Keskusteluissa yleensä keskitytään siihen, kuinka muut tunaroivat liikenteessä. Toki tuo ei ole väärin, koska kun ympärillä on jatkuvasti useita osapuolia, tilastollinen todennäköisyys virheen tekijän löytymiseen tuosta joukosta on suurempi kuin, että virheen tekijä olisi itse. Itseäni kiinnostaa silti enemmän omat virheet, koska niihin voi vaikuttaa ja niiden seuraukset kohdistuvat yleensä myös itseen. Ongelmana on tietysti havaita omat virheet. Jos tuo ei olisi ongelmana, tapahtuisi liikenteessä varmasti huomattavasti nykyistä vähemmän vahinkoja. Harva kai tahallaan tunaroi. Omien virheiden havaitseminen edellyttää kuitenkin oman ajamisen tarkkailua ja analysointia. Vaikka vaaratilannetta ei olisikaan syntynyt, jäikö joku asia huomiotta ja nyt vain oli tuuria, ettei ketään ollut paikalla? Aikanaan eräs itseään varsin hyvänä kuskina pitävä palsta-aktiivi oli sitä mieltä, ettei hänellä ole tarvetta itsensä kehittämiselle. Tietysti tuo on hyvä tavoite, mutta jutuista päätellen kaveri oli saavuttanut tuon tason vain omassa mielikuvituksessaan.
Jospa otetaankin käsittelyyn aihe, jossa voi paljastaa omia mokia ja pohtia syitä, miksi näin kävi. Tällöin ei tarvitse arvailla, miksi vastapuoli teki kuten teki, koska tapahtumien kulku on selvillä. Toisaalta tällainen itseruoskinta antaa ehkä muillekin aihetta ajatella, mitä kaikkea voikaan sattua ilman, että itse välttämättä edes huomaa asiaa (ja siten pitää itseään lähes täydellisenä kuskina). Viestketjussa "Tilanteita liikenteessä" näitä voisi myös käsitellä, mutta pidetään tässä selkeästi omat, konkreettisesti tapahtuneet virheet ja toisessa hiukan yleisemmällä tasolla esiintyvät ilmiöt.
Tilanne tässä kohteessa:
https://goo.gl/maps/BthvxVYyduS2
Tulin kuvan suunnasta tilanteeseen, jossa vastakkaisesta suunnasta tuleva halusi kääntyä ajosuunnassaan vasemmalle eli kuvassa oikealla olevalle pihalle. Hän oli ilmeisesti odottanut vuoroaan hetken, koska tämän taakse oli kertynyt jono autoja. Kääntyjä oli ajanut suojatien yli ja muut odottivat suojatien takana.
Lain mukaan suojatien eteen pysähtynyttä tai näkyvyyden suojatielle peittävää ajoneuvoa ei saa ohittaa pysähtymättä. Nyt kyse oli kuitenkin kohtaavasta autosta, ei ohitettavasta, joten pysähtymispakkoa ei ole. Lain mukaan silti suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kun itse vasenta kaistaa ja kääntyjä oli myös vasemmalla eli väliimme ei jäänyt vapaata kaistaa, näkyvyys suojatielle on lähes nolla eli vaatisi käytännössä pysähtymistä. Eronahan on vain se, että näkyvyyden peittävä auto on ohitetavaan nähden selkä menosuuntaan. Tietysti autoilijoiden mielestä vilkkaan liikenteen aikana sujuvuus voisi kärsiä, kun kääntymisvuoroaan odottava joutuu odottamaan suojatien takia hidastavienkin ajan ja niin varmasti tapahtuisikin. Jalankulkijat ovat kuitenkin yhtäläinen osa liikennettä, peltikuori ei kastiarvoa yhtään nosta, joten sujuvuuden lisäksi kyse on myös jalankulun turvallisuudesta.
Jostain syystä tuo suojatie on paikka, jossa en havainnut ajoissa tilannetta, vaan muiden mukana ajoin pysähtymättä suojatien yli kääntyvän auton peittäessä näkyvyyden. Pimeys ja valojen häikäisy on tietysti yksi riskitekijä, maassa oleva lumi toinen (peittää suojatien maalaukset). Liikennepsykologia-kirjasta löytyy kolmas selitys kohdasta, jossa käsitellään jatkuvuuden ilmiötä. Harvoin myös nelikaistaisella tiellä enää nykyään on suojatietä ilman keskisaareketta, joten silmä on adaptoinut havaitsemaan tällaisessa tilanteessa suojatien keskisaarekkeesta. Nyt kun se puuttui, liian myöhään tajusin tilanteen. Oikean puoleinen merkki on lisäksi jalkakäytävän ulkopuolella, ei ajoradan reunassa eli vaikeammin havaittavassa paikassa. Onneksi jalankulkijoita ei paikalla ollut, joten mitään ei tuosta seurannut. Oli kuitekin hyvä herätys siitä, miten liikenneympäristöön pitää suhtautua. Mutta myös osoitus siitä, ettei tuollaisia paikkoja pitäisi rakentaa, vaan miettiä jokin järjestely, jolla tällaisten virheiden riskiä alennettaisiin.
TeeCeeltä olisi odottanut tällaista rippituolipalstaa, hänhän liitelee tieteellisen hurmoksen pilvessä, vaikka vilkunkäytöstä puhuttaessa.
Jos hyväksytään periaate, että "kaikki ne on väistettävä" (tai ainakin siihen pyrittävä), silloin tunaroinnin käsite laajenee omista tunaroinneista myös epäonnistumiseen väistää muiden kuljettajien tunarointien seurauksia.
Tapahtuneiden onnettomuuksien analyysi osoittaa, että olemme itse yksi suurimmista riskeistämme, eri kuskit tosin eri tavoilla. Ja se on hyvä, koska itse aiheuttamaamme riskiin voimme vaikuttaa itse riippumatta siitä kuka on lain mukaan oikeassa:
https://tekniikanmaailma.fi/keskustelu/aihe/t6597/
Taidan olla harvoja tällä foorumilla kirjoittavia, jotka eivät peittele mokiaan. Ja sillä on ollut seurauksensa.
Erilaisia pikku lipsahduksia tapahtuu niin usein, etteivät ne jää edes mieleen. Jos nyt eiliseltä on pari mainittava, niin ensimmäinen on se, että olin vähällä ajaa ojaan väistäessäni vastaantulijaa kapealle pikkutiellä. Rengas "haukkasi" jo penkkaa, mutta sain auton palaamaan tielle. Pikkutiet on aurattu vähän miten sattuu, joten aurattu osuus voi olla leveämpi kuin itse tie, jolloin rengas menee liian pitkälle tien laitaan. Vauhti oli hidas, joten seuraukset olisivat kuuluneet luokkaan "harmillinen ja nolo tilanne". Normaalisti se olisi ollut vain harmillinen, mutta tällä kerralla se olisi ollut myös nolo sen takia, että takanani näkymättömissä tuli pari autoa, jotka olin hetki aikaisemmin leveämmällä tieosuudella ohittanut. Mutta sain siis auton lopulta pysymään tiellä, joten ainoa seuraus oli parikymmentä metriä renkaanjälkeä penkassa.
Seuraava töppäys samalla reissulla oli vähän yllättävämpi. Ajoin erääseen risteykseen, joka oli odottamattoman liukas. Auto ei kääntynyt vaan ajautui risteyksen keskellä olevan liikenteenjakajan päälle. Onneksi sain sen peruutettua pois. Tällaiset tapaukset ovat sentään aika harvinaisia. En edes muista, milloin jotakin tuon tyyppistä olisi viimeksi tapahtunut. Ei minulla yleensä ole tapana ajaa risteyksiä pitkäksi. Osasyy oli ehkä se, että olen nykyisin tottunut siihen, että auto kääntyy aika hyvin risteyksissä lukkiutumattomien jarrujen ansiosta. Tuossa autossa, jolla ajoin risteyksen pitkäksi, ei ole niitä, ja auton nastarenkaatkin ovat kuluneemmat kuin toisessa autossa.
Nuo olivat siis eilisiä juttuja. Viime aikojen pahin töppäys tapahtui pari -kolme viikkoa sitten. Ajoin kaupunkiin ostamaan tarvikkeita, mm. uudet lasinpyyhkimet. Satoi vettä, ja kuljettajan puoleinen lasinpyyhin jätti leveän pyyhkimättömän kohdan juuri näkökenttään.
Seuraava tapahtuma ei liity töppäykseeni - jonka kerron sen jälkeen - muuta kuin henkisesti. Juuri, kun olin poistumassa liittymästä moottoritieltä, joku auto vaihtoi nopeasti kaistaa vasemmalta oikealle ja jatkoi saman tien ulos johtavalle luiskalle paikassa, jossa luiska oli jo loppunut. Ei auto nyt aivan ojan kautta koukannut, mutta tuo tilanne oli jo aika lähellä. Ohituskaistalla ajanut kuljettaja oli ilmeisesti saanut viime hetken inspiraation poistua moottoritieltä juuri siinä liittymässä. Ajattelin, että onpas siinä hurjan näköistä ajoa. Auto oli perässäni ja seurasi minua aivan järkyttävän lähellä, vain jossakin parin metrin päässä. Tuossa vaiheessa aloin ajatella, että mikä tapaus tuo oikein on. Kiihdytin hieman nopeutta, että välimatka kasvaisi. Seuraavassa risteyksessä reittimme ohjautui eri suuntaan, joten edellä mainittua autoa enää sen jälkeen nähnyt. Mietin vain, että mikä ihmeen kuljettaja tuollainen on.
Nyt seuraa se varsinainen töppäys. Jatkaessani ajamista seurailin, kuinka viallinen lasinpyyhin jätti pyyhkimätöntä uraa tuulilasiin. Suunnittelin vaihtavani uuden heti kun se on mahdollista.
Lasinpyyhintä katsellessani en seurannut tarpeeksi huolellisesti maantietä. Ja niinpä edellä ajaneen auton pysähtyminen liikennevaloihin tuli se verran yllätyksenä, että törmäsin auton perään. Ajattelin, että voi törky, tämä tästä vielä puuttui. Odotin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mihin pysähdymme selvittämään asiaa, ja paljonkohan tulee sakkoa, koska toisen auton kuljettaja tietenkin soittaa poliisit paikalle (minkä koen vihamielisenä tekona, koska se sama asia kuin sakon tilaaminen kolarin toiselle osapuolelle - itselleni ei tällainen ilkeys tulisi edes mieleen). Hämmästykseni oli suuri, kun auto lähti ajamaan liikennevaloista, eikä sen kuljettaja tehnyt elettäkään ryhtyäkseen mihinkään toimenpiteisiin. Auto vain jatkoi matkaansa minun ajaessa sen perässä. Katselin, näkyykö auton perässä minkäänlaisia vaurioita. En huomannut mitään. Autossa oli vetokoukku, ja oma autoni oli ilmeisesti osunut siihen. Vetokoukku näytti aivan ehjältä. Lopulta ajoimme eri suuntiin, ja tapaus jäi käsittelemättä. Pysäköityäni kadun varteen tutkin oman autoni vauriot. Ainoa, mitä huomasin, oli vetokoukun aiheuttama painauma rekisterikilvessä EU-tunnuksen kohdalla. Kauempaa katsoen sitä ei juuri edes huomaa. Ehkä yritän oikaista lommon varovasti joskus. Eli säikähdyksellä selvisin tästäkin töppäyksestäni.
Tuo edellä selostamani moottoritietapaus ei siis liity omaan törmäykseeni muuta kuin siinä mielessä, että samalla hetkellä, kun mielessäni päivittelin toisen kuljettajan kyseenalaista ajoa, törmäsin itse pysähtyneeseen autoon. Eli koskaan ei tiedä etukäteen, minä hetkenä se tapahtuu. Tämä kai on tarinan opetus. Omahyväisyyteen ei ole syytä.
P.S. Katselin Herbertin esittämää tilannekuvaa Turusta. Suojatie näyttää olevan tavallaan jatkoa jalkakäytävälle, joka tulee toiselta kadulta, josta ei kuitenkaan ole yhteyttä ajoneuvoille. Herbertin ohje, että “tuollaisia paikkoja ei pitäisi rakentaa” ei ole aina helposti toteutettavissa, koska kaupunkien rakenne on mikä se on. Herbert mainitsee myös suojatien merkit, joista toinen on vaikeammin havaittavassa paikassa. Tästä tulee mieleen se, että risteyksien liikennevalojen yhteydessä olevissa suojateissä ei ole lainkaan tuollaisia merkkejä. Kun viikko sitten kävelin Helsingissä ja halusin ylittää kadun, en heti kauempaa katsoen nähnyt, onko paikalla suojatietä vai ei. Maalaukset kadun pinnasta olivat kadun toiselta puoliskolta kuluneet kokonaan pois. Liikennevalotolpistakaan ei oikein kaukaa katsoen osannut sanoa, mitä ne kaikki ovat. Lähempänä kävi ilmi, että paikalle todella oli valoilla varustettu suojatie. Mutta enpä, kun liikennevalot eivät ole käytössä? Jos minä en lähestyvänä jalankulkijana tahtonut saada selvää, onko paikalla suojatietä, olisinko pystynyt päättelemään asian nopeammin tai aikaisemmin, jos olisin lähestynyt paikkaa autolla, eivätkä liikennevalot olisi olleet toiminnassa. Epäilen vähän.
Kutsukaa aina poliisi paikalle, minä sain viikkoja pyytää erään aikakausilehden naistoimittajaa tekemään vahinkoilmoitusta että minun autoa voitaisiin ruveta korjaamaan.
Lopulta selvisi syyksi ettei hänellä ole omavastuurahaa, hän oletti että sen joutuu maksamaan kun tekee vahinkoilmoituksen.
740 GLE: "Jos hyväksytään periaate, että ”kaikki ne on väistettävä” (tai ainakin siihen pyrittävä), silloin tunaroinnin käsite laajenee omista tunaroinneista myös epäonnistumiseen väistää muiden kuljettajien tunarointien seurauksia."
Hyvä tuotakin on ajatella, vaikka hyväksyttävän ja ei hyväksyttävän tarkka määrittely onkin vaikeaa. Itse nimittäin ainakin toivon, että minun virheitäni muut osaavat paikata, eikä homma ole pelkästään tuurin varassa, kuten suojatie-esimerkissäni.
Hankalaa on tietysti sanoa, millainen toisen tunarointi on kyettävä väistämään. Monesti se on nähtävissä jo kaukaa, joskus taas ns. mitään ei ole tehtävissä ja joudutaan turvautumaan tuuriin. Olennaista kuitenkin on, että omat asiat on kunnossa. Jos itsekin tunaroi (ei seuraa tarkasti liikennettä, ajaa sallittua lujempaa, liian lähellä tms.), mutta vastapuoli tunaroi vielä enemmän, on vaikeata sanoa, ettei mitään ollut tehtävissä.
SO2001: "Taidan olla harvoja tällä foorumilla kirjoittavia, jotka eivät peittele mokiaan. Ja sillä on ollut seurauksensa."
Tuo ei johdu virheistä, vaan tavastasi suhtautua virheisiin tai virheen mahdollisiin seurauksiin vaikuttaviin syihin. Ei kuulosta vakuuttavalta, jos yrittää olla tekemättä virheitä, kunhan se ei ole tylsää.
Herbert:"vaikka hyväksyttävän ja ei hyväksyttävän tarkka määrittely onkin vaikeaa.
Ajattelin pakomahdollisuutta tavoitteena pysyä ehjänä, enkä moraalista syyllisyyttä. Silloin määrittely helpottuu, kun "kaikki ne on väistettävä" (jos suinkin osaa).
Herbert: Itse nimittäin ainakin toivon, että minun virheitäni muut osaavat paikata, eikä homma ole pelkän tuurin varassa
Tämä vaatii sekä ennustettavaa toimintaa, että omien aikeiden kommunikointia ajoissa. Yleisimpien (havainto)virheiden tunnistamisen ja aktiivisen välttämisen lisäksi kannattaa omaksua fault tolerant ajotapa, joka minimoi riskin vaikka virhe tapahtuisikin.
Ainakin kääntymisistä ja ryhmittymisistä kirjoitinkin jo Oman ajamisen turvallisuusoptimointi -threadiin. Viimeisin konkreettinen ajotavan muutos johtui yrityksestäni romuttaa autoni ja ehkä itsenikin lähtiessäni pian liittymästä moottoritielle siirtymisen jälkeen ohittamaan täysperäyhdistelmää.
Tiedän katsoneeni peilien lisäksi vasemmalle, koska olen sen pakottanut autopilottiini jo vuosia sitten. Minulle uudella autolla tämä ei vaan riittänyt, koska B-pilarin näköeste oli aiempaa suurempi, tai onnistuin saamaan takavasemmalla lähestyvän vasemman silmäni sokeaan pisteeseen.
Koska minun ja kaiteen väliin torvet soiden väistänyt tuli samaan suuntaan, kävin kiittämässä häntä parkkipaikalla. Hän kertoi kaikkien muiden turvanormieni petettyä viimeisen oljenkorren pelastaneen. En anna itselleni lupaa vetää suoraan ohituskaistalle, vaan tilanne pitää AINA vakauttaa oikealle kaistalle, vilkku pois, ja liittymisen jälkeen uusi tilannearvio. Pieleenhän se tilannearvioni meni, mutta hän kertoi jo sammuttamani vilkun syttymisen uudelleen jättäneen hänelle juuri ja juuri riittävästi aikaa väistää.
Tämä ei toistu enää, korjauksena katson nykyisin TAKAsivuikkunasta ennen kaistan vaihtoa.
Herbert: kuten suojatie-esimerkissäni.
Minusta TLL 32 § kyllä vaatii pysähtymään myös vastaantulevan näköesteen vuoksi.
Olin aiemmin myös ajatellut tämän väärin vain ohittamisen kannalta, mutta jouduin tarkistamaan kantaani täsmälleen vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Tajusin vasta risteykseen pysähtyneen bussin kohdatessani, etten nähnyt sen takana olevalle suojatielle lainkaan. Onneksi ei ollut ketään tulossa suojatillä sillä kerralla. Tuossa on yliajon ainekset, koska jalankulkijan kannalta hänen odottamansa iso auto on mennyt jo, joten estettä ylitykselle ei näy.
Herbert: Hankalaa on tietysti sanoa, millainen toisen tunarointi on kyettävä väistämään. Monesti se on nähtävissä jo kaukaa, joskus taas ns. mitään ei ole tehtävissä ja joudutaan turvautumaan tuuriin.
Aina se kannattaa väistää, jos ehtii. Turvapaikan löytäminen on tärkeämpää kuin syyllisen löytäminen, moraalisen tai juridisen.
Herbert: Olennaista kuitenkin on, että omat asiat on kunnossa. Jos itsekin tunaroi (ei seuraa tarkasti liikennettä, ajaa sallittua lujempaa, liian lähellä tms.), mutta vastapuoli tunaroi vielä enemmän, on vaikeata sanoa, ettei mitään ollut tehtävissä."
Aika usein kolaritilanteet ovat huonoja tapahtumaketjuja, jonka kuka tahansa paikalla olleista olisi voinut katkaista, kunhan vain olisi ymmärtänyt näkemänsä. Kannattaa pyrkiä nostamaan rimaa vain oman pesän hoitamisesta myös valmiuteen reagoida muiden ainakin tyypillisimpiin virheisiin. Motoristi on vähän paranoidi?
Yksi kuljettaja voi ulosmitata oman turvamarginaalinsa, mutta monen ulosmittaajan kohtaamisesta tulee jännää.
740 GLE: "En anna itselleni lupaa vetää suoraan ohituskaistalle, vaan tilanne pitää AINA vakauttaa oikealle kaistalle, vilkku pois, ja liittymisen jälkeen uusi tilannearvio. Pieleenhän se tilannearvioni meni, mutta hän kertoi jo sammuttamani vilkun syttymisen uudelleen jättäneen hänelle juuri ja juuri riittävästi aikaa väistää."
Tuohan on loistava rautalankaesimerkki, koska siinä kuten liikenteessä yleensäkin samanaikaisesti vaikuttaa kaksi tärkeää asiaa. Toinen on pyrkimys olla itse huolellinen, toinen on jättää muille mahdollisuus ennakoida omat ratkaisut.
Itse ajattelen risteysajon, kaistanvaihdon, ohitukset yms. tilanteet niin, että pitää nähdä tien olevan vapaa. Jos sivusilmällä vilkaisen kaistanvaihdossa peiliin, tiedän, etten näe tien olevan vapaa. Ainoa saamani informaatio on se, etten näe muita. Monille se tuntuu riittävän päätöksen perustaksi, enkä minäkään tässä suhteessa virheetön ole. Kuitenkin tietoinen pyrkimys ajatella tarve nähdä jotain mitä ei ole, vähentää riskiä huomattavasti verrattuna ajattelutapaa, jossa riittää se, ettei näe estettä. Kun tuollaisen ajattelutavan omaksuu, on varmasti helpompi omaksua myös ajattelutapa, jossa pyrkii jättämään havaitsematta jääneillekin mahdollisuus korjata tilanne.
Yllättävän suuria eroja autojen välilläkin on b-pilarin osalta, vaikka tuota en aiemmin ole kokenut autosta riippuvaiseksi asiaksi. Golf VI:n pilari on leveä ja vaatii normaalissa risteysajossakin huomattavasti enemmän havaintojen teolta kuin monissa muissa autoissa.
740 GLE: "Minusta TLL 32 § kyllä vaatii pysähtymään myös vastaantulevan näköesteen vuoksi."
Laissa sanotaan tarkalleen näin: Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä.
Jos vastaantuleva auto on pysähtynyt tulossuunnassaan suojatien taakse ja siten peittää näkyvyyden, ei mielestäni velvoitetta pysähtymiseen ole. Käytännössä kuitekin oma auto täytyy pysäyttää tai lähes pysäyttää, jotta lain velvoite auton pysäyttämisestä jalankulkijan astuessa suojatielle on mahdollista toteuttaa.
740 GLE: "Aika usein kolaritilanteet ovat huonoja tapahtumaketjuja, jonka kuka tahansa paikalla olleista olisi voinut katkaista, kunhan vain olisi ymmärtänyt näkemänsä."
Juuri näin. Siksi on kovin vaikeata käsittää liikenteessä mieltään osoittavien motiiveja. Jos kyse on huolesta, joka aiheutuu toisen virheen seurauksena kasvaneesta riskitasosta, mielenosoitus tuskin tilannetta parantaa. Luultavasti kyse on enemmänkin siitä, että joku loukkaa omaksi koettuja oikeuksia. Tässä tapauksessa kuitenkaan kenelläkään ei ole oikeutta loukata toisen oikeutta turvalliseen liikkumiseen, vaikka joku virheen tekisikin. Eli mielenosoittaja vetää maton jalkojensa alta. No, emme ole täydellisiä ja tuo on yksi sen ilmenemismuoto. Kannattaisi kuitenkin joskus ajatella asioita, eikä vain katsella puita metsässä.
740 GLE: "Motoristi on vähän paranoidi?"
Liikenteestä kiinnostunut polkupyöräilijä myös. Motoristilla on sentään taustapeilit, pyöräilijällä yleensä ei ole. Toisaalta eroa on vastaavasti ajonopeuksissa, joten hiukan eri tavoin varmaan painottuu näkökulmat. Sivutieltä tulevien autoilijoiden huomio on usein kiinnittynyt pääosin ajorataan, kun pyörällä ajellaan sen vieressä olevaa kevyen liikenteen väylää. Havaintojen teon ymmärtäminen on kiinnostavaa, kun kaikki sivulle katsovista ei taida ymmärtää sitä, että katseen kohdistuessa ajoradan tapahtumiin, jää kevyen liikenteen väylä täysin havainnoimatta, vaikka samassa suunnassa onkin. Tuo siis sen lisäksi, että osa ei tunne niinkin harvoin kohdalle osuvaa tilannetta kuin väistämistä koskevia sääntöjä.
Herbert: ”Itse nimittäin ainakin toivon, että minun virheitäni muut osaavat paikata, eikä homma ole pelkän tuurin varassa”
740 GLE: ”Tämä vaatii sekä ennustettavaa toimintaa, että omien aikeiden kommunikointia ajoissa. Yleisimpien (havainto)virheiden tunnistamisen ja aktiivisen välttämisen lisäksi kannattaa omaksua fault tolerant ajotapa, joka minimoi riskin vaikka virhe tapahtuisikin.”
Mielestäni oleellista noiden yllä mainittujen asioiden lisäksi on myös tehdä itselleen selväksi se, mikä on se ”fault” tai riski, jota kuski on omasta ajamisestaan minimoimassa. Yleensä keskustelussa sekä tällaisissa keskusteluissa että mediassa puhutaan kuin se ”fault” ja riski olisi onnettomuus, mutta minusta se on vain yksi välitavoitteista. Lopullinen tavoite on vaikuttaa onnettomuudesta seuraavien vahinkojen määrään, tärkeimpinä henkilövahingot.
Jos onnettomuusriski olisi ponnistelujen varsinainen kohde, toimenpiteet riskin pienentämiseksi kannattaisi kohdistaa parkkipaikoille. Tilastojen mukaan viime vuonna 45 % kaikista liikennevahingoista sattui siellä (Onnettomuustietoinstituutti). Käytännön elämässä parkkipaikoilla tapahtuneet onnettomuudet päätyvät tilastoihin todennäköisesti keskimääräistä harvemmin, koska siellä onnettomuudet ovat keskimääräistä lievempiä.
Tämän pitää vaikuttaa siihen, mitä asioita kuljettajan kannattaa laskea omiksi virheikseen, jotta näiden virheiden systemaattisella vähentämisellä olisi mahdollisimman suuri vaikutus ihmisten ja yhteiskunnan kannalta.
Itse en ajattele paikkaa, vaan toimintatapaa. Parkkipaikoilla on erityisen tärkeää, että näkee ruudusta peruuttaessaan tien olevan esteetön.
740 GLE: En anna itselleni lupaa vetää suoraan ohituskaistalle, vaan tilanne pitää AINA vakauttaa oikealle kaistalle, vilkku pois, ja liittymisen jälkeen uusi tilannearvio.
Luulen, että toimin samalla tavalla, vaikka en olekaan kirjoittanut itselleni ehdottomia sääntöjä siitä, mitä missäkin tilanteessa pitää tehdä tai olla tekemättä. Mikäli olen oikein ymmärtänyt 740 GLE ajaa enimmäkseen uusilla tehokkailla premium-luokan (ainakin minun autoni tuulilasista katsottuna) autoilla. Sellaisilla näyttää olevan tyylinä ”hyökkäillä” vähän kuin pedot luonnossa. Itse ajan vanhoilla ja vaatimattomilla autoilla, joilla ei samalla tavalla tule kiihdyteltyä, koska kiihdyttäminen edellyttäisi raivopolkemista. Super-autossahan siihen tarvitaan vain höyhenenkevyt painallus kaasupolkimesta. Eli auto opettaa ajajansa tavoilleen.
740 GLE: Tämä ei toistu enää, korjauksena katson nykyisin TAKAsivuikkunasta ennen kaistan vaihtoa.
En osaa edes kuvitella, miten tuollainen temppu tehdään, kun itse olen enimmäkseen peilien varassa. Erinäisistä fyysistä syistä johtuen pääni kääntyy vain noin 10 astetta vasemmalle ja 15-20 astetta oikealle. Silmiä kääntämällä saan näkökenttään lisää ulottuvuutta niin, että juuri ja juuri yletän 90 asteeseen, eli näen molempiin suuntiin sivulle, mutta kuitenkin huonosti ja vain toisella silmällä. Kääntämällä vartaloani penkissä saan vielä lisättyä näkökenttää eli näen hieman takaviistoonkin. Mutta ajatus, että pystyisin kurkistelemaan ajon aikana jostakin takasivuikkunasta, on mahdoton.
Peilit ovat siis välttämättömät, ja väitänpä olosuhteiden pakosta tulleeni melko hyväksi peilien avulla peruuttajaksi, koska peruuttamisen on pakko tapahtua näin. Ei siis mene oikea ja vasen sekaisin, vaikka ajaisin taaksepäin kaasu pohjassa. Ei taida mennä muiltakaan, joten ei tämä nyt mikään taito ole.
Kun peilien avulla ajaa, joskus voi tapahtua yllätyksiä. Jos auton peilit jättävät ns. kuolleen kulman, yllätykset voivat olla ikäviäkin. Joskus vuosituhannen vaihteessa Oldsmobilella ajaessani olin vähällä vaihtaa moottoritiellä kaistaa toisen auton kylkeen lähtiessäni ohittamaan rekkaa. Alkutilanteessa ajoin rekan perässä oikeanpuoleisella kaistalla. Moottoritie oli juuri alkanut, ja vauhdit olivat vielä melko hitaita. Ajoneuvovirran nopeus kiihtyi kuitenkin koko ajan.
Toimin seuraavasti. Katsoin peilistä, mikä on tilanne autoni takana. Siellä ajoi sininen BMW. Sen jälkeen katsoin sivupeilistä ja sivuikkunasta, mikä on tilanne vasemmalla ohituskaistalla. Siellä ei näkynyt autoja. Niinpä panin vilkun päälle ja lähdin ohittamaan rekkaa. Ja tässä vaiheessa olin vähällä ajaa vasemmalla sivullani olevan sinisen BMW:n kylkeen. Onneksi törmäystä ei tapahtunut. Palasin säikähtäneenä oikealle kaistalle BMW:n jatkaessa matkaansa.
Miten BMW voi olla autoni sivulla, kun olin juuri nähnyt taustapeilistä, että se ajaa autoni perässä? Miten se voi olla autoni sivulla, kun sivupeilistä ja ikkunasta katsottuna kaista oli tyhjä.
Selitys on seuraava. Täsmälleen samalla hetkellä, kun irrotin katseeni autoni keskitaustapeilistä, BMW teki rajun ohituskiihdytyksen vierelleni. Kun seuraavaksi katsoin vasemmasta sivupeilistä, BMW oli ehtinyt kuolleeseen kulmaan, eikä näkynyt. Se ei näkynyt myöskään sivuikkunasta, koska se ei ollut tarpeeksi pitkällä autoni sivulla. Toisin sanoen nopeasti paikkaansa vaihtava BMW oli aina pois sen peilin näkökentästä, jota minäkin hetkenä katsoin. Kun aloin vaihtaa kaistaa, BMW oli jo ehtinyt sivulleni.
Olisin tietenkin ollut syyllinen, jos autot olisivat törmänneet. Katson kuitenkin, että BMW:n kuljettajan toiminta ei ollut turvallisuuden kannalta parasta mahdollista. Moottoritielle oli tultu liikenneympyrästä, ja moottoritietä oli jatkunut vasta vähän matkaa. Paikka oli Vaajakosken liittymä, jos jotain tämä asia kiinnostaa. Ajoin rekan perässä. Vauhdit kiihtyivät. BMW:n kuljettajalla olisi tavallaan pitänyt olla ennakoiva käsitys siitä, että voin minä hetkenä tahansa lähteä ohittamaan rekkaa, koska ajoin seuraavana sen perässä. Silti hän päätti tehdä raivokkaan yhtäkkisen kiihdytyksen ja lähteä ajamaan sekä minun että rekan ohi samalla kertaa.
Itse en olisi BMW:n ratissa toiminut noin. Elämänkokemus olisi opettanut varomaan tuon tyyppistä asetelmaa ja toimimaan rauhallisemmin. Revittelytyyppiset yllättävät kiihdytykset dynaamisissa liikennetilanteissa muiden autojen seassa, saavat aikaan riskejä. Muut kuljettajat eivät välttämättä osaa ennakoida yhden auton nopeita paikan ja nopeuden muutoksia. Autojen taustapeilit ja kuljettajien refleksit eivät ole riittävät nopeisiin ja yllättäviin tapahtumiin. Eihän moottoritie sentään ole F1-rata.
Tuon tapauksen opetus oli tietenkin se, että pitää varmistaa näkyvyys myös kuolleissa kulmissa. Toinen opetus, jollaisesta saa kertausopetusta tuon tuostakin, on se, että aggressiivisen näköiset premium-autot, jotka ilmestyvät jostakin nopeasti taustapeiliin, todennäköisesti hyvin pian hyökkäävät. Joten pitää varautua ja ennakoida.
Herbert: Ainoa saamani informaatio on se, etten näe muita. Monille se tuntuu riittävän päätöksen perustaksi
"En näe väistettäviä" ja "näen ettei ole väistettäviä" käsitteiden eroa en ainakaan minä tajunnut itseäni ja muita säikyttelemättä. Senkin jälkeen uudenlainen tilanne saattaa yllättää edelleen. Siksi olen kerännyt kirjastoa tyypillisimmistä usein toistuvista tilanteista.
En jaksa kaivaa linkkiä, mutta muistelen lukeneeni kaksinumeroisen prosenttiluvun kolmioristeyskolareista ajettavan samalla kaavalla, jossa kolmion takaa odottava näkee vasemmalta lähestyvän väistettävän ryhmittymän kääntymään kulkusuunnassaan oikealle, siis kolmion takana olevan tulosuuntaan. Näin päätietä vasemmalta lähestyvää ei tarvitse väistää. Mutta hänen takanaan katveessa olevaa ohittajaa kannattaa silti väistää.
Tuossa tilanteessa mahtuisi etenkin pyörällä ohittamaan laillisestikin, mutta ei vaan voi, jos oikealla joku odottaa kolmion takana.
Harvinaisempi ja vaarattomampi variaatio on vilkuttajan jatkaminen suoraan risteyksen ohitse pysähtyäkseen risteyksen jälkeiselle bussipysäkille.
Herbert: on varmasti helpompi omaksua myös ajattelutapa, jossa pyrkii jättämään havaitsematta jääneillekin mahdollisuus korjata tilanne.
Juuri tätä tarkoitin fault tolerant ajamisella, ja sehän vaatii ajotapaa, joka on muille helposti ennakoitavissa.
Herbert: Jos vastaantuleva auto on pysähtynyt tulossuunnassaan suojatien taakse ja siten peittää näkyvyyden, ei mielestäni velvoitetta pysähtymiseen ole.
Vastaantulevan bussin kanssa samassa tilanteessa hönöiltyäni tarkistin TLL 32§ tekstin. Tarkistin vielä uudelleen, ja seuraava momentti, jota et siteerannut sanoo sanatarkasti (sitaatti TLL 32§, lihavointi omani):
"Jos ohitettava ajoneuvo tai raitiovaunu on pysähtynyt suojatien eteen tai peittää näkyvyyden suojatielle, sitä ei saa ohittaa pysähtymättä, ellei ohittajan ja ohitettavan väliin jää suojakoroketta tai vapaata ajokaistaa."
Et ole ainoa, joka on oppinut tämän vaarallisesti väärin.
Herbert:740 GLE: ”Motoristi on vähän paranoidi?”
Liikenteestä kiinnostunut polkupyöräilijä myös. Motoristilla on sentään taustapeilit, pyöräilijällä yleensä ei ole. Toisaalta eroa on vastaavasti ajonopeuksissa, joten hiukan eri tavoin varmaan painottuu näkökulmat.
Moottoripyörä on monessa mielessä helpompi. MP:n tehokkaat ajovalot näkyvät päivälläkin, etenkin keltaisena tai ksenonina. Moottoripyörän ajolinjan saa valita keskellä kaistaa mopoista erottuakseen ja paremmin sivusta tulevan autoilijan näkökentässä.
Kolmion takaa tulevan autoilijan autopilotti on usein ohjelmoitu tulkitsemaan kärkikolmio väistämisvelvollisuudeksi ajoradalle tullessa, vaikka se kolmio on selvästi pystytetty ennen tien viertä kulkevaa kevyen liikenteen väylää. jne.
TeeCee: Yleensä keskustelussa sekä tällaisissa keskusteluissa että mediassa puhutaan kuin se ”fault” ja riski olisi onnettomuus, mutta minusta se on vain yksi välitavoitteista. Lopullinen tavoite on vaikuttaa onnettomuudesta seuraavien vahinkojen määrään, tärkeimpinä henkilövahingot.
Vaikka elossa ja vammoitta perille selviämisen tavoitteen suhteen oikeassa oletkin, viet fault tolerantin käsitteen pidemmälle, kuin minä olin tähän saakka ajatellut.
Oma merkitykseni käsitteelle oli ajotapa, joka jättää muille mahdollisuuden korjata minun (havainto)virheeni seuraukset ilman törmäystä.
Mutta tietenkin vielä pidemmälle viedyn fault tolerant ajattelun pitäisi sietää jopa törmäys ilman game overia. Ajonopeuksien laskeminen on se vakioresepti, jolla tähän pyritään vaikuttamaan, ja toimiihan se. Mutta sen lisäksi jää vielä paljon tilanteita, joissa laillisilla ja kohtuullisillakin nopeuksilla sattuva ylläri johtaa katastrofiin. Siksi en ole myöskään vuosikausiin tehnyt yhtään U-käännöstä, paitsi tien päässä tai risteävän tien liikenteenjakajan ympäri. Jos kolahtaa, niin maantienopeudetkin ovat ihan liikaa.
SO2001: Mikäli olen oikein ymmärtänyt 740 GLE ajaa enimmäkseen uusilla tehokkailla premium-luokan (ainakin minun autoni tuulilasista katsottuna) autoilla
Riippuu keneltä kysytään
Meillä on tapana pitää perheessä yksi suunnilleen kuluvan vuosikymmenen auto kerrallaan. Sillä ajaa se, jonka vuoro on vaihtaa. Koska minä ostin uudehkon käytettyni kolme vuotta sitten, on Rouvan vuoro saada seuraava uusi tai uudehko.
SO2001: Sellaisilla näyttää olevan tyylinä ”hyökkäillä” vähän kuin pedot luonnossa. Itse ajan vanhoilla ja vaatimattomilla autoilla, joilla ei samalla tavalla tule kiihdyteltyä, koska kiihdyttäminen edellyttäisi raivopolkemista. Super-autossahan siihen tarvitaan vain höyhenenkevyt painallus kaasupolkimesta. Eli auto opettaa ajajansa tavoilleen.
Kuskit hyökkäilevät, ei autot. Mutta jos arvelet tietyn tyyppisten automallien vetävän puoleensa "itsensä näköisiä" kuljettajia, en väitä vastaan. Tämä kuljettajien valikoituminen näkyy myös automallien kolaritilastoissa.
Kuljettaja tosiaan sopeutuu aika nopeasti erilaisiin ajopeleihin, minkä vuoksi en ostakaan teoriaa suorituskyvyn turvallisuudesta. Ohituskiihtyvyyden turvallisuutta ei määrää maksimikiihtyvyys, vaan se, kuinka paljon kuljettaja jättää reserviä.
Omani hakuseulan yhtenä ehdottomana vaatimuksena oli kaksoisahdettu moottori, ehkä yllättäen miellyttävän käytöksen ja taloudellisuuden vuoksi, että sillä olisi mukava ajaa siististi. Lyijytennarikuskille riittää yksikin turbo, kunhan se on riittävän suuri.
Oma vaatimukseni kiihtyvyydelle on vaatimaton, eli auton pitää kiihtyä ohituksessa enemmän kuin minulla on varaa polkea. Se ei ole 35 vuoden sakottomalla historialla kovin paljon, ja siihen pystyvät nykyajan nelosdieselit sangen helposti.
Juuri laskin keskikulutuksen, ja entistä paremmin optimoidun Webaston käytön ja leudon talven turvin on viimeisen vuoden keskikulutus pudonnut normikulutushaarukan sisälle ensimmäistä kertaa tällä autolla. Siihen kestää polkea toisioturbokin liikkeelle ajoittain, mutta ei jatkuvasti.
”Jos ohitettava ajoneuvo tai raitiovaunu on pysähtynyt suojatien eteen tai peittää näkyvyyden suojatielle, sitä ei saa ohittaa pysähtymättä, ellei ohittajan ja ohitettavan väliin jää suojakoroketta tai vapaata ajokaistaa.”
Vastaantulija ei ole ohitettava ajoneuvo. "Tai peittää näkyvyyden suojatielle" viittaa sekin ohitettavaan ajoneuvoon.
@Herbert: niinpäs onkin. Selkeä puute lakitekstissä, jonka olen tulkinnut pidemmälle kuin laki vaatii.
Mitähän mieltä aina lakia tarkasti noudattamaan pyrkivä ja omaa tulkintaa välttävä TeeCee mahtaa olla tästä?
Herbert: “Itse en ajattele paikkaa, vaan toimintatapaa. Parkkipaikoilla on erityisen tärkeää, että näkee ruudusta peruuttaessaan tien olevan esteetön.”
Otin tuon parkkipaikan vain esimerkiksi siitä, mihin johtaa logiikka jossa tarkastellaan onnettomuuden todennäköisyyttä niiden seurausten sijaan. Ponnistelut pitää kohdistaa tavoitteeseen, ja jos tavoite on onnettomuuksien vähentäminen, resurssit tuottavat parhaan tuloksen kun ne kohdistetaan sinne missä onnettomuuksia tapahtuu eniten. Koska tämä ajatusketju johtaa meidän ihmisten kannalta älyttömään lopputulokseen, siinä täytyy olla jotain vikaa. Minusta se vika on siinä, että tarkasteltavaksi valittiin onnettomuuden todennäköisyys onnettomuuden todennäköisten seurausten sijaan.
Ruudusta peruutettaessa ympäristön näkeminen on tärkeää. Etuperin ruudusta poistuessa näkee ympärilleen paremmin, mutta silloinkin pitää (useimmiten) peruuttaa ruutuun. Olen silti suosinut tätä tapaa, ja se sai lisävahvistusta etsiessäni parkkipaikkojen onnettomuuslukuja edelliseen kommenttiini. Löysin nimittäin autoliiton koulutuspäällikön Teppo Vesalainen kommentin, että muiden pitää väistää väylältä ruutuun peruuttavaa autoa. En tiedä mihin pykälään tämä perustuu, luulin että peruuttaja on aina heikoilla tuossa tilanteessa, mutta ei tämä ainakaan heikennä intoani peruuttaa ruutuun.
.
Herbert: ”niinpäs onkin. Selkeä puute lakitekstissä, jonka olen tulkinnut pidemmälle kuin laki vaatii.
740 GLE: ”Mitähän mieltä aina lakia tarkasti noudattamaan pyrkivä ja omaa tulkintaa välttävä TeeCee mahtaa olla tästä?”
Sori, en ole seurannut kovin hyvin mistä puhuitte, mutta periaatteellisella tasolla vastaan, että pyrkimys välttää omaa tulkintaa selvissä tilanteissa ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tulkitsee epäselvissä tilanteissa. Ja kun pakon edessä joutuu tulkitsemaan, sen pitää tapahtua lain hengessä. Tulkinnalla pitäisi pyrkiä tukkimaan porsaanreikiä, ei hyödyntämään niitä.
Jotta tulkinta toimisi liikenteen eduksi, tulkitsijoilla pitäisi olla paljon tieteellistä tietoa liikenteen tilastollisista riskeistä, ja tulkitsijoiden pitäisi ajatella asioita liikenteen eikä itsensä kannalta. Kumpikin on aika paljon vaadittu. Liikenne on vain keino päästä paikasta toiseen, ei siitä pitäisi olla tarpeen lukea tuhansia sivuja tutkimuksia, ja tietenkin ihminen ajattelee asioita ensisijassa itsensä kannalta, muu olisi vastoin lajityypillisiä piirteitämme. Tätä piirrettä voi tietoisesti muuttaa, mutta miksi kuskit sellaiseen ryhtyisivät? Tuosta kaikesta johtuen kuskeilla on aika huonot mahdollisuudet puntaroida liikenteen kannalta objektiivisesti missä tilanteissa ja miten tulkita liikennesääntöjä, ja tästä syystä yritän itse kannustaa sekä puheissa että omalla esimerkillä kuskeja tulkitsemaan niitä niin vähän kuin mahdollista.
.
TeeCee:Sori, en ole seurannut kovin hyvin mistä puhuitte, mutta periaatteellisella tasolla vastaan, että pyrkimys välttää omaa tulkintaa selvissä tilanteissa ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tulkitsee epäselvissä tilanteissa. Ja kun pakon edessä joutuu tulkitsemaan, sen pitää tapahtua lain hengessä.
Tässä tapauksessa lain henki haisee, kuten sekä Herbert että minä olemme lähes samalla tavoin mielestämme tarkasti lakia noudattaen kumpikin ajaneet itsemme ihan turhaan riskitilanteeseen, johon lakipykälä meidät johdatti.
Eli TLL 32§ ensimmäinen kappale tekee järkeä, ja on kaikki mitä tarvisi sanoa:
"Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille."
Mutta sitten on liruteltu lisätekstiä kuljettajan hämäämiseksi katsomaan vain oikealle jääviä ohitettavia. Tämä lienee kirjoitettu siinä toivossa, että kuljettaja ei huomaisi miettiä mitä vastaantuleva ja jo minun ohittamani suojatien tai jonon vuoksi pysähtynyt ja VASTAANTULEVA suojatielle näkyvyyden peittävä auto tarkoittaa:
"Jos ohitettava ajoneuvo tai raitiovaunu on pysähtynyt suojatien eteen tai peittää näkyvyyden suojatielle, sitä ei saa ohittaa pysähtymättä, ellei ohittajan ja ohitettavan väliin jää suojakoroketta tai vapaata ajokaistaa."
Ei tuo teksti saman pykälän aiempaa tekstiä poista, joten se ei oikeuta yhtään mihinkään. Mutta meitä on nyt jo tässä kaksi kuskia, jotka oikeasti mietimme ajamistamme, ja kumpikin meni vipuun tuossa, väärään suuntaan katsoen. Ei onneksi osunut.
Helppo korjaus on poistaa lihavoitu sana "ohitettava", ja sitten tuo lisäys on järkevä (jos suostuu lukemaan ohittamisen ja kohtaamisen samana asiana)
TeeCee:ja tietenkin ihminen ajattelee asioita ensisijassa itsensä kannalta, muu olisi vastoin lajityypillisiä piirteitämme.
Aivan. Mutta itsekkään kuljettajan motiivina voi olla päästä ehjänä perille mahdollisimman pienellä keskikulutuksella.
740 GLE: ”Tässä tapauksessa lain henki haisee, kuten sekä Herbert että minä olemme lähes samalla tavoin mielestämme tarkasti lakia noudattaen kumpikin ajaneet itsemme ihan turhaan riskitilanteeseen, johon lakipykälä meidät johdatti.
En usko että lain henki haisee, mutta sen uskon että lain hengen toteutus voi jonkun pykälän osalta ontua. Ne pykälät ovat ihmisten tekemiä, ja ihmiset erehtyvät. Jostain yksittäisestä mokasta huolimatta Tieliikennelain henki on ymmärtääkseni suojella suojatien käyttäjiä, erityisesti lapsia, ikääntyneitä ja aisti- ja liikuntavammaisia. Jos joutuu tulkitsemaan koska ei tiedä kuinka jotain suojatiehen liittyvää pykälää tarkkaan ottaen kuuluu noudattaa, tulkinnan on mielestäni toteutettava tuota henkeä.
Kun puhutaan lain hengestä, tarkoitetaanko niiden ihmisten tarkoitusta, jotka lain ovat aikoinaan säätäneet, vai niiden ihmisten käsitystä, jotka ovat muokanneet laista sellaisen kuin, mikä se tällä hetkellä on.
Laki, sellaisena kuin se meitä ihmisiä velvoittaa, koostuu alkuperäisestä lakitekstistä ja myöhemmin tehdyistä oikeuden päätöksistä ja sisäministeriön ohjeista poliisille vain muutama asia mainitakseni.
Lain henkeä ei taida olla olemassakaan, vaikka siitä usein puhutaan.
Esimerkiksi minun tekisi mieleni väittää, että on alkuperäisen lain hengen vastaista rangaista kansalaista törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tilanteissa, jossa liikenneturvallisuus ei ole vaarantunut lainkaan. Näin voi tapahtua silloin, kun törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen määritellään pelkän nopeuslukeman perusteella ottamatta huomioon muita asiaan vaikuttavia tekijöitä.
Jos autoilija huristelee 81 kilometrin tuntinopeudella paikassa, jossa ei ole muita tiellä liikkujia ja jossa on tietyöstä johtuva 30 km/h nopeusrajoitusmerkki, nykyisin voimassa olevan laintulkinnan mukaan hän syyllistyy törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Todellisuudessa hän ei vaaranna kenenkään turvallisuutta. Tämä vain esimerkkinä. On paljon tilanteita, joissa voi syyllistyä teknisesti törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen vaarantamatta silti lainkaan turvallisuutta. Rahat ja ajokortti ovat ne, jotka eniten vaarantuvat.
Minua ei erityisemmin kiinnosta lain henki, sillä laki on niin kuin se luetaan. Kun on saanut tuomion, mitä väliä sillä on, mitä lakikirjassa lukee, tai mikä on lain henki.
Jos saisin kirjoittaa maalle uuden perustuslain, määrittelisin siinä kaikki kansalaiset keskenään tasa-arvoisiksi siten, että kenelläkään ei olisi oikeutta väkivalloin alistaa tai pakottaa muita. Tämä olisi perustuslain keskeisin periaate. Toinen keskeinen periaate olisi se, että rikosseuraamusten tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen, ja seuraamusten tulisi lisäksi olla ankaruudeltaan samat kaikille yhtä vakavaan rikokseen syyllistyneille. Mikäli lieventämisperiaatetta sovellettaisiin, sitäkin pitäisi soveltaa tasapuolisesti kaikkiin ehdot täyttäviin.
Nykyinen lain henki vähät välittää tuollaisista periaatteista. Täsmälleen samasta rikoksesta toinen tekijä voidaan tuomita vaikka sata kertaa kovempiin taloudellisiin seuraamuksiin kuin toinen, eikä tässä nähdä mitään ongelmaa. Seuraamuksen koventaminen ei liity millään tavalla rikoksen vakavuuteen vaan on lähinnä hatusta tempaistu sattumanvaraisuus. Toinen ihminen tuhotaan, toinen selviää säikähdyksellä.
Sekin on lain hengen mukaan mahdollista, että kahdesta pankkiryöstön tai terrori-iskun tehneestä henkilöstä toinen tuomitaan vuosikausiksi vankilaan, ja samaan aikaan toinen esittelee vapaana miehenä Akateemisessa Kirjakaupassa uusinta kirjaansa ”Kuinka tein pankkiryöstön” tai ”Elämäni terroristina”.
Lain henki saattoi olla tosiaan liian epämääräinen peruste, mutta tarkoitus on, että autoilija väistää suojatielle astumassa olevaa tai siellä jo olevaa jalankulkijaa.
Tuota pysähtymispakkoa pysähtyneen tai väärin pysäköidyn auton rinnalla korostetaan sen verran paljon, että sekä lakia että tätä usein toistettua ohjetta kirjaimellisesti noudattavan on helppo muistaa pysähtyä varmistamaan, ettei aja suojatiellä oikealta lähestyvän jalankulkijan päälle.
Sekä lakiteksti että suojatien eteen pysähtyneen ohittaminen vasta pysähdyksen jälkeen jättävät kuljettajan itsensä oivallettavaksi sen, että on aivan yhtä tärkeää väistää suojatiellä myös vasemmalta tulevia jalankulkijoita. Jos vastaantuleva iso auto joutuu pysähtymään risteykseen, se muodostaa täysin vastaavan näköesteen heidän kulkusuuntaansa.
Olennaista ei tässä ole lain muuttaminen, koska pykälän alkuosa sanoo jo kaiken tarpeellisen. Mutta kun tuota pysähtymättä ohittamista on paljon paheksuttu, niin se oli ainakin minulla jäänyt mieleen mukamas ainoana vaatimuksena.
SO2001:
Jos saisin kirjoittaa maalle uuden perustuslain, määrittelisin siinä kaikki kansalaiset keskenään tasa-arvoisiksi siten, että kenelläkään ei olisi oikeutta väkivalloin alistaa tai pakottaa muita. Tämä olisi perustuslain keskeisin periaate. Toinen keskeinen periaate olisi se, että rikosseuraamusten tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen, ja seuraamusten tulisi lisäksi olla ankaruudeltaan samat kaikille yhtä vakavaan rikokseen syyllistyneille. Mikäli lieventämisperiaatetta sovellettaisiin, sitäkin pitäisi soveltaa tasapuolisesti kaikkiin ehdot täyttäviin.
Tuollaisia asioita et siis perustuslain nykyversiosta saa irti? Tuollaiset eivät ole sinut jo nyt sen hengen mukaiset?
TeeCee:ja tietenkin ihminen ajattelee asioita ensisijassa itsensä kannalta, muu olisi vastoin lajityypillisiä piirteitämme.
740 GLE: ”Aivan. Mutta itsekkään kuljettajan motiivina voi olla päästä ehjänä perille mahdollisimman pienellä keskikulutuksella.
Itsekkyys on vahva motivaatio, lisäksi se on vaikuttamassa joka ikisen ihmisen ajatteluun. Sen vuoksi se pääsee tekemään paljon pahaa, ellei ihminen tiedosta alitajuisten motiiviensa vaikutuksia päätöksiinsä. Tällaista tiedostamista ei voi tapahtua, jos ei ole kiinnostunut omien aivojensa toimintatavoista, eli psykologiasta. Harva on, koska evoluutio on nähnyt hyväksi vaikeuttaa itsekkyyden tapaisten alitajuisten motiivien huomaamista. Tästä johtuu, että emme pyri aktiivisesti selvittelemään mistä ajatukset pälkähtävät päähämme, vaan pyrimme luonnostaan kieltämään että meitä ohjaisivat meille tuntemattomat, omissa aivoissamme lymyilevät meiltä salatut motiivit. Kai minä nyt itse tiedän mitä ajattelen.
Tällä palstalla psykologiasta puhumiseen reagoidaan joko hiljaisuudella tai ihmettelyllä, että liikenteestähän tässä piti puhua eikä henkimaailman asioista. Tästä päättelen, että hyvin harvaa kiinnostaa omien motiiviensa tutkiskelu riittävästi, jotta selviäisi milloin itsekkäät motiivit ohjaavat heidän mielipiteitään ja sitä kautta myös ajamista. Tämän kiinnostuksen määrä erottaa mielestäni itsekkään kuskin itsekkäästi ajavasta kuskista. Kaikki henkisesti terveet ihmiset ovat itsekkäitä, mutta kaikki eivät käyttäydy liikenteessä itsekkäästi.
SO2001:”Esimerkiksi minun tekisi mieleni väittää, että on alkuperäisen lain hengen vastaista rangaista kansalaista törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tilanteissa, jossa liikenneturvallisuus ei ole vaarantunut lainkaan. Näin voi tapahtua silloin, kun törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen määritellään pelkän nopeuslukeman perusteella ottamatta huomioon muita asiaan vaikuttavia tekijöitä.
Niin, olet sanonut tosiaan monta kertaa olevasi tuota mieltä ja jättänyt kommentoimatta kaikki saamasi vastaukset. Mielestäsi vasta sitten saisi rangaista, kun otettu riski on realisoitunut vahingoiksi.
Kerroit eräästä tapauksesta jossa poliisin käytös oli suututtanut sinua oikein kunnolla. Venäläisnaisen ajama auto oli suistunut järveen ja kaikki viisi muuta sisällä ollutta kuoli. Poliisi kuulusteli tätä ainoaa henkiin jäänyttä törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja viidestä kuolemantuottamuksesta epäiltynä. Mutta sinä et hurrannutkaan että näin se pitää tehdä, lyödään lyötyä sen sijaan että rangaistaisiin syyttömiä, joiden ottamat laittomat riskit eivät vielä ole realisoituneet ruumiiksi ja loukkaantuneiksi. Mutta sinä halusitkin tappaa poliisit. He olivat sinun mielestäsi toimineet niin vastenmielisesti, että et kyennyt enää löytämään sanoja sen ilmaisuun.
Harkitse rauhassa ja valitse sitten kumpi mielipiteesi on. Onko parempi ennaltaehkäistä kuolemantapauksia ja loukkaantumisia tekemällä riskinotto rangaistavaksi, vai annetaanko ihmisten ottaa vapaasti riskejä ja puututaan asioihin vasta kun kuski on tappanut jonkin? Ja jos löydät vielä valintasi perusteluksi jotain tieteellistä tietoa valitsemasi vaihtoehdon uhreja vähentävästä vaikutuksesta verrattuna hylkäämääsi vaihtoehtoon, niin se olisi hienoa.
TeeCee:" emme pyri aktiivisesti selvittelemään mistä ajatukset pälkähtävät päähämme, vaan pyrimme luonnostaan kieltämään että meitä ohjaisivat meille tuntemattomat, omissa aivoissamme lymyilevät meiltä salatut motiivit."
Psykologia on paitsi mielenkiintoista, myös insinööritieteiden hyödyllinen sivuaine. Kannattaa ymmärtää hyvin lähellä olevan virhelähteen toiminnan perusteet.
Yksilö saattaa noudattaa prosessin häneen kohdistamia vaatimuksia itsekkäästi saadakseen bonuksensa, itsekkäästi päästäkseen helpolla asiaa miettimättä vain prosessiohjetta sokeasti noudattaen, itsekkäästi omaa paremmuuttaan osoittaen tai puhtaasti itsekkyydestä päästäkseen helpolla ilman rangaistusta. Prosessin ohjauksen kannalta on lähestulkoon yhdentekevää, millaisin motiivein prosessia noudatetaan. Pääasia on, että noudatetaan, olipa sisäinen tavoite mukavuudenhalu, saada itselle enemmän, tai tarve näyttää hyvältä pariutumishaluisten naaraiden silmissä.
Ellei prosessia ole mallinnettu riittävän hyvin eri motiivein nodatettavaksi, silloin se ei tule toimimaan ihmisillä, jotka reagoivat samaan ärsykkeeseen tai poikkeamaan eri tavoin.
TeeCee:"Kai minä nyt itse tiedän mitä ajattelen."
Useimmmat, useimmiten tietävätkin mitä ajattelevat, mutta harvemmin miksi. Onneksi ajamisen kannalta se ei ole välttämätöntäkään. Liikenne pitää mallintaa niin tiukasti, ettei ole merkitystä vaikka samaan risteykseen saapuisi yhtä aikaa yksi mukavuudenhaluinen alistuja ja kolme vallanhaluista alistajaa.
Tilanteet tulevat niin nopeasti ja niitä on niin paljon, että dinosauruksen aivojen taistele tai pakene automatiikka ei riitä alkuunkaan, koska se triggaa liian suurella todennäköisyydellä väärän toiminnan, ellei tilanteen mukaista toimintaa ole automatisoitu toistoilla tai fuskattu ennakoiden ja säikähdyksen aiheuttama hartialukko välttäen.
Onkohan muuten tässä syy siihen, etten osaa ajaa etuvetoista? Miehistä pienimpänä 65 kiloinen luonnostaan vetäytyy säikähtäessään, mikä etuvetoisella pahentaa tilannetta mutta rauhoittaa vikuroivan takavetoisen. Kiitos tästä, nyt ymmärrän että Volvohistoriani päättyi lähinnä hentoihin hartioihini
Pelätä, himoita tai raivota saa niin paljon kuin katsoo tarpeelliseksi, kunhan esittää oman roolinsa ennustettavasti. Oikeaan toimintaan johtanut motiivi on lopputuloksen kannalta vähemmän tärkeä.
Siksi hyvät aikeet vailla taitoa ja tilannetajua eivät riitä, vaikka motiivit onkin hyvä ymmärtää oman opiskelun perusteena.
Nimimerkki Herbert aloitti tämän keskustelun kertomalla tapauksesta, jossa oli suojatie, ja sen edessä pysähtynyt vastaan tuleva auto. Sen jälkeen mietittiin sitä, voiko tämän "väärin päin" pysähtyneen auton ohittaa pysähtymättä.
Lakiteksti, jossa asiasta määrätään, on seuraava:
”Jos ohitettava ajoneuvo tai raitiovaunu on pysähtynyt suojatien eteen tai peittää näkyvyyden suojatielle, sitä ei saa ohittaa pysähtymättä, ellei ohittajan ja ohitettavan väliin jää suojakoroketta tai vapaata ajokaistaa.”
Edellä todettiin, että vastaan tuleva auto ei ole ohitettava auto vaan sivuutettava auto.
On oikeastaan aika omituista, että vastaan tuleva auto voi olla pysähtynyt ja voi peittää näkyvyyden suojatielle, mutta silti sen kohdalla ei tarvitse pysähtyä. Mitä väliä jalankulkijoille aiheutuvan vaaran kannalta on sillä, mihin päin kadulle pysähtyneen auton perävalot osoittavat, jos pimennosta auton takaa syöksyy toinen auto ja ajaa jalankulkijoiden päälle.
Tänään Helsingissä ajaessani tein kiusallisen virheen, jossa olisi todennäköisesti tullut sakko tai pahempaakin, jos poliisi olisi nähnyt. Ajoin suojatien eteen pysähtyneen auton ohi ja vieläpä niin, että jalankulkijat olivat jo astuneet suojatielle keskikorokkeelta ja aloittaneet kadun ylittämisen. Kyseessä ei kuitenkaan ollut varsinainen ”läheltä piti” tilanne, mutta kiusallinen. En missään tapauksessa tarkoituksella ajanut tuolla tavalla.
Mistä virhe johtui?
Taustasyy oli aikataulu, josta minä ja matkustajani olimme pahasti myöhässä. Toinen taustasyy oli väärin valittu hidas reitti, joka lisäsi myöhässä olemisen stressiä. Kolmas taustasyy oli farmarimallinen hopeanharmaa Mercedes-Benz, joka puikkelehti kaistalta toiselle. Seurailin sitä peilistä ja totesin, että puikkelehtimisesta ei ole hyötyä, jos valitsee väärän kaistan. Ja se, mikä milloinkin on nopein kaista, on lähinnä arpapeliä. Arpaonni ei suosinut Mercedestä, mikä kävi ilmi siitä, että katselin sitä taustapeileistä. Se oli ollut jossakin vaiheessa kaukana edessämme. Olin vähän aikaisemmin seurannut aasialaisen miehen ajamaa Toyotaa, joka eteni muuta liikennettä hitaammin siten, sen edessä oli kymmeniä metrejä tyhjää katua.
Tuossa oli siis taustasyitä. Ehkä taustasyyksi voisi vielä mainita sen, että mietiskelin parasta mahdollista kaistastrategiaa edessä olevaa risteystä ajatellen.
Mikä tapahtumaketju johti virheeseen?
Vasemmalla puolellamme samaan suuntaan ajanut auto alkoi jostakin syystä hidastaa nopeuttaan. Syy hidastamiseen oli se, että kauempana edessä oli suojatie, ja kuljettaja aikoi antaa ihmisille tilaisuuden ylittää se. Tulkitsin kuitenkin tilanteen täysin väärin. En huomannut lainkaan suojatietä enkä ihmisiä. Luulin, että auton nopeuden hidastuminen johtuu jostakin muusta syystä, esimerkiksi siitä, että se aikoo kääntyä risteyksessä vasemmalle. Niinpä jatkoin ajamista omalla kaistallani hidastamatta nopeutta. Ja samalla hetkellä näin, kuinka edessä oli suojatie, ja ihmiset olivat ottamassa ensimmäisiä askelia sille. Olisin voinut tehdä paniikkijarrutuksen, mutta siitä ei olisi ollut ratkaisevaa hyötyä, koska auto olisi liukunut suojatielle siitä huolimatta. Kun näin, että ihmiset eivät kuitenkaan ole jäämässä auton alle, jatkoin ajamista. Takanani ajaneen näkökulmasta tein todennäköisesti ruman näköisen tempun (toivottavasti ei videoitu eikä johda syytteeseen), mutta kuten jo edellä kirjoitin, en tehnyt sitä tahallani. Tuollaisia tapauksia sattuu joskus, kun huomio on kiinnittynyt muihin asioihin kuin siihen, mihin sen pitäisi olla kiinnittynyt. Ei näitä tietenkään satu tämän foorumin kirjoittajista muille kuin minulle.
Katselin paikkaa Googlen katunäkymistä, mutta en pysty sataprosenttisen varmasti sanomaan, mikä se on ollut. Mikään ei täysin vastaa muistikuviani, vaikka jonkun suojatien tietyn kadun varrella täytyy olla se oikea.
Tässä on yksi mahdollinen paikka.
@SO2001
Olet varmaan rauhassa miettinyt ja ihan kohta vastaamassa TeeCee:lle hänen kysymyksiinsä 10.03.2017, 15:42 - olethan?
SO2001:
Tänään Helsingissä ajaessani tein kiusallisen virheen.... Mistä virhe johtui?...Mikä tapahtumaketju johti virheeseen?...Tuollaisia tapauksia sattuu joskus, kun huomio on kiinnittynyt muihin asioihin kuin siihen, mihin sen pitäisi olla kiinnittynyt.
Ei tähän sattuisi liittymään ajatuksia natseista, tai Pohjois-Koreasta, tai umpimielisistä poliiseiksi päätyneistä? Ei kun poliisit oli jo suljettu pois ("...jos olisivat nähneet").
Tai leikitään sillä ajatuksella: mitä jos poliisit olisivat nähneet, pysäyttäneet ja alkaneet sakottaa? Aiheesta, vai aiheetta?