Aina on joku tunkemassa ohi vaikka ajaa suurinta sallittua nopeutta

19 kommenttia

Olen viime aikoina törmännyt useasti siihen ilmiöön että vaikka ajan suurinta sallittua nopeutta niin aina joku on ohittamassa. Moottoriteillä tällaisen ymmärtää mutta röyhkeää ohittamista on ollut myös lähiöissä sekä yksikaistaisella tiellä. Jopa sellaisella tiellä jossa on kameratolpat. Nykyajan kuskit tuntuvat olevan aika kärsimättömiä ja tuskastuvat helposti toisen takana ajamiseen. Muutenkin tuntuu siltä että aika suuri osa kuskeista on melko piittaamattomia liikenteen säännöistä. Tämä ei ole mitään hurskastelua omalta taholtani, sillä ohitustilanteissa yksikaistaisella tiellä on aina olemassa vaaran momentti.

  
  • Ja niillä tietyillä merkeillä ollaan useimmiten ohittamassa.
    Sitähän se on ollut vuosikausia.

      
  • Tuli taas ajeltua vaihtelevissa olosuhteissa lähes tuhat kilometriä vuorokauden aikana. Oli pientä tietä, oli isoa tietä, oli moottoritietä. Reitin kääntöpaikka oli Helsingin keskusta.

    Vaikka olen joskus kirjoittanut, että ajan usein tai yleensä (TeeCee kaivelkoon halutessaan esille, mitä sanaa olen käyttänyt) yli 20 kilometriä tunnissa ylinopeutta, tällä reissulla tämä sääntö ei pätenyt. Ajoin suuren osan matkasta nopeusrajoitusten mukaan tai jopa alle suurimman sallitun nopeuden. Autoja meni ohi vaikka kuinka paljon niin tavallisella tiellä kuin moottoritielläkin. Ehkä lehtitiedot tehostetusta nopeusvalvonnasta hillitsivät vauhtiani. Toisaalta ei ollut minkäänlaista aikataulua tai kiirettä mihinkään. Kulutin siis aikaani maantiellä. Joillakin tieosuuksilla innostuin kuitenkin ajamaan "normaalia" vauhtiani.

    Ratkaisevaa on se, millainen tie on, ja miten paljon siinä on liikennettä. Yleensä ajan suurinta nopeutta silloin, jos tie on hyvä, ja jos nopeusrajoitus tuntuu olosuhteisiin nähden tiukalta, ja jos liikennettä on vähän. Ruuhkassa ja vilkkaassa liikenteessä ajelen yleensä liikennevirran mukana.

    Kiinnitin taas kerran huomioni siihen, miten mielivaltaisen ja epäloogisen tuntuisesti nopeusrajoituksia on asetettu teiden varteen. Jossakin paikassa tie on leveä kuin lentokenttä, ja nopeusrajoitus on 80 km/h. Jossakin paikassa tie on vaatimattomampi, ja rajoitus on 100 km/h. Jossakin paikassa on 70/km/h nopeusrajoitus, vaikka tien leveyden perusteella voisi luulla, että rajoitus on 100 km/h.

    Yhdellä tieosuudella en saanut mistään selville, mikä on nopeusrajoitus. Merkki oli kai ollut jossakin, mutta en ollut nähnyt sitä. Säädin itselleni nopeusrajoitukseksi 100 km/h ylitin sen harkinnan mukaan.

      
  • Varmasti onkin tunkemassa ohi, mutta miksi se on "mrse":lle ongelma?

    Nykyinen liikenneympäristömme on päätynyt tilanteeseen, jossa optimaalista kulkuympäristöä ei ole tarjolla oikein kenellekään. Autoteiden lisäksi esimerkiksi kevyen liikenteen väylillä kulkijoiden pärjäämisedellytykset ja kalusto sekä sitä kautta nopeudet vaihtelevat mielettömästi.

    Jos laista puhutaan, niin meillä pakotetaan hormonimyrskyissään touhuavat teinipojat viritettyine mopoineen pyöräilyä opettelevien kolmivuotiaiden kanssa samoille väylille. Tämähän vain ei ole ongelma, koska kevyen liikenteen väyliltä ei löydy nopeusrajoitusmerkkejä, kameroita eikä propagandaa.

    Katu- ja tiealueiden puolella sopiva tai turvallinen nopeus vaihtelee pienenkin matkan sisällä paljon, eikä sillä useinkaan ole mitään tekemistä vallitsevan nopeusrajoituksen kanssa. Kolmenkympin rajoitukset kaduilla ovat tottakai perusteltavissa törmäysfysiologian kannalta, mutta kahdenkympin rajoitukset ovat vielä perustellumpia! Ja niin edelleen. Samalla kuitenkin pitäisi muistaa kokeneita autoilijoida kokemattomampien ja arvaamaattomampien tekijöiden, esimerkiksi lasten, rooli.

    Käytännössä paljon oleellisempaa on välttää törmäyksiä kuin ensisijaisesti minimoida niiden seurauksia. Tämä ei tarkoita, että em. teinipojat viikset kasvatettuaan olisivat tervetulleita räppäämään vanhoilla BMW:illään asuntokaduille. Sen sijaan se tarkoittaa, että "mrse":n olisi oleellisempaa pitää katseensa autonsa ulkopuolella, kuin keskittyä orjalliseen nopeusmittarin seuraamiseen.

    Yksinkertaistettuna: vaikkapa asuntokaduilla on käytännössä turvallisempaa keskittyä ympäristön havainnointiin kuin nopeuden seuraamiseen. Hillitön hidastelu ei ole kenenkään muiden kuin jeesustelijoiden ja valtionvarainministerin etu.

      
  • "Varmasti onkin tunkemassa ohi, mutta miksi se on ”mrse”:lle ongelma?"

    On se siinä mielessä ongelma että jos joku tulee ohittajaa vastaan (vaarallinen ohitus), niin saatan olla mukana pahassa kolarissa ja vielä ilman omaa syytäni.

    Ehkä tämän aloituksen otsikko olisi voinut olla "vaaralliset ohitukset". Näistä ohituskuolemistahan saa lukea melkein viikottain.

      
  • Toivottavasti ohituksen uhreiksi joutuneet saavat kriisiapua traumaansa.

    Jos oma turvallisuus oikeasti kiinnostaa, kannattaa miettiä, miten epävarmoista tai vaarallisesti ajavista ohittajista pääsee eroon mahdollisimman pikaisesti ja mahdollisimman turvallisessa paikassa. Tämä on sangen suurelta osalta edellä ajavan oma valinta, siis mikäli oma turvallisuus häntä oikeasti kiinnostaa.

      
  • 19§

    Ohittajan ja ohitettavan keskinäiset velvollisuudet

    Ohittajan on pidettävä turvallinen väli ohitettavan ajoneuvoon.

    Ohitettavan on, havaittuaan ohituksen vasemmalta, pysyteltävä niin oikealla kuin se muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista, eikä hän saa lisätä nopeutta.

    Hitaasti kulkevan ajoneuvon kuljettajan on kapealla tai mutkikkaalla ajoradalla tai vastaan tulevan liikenteen ollessa vilkasta ohituksen helpottamiseksi vähennettävä nopeutta ja mahdollisuuksien mukaan annettava tietä. Hän saa tällöin tilapäisesti kuljettaa ajoneuvoa pientareella, jos se voi tapahtua vaaratta ja haitatta.

      
  • PiiJei: ” Käytännössä paljon oleellisempaa on välttää törmäyksiä kuin ensisijaisesti minimoida niiden seurauksia.”

    Jos ymmärsin oikein, puhuit tuossa kuskin osuudesta? Miksi kuskin pitäisi priorisoida törmäysten välttelyn ja niiden seurausten minimoimisen välillä? Minusta hyvä käytännön ohjenuora voisi olla esimerkiksi sellainen, että ei tahallaan lisää kumpaakaan ainakaan laittomilla keinoilla. Se olisi tietysti vain minimi, luonnollisesti kenenkään päälle ei pidä ajaa tai hänen vammojaan pahentaa myöskään tavoilla, joita laissa ei ole erikseen kielletty.

    PiiJei: ” . Hillitön hidastelu ei ole kenenkään muiden kuin jeesustelijoiden ja valtionvarainministerin etu.

    Mitä se ”hillitön hidastelu” käytännössä on? Avauksessaan mrse puhui ylinopeutta ajavista, tarkoititko että suurimmalla sallitulla nopeudella ajaminen on hillitöntä hidastelua?

      
  • 740 GLE: ” Toivottavasti ohituksen uhreiksi joutuneet saavat kriisiapua traumaansa.”

    Se voi tulla valtiolle kalliiksi, ohituksen uhrien määrä voi nimittäin olla yllättävä iso. Tutkimusten mukaan se madaltaa muiden kynnystä ohittaa, mikä on itseään vahvistava ilmiö. Se lisää nopeuseroja, mikä lisää entisestään ohitustarvetta, mikä on huono yhdistelmä laskevan ohituskynnyksen kanssa. Liikenteen keskinopeus nousee, liikennesääntöjen kunnioitus laskee ja niin edelleen. Potentiaalisina ohituksen uhreina voi olla koko kansa.

      
  • 740 GLE: ” Jos oma turvallisuus oikeasti kiinnostaa, kannattaa miettiä, miten epävarmoista tai vaarallisesti ajavista ohittajista pääsee eroon mahdollisimman pikaisesti ja mahdollisimman turvallisessa paikassa. Tämä on sangen suurelta osalta edellä ajavan oma valinta, siis mikäli oma turvallisuus häntä oikeasti kiinnostaa.”

    Totta, mutta silti on hyvä keskustella ohituksista yksilötason lisäksi myös liikenteen tasolla. Yksilötasoa seurattaessa perspektiivi vääristyy, koska yksittäisenä tapauksena törkeäkin liikenteen haittaaminen saattaa olla kokonaisvaikutukseltaan mitätön, toisaalta taas yksilötasolla tarkasteltuna mitätön teko saattaa liikenteessä miljoonia kertoja toistuvana olla kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys.

    Minusta tätä asiaa pitäisi tarkastella juuri sinä mikä se on: kaksi kuljettajaa on päätynyt ongelmatilanteeseen, joka ei syntynyt yllättäen vaan siihen aiemmat tapahtumat johtivat siihen. Kommentit ovat koskeneet lähinnä ongelman ratkaisua, ja se onkin tärkeä asia. Ongelma pitäisi selvittää niin, että ohitus sujuisi turvallisesti. Mutta vähemmän on puhuttu siitä, mitä olisi voitu tehdä toisin, jotta ongelmaa ei olisi alun perin syntynytkään. Jos edellä ajava liikkui suurimmalla sallitulla nopeudella, niin ohittajan on täytynyt ajaa ylinopeutta. Tästä ei ole puhuttu mitään, vaikka se on ymmärtääkseni ainoa syy siihen että mrse ja tuo ohittaja päätyivät ongelmatilanteeseen. Onko tämä ongelman aiheuttanut liikennesääntöjen rikkominen esimerkiksi sinun mielestäsi kannatettava vai vastustettava piirre ajotavassa?

    Minusta tuollaisen ongelman nähtävästi tahallinen aiheuttaminen on paheksuttava asia. Mielestäni tuolla tavalla ajavia pitäisi rohkaista tuollaisen ajotavan muuttamiseen kohdistamalla heihin tällaisissa keskusteluissa sosiaalista painetta. Se on vähintään yhtä tärkeää kuin asettaa sosiaalista painetta jotta kukaan ei vaan yrittäisi ”kouluttaa” ohittajia liikenteessä, mutta siihen ei tarvitse ketään suostutella, se näyttää tulevan esiin ilmankin.

      
  • Minä ajan mielestäni liikennesääntöjen mukaan, mutta en ole kokenut kanssa autoilijoita otsikon kuvaamalla tavalla kuin hyvin harvoin ja silloin on vain viisaita antaa tilaa mahdollisuuksien mukaan.

      
  • Ei lähdetä kisaamaan siitä, kumpia on nettikirjoituksissa enemmän, ohittajille tilaa vaativia vai ohittajien paheksujia. Jos osaan asettua TeeCeen näkökulmaan oikein, arvioisin, että tuo saattaa olla jopa yhdentekevää? Nimittäin jos yhteiskunnan kannalta törmäily on ongelma, silloin ongelman muodostavat käytetyistä nopeuksista riippumatta ohituksen estäjä ja siitä kimpaantuva huonosti ohittava yhdessä. Jonossa taaempana ajava näkee edellään kaksi toheloa, joista kumpikaan ei osaa hoitaa omaa rooliaan, ja silloin kannattaa vain itse pysyä poissa ajoneuvon pirstaleiden sironta-alueelta.

    Yksilölle tilanne on eri, koska myös silloin ajonopeuksista ja laillisuudesta välittämättä kumpi tahansa pystyy ratkaisemaan riskin omalla kohdallaan. Viime hetkellä järkiintyvä ohittaja voi tyytyä edellään joko syystä tai syyttä hitaasti, mutta ihan omaan typeryyttään muista piittaamatta tien tukkona hitaasti ajavan nopeuteen. Tai hitaampi voi ohittajan ylinopeudesta riippumatta minimoida riskit omalla kohdallaan ja järjestää väistämättömäksi katsomansa ohituksen turvalliseen tilanteeseen. Tästä on puhuttu niin paljon, että rautalanka alkaa käydä vähiin.

    Kummankaan roolin "kouluttamiseen" netissä en oikein jaksa uskoa. Syynä on lukuisat näkemäni keskustelut, joissa eri kirjoittajat ovat tulkinneet näennäisen selvän tilanteen aivan eri tavoin. Vaikka kaikki aidosti tarkoittaisivat hyvää, vaatisi tilanteiden mallintaminen usean keskustelijan välillä muodollista termien ja prosessien määrittelyä. Omalla kohdallaan tämä on itse kullekin helpompaa, koska oman tulkintansa merkitys on helpompi ymmärtää kuin kommunikoida toiselle teknisenä prosessimallina vailla väärinkäsityksen mahdollisuutta.

    Yksi asia, joka vaikuttaa siihen, että "ohitustarpeita" tulee enemmän kuin olisi tarpeen, on autojen mittarivirhe. Muutaman kilometrin virhe ei sinänsä ole keneltäkään pois, eikä vaikuta matkan ajoituksiin. Kuka tuntee kuljettajan, joka asettaa vakionopeussäätimen johonkin muuhun kuin tasan tikkarinopeuteen? Kuka tuntee kuljettajan, joka pitää mittarinopeutena tikkarinopeutta? Aivan, tuolla ulkona on molempia, ja lisäksi vielä muutamia muitakin lajityyppejä.

    Näillä meidän vehkeillä on aivan luonnollista, että nopeuseroja tulee silloinkin, kun kaikki kuljettajat katsovat olosuhteet niin hyväksi, että rajoitusnopeus on kohtuullinen. Se rajoitusnopeuskin on nimittäin kaikille eri. Ei olisi mitään teknistä syystä. Avasin aiheesta eri keskustelun:

    https://tekniikanmaailma.fi/keskustelu/aihe/mittarivirhe/

    Olen niin kyllästynyt napsuttelemaan helposti yhdellä sipaisulla 40 -> 80 tai 40 -> 100 km/h asetuksen muuttavaan vakionopeussäätimeen joko tikkarinopeus + monta napsua lisää tai 10 km/h yli ja monta napsua pois ihan vain siksi, että autoni valmistaja pitää minua pöljänä.

    Jos joku osaa kalibroida autoni mittarin (ja sitä noudattavan Tempomaatin) näyttämään oikein, niin minun puolestani lisäkilometrien napsuttelu loppuu siihen.

      
  • Liikenteessä pitää sopeutua jokaiseen tilanteeseen tilanteen vaativalla tavalla kahta samanlaista tilannetta ei tule. Liian tieteellinen asenne esim. nopeuteen onko monta napsua sinne tai tänne onnistuu jos on yksin liikenteessä, muulloin on vain rauhallisesti sopeuduttava liikennevirtaan jossa nopeus elää aina rajoituksen tuntumassa yleensä hiukan alle ja ne napsut on otettava vasta kotona.

      
  • Tuossa olikin jo yksi lakilainaus missä mahdollisesti ehdotettiin "hitaasti ajavaa" väistämään kun ylinopeutta ajava saavuttaa hänet. Suomeen tuli nopeusrajoitukset, ja se luonnollisesti muutti hitaasti ajavan määritelmää koskemaan .... niin, hitaasti ajavaa. Traktoreita, mopoautoja, leikkuupuimureita yms.

    Vaan minun ohitukseni lähestulkoon loppuivat kun kertasin autokoulun oppeja ja laskeskelin matka-aikoja, polttoainekuluja, pohdin autokalustoa ajotyyliini yms.:

    "Jos liikenneturvallisuuden vaarantamisessa moottorikäyttöisen ajoneuvon tai raitiovaunun kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

    1) huomattavasti ylittää sallitun enimmäisnopeuden,

    2) ryhtyy ohittamaan näkyvyyden ollessa turvalliseen ohitukseen riittämätön taikka ohituksen ollessa muutoin kielletty,

    3) laiminlyö liikenneturvallisuuden vaatiman pysähtymisvelvollisuuden tai väistämisvelvollisuuden, taikka

    4) muulla näihin rinnastettavalla tavalla rikkoo liikennesääntöjä

    siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." (lainaus: Finlex, rikoslaki)

    Itse olen ihmetellyt samaa kuin aloittaja, miten vaikeaa oikeaoppinen ohittaminen voi oikein olla? Ja miksi ihmeessä pitää ajaa ylinopeutta taajamassa? Olen ihmetellyt sitä pitkään ja tullut siihen tulokseen että ratin takana ei vaan kiinnosta ajaa säännöt mielessä, ja sitten jos kolaroi (eli realisoi sen uhkakuvan miksi niin moni asia on kielletty) niin voi olla ettei siitä määrätä edes sen vertaa sakkoa kuin mitä ylinopeudesta kirjataan. Vakuutus korvaa vahingot -jopa ilman bonusmenetystä-, joten kuljettajalta voi puuttua kaikki motivaatiotekijät ajaa turvallisesti.

      
  • 740GLE
    Tästä on puhuttu niin paljon, että rautalanka alkaa käydä vähiin.

    No miksi sinun pitää sitten heittää vain äärikärjistäviä "esimerkkitilanteita"? Kertooko ne yhtään mistään oikeasti?

    740GLE
    ...jos yhteiskunnan kannalta törmäily on ongelma, silloin ongelman muodostavat käytetyistä nopeuksista riippumatta ohituksen estäjä ja siitä kimpaantuva huonosti ohittava yhdessä.

    Mikä on sinun käsityksesi siitä, kumpaa tapahtuu useammin: typeriä ohituksia, vai varsinaista ohittamisen estämistä?

    Välillä tuntuu, että sinusta(kin) riittää, että kun ajaa ylipäätään jonkun edellä, se on jo jotakin sellaista mitä kuvaat seuraavassa? Eikös edellä ajaminen ja takana ajaminen ("jono") ole kuitenkin erittäin yleinen tilanne liikenteessä, suorastaan jokapäiväistä.

    Viime hetkellä järkiintyvä ohittaja voi tyytyä edellään joko syystä tai syyttä hitaasti, mutta ihan omaan typeryyttään muista piittaamatta tien tukkona hitaasti ajavan nopeuteen.

    Entäs jos tuo tulkinta "typeryydestä", "muista piittaamattomuus" ja "tien tukkona oleminen" onkin vain ohittajan korvien välissä oleva kuvitelma edellään ajavista?

    Eikö sinusta voi ihan syystä ajaa hitaasti liikenteessä, olematta kuitenkaan tientukko ja ilman omaa typeryyttään? Löytäisitkö sellaiseen rautalankaa?

    Ilman syytä/syyttä voinee olla "tientukkona" varmaan kanssa, mutta sitten pitää rinnastaa ilman syytä/syyttä ohittelukin sen kanssa tasavertaisesti Ei hyvä kumpikaan...

    Tai hitaampi voi ohittajan ylinopeudesta riippumatta minimoida riskit omalla kohdallaan ja järjestää väistämättömäksi katsomansa ohituksen turvalliseen tilanteeseen.

    Entäs jos ajaa jo valmiiksi riskit minimoiden jonossa neljäntenätoista, pitäen turvallisen välin edellä ajavaan, tyytyy jononopeuteen ajaen keskellä kaistaa, tai jopa oikeaa viivaa hipoen jne. Ja silti takaa tulee muista piittaamaton kimpaantuja, jonka elämäntehtävä on päästä ihan kaikkein ohi tilanteessa kuin tilanteessa, lähestulkoot vastaantulijoistakin piittaamatta?

    Kuten nimim. Toytoakin kertasi, niin ei liikenteestä taida saada rautalankamalleja. Tai sitten sinäkin saat mukisematta tyytyä sellaisiin rautalankoihin, jossa ohittaja on oikeasti asenteeltaan kieroutunut ja muu liikenne menee ihan sääntöjen mukaan - ainoa vain, että hitaammin kuin tämä elämäntapaohittelija.

    Voisi kuvitella, että löytyy enemmän syitä ajaa tilanteissa ns. hitaasti muiden mukana, kuin hosua ohi pettyneenä muihin edelläkulkeviin ja vastaantulijoihin. Varsinkaan, jos ei osaa katsoa pidemmälle kuin juuri edellä ajavan peräpeiliin, tajuamatta kokonaiskuvaa.

    Olisiko ohittajan mahdollista järkiintyä vieläkin enemmän joskus? Todeta, että tänään, tässä hetkessä liikenne on jonkun matkaa yksinkertaisesti vain sen verran hitaampaa kuin itse haluaisi ajaa (ainakin tarpeeksi väljästi tulkittavissa). Eikä ohittaminen edistä perille pääsyä ollenkaan, sitä kun saisi tehdä koko ajan autojen määrästä johtuen. Tilanne voi kestää jonkun epämääräisen kilometrin, mutta "jos kerran noi muutkin, niin miksen minäkin nyt malttaisi".

      
  • TeeCee: "Jos edellä ajava liikkui suurimmalla sallitulla nopeudella, niin ohittajan on täytynyt ajaa ylinopeutta."

    Suomessa ajetaan joko yleisesti ylinopeutta tai jotkut ajavat hitaammin kun suurin sallittu nopeus. Tämän huomaa siitä, että vaikka liikennettä olisi vähän, ne muutamakin autot, jotka tiellä liikkuvat, ajavat jonoissa. Hitain auto ajaa jonossa ensimmäisenä. Muut ovat ajaneet kovempaa ja saavuttaneet sen. Tästähän jono syntyy.

    Keskustelussa esiintyy usein käsite "suurimmalla sallitulla nopeudella ajaminen". Käytännössä suurimmalla sallitulla nopeudella ajaminen on vaikeaa, koska autojen tekniikkaa ei ole kehitetty sellaiseksi, että nopeus pysyisi koko ajan absoluuttisesti samana. Jos suurinta sallittua nopeutta ei haluta ylittää, pitää ajaa alle sen. Silloin pienet nopeuden vaihtelut eivät johda suurimman sallitun nopeuden ylittämiseen.

    Jos kuljettaja ei koskaan ylitä suurinta sallittua nopeutta, maantieliikenne näyttää todennäköisesti hänen näkökulmastaan katsoen erilaiselta kuin niiden kuljettajien näkökulmasta katsottuna, jotka ylittävät suurimman sallitun nopeuden. Ensiksi mainittu kuljettaja ajaa jonon kärjessä, ja autoja ajaa hänen ohitseen. Hänen silmillään katsottuna näyttää ehkä siltä, että liikennettä on paljon. Tapahtuuhan hänen näkökentässään koko ajan jotain. Ylinopeutta ajava kuljettaja sen sijaan voi nähdä tilanteen erilaisena. Hän ohittaa edellään ajavan auton ja jatkaa matkaa maantiellä, jossa ei tunnu olevan liikennettä juuri ollenkaan. Seuraavat ohitettavat tulevat "perä edellä" vastaan sitten kun tulevat, jos ovat tullakseen. Ohitetun legaalikuljettajan edessä voi olla pitkästi tyhjää tietä, kun nopeammat autot ovat menneet menojaan.

