Harley-Davidson

18 kommenttia

Olen katsellut liikenteessä Harlikoita ja japsipyöriä, ja jotenkin tuntuu siltä, että Harleyn suosio perustuu vain ääneen ja fiilikseen.

  
  • Harleyn suosio perustuu vain ääneen ja fiilikseen.


    Ja vieläpä kumpaakin ominaisuutta erinäisin tavoin vahvistaen.

      
  • Minkä pyörän ostopäätös ei perustu fiilikseen?

      
  • "Minkä pyörän ostopäätös ei perustu fiilikseen?"



    Fiilis on lähinnä ärtymys, kun Harley-Davidson paukkuu ja papattaa parkkihallissa niin kovaa ettei kukaan parkkihallissa kuule edes omia ajatuksiaan.

      
  • Olen ajanut lähes 50 vuotta erilaisilla häkslättimillä. Niitä on ehkä reilut 30. On siinä Bemariakin ja Motojussia,

    CZ:aa jne. Kuitenkin valtaosin brittipyöriä. Ne vaan olivat silloin joskus 50-luvulla niin hienoja ja uljaita.Ajat ovat muuttuneet ja varmaan japskitkin ovat muuttuneet. Minä vaan elän tunteilla ja ajelen Triumph Thunderbirdillä sekä Dayttonalla. Eniten tulee mieleen vanhat Twinit BSA, Triuph ja Ariel. Nortonia unohtamatta.

    Muuten, japsipojat nykyään aina nostavat iloisesti kättä.

    Joillekin Harrikkamiehille se taas on vaikeaa.

      
  • Jotain tuon suuntaista tarkoitin itsekin.



    Pyörän hankinta on vielä enemmän tunnekysymys kuin auton.

      
  • Minulla on nyt ensimmäinen Harley. Edellinen oli Suzuki.
    Kyllä, ääni ja ulkonäkö ovat tärkeitä. Yhtä tärkeitä on miltä pyörä tuntuu ja saanko rakennettua siitä ”itseni näköisen” ja sellaisen että taatusti oma ei sekoitu toisiin ”samanlaisiin”. Ja myös yhteisö merkkaa pyörän lisäksi.

      
  • Asiahan ei minulle kuulu, kun en moottoripyöriä harrasta, mutta kyllähän Harley on moottoripyörä ja muoviluoti on muoviluoti.

    Mikähän brittipyörien valmistajilla meni pieleen, kun monet aikoinaan tunnetut merkit hävisivät markkinat japanilaisille?

      1
  • Minulle ääni on tärkeää siinä mielessä, että sitä ei saa olla haitaksi asti. Mieluisin pyöräni on ollut Honda Pan European, joka vastapainoakselien käytön vuoksi kuulostaa lähinnä pölynimurilta.

    Kyseistä rakkinetta ovat ammattilaiset kuvanneet sanoin:
    "liikkuu kuin hiiri plyysimatolla, vilkkaasti ja meluamatta"
    "kuulostaa isolta pölynimurilta"
    "käy pehmeästi kuin turbiini tai sähkömoottori"

    Ensimmäinen pyöräni piti olla mielikuvan vuoksi täysnaku ja enintään twini. Siis klassinen rakenne ja ulkonäkö. Ajaminen vaan miellytti niin paljon, että naku oli aivan liian raskas ajaa pidempiä matkoja. Seuraavan vaatimusspeksi oli nelisylinterinen ja vähintään puolikate.

    Tämän kehityksen huipentumana mieluisin pyöräni on ollut Honda Pan European, jonka takapenkillä Rouva usein nukkui pidemmillä matkoilla silloin kun meillä vielä oli tuo ylipainoinen, keski-ikäinen alitehoinen (ja silti varttimaililla Lamborgini Diablon höyhtentävä) mukava matkapyörä. Tehoja ei haeta kierroksilla, vaan turbodieselin vääntökäyrällä, joka lentää Honda XX Blackbirdin vastaavan yläpuolella lähes Pannarin rajoittajalle saakka. Blackkari tietenkin katoaa maisemaan kieppikellon ulvaistessa 10.000 tienoille, mutta sitä ennen raskas tonnikeiju ei jää huippunopeuskiiturin matkasta yhtään.

    Tällä periaatteella muistelin Pannarin moottoria tyyliin
    "katteita avaamatta ei oikein näe mitä muovikuorien sisällä on, mutta kahvasta kääntäen huomaa, että oli mitä tahansa, sitä on aika paljon"

    Ammattilaisen kirjaamana olen lukenut samansuuntaisen arvion katteet avattuna:

    "Kun Pan Europeanin katteet avataan, huomataan, että jossain päin Japania täytyy olla keskikokoinen henkilöauto, joka kaipaa moottoriaan"

    Kustomiäijät joskus moikkaavat kaksi sormea V2 asennossa. Minä pidin tapanani tervehtiä vastaantulevaa Pannaria oikean käden peukku kämmenelle taivutettuna sormet pareittain harallaan merkityksessä "V4 ja vakionopeussäädin päällä".

    Nykyinen pyörä on pojan kanssa yhteinen katuenduro, joka on silta yli sukupolvien kuilun, siis kompromissi raskaansarjan matkapyörän ja pää edeltä ajettavan muoviluodin välillä. Sekin olisi erittäinkin mukava, ellei olisi ajanut 100.000 km Pannarilla.

    Mutta ei näitä voi järkiperustein valita, vaan oikean tuntuinen on sopiva. Kustomeita en tuomitse, vaikka en itse niitä ymmärräkään ollenkaan. Minusta ne ovat huonoja ajaa mutkissa, kankeita käsitellä kaupungissa, jarrut ovat yleensä surkeat, mukavuus hukassa eikä koneessa ketään kotona. Paljon melua tyhjästä.

    Mutta jos tykkää ajaa saappaat edellä, niin kustomi se on silloin hankittava. Ei samaa tunnelmaa ole missään muussa. V2 kone löytyy vaikkapa Suskan SV-sarjasta tai Aprilian Millestä, mutta nopeakäyntinen, oikeasti tehokas ja pää edeltä ajettava V2 ei ole sama asia.

    Hienointa moottoripyörän käyntiääntä etsittäessä siirryn mielessäni tutun moottoriradan varikkopilttuuseen odottamana omaa ajovuoroani. Nopein ryhmä painuu ohitsemme varikkosuoraa koneet ulvoen, mutta nopeakäyntisten japanilaisnelikoiden joukossa erottuu yksi yli muiden. Termignonin hiilikuituputket katulailliseksi vaimentavat noise killerit varikolle pudotettuna Aprilia Millen V2:n raaka baritoni laittaa kylmävarpaiset hiiret juoksemaan pitkin moottoripään selkärankaa.

    Eikä se ole melua tyhjästä, vaan hieno italotwini myös poistuu pääsuoralle kosmisella pakonopeudella.

      
  • Mieluisin pyöräni on ollut Honda Pan European, joka vastapainoakselien käytön vuoksi kuulostaa lähinnä pölynimurilta.
    

    Eipä äänet taida juurikaan tasureista muuttua, vaan melupuoli riippuu pääosin imu- ja pakopulsseista ja niiden vaimennuksesta.

      
  • Kaikki mp:t on hienoja ja myös niiden äänet sylinterimääristä ja -asettelusta riippumatta. Myös harrikat, sekä niiden äänet ovat hienoja. Kesän hienoja ääniä ovat linnunlaulu ja moottoripyörien äänet.

    Kuitenkin ihan ne kaikkein parhaat äänet ovat 6-sylinterissä pyörissä, esim, 80-luvun Honda CBX 1000 -sarjan, tai Benelli Sei -sarjan pyörissä.

    Kukin ajelkoon pyörällä mistä itse pitää. Itse ajelen vanhahkolla nelisylinterisellä japsi-nakupyörällä. Luotettavuus ja näppärä ajettavuus vahvoina valtteina miksi en ole pyörää muuhun vaihtanut.

      
  • Harrikkalapsien meluaminen on yksiselitteisesti vastenmielistä ja säälittävää. Suurimmasta osasta näitä apinakiikkuja lähtee aivan tolkuton meteli. Viagra olisi huomattavasti edullisempi ja ystävällisempi vaihtoehto ongelmiensa hoitamiseksi.

      
  • NHB: Eipä äänet taida juurikaan tasureista muuttua, vaan melupuoli riippuu pääosin imu- ja pakopulsseista ja niiden vaimennuksesta.
    Tiedätkö oikeasti, vai arvailetko vain?

    Jos tunnet kyseisen pyörätyypin, tiedät sen imu- ja pakoäänet vaimennetuiksi niin hyvin, että liikenteen mukana ajaessa sen personnallisessa käyntiäänessä määräävänä kuuluu juuri tuo pölynimurimainen hento vihellys, joka myös muuttuu vastapainoakselin ajoitusta säätämällä.

    Nyt puhutaan pyörästä, jonka missiona oli leikata Hondalle siivu ainoasta siltä puuttuneesta kakusta, eli erään tunnetun eurooppalaisen valmistajan raskaansarjan matkapyöristä. Tämä oli ensimmäinen Hondan Euroopan suunnittelutoimiston saama koko pyörän projekti, johon annettiin niin vapaat kädet, että jopa koko voimalinjan sai suunnitella dedikoidusti vain tätä pyörää varten. Kone suunniteltiin käymään niin nätisti, että se kestää pultata runkoon kiinni jäykästi (rakennetta jäykistämään) ilman että kermapeppu ex-BMW kuskin herkkä hipiä arpeutuu tärinästä tai melusta.

    Tässä kategoriassa mukavuusvaatimukset ovat tasolla, jolla olisin mokannut yhden Rautaperseajoni, ellei kaveri olisi sanonut, ettei sääntöjen mukaan saa ajaa yli 500 km settejä ilman dokumentoitua pysäkkiä. Oli siis pakko pysähtyä välillä tankkaamaan muutama litra polttoainetta, jota ei olisi vielä tarvittu. Tylsillä maakuntapätkillä napsutellaan ennen lähtöä suklaapatukka valmiiksi paloiksi kytkin- ja jarrunestesäiliön päälle, mistä niitä voi napsia matkan edetessä tarpeen mukaan samalla kun koittaa kädellä sataako ulkona. Onneksi kojetaulun lämpömittarin perusteella tietää paljonko kaverit joutuvat hytisemään kylmässä (iso kone katteiden sisällä lämmittää niin paljon, että Pannarikuskilla on aina yksi vaatekerta vähemmän kuin muilla.

    Näin tiukasti kuljettajaan integroidun koneen pitää olla tässä tyylilajissa juuri sitä mitä Pannarin V4 on, väritön, hajuton, mauton, hiljainen, hondamainen.

    Pakoääni tulee kuuluviin vasta käyntinopeuksilla, joilla Lamborghinit alkavat kadota taustapeilissä pieneneviksi pisteiksi.

    Tuossa vähän keskustelua aiheesta:
    http://www.st1300.us.com/showthread.php?t=2607

    Eivät ne akselit sinänsä äännä, enkä sitä väittänytkään, vaan akselien käyttö, en muista onko hihnalla vai ketjulla?

      
  • PiiJei: Harrikkalapsien meluaminen on yksiselitteisesti vastenmielistä ja säälittävää
    Niin kauan kuin melu pysyy sallituissa rajoissa, en jaksa hermoilla muiden pyöristä. Tuolla ulkona tosin liikkuu varmaan myös muita, kuin sallittuja.

    Minulle äänikin on tekninen kysymys. Jos noise-killerit ratavarikolle jättämällä saa edes hieman lisää tehoa sporttipyörään, niin se on ymmärrettävää.

    Mutta ellei se repivästi papattava suoraputkinen kustomi kulje kuten muoviluoti katulailliset dB-killerit paikallaan, silloin sen V2:n design on sössitty. Mitä ideaa on toistalitraisen maamoottorin mölyputkissa rakkineessa, joka ottaa varttimaililla pataan joltain kyläkauppiaan Lamborghinilta tai muulta hitaalta sohvakaluston kuljetuslavetilta, kuussatasesta nuorisopyörästä puhumattakaan?

    Jos kerran kuuluu, silloin pitää myös kulkea ihan sairaasti. Muu on paljon melua tyhjästä.

    Sen verran joudun antamaan siimaa kustomeille, että kerran koeajamastani H-D Softail jotain tehtaan omilla Screaming Eagle Stage II putkilla kyllä tykkäsin moottorin osalta. Vastapainoakselit tainnuttivat väärin suunnitellun moottorin järjettömän tärinän japaninmopolla ajavallekin siedettävälle tasolle, koneessa oli myös muskelipyörän kuskille (Bandit 1200S) riittävästi alavääntöä ja käyntiääni oli mielestäni tyyliin sopivaa matalaa jytinää. Tuollaista voi oikeasti ajaa kustom (ja muskelipyörän) tyyliin tyhjäkäynniltä alkaen, koska pieniltäkin kierroksilta kahvaa kääntäessä kone on hereillä (aivan kuten japanilaisessa muskelipyörässä).

      
  • Minun on vaikea ymmärtää, mitä nautintoa nämä wannabe-SAMCROlaiset saavat siitä, että terrorisoivat aamuyöstä pappamoponsa papatuksella kaupunkilaisia.

      
  • Mä odotin mielenkiinnolla että olisi asiallista keskustelua. Aika säälittävää haukkua muiden harrastuksia joista ette näytä mitään ymmärtävän. Ehkä tämä olikin teille jotka haluatte Harley-Davidson haukkua. Kokeilkaa ennen kuin haukutte, elämä on liian lyhyt jotta voisi vetää johtopäätöksiä ilman mitään kokemusta laitteista.

    Mun pyörät ovat olleet BMW k1200lt, BMW r1200gs, Honda Deauville ABS 700, Honda VTEC 800 ABS, Harley Sporster 883 iron, Harley Electra Glide standard. Kaikki on tuntuneet kivoilta, ovat erilaisia ja jokaisesta löytyy hyviä ja huonoja puolia.

      
  • H-D -harrastus on harrastus muiden joukossa. Valitettavasti kyseinen merkki liittyy kiinteästi sekä järjestäytyneeseen rikollisuuteen että aivan poskettomaan melusaasteeseen. Kummassakaan ei ole mitään positiivista ja niitä pitääkin halveksua. Tämä ei tarkoita, että kaikki H-D -harrastajat olisivat kriminaaleja. Samoilla mielikuvilla kuitenkin pelataan. Sen sijaan lähes kaikki H-D -harrastajat ovat melusaastuttajia, sama tosin pätee nykyään myös moneen muuhunkin moottoripyöränkuljettajaan, joille Akrapovic tuo testosteronit.

      
  • Motoristeilla yleensäkin tuntuu olevan kovan ja äänekkään pikakiihdyttämisen pakko, ja tämä koskee myös muita kuin HD-kuskeja.

      
  • @▫️ kirjoitti:
    Motoristeilla yleensäkin...

    Kun asiantuntemusta tuntuu olevan paikalla ja oikein YLEISPÄTEVÄÄ tietoa on hallussa, niin kysynpä kuinka monta Yamaha FJR, Honda Pan-European, Honda Gold Wing, BMW K1200LT, BMW K1200GT, BMW K1300GT, BMW 1600 ja mitä tahansa BMW RT mallia sisältyi otantaanne ja kuinka monessa niistä oli jälkiasennuksena vaihdettu mölyputki?

    Muiden mopoilujeni lisäksi olen kurvaillut alun toistasataatuhatta kilometriä Pannarilla, mutta eipä sattunut silmiin eikä korviin yhtään tarvikeputkista, vaikka ST1300 malliin niitä ainakin on saatavana. Kaadon seurauksena vakioiden sijasta Staintunen viriputkille vaihdettu FJR sen sijaan kuulosti erittäin miellyttävältä sekä ajaa itse että kuunnella vierestä. Järeä matala baritoni kertoo, että kone kyllä vastaa pyyntöön, vaikka ei tietenkään olekaan mikään ratavarikon ohitse syöksyessään Termignonin hiilikuituputkiin mörisevä Mille, eikä sen ole tarkoituskaan. Eihän asiaa tuntematon edes huomaa tarvikeputkia huutoputkiksi, eikä tajua niitä paheksua melun puutteesta.

    Päätän raporttini havaintoon, että arvostelijoilla yleensäkin on värittynyt kuva oman näkemyksensä yleispätevyydestä ja kattavuudesta.

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit