Hiljattain oli TekniikanMaailmassa juttu vanhasta aiheesta, että vedetään geostationaariselta kiertoradalta hissivaijeri maan pinnalle, ja sitten on edullista avaruuteen tavaran vieminen.
Onkohan jutun keksijällä jäänyt ajatus kesken? Unohdettu on, että jos maan pinnalta aletaan nousta pystysuoraan ylöspäin, on lähtiessä vaakasuoraa nopeutta maapallon pyörimisvauhdin verran; kun on noustu vaikkapa 100 km, on nopeus sama, mutta rata on pidentynyt (pii x 100km x 2) eli kierrosluku hidastunut.
Eli kun ylös noustaan, alkaa lähtöpaikka maan pinnalla kiertyä edelle. Jostain se on hankittava se kiertoradalla pysymisvauhti, muutoin hissinvaijeri menee mutkalle.
Tyhjästä ei voi nyhjästä. Avaruuteen nousu on ihan mitätön asia verrattuna kiertoradalle kiihdyttämiseen.
Mietin, ja hokasin.
Avaruushississä olennainen asia on, että hissinvaijeri pidetään kireällä, kahdesta syystä.
Ensiksikin, että maapallon pyöriminen voi kireän vaijerin välityksellä ylläpitää vastapainon vauhtia, joka sitten pitää vaijerin kireänä. Toiseksi, että toistuva lastien nosto geostationaariselle kiertoradalle verottaa koko systeemin liike-energiaa, jonka maapallon pyöriminen sitten korvaa, kireän vaijerin välityksellä.
Tämmöisesti rautalankamallilla asian ymmärrän. Itse asiassa hissiä voisi käyttää jopa ongelmajätteiden linkoamiseen pysyvästi maan piiristä muuhun avaruuteen: nostetaan jätekontti geostationaaripisteen yläpuolelle ja päästetään irti.
Mutta: matalalla lentävien satelliittien törmäysriskin takia koko avaruushissihössötys on pelkkää skifi-tarinoijien satuhömppää.