Esitin hieman kärjekkäitä näkemyksiä Helsingin seudun pyöräilijöistä kenties siksi, että kuulin tyttäreni sanoneen, että käveleminen kaupungilla pelottaa häntä, koska pyöräilijät ajavat niin kovaa. Hän kertoi lukeneensa joltakin foorumilta pyöräilijöiden kertomuksia nopeusennätyksistään Helsingissä. Hän on jäänyt yhden kerran jalankulkijana polkupyörän alle ja yhden kerran ajanut yhteen toisen pyöräilijän kanssa. Viimeisin kokemus sai hänet lopettamaan pyöräilyharrastuksen liian vaarallisena.
Autoilijat ajaa paljon kovempaa kuin pyöräilijät. Itse ainakin saan polkea tosissani, enkä silti ruuhkia lukuunottamatta pysy autojen tahdissa ainakaan pitkää matkaa. Lisäksi suuri osa kuten sinä, ei edes yritä noudattaa nopeusrajoituksia. Alibina on monilla se, että rajoituksia pidetään liian alhaisina tai itsellä on kova kiire. Itse en pyörällä yleensä edes pysty rikkomaan rajoituksia, vaikka yrittäisinkin, joten pelkääkö tyttäresi sinuakin?
Toki jalankulkijan seikkaillessaan kevyen liikenteen väylällä holtittomasti esim. astuen takaa lähestyvän pyörän eteen, homma on vaarallista. Tuossa tilanteessa riittää jo pyöräilijän tavanomainen 15 km/h nopeus. Pelkoa voi kuitenkin hallita tehokkaasti muistamalla olevansa osa liikennettä ja kulkemalla sen mukaisesti. Tuskin ajoradalla käveltäessä noin vain taakseen katsomatta ylitetään tie? Miksi siis kevyen liikenteen väylällä noin voi tehdä ja samalla julistaa pyöräilijät pelottaviksi? Vastuullinen ihminen määrittelee tuossa tilanteessa oman käytöksensä pelottavaksi.
Tyttäresi pyöräkolaria käsiteltiin tällä palstalla ja ilmeni, että kolari tapahtui hänen virheensä seurauksena. Tuolla tavoin mikä tahansa muu kuin julkisen liikenteen käyttö on vaarallista, mutta syy ei ole pyöräilyharrastuksen vaarallisuus vaan holtiton käytös liikenteessä kulkutavasta riippumatta.
Miksi muuten puhut tyttäresi pyöräilystä harrastuksena? Harrastatko itse autolla ajamista? Et, koska auto on osa arkista liikkumistasi. Ihan samoin pyöräily on tapa päästä paikasta toiseen. Toki moni tämän lisäksi harrastaa pyöräilyä, mutta pyöräilijöiden kytkeminen automaattisesti harrastukseen vieroittaa heidät muiden mielissä olemisesta osana normaalia liikennettä ja se taatusti heijastuu tavalla tai toisella ihmisten asenteisiin. Ilmeisesti tämän takia lainsäätäjäkin on ottanut lakiuudistuksessa tavoitteeksi korostaa polkupyörän asemaa ajoneuvona.
Kirjoitukseni ydinsanoma – ehkä hieman huonosti esitetty – oli se, että ”pyöräilijäksi” itseään kutsuva henkilö eroaa ihmisestä, joka pelkästään ajaa polkupyörällä, mutta ei katso olevansa pyöräilijä.
Tuosta alkaa kirjoituksessasi osuus, joka perustunee puhtaasi omaan mielikuvitukseesi ja jolla ei ole mitään merkittävää yhteyttä reaalimaailmaan.
Kun pyöräilijän rooli kihahtaa päähän oikein kunnolla, pyöräilijä alkaa käyttäytyä koppavasti. Hän toimii kuin olisi pyöräilykansan puolustaja ja edunvalvoja. Jos ”vihollinen” eli autoilija tai jalankulkija tekee virheen, pyöräilijä katsoo asiakseen huomauttaa. Olen nähnyt kuinka pyöräilijä on koputtanut auton (ei minun autoni) nokkapeltiä nyrkillään protestiksi siitä, että auton nokka oli risteyksessä hieman liian pitkällä ja ulottui aavistuksen verran polkupyörän kulkureitille.
Aletaanko googlettaa tarinoita Audi-kuskeista tai tapauksista, joissa auton kuljettaja on käynyt käsiksi muihin? Mutta koska et ala määritellä henkilöauton kuljettajia näitä tapauksia esimerkkeinä käyttäen, ei niin kannata toimia pyöräilijöistäkään puhuttaessa.
Käsitteeseen ”polkupyöräily” suorastaan yhdistyy ajatus tietynlaisesta aggressiivisuudesta. Ajetaan kuin heikkopäät, aiheutetaan vaaraa muille, räyhätään ja haastetaan riitaa. Ja kaiken tämän lisäksi valitetaan ja vaaditaan lisää oikeuksia.
Tee testi. Laske seuraavan kerran kaupungilla heikkopäisen tavoin ajavat, riitaa haastavat ja räyhäävät pyöräilijät ja niiden osuus kaikista pyöräilijöistä. Kirjoita sitten kommenttisi uusiksi muistaen, että autoilijoiden ja pyöräilijöiden välisistä kolareista 2/3 on auton kuljettajien syytä.
On yleinen puheenaihe, että Helsingissä ajetaan polkupyörillä niin kovaa, että jalankulkijat kokevat olonsa turvattomaksi. Eivät kaikki tietenkään aja, mutta niin monet kuitenkin, että asiasta keskustellaan vuodesta toiseen. Helsingin Sanomissa viime vuonna ilmestyneessä artikkelissa esimerkiksi kirjoitetaan "trikoo-ohjuksista" eli suurella nopeudella ajavista pyöräilijöistä. Ei kai tällaisia sanoja tyhjästä keksitä?
Lehti:
"Trikoo-ohjusten" liian kovat tilannenopeudet poikivat jalankulkijoilta palautetta sekä liikennesuunnittelijoille että poliisille.
Liikennepsykologian dosentti Sirkku Laapotti Helsingin Sanomissa:
"Nopea pyöräilijä ei välttämättä tiedä, millaista on liikkua lasten ja koirien kanssa. Jalankulkija taas ei aina hahmota sitä, että kiitäjä on liikkeellä myös kuntoilutarkoituksessa, tekemässä omaa ennätystään."
Eli pois alta lapset ja koirat, kun "kiitäjä" on "tekemässä omaa ennätystään".
Aihe on mielenkiintoinen, ja voisin kommentoida useampiakin nimimerkki herbertin esittämiä näkemyksiä. Ehkä palaan asiaan. Huomautan, että en ole polkupyörien tai polkupyöräilyn vihollinen. Olen jonkin verran jopa puuhaillut polkupyörien kanssa, vaikka ajaminen on viime vuosina jäänytkin vähiin. Seuraavassa blogissa on selostus jo lähes kahdeksan vuotta kestäneestä polkupyörän korjaamisesta. Tilanne ei ole muuttunut vuoden takaisesta. Ohjaustangon "tupit" on ainoastaan vaihdettu traditionaalisimpiin. Nyt on kuitenkin sopiva satulan putki löytynyt, joten koeajo tapahtunee lähiaikoina. Eräs toinenkin kunnostusprosessi (Crescent vm. 1967) on meneillään. Puuttuu vain muutama osa. Toivon, että löytäisin jostakin romupyörän, josta sopivat osat saisi.
Roolit ovat kääntyneet? Autojen kyseessä ollen puolustelen ylinopeuksia ja vähättelen niistä aiheutuvaa vaaraa. Sen sijaan polkupyörien kohdalla olen huolestunut liian suurista nopeuksista ja pyöräilijöiden muille aiheuttamasta vaarasta. Johtuneeko tämä vain siitä, että kaasun painaminen on kevyempää kuin polkupyörän polkimen painaminen.
SO2001: Kirjoitin Berliiniä koskien, että kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton. Nimimerkki Kumppani näyttää olevan sitä mieltä, että lausumani oli naiivi. Mikä osa siitä. Sekö, että kypärää eivät käytä kuin harvat?
Pitikö oikeasti miettiä? Et viitsisi vilkaista uudestaan - eikö tuo ole aika helposti luettavissa lainauksestani?
Mutta näinhän asia on. Vai se, että he eivät käytä sitä, koska se on tarpeeton? Ilmeisesti Kumppani viittasi lausumani viimeiseen kohtaan.
Aivan mielettömän upeata päätelmöintiä, SO2001
Tarkastelenpa siis sitä.
Vihdoinkin asiaan!
Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ajavat polkupyörillä eivätkä käytä kypärää. Enemmistö monien eurooppalaisten kaupunkien pyöräilijöistä ei käytä kypärää. Jos on naiivia ajatella, että kypärä on tarpeeton, miksi niin monet ihmiset eivät kuitenkaan käytä sitä? Ovatko he naiiveja? Vai ajattelevatko he, että kypärä on tarpeellinen, mutta eivät silti käytä sitä? Jos eivät ole naiiveja, niin typeriäkö he ovat?
Sinä esitit asian näin: Berliinissä ei satu pyöräilyonnettomuuksia, siksi kypärä on tarpeeton. Menet pahasti naivismin puolelle, koska sattuuhan niitä. Eri asia kun on sitten, mitä henkilövahinkoja niissä sattuu ja onko kypärästä apua, vai meneekö vaikka vain polvi ruvelle, tai selviääkö säikähdyksellä. "Harvat käyttävät", onko se heille erityisesti jotenkin tarpeellisempi, tuskin? Miksi nekään sitten berliinipyöräilijäparatiisissa sitä käyttävät?
Sinä ainakaan et voi ennustaa sattuuko Berliinissä pyöräilyonnettomuuksia, eikä sen kummemmin kukaan berliiniläinenkään. Hölmöähän olisi väittää muuta. Saati että kuulostaisit siltä, kuin kypärän käyttö jotenkin lisäisi onnettomuuksia! Hienoahan se on tietysti, jos minkään tyyppiset onnettomuudet ovat harvinaisempia.
Ei se haittaa minua niin yhtikäs mitään, mitä ihmiset siellä, tai missään kypäränkäytöstä ajattelevat! Sehän on täälläkin käytännössä ihan itse kunkin oma valinta. Minun valintani on käyttää, jos lähden lenkille.
Et sitten väitä, että autojen turvavyöpakko on tarpeeton? Eihän suurin osa autoilijoista koskaan aja kolaria - Suomessa eikä "berliineissä". Etkä toivon mukaan edelleenkään kuvittele, että onnettomuuteen vaaditaan aina joku kanssaliikennöijä? Pyöräilijän tapauksessa riittää vieläkin se banaaninkuori väärässä paikassa, tai monttu jota ei huomaa. Meistä kukaan ei tietenkään toivo tilanteessa lentävänsä pää edellä maahan, se on selviö. Pikkumustelmalla kyynärpäässä kun selviää, niin sitähän voi esitellä töissä ja naureskella kavereiden kanssa.
Kaikilla ei ole mennyt niin, edes Berliinissä. Jos muuta väität, olet edelleen naiivi. Minulle riittää ihan suomalaiset tilastot ja asiantuntija-arviot sille, auttoiko kypärä, tai olisiko auttanut jos olisi ollut päässä. Ei tarvinne erikseen vääntää rautalankaa, että päähän kohdistuvissa loukkaantumisissa. Niitäkin sattuu ihan ympäri maapallon, paikoissa jossa pyörillä ajetaan - harvassa tai tiheässä.
On yleinen puheenaihe, että Helsingissä ajetaan polkupyörillä niin kovaa, että jalankulkijat kokevat olonsa turvattomaksi. Eivät kaikki tietenkään aja, mutta niin monet kuitenkin, että asiasta keskustellaan vuodesta toiseen. Helsingin Sanomissa viime vuonna ilmestyneessä artikkelissa esimerkiksi kirjoitetaan ”trikoo-ohjuksista” eli suurella nopeudella ajavista pyöräilijöistä. Ei kai tällaisia sanoja tyhjästä keksitä?
Ei keksitä, tuollaista esiintyy. Ongelmana on kuitenkin se, että tässäkin yhteydessä puhutaan vain noista liian lujaa ajavista, ei pyöräilijöistä kokonaisuutena. kansalle jää käsitys pyöräilijöistä piittaamattomina trikoohurjastelijoina. Samanlaisia ilmiöitä on kuitenkin autoilijoidenkin joukossa, esimerkiksi suojatiekulttuurihan on tunnetusti meillä surkealla tasolla, mutta lehdet ei kirjoittele läheskään samaan sävyyn autoliikenteestä kuin pyöräilystä.
Artikkelissakin todetaan se, mikä pahentaa ongelmaa eli jalankulkijoiden ja polkupyöräksi kutsuttujen ajoneuvojen laittaminen samalle väylälle. Jalankulkijat ovat tottuneet liian vähäiseen pyöräilijöiden määrään, joten taakse ei katsota, vaan kävellään kuin ajoneuvoja ei olisi olemassakaan. Ja kun jotain yllättävää sattuu eli ei huomata pyöräilijää ajoissa, "tiedetään" kuitenkin pyöräilijän ajaneen kovaa. Millaiseen havaintoon arvio nopeudesta mahtaa perustua, jos pyöräilijää ei ole ajoissa huomattu? Viime hetkellä huomattu 15 km/h ajava pyöräilijä tuntuu todella kovalta vauhdilta, vaikka se oikeasti on yleensä hyvinkin leppoisa vauhti.
Roolit ovat kääntyneet? Autojen kyseessä ollen puolustelen ylinopeuksia ja vähättelen niistä aiheutuvaa vaaraa. Sen sijaan polkupyörien kohdalla olen huolestunut liian suurista nopeuksista ja pyöräilijöiden muille aiheuttamasta vaarasta. Johtuneeko tämä vain siitä, että kaasun painaminen on kevyempää kuin polkupyörän polkimen painaminen.
Ihan hyvä kysymys. Syynä saattaa olla myös se, että auton sisällä tuntuma ympäröiviin asioihin on heikompi kuin jalankulkijalla tai pyöräilijällä. Maantiellä autolla pyörän liian läheltä ohittaminen on yleinen ilmiö, jota tuollaisen ajotavan omaava autoilija, kenties jopa ylinopeudella ajava, tuskin ongelmaksi kokee. Eihän se tunnu miltään auton sisällä.
Tarkoitatko, että pyöräilyn määrää kannattaisi olosuhteita heikentämällä vähentää ja parantaa katuja niin, että sinne mahtuisi nykyistä suurempi automäärä?
Tarkoitan. Pyörille riittää samat kadut kuin autoille. Pyörät ja autot sopii paremmin yhteispeliin kuin pyörät ja jalankulkijat.
Pahimpia esimerkkejä on Laivasillankatu.
Voi olla, mutta kovin hyvin ei nekään keskenään pärjää. Olihan hesarissa juttu Hämeenkadulta, jonka mukaan autojen seassa pyöräily oli pelottavaa, eikä yhteenotoiltakaan vältytty. Mutta jos ehdotus taajamien 30 km/h rajoituksesta menisi läpi, tilanne ehkä paranisi. Tuskin tuollaista muutosta kuitenkaan tapahtuu. Lisäksi pyöräilyn väheneminen toisi lisää autoja kaduille, mikä lisäisi ruuhkia. Tällä hetkellä Helsingissä työmatkoista n. 10% tehdään pyörillä, joten ihan olematon määrä ei tuossa ole, kun aletaan miettiä vaihtoehtoisia kulkuneuvoja. Ehkäpä Hämeenkadun hanke saa taas lisää ihmisiä vaihtamaan autonsa pyörään, joten nykyinen liikenne ei sellaisenaan siirry rantatielle. Tähän ainakin pyritään.
Hämeentie on vain pieni pätkä enkä usko että Helsingin ulkopuolelta tulevat vaihtaa moottoritien lopussa polkupyörään.
Helsingin keskustan pyöräily (muoti) lisääntyy voimakkaasti jo nyt nämä jalankulkijoita ja autoilta lohkotut pyörille varatut soirot on onnettoman alimitoitettu.
Helsingin keskustassa myös Hämeenteillä on 30 km/h alueita. Aikuisten pyöräily keskustassa reilusti autojen kassa samalle kaistalle, liikennesäännöt on käsittääkseni jo samat, sopeutuminen voi viedä jonkin aikaa ja sitten se meneekin luonnostaan. Tällä järjestelyllä pyöräily veisi luonnostaan halukkuutta käyttää pyöräilykautena omaa autoa ydinkeskustassa.
Ei ne autoa pyörään vaihdakaan. 10-15 km/suunta on työmatkapyöräilyssä varsin helppo matka ja siltä etäisyydeltä luultavasti löytyy paljon potentiaalisia Hämeenkadun pyöräilijöitä autollaan Sörnäisten tien jonossa matelun ja autojen muodostaman ruuhkan manaamisen sijaan.
Sopeutumista autojen seassa pyöräilyyn on jo harjoiteltu, mutta lopputulos ei ole hyvä. Tästähän hesarikin kirjoitti.
En kuitenkaan ymmärrä, miksi nyt kannatatkin pyöräilijöiden laittamista ajoradalle, jolloin halukkuus auton käyttöön vähenisi. Viestissä #683384 ja aiemminkin olit vielä sitä mieltä, että väyliä pitäisi parantaa autojen ehdoilla ja pyörät kuuluu velodromille.
Kyllä suomenoloissa työmatka pyörällä 10-15 km/suunta on niin mitätöntä ettei sen varaan kannata inventoida.
Polkupyörät kuuluu Velodromille on minun henkilökohtainen mielipide (se on tietysti toiveajattelua)
Aika suuri määrä henkilöautoliikennettä ajetaan kuitenkin tuollaisten tai jopa lyhyempienkin matkojen takia. Eikö ole siis vielä turhempaa investoida sen takia henkilöautoille tarkoitettuihin katuihin ja teihin?
Muutoin mielipiteesi pyöristä osana liikennettä vaihtelee siihen tahtiin, ettei se herätä luottamusta. Nettipalstan kirjoitteluilla ei niin ole väliä, mutta toivottavasti päätöksentekoasi liikenteessä ohjaa pääasiassa laki, eikä tunteilla ole siellä yhtä vahvaa roolia. Epäilen tätä kuitenkin suuresti. Syyt epäilyyn selviää psykologiakeskustelun aihepiiristä.
Helsingissä kadut on valmiina (sekä älyttömän kalliit pysäköintiluolat) niiden kunnossapitoon pitää inventoida yksityisautoista huolimatta, uusien erillisten ainoastaan pyörille varattujen alueiden valtaus maksaa älyttömiä ja yksityisautoilun vaikeuttaminen v a i n pyörille tarkoitetulilla esm. Sisääntuloväylillä voi olla iso vaikutus liike elämälle. Minä olen liikenteessä ja yleensä elämässä varmasti sieltä joustavimmasta päästä.
Minä kävelen usein kauppatorin ja laivasillankadun alueilla ja kyllä ne perseeseen ammutut on nimenomaan pyöräilijöitä.
En oikein ymmärrä tätä pyöräilyvastaisuutta. Esimerkiksi kiireiselle toimistotyöntekijälle työmatkapyöräily saattaa olla päivän aikana ainoa tapa saada liikuntaa ja pitää jalkalihakset kunnossa. Ja istumatyöhän on sellaista, että siinä vain perse levenee ja saattaa tulla joillekuille metabolinen oireyhtymä.
Toiseksi, kaikilla ei ole autoa eikä edes ajokorttia.
Järkeä nopeusrajoituksiin! Ollaan huolissaan ajanmenetyksestä kun Helsinkiin tultaessa Länsiväylällä ei saa ajaa 100 km/h. Nyt olaan katkaisemassa luonteva yhteys kokonaan yksityisautoilta Lahden ja Tuusulantieltä tultaessa. Polkupyörällä pääsee!
En tiedä, millaisissa polkupyöräkolareissa itse kukin on ollut. Tiedän vain omasta kokemuksestani, millaista on viettää yli kaksi viikkoa sairaalassa (josta suurimman osan sängyssä ilman tyynyä) polkupyöräkolarin jäljiltä. Tikkejä vaativia haavoja, kaksi kallonmurtumaa, aivotärähdys, 12 tunnin "black out", jolta ajalta ei ole muistikuvia, ja muutaman tunnin sekava vaihe, jolta on joitakin unenomaisia muistikuvia. Ja kysymyksiä seuraavana aamuna sairaalassa herätessä: "Missä olen? Mitä on tapahtunut?".
Edellä kertomastani huolimatta en kuulu kypäräpakon kannattajiin enkä edes kypärän käyttäjiin.
Edellä Herbert käsitteli tilannetta, jossa jalankulkija hortoilee vaarallisesti pyöräilijän edessä. Mistä se johtuu?
Voisin kuvitella, että se johtuu osittain siitä että suurimmassa osassa Suomen taajamista ei ole jalkakäytäviltä näyttäviä väyliä, joista on asfalttiin maalattujen viivojen ja symbolien avulla osoitettu toinen puoli pyöräilijöille ja toinen jalankulkijoille. Tottumattomat jalankulkijat eivät huomaa tai ymmärrä kävelevänsä polkupyöräväylällä. Kun Helsinkiin tulee maalaislapsia luokkaretkille, heille asia on kenties täysin vieras. Jalkakäytävältä näyttävän väylän jakaminen viivoilla kahteen osaa erikseen polkupyörille ja erikseen jalankulkijoille ei taida olla edes maailmanlaajuisesti kovin yleistä, vaikka sitä monissa paikoissa eri tavoilla harrastetaankin.
Berliinin systeemi on mielestäni sikäli hyvä, että siellä pyöräkäytävä osoitetaan punaisella värillä. Sen huomaa selvemmin kuin pelkät pyörän kuvat asfaltissa siellä täällä.
Välähdys Vietnamin liikenteessä, jota tarkkailin parin viikon ajan helmi–maaliskuussa. Suojatien ylittäminen voi olla hermoja raastava koettelemus. Yleensä odotin, kunnes joukko ihmisiä meni yli, ja liityin seuraan. Joskus joutui odottamaan kauankin. Linkin eteen kuuluu kirjain h (en halua, että video näkyy tässä).
SO2001: Helsingin Sanomien mukaan Suomen pyöräilyliitto kannattaa kypäräpakon poistamista, koska Pyöräliiton mielestä pakoksi tulkittu säännös lisää onnettomuuksia.”Kypäräpakko vähentää pyöräilyä, ja samalla turvallisuus heikkenee”, sanoo Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen.
Liiton logiikka menee niin, että massa luo turvaa. Mitä vähemmän pyöriä on liikkeellä, sitä herkemmin autolla liikkuva jättää pyöräilijät huomiotta. ”Jos ihminen ajattelee tarvitsevansa kypärän, hän ei mene pyörällä 200 metrin matkaa kauppaan eikä ota kaupunkifillaria käyttöön.”
No samalla periaatteella tietysti aamuruuhkat autoilla luo pelkkää turvallisuutta, joten mitäpä sitä turvavyötäkään pitämään. Helkuttiako sitä turvavyötä sitä kilsan mittaista kauppamatkaa vartenkaan tarvitsisi kiinnittää. Eikä ennen laitettu pienempiä lapsia minkään sortin istuimiinkaan ja niin vaan kasvettiin aikuisiksi. Ym voi tietysti vertailla samaan tapaan.
Sen otsikossa lukee kylläkin, ettei kyse ole turvallisuusasiosta, koska alle puolet pyöräilijöistä ei käytä kypärää siksi, kun heitä harmittaa että kypärä latistaa lakka- tai geelikampauksen. Voi huoh...
Tuo juttu kannattaa lukea loppuun. On siellä muutakin asiaa, mutta kuten SO2001:kin, niin harrastin tuossa vain valikoivaa mediapoimintaa saadakseni oman näkökantani näyttämään vahvemmalta, heh.
SO2001: En tiedä, millaisissa polkupyöräkolareissa itse kukin on ollut. Tiedän vain omasta kokemuksestani, millaista on viettää yli kaksi viikkoa sairaalassa.... kaksi kallonmurtumaa, aivotärähdys, 12 tunnin ”black out”...”
Edellä kertomastani huolimatta en kuulu kypäräpakon kannattajiin enkä edes kypärän käyttäjiin.
On se hurja!
No mehän emme voi sille mitään voi. Siis kannatuslinjallesi, eikä käyttämättömyydelle. Eikä sillekään, ettei kantapääoppikaan mene kaikkien päähän. SO2001 tietysti uskoo, ettei salama ns. iske toista kertaa samaan paikkaan?
Poimin tähän vain tuosta linkistäni Liikenneturvan kehittämispäällikkö Antero Lammin kommentin: Kukaan ei suunnittele kaatuvansa ja iskevänsä päätään asfalttiin, mutta silti niin vain käy
No toivon osaltani ettei niin kävisi, enkä tietenkään suunnittele moista. Ja jos sattuisikin, niin toivon että kypärän käyttöni estäisi päähän mahdollisesti kohdistuvat pahemmat vammat. Eihän sekään ole saletti asia. Aivotärähdys olisi ehkä lievimmästä päästä päävammoja, mutta todennäköistä kuitenkin. Ei yhtään lohduttavampaa kuitenkaan.
Kaikkiin muihin kropan luiden murtumiin auttaa useimmiten kipsaus tms ja jonkun viikon odottelu. Aivovammat voivat olla peruuttamattomia - kerrasta! Kypärä estää usein niiden syntymisen, ihan tutkitusti.
Minusta kampaukseni latistuminen ei paljon paina, saati että kokisin käytön hankalaksi. Pistän kengätkin jalkaan ulos lähtiessäni. Kypärä sujahtaa päähän usein helpommin, kun ei tarvitse vaikkapa kyykkiä kuten kengännauhoja solmiessa ja nopeampi toimenpide muutenkin. Noin vertailun vuoksi, käyttöliittymävinkkelistä ajatellen :-)
Näin siis omasta näkökulmastani, muut saavat edelleen valita oman päänsä mukaan. Jos sattuisi niin, että Pyöräliiton toive menee läpi?
No samalla periaatteella tietysti aamuruuhkat autoilla luo pelkkää turvallisuutta, joten mitäpä sitä turvavyötäkään pitämään.
En allekirjoita väitettä turvallisuuden parantumisesta, jos pyöräilijöiden määrä kasvaisi. Se on totta, että pyöräilijöiden määrän kasvaessa autoilijat oppisivat ottamaan paremmin huomioon pyöräilijät, mutta toisaalta pyöräilijöiden määrän kasvu voi lisätä onnettomuuksien kokonaismäärää, vaikka onnettomuuksien määrä per pyöräilijän ajosuorite vähenisikin. Toisaalta mahdotonta ei ole sekään, että kolarien määräkin vähenisi, koska tällä hetkellä suurimpaan osaan kolareita on autoilija syyllinen.
On kuitenkin väärin vetää yhtäsuuruusmerkit autoilun turvallisuuskehitykseen määrän kasvusta. Liikenteessä ollaan totuttu autoihin, niitä on riittävästi. Pyöriä ei väistämisvelvollisuudesta huolimatta osata varoa riittävästi. Jos itse olet ajanut pyörällä vähänkään enempää kuin pari kertaa vuodessa lähimälle kioskille veikkauskuponkia täyttämään, sinun on täytynyt huomata, kuinka autoilijan saapuessa risteykseen on tämän huomio pääasiassa kiinnittynyt ajoradan liikenteeseen, kevyen liikenteen väylällä liikkuvat pyöräilijät jää liian vähälle huomiolle.
No mehän emme voi sille mitään voi. Siis kannatuslinjallesi, eikä käyttämättömyydelle. Eikä sillekään, ettei kantapääoppikaan mene kaikkien päähän. SO2001 tietysti uskoo, ettei salama ns. iske toista kertaa samaan paikkaan?
On aivan turha syyllistää ihmistä, joka ei pyöräillessä käytä kypärää. Jos jotain haluat syyllistää, keskitä sen sijaan huomiosi niihin, jotka ajavat autolla matkoja, jotka olisi ihan hyvin ajettavissa pyörällä. Nämä haaskaavat uusiutumattomia luonnonvaroja, aiheuttavat melua ja pölyä, päästävät ilmaan hiilidioksidia aiheuttaen ongelman, jonka lapsemme joutuvat ratkomaan, vievät kaduilta tarpeettomsti tilaa, kasvattavat yhteiskunnan terveydenhuoltomenoja enemmän kuin kypärättömyydestä johtuu onnettomuuskustannusten nousua jne.
Paljonko itse ajat autolla matkoja, jotka voisit hoitaa pyöräillen, joka kypärä päässä tai ilman? Millaisia ovat matkat, joilla pyörää käytät ja paljonko niitä on?
Näin siis omasta näkökulmastani, muut saavat edelleen valita oman päänsä mukaan. Jos sattuisi niin, että Pyöräliiton toive menee läpi?
Katsele vaikka googlen avulla kuvia Tanskasta tai Hollannista ja kiinnitä huomiosi kypärän käyttöasteeseen. Nuo ovat maailman johtavia pyöräilymaita, joissa on onnistuttu tavoitteessa kasvattaa pyöräilyn osuutta liikenteestä. Meillä moni keskittyy pyöräilyn sijaan puhumaan kypärän käytön tärkeydestä. Huomatko mitään eroa lopputuloksessa?
Voin hyvinkin uskoa kokemuksiesi perusteella, mitä kirjoitat Herbert pyöräilykulttuurista Suomessa. En epäile ollenkaan, etteikö kehittämistä ole niin autoilijoilla ja kävelijöillä pyöräilijöiden huomioimisessa, samoin kuin itse pyöräilijöilläkin muun liikenteen suhteen.
Sanoisko tiivistetysti, että yhteispeliä saa kehittää kaikkien noiden kesken.
Itse ajelen harvakseltaan pyörällä lenkkeilyn kannalta pienillä maanteiksi luokiteltavilla reiteillä ja esim. metsän keskelle rakennetuilla pyöräteillä. Kaupungissa liikun autolla, jalan tai julkisilla. En pyörällä, ei sovi oikein etäisyydet ym.
Herbert: Meillä moni keskittyy pyöräilyn sijaan puhumaan kypärän käytön tärkeydestä. Huomatko mitään eroa lopputuloksessa?
Kyllä minä näen keskittymistä myös liikunnallisiin ja ekologisiin näkökulmiin painottuenkin. Ihan aiheesta! Ehkä vähän siis liioittelet tuossa?
Minun ydinpointtini oli SO2001:n jutuista hyvin rajattuun kohtaan tarttuminen, eli mainintaan jossa hän oikeastaan kategorisesti ja naiivisti väitti että "kypärä on tarpeeton, koska onnettomuuksia ei satu" (Berliinissä tällä kertaa).
Se on kaukaa hakien totta, mutta analogia ontuu niin monen muunkin
turvavälineen kohdalla - on sellainen sitten moottoriajoneuvossa, pyörässä, tai vain kulkuneuvonsa käyttäjälläkin. Ne ovat käytännössä tarpeettomia niin kauan kuin niitä ei tarvita. Oli liikennekulttuuri ihan mitä vaan ja liikenteessä kulkijoita paljon ("miljoonia") tai vähän (Suomen harvaan asutut alueet vaikkapa).
Väittäisitkö minun syyllistävän autoilijaa, joka ei käytä turvavyötä esim? Tai autoa, jossa ei ole lukkiutumattomia jarruja? Tai äitiä, joka ei laita lastansa turvaistuimeen ajaessaan?
Itse ajelen harvakseltaan pyörällä lenkkeilyn kannalta pienillä maanteiksi luokiteltavilla reiteillä ja esim. metsän keskelle rakennetuilla pyöräteillä. Kaupungissa liikun autolla, jalan tai julkisilla. En pyörällä, ei sovi oikein etäisyydet ym.
Paljonko sinulla on matkaa kaupunkiin, kauppaan ja työpaikalle?
Kyllä minä näen keskittymistä myös liikunnallisiin ja ekologisiin näkökulmiin painottuenkin. Ihan aiheesta! Ehkä vähän siis liioittelet tuossa?
Sikäli kyllä, että muitakin asioita pidetään esillä. Kuitenkaan pyöräilystä ei kovin pitkään tarvitse keskustella ilman, että kypärän käyttö nousee esiin ja nimenomaan kielteisessä sävyssä. Väärin pyöräilty, sanoo hän ja jatkaa autolla ajamista.
Minun ydinpointtini oli SO2001:n jutuista hyvin rajattuun kohtaan tarttuminen, eli mainintaan jossa hän oikeastaan kategorisesti ja naiivisti väitti että ”kypärä on tarpeeton, koska onnettomuuksia ei satu” (Berliinissä tällä kertaa).
Tietenkään noin suoraviivaisesti ei kypärästä voi todeta, siitä ollaan samaa mieltä.
Väittäisitkö minun syyllistävän autoilijaa, joka ei käytä turvavyötä esim? Tai autoa, jossa ei ole lukkiutumattomia jarruja? Tai äitiä, joka ei laita lastansa turvaistuimeen ajaessaan?
En ymmärrä kysymystäsi. En ala spekuloida sillä, mitä tekisit jos ja jos. Nyt oli kyse pyöräilystä ja pyöräilykypärästä, eikä siihen liittyvillä piirteillä ole yhtäläisyyksiä turvavyöhön tai turvaistuimeen.
Herbert: Paljonko sinulla on matkaa kaupunkiin, kauppaan ja työpaikalle?
Asun kaupunkien välissä, en lähde siis vaikka jädelle pyörällä. Työpaikalle ajan 80% motaria puolisen tuntia. Ruokaostokset haen työmatkalla kotiin - jollei vaimo ole ehtinyt ensin.
Hoidan pyöräilypuoleni tosiaan siis osana liikuntaani, siinä missä kävelyn, skimbailun tai höntsäilyn.
Kuitenkaan pyöräilystä ei kovin pitkään tarvitse keskustella ilman, että kypärän käyttö nousee esiin ja nimenomaan kielteisessä sävyssä. Väärin pyöräilty, sanoo hän ja jatkaa autolla ajamista.
Tai ....sanoo hän ja jatkaa pyöräilyä/kävelyä/hölkkää/hiihtämistä.... Kaipa tuollaista väittäviä löytyy niin autoilijoista kuin pyöräilijöistäkin ja vaikka lentäjistäkin. Tuolla tavalla niputtaminen ei minuun uppoa, kuten ei SO2001:n tekemät virtaviivaistamiset päätelmissään.
En ala spekuloida sillä, mitä tekisit jos ja jos. Nyt oli kyse pyöräilystä ja pyöräilykypärästä, eikä siihen liittyvillä piirteillä ole yhtäläisyyksiä turvavyöhön tai turvaistuimeen.
Pyöräilykypärä on otettu käyttöön turvavarusteena siinä missä lastenistuimet ja turvavyötkin. Noiden kulttuureilla on Suomessa vain pidempi historia. Tällä hetkellä kypärällä on "käyttöpakko", vaikka se on oikeastaan aika "uusi ajatus". Jokin siinä hämmentää kuitenkin. Koska ihan yhtä lailla voisivat autoilijat alkaa vaatimaan, ettei lyhyille kauppamatkoille tarvitsisi laittaa vyötä kiinni, tai muksua istuimeen. Kun on se niin rasittavaa. Vai mikä siinä taas olikaan kypärän osalta?
Minulle kypärän käyttäminen on nykyisellään luontevaa niin pyöräillessä, lasketellessa kuin mopoillessakin. 15v-vanhana selvisin mopollakin ilman kypärää, mutta en ole vaatimassa, että sen käyttö pitäisi lopettaa "tarpeettomana" ja "vaivalloisena", tai "aiheuttamassa vääränlaista ajamisasennetta".
Edelleen, en ole pakottamassa SO2001:lle kypärää päähän vaan osoittamassa, että ihan noin yksioikoista pyöräilyliikunta ei ole kuin hän yrittää vängätä. Suomeksi: kypärän käytöstä on vähintään kahdenlaista käsitystä, nyt on tullut vissiin vähän kumpaakin näkemystä. Jos on muitakin, niin siitä vaan.
En ole käytännössä kommentoinut mitään liittyen muuhun pyöräilyyn kuten kulttuuriin, tierakentamiseen, ekologisuus, terveys tms. Vain hänen kypärätölväisyynsä. Kannustan pyöräilemään, jollei se vielä tullut selväksi (olisi kyllä pitänyt).
Onko meistä (SO2001 ja minä) jompikumpi ehdottomasti väärässä, Herbert?
En ole tätä ketjua paljon seurannutkaan, mutta nyt työnnän lusikkani soppaan, kun alettiin kommentoida turvavälineestä nimeltä kypärä. Kaikenkarvaisia selvityksiä ja tutkimuksia liikkuu pyöräilykypäränkin osalta, mutta kaikkia näitä liikkumisen turvavälineitä (kuten myös mm. työsuojeluun liittyviä turvavälineitä) yhdistää meillä Suomessakin muiden länsimaisten (sivistys?) valtioiden tapaan tarve vähentää tapaturmista aiheutuneita kustannuksia. Päähän kohdistuneiden vammojen osalta kun voi aika "helpossakin" tilanteessa aiheutua vammoja, jotka vievät työkyvyn loppuiäksi. Ja vakava loukkaantuminen on lähes aina se kalliimpi vaihtoehto, kuin kuolemaan johtava tapaturma. Pahimmillaan, esimerkiksi 3 alaikäisen lapsen 100 % työkyvyttömäksi vammautunut vanhempi aiheuttaa yhteiskunnalle miljoonaluokan menoerän.
Ja kyllä, minä käytän kypärää aina pyöräillessä. Let`s be careful out there...
Tietysti kypärä vähentää käyttäjän riskiä loukkaantua tai kuolla onnettomuudessa ja yhteiskunnan tavoitteena on vähentää näitä asioita. Kypärän käyttöpakko on kuitenkin täysin eri asia kuin esim. auton turvavyö. Tieliikennelain 90§ perustelujen mukaan (Polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää) pakko vähentäisi pyöräilyn määrää niin paljon, että siitä aiheutuisi suuremmat haitat kuin mitä kypärän käytöllä saavutetaan hyötyä. Tähän asiaan Pyöräilyliittokin nojaa toivoessaan, ettei uuteen lakiin tulisi kypäräpakkoa.
Auton turvavyön käyttämättömyydellä ei ole tällaista vastavoimaa, joten sitä yksinkertaisesti ei missään nimessä pidä käyttää vertauksena pyöräilykypärästä puhuttaessa. Siksi kun puhutaan pyöräilystä ja kypärästä, silloin puhutaan pyöräilystä ja kypärästä, ei autoilusta ja turvavöistä.
Koska ihan yhtä lailla voisivat autoilijat alkaa vaatimaan, ettei lyhyille kauppamatkoille tarvitsisi laittaa vyötä kiinni, tai muksua istuimeen. Kun on se niin rasittavaa. Vai mikä siinä taas olikaan kypärän osalta?
Minä en tiedä ihmisten motiiveja pyöräillä tai olla pyöräilemättä kypärään pakotettuna, enkä siksi ala vähätellä kampausten pilalle menemistä. Fakta kuitenkin on, että pyöräily vähenisi, jos kypäräpakko kirjattaisiin lakiin. Jos Kumppani käyttäisi pyörää osana arkea, eikä vain kuntoilussa, ehkä tätä puolta asiasta olisi helpompi ymmärtää. Pyöräilyyn liittyy osana liikkumisen helppous ja eräänlainen spontaanius, kypäräpakko heikentäisi näitä piirteitä ja esim. Helsingin kaupunkipyörillä ei enää olisi mahdollisuutta olla toimiva järjestelmä.
Nimimerkki Kumppani lainaa epätäsmällisesti, sitä mitä esitin polkupyöräkypärän käytöstä Berliinissä.
Kirjoitin seuraavasti: "Kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton."
En kirjoittanut: "kypärä on tarpeeton, koska onnettomuuksia ei satu”
En halua halkoa hiuksia, mutta...
Sen verran voin tulla vastaan asiassa, että myönnän kirjoittaneeni edellä mainitun kohdan hieman provokatiivisessa mielessä. Kirjoitukseni keskeinen ajatus oli vertailla Helsingin ja Berliinin pyöräilijöitä. Tässä vertailussa esitin tarkoituksella hieman kärjistettyjä näkemyksiä. Idea oli joka tapauksessa se, että Helsingin pyöräilijät ajavat kovaa ja vaarallisesti kypärä päässään. Eli heille kypärä on tarpeellinen johtuen heidän ajotavastaan. Sen sijaan Berliinin pyöräilijät ajavat hitaammin ja turvallisemmin, joten heille kypärä ei ole samalla tavalla tarpeellinen.
Ero on saman tyyppinen kuin vertailtaessa kilpa-autoilua ja tavallista autoilua. Rallikuskit käyttävät kypärää, mutta tavalliset autoilijat eivät käytä. Kuitenkin myös tavalliselle autoilijalle kypärä voisi olla tarpeellinen, koska kolaritilanteessa päävammat ovat yksi mahdollinen seuraus.
Siitä voidaan väitellä loputtomiin, mikä käsitteellä "tarpeellinen" ylipäätään tarkoitetaan. Jos ajatellaan, että polkupyöräilijälle kypärä on tarpeellinen, eikö se saman logiikan mukaan ole tarpeellinen myös juoksijalle? Voihan juostessakin kompastua ja lyödä päänsä asfalttiin? Kypäräpakko oletettavasti vähentäisi hölkkääjille tapahtuvia aivovammoja.
Myös muissa harrastuksissa voi kolhia päänsä. Eilen esimerkiksi nousin seisomaan muoviselle puutarhatuolille, joka yllättäen keikahti, jolloin lensin maahan. Lähellä oli teräviä teräsrakenteita, joihin olisin voinut kolauttaa pääni. Onneksi niin ei käynyt. Sattui sinne ja tänne (mm. käsiin), mutta pahempia vammoja ei tullut. Jos tiukasti ajatellaan, niin tuolille kiivetettäessäkin kypärä olisi tapeellinen, koska tuolilta voi pudota, ja pudotessaan voi satuttaa päänsä.
Yleinen kypäräpakko vähentäisi päävammoja. Kuinka monta vakavaa aivovammaa onkaan tullut aivan tavallisissa portaissa, kun ihmiset ovat kaatuneet. Ja kuinka monta vakavaa vammaa on tullut liukkaalla tiellä kaaduttaessa. Tämän tyyppisten onnettomuuksien valossa kypärä olisi tarpeellinen joka hetki käytettäväksi. Sen voisi pitää sängyn vieressä, josta se olisi helppo panna päähän aina kun lähtee liikkeelle.
Ei kukaan tietenkään ehdota "yleistä kypäräpakkoa", enkä minäkään. Esitin näitä spekulaatioita vain osoittaakseni, että pakkoja voidaan perustella lähes loputtomiin osoittamalla erilaiset turvavälineet tarpeellisiksi. Ne ovat tarpeellisia, jos asioita katsotaan ahtaasti tietystä näkökulmasta ja unohdetaan kokonaisuus, johon kuuluu myös se, että ihmisillä tulisi olla oikeus päättää itse omista asioistaan. Ulkoapäin säädettyjen pakkojen alaisuudessa eläminen ei ole mukavaa. Joka sellaista elämää kaipaa, järjestäköön itsensä vankilaan.
"Ne ovat tarpeellisia, jos asioita katsotaan ahtaasti tietystä näkökulmasta ja unohdetaan kokonaisuus, johon kuuluu myös se, että ihmisillä tulisi olla oikeus päättää itse omista asioistaan. Ulkoapäin säädettyjen pakkojen alaisuudessa eläminen ei ole mukavaa. Joka sellaista elämää kaipaa, järjestäköön itsensä vankilaan."
Jos liikenteessä ei alistu pakkoihin järjestää itsensä ajanmyötä sairaalaan.
SO2001: Nimimerkki Kumppani lainaa epätäsmällisesti, sitä mitä esitin polkupyöräkypärän käytöstä Berliinissä. Kirjoitin seuraavasti: ”Kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton.”
En kirjoittanut: ”kypärä on tarpeeton, koska onnettomuuksia ei satu”
Sinä itse olit epätäsmällinen! Minkä takia kypärä on tarpeeton Berliinissä sitten? Osaavatko berliiniläiset kaatua aina muualle kuin päälleen?
Sen verran voin tulla vastaan asiassa, että myönnän kirjoittaneeni edellä mainitun kohdan hieman provokatiivisessa mielessä.
No sitten lainasin sinua tismalleen oikein. Älä tosiaan ala halkomaan hiuksia.
Idea oli joka tapauksessa se, että Helsingin pyöräilijät ajavat kovaa ja vaarallisesti kypärä päässään. Eli heille kypärä on tarpeellinen johtuen heidän ajotavastaan. Sen sijaan Berliinin pyöräilijät ajavat hitaammin ja turvallisemmin, joten heille kypärä ei ole samalla tavalla tarpeellinen.
Minusta teet erittäin epätäsmällistä vertailua, jota ei enää voi ottaa edes tosissaan.
Ero on saman tyyppinen kuin vertailtaessa kilpa-autoilua ja tavallista autoilua.
No niin, nyt karkasi kyllä sitten mopo käsistäsi tykkänään.
Siitä voidaan väitellä loputtomiin, mikä käsitteellä ”tarpeellinen” ylipäätään tarkoitetaan. Jos ajatellaan, että polkupyöräilijälle kypärä on tarpeellinen, eikö se saman logiikan mukaan ole tarpeellinen myös juoksijalle? Voihan juostessakin kompastua ja lyödä päänsä asfalttiin? Kypäräpakko oletettavasti vähentäisi hölkkääjille tapahtuvia aivovammoja.
Totta kai noin voidaan ajatella. Mitä sitten? Sitten otetaankin suhteellisuudentaju esille - onko tuttua?
Ei kukaan tietenkään ehdota ”yleistä kypäräpakkoa”, enkä minäkään.
En minäkään. Minä kommentoin edelleenkin vain sinun tölväisyäsi.
Esitin näitä spekulaatioita vain osoittaakseni, että pakkoja voidaan perustella lähes loputtomiin osoittamalla erilaiset turvavälineet tarpeellisiksi. Ne ovat tarpeellisia, jos asioita katsotaan ahtaasti tietystä näkökulmasta ja unohdetaan kokonaisuus, johon kuuluu myös se, että ihmisillä tulisi olla oikeus päättää itse omista asioistaan. Ulkoapäin säädettyjen pakkojen alaisuudessa eläminen ei ole mukavaa. Joka sellaista elämää kaipaa, järjestäköön itsensä vankilaan.
Turvavyöt, turvaistuimet, turvatyynyt... Lista ahtaasti ajattelemisesta voisi olla tosiaan aika pitkä, jollei loputon. Et sitten ottanut noita esille? Mihin noita tarvitaan, jos kerran "voisi ajaa hiljempaa ja turvallisemmin"? Varmasti löytyy kaupunkeja ja maita, joissa ajetaan vähemmän kolareita kuin Helsingissä, tai Suomessa ylipäätään. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ajavat varmasti ilman turvavyötä jne.
Herbert: Minä en tiedä ihmisten motiiveja....Fakta kuitenkin on, että pyöräily vähenisi, jos kypäräpakko kirjattaisiin lakiin. Jos Kumppani käyttäisi pyörää osana arkea, eikä vain kuntoilussa, ehkä tätä puolta asiasta olisi helpompi ymmärtää.
Ehkä tietäisin jotakin lisää? Mahtaa mopoilijoilla olla tuskallista, kun arjessakin pitää laittaa kypärää päähän - meni käkkärät piloille tai ei. Ja meneehän siihen kypärän laittamiseen aikaa sekunteja, jotka ovat pois....tjaah, mistä lie.
Pyöräilyyn liittyy osana liikkumisen helppous ja eräänlainen spontaanius, kypäräpakko heikentäisi näitä piirteitä
Aika spontaanisti mopoilijanuorukaisetkin liikuvat. Saati motoristit.
Helsingin kaupunkipyörillä ei enää olisi mahdollisuutta olla toimiva järjestelmä.
Tuossa on kyllä puolensa. Mutta näytäpäs vielä se kohta, missä minä olisin kirjoittanut, että kannatan kypäräpakkoa. Miksi sinun tuosta pitää muuten vielä toistaa?
Kun olen edelleenkin vain tuota SO2001:n "provoa" tuossa kommentoinut varsinaisesti. Väite oli tökerö ja on edelleen.
Mutta näytäpäs vielä se kohta, missä minä olisin kirjoittanut, että kannatan kypäräpakkoa. Miksi sinun tuosta pitää muuten vielä toistaa?
En minä ole väittänyt sinun kannattavan lakiin kirjattavaa kypäräpakkoa. Olet kuitenkin harvinaisen selkeästi sanonut mielipiteesi kypärän käytöstä ja tehostanut sitä vertauksilla mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden kypärään, auton turvavyön ja lasten turvaistuimen käyttöön. Edelleenkään noilla vertauksilla ei ole mitään tekemistä pyöräilykypärän käyttämisen kanssa.
Sieltä, missä pyöräilyn edistämisen tavoitteissa on onnistuttu paremmin kuin Suomessa, kannattaisi ottaa oppia. Asenne kypärään on täysin erilainen, joten minusta kannattaisi yrittää päästä eroon siitä samasta tyypillisestä suomalaiskansallisesta kypärää käyttämättömien halveksunnasta, jolla sinäkin asiaa käsittelet. Sen sijaan kannattaisi miettiä, paljonko tulee ajettua autolla matkoja, jotka voisi jollain muullakin tavalla hoitaa.
Kaupunkiliikkumisessa paras kypärä on oma auto, siitä vaan yrittää kaikin keinoin vihreät vaikeuttaa. Vuosienvarrella on liikeyritykset ja kaupunki rakennuttanut parkkiluolat mitkä on osin puolityhjillään korkeiden maksujen takia 3,30 €/ alkava 30 min, nyt aletaan pikkuhiljaa vaikeuttamaan niihin pääsyä, sitten vielä lisäksi (11.2.2016 - HSL:n mukaan tietullit vähentäisivät liikennettä) yrittäjät kiittää kun voi vähentää henkilökuntaa.
Totta, paras kypärä on oma auto. Mutta koska kypärän paremmuus ei ole perimmäinen syy liikkua paikasta toiseen, se ei ole määräävä tekijä kulkutavan valinnassa. Kun parkkipaikkoja katujen varsilta on vähennetty ja parkkiluolissa on puolet paikoista vapaana, on turha huolestua pyöräilyn edellytysten parantamisen autoilun edellytyksiä heikentävästä vaikutuksesta. Tuon yhtälön mukaan autoliikenteen siirtyminen Hämeenkadulta Sörnäisten rantatielle tuskin pahasti autolla ajamista vaikeuttaa. Selvityksen mukaan 28 sekuntia.
Itse en koe yhteiskunnalle uhkana sitä, että autoiluun liittyvien kustannusten aleneminen vähentäsi työpaikkoja autoilun parista. Suomalaisten hyvinvointi ei lisäänny autoilemalla keskustaan ja keskustasta pois. Säästyneet rahat tulee ihan taatusti käytettyä mielekkäämpiin ja enemmän hyvinvointia tuottaviin kohteisiin.
Mitkä parkkiluolat muuten ovat Helsigin kaupungin omistuksessa? Käsittääkseni ne ovat yrittäjävetoisia, joten hinnoittelukin menee markkinaehtoisesti. Jos pysäköinnin hinta puolityhjissä luolissa on liian kova, siitä voi päätellä jotain autoilun todellisesta kustannusrakenteesta Helsingissä.
Autoilijat ajaa paljon kovempaa kuin pyöräilijät. Itse ainakin saan polkea tosissani, enkä silti ruuhkia lukuunottamatta pysy autojen tahdissa ainakaan pitkää matkaa. Lisäksi suuri osa kuten sinä, ei edes yritä noudattaa nopeusrajoituksia. Alibina on monilla se, että rajoituksia pidetään liian alhaisina tai itsellä on kova kiire. Itse en pyörällä yleensä edes pysty rikkomaan rajoituksia, vaikka yrittäisinkin, joten pelkääkö tyttäresi sinuakin?
Toki jalankulkijan seikkaillessaan kevyen liikenteen väylällä holtittomasti esim. astuen takaa lähestyvän pyörän eteen, homma on vaarallista. Tuossa tilanteessa riittää jo pyöräilijän tavanomainen 15 km/h nopeus. Pelkoa voi kuitenkin hallita tehokkaasti muistamalla olevansa osa liikennettä ja kulkemalla sen mukaisesti. Tuskin ajoradalla käveltäessä noin vain taakseen katsomatta ylitetään tie? Miksi siis kevyen liikenteen väylällä noin voi tehdä ja samalla julistaa pyöräilijät pelottaviksi? Vastuullinen ihminen määrittelee tuossa tilanteessa oman käytöksensä pelottavaksi.
Tyttäresi pyöräkolaria käsiteltiin tällä palstalla ja ilmeni, että kolari tapahtui hänen virheensä seurauksena. Tuolla tavoin mikä tahansa muu kuin julkisen liikenteen käyttö on vaarallista, mutta syy ei ole pyöräilyharrastuksen vaarallisuus vaan holtiton käytös liikenteessä kulkutavasta riippumatta.
Miksi muuten puhut tyttäresi pyöräilystä harrastuksena? Harrastatko itse autolla ajamista? Et, koska auto on osa arkista liikkumistasi. Ihan samoin pyöräily on tapa päästä paikasta toiseen. Toki moni tämän lisäksi harrastaa pyöräilyä, mutta pyöräilijöiden kytkeminen automaattisesti harrastukseen vieroittaa heidät muiden mielissä olemisesta osana normaalia liikennettä ja se taatusti heijastuu tavalla tai toisella ihmisten asenteisiin. Ilmeisesti tämän takia lainsäätäjäkin on ottanut lakiuudistuksessa tavoitteeksi korostaa polkupyörän asemaa ajoneuvona.
Tuosta alkaa kirjoituksessasi osuus, joka perustunee puhtaasi omaan mielikuvitukseesi ja jolla ei ole mitään merkittävää yhteyttä reaalimaailmaan.
Aletaanko googlettaa tarinoita Audi-kuskeista tai tapauksista, joissa auton kuljettaja on käynyt käsiksi muihin? Mutta koska et ala määritellä henkilöauton kuljettajia näitä tapauksia esimerkkeinä käyttäen, ei niin kannata toimia pyöräilijöistäkään puhuttaessa.
Tee testi. Laske seuraavan kerran kaupungilla heikkopäisen tavoin ajavat, riitaa haastavat ja räyhäävät pyöräilijät ja niiden osuus kaikista pyöräilijöistä. Kirjoita sitten kommenttisi uusiksi muistaen, että autoilijoiden ja pyöräilijöiden välisistä kolareista 2/3 on auton kuljettajien syytä.
On yleinen puheenaihe, että Helsingissä ajetaan polkupyörillä niin kovaa, että jalankulkijat kokevat olonsa turvattomaksi. Eivät kaikki tietenkään aja, mutta niin monet kuitenkin, että asiasta keskustellaan vuodesta toiseen. Helsingin Sanomissa viime vuonna ilmestyneessä artikkelissa esimerkiksi kirjoitetaan "trikoo-ohjuksista" eli suurella nopeudella ajavista pyöräilijöistä. Ei kai tällaisia sanoja tyhjästä keksitä?
Lehti:
"Trikoo-ohjusten" liian kovat tilannenopeudet poikivat jalankulkijoilta palautetta sekä liikennesuunnittelijoille että poliisille.
Liikennepsykologian dosentti Sirkku Laapotti Helsingin Sanomissa:
"Nopea pyöräilijä ei välttämättä tiedä, millaista on liikkua lasten ja koirien kanssa. Jalankulkija taas ei aina hahmota sitä, että kiitäjä on liikkeellä myös kuntoilutarkoituksessa, tekemässä omaa ennätystään."
Eli pois alta lapset ja koirat, kun "kiitäjä" on "tekemässä omaa ennätystään".
Aihe on mielenkiintoinen, ja voisin kommentoida useampiakin nimimerkki herbertin esittämiä näkemyksiä. Ehkä palaan asiaan. Huomautan, että en ole polkupyörien tai polkupyöräilyn vihollinen. Olen jonkin verran jopa puuhaillut polkupyörien kanssa, vaikka ajaminen on viime vuosina jäänytkin vähiin. Seuraavassa blogissa on selostus jo lähes kahdeksan vuotta kestäneestä polkupyörän korjaamisesta. Tilanne ei ole muuttunut vuoden takaisesta. Ohjaustangon "tupit" on ainoastaan vaihdettu traditionaalisimpiin. Nyt on kuitenkin sopiva satulan putki löytynyt, joten koeajo tapahtunee lähiaikoina. Eräs toinenkin kunnostusprosessi (Crescent vm. 1967) on meneillään. Puuttuu vain muutama osa. Toivon, että löytäisin jostakin romupyörän, josta sopivat osat saisi.
http://ruostepois.blogspot.fi/
Roolit ovat kääntyneet? Autojen kyseessä ollen puolustelen ylinopeuksia ja vähättelen niistä aiheutuvaa vaaraa. Sen sijaan polkupyörien kohdalla olen huolestunut liian suurista nopeuksista ja pyöräilijöiden muille aiheuttamasta vaarasta. Johtuneeko tämä vain siitä, että kaasun painaminen on kevyempää kuin polkupyörän polkimen painaminen.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1437968204337
SO2001:
Kirjoitin Berliiniä koskien, että kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton. Nimimerkki Kumppani näyttää olevan sitä mieltä, että lausumani oli naiivi. Mikä osa siitä. Sekö, että kypärää eivät käytä kuin harvat?
Pitikö oikeasti miettiä? Et viitsisi vilkaista uudestaan - eikö tuo ole aika helposti luettavissa lainauksestani?
Mutta näinhän asia on. Vai se, että he eivät käytä sitä, koska se on tarpeeton? Ilmeisesti Kumppani viittasi lausumani viimeiseen kohtaan.
Aivan mielettömän upeata päätelmöintiä, SO2001
Tarkastelenpa siis sitä.
Vihdoinkin asiaan!
Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ajavat polkupyörillä eivätkä käytä kypärää. Enemmistö monien eurooppalaisten kaupunkien pyöräilijöistä ei käytä kypärää. Jos on naiivia ajatella, että kypärä on tarpeeton, miksi niin monet ihmiset eivät kuitenkaan käytä sitä? Ovatko he naiiveja? Vai ajattelevatko he, että kypärä on tarpeellinen, mutta eivät silti käytä sitä? Jos eivät ole naiiveja, niin typeriäkö he ovat?
Sinä esitit asian näin: Berliinissä ei satu pyöräilyonnettomuuksia, siksi kypärä on tarpeeton. Menet pahasti naivismin puolelle, koska sattuuhan niitä. Eri asia kun on sitten, mitä henkilövahinkoja niissä sattuu ja onko kypärästä apua, vai meneekö vaikka vain polvi ruvelle, tai selviääkö säikähdyksellä. "Harvat käyttävät", onko se heille erityisesti jotenkin tarpeellisempi, tuskin? Miksi nekään sitten berliinipyöräilijäparatiisissa sitä käyttävät?
Sinä ainakaan et voi ennustaa sattuuko Berliinissä pyöräilyonnettomuuksia, eikä sen kummemmin kukaan berliiniläinenkään. Hölmöähän olisi väittää muuta. Saati että kuulostaisit siltä, kuin kypärän käyttö jotenkin lisäisi onnettomuuksia! Hienoahan se on tietysti, jos minkään tyyppiset onnettomuudet ovat harvinaisempia.
Ei se haittaa minua niin yhtikäs mitään, mitä ihmiset siellä, tai missään kypäränkäytöstä ajattelevat! Sehän on täälläkin käytännössä ihan itse kunkin oma valinta. Minun valintani on käyttää, jos lähden lenkille.
Et sitten väitä, että autojen turvavyöpakko on tarpeeton? Eihän suurin osa autoilijoista koskaan aja kolaria - Suomessa eikä "berliineissä". Etkä toivon mukaan edelleenkään kuvittele, että onnettomuuteen vaaditaan aina joku kanssaliikennöijä? Pyöräilijän tapauksessa riittää vieläkin se banaaninkuori väärässä paikassa, tai monttu jota ei huomaa. Meistä kukaan ei tietenkään toivo tilanteessa lentävänsä pää edellä maahan, se on selviö. Pikkumustelmalla kyynärpäässä kun selviää, niin sitähän voi esitellä töissä ja naureskella kavereiden kanssa.
Kaikilla ei ole mennyt niin, edes Berliinissä. Jos muuta väität, olet edelleen naiivi. Minulle riittää ihan suomalaiset tilastot ja asiantuntija-arviot sille, auttoiko kypärä, tai olisiko auttanut jos olisi ollut päässä. Ei tarvinne erikseen vääntää rautalankaa, että päähän kohdistuvissa loukkaantumisissa. Niitäkin sattuu ihan ympäri maapallon, paikoissa jossa pyörillä ajetaan - harvassa tai tiheässä.
Kypärän käyttö on vapaa valinta silti, minä en ole muuta esittänytkään. Tämäkään ei sitä muuta miksikään jatkossa, jos esitys menee läpi:
http://www.iltalehti.fi/autot/2016050421514388_au.shtml
Ei keksitä, tuollaista esiintyy. Ongelmana on kuitenkin se, että tässäkin yhteydessä puhutaan vain noista liian lujaa ajavista, ei pyöräilijöistä kokonaisuutena. kansalle jää käsitys pyöräilijöistä piittaamattomina trikoohurjastelijoina. Samanlaisia ilmiöitä on kuitenkin autoilijoidenkin joukossa, esimerkiksi suojatiekulttuurihan on tunnetusti meillä surkealla tasolla, mutta lehdet ei kirjoittele läheskään samaan sävyyn autoliikenteestä kuin pyöräilystä.
Artikkelissakin todetaan se, mikä pahentaa ongelmaa eli jalankulkijoiden ja polkupyöräksi kutsuttujen ajoneuvojen laittaminen samalle väylälle. Jalankulkijat ovat tottuneet liian vähäiseen pyöräilijöiden määrään, joten taakse ei katsota, vaan kävellään kuin ajoneuvoja ei olisi olemassakaan. Ja kun jotain yllättävää sattuu eli ei huomata pyöräilijää ajoissa, "tiedetään" kuitenkin pyöräilijän ajaneen kovaa. Millaiseen havaintoon arvio nopeudesta mahtaa perustua, jos pyöräilijää ei ole ajoissa huomattu? Viime hetkellä huomattu 15 km/h ajava pyöräilijä tuntuu todella kovalta vauhdilta, vaikka se oikeasti on yleensä hyvinkin leppoisa vauhti.
Ihan hyvä kysymys. Syynä saattaa olla myös se, että auton sisällä tuntuma ympäröiviin asioihin on heikompi kuin jalankulkijalla tai pyöräilijällä. Maantiellä autolla pyörän liian läheltä ohittaminen on yleinen ilmiö, jota tuollaisen ajotavan omaava autoilija, kenties jopa ylinopeudella ajava, tuskin ongelmaksi kokee. Eihän se tunnu miltään auton sisällä.
Kyllä Helsingissä on varattu kohtuuttoman paljon autoilta tilaa kausiluonteiseen 1/3 v käyttöön.
Tarkoitatko, että pyöräilyn määrää kannattaisi olosuhteita heikentämällä vähentää ja parantaa katuja niin, että sinne mahtuisi nykyistä suurempi automäärä?
Tarkoitan. Pyörille riittää samat kadut kuin autoille. Pyörät ja autot sopii paremmin yhteispeliin kuin pyörät ja jalankulkijat.
Pahimpia esimerkkejä on Laivasillankatu.
Voi olla, mutta kovin hyvin ei nekään keskenään pärjää. Olihan hesarissa juttu Hämeenkadulta, jonka mukaan autojen seassa pyöräily oli pelottavaa, eikä yhteenotoiltakaan vältytty. Mutta jos ehdotus taajamien 30 km/h rajoituksesta menisi läpi, tilanne ehkä paranisi. Tuskin tuollaista muutosta kuitenkaan tapahtuu. Lisäksi pyöräilyn väheneminen toisi lisää autoja kaduille, mikä lisäisi ruuhkia. Tällä hetkellä Helsingissä työmatkoista n. 10% tehdään pyörillä, joten ihan olematon määrä ei tuossa ole, kun aletaan miettiä vaihtoehtoisia kulkuneuvoja. Ehkäpä Hämeenkadun hanke saa taas lisää ihmisiä vaihtamaan autonsa pyörään, joten nykyinen liikenne ei sellaisenaan siirry rantatielle. Tähän ainakin pyritään.
Hämeentie on vain pieni pätkä enkä usko että Helsingin ulkopuolelta tulevat vaihtaa moottoritien lopussa polkupyörään.
Helsingin keskustan pyöräily (muoti) lisääntyy voimakkaasti jo nyt nämä jalankulkijoita ja autoilta lohkotut pyörille varatut soirot on onnettoman alimitoitettu.
Helsingin keskustassa myös Hämeenteillä on 30 km/h alueita. Aikuisten pyöräily keskustassa reilusti autojen kassa samalle kaistalle, liikennesäännöt on käsittääkseni jo samat, sopeutuminen voi viedä jonkin aikaa ja sitten se meneekin luonnostaan. Tällä järjestelyllä pyöräily veisi luonnostaan halukkuutta käyttää pyöräilykautena omaa autoa ydinkeskustassa.
Ei ne autoa pyörään vaihdakaan. 10-15 km/suunta on työmatkapyöräilyssä varsin helppo matka ja siltä etäisyydeltä luultavasti löytyy paljon potentiaalisia Hämeenkadun pyöräilijöitä autollaan Sörnäisten tien jonossa matelun ja autojen muodostaman ruuhkan manaamisen sijaan.
Sopeutumista autojen seassa pyöräilyyn on jo harjoiteltu, mutta lopputulos ei ole hyvä. Tästähän hesarikin kirjoitti.
En kuitenkaan ymmärrä, miksi nyt kannatatkin pyöräilijöiden laittamista ajoradalle, jolloin halukkuus auton käyttöön vähenisi. Viestissä #683384 ja aiemminkin olit vielä sitä mieltä, että väyliä pitäisi parantaa autojen ehdoilla ja pyörät kuuluu velodromille.
Kyllä suomenoloissa työmatka pyörällä 10-15 km/suunta on niin mitätöntä ettei sen varaan kannata inventoida.
Polkupyörät kuuluu Velodromille on minun henkilökohtainen mielipide (se on tietysti toiveajattelua)
Aika suuri määrä henkilöautoliikennettä ajetaan kuitenkin tuollaisten tai jopa lyhyempienkin matkojen takia. Eikö ole siis vielä turhempaa investoida sen takia henkilöautoille tarkoitettuihin katuihin ja teihin?
Muutoin mielipiteesi pyöristä osana liikennettä vaihtelee siihen tahtiin, ettei se herätä luottamusta. Nettipalstan kirjoitteluilla ei niin ole väliä, mutta toivottavasti päätöksentekoasi liikenteessä ohjaa pääasiassa laki, eikä tunteilla ole siellä yhtä vahvaa roolia. Epäilen tätä kuitenkin suuresti. Syyt epäilyyn selviää psykologiakeskustelun aihepiiristä.
Helsingissä kadut on valmiina (sekä älyttömän kalliit pysäköintiluolat) niiden kunnossapitoon pitää inventoida yksityisautoista huolimatta, uusien erillisten ainoastaan pyörille varattujen alueiden valtaus maksaa älyttömiä ja yksityisautoilun vaikeuttaminen v a i n pyörille tarkoitetulilla esm. Sisääntuloväylillä voi olla iso vaikutus liike elämälle. Minä olen liikenteessä ja yleensä elämässä varmasti sieltä joustavimmasta päästä.
Minä kävelen usein kauppatorin ja laivasillankadun alueilla ja kyllä ne perseeseen ammutut on nimenomaan pyöräilijöitä.
En oikein ymmärrä tätä pyöräilyvastaisuutta. Esimerkiksi kiireiselle toimistotyöntekijälle työmatkapyöräily saattaa olla päivän aikana ainoa tapa saada liikuntaa ja pitää jalkalihakset kunnossa. Ja istumatyöhän on sellaista, että siinä vain perse levenee ja saattaa tulla joillekuille metabolinen oireyhtymä.
Toiseksi, kaikilla ei ole autoa eikä edes ajokorttia.
Järkeä nopeusrajoituksiin! Ollaan huolissaan ajanmenetyksestä kun Helsinkiin tultaessa Länsiväylällä ei saa ajaa 100 km/h. Nyt olaan katkaisemassa luonteva yhteys kokonaan yksityisautoilta Lahden ja Tuusulantieltä tultaessa. Polkupyörällä pääsee!
Helsingin Sanomien mukaan Suomen pyöräilyliitto kannattaa kypäräpakon poistamista, koska...
"Pyöräliiton mielestä pakoksi tulkittu säännös lisää onnettomuuksia."
http://www.hs.fi/kaupunki/a1462355959681
En tiedä, millaisissa polkupyöräkolareissa itse kukin on ollut. Tiedän vain omasta kokemuksestani, millaista on viettää yli kaksi viikkoa sairaalassa (josta suurimman osan sängyssä ilman tyynyä) polkupyöräkolarin jäljiltä. Tikkejä vaativia haavoja, kaksi kallonmurtumaa, aivotärähdys, 12 tunnin "black out", jolta ajalta ei ole muistikuvia, ja muutaman tunnin sekava vaihe, jolta on joitakin unenomaisia muistikuvia. Ja kysymyksiä seuraavana aamuna sairaalassa herätessä: "Missä olen? Mitä on tapahtunut?".
Edellä kertomastani huolimatta en kuulu kypäräpakon kannattajiin enkä edes kypärän käyttäjiin.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1462355959681
Edellä Herbert käsitteli tilannetta, jossa jalankulkija hortoilee vaarallisesti pyöräilijän edessä. Mistä se johtuu?
Voisin kuvitella, että se johtuu osittain siitä että suurimmassa osassa Suomen taajamista ei ole jalkakäytäviltä näyttäviä väyliä, joista on asfalttiin maalattujen viivojen ja symbolien avulla osoitettu toinen puoli pyöräilijöille ja toinen jalankulkijoille. Tottumattomat jalankulkijat eivät huomaa tai ymmärrä kävelevänsä polkupyöräväylällä. Kun Helsinkiin tulee maalaislapsia luokkaretkille, heille asia on kenties täysin vieras. Jalkakäytävältä näyttävän väylän jakaminen viivoilla kahteen osaa erikseen polkupyörille ja erikseen jalankulkijoille ei taida olla edes maailmanlaajuisesti kovin yleistä, vaikka sitä monissa paikoissa eri tavoilla harrastetaankin.
Berliinin systeemi on mielestäni sikäli hyvä, että siellä pyöräkäytävä osoitetaan punaisella värillä. Sen huomaa selvemmin kuin pelkät pyörän kuvat asfaltissa siellä täällä.
Välähdys Vietnamin liikenteessä, jota tarkkailin parin viikon ajan helmi–maaliskuussa. Suojatien ylittäminen voi olla hermoja raastava koettelemus. Yleensä odotin, kunnes joukko ihmisiä meni yli, ja liityin seuraan. Joskus joutui odottamaan kauankin. Linkin eteen kuuluu kirjain h (en halua, että video näkyy tässä).
ttps://youtu.be/ih2YmifwQvo
SO2001:
Helsingin Sanomien mukaan Suomen pyöräilyliitto kannattaa kypäräpakon poistamista, koska Pyöräliiton mielestä pakoksi tulkittu säännös lisää onnettomuuksia.”Kypäräpakko vähentää pyöräilyä, ja samalla turvallisuus heikkenee”, sanoo Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen.
Liiton logiikka menee niin, että massa luo turvaa. Mitä vähemmän pyöriä on liikkeellä, sitä herkemmin autolla liikkuva jättää pyöräilijät huomiotta. ”Jos ihminen ajattelee tarvitsevansa kypärän, hän ei mene pyörällä 200 metrin matkaa kauppaan eikä ota kaupunkifillaria käyttöön.”
No samalla periaatteella tietysti aamuruuhkat autoilla luo pelkkää turvallisuutta, joten mitäpä sitä turvavyötäkään pitämään. Helkuttiako sitä turvavyötä sitä kilsan mittaista kauppamatkaa vartenkaan tarvitsisi kiinnittää. Eikä ennen laitettu pienempiä lapsia minkään sortin istuimiinkaan ja niin vaan kasvettiin aikuisiksi. Ym voi tietysti vertailla samaan tapaan.
Samasta SO2001:n linkittämästä paikasta löytyi toinenkin linkki:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1460696926653?ref=a-artikkeli
Sen otsikossa lukee kylläkin, ettei kyse ole turvallisuusasiosta, koska alle puolet pyöräilijöistä ei käytä kypärää siksi, kun heitä harmittaa että kypärä latistaa lakka- tai geelikampauksen. Voi huoh...
Tuo juttu kannattaa lukea loppuun. On siellä muutakin asiaa, mutta kuten SO2001:kin, niin harrastin tuossa vain valikoivaa mediapoimintaa saadakseni oman näkökantani näyttämään vahvemmalta, heh.
SO2001:
En tiedä, millaisissa polkupyöräkolareissa itse kukin on ollut. Tiedän vain omasta kokemuksestani, millaista on viettää yli kaksi viikkoa sairaalassa.... kaksi kallonmurtumaa, aivotärähdys, 12 tunnin ”black out”...”
Edellä kertomastani huolimatta en kuulu kypäräpakon kannattajiin enkä edes kypärän käyttäjiin.
On se hurja!
No mehän emme voi sille mitään voi. Siis kannatuslinjallesi, eikä käyttämättömyydelle. Eikä sillekään, ettei kantapääoppikaan mene kaikkien päähän. SO2001 tietysti uskoo, ettei salama ns. iske toista kertaa samaan paikkaan?
Poimin tähän vain tuosta linkistäni Liikenneturvan kehittämispäällikkö Antero Lammin kommentin: Kukaan ei suunnittele kaatuvansa ja iskevänsä päätään asfalttiin, mutta silti niin vain käy
No toivon osaltani ettei niin kävisi, enkä tietenkään suunnittele moista. Ja jos sattuisikin, niin toivon että kypärän käyttöni estäisi päähän mahdollisesti kohdistuvat pahemmat vammat. Eihän sekään ole saletti asia. Aivotärähdys olisi ehkä lievimmästä päästä päävammoja, mutta todennäköistä kuitenkin. Ei yhtään lohduttavampaa kuitenkaan.
Kaikkiin muihin kropan luiden murtumiin auttaa useimmiten kipsaus tms ja jonkun viikon odottelu. Aivovammat voivat olla peruuttamattomia - kerrasta! Kypärä estää usein niiden syntymisen, ihan tutkitusti.
Minusta kampaukseni latistuminen ei paljon paina, saati että kokisin käytön hankalaksi. Pistän kengätkin jalkaan ulos lähtiessäni. Kypärä sujahtaa päähän usein helpommin, kun ei tarvitse vaikkapa kyykkiä kuten kengännauhoja solmiessa ja nopeampi toimenpide muutenkin. Noin vertailun vuoksi, käyttöliittymävinkkelistä ajatellen :-)
Näin siis omasta näkökulmastani, muut saavat edelleen valita oman päänsä mukaan. Jos sattuisi niin, että Pyöräliiton toive menee läpi?
En allekirjoita väitettä turvallisuuden parantumisesta, jos pyöräilijöiden määrä kasvaisi. Se on totta, että pyöräilijöiden määrän kasvaessa autoilijat oppisivat ottamaan paremmin huomioon pyöräilijät, mutta toisaalta pyöräilijöiden määrän kasvu voi lisätä onnettomuuksien kokonaismäärää, vaikka onnettomuuksien määrä per pyöräilijän ajosuorite vähenisikin. Toisaalta mahdotonta ei ole sekään, että kolarien määräkin vähenisi, koska tällä hetkellä suurimpaan osaan kolareita on autoilija syyllinen.
On kuitenkin väärin vetää yhtäsuuruusmerkit autoilun turvallisuuskehitykseen määrän kasvusta. Liikenteessä ollaan totuttu autoihin, niitä on riittävästi. Pyöriä ei väistämisvelvollisuudesta huolimatta osata varoa riittävästi. Jos itse olet ajanut pyörällä vähänkään enempää kuin pari kertaa vuodessa lähimälle kioskille veikkauskuponkia täyttämään, sinun on täytynyt huomata, kuinka autoilijan saapuessa risteykseen on tämän huomio pääasiassa kiinnittynyt ajoradan liikenteeseen, kevyen liikenteen väylällä liikkuvat pyöräilijät jää liian vähälle huomiolle.
On aivan turha syyllistää ihmistä, joka ei pyöräillessä käytä kypärää. Jos jotain haluat syyllistää, keskitä sen sijaan huomiosi niihin, jotka ajavat autolla matkoja, jotka olisi ihan hyvin ajettavissa pyörällä. Nämä haaskaavat uusiutumattomia luonnonvaroja, aiheuttavat melua ja pölyä, päästävät ilmaan hiilidioksidia aiheuttaen ongelman, jonka lapsemme joutuvat ratkomaan, vievät kaduilta tarpeettomsti tilaa, kasvattavat yhteiskunnan terveydenhuoltomenoja enemmän kuin kypärättömyydestä johtuu onnettomuuskustannusten nousua jne.
Paljonko itse ajat autolla matkoja, jotka voisit hoitaa pyöräillen, joka kypärä päässä tai ilman? Millaisia ovat matkat, joilla pyörää käytät ja paljonko niitä on?
Katsele vaikka googlen avulla kuvia Tanskasta tai Hollannista ja kiinnitä huomiosi kypärän käyttöasteeseen. Nuo ovat maailman johtavia pyöräilymaita, joissa on onnistuttu tavoitteessa kasvattaa pyöräilyn osuutta liikenteestä. Meillä moni keskittyy pyöräilyn sijaan puhumaan kypärän käytön tärkeydestä. Huomatko mitään eroa lopputuloksessa?
Voin hyvinkin uskoa kokemuksiesi perusteella, mitä kirjoitat Herbert pyöräilykulttuurista Suomessa. En epäile ollenkaan, etteikö kehittämistä ole niin autoilijoilla ja kävelijöillä pyöräilijöiden huomioimisessa, samoin kuin itse pyöräilijöilläkin muun liikenteen suhteen.
Sanoisko tiivistetysti, että yhteispeliä saa kehittää kaikkien noiden kesken.
Itse ajelen harvakseltaan pyörällä lenkkeilyn kannalta pienillä maanteiksi luokiteltavilla reiteillä ja esim. metsän keskelle rakennetuilla pyöräteillä. Kaupungissa liikun autolla, jalan tai julkisilla. En pyörällä, ei sovi oikein etäisyydet ym.
Herbert:
Meillä moni keskittyy pyöräilyn sijaan puhumaan kypärän käytön tärkeydestä. Huomatko mitään eroa lopputuloksessa?
Kyllä minä näen keskittymistä myös liikunnallisiin ja ekologisiin näkökulmiin painottuenkin. Ihan aiheesta! Ehkä vähän siis liioittelet tuossa?
Minun ydinpointtini oli SO2001:n jutuista hyvin rajattuun kohtaan tarttuminen, eli mainintaan jossa hän oikeastaan kategorisesti ja naiivisti väitti että "kypärä on tarpeeton, koska onnettomuuksia ei satu" (Berliinissä tällä kertaa).
Se on kaukaa hakien totta, mutta analogia ontuu niin monen muunkin
turvavälineen kohdalla - on sellainen sitten moottoriajoneuvossa, pyörässä, tai vain kulkuneuvonsa käyttäjälläkin. Ne ovat käytännössä tarpeettomia niin kauan kuin niitä ei tarvita. Oli liikennekulttuuri ihan mitä vaan ja liikenteessä kulkijoita paljon ("miljoonia") tai vähän (Suomen harvaan asutut alueet vaikkapa).
Väittäisitkö minun syyllistävän autoilijaa, joka ei käytä turvavyötä esim? Tai autoa, jossa ei ole lukkiutumattomia jarruja? Tai äitiä, joka ei laita lastansa turvaistuimeen ajaessaan?
Paljonko sinulla on matkaa kaupunkiin, kauppaan ja työpaikalle?
Sikäli kyllä, että muitakin asioita pidetään esillä. Kuitenkaan pyöräilystä ei kovin pitkään tarvitse keskustella ilman, että kypärän käyttö nousee esiin ja nimenomaan kielteisessä sävyssä. Väärin pyöräilty, sanoo hän ja jatkaa autolla ajamista.
Tietenkään noin suoraviivaisesti ei kypärästä voi todeta, siitä ollaan samaa mieltä.
En ymmärrä kysymystäsi. En ala spekuloida sillä, mitä tekisit jos ja jos. Nyt oli kyse pyöräilystä ja pyöräilykypärästä, eikä siihen liittyvillä piirteillä ole yhtäläisyyksiä turvavyöhön tai turvaistuimeen.
Herbert:
Paljonko sinulla on matkaa kaupunkiin, kauppaan ja työpaikalle?
Asun kaupunkien välissä, en lähde siis vaikka jädelle pyörällä. Työpaikalle ajan 80% motaria puolisen tuntia. Ruokaostokset haen työmatkalla kotiin - jollei vaimo ole ehtinyt ensin.
Hoidan pyöräilypuoleni tosiaan siis osana liikuntaani, siinä missä kävelyn, skimbailun tai höntsäilyn.
Kuitenkaan pyöräilystä ei kovin pitkään tarvitse keskustella ilman, että kypärän käyttö nousee esiin ja nimenomaan kielteisessä sävyssä. Väärin pyöräilty, sanoo hän ja jatkaa autolla ajamista.
Tai ....sanoo hän ja jatkaa pyöräilyä/kävelyä/hölkkää/hiihtämistä.... Kaipa tuollaista väittäviä löytyy niin autoilijoista kuin pyöräilijöistäkin ja vaikka lentäjistäkin. Tuolla tavalla niputtaminen ei minuun uppoa, kuten ei SO2001:n tekemät virtaviivaistamiset päätelmissään.
En ala spekuloida sillä, mitä tekisit jos ja jos. Nyt oli kyse pyöräilystä ja pyöräilykypärästä, eikä siihen liittyvillä piirteillä ole yhtäläisyyksiä turvavyöhön tai turvaistuimeen.
Pyöräilykypärä on otettu käyttöön turvavarusteena siinä missä lastenistuimet ja turvavyötkin. Noiden kulttuureilla on Suomessa vain pidempi historia. Tällä hetkellä kypärällä on "käyttöpakko", vaikka se on oikeastaan aika "uusi ajatus". Jokin siinä hämmentää kuitenkin. Koska ihan yhtä lailla voisivat autoilijat alkaa vaatimaan, ettei lyhyille kauppamatkoille tarvitsisi laittaa vyötä kiinni, tai muksua istuimeen. Kun on se niin rasittavaa. Vai mikä siinä taas olikaan kypärän osalta?
Minulle kypärän käyttäminen on nykyisellään luontevaa niin pyöräillessä, lasketellessa kuin mopoillessakin. 15v-vanhana selvisin mopollakin ilman kypärää, mutta en ole vaatimassa, että sen käyttö pitäisi lopettaa "tarpeettomana" ja "vaivalloisena", tai "aiheuttamassa vääränlaista ajamisasennetta".
Edelleen, en ole pakottamassa SO2001:lle kypärää päähän vaan osoittamassa, että ihan noin yksioikoista pyöräilyliikunta ei ole kuin hän yrittää vängätä. Suomeksi: kypärän käytöstä on vähintään kahdenlaista käsitystä, nyt on tullut vissiin vähän kumpaakin näkemystä. Jos on muitakin, niin siitä vaan.
En ole käytännössä kommentoinut mitään liittyen muuhun pyöräilyyn kuten kulttuuriin, tierakentamiseen, ekologisuus, terveys tms. Vain hänen kypärätölväisyynsä. Kannustan pyöräilemään, jollei se vielä tullut selväksi (olisi kyllä pitänyt).
Onko meistä (SO2001 ja minä) jompikumpi ehdottomasti väärässä, Herbert?
En ole tätä ketjua paljon seurannutkaan, mutta nyt työnnän lusikkani soppaan, kun alettiin kommentoida turvavälineestä nimeltä kypärä. Kaikenkarvaisia selvityksiä ja tutkimuksia liikkuu pyöräilykypäränkin osalta, mutta kaikkia näitä liikkumisen turvavälineitä (kuten myös mm. työsuojeluun liittyviä turvavälineitä) yhdistää meillä Suomessakin muiden länsimaisten (sivistys?) valtioiden tapaan tarve vähentää tapaturmista aiheutuneita kustannuksia. Päähän kohdistuneiden vammojen osalta kun voi aika "helpossakin" tilanteessa aiheutua vammoja, jotka vievät työkyvyn loppuiäksi. Ja vakava loukkaantuminen on lähes aina se kalliimpi vaihtoehto, kuin kuolemaan johtava tapaturma. Pahimmillaan, esimerkiksi 3 alaikäisen lapsen 100 % työkyvyttömäksi vammautunut vanhempi aiheuttaa yhteiskunnalle miljoonaluokan menoerän.
Ja kyllä, minä käytän kypärää aina pyöräillessä. Let`s be careful out there...
Itse käytän yleensä kypärää pyöräillessäni.
Tietysti kypärä vähentää käyttäjän riskiä loukkaantua tai kuolla onnettomuudessa ja yhteiskunnan tavoitteena on vähentää näitä asioita. Kypärän käyttöpakko on kuitenkin täysin eri asia kuin esim. auton turvavyö. Tieliikennelain 90§ perustelujen mukaan (Polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää) pakko vähentäisi pyöräilyn määrää niin paljon, että siitä aiheutuisi suuremmat haitat kuin mitä kypärän käytöllä saavutetaan hyötyä. Tähän asiaan Pyöräilyliittokin nojaa toivoessaan, ettei uuteen lakiin tulisi kypäräpakkoa.
Auton turvavyön käyttämättömyydellä ei ole tällaista vastavoimaa, joten sitä yksinkertaisesti ei missään nimessä pidä käyttää vertauksena pyöräilykypärästä puhuttaessa. Siksi kun puhutaan pyöräilystä ja kypärästä, silloin puhutaan pyöräilystä ja kypärästä, ei autoilusta ja turvavöistä.
Minä en tiedä ihmisten motiiveja pyöräillä tai olla pyöräilemättä kypärään pakotettuna, enkä siksi ala vähätellä kampausten pilalle menemistä. Fakta kuitenkin on, että pyöräily vähenisi, jos kypäräpakko kirjattaisiin lakiin. Jos Kumppani käyttäisi pyörää osana arkea, eikä vain kuntoilussa, ehkä tätä puolta asiasta olisi helpompi ymmärtää. Pyöräilyyn liittyy osana liikkumisen helppous ja eräänlainen spontaanius, kypäräpakko heikentäisi näitä piirteitä ja esim. Helsingin kaupunkipyörillä ei enää olisi mahdollisuutta olla toimiva järjestelmä.
Nimimerkki Kumppani lainaa epätäsmällisesti, sitä mitä esitin polkupyöräkypärän käytöstä Berliinissä.
Kirjoitin seuraavasti: "Kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton."
En kirjoittanut: "kypärä on tarpeeton, koska onnettomuuksia ei satu”
En halua halkoa hiuksia, mutta...
Sen verran voin tulla vastaan asiassa, että myönnän kirjoittaneeni edellä mainitun kohdan hieman provokatiivisessa mielessä. Kirjoitukseni keskeinen ajatus oli vertailla Helsingin ja Berliinin pyöräilijöitä. Tässä vertailussa esitin tarkoituksella hieman kärjistettyjä näkemyksiä. Idea oli joka tapauksessa se, että Helsingin pyöräilijät ajavat kovaa ja vaarallisesti kypärä päässään. Eli heille kypärä on tarpeellinen johtuen heidän ajotavastaan. Sen sijaan Berliinin pyöräilijät ajavat hitaammin ja turvallisemmin, joten heille kypärä ei ole samalla tavalla tarpeellinen.
Ero on saman tyyppinen kuin vertailtaessa kilpa-autoilua ja tavallista autoilua. Rallikuskit käyttävät kypärää, mutta tavalliset autoilijat eivät käytä. Kuitenkin myös tavalliselle autoilijalle kypärä voisi olla tarpeellinen, koska kolaritilanteessa päävammat ovat yksi mahdollinen seuraus.
Siitä voidaan väitellä loputtomiin, mikä käsitteellä "tarpeellinen" ylipäätään tarkoitetaan. Jos ajatellaan, että polkupyöräilijälle kypärä on tarpeellinen, eikö se saman logiikan mukaan ole tarpeellinen myös juoksijalle? Voihan juostessakin kompastua ja lyödä päänsä asfalttiin? Kypäräpakko oletettavasti vähentäisi hölkkääjille tapahtuvia aivovammoja.
Myös muissa harrastuksissa voi kolhia päänsä. Eilen esimerkiksi nousin seisomaan muoviselle puutarhatuolille, joka yllättäen keikahti, jolloin lensin maahan. Lähellä oli teräviä teräsrakenteita, joihin olisin voinut kolauttaa pääni. Onneksi niin ei käynyt. Sattui sinne ja tänne (mm. käsiin), mutta pahempia vammoja ei tullut. Jos tiukasti ajatellaan, niin tuolille kiivetettäessäkin kypärä olisi tapeellinen, koska tuolilta voi pudota, ja pudotessaan voi satuttaa päänsä.
Yleinen kypäräpakko vähentäisi päävammoja. Kuinka monta vakavaa aivovammaa onkaan tullut aivan tavallisissa portaissa, kun ihmiset ovat kaatuneet. Ja kuinka monta vakavaa vammaa on tullut liukkaalla tiellä kaaduttaessa. Tämän tyyppisten onnettomuuksien valossa kypärä olisi tarpeellinen joka hetki käytettäväksi. Sen voisi pitää sängyn vieressä, josta se olisi helppo panna päähän aina kun lähtee liikkeelle.
Ei kukaan tietenkään ehdota "yleistä kypäräpakkoa", enkä minäkään. Esitin näitä spekulaatioita vain osoittaakseni, että pakkoja voidaan perustella lähes loputtomiin osoittamalla erilaiset turvavälineet tarpeellisiksi. Ne ovat tarpeellisia, jos asioita katsotaan ahtaasti tietystä näkökulmasta ja unohdetaan kokonaisuus, johon kuuluu myös se, että ihmisillä tulisi olla oikeus päättää itse omista asioistaan. Ulkoapäin säädettyjen pakkojen alaisuudessa eläminen ei ole mukavaa. Joka sellaista elämää kaipaa, järjestäköön itsensä vankilaan.
"Ne ovat tarpeellisia, jos asioita katsotaan ahtaasti tietystä näkökulmasta ja unohdetaan kokonaisuus, johon kuuluu myös se, että ihmisillä tulisi olla oikeus päättää itse omista asioistaan. Ulkoapäin säädettyjen pakkojen alaisuudessa eläminen ei ole mukavaa. Joka sellaista elämää kaipaa, järjestäköön itsensä vankilaan."
Jos liikenteessä ei alistu pakkoihin järjestää itsensä ajanmyötä sairaalaan.
SO2001:
Nimimerkki Kumppani lainaa epätäsmällisesti, sitä mitä esitin polkupyöräkypärän käytöstä Berliinissä. Kirjoitin seuraavasti: ”Kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton.”
En kirjoittanut: ”kypärä on tarpeeton, koska onnettomuuksia ei satu”
Sinä itse olit epätäsmällinen! Minkä takia kypärä on tarpeeton Berliinissä sitten? Osaavatko berliiniläiset kaatua aina muualle kuin päälleen?
Sen verran voin tulla vastaan asiassa, että myönnän kirjoittaneeni edellä mainitun kohdan hieman provokatiivisessa mielessä.
No sitten lainasin sinua tismalleen oikein. Älä tosiaan ala halkomaan hiuksia.
Idea oli joka tapauksessa se, että Helsingin pyöräilijät ajavat kovaa ja vaarallisesti kypärä päässään. Eli heille kypärä on tarpeellinen johtuen heidän ajotavastaan. Sen sijaan Berliinin pyöräilijät ajavat hitaammin ja turvallisemmin, joten heille kypärä ei ole samalla tavalla tarpeellinen.
Minusta teet erittäin epätäsmällistä vertailua, jota ei enää voi ottaa edes tosissaan.
Ero on saman tyyppinen kuin vertailtaessa kilpa-autoilua ja tavallista autoilua.
No niin, nyt karkasi kyllä sitten mopo käsistäsi tykkänään.
Siitä voidaan väitellä loputtomiin, mikä käsitteellä ”tarpeellinen” ylipäätään tarkoitetaan. Jos ajatellaan, että polkupyöräilijälle kypärä on tarpeellinen, eikö se saman logiikan mukaan ole tarpeellinen myös juoksijalle? Voihan juostessakin kompastua ja lyödä päänsä asfalttiin? Kypäräpakko oletettavasti vähentäisi hölkkääjille tapahtuvia aivovammoja.
Totta kai noin voidaan ajatella. Mitä sitten? Sitten otetaankin suhteellisuudentaju esille - onko tuttua?
Ei kukaan tietenkään ehdota ”yleistä kypäräpakkoa”, enkä minäkään.
En minäkään. Minä kommentoin edelleenkin vain sinun tölväisyäsi.
Esitin näitä spekulaatioita vain osoittaakseni, että pakkoja voidaan perustella lähes loputtomiin osoittamalla erilaiset turvavälineet tarpeellisiksi. Ne ovat tarpeellisia, jos asioita katsotaan ahtaasti tietystä näkökulmasta ja unohdetaan kokonaisuus, johon kuuluu myös se, että ihmisillä tulisi olla oikeus päättää itse omista asioistaan. Ulkoapäin säädettyjen pakkojen alaisuudessa eläminen ei ole mukavaa. Joka sellaista elämää kaipaa, järjestäköön itsensä vankilaan.
Turvavyöt, turvaistuimet, turvatyynyt... Lista ahtaasti ajattelemisesta voisi olla tosiaan aika pitkä, jollei loputon. Et sitten ottanut noita esille? Mihin noita tarvitaan, jos kerran "voisi ajaa hiljempaa ja turvallisemmin"? Varmasti löytyy kaupunkeja ja maita, joissa ajetaan vähemmän kolareita kuin Helsingissä, tai Suomessa ylipäätään. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ajavat varmasti ilman turvavyötä jne.
Herbert:
Minä en tiedä ihmisten motiiveja....Fakta kuitenkin on, että pyöräily vähenisi, jos kypäräpakko kirjattaisiin lakiin. Jos Kumppani käyttäisi pyörää osana arkea, eikä vain kuntoilussa, ehkä tätä puolta asiasta olisi helpompi ymmärtää.
Ehkä tietäisin jotakin lisää? Mahtaa mopoilijoilla olla tuskallista, kun arjessakin pitää laittaa kypärää päähän - meni käkkärät piloille tai ei. Ja meneehän siihen kypärän laittamiseen aikaa sekunteja, jotka ovat pois....tjaah, mistä lie.
Pyöräilyyn liittyy osana liikkumisen helppous ja eräänlainen spontaanius, kypäräpakko heikentäisi näitä piirteitä
Aika spontaanisti mopoilijanuorukaisetkin liikuvat. Saati motoristit.
Helsingin kaupunkipyörillä ei enää olisi mahdollisuutta olla toimiva järjestelmä.
Tuossa on kyllä puolensa. Mutta näytäpäs vielä se kohta, missä minä olisin kirjoittanut, että kannatan kypäräpakkoa. Miksi sinun tuosta pitää muuten vielä toistaa?
Kun olen edelleenkin vain tuota SO2001:n "provoa" tuossa kommentoinut varsinaisesti. Väite oli tökerö ja on edelleen.
En minä ole väittänyt sinun kannattavan lakiin kirjattavaa kypäräpakkoa. Olet kuitenkin harvinaisen selkeästi sanonut mielipiteesi kypärän käytöstä ja tehostanut sitä vertauksilla mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden kypärään, auton turvavyön ja lasten turvaistuimen käyttöön. Edelleenkään noilla vertauksilla ei ole mitään tekemistä pyöräilykypärän käyttämisen kanssa.
Sieltä, missä pyöräilyn edistämisen tavoitteissa on onnistuttu paremmin kuin Suomessa, kannattaisi ottaa oppia. Asenne kypärään on täysin erilainen, joten minusta kannattaisi yrittää päästä eroon siitä samasta tyypillisestä suomalaiskansallisesta kypärää käyttämättömien halveksunnasta, jolla sinäkin asiaa käsittelet. Sen sijaan kannattaisi miettiä, paljonko tulee ajettua autolla matkoja, jotka voisi jollain muullakin tavalla hoitaa.
Kaupunkiliikkumisessa paras kypärä on oma auto, siitä vaan yrittää kaikin keinoin vihreät vaikeuttaa. Vuosienvarrella on liikeyritykset ja kaupunki rakennuttanut parkkiluolat mitkä on osin puolityhjillään korkeiden maksujen takia 3,30 €/ alkava 30 min, nyt aletaan pikkuhiljaa vaikeuttamaan niihin pääsyä, sitten vielä lisäksi (11.2.2016 - HSL:n mukaan tietullit vähentäisivät liikennettä) yrittäjät kiittää kun voi vähentää henkilökuntaa.
Totta, paras kypärä on oma auto. Mutta koska kypärän paremmuus ei ole perimmäinen syy liikkua paikasta toiseen, se ei ole määräävä tekijä kulkutavan valinnassa. Kun parkkipaikkoja katujen varsilta on vähennetty ja parkkiluolissa on puolet paikoista vapaana, on turha huolestua pyöräilyn edellytysten parantamisen autoilun edellytyksiä heikentävästä vaikutuksesta. Tuon yhtälön mukaan autoliikenteen siirtyminen Hämeenkadulta Sörnäisten rantatielle tuskin pahasti autolla ajamista vaikeuttaa. Selvityksen mukaan 28 sekuntia.
Itse en koe yhteiskunnalle uhkana sitä, että autoiluun liittyvien kustannusten aleneminen vähentäsi työpaikkoja autoilun parista. Suomalaisten hyvinvointi ei lisäänny autoilemalla keskustaan ja keskustasta pois. Säästyneet rahat tulee ihan taatusti käytettyä mielekkäämpiin ja enemmän hyvinvointia tuottaviin kohteisiin.
Mitkä parkkiluolat muuten ovat Helsigin kaupungin omistuksessa? Käsittääkseni ne ovat yrittäjävetoisia, joten hinnoittelukin menee markkinaehtoisesti. Jos pysäköinnin hinta puolityhjissä luolissa on liian kova, siitä voi päätellä jotain autoilun todellisesta kustannusrakenteesta Helsingissä.