voi käydä jopa niin, että B lähtee uudestaan yrittämään ohitusta huomattuaan A:n hidastavan, ja samaan aikaan A kiihdyttää, jotta B pääsisi siirtymään sen taakse. Ja vastaan tuleva auto lähestyy koko ajan.
Tällaiseen tilanteeseen liittyy potentiaalisia vaaroja. Jos ohittaja B hidastaa nopeuttaan aikoen luopua ohituksesta vastaan tulevan auton takia, myös A voi samaan aikaan hidastaa nopeuttaan, jotta B pääsisi ohi ennen kuin vastaan tuleva auto on kohdalla. Kun molemmat autot hidastavat nopeutta yhtä aikaa, B ei pääse ajamaan A:n taakse. Voi käydä jopa niin, että B lähtee uudestaan yrittämään ohitusta huomattuaan A:n hidastavan, ja samaan aikaan A kiihdyttää, jotta B pääsisi siirtymään sen taakse. Ja vastaan tuleva auto lähestyy koko ajan.
Yksi vaihtoehto on kohdella A:ta niinkuin sen kaltaiset täällä kommenttiensa perusteella ilmoittavat kohtelevansa B:tä: Moottoritien vasemman kaistan voi tukkia, koska ei tarvitse ottaa huomioon mahdollisuutta, että joku haluaa ajaa ylinopeutta. Eli voit kääntää rinnalla kiihdyttävää päin, koska ei pitäisi olla lain mukaan mahdollista, että ohitettava kiihdyttää ja pysyy rinnallasi.
Yksi vaihtoehto on kohdella A:ta niinkuin sen kaltaiset täällä kommenttiensa perusteella ilmoittavat kohtelevansa B:tä: Moottoritien vasemman kaistan voi tukkia, koska ei tarvitse ottaa huomioon mahdollisuutta, että joku haluaa ajaa ylinopeutta. Eli voit kääntää rinnalla kiihdyttävää päin, koska ei pitäisi olla lain mukaan mahdollista, että ohitettava kiihdyttää ja pysyy rinnallasi.
Tuomaria ja vakuutusyhtiön edustajaa voisi olla vaikea saada vakuuttuneeksi, että juuri näin piti tehdä. Ongelma on se, että ohitettavan kiihdyttämisestä ei jää mitään dokumenttia. Jos autoissa olisi tarkat elektroniset ajopiirturit, joiden kellot olisi täsmätty radioaalloilla, piirturit näyttäisivät, että kumpikin auto kiihdytti täsmälleen samaan aikaan.
Onneksi vain harvat kuljettajat kiihdyttävät vauhtia, kun toinen auto on ohittamassa.
Joskus kauan sitten yritin ohittaa Saabilla Kaipolan tehtaiden edustusautoa (Chrysler New Yorker). Olin jo sen sivulla, mutta koska se kiihdytti, ohittamisyrityksestä piti luopua.
Jokin aika sitten (sanotkaan varmuuden vuoksi, että yli viisi vuotta sitten, jotta syyteoikeus ylinopeudesta olisi vanhentunut) eräs Toyota Corolla ajoi edelläni melko vaatimatonta nopeutta eli alle kahdeksaa kymppiä. Mietin, että ohitan sen, kun sopiva tilaisuus tulee. Saavuttuamme eräälle lentokoneiden varalaskupaikalle lähdin ohittamaan. Mutta kuskipa painoikin kaasua ja lähti ajamaan kilpaa. Vähän ajan päästä nopeusmittari näytti jo 160 kilometriä tunnissa, mutta pääsin kuitenkin lopulta Corollan ohi. Saatuani siihen kunniallisen välimatkan ajoin parkkipaikalle ja päästin sen ohitseni. En halunnut jatkaa kovaa ajamista enää pidemmälle. Päästyään uudelleen edelleni Corolla hidasti taas nopeuden kahdeksan kympin tuntumaan eli hitaammaksi kuin mikä olisi ollut minun nopeuteni. Uudelleen en enää lähtenyt Corollaa ohittamaan vaan ajelin sen perässä pitkän matkan päässä, etten ärsyttäisi tai provosoisi kuskia.
En todennäköisesti ole itsekään maanteiden tasapainoisin ja järkevin kuljettaja, joten minun on turha pohtia muiden motiiveja. Joitakin viiraa yhdellä tavalla, joitakin toisella tavalla. Ohitetuksi joutuminen tuntuu olevan monelle kuljettajalle kova pala. Ohituskaistoillakin autot kiihdyttävät usein huomattavaan ylinopeuteen ajettuaan ennen ohituskaistaa rajoituksen mukaista nopeutta. Ohittajalta vaaditaan vielä kovempi ylinopeus. Nopeusrajoitus yleensä nousee ohituskaistan alkaessa sataan kilometriin tunnissa oltuaan ennen ohituskaistaa 80 kilometriä tunnissa. Mutta ei sadan kilometrin nopeusrajoitus pakota nostamaan nopeutta 120 kilometriin tunnissa.
Ohitetuksi joutuminen tuntuu olevan monelle kuljettajalle kova pala. Ohituskaistoillakin autot kiihdyttävät usein huomattavaan ylinopeuteen ajettuaan ennen ohituskaistaa rajoituksen mukaista nopeutta. Ohittajalta vaaditaan vielä kovempi ylinopeus. Nopeusrajoitus yleensä nousee ohituskaistan alkaessa sataan kilometriin tunnissa oltuaan ennen ohituskaistaa 80 kilometriä tunnissa. Mutta ei sadan kilometrin nopeusrajoitus pakota nostamaan nopeutta 120 kilometriin tunnissa.
Nämä ohituskaistojen kohdalla kiihdyttelijäthän siis ajavat pääsääntöisesti alle suurimman sallitun ennen ja jälkeen ohituskaistan.
Siinä olisi mielestäni poliiseille tosi hyvä nopeusvalvontapaikka: laputtaisivat jokaisen joka ajaa ylinopeutta ohituskaistakohdan oikealla kaistalla ja antaisivat niiden mennä, jotka ajavat vasemmalla.
Siinä olisi mielestäni poliiseille tosi hyvä nopeusvalvontapaikka: laputtaisivat jokaisen joka ajaa ylinopeutta ohituskaistakohdan oikealla kaistalla ja antaisivat niiden mennä, jotka ajavat vasemmalla.
Oliskohan siinä mitään järkeä, että olisi eri rajoitukset vasemmalla ja oikealla? Tällöin ohitus olisi mahdollista vain, jos ohituskaistaosuuden alkaessa olet riittävän lähellä ohitettavaa? Eihän sillä letkan vetäjällä mitään ohitustarvetta ollut, joten siksi kerkiäisi ajamaan pari kilometriä muita hitaammin. Sama myös sillä, joka on liian kaukana ohitettavasta.
Joskus jos on 100km/h rajoitus vain ohituskaistaosuudelle (molemmilla kaistoilla) erityisen monella ohitettavalla tuntuu olevan tarve kiihdyttää sille suuremmalle sallitulle nopeudelle, ja ohituskaistan idea jonojen purkajana tehokkaasti vesittyy.
Jos haluaa ajaa muuta liikennettä huomattavasti hitaammin (kuten monet nykyään haluavat! ) niin kannattaa ajaa mahdollisimman oikeassa reunassa ja näyttää vilkulla takaa tuleville että menkää ohi, minä autan tarvittaessa!
Ei toimi, koska virran mukana ajavissa tavisautoilijoissa on niin paljon niitä jotka eivät osaa/uskalla ohittaa
On tosiaan selvä ero siinä, millä nopeudella ajaen on tulossa nopeamman ohittamaksi. Jos itsellä on tikkarinopeus edes mittarissa, todellisesta puhumattakaan, eivät kaikkein huonoimmat ohittajat saavuta ollenkaan.
Rahtari-80 ajaessa alkaa löytyä erilaisia ohittajia. Heille on suuri hämmennyksen aihe kun he tavoittavat jonkun, joka ei olekaan niin pelottavan iso, että sen taakse pitää jäädä 10 metrin päähän piiloon, ettei se vaan huomaa isoista peileistään.
Kieltämättä näiden heittäminen takaa edelle tapahtuu moottoripyörällä aika paljon kätevämmin kuin autolla. Mutta toimii se, jos edelläajavalla on motiivi poistua jo huonon ajotapansa osoittaneen lähietäisyydeltä.
Siinä olisi mielestäni poliiseille tosi hyvä nopeusvalvontapaikka: laputtaisivat jokaisen joka ajaa ylinopeutta ohituskaistakohdan oikealla kaistalla ja antaisivat niiden mennä, jotka ajavat vasemmalla.
Oliskohan siinä mitään järkeä, että olisi eri rajoitukset vasemmalla ja oikealla? Tällöin ohitus olisi mahdollista vain, jos ohituskaistaosuuden alkaessa olet riittävän lähellä ohitettavaa? Eihän sillä letkan vetäjällä mitään ohitustarvetta ollut, joten siksi kerkiäisi ajamaan pari kilometriä muita hitaammin. Sama myös sillä, joka on liian kaukana ohitettavasta.
Joskus jos on 100km/h rajoitus vain ohituskaistaosuudelle (molemmilla kaistoilla) erityisen monella ohitettavalla tuntuu olevan tarve kiihdyttää sille suuremmalle sallitulle nopeudelle, ja ohituskaistan idea jonojen purkajana tehokkaasti vesittyy.
Eipä tuosta taitaisi olla erityistä hyötyä. Nytkään ongelmana ei ole rajoitukset vaan niiden noudattaminen. Eli nämä kiusaa tekevät haluavat vetää mahdollisimman pitkää jonoa perässään. Ja sitten kun joskus kotio saapuvat varmaankin avautuvat perässä roikkujista jollain nettipalstalla.
En ole onnekseni vielä sellaisilla ohituskaistapätkillä ajellut, missä nopeusrajoitus nousisi niiden kohdalla. Sellainen järjestely legalisoi sen mitä nuo tientukot harrastavat jo nytkin - ja todennäköisesti pahentaa yleistä hölmöilyä muuallakin.
EDIT:
Suomi v.1939-1945: "Myöhän sitä ollaan rosvoja, kun rajoja ylitetään. Toiset sitä vaan turvallisuuttaan varjelee, kun rajoja siirtelevät."
Suomi v.1973-: "Myöhän sitä ollaan rosvoja, kun nopeusrajoituksia ylitetään. Toiset sitä vaan liikenneturvallisuutta varjelee, kun tientukkoina köröttelevät."
Peesailin hälytysajoneuvoja. Eivät menneet hirveän kovaa vaikka mukamas olivat hälytysajossa - minkä kyllä ymmärtää kun osa autoilijoista on ihan sokeita eivätkä katso ollenkaan peileihin, vaikka takaa tulee noepampia ohi.
En ajanut metriäkään, postinkin hain kävelemällä, tosin matkaa vain n. 20m!
Tampereelta pohjoiseen päin lähdettäessä huomasin liian myöhään, että edelläni oleva autojono oli yhtäkkiä pysähtynyt. Vihreät liikennevalot paloivat, ja autot olivat juuri kiihdyttäneet, mutta ruuhka pakotti jonon pysähtymään. Polkaisemalla salamannopeasti jarrun pohjaan olisin juuri ja juuri ehtinyt pysäyttää autoni ennen mahdollista törmäystä edessäni olevaan autoon. En kuitenkaan tehnyt näin vaan jarrutin maltillisemmin ja ohjasin autoni sivuun osittain edelleni pysähtyneen auton oikealle puolelle. Ajattelin, että yllättävä täysjarrutus ei ole takana ajavaa ajatellen paras mahdollinen teko. Muistissani on muutama tällaisesta jarrutuksesta aiheutunut peräänajo. Siis tilanteita, joissa minä olen jarruttanut, ja joku toinen on ajanut perääni.
Väistöliikkeeni ei ollut liikenteellisesti kaunis teko, ja ehkä se oli lisäksi varotoimena täysin turha. Takanani ajavan auton kuljettaja oli todennäköisesti seurannut kokonaistilannetta, eikä olisi ajanut perääni, vaikka olisin jarruttanut täysillä.
Lopputilanteessa takanani olevan auton ja edelläni olevan auton välimatka oli alle yksi autonmitta, johon tilaan oma autoni sopi vain sen vuoksi, että se oli osittain edessä olevan auton vieressä. En pysty tekemään tästä mitään varmoja johtopäätöksiä. En edes tiedä ymmärsikö takanani ajavan auton kuljettaja, mihin omituisella tempullani oikein pyrin. Ehkä hän luuli, että yritin koukata pientareen kautta lähestyvään risteykseen ohi pysähtyneen autojonon, mutta luovuin ajatuksesta kesken koukkauksen. Oli miten oli, pystyin ajamaan takaisin normaalille paikalleni, kun jono lähti taas liikkeelle.
Tarinan opetus on kai se, ruuhkassa pitää seurata tarkasti jonon etenemistä, ettei sen yllättävä pysähtyminen aiheuta vaaratilannetta.
(P.S. Tämän jutun ensimmäinen versio hävisi bittiavaruuteen, kun selain yhtäkkiä välähdyksenomaisesti hävitti kirjoitusikkunan, eikä kadonneelle sivulle voinut palata enää millään keinolla siten että myös kirjoitettu teksti olisi tullut takaisin näkyviin. Tämän uuden tekstiversion kirjoitin varmuuden vuoksi Open Officessa ja tallensin kaiken lisäksi.)
Pitkä teksti kannattaa aina välillä tallettaa leikepöydälle jos käyttää "mäsädossin wintoosaa", muuten voi kadota "bittiavaruuteen" lopullisesti!
Nimimerkki Rätkätin meinaatko ollenkaan vastata tuohon lainaamaasi kysymykseen? Meinaan vaan, että vastauksesi jälkeen minä vastaisin sinun esittämään kysymykseesi, jolloin keskustelu etenisi.
J R:
Luuletko, että Rätkätin kertoisi oman mielipiteensä? Turha toivo.
J R:
Tarina on näin:
J R:
ja sitten uteliiana kysyin, että ...
Rätkätin:
ja tarina jatkuu ...
J R:
Olen edelleenkin utelias kuulemaan vastauksesi ja siksi aiemmin jo kyselin, että keksitkö jotain muuta ratkaisua kuin "...nostaa nopeus suurimpaan sallittuun?"
Miksi minulla pitäisi olla "mielipide" tuosta? Itse kuvailit tapahtumat ja itse ratkaisit. Oliko nopeuden nosto mielestäsi ainut ratkaisu? Utelias kun olen, niin sinä siellä tilanteissa oltuasi, voisit hieman valaista oliko muita vaihtoehtoja.
Miten minun mielipiteeni näin jälkeenpäin voi edesauttaa tai estää keskustelua tilanteista, joissa en edes ole ollut läsnä. Minun uteliaisuuteni kohdistuu sinun tilanteeseesi silloisissa olosuhteissa ja toivoisin, että kertoisit meille muille opiksi eri toimintavaihtoehtoja ja miksi valitsit sen, jonka sitten tulit valinneeksi.
Meille muillehan tässä on aivan selkeä oppimisen mahdollisuus.
Opelixi:
On sangen kiintoisaa kuulla kuinka runsas mielikuvitus ja ratkaisuvaihtoehtojen kirjo eri ihmisillä on erilaisiin liikenteellisiin pulmiin. Tuon vuoksi olisi itse tilanteissa olleilta itseltään mukava kuulla miten he asian kokivat ja näkivät. Tuon vuoksi minä esitin kysymykseni. Vastaus saattaa olla hyvinkin laillisuuden mukainen ja esimerkillinen, josta kaikki muut voisivat ottaa opikseen.
Miksi minulla pitäisi olla mielipide tilanteista, joita en ole kokenut, nähnyt tai en edes tiedä niiden todenperäisyyttä?
Miksi?
Uteliaisuuteni heräsi senkin asian suhteen, että mihin sinä tarvitset minun mielipidettäni, kun jo muutenkin etukäteen tiedät ainoan oikean vastauksen riippumatta siitä vaikka vastausta ei ole vielä edes annettu.
Kuten totesin, turva toivo.
Rätkätin:
Asiahan meni siten, että sinä lainasit tekstistä juuri tuon kysymyksen, mutta et vastannut siihen ollenkaan. Keskustelu menee siten, että jos lainataan toisen kirjoituksesta pelkkä kysymys, niin silloin vastataan ensimmäiseksi siihen kysymykseen ja vasta sitten kysytään vastakysymys. Minä vähän epäilen, että tarkoituksenasi ei ollutkaan vastata siihen. Toivottavasti kuitenkin epäilykseni on aiheeton.
Minä kyllä vastaan kysymykseesi sen jälkeen kun olet ensin itse vastannut lainaamaasi kysymykseeni.
J R:
J R:
Vastaus:
Ehkä, ehkä ei, en tunne olosuhteita tarpeeksi.
Kerro sinä se oikea vastaus.
No niin nyt päästään jatkamaan keskustelua. Sinun kysymyksesi oli:
Minä keksin kolme eri vaihtoehtoa. A. Jatkaa samaan malliin, B. nostaa nopeutta suurimpaan sallittuun tai C. päästää jono ohitse pysähtymällä bussipysäkille. Kaikki nämä vaihtoehdot ovat sallittuja lain mukaan.
Itse käytän yleensä vaihtoehto B:tä, mutta tuossa tapauksessa käytin vaihtoehto A:ta. Joskus olen käyttänyt vaihtoehto B:tä siten, että nopeus on mennyt yli suurimman sallitun. Silloin kyllä jonokin jää jälkeen ja ongelma/haaste poistuu. Mutta sitä ei saa lain mukaan tehdä.
Tässä minulla oli pointtina, että on huono asia ajaa muuta liikennettä hitaammin ja kerätä jonoa peräänsä ilman mitään syytä.
Ajoin taas vauhtia jonka moni luonnehtisi 'aivan järkyttäväksi', kuten suunnilleen joka päivä. Myös pienemmillä teillä sopivissa paikoissa huomattavaa ylinopeutta taas kuten ennenkin. Siitä ei tietenkään seurannut mitään vaaratilanteita tai mitään sellaista kuten aiemminkaan.
Ainoastaan taajama-alueella normaali 'tavisautoilijoiden' tietämättömyys liikennesäännöistä aiheutti taas minulle ja lukuisille muillekin hankaluuksia ja nosti riskitasoa kun liikenne meni heidän perusasioiden osaamattomuuden vuoksi hyvin sekaisin moneen otteeseen.
Erääseen paikkaan oli joku laittanut jostain syystä 60:n tilalle 30:n rajoituksen, jatkoin samaa vauhtia kuin ennenkin eli 60:n rajoitukseenkin reilua ylinopeutta. Niin teki suurin osa muistakin, sillä olisi ollut aivan älytöntä ajaa alle 60 siinä.
Ehkä herätti jossakin henkilössä pahennusta, mutta olen siihen ennemmin tyytyväinen jos näin pääsi käymään.
Putput:
Kas .. olet myöskin huomannut, että ns. normiautoilijoiden sääntöjen tuntemattomuus lisää riskejä toisinaan aika paljonkin.
Sääntöjen tunteminen ja noudattaminen lisää sujuvuutta sekä ennakoitavuutta merkittävästi.
Jos haluaa ajaa muuta liikennettä huomattavasti hitaammin (kuten monet nykyään haluavat!
) niin kannattaa ajaa mahdollisimman oikeassa reunassa ja näyttää vilkulla takaa tuleville että menkää ohi, minä autan tarvittaessa! 
Metsähaka:
Ei toimi, koska virran mukana ajavissa tavisautoilijoissa on niin paljon niitä jotka eivät osaa/uskalla ohittaa. Ja turha jarruttelu aiheuttaa vaan lisää häiriötä takaa tuleville. Tuntuu hölmöltä kyntää ojaa ja näyttää että mene ohi, kun toinen ei mene. Itse jättäisin aloitteen ohittajalle, mutta kun ohitus on käynnissä, niin soveltaisin tarpeen mukaan ohitusta edistäviä toimenpiteitä. Se on paljon mukavempi ohittaa auto, joka rinnalla ollessa keventää kuin lisää kaasua.
Jossain tilanteessa kyllä vähän reunemmaksi kurvaaminen saa takaa tulijan ampaisemaan ohi, mutta vilkulla en alkaisi pelleilemään ainakaan henkilöautolla ajaessa.
En taluttanut polkupyörää suojatien yli vaan pyöräilin suojatien yli.
drive:
Jos Haluu saada on pakko antaa (tilaa)
Jatkoin aloittamaani ohitusta, vaikka ohitettava auto kiihdytti nopeuttaan haitatakseen ohittamista. En halua kertoa yksityiskohtia, mutta käsittelen tämän tyyppistä tilannetta spekulatiivisena.
Oletetaan, että auto A ajaa tiettyä nopeutta. Takaa tulee kovemmalla nopeudella auto B, joka saavuttaa auto A:n. Ajettuaan muutaman kilometrin auto A:n takana B lähtee ohitukseen kun sopiva suora tulee. Kesken ohituksen A alkaa kiihdyttää nopeuttaan estäen siten B:tä pääsemästä ohitse. Unohdetaan mahdolliset ylinopeudet ja tarkastellaan ohitusta pelkkänä ohituksena.
Liikennesääntöjen mukaan A ei saisi kiihdyttää nopeuttaan silloin, kun toinen auto on sen sivulla ohittamassa. Tämä lienee selvää. Mutta mitkä ovat B:ltä edellytettävät toimenpiteet tässä tilanteessa. B:n kai pitäisi luopua ohituksesta ja vetäytyä takaisin A:n taakse. Oletetaan, että B (ei erotella autoa ja kuljettajaa) on jääräpäinen ja jatkaa vain ohittamista.
Kumman liikennerikos on suurempi siinä vaiheessa, kun B ohittaa vauhtiaan kiihdyttävää A:ta, ja ohitus venyy keltaisen viivan alueelle, mihin se ei olisi ulottunut, jos A ei olisi yhtäkkiä kiihdyttänyt?
Käytännössä poliisi todennäköisesti rankaisisi vain B:tä laittomasta ohituksesta, koska A:n vauhdin kiihdyttämisestä ei olisi muuta näyttöä kuin B:n kertomus. A tietysti kiistäisi kiihdyttäneensä nopeuttaan.
Tällaiseen tilanteeseen liittyy potentiaalisia vaaroja. Jos ohittaja B hidastaa nopeuttaan aikoen luopua ohituksesta vastaan tulevan auton takia, myös A voi samaan aikaan hidastaa nopeuttaan, jotta B pääsisi ohi ennen kuin vastaan tuleva auto on kohdalla. Kun molemmat autot hidastavat nopeutta yhtä aikaa, B ei pääse ajamaan A:n taakse. Voi käydä jopa niin, että B lähtee uudestaan yrittämään ohitusta huomattuaan A:n hidastavan, ja samaan aikaan A kiihdyttää, jotta B pääsisi siirtymään sen taakse. Ja vastaan tuleva auto lähestyy koko ajan.
SO2001:
Yksi vaihtoehto on kohdella A:ta niinkuin sen kaltaiset täällä kommenttiensa perusteella ilmoittavat kohtelevansa B:tä: Moottoritien vasemman kaistan voi tukkia, koska ei tarvitse ottaa huomioon mahdollisuutta, että joku haluaa ajaa ylinopeutta. Eli voit kääntää rinnalla kiihdyttävää päin, koska ei pitäisi olla lain mukaan mahdollista, että ohitettava kiihdyttää ja pysyy rinnallasi.
drive:
Tuomaria ja vakuutusyhtiön edustajaa voisi olla vaikea saada vakuuttuneeksi, että juuri näin piti tehdä. Ongelma on se, että ohitettavan kiihdyttämisestä ei jää mitään dokumenttia. Jos autoissa olisi tarkat elektroniset ajopiirturit, joiden kellot olisi täsmätty radioaalloilla, piirturit näyttäisivät, että kumpikin auto kiihdytti täsmälleen samaan aikaan.
Onneksi vain harvat kuljettajat kiihdyttävät vauhtia, kun toinen auto on ohittamassa.
Joskus kauan sitten yritin ohittaa Saabilla Kaipolan tehtaiden edustusautoa (Chrysler New Yorker). Olin jo sen sivulla, mutta koska se kiihdytti, ohittamisyrityksestä piti luopua.
Jokin aika sitten (sanotkaan varmuuden vuoksi, että yli viisi vuotta sitten, jotta syyteoikeus ylinopeudesta olisi vanhentunut) eräs Toyota Corolla ajoi edelläni melko vaatimatonta nopeutta eli alle kahdeksaa kymppiä. Mietin, että ohitan sen, kun sopiva tilaisuus tulee. Saavuttuamme eräälle lentokoneiden varalaskupaikalle lähdin ohittamaan. Mutta kuskipa painoikin kaasua ja lähti ajamaan kilpaa. Vähän ajan päästä nopeusmittari näytti jo 160 kilometriä tunnissa, mutta pääsin kuitenkin lopulta Corollan ohi. Saatuani siihen kunniallisen välimatkan ajoin parkkipaikalle ja päästin sen ohitseni. En halunnut jatkaa kovaa ajamista enää pidemmälle. Päästyään uudelleen edelleni Corolla hidasti taas nopeuden kahdeksan kympin tuntumaan eli hitaammaksi kuin mikä olisi ollut minun nopeuteni. Uudelleen en enää lähtenyt Corollaa ohittamaan vaan ajelin sen perässä pitkän matkan päässä, etten ärsyttäisi tai provosoisi kuskia.
En todennäköisesti ole itsekään maanteiden tasapainoisin ja järkevin kuljettaja, joten minun on turha pohtia muiden motiiveja. Joitakin viiraa yhdellä tavalla, joitakin toisella tavalla. Ohitetuksi joutuminen tuntuu olevan monelle kuljettajalle kova pala. Ohituskaistoillakin autot kiihdyttävät usein huomattavaan ylinopeuteen ajettuaan ennen ohituskaistaa rajoituksen mukaista nopeutta. Ohittajalta vaaditaan vielä kovempi ylinopeus. Nopeusrajoitus yleensä nousee ohituskaistan alkaessa sataan kilometriin tunnissa oltuaan ennen ohituskaistaa 80 kilometriä tunnissa. Mutta ei sadan kilometrin nopeusrajoitus pakota nostamaan nopeutta 120 kilometriin tunnissa.
SO2001:
Nämä ohituskaistojen kohdalla kiihdyttelijäthän siis ajavat pääsääntöisesti alle suurimman sallitun ennen ja jälkeen ohituskaistan.
Siinä olisi mielestäni poliiseille tosi hyvä nopeusvalvontapaikka: laputtaisivat jokaisen joka ajaa ylinopeutta ohituskaistakohdan oikealla kaistalla ja antaisivat niiden mennä, jotka ajavat vasemmalla.
mikahe:
Oliskohan siinä mitään järkeä, että olisi eri rajoitukset vasemmalla ja oikealla? Tällöin ohitus olisi mahdollista vain, jos ohituskaistaosuuden alkaessa olet riittävän lähellä ohitettavaa? Eihän sillä letkan vetäjällä mitään ohitustarvetta ollut, joten siksi kerkiäisi ajamaan pari kilometriä muita hitaammin. Sama myös sillä, joka on liian kaukana ohitettavasta.
Joskus jos on 100km/h rajoitus vain ohituskaistaosuudelle (molemmilla kaistoilla) erityisen monella ohitettavalla tuntuu olevan tarve kiihdyttää sille suuremmalle sallitulle nopeudelle, ja ohituskaistan idea jonojen purkajana tehokkaasti vesittyy.
drive:
On tosiaan selvä ero siinä, millä nopeudella ajaen on tulossa nopeamman ohittamaksi. Jos itsellä on tikkarinopeus edes mittarissa, todellisesta puhumattakaan, eivät kaikkein huonoimmat ohittajat saavuta ollenkaan.
Rahtari-80 ajaessa alkaa löytyä erilaisia ohittajia. Heille on suuri hämmennyksen aihe kun he tavoittavat jonkun, joka ei olekaan niin pelottavan iso, että sen taakse pitää jäädä 10 metrin päähän piiloon, ettei se vaan huomaa isoista peileistään.
Kieltämättä näiden heittäminen takaa edelle tapahtuu moottoripyörällä aika paljon kätevämmin kuin autolla. Mutta toimii se, jos edelläajavalla on motiivi poistua jo huonon ajotapansa osoittaneen lähietäisyydeltä.
drive:
Eipä tuosta taitaisi olla erityistä hyötyä. Nytkään ongelmana ei ole rajoitukset vaan niiden noudattaminen. Eli nämä kiusaa tekevät haluavat vetää mahdollisimman pitkää jonoa perässään. Ja sitten kun joskus kotio saapuvat varmaankin avautuvat perässä roikkujista jollain nettipalstalla.
En ole onnekseni vielä sellaisilla ohituskaistapätkillä ajellut, missä nopeusrajoitus nousisi niiden kohdalla. Sellainen järjestely legalisoi sen mitä nuo tientukot harrastavat jo nytkin - ja todennäköisesti pahentaa yleistä hölmöilyä muuallakin.
EDIT:
Suomi v.1939-1945: "Myöhän sitä ollaan rosvoja, kun rajoja ylitetään. Toiset sitä vaan turvallisuuttaan varjelee, kun rajoja siirtelevät."
Suomi v.1973-: "Myöhän sitä ollaan rosvoja, kun nopeusrajoituksia ylitetään. Toiset sitä vaan liikenneturvallisuutta varjelee, kun tientukkoina köröttelevät."
Kyllästyin ruuhkassa seisomiseen ja kurvasin jalankulkuväylän kautta toiseen suuntaan.
En hidastanut töyssyyn.
Meidän kylällä on sen verran loivat töyssyt, että virittämättömät mopotkin niistä keulii.
Nokia - Menneen talven Lumia
Mitäs tässä? - 7G:tä odotellessa
räkneejä:
Mitäpä sitä turhaan hidastamaan
https://www.youtube.com/watch?v=AZxu3DxClHU
Peesailin hälytysajoneuvoja. Eivät menneet hirveän kovaa vaikka mukamas olivat hälytysajossa - minkä kyllä ymmärtää kun osa autoilijoista on ihan sokeita eivätkä katso ollenkaan peileihin, vaikka takaa tulee noepampia ohi.