Seuraavassa TM:ssä on juttu sähköavusteisista polkupyöristä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Suomessa asuessani pidin niitä kokolailla turhina. Ajattelin, että pitäähän sitä nyt pärjätä pelkällä lihasvoimalla.
Tokioon muutettuani huomasin kuinka yleisinä ne ovat täällä. Hämmästys oli vielä suurempi kun japanilainen perheenäiti kiihdytti sellaisella kahden lapsen ja ostosten kanssa musta ylämäessä ohi.
Välillä on ollut kolmekin lasta ja ostokset. Isoin tarakalla turvaistuimessa, keskimmäinen edessa omassa istuimessaan ja pienin äidin rinnoilla repussa. Mukana vielä ostokset roikkumassa tangossa. Ja tuo tuo koko paketti liikkuu ihmeen kevyesti. Amerikassa vastaava perhe tekisi kauppareissun kahden tonnin citymaasturilla. Suomessa farmariautolla. Japanissa ei ammuta yli.
Täytyy sanoa, että mainion oloinen väline. Toivottavasti tässä TM:n testissä on edes yksi japanilainen fillari, sillä näkemäni mukaan ne toimivat hyvin ilman lastentauteja.
Yleareenasta löytyy kevään viimeinen puskuri, jossa testattii kahta mallia.
drive:
Mutta kyllä on pyörillä hintaa, ns. kotimaisilla meinaan! Tuolta nettikaupastahan saa samalla hinnalla ainakin kolme. Eikä voi laatu olla kolme kertaa huonompaa. Kaukomailtahan kaikki tulee kuitenkin.
Mutta eihän noita halpoja kukaan "kehtaa" testailla, menisi kotimaisilta markkinat!
Mukavia pelejä ja tuo sähkö avustaa aika merkittävästi todellakin. Kokeilin noin vuosi sitten. Aivan vastikään radiosta tuli ohjelma, jossa testasivat tuommoisia. Kertoivat, että viimevuotisiin malleihin nähden on tullut parannuksia mm. tehoja on nostettu hieman ja jotain muutakin, jota en nyt muista. Jos hinta olisi enempi kohdillaan, niin harkitsisin tuommoisen hankkimista.
Tuli luettua kyseinen testi. Japanilaisella tekniikalla ollut pyörä voitti testin. En ihmettele.
Pisti silmään kuinka kalliita fillarit ovat Suomessa. Japanissa vastaavan saan NiMH-akulla 58 000 jenillä (443 ) ja Li-ion-akulla 115 000 jenillä (878 ). Alle puolella Suomen hinnoin.
Kitkakalle:
Kallis tuo Helkama on, siitä ei pääse mihinkään. Käytännössä siitä joutuu maksamaan vähän alle 2 000 euroa. Tästä hinnasta akun osuus on 400 euroa ja pyörä ehkä 700-800 euroa. Moottoripuolelle jää näin ollen hintaa noin 600 euroa.
Pyörän hintaa nostaa sen varustelu. Samalla tavalla rakennettu ja varusteltu pyörä ilman sähköä maksaisi sekin huomattavasti enemmän kuin tavallinen peruspyörä. Vakiovarusteista ei puutu kuin satulalaukut ja lukon vaijeri.
Hetkellisessä mielenhäiriössä menin itsekin ostamaan tuollaisen Helkaman.
Käytännössä pyörä etenee kilometrin alle kolmessa minuutissa pääkaupunkiseudun oloissa, jos ei ihan kohtuuttamasti tarvitse kököttää liikennevaloissa. Tämä siis toimistorotan kunnolla tutustumatta maitohappoihin tai hengästymiseen pidemmissäkään mäissä. (Ainakaan minun kunnollani ei näissä mäissä oteta tuota keskinopeutta ilman sähköä puuskuttamatta välillä.)
Sähkön kanssa toimeentuleminen vaatii vähän totuttelua. Periaatteessa moottori moninkertaistaa polkijan väännön, mutta käytännössä moottorista loppuu kyllä vääntö kesken, jos polkija polkee hampaat irveessä.
Jos laitteesta pitää saada kaikki irti, polkijan pitää pitää kadenssi (polkimien pyörimisnopeus) riittävänä. Pitää vain uskoa, että ylämäessä se suuri käsi kyllä auttaa, joten ei tarvitse henkihieverissä sitten lähteä pudottamaan vaihteita alaspäin. Normipyöräilijän ongelmana on yleensä juuri se, että kadenssi on kovin alhainen.
Tasamaalla ei kannata yrittää polkea kovin paljon kovempaa kuin mitä avustuksen yläraja (25 km/h) on. Siitä tulee vain paha mieli, koska nopeuden nostaminen painavalla pyörällä vaatii melkoisesti vääntöä reisistä. Yksinkertainen sääntö on se, että jos alkaa rasittaa, pitää polkea vähemmän...
Sähköstä on tietysti iloa ylämäissä ja vastatuulessa. Suurempi yllätys on ollut se, että siitä on iso ilo kiihdytyksissä. Paikalliset pyörätiet ja muut väylät ovat täynnä pusikosta tulevia risteyksiä, alamäissä olevia tunneleita ja arvaamatonta muuta kevyttä liikennettä. Sähkön avulla näihin vaaranpaikkoihin viitsii oikeastikin hidastaa, koska kiihdyttäminen ei ole tuskallista.
Miinuspuolia pyörässä on tullut vastaan muutama. Joiltakin osin viimeistely on ollut vähän mitä sattuu. Jarrujen säädöt olivat ihan metsässä, lamppu katseli alakuloisena etupyörän eteen, ja johdotusten nippusiteet repsottivat leikkaamattomina. Helppoja juttuja korjata, mutta minusta kahden tonnin fillarin pitäisi olla hiottu kokonaisuus eikä puolivalmiste.
Vaihteisto on kahdeksanvaihteinen kappavaihde (napavaihde). Suhtauduin siihen aluksi suurella epäluulolla, mutta vehje tuntuu täsmälliseltä toiminnaltaan ja on helppo tarvittaessa säätää. Vaihteisto pysyy hyvin perässä, vaikka paikallaan ollessa vaihtaisi useammankin vaihteen yli alaspäin. Vaihteiden välitykset tuntuvat kuitenkin aika lyhyiltä, suurimman osan ajasta on kahdeksikko silmässä, ja alle nelosen en ole ikinä tarvinnut. Ehkä nuo alapään varavaihteet ovat sähkön loppumista varten... Ja vain aika näyttää, miten kappa kestää.
Lamppu on aina päällä jostain kumman syystä. Itse valaisin on muuten kallis ja hyvä, joten jää ihmetyttämään, miksei siitä voinut ottaa joko kytkimellistä tai automatiikalla varustettua versiota. Hintaero ei olisi ollut mainittava.
Pyörän luonteesta johtuen sillä on kiva polkaista tuollaiset viiden kilometrin kaupunkipikataipaleet. Vähemmän kivaa on se, että pyörän hinnasta johtuen se pitää ankkuroida kiinni kiinteisiin rakenteisiin, jos aikoo selkänsä kääntää. Tähän menee aina se pakollinen köyttämisminuutti, jota halpispyörällä ei mene. Onneksi pyörän lukko itsessään on hyvä ja vaijerilla varustettavissa.
Talouspuolelta ajateltuna pyörä on tietysti ankean kallis. Toisaalta jos sitä vertaa oman auton käyttöön, niin tuollainen 1500 km vuodessa autosta fillariin siirrettyjä kilometrejä riittää kuolettamiseen. Julkiseen hintojen vertaaminen onkin vaikeampaa, koska se riippuu niin paljon kuljetuista matkoista.
Kokonaisuutena fillari on saanut ainakin meikäläisen polkemaan paljon enemmän kuin mitä traditionaalisella vehkeellä olen viitsinyt. Jos liikuntaa ajattelee, niin sekin taitaa tulla vähän vähemmän aijäsykkeillä, mikä lienee ihan positiivista omaa kroppaa ajatellen.
Uskon, että sähköavusteisista fillareista tulee hitti, kunhan hinnat järkevöityvät. Sähköavusteisella pyörällä paljon nykyistä useampi ihminen voisi jättää auton kotiin työmatkaliikenteessä. Ja jos hinta ei pelota liikaa, niin kannattaa käydä kokeilemassa!
Olen harkinnut sähköavusteisen polkupyörän hankintaa jo pitkähkön aikaa. Vielä olen ilman moista vehjettä mutta asia olisi jo aika saada kuntoon. Sähköavusteisen polkupyörän hankinta Suomessa vaan näyttää olevan lähes mahdotonta. Ketjussa aiemmin jo valitettiin pyörien korkeaa hintaa Suomessa. Asiaan ei ole viime vuosien aikana tullut minkäänlaista kehitystä, pikemminkin päinvastoin. Jos aiemmin sähköavusteinen polkupyörä maksoi vajaat 2000 euroa, nyt vastaava näyttää maksavan 2500 euroa.
Mutta vaikka hinnalla ei edes olisi väliä, niin on todella vaikeaa löytää sellaista pyörää, joka kelpaa. Jos joku tietää, mistä löytäisin haluamani, niin otan tiedon kiitollisena vastaan.
Speksit ovat seuraavat:
Kaksi fillaria, yksi miesten ja yksi naisten malli samanlaisilla akuilla Miehen pyörän runkokorkeus noin 59 cm. Poljinavusteinen mielellään Panasonicin moottorilla Akun kapasiteetti vähintään 300 Wh Vähintään 7 vaihdetta; vaihdetekniikalla ei väliä Ei jalkajarrua Levyjarrut; ei tarvi olla hydrauliset
Lisäksi vähän tilpehöörejä, joista ei niin väliä koska niitä voi aina ostaa erikseen.
Olen tutkinut pyöriä pääkaupunkiseudun myymälöistä enkä ole vielä löytänyt speksien ehtoja täyttävää fillarimerkkiä ja malleja. Lähelle ehtoja pääsevät pyörät maksavat 2700 euroa, joka alkaa olla vähän liikaa.
Netistä pyörää ei viitsi ostaa, koska haluan koeajaa pyörän ennen hankintapäätöstä.
Onko mentävä keski-eurooppaan fillariostoksille?
pete61:
Kiinassa tuommoisen saa alta 200e eikä tarvi polkea lainkaan. 600 eurolla saa mallin jossa on lava takana. Sinne mahtuu tarvittaessa isonkin perheen lapset istumaan sivupenkeille.
Jorma L:
Kiinaan asti en lähde pyörää hakemaan. Saksaan voisin mennäkin jos Suomesta ei pyörää löydy. Harmillista, että Suomi on sähköavusteisen pyöräilyn kehitysmaa.
pete61:
Ookkona tsekannu tämän paikan:
http://www.electrobike.fi/index.php/sahkopyorat/sahkoavusteiset-polkupyorat.html
Tai sitten tämän:
http://www.bikester.fi/polkupyorat/sahkopyora.html
Muutama kiinnostavin malli tarkempaan tutkintaan ja googlella etsimään suomalaista kivijalkaliikettä.
