Vihjeitä opiskelija-auton ostoon - 1. vuosi takana

33 kommenttia
2»
  • Kiitos mielenkiintoisesta "juttusarjasta" 740 GLE. Sepäs meni nopeasti sekin opiskeluaika!

    740 GLE:
    Näköjään myös halvalla autolla pystyy ajamaan useammankin vuoden, kun valitsee ostettavan yksilön huolella. Luotettavastikin on päässyt, kunhan ei ole päästänyt väistämättä esiin tulevia ongelmia kasaantumaan.

    Tuo on ihan arkea Suomessa. Hyvässä ja pahassa.

    Ei se "vanhojen autojen maan" maine ihan tyhjästä tule, mutta noilla eväillä niitä pidetään (ajo)kunnossa. Sinänsä hatunnoston arvoisia suorituksia usein ja omaa huoltokykyä/-taitoa tarvitaan monesti. Plussaa päälle, jos on omat tilat missä tehdä, tai tuttavilla edes.

    Mutta kukapa sitä ei tilaisuuden tullen sitten käyttöautoksi uutta, tai uudempaa haluaisi!

    Harrasteautot on sitten eri juttu.

      
  • Työmatkansa polkupyöräilevän kuskin Volvossa oli etujarruissa selvästi näkyvää epätasapainoa. Se ei estänyt katsastusta, mutta kertoo vähäisestä käytöstä kesärenkaille vaihdon jälkeen, vaikka jokaisessa renkaanvaihdossa polkaistaan työsylinterit liikkeelle.

    Siitä huolimatta molemmat opiskelija-autot on nyt katsastettu huomautuksitta. Mitään erityistä katsastustemonttia ei tehty, eikä kummankaan seuraavaan huoltoon ole lisätöitä tiedossa ainakaan vielä.

    Kohtuullisen helppo 3 vuotta taitaa perustua siihen, että lähtiessä valitaan huollettu yksilö eikä päästetä jatkossa väistämättä ilmaantuvia ongelmia kasautumaan.

      
  • muokattu 01.05.2019 20:52

    Päivitys opiskelijoiden valmistuttua:

    Mersu lähti viime kesänä yli 450.000 km ajettuna vielä kerran seuraavalle omistajalleen samalla idealla kuin se meillekin aikanaan tuli. Vasta valmistunut nuori oli saanut työpaikan kaukaa kotoa, ja huomasi Nettiautoilmoituksemme, koska tarvitsi halvan ja luotettavan auton suurehkolle ajomäärälle. Hyvin hoidettu vapaastihengittävä etukammiodiesel vastaa tähän huutoon täysin nykyaikaisella kulutuksella ja halvoilla huoltokuluilla, jos vain kuskin pää kestää vaparidieselin vaatimattoman suorituskyvyn ja auton museokarkurin olemuksen.

    En tunne ihan tarkkaan S70 historiikkia enää, koska auto on ollut työllistyneen omistajansa vastuulla jo vuosia. Sen verran tiedän silti, että se narautti viime kesänä toisen takajarrusatulan jumiin. Toistuvasti käryävän jarrun virittely lopetettiin ja vaihdettiin suosiolla kumpikin takasatula hintaan 70 € / vaihtosatula + työt, kun ei saatu omin voimin letkuja irti. Sen lisäksi iso huolto tehtiin merkkiliikkeessä muuten edullisena vanhan auton Volvo Essential huoltona, mutta lisätyönä kallis yli 500 € maksava nokkahihnan, kiristimen ja vesipumpun vaihto. Kone on etuvetoisessa väärin päin ja ahtaasti, joten itse ei jaksa alkaa värkkäämään jakopäätä, johon kädet eivät mahdu ollenkaan, työkaluista puhumattakaan. Kaikki toimii taas, ja tehtaan maalipinnalla oleva auto osaa jopa näyttää melko siistiltä. Ei saatu tungetuksi muutettavaa TV-hyllyä E-sarjan Mersun eikä S80:n peräkonttiin, ja peräkärry oli pihan perällä niin syvällä kinoksessa, että lykättiin se lipasto S70:n peräkonttiin.

    S70 jatkaa edelleen vailla selkeää syytä miksi ehjä auto pitäisi vaihtaa pelkästään siksi, että sen museoikään on enää 10 vuotta. Uudempi Mersu on edeltäjänsä kaltainen, myös toiselta omistajalta, myös saksantuonti, myös hyvin hoidettu. Viime elokuun jälkeen on tullut viidellä ja puolella tonnilla ostetun viimeisen vuosikerran S203 farkun mittariin toistakymmentätuhatta km. Kun mitään ongelmia ei ole tiedossa, ajo jatkuu näillä näkymin seuraavaan määräaikaishuoltoon saakka ensi kesänä. CDI turbodiesel on ripeä ja vielä vanhaakin taloudellisempi, mutta vanhan E-sarjalaisen pehmeys ja hauska iätön tyyli puuttuu.

    Vanhoilla Mersun perinteillä kestävän OM646 dieselin helppohoitoisuus ja manuaalivaihteisena nelosella alkavat kulutuslukemat pistävät miettimään, että oma W212 automaattivaihteisena saattaa olla overkill?

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit