Ilpo Salosen väite evoluution paikkansapitävyydestä ei kestä kriittistiä tutkimusta. Genetiikka ei tunne positiivisia mutaatioita, haitallisia kylläkin. Aiheesta kirjoittaa mm. professaori John Sanford kirjassa Eliömaailma rappeutuu. Tiedeyhteisöstä evoluution vastustajia löytyy paljonkin, kuten prof. Michael Behe Lehigh Universityssä, tri John Baumgartner, Theoretical Division of the Los Alamos National Laboratory, emeritusorofessori Henry Morris, emeritusprofessori Philip Johnson, kirurgian erikoislääkäri Mikko Tuuliranta, emeritusprofessori Matti Leisola Aalto yliopistosta. Luetteloa voidaan jatkaa mutta evoluutiouskovaisia on vaikea tavoittaa, koska he eivät suostu keskusteluihin pelätessään joutuvansa tiedemaailman mustalle listalle.
Lajien väheneneminen ja monien lajien sukupuuttoon kuoleminen siis kertoo, että kerran maapallolla on ollut rikas eliöstö, joka vähenee ja heikkenee mutaatioiden ja rappeutumisten seurauksena. Ei siis lajien kehitttymistä vaan päinvastaista suuntausta.
Ja vaihtoehtona evoluutiolle onkin sitten jumala ja perusteluksi riittää n. 2000 vuotta sitten kasattu kirja. Eikö vain?
Yksi hyödyllinen mutaatio näkyy todennäköisesti keskustelun avaajaa peilistä, nimittäin vaalea iho. Afrikassa tällaisella pigmenttivajaalla nahkalla varustettu alkuihmislaji joka ei ole keksinyt sombreroa ja muuta vaatetusta, kärsisi auringonpistoksista, ihosyövistä jne eikä selviäisi. Täällä pohjoisemmassa vaalean ihon kyky muuttaa auringonvaloa ruokavalion niukasti tarvitsemaksi D-vitamiiniksi taas on hyvinkin tarpeellinen.
Ja mitä lajien häviämiseen tulee, on keskeisin syy ympäristön muuttuminen ihmisen toiminnan vuoksi nopeammin kuin mihin evoluutiomekanismi ehtii eliöitä sopeuttaa.
Kiinnitin huomiota samaan asiaan. Vaikka itse uskonkin evoluutioteoriaan, se on sittenkin vain teoria. Mekanismit sille on toki olemassa, minkä osoittaa ihan tavallinen valintaan perustuva eläinten jalostuskin. Koko sitä ketjua, jossa kuvataan ihmisen kehitys alkueliöistä kalojen, liskojen, vesiapinoiden, ihmisapinoiden ja apinahmisten kautta Homo Sapiensiksi ei voida kuin olettaa. Se on siis teoria, jonka oikeellisuutta voidaan pitää todennäköisenä, mutta ei osoitettuna.
Tieteellisen koulutuksen saaneena suhtaudun joskus hieman skeptisesti sellaisiinkin tieteen läpimurtoihin, joiden sanotaan olevan kokeellisesti todistettu. Jos jokin viiden hengen tiedemisryhmä jossain Cernissä sanoo tehneensä hiukkastutkimuksessa läpimurron joka osoittaa sitä ja tätä, kuinka me voimme varmistua siitä, että koko koetta ensinkään edes tehty, saati että sillä on saavutettu väitetty tulos, väitetyissä olosuhteissa. Tieteellisen tutkimuksen kriteereihin kuuluu se, että koe voidaan toistaa ja että tutkimusmenetelmät ovat avoimesti tiedossa ja tulos on riippumaton tutkimuksen tekijöistä. Mutta entä jos vain kourallisella ihmisiä on edes pääsy tutkimuslaboratorioon? Mistä me silloin tiedämme, mitä siellä on tehty? Eroaako tämä jotenkin jostain salaseurasta, joka sanoo keskustelevansa avaruusolentojen kanssa, mutta tekevänsä sen salassa ja piilossa?
Tai jos maailmassa on olemassa vain kaksi ihmistä, jotka ymmärtävät jonkun avaruuteen tai maailman syntyyn liittyvän teorian ja niistäkin toinen on puhekyvytön, pitäisikö tähän suhtautua eri tavalla kuin saarnamieheen, joka sanoo olevansa ainoa, joka tuon kuuromykän gurun lisäksi ymmärtää, mitä kosminen jumalolento meille kuiskaa?
Aika ajoin saamme lukea tieteellisestä läpimurrosta vaikka avaruustutkimuksen saralta. Tutkimus antaa uutta tietoa maailman synnystä. Antaako? Kenelle?
Evoluutioteoria on teoria, joka selittää evoluution faktaa, ihan niinkuin painovoimateoria selittää painovoiman faktaa.