Toisessa pyöräkeskustelussa mainitsin, että TM ajoi kestotestin sähköpyörällä numerossa 17/2013.
https://tekniikanmaailma.fi/keskustelu/t7223
Jossain telkkariohjelmassa vilahti kiinnostavan näköinen laite ja googlettamalla se paljastui katetuksi nojapyöräksi. Esimerkiksi tällainen:
http://rrfi.fi/nojapyorailyn-sm-2013/
Hiukan jalostettuna laitteen potentiaali alkoi kiinnostaa yhä enemmän:
http://www.aerorider.com/
Aiheen pariin on syntynyt oma harrastajakuntansa, jolle tietysti minulle uudet asiat ovat arkea:
http://www.nojapyorafoorumi.fi/index.php
Olisiko sähköavusteisella nojapyörällä mahdollisuuksia vastata kestävän liikennejärjestelmän tarpeisiin, jos laitteen ominaisuuksia hiukan painotettaisiin käyttökelpoisen arkisen liikkumistarpeen edellyttämään suuntaan?
Sanomalehti Ilkassa oli juttu pääsisäisen alla sähköpyöräilijästä yms. Pyörä oli luultavasti tämä: http://seinajoenpolkupyora.fi/tuote/boostbike-city-9ah/ , liikkeestä en ole yhtä varma. Joka tapauksessa liikkeessä oli myytävät mallit koeajettavissa.
E-pyöräilijällä oli toinen peli menossa ja tämä etuvetoinen oli edellistä parempi: pidempi toimintamatka ja kevyt ajaa ilman sähköavustusta. Pyöräilijä oli muistaakseni eläkkeeltä töihin palannut nainen, joka ajoi työmatkaa Ilmajoki-Seinäjoki 20 km suuntaansa kesät talvet, ollen perillä töissä suihkunraikkaana.
kappas:
No haloo, kuka on niin tyhmä että ostaa Suomesta yhtään mitään, saati sitten noita idiootti-hinnoiteltuja polkupyöriä??
Kävin katsomassa ja kokeilemassa pyöräliikkeessä muutamaa sähköavusteista ja kommentoin aika kovia hintoja (olin hyvin diplomaattinen, hinnat todellisuudessa täysin järjettömiä ). Myyjä sanoi hyvin suoraan ettei kannata missään tapauksessa heiltä tai muista Suomalaisista liikkeistä sellaista ostaa, netistä tilaamalla saa murto-osalla tuosta hinnasta vähintään yhtä hyvän ja valikoimaakin on aivan eri tavalla.
http://www.xxl.fi/pyoraily/pyorat/sahkopyorat/diavelo-pure-3-55cm-36-v-miesten-sahkopyora/p/1096994_1_style
Tuossa 1.699 e maksava, onko hintansa väärti.
Putput:
Valistunut kuluttaja tietenkin käy paikallisessa liikkeessä kokeilemassa pyörää, sitten tilaa sen saksalaisesta nettikaupasta ja lopuksi marisee keskustelupalstalla paikallisten liikkeiden heikosta kyvystä palvella asiakkaita.
Itse onnistuin neuvottelemaan paikallisesta liikkeestä paremman tarjouksen kuin mihin nettikaupat pystyivät. En tosin sähköpyörää ostanut, vaan puhtaasti lihasvoimalla ajettavan maantiepyörän. Tämä kuitenkin osoittaa sen, että hintalappujen vertailu ei koko totuutta kerro, vaikka monissa tapauksissa nettikaupat halvemmalla pyörän kotiovelle toimittavatkin. Lisäksi myöhemmissä hankinnoissa on hinnoista neuvottelu ollut helpompaa kuin muualla. Onneksi ei ole tullut tarvetta testata takuuasioiden toimivuutta.
Herbert:
Mitä täyttä paskaa Herbert oikein suoltaa? Siinä oli liuta täysin epäloogisia horinoita. Ei mitään järkeä ollenkaan.
-On siis väärin yrittää ostaa jotain Suomalaisesta liikkeestä? Pakko ostaa jos ovesta astuu sisään mattoa kuluttamaan?
-Tottakai taas tulee legendaa siitä että juuri sinä osasitkin löytää halvemmalla paikallisesta liikkestä kuin koko muusta Euroopasta, vaikka Suomen yleinen hintataso on melkeinpä moninkertainen eikä yhtäkään ole näkynyt myyvän lähelläkään edes yleistä muun Euroopan hintatasoa! Kaikki uskoo!
-Sitten paljastuu ettet ostanutkaan sähköavusteista.
-Seuraavaksi Herbert kertoo meille hienon totuuden siitä että hintalaput eivät ole totta. Se, mitä hän sillä tarkoittaa onkin mysteeri. Vissiin että mitä tahansa kaikki muut näkevät ja kokevat todellisuudessa niin Herbertin todellisuudessa Suomesta ostaessa on aina halvempaa. Tai että Herbert on niin uskomaton tinkijä että tiputtaa puhumalla hinnan Suomalaisessa liikkeessä alle puoleen ja saa ostettua tavaraa jota ei kellään ole edes valikoimissa!
-Lopuksi vielä perinteinen protektionisti-muurinrakentajan pelottelu siitä ettei takuut olisi voimassa jos ei osta moninkertaisella hinnalla lähimmästä alkoholisoituneen, väsyneen, laiskan yliveloittajan rumasta puljusta. Luuletko ettei ihmiset vieläkään tiedä oikeuksistaan kuluttajina ja että tuo on täyttä PASKAA? Hah, entä jos väitän että Suomalaisesta liikkeestä vasta onkin vaikea saada takuun kunnioittamista kun heillä on rahan kiilto silmissä siitä kun on VIHDOINKIN taas pitkästä aikaa OIKEA ASIAKAS joita ei juuri näy, joten epätoivoisesti yrittävät nyhtää jokaisen sentin irti minkä voivat. Tämä tarkoittaa sitä että koittavat kerätä niin paljon kuin voivat veloittamalla sairaat hinnan jokaisesta huollosta ja korjauksesta.
Epäloogisuuden huippua lienee se, että itse mainitsit yrittäneesi ostaa Suomesta polkupyörän, vaikka samaan hengenvetoon kyselit, että kuka on niin tyhmä että ostaa Suomesta yhtään mitään, saati sitten noita idiootti-hinnoiteltuja polkupyöriä.
Yritin tuoda mukaan laajempaa näkemystä hinnoitteluun, mutta voit sulkea silmäsi elävästä elämästä saadulta kokemukselta.
Kaikkia Euroopan nettikauppoja en tietenkään ole selannut läpi oman pyöräni hintatasoa selvittäessäni. Sen verran kuitenkin, että tuntuma markkinoihin on tältä osin hyvä.
Herbert:
Kiitos uusimmassa lehdessä olleesta artikkelista, noita täytyy päästä kokeilemaan!
Ilman sähköä:
http://yle.fi/uutiset/unohda_mopo_polkupyoralla_paasee_kovempaa__video/7335119
Ostin keväällä sähköavusteisen fillarin enkä ole katunut sen hankintaa. Olen ajanut sillä nyt noin 1200km. Työmatkaa kertyy noin 45km päivässä. Akun varaus riittää noin 60 km matkaan kun ajan yleensä Tour-asetuksella. Mukava puoli sähköfillarissa on siinä että aikaa työmatkan tekoon menee melko tarkaaan tunti, oli sitten vastatuulta, sadetta tai poutasäätä. Jos ajaisin tavallisella pyörällä, aikaa hupenisi paljon enemmän. Työmatka kulkee enimmäkseen valtatien varrella mutta myös vilkkaasti liikennöidyllä kaupunkialueella. En lähtisi aamuvarhain tahkomaan töihin tavallisella fillarilla. Sen verran laiska ja mukavuuden haluinen kun olen. En ole atleettinen henkilö vaan toimistotyötä tekevä melkein viisikymppinen äijä. Pituutta on melkein 2m ja painoa sen verran paljon ettei neuvolassa tartte käydä puntarilla. Voin suositella sähköavusteista fillaria työmatkojen tekoon. Minua ei haittaa vaikka sähkömoottorin vetoapu päättyy kun nopeus menee yli 25km/h.