Suunnittelen ostavani käytetyn moottoripyörän kaikkein halvimmasta hintaluokasta (sen pitää kuitenkin liikkua, eli sillä pitää pystyä ajamaan ainakin muutama sata kilometriä, mutta tietysti enemmänkin, jos se on mahdollista). Onko merkillä väliä? Saako johonkin tiettyyn merkkiin paremmin varaosia kuin johonkin toiseen? Onko varaosien hinnoissa eri merkkien välillä suurta eroa? Onko jokin merkki tai malli erityisen huonomaineinen (tämä kyllä näkyy todennäköisesti hinnassa)? Mitä muuta pitäisi ottaa huomioon?
Vuoden toisen neljänneksen voisi kuvitella olevan huonoa aikaa ostaa, koska silloin on kysyntää ja hinnat sen mukaiset. Kannattaako odottaa aivan syksyyn, vai joko elokuussa voisi alkaa tarkkailla myynti-ilmoituksia?
Oma kysymyksensä on tietysti myös pyörän noutaminen jostakin toiselta puolelta maata. Ei ole kokemusta moottoripyörien kuljettamisesta perävaunuilla tai pakettiautoilla. Taitaa olla iso homma saada nostettua kyytiin. Bensat ja öljyt taitavat valua, jos laite ei ole pystyssä.
Jos ostaa käytetyn auton, se on yleensä rekisterissä ja liikennekäytössä, joten sen voi ajaa pois paikalta. Mutta jos ostaa vakuutussäästömielessä liikennekäytöstä poistetun moottoripyörän, siirto ajamalla taitaa olla ongelma. Vaikka vakuutus- ja byrokratiaongelmaa ei olisikaan, ei pyörää tähän aikaan vuodesta viitsisi ajaa. Olen tietoinen, että moottoripyörien liikennevakuutukset ovat järkyttävän kalliita, joten niiden kanssa pelaaminen on oma taiteenlajinsa. Mutta se on ajankohtaista vasta kun kaupat on tehty, joten ei mennä asioiden edelle.
Moro,
Suosittelen tutustumaan esim. moottoripyora.org foorumeihin, sieltä saat varmasti tietoa noihin kysymyksiin.
Ja pyörää jos kärryllä tai pakulla kuljetat, niin pystyssä se pitää kuskaa, eikä ole vaikea homma sitoa liinoilla oikein.
Kiitos vihjeistä. Harkitsen vielä. Mp-org foorumilla on kirjoituksia niin paljon, että kun sinne liittynyt "ummikko" esittää aloituskysymyksen "minkä merkkinen vanha pyörä kannattaisi ostaa"... pelkään lukea, mitä vastataan.
Eräs Facebook-tuttavani on harrastanut koko sukunsa voimin moottoripyöräilyä kymmeniä vuosia (hänen veljensä oli pitkään töissä mp-korjaamolla), joten häneltä voisin kysyä. Pelkään vain, että tieto siitä, että haaveilen m-pyörästä lipsahtaa julkisuuteen sosiaalisessa mediassa, mitä en missään tapauksessa halua. Ehkä on vain katseltava myynti-ilmoituksia ja ostettava sika säkissä (ei olisi ensimmäinen kerta).
Harrastusta ajatellen paras ostoajankohta olisi "huippusesonki" eli se, milloin tarjonta on todennäköisesti vähäisimmillään ja hinnat kalleimmillaan. Järkevämpää olisi osaa syksyllä, mutta silloin ajokausi on ohi. Ehkä elokuussa jo alkaisi olla ostajan kannalta parempi tilanne kuin ajokauden alussa. Ehtisihän sitä muutaman lenkin lämpiminä syyskuun päivinäkin vielä ajaa.
Entä jos ostaisikin ulkomailta. Saksasta esimerkiksi, johon on kontakteja. Vero taitaa nostaa hintaa aika lailla.
http://www.autoscout24.de/Moto/Details.aspx?id=245625633&cd=635286049200000000&asrc=st|fs
Malli ei saisi olla "kilpatyyppinen", jonka päällä ollaan puoliksi eteenpäin makuuasennossa, vaan sellainen, jossa kuljettajan asento on pystympi.
Tästä on jo juteltukin, toivottavasti pystyt toteuttamaan aikeesi
En tiedä, mitä sinulle merkitsee "halvin hintaluokka", koska hinnathan alkavat euron kilolta. Mutta myös ensimmäisen pyörän helpon käsiteltävyyden huomioon ottaen yksi järjellinen vaihtoehto (jos se moottoripyörän ostosta puhuttaessa on yleensä mahdollista?) voisi olla japanilainen naku viissatanen?
Eli Suzuki GS500, Kawasaki ER-5 tai Honda CB500.
Naku on katettua halvempi siistiä takaisin ajokuntoon, jos sattuu parkkipaikalla kumpsahdus, kuten tapana on. Mutta on myös vastaavasti raskaampi ajaa pitkää matkaa kun tuulen suojaa ei ole.
Kaikki kolme ovat erittäin luotettavassa maineessa olevia perinteisen moottoripyörän näköisiä 500 CC twinejä.
Kaikkia on valmistettu vuosikausia samoilla piirustuksilla, joten ikäluokkia valittavaksi on paljon ja hinnat alkaen on alhaalla.
Noiden twinien kulutus ei ehdi tehdä isoa lovea lompsaan, kun jonnekin 4l / 100 kulutukseen pääsee helposti.
Vakuutusyhtiöt profiloivat asiakkaitaan selvästi voimakkaammin kuin autoilijoita, joten ei voi antaa vinkkiä edullisesta yhtiöstä, vaan tarjoukset kannattaa kilpailuttaa omien henkilötietojen ja valitun pyörän pohjalta.
Oma ensimmäinen pyöräni oli noista ulkoisilta mitoiltaan kookkain Honda, jolla kävin yli 1000 km työreissunkin, vaikka PC:n ja työvaatteiden survominen takalaukkuun ahtaalle menikin ja matka-ajo suoraa valtatietä sai harkitsemaan katetun pyörän hankkimista seuraavaksi.
Jos budjetti sallii näiden mallien ylittämisen, en pidä sitäkään pahana, koska ainakin noiden kolmen halvan pyörän runko, alusta ja jarrut ovat liikenteessä ajamisen kannalta niiden heikompi kohta kuin suorituskyvyn "puute". Aika pirtsakasti tuollainen viissatanenkin perheauton kuskin mielestä lähtee paikaltaan. Eli minusta siis viissatasen suorituskyky riittää liikenteeseen enemmän kuin hyvin. Mutta etenkin matkustaja ja tavarat saavat nuo kevyet pyörät jo selvästi lähemmäs kuljetuskykynsä rajoja kuin vaikkapa Honda 600 CBF, Kawasaki ZR-7 tai modernimpi ja helpompi ajettava Kwak ER-6, Suzuki Bandit 600, tai Suzuki SV. Tai tasapuolisuuden vuoksi, Yamaha Fazer 600. Poikani on aloittamassa vuoden 2000 Thundercatilla jo neljännen ajokauden, eikä tuossakaan ole ollut valittamista tekniikan suhteen. Mutta muoviluoti ei ole välttämättä se halvin eikä helpoin ensimmäinen pyörä?
Yksi mahdollinen helposti ajettava ja tien laadusta piittaamaton voisi olla kevyt katuenduro, tyyliin Honda Transalp tai BMW Funduro vaimikäsenyoli?
Samoissa hintaluokissa pyörii sitten vanhoja oman aikansa maantiennielijöitä, tyyliin Honda CBR1000F. Jos olisin ostamassa itselleni halpaa pyörää, voisin ehkä kaivaakin jostain KiloCebarin, joka hyvin hoidettuna ja sievästi ajettuna menee uskomattomia kilometrejä. Ensimmäiseksi pyöräksi en näitä vanhoja isoja kolhoja suosittelisi niiden painon, katteiden ja selvästi pidemmän ajohistorian vuoksi, jos saman hintaisia verrataan. Tämä ei ole epäluottamuslause uudelle kuljettajalle. Ei 250 km/h huippua kulkeva mopo pakota ketään hölmöilemään. Oma valinta se kaasun annostelu on. Mutta itselleni uskaltaisin ostaa suuren raskaan vauhtipyörän, koska tunnen jo itseni motoristina, ja tiedän ajavani pitkiäkin matkoja ja siksi olen valmis tinkimään kaupunkiajon ketteryydestä matkamukavuuden suuntaan. En tiedä, oletko sinä, joten varoitan siis painosta ja kömpelyydestä, joita molempia kannattaa aluksi välttää.
Ja sitten jos mieli tekee customia, niin ei kai se auta kuin hommata sellainen. Mutta siitä en osaa neuvoa mitään, kun ei ole kokemusta.
Ja sitten vielä yksi argumentti museoikäisen pyörän ostoon. Kannattaa miettiä, onko tarkoituksenasi opetella ajamaan moottoripyörällä vai opetella rakentamaan moottoripyörä. 70-luvun tekniikkaa ei muutu yhtään nyt rekisterissä olevia 70-luvun autoja huoltovapaammaksi sillä, että litratehoa on reilusti enemmän ja moottori ilmajäähdytteinen...
Muista varata määräraha myös mukaviin ajovarusteisiin. Suomessa on vain harvoja päiviä, jolloin ilman ajokamppeita ei palelisi, ja kaato farkuissa jo kaupunkinopeuksista tekee rumaa jälkeä. Liikkeessä kannattaa seisoskella kypärä päässä jonkin aikaa, koska parin minuutin sovituksella ei välttämättä tiedä, mikä on itselle sopiva. Kamppeissa voi hifistellä loputtomiin, mutta arvioisin suurimman eron olevan tarkoitukseensa suunnitellun ja sopivan kokoisen ajopuvun ja farkkujen välillä? Kun on edes halvat vedenpitävät ja sopivat varusteet, niiden vaihtamisella hienompiin varusteisiin ei saa enää yhtä suurta mukavuusparannusta, ja tokkopa yhtä hyvää lisästeppiä turvallisuuteenkaan?
Ensimmäiseksi ajoasuksi tekstiilipuku on monien suosima kompromissi, joka pitää sekä tuulen että veden ja hinnat ovat paremmin kohdillan kuin nahoissa, joihin moni tosin jatkossa siirtyy mukavuuden vuoksi. Mutta nyt mennään mielipideosastolle, joten paras vain löytää omansa.
Odotan jo mielenkiinnolla raporttiasi siitä, näyttääkö liikenne sinusta yhtään erilaiselta moottoripyörän satulasta katsottuna
SO2001:
Noiden yhdistelmä voisi toimiakin. Nimittäin kysymys pyörän merkistä on vähän asiaton. Oikeasti kannattaisi pikemmin miettiä,
- missä ajaa
- kuinka pitkästi kerrallaan
- kenen kanssa ja paljonko tavaraa
- minkä tyylinen pyörä tuntuu itselle sopivalta
Kokeilematta on vaikea tuntea itseään motoristina ja monilla mieli muuttuu matkan varrella (itsellänikin kävi näin).
Mutta jos sinulla on idea siitä, aiotko vain ajaa työmatkoja päivittäin, vai myös pidempiä retkiä, kenties useamman päivän varusteiden, tai vieläpä matkustajan kanssa, voit syöttää näitä toiveitasi asiantuntijaystävillesi. Näin heillä on parempi mahdollisuus ehdottaa jotain kuvaamaasi ajotapaan sopivaa mallia.
Eli valitse ensin genre ja katso sitten, millaisia pyöriä sen sisältä löytyy.
SO2001:
Yksityiseltä ostettaessa paras ajankohta voi tosiaan olla syksy, jolloin pyörää ei ole vielä huollettu talveksi eikä sille ole oikein säilytyspaikkaakaan?
Sitten kun pyörä on jo jossain varastossa parkissa joulukuussa, on tilanne normalisoitunut ja Helsingin MP-näyttelystä alkaa jo uusi kevätkausi, jota eletään jo nyt ihan selvästi.
STOP PRESS!
Heitin hatusta ylläolevat mallisuositukset. Nettimotoon kurkkaamisen jälkeen alan epäillä vahvasti Honda CB500 ostamisen mielekkyyttä, vaikka itselläni sellainen aikanaan olikin.
Ei siinä Hondassa mitään muuta vikaa ole, mutta se näkyy olevan käytettynä niin suosittu, että hintaa on karkeasti kahden ER-5 tai GS500 verran.
Viissataskolmikossa vertailtaessa CB500 pärjää mielestäni hyvin. Mutta jos samaan hintaan löytyy Suzuki GSF600 Bandit tai lähes samaan hintaan vaikkapa Honda CBF600S, joka on jo ihan eri vuosituhannen pyörä, niin siinä vertailussa eivät enää viissatasen eväät riitä.
Bandit S ja CBF-S ovat aivan täysiä keskikoon matkapyöriä vaikka kahdestaankin. Näitä ajaa kevyesti kaupunkiliikenteessä tai maantietä niin pitkälle kuin lomaa riittää. Bandit pitää tosin valikoida huolella, koska se on käytännöllisesti katsoen särkymätön, joten se kerää puoleensa myös kuljettajia, jotka haluavat todistaa legendan öljyjäähy-Suskan luodinkestävyydestä.
Eli jos palataan alkuperäiseen kysymykseen halvasta moottoripyörästä, ja jos perus-nakupyörä kelpaa tyyliltään, niin se voisi olla vaikka Suzuki GS500 tai Kawasaki ER-5. Molempia saa jo tonnilla.
Kiitos selventävistä vastauksista. Nyt aletaan jo päästä asiassa eteenpäin. Tietoa tuli niin paljon, että sitä täytyy kaikessa rauhassa sulatella. Esitän ehkä vielä jonkin kysymyksen, kunhan asiat etenevät - ja (tässä vaiheessa vielä ) jos ne etenevät.
Ellet ehtinyt jo lukea kieli poskessa kirjoitettua Baja-Hilliä läpi, niin tuossa on vähän mietittävää eri moottoripyöräilytyyleistä
http://www.bajahill.net/2001/08/motoristeja-voi-bongata-samalla-tavalla.html
ja pyörän ostamisesta
http://www.bajahill.net/2003/05/kaytetyn-moottoripyoran-hankinta.html
Molemmat kirjoitettu kauan sitten, mutta pääosin edelleen kuranttia tekstiä.
Ja sitten se tärkein, päädyitpä mihin tahansa malliin. Tämä koskee kaikkia motoristeja:
http://motoristisurvival.fi/?sivu=ajo-hanskassa
Käytetyn moottoripyörän ostaminen näyttää olevan vielä vaikeampaa ja stressaavampaa kuin käytetyn auton ostaminen. Avaintekijä tässä niin kuin monessa muussakin asiassa, on niukkojen rahavarojen optimoiminen.
Haluamani merkki ja malli ovat olleet jo keväästä asti selvillä. Toivon pystyväni ostamaan retrotyylisen moottoripyörän, koska pidän sellaisen ulkonäöstä. Lisäksi uskon, että se sopii erinäisistä syistä johtuen minulle paremmin kuin nykyaikaista muotoilua edustava pyörä. Etsimäni mallin tarjonta on aika vähäistä, joten valinnan varaa ei kovin paljon ole. Hintahaitari näyttää aika laajalta.
Suunnitelmissani oli moottoripyörän ostaminen Saksasta kontaktieni avulla, koska valikoima on parempi kuin Suomessa. Keväällä oltiin jopa niin pitkällä, että olin valinnut sopivan yksilön, nostanut rahan pankista ja antanut saksalaiselle kontaktilleni luvan ostaa pyörä ja kuljetuttaa se Berliiniin, josta olisin myöhemmin hakenut sen. Berliinissä olisi ollut varastopaikka pyörälle vaikka pidemmäksikin aikaa. Siirto ostopaikalta Berliiniin olisi tietysti maksanut jonkin verran. Hanke kaatui siihen, ettei pyörän myyjä koskaan vastannut puheluihin. Tässä vaiheessa rahakin tuli käytettyä muihin hankintoihin, ja alkoi uusi säästäminen. Olin ottanut selvää veroista ja byrokratiasta niin Saksassa kuin Suomessakin, ja laskelmieni mukaan pyörän lopullinen hinta olisi vielä jäänyt kohtuulliseksi.
Ostaminen Saksasta oli vielä jossakin määrin mielessäni, kun suunnittelin reissua sinne kesän aikana. Rahatkin olivat varmuuden vuoksi mukana, kun lopulta lähdin matkaan, vaikka tässä vaiheessa jo tiesin, että mitään kauppaa ei tule tapahtumaan. Hintataso oli noussut keväästä, ja laskelmieni mukaan ostaminen Saksasta kaikkine kuluineen ei enää olisi ollut kannattavaa. Kaikki houkuttelevat yksilöt olivat myynnissä maan länsiosassa, jonne olisi pitänyt erikseen matkustaa kauppaa tekemään.
Lisäys (ja edellä olevan tekstin lyhentäminen): Päädyin suomalaiseen vaihtoehtoon. Kaupat tehtiin illalla 5.9.2014 Pirkkalassa ja sen jälkeen ajettiin Lahteen. Muutin viime hetkellä mieltäni ja ostin uudemman mallin, vaikka se ei olekaan yhtä kaunis kuin vanhempi malli. Vanhaa mallia oli myynnissä muutama kappale, uudempaa kymmeniä kappaleita. Hintataso oli suunnilleen sama. Asiasta enemmän jossakin toisessa yhteydessä.
Kiinnostaa tietysti kovin minkälaiseen pyörään päädyit koko kesän kestäneen pohdinnan seurauksena.
Itse ostin 7 vuotta sitten Honda NTV 650:n, oltuani yhden kuukauden kokonaan ilman pyörää. Tällä on jo ajettu lähes 100tkm, mutta silti pelittää ilman huolia. Moottori on kuristettu 25kW:iin koska jälkikasvu siirtyi kevarista isompiin 4 vuotta takaperin. Nyt nuorempikin saisi jo ajaa rajoittamatonta, mutta mielestäni tuo 25kW riittää ihan hyvin.
opi304:
Ennen kuin vastaan kysymykseen kerron hieman taustoja siitä, miten satuin päätymään kyseiseen merkkiin ja malliin.
Alkutilanne viime keväänä oli se, että selasin myynti-ilmoituksia etsien sopivan näköistä pyörää, jonka hintahaarukka olisi suunnilleen 1500-2500 euroa. Merkillä ja mallilla ei ollut väliä. Muutamia ehtoja kuitenkin oli.
Ensinnäkin halusin pyörän, jonka tyyli on perinteinen eli sellainen, miltä moottoripyörät näyttivät vanhaan hyvään aikaan. En halunnut nykytyyppistä pyörää, jollaiset ovat kuin scifi-elokuvasta tai tieteissarjakuvasta. Toinen ehto oli se, että ajoasennon pitäisi sopia fysiikalleni eli olla mielellään melko pysty eli sellainen, mikä se oli vanhanajan pyörissä. Ei siis mitään sellaista mallia, jota ajetaan tankin päällä maaten no, tämä nyt on ehkä vähän liioittelua.
Edellä mainituilla hakuehdoilla löysin pyörän, joka miellytti silmääni ja oli ulkonäöltään tarpeeksi klassinen. Se oli Kawasaki Zephyr 750. Niitä oli joitakin myytävänä edellä mainitussa hintaluokassa. Pyörä, jonka keväällä melkein ostin Saksasta, oli juuri tuollainen.
Kesä oli kiireinen, ja koska ajokausi Suomessa oli parhaimmillaan, käytettyjen tarjonta oli vaatimatonta. Vaikka ajamaan teki jo mieli, odottelin loppukesää, jolloin arvelin myytävien pyörien määrän lisääntyvän ja hintojen mahdollisesti alenevan. Näin taisi käydäkin.
Elokuun puolivälissä, jolloin Saksakin vielä kummitteli mielessäni, aloin etsiä myytävää pyörää tositarkoituksella. Saksan reissumme aikana ilmestyi Helsingissä myyntiin pyörä, jonka olisin ostanut, jos olisin ehtinyt. Se kuitenkin ehti mennä. Saksassa oli puolestaan ajokausi vielä menossa, ja pyörien hinnat korkealla. Eroa Suomen ja Saksan hinnoissa ei kovinkaan paljon ollut, joten maahantuonti veroineen ja maksuineen ei olisi kannattanut. Saksan matkalla myös tajusin sen, että pyörän ajaminen Saksasta Suomeen kylmiltään käytettävissä olevassa ajassa olisi allekirjoittaneelle ylivoimainen homma. Siitä kertyisi myös monenlaisia kustannuksia, ja matka pitäisi valmistella huolellisesti. Ihmiset tekevät moottoripyörillä reissuja Eurooppaan ja takaisin, joten sinänsä ajaminen on mahdollista.
Kun tultiin syyskuun puolelle, aloin huolestua siitä, että paras ostoaika menee ohi, ja myytävät yksilöt vähenevät. Päätin, että en enää jahkaile vaan ostan sen, minkä saan. Tähtäimessä oli edelleen Zephyr 750. Hypistelin jo kännykkää kädessäni soittaakseni yhdelle Zephyrin myyjälle. Pyörä oli vuosimallia 1991. Kuvan perusteella siihen oli vaihdettu ei-alkuperäiset takajouset. Katsoin, mitä ne aidot ja korvikkeet - maksavat. Ne maksavat paljon. Mietin, oliko se hyvä asia, että ne oli jossakin vaiheessa vaihdettu, vai oliko se huono asia.
Tässä vaiheessa panin kännykän pöydälle ja päätin vielä katsoa, olisiko sittenkin jokin muu malli sopivampi. Hakusana oli edelleen Kawasaki, jolla löytyi Zephyriä seurannut malli ZR-7, jossa on ilmeisesti suunnilleen sama moottori kuin edeltäjässään. Niitä oli myytävänä paljon enemmän, eikä hinnoissa ollut juuri eroa Zephyreihin verrattuna. Ajattelin, että jos annan periksi klassisen mallin tavoittelemisessa, saan lähes samalla rahalla yhdeksän vuotta uudemman pyörän, jossa on viisi litraa suurempi polttoainetankki. Katsoin kuvia ja Youtube-videoita pyörästä ja totesin, että ajoasento menettelee. Se ei ole aivan sitä, mitä haluaisin, mutta kaikkeahan ei saa, mitä haluaa.
Löysin sopivan yksilön, soitin myyjälle ja sovin tapaamisesta jo samana päivänä klo. 18.00 Pirkkalan ABC:n pihassa. Kaupat tehtiin viivyttelemättä. Saman päivän aamuna en olisi vielä arvannut, että tulenkin ostamaan tämän mallin.
Siinä vaiheessa, kun myyjä oli poistunut paikalta (vaimonsa kyydissä, joka oli tuonut joitakin varusteita, jotka kuuluivat kauppaan), en ollut vielä edes hipaissut pyörään. Hetki, kun ensimmäisen kerran kosken siihen, oli tarkoitus kuvata videokameralla, mutta kuvaaja epäonnistui... No, se tuli kuitenkin kuvattua, kun ensimmäisen kerran lähdin ajamaan ensiksi bensatankille ja sen jälkeen 130 kilometrin päähän Lahteen.
Ohessa olevaa kuvaa otettaessa myyjä oli poistunut paikalta, eikä ostaja ollut vielä koskenut kauppatavaraan. Kuvatiedostosta ilmi käyvä kuvausaika on 18:27. Eli kauppa oli ohi alle puolessa tunnissa.
http://aijaa.com/Th9tPP
Mittariin on tullut ostohetken jälkeen 1054 kilometriä, enkä osaa sanoa, oliko ostos järkevä vai ei, koska ei ole vertailukohtaa. Ongelmia ei ole toistaiseksi ilmennyt. Eli tällä mennään...
(kuvan tekstissä oleva arvioitu aika 18.40 ei ole oikea aika)
Komean pyörän hommasit! Ja vielä ihan vakiokuntoisen näköinen räpeltämätön ja hyvä värikin.
Aikanaan itsekin koeajoin ZR-7S mallin. Se ei puolikatettuna täytä vaatimustasi klassisesta ulkonäöstä, mutta kiinnosti minua enemmän kun tiesin ajavani paljon.
Hyvää tuossa pyörässä on Kawasakin "perinneosastolta" tuleva tekniikka, joka on yksinkertaista ja toimivaa eikä avaruusmetalleista koottua kallista high-techiä. Ei minulla Kwak tekniikasta moittimista ole muutenkaan, mutta ellei suorituskyky ole pääasia, niin tässä mallissa on hyvä mahdollisuus saada toimiva pyörä pienellä budjetilla.
Vastaavia pyöriä muilta valmistajilta olisivat Honda CB Sevenfifty tai Suskan GSX 750, mutta ainakin Honda taitaa olla kalliimpi?
Ajofiilikset ovat itse kunkin omia, mutta oma mielikuva on mukavasta hyvin loogisesti käyttäytyvästä pyörästä, jota on helppo ajaa. Katettu S-malli myös puhkoi tuulta mukavan hiljaisesti ja katetuksi pyöräksi minimaalisella kypärämelulla.
Viissatasia selvästi kookkaammassa pyörässä on tilaa isollekin laukkusarjalle ja vaikka matkustajallekin, mutta takajousituksen kuorman kantokykyä en kokeillut.
Sen jo tiesit ostaessasikin, ettei ZR-7 ole tehotykki, eikä sitä voi lukea viaksi tässä tyylilajissa. Useimpiin autoihin verrattuna kulkua on silti varmasti riittävästi. Suurin minua koeajolla kiusannut asia oli voimaa vaativa etujarru. Olin jo silloin ehtinyt tottua tehojarrutuksessakin vain kaksi sormea kahvalle vaativaan jarrutehoon, joten koko kouran puristusvoimaa kaipaavat jarrut tuntuivat vähän hankalilta käyttää. Kolme sormea kaasulla ja kaksi jarrulla tuntuu minusta kaupunkiajossa kätevältä, mutta ZR-7 en sillä otteella saa pysäytetyksi kovin äkäisesti. Neljä sormea jarrukahvalle nostaen ei tosin tarvitsekaan.
Tämä kausi alkaa katupyörillä olla paketissa, mutta onpahan hyvä syy odottaa kevättä
Itse olen todennut että Shoein kypärät ovat kohtalaisen meluttomia (riippuen hintaluokasta tässäkin merkissä). Toki hommaan vaikuttaa hyvin paljon myös millainen kupla pyörästä löytyy.
Ihan sama, minkä pyörän ostaa, kun siinä on
a) Jotain naaman edessä, eli jonkilainen kate -> ei nakua
b) Moottorissa tarpeeksi voimaa -> 1000cc tai enemmän
c) Tarpeeksi sylintereitä -> 4 & 6, pysyy paikat suussa
d) Ajoasento sellainen, että voit istua rennosti -> ei kyykkyä
e) Säilytystilaa, eli laukut, kovat ja lukittavat, mielellän sähköiset
f) ABS ja vakionopeussäädin
Mutta jos ajaminen on pelkkää pillurallia, voi nämä neuvot unohtaa.
Ja jos sekin on liikaa -> harrikka. Se on parhaimmillaan parkissa.