Pimeässä pimeänä

13 kommenttia

Ohessa on videonpätkä tieltä, jota ajan aamuin illoin. Tähän aikaan vuodesta tiellä on jo pimeää kun ajan töistä kotiin ja pimeämpään suuntaan ollaan menossa.
Kojelautakamera ylivalottaa maisemaa, maisema on oikeasti lähes pilkkopimeä. Tie on niin kapea, ettei vastaatulevan liikenteen aikana voi ohittaa edes polkupyörää. Siellä seassa on päivittäin useita täysin valottomia polkupyöräilijöitä ja monta muutakin hidasta ajoneuvoa.

  
  • Ja terveisesi tänne Suomeen oli?

      
  • Noo - kun siellä tuntuu kaikki olevan niin huonosti, halusin videolla viestittää, että ei siellä ihan kaikki ole maailman huonoimmalla tolalla.

      
  • Autojen nopeudet oli onneksi aika maltillisia, mutta se ei ole puolustus valottomien määrälle. Edes katuvalot ei poistaisi ongelmaa. Tietyissä piireissä käytetty termi "ninja" kuvaa mielestäni erittäin hyvin tuollaisia pyöräilijöitä.

    Oli Jormalla terveisiä Suomeen tai ei, Nikkran kysymys toivottavasti herättää ajatuksia ja niiden sen pureskeluun kannattaa käyttää hetki aikaa.

    Autojen määrästä aiheutuu ongelmia monella tasolla. Meidän ei pidä väistää tätä faktaa sillä, että Kiinassa ongelmat ovat paljon pahempia kuin meillä. Meillä jokainen auto vie suunnilleen yhtä paljon tilaa, kuluttaa suunnilleen saman verran fossiilisia raaka-aineita ja aiheuttaa suunnilleen saman verran päästöjä kuin Kiinassa. Elämän kannalta on siis samantekevää, ajetaanko kilometrit meillä vai Kiinassa. Kiinnostavaa on vain se, että globaalien seikkojen lisäksi on olemassa asioita, joilla voimme vaikuttaa täkäläisiin olosuhteisiin.

    Jokainen oman auton käytön sijaan pyörällä kuljettu matka vähentää autojen määrää liikenteessä eli jättää lisää tilaa kaikille tienkäyttäjille. Näinkin yksinkertaisen, mutta silti kiistellyn yhtälön takia meidän kannattaa edelleen pohtia keinoja pyöräilyn määrän kasvattamiseen. Jokainen yksilönä omaan, perheen ja muun lähipiirin liikkumiseen liittyen, sekä tietysti myös suurempina kokonaisuuksina esim. oman työpaikan kannustejärjestelmiin tai oman kunnan politiikkaan liittyen. Jorman videon perusteella voi oman auton käyttöön jämähtänyt suomalainen miettiä sitä, mitä liikenteeseen vaikuttaisi, jos pyörät korvautuisivat autoilla. Käänteinen ajatusmalli, jota kannattaa soveltaa esim. omalle työmatkalle, on pyöräilijöiden määrän lisääminen ja pimeänä vuorokauden aikana tietysti autojen tavoin valojen käyttäen. Muuttuisiko liikenne sujuvammaksi kaikkein näkökulmasta katsottuna, jos esimerkiksi aluksi noin joka viides 25 m laatikko poistuisi liikenteestä ja korvautuisi 12 m laatikolla + jälkimmäisten huomattavasti autoja pienemmällä tilantarpeella turvaväleissä niin pituus- kuin sivusuunnassakin.

    Moni väistää kysymyksen realistisuuden vetoamalla täkäläisiin olosuhteisiin. Jorman video kuitenkin vetää maton jalkojen alta osoittamalla, että paljon vaativammissa olosuhteissa kiinalaiset pyöräilevät kuin missä täällä valoja käyttävä pyöräilijä ajelee.

    Tavanomaiseen pyöräilyyn riittävän tehokas usb-ladattava valaisin (käyttökustannukset käytännössä 0€) maksaa muutamasta kympistä sataseen. Se on suunnilleen saman verran kuin vuosittain palaneiden auton polttimoiden uusiminen maksaa joko itse tehtynä tai huollon yhteydessä teetettynä. Valottomuus ei siis ole ongelma, kun puhutaan auton käytön vaihtamisesta polkupyörään.

    Mikä olisi keino, jolla saamme itsemme ja muita osallistumaan nykytilanteen parantamiseen?

      
  • Herbert: ” Mikä olisi keino, jolla saamme itsemme ja muita osallistumaan nykytilanteen parantamiseen?”

    Jos tarkoitat nykytilanteen parantamisella pyöräilyn lisäämistä, niin toivottavasti kukaan ei keksi siihen ainakaan mitään nopeasti vaikuttava keinoa. Kun ihmisille selviää että pyöräilen yli puolet työmatkoistani, reaktio on useimmiten ”Kuinka sää uskallat?” Tosin talvella tulee välillä ensin kysymys ”Oleks sää hullu?” ja vasta sitten tuo ensin mainittu. Ihmiset pitävät pyöräilyä vaarallisena autojen käytöksen vuoksi, ja he ovat mielestäni oikeassa, iso riski se onkin. Tosin mediasta saa kuvan että tilanne huononee koko ajan, mutta minusta asiat on menossa parempaan suuntaan. Nykyään auton edestä joutuu pelastautumaan omin voimin enää viikoittain, pari vuotta sitten se oli vielä päivittäistä.

    Mutta opittavaa on vielä niilläkin kuskeilla, jotka antavat väistämisvelvollisina tietä, heistä useimmat nimittäin näyttävät noudattavansa väistämisvelvollisuuttaan niin myöhään, että normaalilla itsesuojeluvaistolla varustettu pyöräilijä on jo vähintään jarruttanut, jopa pysähtynyt. Lakihan vaatii väistämisvelvollista osoittamaan aikomuksensa velvollisuutensa noudattamisesta niin hyvissä ajoin ja selvästi, että ajovuorossa oleva voi huoletta ja hidastelematta ajaa risteykseen. Tätä noudatetaan liian vähän autojenkin kesken, mutta tuo tahallinen liikennesäännön rikkominen rassaa peltien suojassa ajelevien hermoja huomattavasti vähemmän kuin omalla sääriluullaan iskut vastaanottavIa. Tämä ajotapa on niin yleinen että autoilijat ovat totuttuneet siihen. Mutta takaan että polkupyörällä ajaessa siihen ei totu.

    Niin kauan kun tilanne on tämä, en suosittele pyöräilyä muille. Tiedän että pyöräilyn yleistyminen muuttaisi tehokkaimmin autokuskien asenteita, mutta sen hinnan maksaa mielestäni väärät ihmiset terveydellään, jopa hengellään.

    Mutta eivät pelkästään autokuskit hölmöile, eivät jalankulkijat ja pyöräilijätkään välitä teiden käyttöohjeista. Kun ajaa pimeässä tien pientareella, ei vastantulevien autojen häikäisyn vuoksi välillä juurikaan näe eteensä. Valoitta väärällä puolella vastaan tuleva toinen fillaristi on yllättänyt ikävästi monta kertaa. Kypäräpäiselle ei varmaan vielä törmäyksessä kovin hassusti kävisi, mutta vastantulijoilla ei vielä kertaakaan ole ollut pottaa. Eikä kypäräkään paljon auta jos jompikumpi horjahtaa ajoradan puolelle aamuruuhkassa.

    Kevyenliikenteen väylillä ei useimmilla ihmisillä näytä olevan tietoa missä heidän pitäisi liikkua. Jalankulkijat kävelevät usein keskellä, ja voivat loikata fillarin huomatessaan kummalle puolelle vaan, välillä jopa kummallekin puolelle. Ensin vaistomainen sivuaskel mielivaltaiseen suuntaan kun kuulevat kellon kilahduksen, sitten pikainen vilkaisu ääreisnäöllä taakse ja jostain syystä toinen loikka vastakkaiselle puolelle juuri, kun pyöräilijä on alkanut reagoida ensimmäiseen loikkaan. Moni pyöräilijäkin tuntuu arpovan fiiliksen mukaan kummalla puolella ajaa, eikä useimmilla näytä olevan aavistustakaan risteysten väistämissäännöistä. Väistämisvelvolliset tunkevat autojen eteen, ja etuajo-oikeutettua tietä ajavat huitovat autoille että menkää vaan.

    Jos joku nyt keksii kuinka näin käyttäytyviä saataisiin liikenteeseen lisää, niin pyydän häntä pitämään tiedon omanaan. Ainakin siihen asti, kunnes ns. sivistys saapuu tänne Pirkanmaalle asti. Tai SO2001:n tyyliin ilmaistuna: odotetaan siihen asti kunnes pirkanmaalaisetkin saadaan sokeasti tottelemaan orjuuttavia sääntöjä.

      
  • Tunnistan mainitsemasi ilmiöt liikenteessä ja koska vastasit kysymykseeni, esitän jatkokysymyksen: Miten olosuhteet saataisiin sellaisiksi, että pyöräilyn määrän voi toivoa lisääntyvän? Mitään nopeasti vaikuttavaa keinoa tuskin kellään on tiedossa. Jos olisi, voisi se olla vain hyvä asia. Siirtymäkausi menisi nopeasti ohi ja auton kuljettajat kyllä tottuisivat uuteen tilanteeseen nopeasti. Ihan kuten liukkauteenkin totutaan parissa päiväsä. Tällä hetkellä pyöräilyn määrä kasvaa käsittääkseni hitaasti ja sama on tahti auton kuljettajien asenteden muutoksessa.

    Mikä saa sinut tekemään liikenteessä jotain sellaista laillista toimintaa, mitä et muille suosittele? Tässä tapauksessa pyöräilemään.

      
  • Herbert: ” Miten olosuhteet saataisiin sellaisiksi, että pyöräilyn määrän voi toivoa lisääntyvän?”

    Jos tuo autoilijoiden osuus unohdetaan hetkeksi, niin minusta olosuhteet ovat jo nyt sellaiset, että pyöräilyn lisääntymiselle ei ole esteitä. Tietysti on paljon parannettavaakin, mutta yllättävän hyvin pyörällä pääsee jo nyt. Verkosta löytyy kartat, joista selviää mitä kautta mihinkin paikkaan kannattaa ajaa. Matka voi tyssätä jos yrittää ajaa samoja reittejä mihin on tottunut autolla. Nämä mielipiteet perustuvat niinkin laajaan otantaan kuin omaan satunnaiseen ajeluun Tampereella ja sen lähiympäristössä. Alueellisia eroja on taatusti, varmaan isojakin.

    Osa huonoista olosuhteista on pyöräilijöiden itse aiheuttamia. Tuttavapiirissä on muutama aktiivisesti pyöräilevä, jotka kritisoivat kovasti infran rappiota. Renkaat ja jopa vanteet kuulemma hajoavat tämän tästä surkeilla pyöräteillä. Kiittelin onneani kun meilläpäin asiat oli hoidettu paremmin, kunnes näin heidän pyöränsä: nehän oli suunniteltu velodromille, ei niiden kuulunutkaan kestää normaalissa liikenteessä. Jo tavallinen hiekoitussepeli rikkoi niiden kapeat ja kivikovat renkaat.

    Jos puhutaan olosuhteista laajasti, niin ehkä eniten pyöräilyn määrään vaikuttaisi yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen. Pommitettaisiin suurta yleisöä jatkuvalla uutisvirralla uusista pyörätieosuuksista, pyöräilyn kasvamisesta, meitä tässä asiassa edellä olevien maiden kokemuksella (terveys, ilmasto, rahansäästö, ruuhkat jne.). Etenkin tuon ensin mainitun luulisi olevan aikamoinen vetonaula, ainakin minuun se puri.

    Herbert: ”Mikä saa sinut tekemään liikenteessä jotain sellaista laillista toimintaa, mitä et muille suosittele? Tässä tapauksessa pyöräilemään.

    Minut saa pyöräilemään terveys. Harrastan raskasta liikuntaa noin 8 tuntia/viikko, ja minusta ajankäytön kannalta on viisasta käyttää siihen myös mahdollisimman paljon muuten hukkaan menevää aikaa, joksi työmatka-ajon autolla lasken. Mutta jos esimerkiksi vaimo tai tytär tekisi samoin, vastustaisin (ihan kuin se mitään vaikuttaisi). En saa heitä käyttämään kypärää, tukka menee pahasti. En saa heitä luopumaan musiikin kuuntelusta pyöräillessä. Kokeilin korvanappeja ja huomasin olevani helppo maali autoille. En myöskään luota autoilijoiden haluun huolehtia vastuistaan liikenteessä. Heidän joukossaan on aivan liikaa niitä, jotka huolehtivat vain niistä vastuista, joiden tarkoituksen he ymmärtävät, ja pastalla puhutun perusteella heidän on ihan erityisen vaikeaa ymmärtää sellaisten liikennesääntöjen tarkoitusta, joiden noudattamisesta koituisi heille vaivaa tai ajanhukkaa, tai joita he ovat rikkoneet tähänkin asti ilman että kukaan olisi sen vuoksi kuollut.

    Tuon vuoksi en suosittele pyöräilyä läheisilleni. Muille en suosittele sitä siksi, että en halua nyt lähes tyhjien pyörätiet täyttyvän. Nyt voin ajella herroiksi lähes yksin, ja se on mukavaa. Pysykää ihmiset vaan autoissanne, kakkostyypin diabetes, rasvaiset sisuskalut ja rapakunto eivät ole läheskään niin vaarallisia kuin virallinen propaganda väittää. Ja vaikka ne tilastollisesti vaarallisia olisivatkin, niin tilastollisesta todennäköisyydestähän ei tunnetusti voi päätellä mitään yksilön riskeistä.

      
  • Edelleen olen hyvin pitkälti samaa mieltä noista jutuista. Olosuhteet mielestäni autoilijoiden nykyiselläkin asennetasolla mahdollistaa pyöräilyn määrän kasvun, vaikka pärjääminen liikenteessä asettaakin pyöräilijälle tiettyjä vaatimuksia. Mutta millä autoilijat saataisiin mukaan talkoisiin ja olosuhteet siltä osin nykyistä paremmiksi ja sen myötä pyöräily nykyistä houkuttelevammaksi?

      
  • Herbert: ”Mutta millä autoilijat saataisiin mukaan talkoisiin ja olosuhteet siltä osin nykyistä paremmiksi ja sen myötä pyöräily nykyistä houkuttelevammaksi?”

    Osa autoilijoista muuttaa ajotapaansa valistuksella, enemmistö uhkailulla ja rangaistuksilla. Ajotapa on HYVIN vaikeasti muutettava piirre ihmisessä ainakin, jos sitä pitäisi muuttaa suuntaan joka koetaan aikaa vieväksi tai muuten riesaksi. Mielestäni jonkun liikennesäännön rikkomisesta luopuminen on tällainen vaikea asia. Ihminen pyrkii minimoimaan oman vaivansa, joten nykyiset ajotavat kevyttä liikennettä kohtaan ovat hänen alitajuntansa mukaan vaivattomin ja siksi paras tapa hoitaa asia, ja kaikki muutokset siihen ovat muutoksia huonompaan suuntaan. Ajotavan omaehtoinen muuttaminen on helpompaa jos on jo aiemmin, muiden asioiden yhteydessä, huomannut ajavansa huonosti, ja joutunut pakottamaan itsensä läpi tuskallisen muutosprosessin. Jokainen kerta on edellistä helpompaa, mistä pitäisi seurata, että omaan ajamiseensa tyytyväisimmät pystyvät kehittämään ajoaan huonoimmin.

    Jos kuski ajaa jo nyt omasta mielestään tarpeeksi hyvin myös kevyen liikenteen osalta, niin ajotapojen muutos edellyttää erittäin vahvaa ulkopuolista motiivia. Ulkopuolisen motiivin täytyy olla erittäin vahva siksi, että myös muutosta vastusta alitajuinen motiivi on vahva. Se on niin vahva, että se voi estää kuskia sisäistämästä valistusta, kampanjoita ja vastaavia. Silloin vain uhkailu ja rangaistuksen pelko läpäisee sokean pisteen.

    Nuoriin ja lapsiin valistus puree erityisen hyvin, minäkin muistan edelleen monta lapsena kuulemaani Ensio Itkosen ja Hannu Karpon hokemaa. Siksi siihenkin kannattaisi satsata, vaikka välitön hyöty ei isolta näyttäisikään. Paljon toistoja, ne painuvat alitajuntaan hyvin.

    Kokonaan toinen asia on sitten se, mistä tuon kampanjoinnin ja muun ”motivoinnin” vaatimat resurssit revitään. Ne ovat nykyään ennemminkin vähenemässä kuin kasvamassa. Joten kysymykseesi että miten autoilijat saataisiin mukaan realistisin vastaus taitaa olla että omalla esimerkillä.

      
  • viitsitte kirjoittaa noin pitkästi, tuskin monikaan jaksaa lukea muutamaa lausetta pidemmälle..

      
  • Kirjoitustemme lukeminen ja keskusteluun osallistuminen on tietysti täysin vapaaehtoista, enkä millään tavalla voi moittia niitä, jotka eivät lue tai osallistu. Jaksamisen tai viitsimisen puutteesta tuli kuitenkin mieleeni, että liikenteessä kuljettajalta vaaditaan usein ylimääräisiä ponnistuksia pyrkiessään muuttamaan vanhoja tottumuksiaan uusiin ja parempiin. Kun liikennettä katsoo, kyse ei ole ihan pienestä asiasta. Suuri osa virheistä perustuu varmasti itsekurin puutteeseen.

    Esitänkin Lukijalle saman kysymyksen kuin mikä oli aiemmissa kommenteissani, toivottavasti nyt riittävän lyhyen kirjoituksen myötä: Millä tavoin saataisiin valoja käyttävien pyöräilijöiden määrä kasvuun ja millä tavoin saataisin autoilijat huomioimaan pyöräilijät nykyistä paremmin, jotta yhä useampi uskaltaisi pyörällä liikenteeseen osallistua?

      
  • Lukija: “viitsitte kirjoittaa noin pitkästi, tuskin monikaan jaksaa lukea muutamaa lausetta pidemmälle..

    Nimimerkki Lukija siis sanoo, että ei jaksa lukea.

    Tottahan sinä puhut, kirjoitan niin pitkiä kommentteja, että useimmat eivät viitsi lukea niitä. Minä en yksinkertaisesti vaan osaa tiivistää niin hyvin, että saisin sekä mielipiteeni että sen perustelut mahtumaan lyhyeen kommenttiin, ja pidän perustelematonta mielipidettä merkityksettömänä möläytyksenä. Keskustelu on mielestäni perustelujen, ei mielipiteiden vertailua.

      
  • No jopas oli kirjoittajilla tutun kuuloisia kommentteja työmatkapyöräilystä, etenkin talvisesta. Olen noita samoja asioita, eli kevyenliikenteen näkyvyyttä ja käyttäytymistä, miettinyt jo monta vuotta. Kuljen polkupyörällä töihin aina kun se on mahdollista, eli kun kelit ei oikeasti rajoita tai kun en ole muulla kulkuvälineellä matkalla.

    Olen usein todennut läheisille ja työkavereille, että polkupyörällä on enemmän läheltä piti tilanteita ja vaaran tuntua, kuin moottoripyörällä tehdyillä samoilla matkoilla. Ja tämä johtuu kevyen liikenteen kulkijoista, joista melkoisen iso prosentti ei tiedä tai ei välitä alkeitakaan liikennesäännöistä. Eli jos pitää olla moottoripyörällä ajaessaan valmis vaikka mihin yllättävään, niin ei se kyllä ainakaan toiseksi jää polkupyörällä taajamissa ajellessa varsinkaan talviaikaan. "Skanneri " saa olla koko ajan päällä. Ja kuten tuolla jo aiemmin kirjoittajat totesivat, ihmiset pyöräilevät pimeässä ilman mitään valoa ja useimmiten samat yksilöt ovat pukeutuneet tummiin vaatteisiin ja missään nimessä käytössä ei ole kypärää.

    Tämän päivän kokemukset edestakaiselta 10 km suuntaan matkalta aiheutti vaaratilanteen suuntaansa. Toisessa olin reagoimassa mukana, toisen pimeänä mutkassa vasemman puolen "linjaa" ajavan kamikaze pyöräilijän ja minut pelasti pelkkä tuuri- mihinkään toimenpiteisiin ei ollut mahdollisuutta. Ja kyseisellä pyöräilijällä ei ollut valoa, ei kypärää, ei näkyvää vaatetusta. Täytyy tosiaan ihmetellä, ettei vakavia liikenneonnettomuuksia satu tilastojen osoittamaa enempää kevyelle(kään) liikenteelle.

      
  • Lisäksi myös säännöllisesti autoilevana voisi todeta, että ei siinä pimeässä ja tihkusateessa paljoa ole autoilijalla mahdollisuuksia reagoida (vaikka kuinka yrittäisi ennakoida ja katsoa), jos pimeästä ilmestyy valoton tummiin pukeutunut pyöräilijä, joka risteävää tietä ylittäessään käyttää oikeuttaan mennä ensin...

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit