Tiedä onko tämä uuden threadin arvoinen, mutta menköön nyt.
Kuten tunnettua, ennen kaikki oli paremmin ja tuopitkin suurempia. Silti minua jaksaa ihmetyttää autoilusta kadonnut "käsialan" merkitys. Ajetaan siis miten sattuu ja se on ok. Tai "ihan sama...".
Esimerkiksi risteyksestä kääntyminen on hämmästyttävän vaikeaa. Tiedättekö vasemmalle tai oikealle. Ratista siitä käännetään. Lakikirjasta ja terveestä järjestä löytyy sellainen kääntymistä ennakoiva toimenpide kuin ryhmittyminen. Jos käännytään vasemmalle, ryhmitytään vasemmalle, jne. Oikealle käännyttäessä idea olisi tehdä päinvastoin.
Mutta kuin ei.
Nykyään kun mennään risteyksestä oikealle, ryhmitytään vasemmalle. Joskus jopa vastaantulijan puolelle saakka. Siitä sitten lorvaistaan joku mutkan tapainen jolla yleensä päädytään myös jättämään risteys vastaantulijan puolella.
Ei insinööri ymmärrä. Miksi tämä pitää tehdä näin vaikeasti. Lopputulos heikkenee, kolarin riski kasvaa ja homma näyttää juosten pissityltä.
O tempore, o mores.
Risteyksen jättäminen on ehkä näkyvin omituisuus. Kun käännytään tielle, jossa on kaksi kaistaa suuntaansa ja sinne kääntyy samanaikaisesti myös vastantulija, joutuu jokaista erityisesti varomaan. Koskaan ei voi luottaa siihen, että käytetään omia ajolinjoja.
Toinen omituisuus on kiertoliittymään saapuminen. Tulkinta oikeasta ajotavasta on muodostunut sellaiseksi, että ympyrään tulija ei vilkuta. En voi käsittää, miten tuo on mahdollista. Ympyrässä kaksi kaistaa liittyy yhteen, joten toisen ajosuunnista täytyy olla kaistan vaihtaja.