Miksi jotkut ihmiset raivostuvat liikenteessä silmittömästi ? Onko kyseessä jokin testosteroni-purkaus. Vai onko kyse nykyajan stressaavasta elämänmenosta.
Liikenteessähän on vain kyse siirtymisestä paikasta toiseen.
Erittäin suuri osa Suomalaisista on mielenhäiriöisiä tai muutoin vakavasti henkisesti sairaita. Voisi sanoa jopa että 'Suomalainen luonteenlaatu' itsessään jo sisältää sairaita elementtejä. Onko joku ihme että tämä sitten näkyy liikenteessä?
Näkyyhän se muussakin, mm. siinä miten he tekevät työtään, kohtelevat toisiaan, arvostelevat (ja pieksevät) muita, pitävät omia ajatuksiaan ainoina oikeina, omaa elämäntapaansa ainoana oikeana ja muu on rikos heidän maailmankuvaa vastaan eli muille saa tehdä mitä vaan, eivät tunnista yksilöjen oikeuksia vaan pitävät muiden roolia omaa elämäänsä parantavan kollektiivin työläisenä, jos tekevät virheen niin viimeinen asia maailmassa minkä tekevät on sen myöntämisen, jne. jne.
Ja poliisit on samanlaisia Suomalaisia: rattiraivo ei heitä kiinnosta. Se ei ole valtiolle tuottavaa joten rattiraivoa kohdellaan samalla tavalla kuin raiskauksia jne. eli kun ei valtiolla ole tuloja näkyvissä kuten ylinopeussakoista, niin ei kiinnosta. Sosialistiyhteiskunnan politrukit saavat oikeutta jos sitä haluavat ja heillä on oma vartiointi, alamaisille tarjotaan vain paikkaa johon voi yrittää käydä jälkeenpäin laittaa rikosilmoituksen jolle ei tehdä mitään.
Erittäin suuri osa Suomalaisista on mielenhäiriöisiä tai muutoin vakavasti henkisesti sairaita. Voisi sanoa jopa että 'Suomalainen luonteenlaatu' itsessään jo sisältää sairaita elementtejä. Onko joku ihme että tämä sitten näkyy liikenteessä?
Näkyyhän se muussakin, mm. siinä miten he tekevät työtään, kohtelevat toisiaan, arvostelevat (ja pieksevät) muita, pitävät omia ajatuksiaan ainoina oikeina, omaa elämäntapaansa ainoana oikeana ja muu on rikos heidän maailmankuvaa vastaan eli muille saa tehdä mitä vaan, eivät tunnista yksilöjen oikeuksia vaan pitävät muiden roolia omaa elämäänsä parantavan kollektiivin työläisenä, jos tekevät virheen niin viimeinen asia maailmassa minkä tekevät on sen myöntämisen, jne. jne.
Ja poliisit on samanlaisia Suomalaisia: rattiraivo ei heitä kiinnosta. Se ei ole valtiolle tuottavaa joten rattiraivoa kohdellaan samalla tavalla kuin raiskauksia jne. eli kun ei valtiolla ole tuloja näkyvissä kuten ylinopeussakoista, niin ei kiinnosta. Sosialistiyhteiskunnan politrukit saavat oikeutta jos sitä haluavat ja heillä on oma vartiointi, alamaisille tarjotaan vain paikkaa johon voi yrittää käydä jälkeenpäin laittaa rikosilmoituksen jolle ei tehdä mitään.
Liikenneraivo
Miksi jotkut ihmiset raivostuvat liikenteessä silmittömästi ? Onko kyseessä jokin testosteroni-purkaus. Vai onko kyse nykyajan stressaavasta elämänmenosta.
Kai se on samanlaista suuttumista kuin muutenkin. Liikenteessä vaan ollaan siellä peltikuoren sisällä piilossa, eikä se silloin valitettavasti tunnu monellekaan ihmisten väliseltä vuorovaikutukselta. Kun käsissä on vielä "tappava ase" voi tilanne mennä vaaralliseksi.
Tiedä sitten tuosta testosteroni-purkauksesta, pahimmat "tappamisen meinigillä" tendyt "kostot", mitä olen nähnyt, ovat tulleet kuskeilta, joilla ei ole eikä tule olemaan testosteronia - tai sitten niiltä, joilla sitä ei juurikaan enää ole.
Tiedä sitten tuosta testosteroni-purkauksesta, pahimmat "tappamisen meinigillä" tendyt "kostot", mitä olen nähnyt, ovat tulleet kuskeilta, joilla ei ole eikä tule olemaan testosteronia - tai sitten niiltä, joilla sitä ei juurikaan enää ole.
Miksi jotkut ihmiset raivostuvat liikenteessä silmittömästi ? Onko kyseessä jokin testosteroni-purkaus. Vai onko kyse nykyajan stressaavasta elämänmenosta.
Liikenteessähän on vain kyse siirtymisestä paikasta toiseen.
Monille kyse on siitä, että he kokevat olevansa oikeassa, ja antavat ymmärtää, että muut ovat väärässä.
Olen useamman kerran sattunut viimeisen 10 v aikana tilanteeseen, jossa ns oikeassa oleva vetää jonoa noin 10 alle rajoituksen ja ohituskaistan alkaessa nostaa nopeutensa 10 yli rajoituksen.
Olen em tilanteen havaittuani pyrkinyt pääsemään toiseksi autoksi em oikeassa olevan vetämässä jonossa ennen ohituskaistaa.
Ohituskaistan alkaessa nopea ohitus vauhdilla, siiryminen jonon vetäjän eteen ja nopeuden lasku ennen ohituskaistan alkua olleelle tasolle jonon vetäjän edessä.
Takaa tulijoiden ohittaessa tämä jonon vetäjä ei pysty siirtymään vasemmalle kaistalle, ja jono purkautuu mukavasti.
Jostain syystä nämä oikeassa olevat jononvetäjät saavat em tilanteessa tuon liikenneraivokohtauksen. Pilli soi ja takapuskurissa roikutaan vielä 5 km ohituskaistan jälkeenkin, vaikka yleensä jonon purkautumisen jälkeen voi ajaa ohituskaistan jälkeisellä tiealueella todellisen rajoitusnopeuden mukaan, ei noin 10 nopeammin kuin jononvetäjän ennen ohituskaistaa käytämää nopeutta.
Mistähän syystä nämä jononvetäjätyypit saavat noita liikenneraivokohtauksia em tilanteessa?
Liikenneraivo
Miksi jotkut ihmiset raivostuvat liikenteessä silmittömästi ? Onko kyseessä jokin testosteroni-purkaus. Vai onko kyse nykyajan stressaavasta elämänmenosta.
Kai se on samanlaista suuttumista kuin muutenkin. Liikenteessä vaan ollaan siellä peltikuoren sisällä piilossa, eikä se silloin valitettavasti tunnu monellekaan ihmisten väliseltä vuorovaikutukselta. Kun käsissä on vielä "tappava ase" voi tilanne mennä vaaralliseksi.
Tiedä sitten tuosta testosteroni-purkauksesta, pahimmat "tappamisen meinigillä" tendyt "kostot", mitä olen nähnyt, ovat tulleet kuskeilta, joilla ei ole eikä tule olemaan testosteronia - tai sitten niiltä, joilla sitä ei juurikaan enää ole.
Mielestäni asiaa on ihan tutkittu ja osittain juuri tuo peltikuori vaikuttaa asiaan. Ihminen jotenkin alitajuisesti kuvittelee, että häntä ei nähdä tai tunnisteta sen auton sisällä, joten käyttäytyminen muuttuu alkukantaisemmaksi. Tavallaan se sosiaalinen ryhmäpaine puuttuu, kun ihminen on autossa. Samankaltainen ilmiö liittyy netissä raivoamiseen, tai muuten huonoon käyttäytymiseen netissä. Ainoana erona ehkä se, että netissä sinua ihan oikeasti ei voida (normaalisti) tunnistaa, toisin kuin autossa, jossa vain alitajuisesti luulet olevasi piilossa. Havaintojeni mukaan autossa myös lauletaan, "tanssitaan" ja kaivetaan nenää aika estoitta, mitä missään muualla ihmisten silmien alla ei tehdä.
Olen muuten samaa mieltä myös siitä, että useimmiten liikenneraivoavat ovat hieman vanhempia miehiä. Voisi kuvitella, että nimenomaan nuoret raivoaisivat ratissa, mutta asia on kokemuksieni mukaan juuri päinvastoin. Onkohan niin, että ne tossun alla elävät vanhalla Corollalla ajavat +55-vuotiaat eivät oikein missään muualla pysty/kehtaa/uskalla suuttua, niin sitten siellä peltikopan sisällä raivotaan kuin viimeistä päivää.
Yhteinen nimittäjä lienee raivokohtauksille se, että tilanne ei ole mennyt kuten itse olisi halunnut. Muut ovat jollain tavalla estäneet omaa matkaa.
Maavaran esimerkissä veturi todennäköisesti täysin vilpittömästi luulee ajaneensa oikein ja ihmettelee maavaran toimintaa. Toinen tilanne on joskus nähtävissä motarilla, kun vasenta kaistaa ylinopeudella ajavan saavuttaa vielä lujempaa ajava. Kaksi vastoin lakia ajavaa alkaa kinata siitä, kumman omilla säännöillä pitäisi ajaa. Ensimmäisen ohittajan, joka ei halua väistää hitaammin ajavien sekaan ja mahdollisesti tulla sinne pussitetuksi, koska takana tulevalle pitäisi jo ajettava ylinopeus riittää. Vai jälkimmäisen, jonka mielestä hitaampien kuuluisi sujuvuuden takia päästää nopeammat ohi.
Raivo lienee seurausta eräänlaisesta voimattomuudesta hallita muiden toimintaa. Siksi kai tämä on itse asiassa vain jalostuneempi versio perinteisestä kotipoliisitoiminnasta.
Mutta koska toisten ajatuksiin on vaikea vaikuttaa, on syytä pohtia sopivaa tapaa toimia. Onko se maavaran esimerkissä ilmenevä tapa provosoida vai jokin muu.
Kai se on samanlaista suuttumista kuin muutenkin. Liikenteessä vaan ollaan siellä peltikuoren sisällä piilossa, eikä se silloin valitettavasti tunnu monellekaan ihmisten väliseltä vuorovaikutukselta.
Aioin kirjoittaa juuri noin. Peltikuori on ratkaiseva tekijä. Se ei ole kuitenkaan ainoa. Toinen ratkaiseva tekijä on äänimerkki, ja kolmas ratkaiseva tekijä on auto itse, joilla pääsee pakenemaan paikalta.
Liikenteessä tapahtuvassa kommunikoinnissa on yksi sama ominaisuus kuin nettikommunikoinnissa. Vastapuolta ei näe eikä kuule. Tavallisessa keskustelussa äänensävy ja ilmeet ovat tärkeä osa viestintää, joskus jopa tärkeämpi kuin sanat. Kun tämä puoli puuttuu kokonaan, eikä sanojakaan voi esittää, vastapuolen viestit joutuu päättelemään. Ja ihmisluonteeseen kai kuuluu päätellä viestit negatiivisimpina kuin mitä ne ovatkaan varsinkin, kun auton ainoa varsinainen viestintäväline on kovaääninen torvi, jolla on mahdotonta esittää ystävällistä huomautusta. Kyllä viestinnän ystävällisyyttä epäiltäisiin auton ulkopuolisessa maailmassakin, jos joku karjuisi ystävällisen huomautuksensa täydellä voimalla, niin että kuulija pomppaisi säikähdyksestä.
Jos kaupan kassajonossa alkaa ärsyttää, kynnys aloittaa äänekäs raivari tai edes sanoa mitään, on korkea. Äänessä ovat ainoastaan erilaiset mielenterveystapaukset ja juopot. Tavallinen ihminen ilmaisee suuttumuksensa korkeintaan hienovaraisena kasvojen ilmeenä ja toivoo, ettei sitäkään kukaan oikeasti huomaisi ei ainakaan se, jolle ilme on tarkoitettu. Ulkopuoliselta kanssakärsijältä voidaan korkeintaan hakea merkitsevällä ilmeellä sympatiaa, jos joku on etuillut jonossa. Ja tämäkin vaatii taitoa. Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu se, että mölyt pidetään mahassa eikä metelöidä ja kiihdytä niin kuin temperamenttiset etelämaiden ihmiset.
Auto muuttaa monien kohdalla kaiken. Sen sisällä voi raivota ja sikailla, koska kukaan ei näe eikä voi vastata samalla mitalla. Kaupan kassajonossa rähjäämällä voi pahimmassa tapauksessa saada turpiinsa. Autossa se on epätodennäköisintä. Pelkurimaisimmat autorähjääjät tekevät tekonsa takaapäin, jolloin kohde ei voi vastata käytännössä millään tavalla. Autojen torvet ja vilkutettavat valot ovat nokassa.
En ole kertaakaan joutunut turvautumaan auton äänimerkkiin liikenteessä. Yhden kerran kauan sitten painoin äänimerkkiä huvikseni, kun varisparvi oli tiellä. Tätäkin tekoani kaduin saman tien, koska kyllä varikset olisivat lähteneet muutenkin lentoon. Ei viattomia luontokappaleita pitäisi tarpeettomasti säikäytellä.
Jos äänimerkki olisi autoissa vaarasta varoittamiseen, niin kuin se virallisesti on olevinaan, eikö sitä silloin käytettäisi vaarasta varoittamiseen. Tällaiseen tarkoitukseen en ole kuitenkaan koskaan nähnyt... siis kuullut äänimerkkiä käytettävän. Jos äänimerkin käyttötapahtumaan on liittynyt jonkinlainen potentiaalinen vaaran elementti, äänimerkkiä on kuitenkin käytetty vasta, kun vaaratilanne on ollut jo ohi. Eikä torven soittaminen tässä vaiheessa ole enää vaarasta varoittamista ole vaan liikenteessä tapahtuneesta virheestä protestoimista. Olenkin sitä mieltä, että äänimerkki on pelkästään protestointiväline.
Autoissa saisi olla jonkinlainen muu ääntä tuottava laite kuin kovaääninen torvi, jolla voisi antaa ystävällisempiä huomautuksia; jonkinlainen pehmeämpi ja hiljaisempi ovikelloa muistuttava ääni esimerkiksi.
Kävelin kerran erästä kaupungin pikkukujaa, jonka mielsin kävelyreitiksi, vaikka se olikin autoilla liikennöitävä katu, joka oli tarkoitettu kerrostalojen sisäpihoille ajamiseen ja muuhun tämän tyyppiseen vähäiseen liikenteeseen. Säikähdin aivan mielettömästi, kun huomaamattani takaa kävelyvauhdilla lähestynyt auto soitti yhtäkkiä torvea aivan korvan juuressa. Pomppasin sivuun niin nopeasti kuin pystyin. Isomman kadun risteykseen oli matkaa enää pari auton mittaa, joten kuljettaja ei käytännössä ajallisesti hyötynyt torven soittamisesta. Tämän tyyppisessä tilanteessa edellä kuvaamani pehmeämpi huomautusääni oli ystävällisempi. Itse en soittaisi torvea jalankulkijalle missään tilanteessa.
Edellä mainitussa tapauksessa tein tietysti virheen, kun kävelin keskellä katua. Se johtui paitsi siitä, että mielsin kadun autolla liikennöimättömäksi pikku kujaksi, myös siitä, että tien reunat olivat lumiset ja jäiset, ja keskellä käveleminen oli helpointa. Jos olisin tuon tyyppisessä tilanteessa autoilijan roolissa, voisin korkeintaan hieman kaasuttaa auton moottoria, jotta jalankulkija kuulisi, että auto on tulossa. Enkä edes kaasuttelisi, jos tietä olisi jäljellä enää kymmenen metriä, jonka jälkeen jalankulkija joka tapauksessa poistuisi edestä.
Yhteinen nimittäjä lienee raivokohtauksille se, että tilanne ei ole mennyt kuten itse olisi halunnut. Muut ovat jollain tavalla estäneet omaa matkaa.
Maavaran esimerkissä veturi todennäköisesti täysin vilpittömästi luulee ajaneensa oikein ja ihmettelee maavaran toimintaa.
Kyllä nuo jononvetäjät toimivat em tilanteissa yleensä hyvin tarkoitushakuisesti.
Ensin 5 kilometriä ennen ohituskaistaa ajetaan tahallaan 10 kilometriä alle rajoituksen ja muodostetaan takse mahdollisimman pitkä jono. Ohituskaistalla sitten kiihdytetään 10 kilometrin ylinopeuteen, jotta muut eivät uskaltaisi ylinopeussakon pelossa ohittaa heitä.
Vallantunne heillä on ilmeisesti kannustimena, ja kun heiltä vie tuon vallantunteen kiilaamalla eteen ja alentamalla nopeuden samaksi kuin ennen ohituskaistaa, seuraa heillä liikenneraivokohtaus.
Samalla tulee purettua tuo vallantunteen heille aihettuva jono, ja sujuvoitettua liikennettä.
Rattiraivosta syytetään melkein aina vain niitä, jotka raivostuvat eli heissä on kaikki vika.
Vähintään yhtä tärkeää on kysyä, mihin raivostutaan?
Onnetonta pelleilyä väittää että vihastuvat ovat yksinkertaisesti sekaisin.
Peltikuoren sisällä on kiva kiilata ja toopeilla ja olisi suuri ihme, jos sellaisesta ei kukaan suuttuisi. Totta vtussa minä ainakin suutun. Syystä johtuu seuraus.
Vanha sanonta menee; ei ole yhden vika jos kaksi tappelee. Olen aina tätä fraasia ihmetellyt, jos yksi tekee tahallaan kiusaa pitäisikö aina vaan alistua ja ottaa kaikki vastaan. Joskus, kyllä.
Rattiraivosta syytetään melkein aina vain niitä, jotka raivostuvat eli heissä on kaikki vika.
Vähintään yhtä tärkeää on kysyä, mihin raivostutaan?
Onnetonta pelleilyä väittää että vihastuvat ovat yksinkertaisesti sekaisin.
Peltikuoren sisällä on kiva kiilata ja toopeilla ja olisi suuri ihme, jos sellaisesta ei kukaan suuttuisi. Totta vtussa minä ainakin suutun. Syystä johtuu seuraus.
"Me ollaan sankaraita kaikki...."
Minusta rattiraivosta ei voi syyttää muuta kuin raivoajaa, vai onko mielessäsi jokin tilanne joka oikeuttaa mesoamaan miten vaan?
On näissä raivokohtauksissa jotain tietoista kuitenkin. Raivokohtauksia ei kohdisteta vahvemmiksi koettuihin osapuoliin (esim rekat) ja raivoajat raivoavat yleensä vain tilanteissa joissa heitä ei tunnisteta. Harva raivoaa liikenteessäkään tutuille, eikä kotipihan tai työpaikan nurkilla.
Itse ärsyynnyn siitä että vaikka onkin kaksi ajokaistaa samaan suuntaan vaihdetaan silti kaistaa aivan eteen, ilman mitään perusteltua syytä. Eli käänteinen takapuskurissa roikkuminen. Silloin jarrutan tai hidastan hieman, mutta "piru" ehdottaa näyttämään miten ohitetaan, eli mennään reippaasti eikä häiritä ventovieraita. Kerran teinkin niin, ja kyllä se seuraava ohitus meni nätisti - tosin ohituksen perussyy oli tahto ajaa lievää ylinopeutta.
Syy miksi ärsyynnyn on melkeinpä sama kuin silloin jos vaikkapa hississä joku tulee aivan viereen seisomaan vaikka tilaa olisi seistä metrin päässä*, tosin silloin kolarivaaraa pitää verrata pahoinpitelyyn.
Autolla ajaessa on raskauttavana se että ajokortillisen kyllä tulisi pohjimmiltaan tietää milloin on pahanteossa - mutta ajattelee mieluummin omilla aivoillaan kuin muistelisi mitä opettaja kertoi.
Lisäksi yritän pitää kalliin ajoneuvon tuulilasin ja pellit ehjänä, vaikka huomaan että kaikki eivät sellaista tee.
* Personal space is the region surrounding a person which they regard as psychologically theirs. Most people value their personal space and feel discomfort, anger, or anxiety when their personal space is encroached.
Itse ärsyynnyn siitä että vaikka onkin kaksi ajokaistaa samaan suuntaan vaihdetaan silti kaistaa aivan eteen, ilman mitään perusteltua syytä. Eli käänteinen takapuskurissa roikkuminen. Silloin jarrutan tai hidastan hieman, mutta "piru" ehdottaa näyttämään miten ohitetaan, eli mennään reippaasti eikä häiritä ventovieraita. Kerran teinkin niin, ja kyllä se seuraava ohitus meni nätisti - tosin ohituksen perussyy oli tahto ajaa lievää ylinopeutta.
Juuri tätä edellä tarkoitin. Hyvin usein tilanteet olisi vältettävissä sillä, että itse ajaisi sääntöjen mukaan. Se, että ajaa ylinopeutta ja toinen tekee jotain vielä typerämpää, ei poista vastuuta itseltä.
Jos siis edessä on hidastelijoita, kiilareita tms. ilmiöitä, kannattaa unohtaa muiden temput ja tarkastella kriittisesti omaa ajotapaa. Lakia rikkovahan edellyttää muilta tavanomaista enemmän joustoa.
Yleensä kotipoliisina toimiminen liittyy liikenneraivoon. Turha torvensoittelu jne.
Ne jotka on kotipoliiseja liikenteessä, ovat myös idiootteja muutoinkin. Esimerkiksi allekirjoittanut soittaa torvea ainoastaan jos joku ei lähde liikkeelle liikennevaloissa, ja tällöinkin torvi soi korkeintaan sekunnin.
Hehhehhee. Putputin ensimmäisen kirjoituksen jälkeen kuvittein, että hänellä on sentään hieman itseironiaa. Mutta hän taisikin kirjoittaa sen ihan tosissaan.
Lakia rikkovahan edellyttää muilta tavanomaista enemmän joustoa.
Sinä tykkäät nussia pilkkua, siitä huolimatta että ajat itse säännöllisesti ylinopeutta, olet kriminaali, sääntörikkoja, yhteiskuntaan sopeutumaton ja ties mitä synonyymejä käytöksellesi voisi keksiä mutta siitä huolimatta sinulla on pokkaa arvostella muita. Tällaisia ainakin meilläpäin kutsutaan narsisteiksi. Narsisteilla on tapana arvostella muita ja olla huomioimatta omia virheitä. Vallanhimo, kyky alistaa ja hallita muita on myös tärkeää.
Hehhehhee. Putputin ensimmäisen kirjoituksen jälkeen kuvittein, että hänellä on sentään hieman itseironiaa. Mutta hän taisikin kirjoittaa sen ihan tosissaan.
Juu hehhee, lue uudestaan ensimmäinen kirjoitukseni.
Ei tuo tarkoita vielä mitään aiheeseen "rattiraivo" liittyen.
Nasta:
koskaan en ole puuttunut toisten tekemisiin liikenteessä
Tuo tarkoittaa sitä, että kukaan muu ei ole joutunut sinun rattiraivosi kohteeksi - enkä väitä että olisit sitä edes tekemässä tai tehnyt koskaan.
Mutta ei vieläkään sitä, ettetkö olisi itse voinut joutua kohteeksi - vaikka tietämättäsikin.
Nasta:
...eikä minunkaan liikennekäyttäytymiseen ole mitenkään suuremmin puututtu.
No ketkä sitten ovat?
Pointtini on edelleen, että rattiraivoa voi joku potea autossaan ja sinua kohtaan ihan ilman, että kuulet torvia, tai näet toisen tekevän jotakin provokatiivista autollaan.
Syitähän toisen rattiraivoon on äärestä toiseen. Joskus sekin, että ajaa tismalleen niin kuin pitääkin sääntöjen mukaan.
Sinä tykkäät nussia pilkkua, siitä huolimatta että ajat itse säännöllisesti ylinopeutta, olet kriminaali, sääntörikkoja, yhteiskuntaan sopeutumaton ja ties mitä synonyymejä käytöksellesi voisi keksiä mutta siitä huolimatta sinulla on pokkaa arvostella muita. Tällaisia ainakin meilläpäin kutsutaan narsisteiksi. Narsisteilla on tapana arvostella muita ja olla huomioimatta omia virheitä. Vallanhimo, kyky alistaa ja hallita muita on myös tärkeää.
Olen koittanut korostaa sitä, että kannattaa keskittyä pitämään omat asiat kunnossa. Kokemuksesta tiedän, että se on helpoin tapa välttyä ongelmilta. Siksi määritelmäsi narsistista ei osu minuun. Jonkinlaista itsekeskeisyyttä omiin asioihin keskittyminen kyllä edustaa.
Erittäin suuri osa Suomalaisista on mielenhäiriöisiä tai muutoin vakavasti henkisesti sairaita. Voisi sanoa jopa että 'Suomalainen luonteenlaatu' itsessään jo sisältää sairaita elementtejä. Onko joku ihme että tämä sitten näkyy liikenteessä?
Näkyyhän se muussakin, mm. siinä miten he tekevät työtään, kohtelevat toisiaan, arvostelevat (ja pieksevät) muita, pitävät omia ajatuksiaan ainoina oikeina, omaa elämäntapaansa ainoana oikeana ja muu on rikos heidän maailmankuvaa vastaan eli muille saa tehdä mitä vaan, eivät tunnista yksilöjen oikeuksia vaan pitävät muiden roolia omaa elämäänsä parantavan kollektiivin työläisenä, jos tekevät virheen niin viimeinen asia maailmassa minkä tekevät on sen myöntämisen, jne. jne.
Ja poliisit on samanlaisia Suomalaisia: rattiraivo ei heitä kiinnosta. Se ei ole valtiolle tuottavaa joten rattiraivoa kohdellaan samalla tavalla kuin raiskauksia jne. eli kun ei valtiolla ole tuloja näkyvissä kuten ylinopeussakoista, niin ei kiinnosta. Sosialistiyhteiskunnan politrukit saavat oikeutta jos sitä haluavat ja heillä on oma vartiointi, alamaisille tarjotaan vain paikkaa johon voi yrittää käydä jälkeenpäin laittaa rikosilmoituksen jolle ei tehdä mitään.
Putput:
Mitä mieltä Putput on nettiraivosta?
Ajattelija2013:
Mitä mieltä sinä olet valehtelusta ja trollaamisesta?
(ei tarvitse vastata, ei kiinnosta keskustella sinusta)
En pidä kummastakaan. Vastaisitko sinä vuorostasi kysymykseen.
Kai se on samanlaista suuttumista kuin muutenkin. Liikenteessä vaan ollaan siellä peltikuoren sisällä piilossa, eikä se silloin valitettavasti tunnu monellekaan ihmisten väliseltä vuorovaikutukselta. Kun käsissä on vielä "tappava ase" voi tilanne mennä vaaralliseksi.
Tiedä sitten tuosta testosteroni-purkauksesta, pahimmat "tappamisen meinigillä" tendyt "kostot", mitä olen nähnyt, ovat tulleet kuskeilta, joilla ei ole eikä tule olemaan testosteronia - tai sitten niiltä, joilla sitä ei juurikaan enää ole.
Sakke:
Ketä tai mitä mahtavat olla?
Heinz-Guido:
Monille kyse on siitä, että he kokevat olevansa oikeassa, ja antavat ymmärtää, että muut ovat väärässä.
Olen useamman kerran sattunut viimeisen 10 v aikana tilanteeseen, jossa ns oikeassa oleva vetää jonoa noin 10 alle rajoituksen ja ohituskaistan alkaessa nostaa nopeutensa 10 yli rajoituksen.
Olen em tilanteen havaittuani pyrkinyt pääsemään toiseksi autoksi em oikeassa olevan vetämässä jonossa ennen ohituskaistaa.
Ohituskaistan alkaessa nopea ohitus vauhdilla, siiryminen jonon vetäjän eteen ja nopeuden lasku ennen ohituskaistan alkua olleelle tasolle jonon vetäjän edessä.
Takaa tulijoiden ohittaessa tämä jonon vetäjä ei pysty siirtymään vasemmalle kaistalle, ja jono purkautuu mukavasti.
Jostain syystä nämä oikeassa olevat jononvetäjät saavat em tilanteessa tuon liikenneraivokohtauksen. Pilli soi ja takapuskurissa roikutaan vielä 5 km ohituskaistan jälkeenkin, vaikka yleensä jonon purkautumisen jälkeen voi ajaa ohituskaistan jälkeisellä tiealueella todellisen rajoitusnopeuden mukaan, ei noin 10 nopeammin kuin jononvetäjän ennen ohituskaistaa käytämää nopeutta.
Mistähän syystä nämä jononvetäjätyypit saavat noita liikenneraivokohtauksia em tilanteessa?
Sakke:
Mielestäni asiaa on ihan tutkittu ja osittain juuri tuo peltikuori vaikuttaa asiaan. Ihminen jotenkin alitajuisesti kuvittelee, että häntä ei nähdä tai tunnisteta sen auton sisällä, joten käyttäytyminen muuttuu alkukantaisemmaksi. Tavallaan se sosiaalinen ryhmäpaine puuttuu, kun ihminen on autossa. Samankaltainen ilmiö liittyy netissä raivoamiseen, tai muuten huonoon käyttäytymiseen netissä. Ainoana erona ehkä se, että netissä sinua ihan oikeasti ei voida (normaalisti) tunnistaa, toisin kuin autossa, jossa vain alitajuisesti luulet olevasi piilossa. Havaintojeni mukaan autossa myös lauletaan, "tanssitaan" ja kaivetaan nenää aika estoitta, mitä missään muualla ihmisten silmien alla ei tehdä.
Olen muuten samaa mieltä myös siitä, että useimmiten liikenneraivoavat ovat hieman vanhempia miehiä. Voisi kuvitella, että nimenomaan nuoret raivoaisivat ratissa, mutta asia on kokemuksieni mukaan juuri päinvastoin. Onkohan niin, että ne tossun alla elävät vanhalla Corollalla ajavat +55-vuotiaat eivät oikein missään muualla pysty/kehtaa/uskalla suuttua, niin sitten siellä peltikopan sisällä raivotaan kuin viimeistä päivää.
Yhteinen nimittäjä lienee raivokohtauksille se, että tilanne ei ole mennyt kuten itse olisi halunnut. Muut ovat jollain tavalla estäneet omaa matkaa.
Maavaran esimerkissä veturi todennäköisesti täysin vilpittömästi luulee ajaneensa oikein ja ihmettelee maavaran toimintaa. Toinen tilanne on joskus nähtävissä motarilla, kun vasenta kaistaa ylinopeudella ajavan saavuttaa vielä lujempaa ajava. Kaksi vastoin lakia ajavaa alkaa kinata siitä, kumman omilla säännöillä pitäisi ajaa. Ensimmäisen ohittajan, joka ei halua väistää hitaammin ajavien sekaan ja mahdollisesti tulla sinne pussitetuksi, koska takana tulevalle pitäisi jo ajettava ylinopeus riittää. Vai jälkimmäisen, jonka mielestä hitaampien kuuluisi sujuvuuden takia päästää nopeammat ohi.
Raivo lienee seurausta eräänlaisesta voimattomuudesta hallita muiden toimintaa. Siksi kai tämä on itse asiassa vain jalostuneempi versio perinteisestä kotipoliisitoiminnasta.
Mutta koska toisten ajatuksiin on vaikea vaikuttaa, on syytä pohtia sopivaa tapaa toimia. Onko se maavaran esimerkissä ilmenevä tapa provosoida vai jokin muu.
Sakke:
Aioin kirjoittaa juuri noin. Peltikuori on ratkaiseva tekijä. Se ei ole kuitenkaan ainoa. Toinen ratkaiseva tekijä on äänimerkki, ja kolmas ratkaiseva tekijä on auto itse, joilla pääsee pakenemaan paikalta.
Liikenteessä tapahtuvassa kommunikoinnissa on yksi sama ominaisuus kuin nettikommunikoinnissa. Vastapuolta ei näe eikä kuule. Tavallisessa keskustelussa äänensävy ja ilmeet ovat tärkeä osa viestintää, joskus jopa tärkeämpi kuin sanat. Kun tämä puoli puuttuu kokonaan, eikä sanojakaan voi esittää, vastapuolen viestit joutuu päättelemään. Ja ihmisluonteeseen kai kuuluu päätellä viestit negatiivisimpina kuin mitä ne ovatkaan varsinkin, kun auton ainoa varsinainen viestintäväline on kovaääninen torvi, jolla on mahdotonta esittää ystävällistä huomautusta. Kyllä viestinnän ystävällisyyttä epäiltäisiin auton ulkopuolisessa maailmassakin, jos joku karjuisi ystävällisen huomautuksensa täydellä voimalla, niin että kuulija pomppaisi säikähdyksestä.
Jos kaupan kassajonossa alkaa ärsyttää, kynnys aloittaa äänekäs raivari tai edes sanoa mitään, on korkea. Äänessä ovat ainoastaan erilaiset mielenterveystapaukset ja juopot. Tavallinen ihminen ilmaisee suuttumuksensa korkeintaan hienovaraisena kasvojen ilmeenä ja toivoo, ettei sitäkään kukaan oikeasti huomaisi ei ainakaan se, jolle ilme on tarkoitettu. Ulkopuoliselta kanssakärsijältä voidaan korkeintaan hakea merkitsevällä ilmeellä sympatiaa, jos joku on etuillut jonossa. Ja tämäkin vaatii taitoa. Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu se, että mölyt pidetään mahassa eikä metelöidä ja kiihdytä niin kuin temperamenttiset etelämaiden ihmiset.
Auto muuttaa monien kohdalla kaiken. Sen sisällä voi raivota ja sikailla, koska kukaan ei näe eikä voi vastata samalla mitalla. Kaupan kassajonossa rähjäämällä voi pahimmassa tapauksessa saada turpiinsa. Autossa se on epätodennäköisintä. Pelkurimaisimmat autorähjääjät tekevät tekonsa takaapäin, jolloin kohde ei voi vastata käytännössä millään tavalla. Autojen torvet ja vilkutettavat valot ovat nokassa.
En ole kertaakaan joutunut turvautumaan auton äänimerkkiin liikenteessä. Yhden kerran kauan sitten painoin äänimerkkiä huvikseni, kun varisparvi oli tiellä. Tätäkin tekoani kaduin saman tien, koska kyllä varikset olisivat lähteneet muutenkin lentoon. Ei viattomia luontokappaleita pitäisi tarpeettomasti säikäytellä.
Jos äänimerkki olisi autoissa vaarasta varoittamiseen, niin kuin se virallisesti on olevinaan, eikö sitä silloin käytettäisi vaarasta varoittamiseen. Tällaiseen tarkoitukseen en ole kuitenkaan koskaan nähnyt... siis kuullut äänimerkkiä käytettävän. Jos äänimerkin käyttötapahtumaan on liittynyt jonkinlainen potentiaalinen vaaran elementti, äänimerkkiä on kuitenkin käytetty vasta, kun vaaratilanne on ollut jo ohi. Eikä torven soittaminen tässä vaiheessa ole enää vaarasta varoittamista ole vaan liikenteessä tapahtuneesta virheestä protestoimista. Olenkin sitä mieltä, että äänimerkki on pelkästään protestointiväline.
Autoissa saisi olla jonkinlainen muu ääntä tuottava laite kuin kovaääninen torvi, jolla voisi antaa ystävällisempiä huomautuksia; jonkinlainen pehmeämpi ja hiljaisempi ovikelloa muistuttava ääni esimerkiksi.
Kävelin kerran erästä kaupungin pikkukujaa, jonka mielsin kävelyreitiksi, vaikka se olikin autoilla liikennöitävä katu, joka oli tarkoitettu kerrostalojen sisäpihoille ajamiseen ja muuhun tämän tyyppiseen vähäiseen liikenteeseen. Säikähdin aivan mielettömästi, kun huomaamattani takaa kävelyvauhdilla lähestynyt auto soitti yhtäkkiä torvea aivan korvan juuressa. Pomppasin sivuun niin nopeasti kuin pystyin. Isomman kadun risteykseen oli matkaa enää pari auton mittaa, joten kuljettaja ei käytännössä ajallisesti hyötynyt torven soittamisesta. Tämän tyyppisessä tilanteessa edellä kuvaamani pehmeämpi huomautusääni oli ystävällisempi. Itse en soittaisi torvea jalankulkijalle missään tilanteessa.
Edellä mainitussa tapauksessa tein tietysti virheen, kun kävelin keskellä katua. Se johtui paitsi siitä, että mielsin kadun autolla liikennöimättömäksi pikku kujaksi, myös siitä, että tien reunat olivat lumiset ja jäiset, ja keskellä käveleminen oli helpointa. Jos olisin tuon tyyppisessä tilanteessa autoilijan roolissa, voisin korkeintaan hieman kaasuttaa auton moottoria, jotta jalankulkija kuulisi, että auto on tulossa. Enkä edes kaasuttelisi, jos tietä olisi jäljellä enää kymmenen metriä, jonka jälkeen jalankulkija joka tapauksessa poistuisi edestä.
Herbert:
Kyllä nuo jononvetäjät toimivat em tilanteissa yleensä hyvin tarkoitushakuisesti.
Ensin 5 kilometriä ennen ohituskaistaa ajetaan tahallaan 10 kilometriä alle rajoituksen ja muodostetaan takse mahdollisimman pitkä jono. Ohituskaistalla sitten kiihdytetään 10 kilometrin ylinopeuteen, jotta muut eivät uskaltaisi ylinopeussakon pelossa ohittaa heitä.
Vallantunne heillä on ilmeisesti kannustimena, ja kun heiltä vie tuon vallantunteen kiilaamalla eteen ja alentamalla nopeuden samaksi kuin ennen ohituskaistaa, seuraa heillä liikenneraivokohtaus.
Samalla tulee purettua tuo vallantunteen heille aihettuva jono, ja sujuvoitettua liikennettä.
Rattiraivosta syytetään melkein aina vain niitä, jotka raivostuvat eli heissä on kaikki vika.
Vähintään yhtä tärkeää on kysyä, mihin raivostutaan?
Onnetonta pelleilyä väittää että vihastuvat ovat yksinkertaisesti sekaisin.
Peltikuoren sisällä on kiva kiilata ja toopeilla ja olisi suuri ihme, jos sellaisesta ei kukaan suuttuisi. Totta vtussa minä ainakin suutun. Syystä johtuu seuraus.
"Me ollaan sankareita kaikki...."
Vanha sanonta menee; ei ole yhden vika jos kaksi tappelee. Olen aina tätä fraasia ihmetellyt, jos yksi tekee tahallaan kiusaa pitäisikö aina vaan alistua ja ottaa kaikki vastaan. Joskus, kyllä.
Liikenteessä pitäisi olla sama periaate kuin sähkölaitteiden sähkömagneettista yhteensopivuutta (EMC) käsittelevässä EMC-direktiivissä.
Sen mukaan laitteiden tulee sietää tietty määrä häiriöitä ja eivätkä ne saa aiheuttaa liikaa häiriöitä muille laitteille.
Kuukeri:
Minusta rattiraivosta ei voi syyttää muuta kuin raivoajaa, vai onko mielessäsi jokin tilanne joka oikeuttaa mesoamaan miten vaan?
On näissä raivokohtauksissa jotain tietoista kuitenkin. Raivokohtauksia ei kohdisteta vahvemmiksi koettuihin osapuoliin (esim rekat) ja raivoajat raivoavat yleensä vain tilanteissa joissa heitä ei tunnisteta. Harva raivoaa liikenteessäkään tutuille, eikä kotipihan tai työpaikan nurkilla.
Itse ärsyynnyn siitä että vaikka onkin kaksi ajokaistaa samaan suuntaan vaihdetaan silti kaistaa aivan eteen, ilman mitään perusteltua syytä. Eli käänteinen takapuskurissa roikkuminen. Silloin jarrutan tai hidastan hieman, mutta "piru" ehdottaa näyttämään miten ohitetaan, eli mennään reippaasti eikä häiritä ventovieraita. Kerran teinkin niin, ja kyllä se seuraava ohitus meni nätisti - tosin ohituksen perussyy oli tahto ajaa lievää ylinopeutta.
Syy miksi ärsyynnyn on melkeinpä sama kuin silloin jos vaikkapa hississä joku tulee aivan viereen seisomaan vaikka tilaa olisi seistä metrin päässä*, tosin silloin kolarivaaraa pitää verrata pahoinpitelyyn.
Autolla ajaessa on raskauttavana se että ajokortillisen kyllä tulisi pohjimmiltaan tietää milloin on pahanteossa - mutta ajattelee mieluummin omilla aivoillaan kuin muistelisi mitä opettaja kertoi.
Lisäksi yritän pitää kalliin ajoneuvon tuulilasin ja pellit ehjänä, vaikka huomaan että kaikki eivät sellaista tee.
* Personal space is the region surrounding a person which they regard as psychologically theirs. Most people value their personal space and feel discomfort, anger, or anxiety when their personal space is encroached.
http://en.wikipedia.org/wiki/Personal_space
AkiK:
Näin on, vaikka toinen ajaisi tahallaan päin pitää laskea kymmeneen ja pysyä rauhallisena.
E2800:
Juuri tätä edellä tarkoitin. Hyvin usein tilanteet olisi vältettävissä sillä, että itse ajaisi sääntöjen mukaan. Se, että ajaa ylinopeutta ja toinen tekee jotain vielä typerämpää, ei poista vastuuta itseltä.
Jos siis edessä on hidastelijoita, kiilareita tms. ilmiöitä, kannattaa unohtaa muiden temput ja tarkastella kriittisesti omaa ajotapaa. Lakia rikkovahan edellyttää muilta tavanomaista enemmän joustoa.
green:
Ja kukas sinä päätä aukova juntti luulet olevasi?
Yleensä kotipoliisina toimiminen liittyy liikenneraivoon. Turha torvensoittelu jne.
Ne jotka on kotipoliiseja liikenteessä, ovat myös idiootteja muutoinkin. Esimerkiksi allekirjoittanut soittaa torvea ainoastaan jos joku ei lähde liikkeelle liikennevaloissa, ja tällöinkin torvi soi korkeintaan sekunnin.
Nasta:
Kyssäri puuttui perästä.
"Kohteeksi joutuminen" on niin monimuotoista ja -käsitteistä ja se voi ilmetä niinkin, ettei sinulla ole hajuakaan siitä välttämättä.
Eli on aika mahdoton vastata. Jopa sinun itsesi. Voi olla, mutta voi olla ettei olekaan.
green:
Hehhehhee. Putputin ensimmäisen kirjoituksen jälkeen kuvittein, että hänellä on sentään hieman itseironiaa. Mutta hän taisikin kirjoittaa sen ihan tosissaan.
Herbert:
Sinä tykkäät nussia pilkkua, siitä huolimatta että ajat itse säännöllisesti ylinopeutta, olet kriminaali, sääntörikkoja, yhteiskuntaan sopeutumaton ja ties mitä synonyymejä käytöksellesi voisi keksiä mutta siitä huolimatta sinulla on pokkaa arvostella muita. Tällaisia ainakin meilläpäin kutsutaan narsisteiksi. Narsisteilla on tapana arvostella muita ja olla huomioimatta omia virheitä. Vallanhimo, kyky alistaa ja hallita muita on myös tärkeää.
Herberthän kertoi vain itsestään?
FARwd:
Ehkä Herbert ei kykene näkemään vikaa itsessään, vika on aina muissa, mikä taudin kuvaan kuuluu.
green:
Millaista?
Ajattelija2013:
Juu hehhee, lue uudestaan ensimmäinen kirjoitukseni.
Nasta:
Ei tuo tarkoita vielä mitään aiheeseen "rattiraivo" liittyen.
Nasta:
Tuo tarkoittaa sitä, että kukaan muu ei ole joutunut sinun rattiraivosi kohteeksi - enkä väitä että olisit sitä edes tekemässä tai tehnyt koskaan.
Mutta ei vieläkään sitä, ettetkö olisi itse voinut joutua kohteeksi - vaikka tietämättäsikin.
Nasta:
No ketkä sitten ovat?
Pointtini on edelleen, että rattiraivoa voi joku potea autossaan ja sinua kohtaan ihan ilman, että kuulet torvia, tai näet toisen tekevän jotakin provokatiivista autollaan.
Syitähän toisen rattiraivoon on äärestä toiseen. Joskus sekin, että ajaa tismalleen niin kuin pitääkin sääntöjen mukaan.
ritsa:
Olen koittanut korostaa sitä, että kannattaa keskittyä pitämään omat asiat kunnossa. Kokemuksesta tiedän, että se on helpoin tapa välttyä ongelmilta. Siksi määritelmäsi narsistista ei osu minuun. Jonkinlaista itsekeskeisyyttä omiin asioihin keskittyminen kyllä edustaa.
ritsa:
yms.
Ritsalla alkaa taas vähän lipsua...