      
  • No onpas viisastelua! Jatketaanpa samaan malliin:

    SO2001:
    Jos kuljettaja ei koskaan ylitä suurinta sallittua nopeutta, maantieliikenne näyttää todennäköisesti hänen näkökulmastaan katsoen erilaiselta kuin niiden kuljettajien näkökulmasta katsottuna, jotka ylittävät suurimman sallitun nopeuden. Ensiksi mainittu kuljettaja ajaa jonon kärjessä, ja autoja ajaa hänen ohitseen. Hänen silmillään katsottuna näyttää ehkä siltä, että liikennettä on paljon.

    Eikös aivan yhtä lailla nuo mainitsemasi ohittajat näe paljon liikennettä - edessään - koska koko ajan on joku ilmestyy eteen "tientukoksi", josta pitäisi päästä eroon, mutta jono(i)ssa pitää kärsiä.

    Ja jonon vetäjä siis vain enimmäkseen tyhjää edessään.

    Ylinopeutta ajava kuljettaja sen sijaan voi nähdä tilanteen erilaisena. Hän ohittaa edellään ajavan auton ja jatkaa matkaa maantiellä, jossa ei tunnu olevan liikennettä juuri ollenkaan.

    Tai sitten ovat jonossa, josta pitää ohittaa autoja toinen toisensa perään.

    Muut ovat ajaneet kovempaa ja saavuttaneet sen. Tästähän jono syntyy.

    Jos kaikki kerran ohittavat "tientukot", niin eihän jonoa edes pääse syntymään, höh. Sehän riippuu siitä, minkä verran autoilijoissa on suhteessa "niitä" ja "noita".

      
  • 740 GLE: ” Ei lähdetä kisaamaan siitä, kumpia on nettikirjoituksissa enemmän, ohittajille tilaa vaativia vai ohittajien paheksujia. Jos osaan asettua TeeCeen näkökulmaan oikein, arvioisin, että tuo saattaa olla jopa yhdentekevää? Nimittäin jos yhteiskunnan kannalta törmäily on ongelma, silloin ongelman muodostavat käytetyistä nopeuksista riippumatta ohituksen estäjä ja siitä kimpaantuva huonosti ohittava yhdessä.

    Se näkökulma oli tutkimuksen kirjoittajien, ei minun valitsema, eikä asiaa tarkasteltu siltä kannalta kuka kustannukset aiheuttaa vaan kuka niitä voi nopeusvalintojen loogisella valinnalla olla nostamatta. Luonnollisesti ohitettavakin voisi lisätä nopeuttaan, mutta se nostaisi liikenteen nopeutta, mikä nostaisi todennäköisesti tien kulumista, melua, ilmansaasteita, onnettomuuksia ja lisäisi onnettomuuksien seurauksien vakavuutta.

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kustannusten kannalta on yhdentekevää noustavatko onnettomuuskustannuksia ohituksia estelevät vai huonosti ohittavat, mutta siinä tutkimuksessa ei otettu kantaa tähän asiaan vaan lähdettiin siitä, että ohitusten yhteiskunnalle kustannuksia aiheuttava vaikutus on fakta, joka ohittajan on huomioitava, jos aikoo pitää ohitukseen johtavaa nopeuspäätöstään objektiivisesti rationaalisina.

    Ohitusten yhteiskunnalliset vaikutukset eivät määräydy yksittäisen ohitustilanteen mahdollisen riskin tai sen puutteen perusteella, vaan vaikutusmekanismi perustuu siihen psykologiseen tosiasiaan, että ohitukset poikivat lisää ohituksia. Tiedän että monia kuskeja ei kiinnosta mitä muut hänen ohituksensa seurauksena tekevät, mutta yksilöiden kiinnostuksella ei ole tekemistä sen kanssa, onko ohitus yhteiskunnan kannalta rationaalinen päätös vai ei. Tässä yhteydessä yksilön kiinnostuksen puute on vain kuskin kannanotto olla välittämättä päätöksensä yhteiskunnallisista vaikutuksista, eli tietoisesta päätöksestä luopua yrittämästä tehdä yhteiskunnan kannalta rationaalisia nopeuspäätöksiä. Keskustelun kannalta tämä ei ole hyvä tai huono asia, vaan se on asia, joka pitää tiedostaa: kuskin näkökulma on eri kuin yhteiskunnan.

    Tämän tiedostaminen auttaa kuljettajaa ymmärtämään paremmin joitakin yhteiskunnan tuohon ajotapaan kohdistamia toimenpiteitä. Yhteiskunnanhan on loogista pyrkiä vähentämään yhteiskunnan kannalta epäloogisia nopeusvalintoja, eikä näiden toimenpiteiden loogisuus avaudu jos niitä ajattelee vain kuskin näkökulmasta.

    Tosin tämä kaikki höpinä epäloogisista tai loogisista päätöksistä on vain teoriaa, käytännössähän harva edes tiedostaa tekevänsä mitään tietoista päätöstä. Valtaosalle myös ohitus on vain rutiini joka lähtee automaattisesti käyntiin kun edessä havaitaan auto, joka ajaa hitaammin kuin kuski itse ajaa. Ajatus ei yllä edes käsillä olevan teon päätöksenteon loogisuuden arvioimiseen saati sitten niiden päätösten loogisuuden arviointiin, jotka siihen ohitustarpeeseen johtivat. Tämä ihmisen psykologiaan liittyvä piirre tekee kiinnijäämisriskin lisäämisen niin tehokkaaksi ja siksi yhteiskunnan kannalta houkuttelevaksi tavaksi vaikuttaa esimerkiksi ihmisten ohituspäätöksiin

      
  • Tämä TeeCeen viimeinen kommentti jotenkin onnistuu summaamaan tämän(kin) keskustelun: todellisuudesta vieraantunutta ajanhukkaa. Viime kädessä "meissä" ja "niissä" on kaikenlaisia törppöjä, joiden kaikkien kanssa pitäisi samaan systeemiin sopia.

    Kaikenlaisilla härpäkkeillä on ajeltu jo ainakin satoja vuosia ja sama valitus on käsittääkseni ollut käynnissä historian alkuhämäristä saakka. Tässä on vähän sama ongelma kuin meikäläisen duuneissa: homma olisi pirun kivaa, kuin ei olisi noita asiakkaita häiritsemässä.

      
  • TeeCee: ”Jos edellä ajava liikkui suurimmalla sallitulla nopeudella, niin ohittajan on täytynyt ajaa ylinopeutta.”

    SO2001: ”Suomessa ajetaan joko yleisesti ylinopeutta tai jotkut ajavat hitaammin kun suurin sallittu nopeus. Tämän huomaa siitä, että vaikka liikennettä olisi vähän, ne muutamakin autot, jotka tiellä liikkuvat, ajavat jonoissa. Hitain auto ajaa jonossa ensimmäisenä. Muut ovat ajaneet kovempaa ja saavuttaneet sen. Tästähän jono syntyy.

    Niin, tuosta jonot syntyy, nopeuseroista. Mitä isompia nopeuserot ovat, sitä useammin liikenteessä syntyy ohitustarpeita. Ylinopeudella ajaminen siirtää lähempänä nopeusskaalan yläpäätä olevien autojen määrää, eli lisää ohitustarvetta. Lisäksi vielä kyse on tahallisesta ohitusten määrän lisäämisestä, koska se tapahtuu rikkomalla rajoitusta, jonka yksi tarkoitus on tasata nopeuseroja ohitustarpeen vähentämiseksi.

    Tuon kommenttini oli tarkoitus herättää keskustelua myös ohitusten aiheuttamisesta eikä vain sen seurauksesta, ohituksesta. Tähän asti on puhuttu vuosikaudet hammassärystä, mutta ei juurikaan siitä, mikä sitä aiheuttaa, minkä jälkeen olisi luontevaa puhua siitä, kuinka sen voisi välttää.

    Jos ymmärsin kommenttisi ensimmäisen osan oikein, niin viestisi oli että jonoja nyt vaan syntyy, ei niille mitään voi. Kuitenkin heti perään puhuit miten ylinopeutta ajavat muodostavat pitkiä jonoja ”legaalikuljettajien” taakse, joka kokee ohitseen kulkevan liikenteen vilkkaana. Tästä kommenttisi loppuosasta saa vaikutelman että ylinopeudella ON joku vaikutus ohitusten määrään.

    Voitko selventää mielipidettäsi?

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit