Oman ajamisen turvallisuusoptimointi

187 kommenttia
12346
  • Herbert:

    Jäikö jotain huomaamatta (esim. tutulla tiellä jokin liikennemerkki)


    Touché :-(



    Moottoripyöräilijän yksi kuolemansynti on unohtunut oikea vilkku, mihin reagoin jo vuosia sitten palauttamalla vilkun kahdesti. Ensin normaalisti ja sen jälkeen heti aiotun matkanopeuden vakiinnuttua aina uudelleen varmistus.



    Mutta se rajoitusmerkki heti kääntymisen jälkeen on myös minulle tyypillinen virhe...mikäs rajoitus tässä olikaan? Ja tämä on siitä paha, että se on roikkunut mukana pitkään. Omien virheiden jahtaamisen teemaviikot yleensä "pilaavat" noita virheitä, koska vahdittujen hutien esiintymistiheys laskee.



    Mutta joudun myöntämään tämän pysyneen vuosia, joten pitänee lisätä kääntymisen vakioproseduureihin mielessään valokuvata se merkki...

      
  • Herbert:

    on vaarallista antaa valtaa sille, että aletaan keksiä parempia sääntöjä kuin mitä lakiin on kirjattu. Läheskään kaikille ei riitä edes miljoona kilometriä ja vaikka riittäisikin, tuohon mahtuu paljon monenlaista tapahtumaa.


    Aivan. Vaikka itsekin tulee joskus (omasta mielestä ) selvissä tapauksissa sääntöjä oiotuksi, on tuollaisissa valinnoissa aina virheellisen tilannearvion riski.



    Mutta myös sääntöjen noudattaminen vaatii enemmän kuin lain tekstin tuntemisen. Sopivaa turvaväliä, riittävää tilaa ohitukseen, sopivan leveästi ja sopivan ajoissa ryhmittymistä ja riittävän tiukkaa kääntymissääntöjen noudattamista ja monta muuta asiaa on vaikea mitoittaa oikein ellei ymmärrä niiden tarkoitusta.



    Esimerkkinä vaikkapa suuntavilkku, jota oletan suuren osan kuljettajista omasta mielestään käyttävän ainakin useimmiten. Monilla silti vilkun käyttö jää hyödyttömäksi säännön kirjaimen toteuttamiseksi, koska sen merkitystä ei ole ymmärretty ja siksi ajoitus on väärä.

      
  • Kommentissani 7.8.2013 totesinkin seuraavasti: "Ajotaito muodostuukin sääntöjen tuntemuksen ja niiden käytön summasta."



    Tuolla en suinkaan tarkoittanut lakikirjan opettelemista ulkoa ilman, että ymmärtää sisältöä.

      
  • Herbert:


    Tuolla en suinkaan tarkoittanut lakikirjan opettelemista ulkoa ilman, että ymmärtää sisältöä.




    Kaikkein typerintä onkin tuntea laki, mutta jättää se tietoisesti soveltamatta käytännössä.



    Minulta löytyy vielä jonkin verran ymmärrystä niille jotka eivät oikeasti tiedä tai osaa. Niitä on viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana ajokortin ajaneista käytännössä olematon määrä. Paljon enemmän on niitä, jotka tietävät ja halutessaan myös osaisivat mutta silti aivan tietoisesti toimivat toisin.

      
  • AkiK:


    Kaikkein typerintä onkin tuntea laki, mutta jättää se tietoisesti soveltamatta käytännössä.




    Kyllä minä keksin paljon typeriämpiäkin tekoja. Ethän nyt vain väitä, että itse et ole koskaan syyllistynyt mainitsemaasi kaikkein typerimpään tekoon?



    Kumpaa muuten pidät vaarallisempana, sellaista kuljettajaa, joka tietää rikkovansa jotain sääntöä vai sellaista, joka rikkoo sääntöä tietämättään?





      
  • Vuosituhannen vaihteen jälkeen luin motoristeille sattuneiden kuolemaan johtaneiden hirvikolarien tapausselostuksia.



    Osoittautui, että mahdollisuudet hirvikolarin välttämiseen väistämällä tai jarruttamalla ovat todella heikot. Seitsemässä hirvikolarissa kymmenestä mainitaan tilanne niin yllättäväksi, että kuljettaja ei ehtinyt tehdä yhtään mitään. Eri vuosien tilastot ovat erilaisia, mutta tuossa otannassa suurin osa kolareista sattui satasen rajoituksella ja mukana oli vain yksi "tilastotappio" 80 nopeudesta.



    Ainakin moottoripyörällä on tullut tavaksi pudottaa aamu- ja iltahämärissä hirvivaaran alueella marssivauhti rahtari-80, jota on suhteellisen helppo ajaa pyörällä, vaikka muut menevätkin nopeammin.

      
  • Ostin "väliaikaiseksi" autoksi romukuntoisen Renault Meganen. Sillä ei tule ajettua mainittavaa ylinopeutta. Satasen alueellakin huomaan ajelevani noin yhdeksää kymppiä. Muut ajavat ohi.



    Syy vaatimattomaan vauhtiin on se, että auto meluaa ja tärisee niin kovasti, että maltillisetkin nopeudet tuntuvat suurilta. Lisäksi pelottaa, että se hajoaa lopullisesti milloin tahansa, joten kaasua tekee mieli käyttää varovasti. Kun auto piiputtaa, se ei kysy paikkaa... (tässä se päätti viettää muutaman tunnin, kunnes Googlesta löytämilläni ohjeilla onnistuin suostuttelemaan sen taas liikkeelle.)



    http://kuvaton.com/k/YKVs.jpg



    Autot voitaisiin tehdä äänekkäiksi ja heikkotehoisiksi ja kaikin puolin epämiellyttäviksi, jotta niillä ei ajettaisi kovaa. Nyt tilanne on päinvastainen, eli autot tehdään suurempaa nopeutta silmällä pitäen kuin mitä niillä saa ajaa. Saksaan autotehtaan voisivat tehdä aivan omat autonsa, niin kauan kuin siellä vielä saa ajaa kovempaa kuin muualla.

      
  • SO2001:

    Autot voitaisiin tehdä äänekkäiksi ja heikkotehoisiksi ja kaikin puolin epämiellyttäviksi, jotta niillä ei ajettaisi kovaa. Nyt tilanne on päinvastainen, eli autot tehdään suurempaa nopeutta silmällä pitäen kuin mitä niillä saa ajaa. Saksaan autotehtaan voisivat tehdä aivan omat autonsa, niin kauan kuin siellä vielä saa ajaa kovempaa kuin muualla.


    Se olisi varmaan halvempaakin, mutta olisikohan kaupallisesti menestyvä resepti? Mutta on sinulla sen verran pointtia, että hintaa lisättäessä auton ajamisen kokemusta usein muutetaan tietoisesti etäisemmäksi, kun taas kalliimman moottoripyörän kuljettajalle tarjotaan entistä tarkempaa tietoa tapahtumista pyörän alla.



    Yli 200 km/h huippua kulkeva auto menee samoilla välityksillä suomalaisella valtatiellä hyvin lähellä kulutusoptimiaan. Huippunopeuden rajoittaminen vaikkapa 120 km/h ei merkitsisi kolmen suurimman vaihteen jättämistä pois, vaan pitkiä välityksiä tarvittaisiin edelleen taloudellisuuden vuoksi. Jos taas moottori vaihdettaisiin vain juuri ja juuri 120 km/h pystyvään, silloin tingitään muustakin kuin huippunopeudesta.



    Omassa autossani on myös elektroninen nopeuden rajoitin, mutta sitä ei tule käytetyksi. Nopeus pysyy muutenkin kohtuudessa ja Mersun rajoitin on tehty niin paranoidiksi, että sitä ei saa toimimaan yhtä aikaa cruisen kanssa. Eli rajoitin ja cruise on, mutta käyttöliittymä on tehty siten, että kuljettaja joutuu valitsemaan kumpaa käyttää.



    Onneksi mikään ei estä hiljaisen ja mukavan auton kuljettajaa tinkimästä ainoastaan nopeudesta.

      
  • 740 GLE:

    ...
    Ainakin moottoripyörällä on tullut tavaksi pudottaa aamu- ja iltahämärissä hirvivaaran alueella marssivauhti rahtari-80, jota on suhteellisen helppo ajaa pyörällä, vaikka muut menevätkin nopeammin.




    Vauhdin hidastaminen on olennainen keino välttää hirvikolarit. Jos ajan pahimpaan hirviaikaan aamu-tai illtahämärissä hirvivaara-alueella vähennän reilusti vauhtia. 100 km/h:n rajoitusalueella vauhti voi hyvinkin olla alle 80 km/h ainakin silloin, kun muita kulkijoita on vähän. 80 km/h:n alueella tiputan rajoitusnopeudesta riippumatta liikenteen määrästä.



      
  • Hirviukolarin riskiä voi tietysti henkilökohtaisella tasolla vähentää tuolla tavalla. Kansallisella tasolla se ei silti tule toimimaan kuin vihreiden kettutyttöjen päiväunissa. Toisaalla tuli hirviasiaa käsiteltyä suhteellisen perusteellisesti. Hirvistä jatkan mielelläni keskustelua tuolla:



    https://tekniikanmaailma.fi/keskustelu/t6837,60

      
  • En muista oliko tämä jo aiemmilla sivuilla, mutta toisessa keskustelussa minua muistutettiin erityisesti ohituksiin liittyvistä virheistä nähdyn ymmärtämisessä (kiitos muistutuksesta, E2800 ! ).



    Ohitettavan ja ohittajan kulkusuunnassa oikeanpuoleiselta sivutieltä heitä vastaan vasemmalle kääntyvä on ohittajalle paha ansa. Näitä kolareita sattuu harvoin, mutta aina kun kolahtaa käy pahasti, koska tilanne tulee silmille äkillisesti.



    Korjauksena etenkin ison näköesteen ohitus lähtee riittävän kaukaa ohitettavan takaa, että ohittaja voi varmistaa myös ohitettavan oikean puolen.

      
  • Vielä pahempi ansa se on, jos tulee vasemman puoleiselta sivutieltä. Näin siksi, että oikean puoleiselta sivutieltä päätielle vasempaan kääntyvä joutuu huolellisesti varmistamaan molemmista suunnista lähestyvät autot. Vasemman puoleiselta sivutieltä kulkusuunnassaan oikealle eli ohittajia vastaan kääntyvä voi varmistaa huolellisesti vain vasemmalta tulijat. Omaa kaistaa vastaan ajava yllättää tämän.

      
  • Hyvä lisäys Herbertiltä yllä, mutta sivutieltä eri puolilta ohittajan suuntaan kääntyvät eivät ole sama riski, koska niiden syntymekanismi ja väistäminen ovat erilaiset.



    Ohittaja näkee vasemmalta vastaan kääntyvän hyvissä ajoin, kunhan muistaa, että tämä saattaa katsoa vasemman olkansa yli eikä omaan ajosuuntaansa. Oikealta ohitettavan editse kääntyvä tulee yllärinä suoraan eteen.



    Sivutieltä kääntyjien kannalta toisen pitää ymmärtää liikkuvan näköesteen merkitys ja toisen katsoa ajosuuntaansa. Aika moni lähtee ajamaan oikeaan ja katsoo olkansa yli vasempaan.



    Motoristeille tämän pitäisi olla helppo nakki, koska motoristin EAK:ssa opetetaan erityisesti liikkeelle lähtiessä, pysähtyessä ja kääntäessään katsomaan ajosuuntaan, sinne mihin on pyrkimässä. Vaikka pyörällä olen tuota tietoisesti opetellut, silti onnistuin itsekin aiheuttamaan autolla yhden läheltä piti tilanteen vasemmalle katsoen ja oikealle kääntäen.

      
  • Käytännössä on samantekevää, kumpi on vaarallisempi tilanne, koska molemmat ovat niin vaarallisia, että ne on otettava vakavasti.



    Jos hiuksia aletaan halkoa, minusta ohittajaa vastaan kääntyvä on sikäli hankalampi tapaus, että autot kohtaavat toisensa nopeasti, koska sivutieltä tuleva ajaa tätä vastaan. Ohittajan ainoa mahdollisuus on jarrutus, koska oikealla ei ole tilaa. Tilannetta pahentaa se, että käytännössä oikealle kääntyvällä ei ole mitään havaintoa ohittajasta ennenkuin kääntyjä on kääntynyt ja lopettaa tämän kanssa samaan suuntaan ajavien tarkkailun. Helposti pari sekuntia siihenkin menee ja siinä ajassa ohittaja onkin jo n. 50 m lähempänä. Sekunti lisää ja vasta sitten kääntyjä alkaa tehdä jotain estääkseen törmäyksen. Itse väistämiseenkin kuluu aikaa, joten tiukaksi voi tilanne muodostua.



    Sivutieltä oikealle kääntyvä ei tule aivan eteen, koska ottaa huomioon ohitettavan. Ohittajalla ei yleensä ole niin paljon enemmän nopeutta, että tilanne muodostuisi yhtä tiukaksi kuin vastaantulijoiden kohdalla. Lisäksi ellei ohitus ole turhan tiukka, voi ohittaja jatkaa vastaantulijoiden kaistalla hetken ajan ja saada siitä pelivaraa tilanteeseen. Itse voi siis ohittajana vähentää tällaisen tapauksen yllätyksellisyyttä toisin kuin vastaan tulevan auton kohdalla, minkä yllättävyyden ratkaisee täysin vastaantulijan kääntymisen ajoitus.

      
  • Herbert:

    Käytännössä on samantekevää, kumpi on vaarallisempi tilanne, koska molemmat ovat niin vaarallisia, että ne on otettava vakavasti.


    Juuri näin. Ja huomioon ottaminen tarkoittaa sellaisen ajotavan omaksumista rutiiniksi, että eliminoi riskin olipa itse kummassa tahansa roolissa.



    Herbert:

    minusta ohittajaa vastaan kääntyvä on sikäli hankalampi tapaus, että autot kohtaavat toisensa nopeasti, koska sivutieltä tuleva ajaa tätä vastaan. Ohittajan ainoa mahdollisuus on jarrutus, koska oikealla ei ole tilaa.


    Minä tarkoitin myös ohittajaa vastaan kääntyvää. Sinä puhut ohittajan vasemmalta puolelta häntä kohden kääntyvästä, minä ohittajan oikealta puolelta ohitettavan edestä ("tuosta vielä ehtii..." ) ohittajaa kohti kääntyvää. Molemmat jättävät ohittajalle vähän valintoja, jos tilanteen antaa muodostua akuutiksi.



    Juuri siksi nämä kumpikin tilanne kannattaa välttää jo ennalta.



    Herbert:

    Tilannetta pahentaa se, että käytännössä oikealle kääntyvällä ei ole mitään havaintoa ohittajasta ennenkuin kääntyjä on kääntynyt ja lopettaa tämän kanssa samaan suuntaan ajavien tarkkailun.


    Ja tässä se virhe onkin. Kolmion takaa tuleva eliminoi tämän riskin kokonaan ajamalla autoa moottoripyörän tavoin, vaikkei motoristin katsetekniikkaa tarvitakaan auton pystyssä pitämiseen hidasajossa.



    Muiden muassa minut otettiin MP-koulutuksessa kiinni tästä virheellisestä toimintatavasta katsoa vasemmalle ja ajaa oikealle. Tämä kuulostaa aivan pöljältä kun se sanoo ääneen, mutta moni tekee niin. Aiemmilla sivuilla kerroin, kuinka meinasin itse kolmion takaa kääntyessäni kolaroida päin risteyksessä ohittajaa juuri näin.



    Riski on helppo eliminoida, mutta vaatii tietoisen päätöksen. Risteys väistettävistä suunnista varmistetaan ensin ja jos päätetään ajaa, sitten katsotaan minne ajetaan. Kaikilla pyörillä ihan hidas valuttelu ei käy aivan helposti, joten pyörän joutuu toisinaan pysäyttämään katsoakseen ensin ja ajaakseen sitten. Autolla homma käy helpommin, mutta periaate on ihan sama:



    Jos tilanteen varmistettuasi päätät mennä, katso minne ajat.

      
  • 740 GLE:

    Minä tarkoitin myös ohittajaa vastaan kääntyvää.




    Ok. Ohitettavan nokan edestä ohittajaa vastaan kääntyvä onkin erityisen ikävä yllätys, koska tiukkaan väliin itsensä tunkeva joutuu kiihdyttämään voimakkaasti ja keskittämään huomionsa ohitettavan alta pois ehtimiseen.





    Muiden muassa minut otettiin MP-koulutuksessa kiinni tästä virheellisestä toimintatavasta katsoa vasemmalle ja ajaa oikealle. Tämä kuulostaa aivan pöljältä kun se sanoo ääneen, mutta moni tekee niin. Aiemmilla sivuilla kerroin, kuinka meinasin itse kolmion takaa kääntyessäni kolaroida päin risteyksessä ohittajaa juuri näin.




    Olen narauttanut aikanaan itseni samasta virheestä. Vieläkään ole varma, että aina hoitaisin riittävän hyvin hoitaisin osuuteni. Tiedostan kuitenkin tilanteen ja siksi osaamiseni kehittyy jatkuvasti. Olen huomannut myös sen, että muut tekevät näitä virheitä. Huolestuttavaa on se, kun kuljettaja sanoo olevansa riittävän taitava, eikä enempää tarvitse erityisesti opetella.

      
  • 740 GLE:


    Riski on helppo eliminoida, mutta vaatii tietoisen päätöksen. Risteys väistettävistä suunnista varmistetaan ensin ja jos päätetään ajaa, sitten katsotaan minne ajetaan.




    Seuraava ei varsinaisesti liity edellä käsiteltävään aiheeseen (ohitukset), mutta risteyksestä on kuitenkin kysymys.



    Kesän aikana olin vähällä kaksi kertaa liiskata moottoripyöräilijän samassa risteyksessä. Kyseessä on valtatien liittymä, jossa sivutie liittyy viistosti valtatiehen ilman minkäänlaista kiihdytyskaistaa. Risteykseen sivutieltä saapuva autoilija joutuu katsomaan jyrkästi vasemmalle takaviistoon nähdäkseen valtatiellä ajavat autot.



    Ajaessani risteykseen katsoin tavanomaiseen tapaan sivupeilistä, tuleeko valtatiellä autoja. Näin, että sieltä tulee yksi rekka. Odotin, kunnes se oli mennyt ohi, ja painoin kaasua. En ollut huomannut, että rekan takana näkymättömissä oli moottoripyörä. Niinpä olin vähällä törmätä siihen. Onneksi onnettomuudelta kuitenkin vältyttiin.



    Toinen tapaus oli saman tyyppinen. Näin kuinka valtatiellä tuli pari autoa ja niiden perässä moottoripyörä. Sen jälkeen tie oli tyhjä. Kun autot ja moottoripyörä olivat menneet, painoin kaasua. En ollut huomannut, että moottoripyöriä olikin kaksi. Ne ajoivat lähellä toisiaan ja ilmeisesti eri kohdissa tietä niin, että etummainen peitti takimmaisen näkyvistä. Ehkä moottoripyörät eivät olleet suunnastani katsoen kokonaan limittäin, mutta huomasin kuitenkin vain ensimmäisen niistä.



    Syyllinen mahdolliseen onnettomuuteen, jota ei onneksi tapahtunut, olisin tietysti ollut pelkästään minä. Mutta se ei olisi autooni törmännyttä moottoripyöräilijää lohduttanut.



    Ajoetäisyydet liittyvät näihin tilanteisiin siten, että jos ensimmäisessä tapauksessa moottoripyöräilijä olisi ajanut kauempana rekan takana, olisin todennäköisesti huomannut hänet. Jos toisessa tapauksessa moottoripyöräilijät olisivat ajaneet kauempana toisistaan, olisin huomannut molemmat. Tämän toteaminen ei poista syyllisyyttäni. Liikenteessä kannattaisi kuitenkin myös syyttämän osapuolen ottaa huomioon se, että omalla ajamisellaan ei luo olosuhteita, joissa jonkun osapuolen mahdollisuus ja todennäköisyys turvallisuuden vaarantamiseen lisääntyy.



    Itse yritän ottaa tapauksista opiksi ja katsoa entistäkin tarkemmin päätien liikennettä ja mahdollisia toisten takana piilossa olevia ajoneuvoja. Liikenneympäristön suunnittelulla voitaisiin todennäköisesti jonkin verran vaikuttaa asioihin. En tiedä, ovatko maanteiden ”giljotiiniristeykset” tilastojen mukaan turvallisempia vai vähemmän turvallisia kuin kiihdytyskaistoilla varustetut risteykset. Ne tuntuvat turvattomimmilta, mutta joskus asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Turvattomilta vaikuttavissa paikoissa voidaan ajaa varovaisemmin kuin turvallisilta vaikuttavissa, jolloin lopputulos onkin käänteinen. Jos näin ei ole, niin siinä tapauksessa maanteiden liittymien järjestelyissä nykyisin vallalla oleva tapa tehdä risteyksistä vaarallisen tuntuisia rajoittamalla näkyvyyttä istutuksilla ja meluvalleilla ja liikennemerkeillä ja kaiteilla sekä tukkimalla väistämismahdollisuudet kavennuksilla ja kivikorotuksilla on huolestuttava.

      
  • USA:ssa arvioidaan, että älypuhelimet, navigaattorit, pelit ynnä muut laitteet ja eväät ym joita ajon aikana räplätään (distracted driving), aiheuttavat maassa vuosittain noin 3 miljoonaa onnettomuutta. Tuossa olisi vähän optimoitavaa Suomenkin liikenteeseen.

      
  • SO2001:

    Kesän aikana olin vähällä kaksi kertaa liiskata moottoripyöräilijän samassa risteyksessä. Kyseessä on valtatien liittymä, jossa sivutie liittyy viistosti valtatiehen ilman minkäänlaista kiihdytyskaistaa. Risteykseen sivutieltä saapuva autoilija joutuu katsomaan jyrkästi vasemmalle takaviistoon nähdäkseen valtatiellä ajavat autot.

    Ajaessani risteykseen katsoin tavanomaiseen tapaan sivupeilistä, tuleeko valtatiellä autoja. Näin, että sieltä tulee yksi rekka. Odotin, kunnes se oli mennyt ohi, ja painoin kaasua. En ollut huomannut, että rekan takana näkymättömissä oli moottoripyörä. Niinpä olin vähällä törmätä siihen. Onneksi onnettomuudelta kuitenkin vältyttiin.


    Itsekin pyörää ajavana ihmetyttää monien motoristien tapa ajaa pyörää kuin katumaasturia, hyvin lähellä edellä ajavan katon yli maailmaa katsellen.



    Siinä myy oman pelitilan lisäksi muiden näkemän kovin halvalla. Henkilöauton ja sen yli näkyvän mattamustan kypärän yhdistelmä näyttää etuviistosta aika tasan samalta kuin pelkkä autokin.



    Kertomassasi "töksö" liittymässä ei vilkuilla pysty paljon kommunikoimaan aikeitaan, jotka ovat useimmiten muutenkin täysin ilmeiset. Mutta mihinkäs kohtaan ajoradalla käännyit heti lyhyen liittymän jälkeen? Tiukasti oikeaan laitaan, tai ahtaassa risteyksessä jopa reunaviivan päälle kääntyminen jättää mahdollisesti huomaamatta jääneelle samaan suuntaan ajavalle tilaa korjata oma havaintovirhe.



    Ei se tietenkään anna lupaa kääntyä huolimattomasti. Mutta jokaiselle tulee 40 - 50 vuoden ajovuosien aikana vähintään muutama havaintovirhe risteyksessä kääntyessä. Sellaisen sattuessa on hyvä, jos on jättänyt väistettävälle tilan mennä (läheltä ) ohitse. Oma moka kuumottaa korvia torvien soidessa, mutta minun erehdykseni ajoissa ohi ajavalle jää tilaa välttää osuma.

      
  • SO2001:

    Toinen tapaus oli saman tyyppinen. Näin kuinka valtatiellä tuli pari autoa ja niiden perässä moottoripyörä. Sen jälkeen tie oli tyhjä. Kun autot ja moottoripyörä olivat menneet, painoin kaasua. En ollut huomannut, että moottoripyöriä olikin kaksi. Ne ajoivat lähellä toisiaan ja ilmeisesti eri kohdissa tietä niin, että etummainen peitti takimmaisen näkyvistä. Ehkä moottoripyörät eivät olleet suunnastani katsoen kokonaan limittäin, mutta huomasin kuitenkin vain ensimmäisen niistä.

    Syyllinen mahdolliseen onnettomuuteen, jota ei onneksi tapahtunut, olisin tietysti ollut pelkästään minä. Mutta se ei olisi autooni törmännyttä moottoripyöräilijää lohduttanut.


    Aletaan olla sen asian äärellä, jonka perusteella olen matkakumppanieni kanssa sopinut matka-ajossa parin sadan metrin etäisyyksistä pyörien välillä. Jokainen pyörä näkyy yksilönä ja jokaiseen väliin mahtuu ohittaja tai ohitettava ilman sovittamista. Ajaminen on helppoa ja jokaisen pyörän kuljettaja tekee omat valintansa oman tilanteensa pohjalta yksi kerrallaan eikä ryhmänä.



    Motoristin kannalta kuvaamasi tilanne on vakio hälyharjoitus. En syytä sinua, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, että ihminen näkee sitä, mitä hän tietää näkevänsä. Koska vain autoa ajavan maailmassa ei ole moottoripyörää, hän ei oikeasti näe moottoripyörää ennen kuin se (melkein ) osuu häneen.



    Tämän havaintovirheen äärimmäinen ilmentymä oli vakava risteyskolari joitain vuosia sitten, kun pakettiauton kuljettaja ei nähnyt suoraan vastaan tulevaa poliisimoottoripyörää strobot ja sirrat päällä ja kääntyi suoraan eteen.



    Omaksi terveydekseen motoristin pitää olettaa olevansa näkymätön etenkin autojonon hännillä autojen takana.



    Saman teeman toinen variaatio on sivutiellä kolmion takana kiltisti vuoroaan odottava autoilija, joka näkee ehkä kummastakin suunnasta tulevat autojonot, joita odottaa rauhassa. Jonojen hännät kohtaavat toisensa suunnilleen risteyksen kohdalla. Pahimmillaan motoristin edellä ajava auto poistuu risteyksestä hieman ennen viimeistä vastaantulevaa autoa, jolloin tämä viimeinen vastaantulija houkuttelee kolmion takana odottavan katsomaan väärään suuntaan, ellei ole huomannut pyörää.



    Tuossa tilanteessa pyöräillessäni töräytän lyhyesti torvea viimeisen auton tullessa risteykseen, kaksi sormea nousee jarrukahvalle ja silmät kurkkaavat ensin taustan, sitten risteyksen oikealle. Voiko jarruttaa, vai pitääkö yrittää väistää oikealle?

      
  • Herbert:

    Ok. Ohitettavan nokan edestä ohittajaa vastaan kääntyvä onkin erityisen ikävä yllätys, koska tiukkaan väliin itsensä tunkeva joutuu kiihdyttämään voimakkaasti ja keskittämään huomionsa ohitettavan alta pois ehtimiseen.


    Aivan. Tässä on loivan ja avoimen vasemman kaarteen näennäisen hyvän ohituspaikan riski, joka ohittajan on syytä ymmärtää.



    Ja myös kolmion takaa kääntyvän, liikkuvan näköesteen kannalta.

      
  • Uusi havainto nimimerkin Hank_80 linkittämänä toisessa keskustelussa. Kannattaa olla tietoinen tästä:

    https://yle.fi/uutiset/3-9234552

      
  • Pienestä se on kiinni. Kapea tie, vastaantulijan varominen ja suojatie. Kaikki noteerattu ja varovaisuutta noudattaen eteenpäin, hiljalleen hidastaen. Homma ok? Ei, suojatien eteen oli pysäköity auto, jonka tajusin liian myöhään. Onneksi katveessa ei ketään ollut, suojatien toki tyhjäksi totesin jo aiemmin. En kuitenkaan voinut nähdä, että pysäköidyn autonkaan takana ei ole ketään.

    Millä nämäkin saisi leikattua pois. Joku ehkä ihmettelee, mitä kamalaa tuossa oli, varmaan suurin osahan siitä pysähtymättä ajaa. Totta varmaan, mutta minä en halua ajaa tuurilla vaan taidolla. Ei kummelimaisesti päinvastoin.

      
  • Herbert: "Kapea tie, vastaantulijan varominen ja suojatie. Kaikki noteerattu ja varovaisuutta noudattaen eteenpäin, hiljalleen hidastaen. Homma ok? Ei, suojatien eteen oli pysäköity auto, jonka tajusin liian myöhään."

    Näit suojatien, mutta et sen eteen pysäköityä autoa? Oliko se jonkun isomman auton katveessa vai miksi et huomannut autoa? Vai etkö vaan hidastanut tarpeeksi suojatietä lähestyessäsi? Pääasiahan tässä on, että valmistautuu tarvittaessa pysähtymään ennen suojatietä, oli sen eteen pysäköitynä ajoneuvo tai ei. Lain mukainen viisimetrinen ei takaa riittävää näkyvyyttä suojatielle tai sen kohdalla jalkakäytävälle läheskään aina, isomman ajoneuvon kohdalla ei juuri koskaan.

      
  • Aiemmilla sivuilla on saman haasteen vaikeampi osa, eli vastaantuleva auto, joka jostain syystä joutuu pysähtymään keskelle risteystä tai heti sen jälkeen jättäen katveen suojatien minusta katsottuna vasemman puoleiseen päätyyn.

    Samaa autoa odottanut jalankulkija ehtii parissa sekunnissa suojatielle. Itsellä kävi myös aiemmin Herbertin yllä kuvaaman kaltainen kämmi, jossa vasta suojatielle ajaessani säikähdin, etten voinut nähdä aiemmin minua kohden liikkuneen, mutta risteykseen näkemäesteeksi jumittuneen taakse suojatielle.

    Liikkuvat näköesteet ovat hankalimpia mieltää sellaisiksi, koska tilanne muuttuu koko ajan. Periaateratkaisuna tässäkin toimii muistaakseni Herbertin kehotus vuosien takaa korvata huono opittu tapa

    "En näe ketään väistettävää" ei riitä

    tilalle tämä: "Näen ettei ole ketään väistettävää"

      
  • Edelliseen liittyen, ensimmäinen näköeste on usein hyvin lähellä.

    Kuinka moni katsoo risteykseen tullessaan etuvasemmalle A-pilarin molemmin puolin?

      
  • 740 GLE: "Kuinka moni katsoo risteykseen tullessaan etuvasemmalle A-pilarin molemmin puolin?"

    Pakkohan se on nykyautoilla, jos ei ole väyrysen silmiä. Pää pyörii jo ennen risteystä muutenkin vähän joka suuntaan ja jos vielä sattuu olemaan repsikka näköesteenä oikealle, pyydetään apusilmiä käyttöön siihen suuntaan ja vähintäänkin väistämään kuskin katseen tieltä.

      
  • FARwd: "Näit suojatien, mutta et sen eteen pysäköityä autoa? Oliko se jonkun isomman auton katveessa vai miksi et huomannut autoa? Vai etkö vaan hidastanut tarpeeksi suojatietä lähestyessäsi?"

    En osaa selittää tapahtumaa loogisesti. Luultavasti ahdas tie ja vastaantulija (tuleeko minun puolelle vai pysyykö omalla) vei sen verran huomiota, että se yhdistettynä pieneen herpaantumiseen tuotti tällaisen tuloksen. Vauhti oli jo valmiiksi alhainen ja jarrutin lisää lähestyessäni suojatien kohdalla vastaantulijaa. Näin myös pysäköidyn auton, joka oli joku tavallinen henkilöauto eli konepellin yli oli edes jonkinlainen näkyvyys verrattuna esim. pakettiauton aiheuttamaan katveeseen. Jostain syystä en kuitenkaan rekisteröinyt sitä, että se oli liian lähellä suojatietä eli katve siitäkin aiheutui.

    740 GLE:n mainitsema periaatteeni ei siis toteutunut. Ainoa hyvä puoli tilanteessa oli se, että tajusin tehneeni virheen.

      
  • FARwd: "Pää pyörii jo ennen risteystä muutenkin vähän joka suuntaan ja jos vielä sattuu olemaan repsikka näköesteenä oikealle, pyydetään apusilmiä käyttöön siihen suuntaan ja vähintäänkin väistämään kuskin katseen tieltä."

    Hyvän matkustajan tuntomerkki on mielestäni se, että pysyy risteysajossa selkä ja pää penkissä kiinni. Monella on tapana kuikuilla sivulle, jolloin selkä irtoaa penkistä ja kaveri peittää kuskilta näkyvyyden oikealle. Se + penkki + b-pilari tekeekin jo melkoisen katveen.

    Apusilmät sitten käyttöön vain, jos kuski pyytää.

      
  • muokattu 24.09.2019 20:28

    Sivulla 2 on keskusteltu 7 vuoden takaisen tekniikan nojalla lähi- ja kaukovalojen vaihdosta. Tilanne on nykyisillä valoilla muuttunut olennaisesti tuosta keskustelusta, kun osa kuskeista ajaa yhä samoilla valoilla kuin silloin, matriisi-LEDeillä ajavat eivät vaihda valoja enää lainkaan ja toisaalta lisävalojen laillinen teho on moninkertaistunut. Liikenneturvakin on hieman pehmentänyt suositustaan ja nyt kehotetaan vaihtamaan kaukovaloille viimeistään kohdattaessa:

    https://www.liikenneturva.fi/fi/ajankohtaista/liikennevinkki/valoa-pimeyteen-pitkilla-muita-haikaisematta

    "Kaukovalot voi kytkeä uudestaan päälle vähän ennen vastaantulevan auton sivuuttamista tai viimeistään sen kohdalla"

    Toiminta kannattaa miettiä omien valojensa kannalta. Oikein suunnatuilla halogeenivaloilla ei saa suurta häiriötä aikaan ja xenonpolttimon hitaan syttymisen vuoksi xenon-lisäkaukovalot voi vaihtaa jo vähän ennalta. Mutta tehokkaat ja nopeasti syttyvät LED-lisävalopanelit on syytä kytkeä vasta kohdattaessa.

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit