Herbert: Maantiellä maantiepyörä on vain nautittavin pyörätyyppi. Se vastaa herkästi sekä ohjaukseen että polkemiseen.
Totta kai!
Lasteni kisasääntöjen rajamaille tai jopa niiden alle kevennettyjä maantieraasereita sormenvahvuisilla renkailla välillä kokeillessa tulee hurja elämys siitä, kuinka vaivattomasti ja kuinka kovaa polkupyörä voi kulkea. Ei sitä käsitä ennen kuin kokeilee. Kummallakin on erikseen työmatkarukki, jolla poljetaan arkiajoja, koska itse osista koottua hiilikuituraaseria ei mihinkään työpaikan pyörätelineeseen jätetä. Hienot pyörät otetaan tallista ulos vain lenkille, minkä jälkeen ne palaavat saman tien talliin turvaan.
Ymmärrän hyvin näidenkin viehätyksen, koska minäkin amatöörinä tunnen niiden ylivoimaisen paremmuuden omaani verrattuna. Mutta minulle pyöräily ei ole näin totista yritystä uusiin ennätyksiin, joten 500 € budjetti riittää hyvin minun pyörääni, vaikka tiedänkin että rahalla saisi parempaa.
Jaakko: Siksi minä haluan painottaa sähköavusteisten ihan vaan citypyörien merkitystä ihmisten hyvinvointia ajatellen.
Tästä ei nähdäkseni ole kukaan ollutkaan eri mieltä, nyt kun esität asiasi muulla tavoin pyöräileviä ivaamatta.
Jaakko: muttamuut kelviellä liikkuvat huomioiden ja niiden nopeuteen oman vaihtinne sopeuttaen.
Oma tavaramerkkini kaikessa ajossa on: muiden ajamiseen en voi vaikuttaa, joten turvallisuuteni vuoksi säädän omaa ajamistani. Kaikki ne on väistettävä juridisesta vastuusta riippumatta.
Jaakko: Olisin lisäksi toivonut, että myös vähempivaraisille olisi annettu tukea sähköavusteisen pyörän hankintaan, työmatkakustannuksissa säästääkseen.
Tästä olen edelleen eri mieltä. Valtion tehtävä on rakentaa infrastruktuuri, mukaanlukien tiet ja pyörätiet, mutta se jolla on jonnekin asiaa ostakoon joko matkalippunsa tai kulkuvälineensä itse.
Jos raha on tarkalla, silloin on hyvä muistaa, että moottorittoman polkupyörän saa halvemmalla kuin moottorillisen. Vaikka hinta olisikin sama, moottorittoman laatu on todennäköisesti paremmalla tasolla. Moottorittoman pyörän ostaja saa siis rahalleen enemmän vastinetta, sekä toimivamman pyörän että enemmän harjoitusta.
Loogisesti vastustan myös kaikkia sähköautojen hankintatukia. Alhaisten päästöjen tuoma pieni autovero ja ajoneuvovero riittäköön motivaattoriksi. Ellei sähköauto kelpaa tuolla porkkanalla, niin sitten se ei ole vielä valmis.
Herbert: Maantiellä maantiepyörä on vain nautittavin pyörätyyppi.
Tuo oli puolestaan NHB:n kommentti, mutta hällä väliä.
Mutta minulle pyöräily ei ole näin totista yritystä uusiin ennätyksiin, joten 500 € budjetti riittää hyvin minun pyörääni, vaikka tiedänkin että rahalla saisi parempaa.
Itseään vastaan kilpaillessa tuntuisi aika hölmöltä, jos tulokset paranisi kalustoa vaihtamalla. Ajomukavuus ja tekniikan toimivuus määrää minulla laadun määrän. Siksi oma maantiepyöräni (krossari) on kaukana kevyestä ja nopeasta pyörästä. Sen sijaan sillä tulee viikon ruokaostokset kotiin kiekot suorana samoin kuin pärjään perheen päiväretkillä sorateilläkin retkitavarat tarakalla.
En toivottavasti ole kenenkään sanomistanne hölmöksi, tms, maininnut, vaikka olenkin selkeästikin ilmaissut olevani eri mieltä joidenkin kanssa.
Kielenkäyttöni on toki väliin värikästäkin, mutt ompa se saanut keskusteluakin ja mielipiteiden vaihtoa aikaiseksi, toisin kuin viime talven puolivuotisen aikana…
Sinähän nimenomaan käyt ahnaasti persoonaan kiinni, jos jokin tarpeet tai mielipiteet eroavat omistasi. Värikäs kielenkäyttö on tuosta kaukana. Itse käyttäisin adjektiivia moukkamainen.
Kummallakin on erikseen työmatkarukki, jolla poljetaan arkiajoja, koska itse osista koottua hiilikuituraaseria ei mihinkään työpaikan pyörätelineeseen jätetä. Hienot pyörät otetaan tallista ulos vain lenkille, minkä jälkeen ne palaavat saman tien talliin turvaan.
Silloin kun itse olen enemmän kommutoinut pyörällä, niin ajansäästön vuoksi olen yhdistänyt työmatkailun, kuntoilun ja nautiskelun, vaikka vähän oudolta se on tuntunutkin sovitella tasokasta hiilikuitupyörää työpaikan pyörätelineeseen. Muutoin en oikein saisi aikaiseksi 100-200 kilometrin lenkkejä työpäivisin.
Jaakko: "Ja sen muun massan liikkumisesta ja edes (rapa)kunnon pienikin parannus on se pyöräilyn lisäämistoiveen juju …joka monet pyöräilyn kovat harrastajat ja kilpailijat ovat jättäneet huomiotta."
En ole huomannut, että tuollainen toive olisi jätetty huomiotta. Voidaan kyllä keskustella monista eri asioista, mutta yhdestä keskusteleminen ei sulje pois toista. Aivan kuten ylinopeudesta keskustelu ei ota kantaa rattijuoppouden merkitykseen.
Siksi minä haluan painottaa sähköavusteisten ihan vaan citypyörien merkitystä ihmisten hyvinvointia ajatellen.
Minä haluan painottaa pyöräilyn lisäämisen merkitystä riippumatta siitä, millaisella kalustolla tai kuntopohjalla ajetaan.
Olisin lisäksi toivonut, että myös vähempivaraisille olisi annettu tukea sähköavusteisen pyörän hankintaan, työmatkakustannuksissa säästääkseen.
Minä en osaa sanoa, olisiko tuki jossain muodossa ollut hyvä vai huono asia tavoitteen saavuttamisen kannalta. Siksi en tukiesitystä moittinut. Olennaista on, että Bernerillä on edes yritystä tehdä asioita, joilla asetettuihin tavoitteisiin pyritään.
Vähävaraisuus ei ole tässä asiassa jutun juoni. Työmatkaliikenteessä henkilöautoillaan on pääosin sen verran ostovoimaista kansaa, että halutessaan voisivat pyörän ostaa (ellei sopivaa pyörää entuudestaan jo ole), jos haluaisivat osan matkoista kulkea auton sijaan pyörällä. Massoistahan oli kyse, ei sosiaalipolitiikasta. Ja kun 740 GLE:n tavoin 500 euron hybridilläkin voi ajaa ja autoilu on tunnetusti kallista, luulisi vähävaraistenkin olevan sen verran laskutaitoista porukkaa, että tajuaisivat tämän yhtälön. Mutta silti joka päivä työmatkaliikenteen aikoihin autojonot kasvaa. Tuosta merkittävä osa perustuu pyöräiltävän matkan päässä olevien autoilijoiden liikkumistarpeen valintoihin.
Mutta sitäkään ei vannoutuneet maastopyörä, ym HARRASTAJAT suvainneet, vaan nostattivat kovan älämölön vastustaakseen.
Minusta esitys torpattiin ihan muiden kuin vannoutuneiden maastopyörä- yms. harrastajien toimesta. Eniten kritiikkiä harrastajissa herätti kiinteä tukimuoto, joka olisi suosinut rihkamaa (kannattaako köyhän ostaa halpaa?). Ostohintaan suhteutettunakaan tuki ei silti päättäjille kelvannut. Vihreitä lukuunottamatta päättäjät eivät ole profiloituneet pyöräilijöinä ja vihreät ei mielestäni tukea kritisoineet.
Herbert: Mustat peilipintaiset ja fotokromiset ajolaskitkin antaa aika pro-vaikutelman
Suojaavatko nuo oikeasti viimalta ja metsässä myös oksilta? Noita ei taida voida käyttää silmälasien kanssa, vai kuinka?
Itsellä ollut harkinnassa integroidulla suojalasilla varustettu kypärä. Pystyn ajoasentoni ja vähäisen pyöräilyharrastukseni vuoksi en ole pyörällä kovin nopea, mutta muissa lajeissa olen sen verran rymypelle, että maasturilla saattaisi silmälaseja parempi suojaus olla paikallaan?
Lasit on Oakley Radarlock. Maantieajossa ne suojaa hyvin viimalta ja varmaan metsässä myös oksiltakin. Aina en maastossa niitä käytä. Ajonopeudet on siellä pääosin alhaiset, joten viimalta ei silmiä tarvitse suojata. Lievää huurtumisongelmaa hikoilun myötä on, jos vauhti putoaa esim. ylämäessä.
Silmälasien kanssa niitä ei voi käyttää, mutta ne voi tilata vahvuuksilla. Pimeässä linssit eivät ole täysin kirkkaat, mutta ainakaan tiellä asiasta ei ole haittaa, kun on kelvollinen teho ajovalossa. Pakkanen tuntuu myös hiukan tummentavan lasia. Oakleyllä on kyllä laaja valikoima erilaisia linssejä, joten valon määrän mukaan tummentuva musta fotokromi ei ole ainoa vaihtoehto.
Käytän samoja laseja myös hiihdossa silloin, kun on tarve aurinkolaseille. Satunnaiset päivät laskettelurinteessäkin menee noilla.
Hyvä idea, vaikka minä olisinkin oikeassa pyöräilyjoukkueessa rasite vähine kilometreineni. Ei minulla tullut viime vuonna kuin reilut 500, mutta tämän kesän tavoite on toki tuplata se. Katsotaan miten menee, ennen kuin sitoudun tuplaamaan myös ensi kesän?
Mutta olen itsekin miettinyt mahdollisuutta osallistua johonkin "muut osallistujat" joukkueeseen, johon kehtaisin mennä mukaan olematta rasitteena ahkerammille polkijoille. Saisi kotikaupungin lukemia parannetuksi kaupunkikisassa.
TeeCee: ”ei pidä luottaa omaan mielipiteeseensä oman suorittamisensa tasosta”
740 GLE: ”Samaa mieltä. Juuri tästä syystä minun onkin vaikea ymmärtää vastahakoista suhtautumistasti EAK:hon, josta keskustelimme jo vuosia sitten.
Jos turvallisuushakuinen kuljettaja tietää ettei ole täydellinen ja tietää oman arvionsa omasta tasosta epävarmaksi ja todennäköisesti optimistiseksi, mikä häntä pidättelee hankkimasta asiantuntija-arviota ja ennen kaikkea palautetta omasta ajamisestaan?
En suhtaudu vastahakoisesti EAK:hon, olen sanonut sitä hyväksi asiaksi. Olen vain sitä mieltä, että ihmisten kannattaisi huomata mikä esimerkiksi tuollaisen EAK:n varsinainen pointti on, ja kopioida havaintonsa yleiseen käyttöön. Tarkoitan sellaisia havaintoja kuin että jos ihminen kerää itselleen kuljettajana vääriä ajotapoja, hän kerää läpi elämänsä vääriä tapoja kaikessa muussakin. Ja jos ulkopuolinen asiantuntija kerran voi osoitella meille niitä vääriä pinttyneitä tapoja, niin niitä voi huomata itsekin jos asettautuu ulkopuolisen tarkkailijan asemaan. Ja jos on hoksannut nuo asiat, pitäisi olla hiukan helpompaa hoksata sekin, miten paljon ajatteluamme ja sitä kautta tekojamme ohjaavat loogisen harkinnan sijasta tavat, joita ei huomaa, eikä siksi asettaa alttiiksi kriittiselle arvioinnille.
Siinä missä kuskille tulee mieleen että EAK voisi auttaa huomaamaan mitä kaikkea väärää on tullut kerättyä ajotapoihin, hänelle voisi tulla mieleen myös että ajotavat muodostuvat täsmälleen samojen aivotoimintojen tuloksena kuin kaikki muutkin tavat. Siinä missä EAK-opettajan huomautus liian varovasti aloitetusta jarrutuksesta otetaan vastaan kiitollisena, pitäisi ottaa vastaan kiitollisena myös esimerkiksi aivotutkimuksen havainnot ihmisten tyypillisistä ajatusvirheistä. Siinä missä ihminen pyrkii tietoisesti eroon väärästä jarrutustekniikastaan, hän voisi pyrkiä vähentämään myös ajatusvirheitten vaikutuksia ajatteluunsa.
TeeCee: Tietämättömyys on erinomainen alibi tietämättömän itsensä kannalta.
740 GLE: ”Tätä yritetään käyttää alibina, vaikka todellisuudesa kyse taitaa ollakin defenssistä?”
Vaikea sanoa koska kyse on defenssistä ja koska ihan vaan tavallisesta tietämättömyydestä, ajattelemattomuudesta tai ajattelun haasteellisuudesta. Siksi puhuin siitä, miten se tietämätön asian ITSE kokee. Muiden ihmisten ja yhteiskunnan kannalta kaikki syyt ovat huonoja, mutta niille, jotka niitä huonoja syitä aivoissaan hellivät ( =joka ikinen ihminen) omat syyt ovat asioita joita pyritään säilyttämään ja puolustamaan henkeen ja vereen. Tästä puolustelemisesta muodostuu varmaan suurin osa tällaisten palstojenkin teksteistä.
740 GLE: ” Päteekö mielestäsi sama periaate myös lentämiseen, laskuvarjohyppyyn, metsästykseen isokaliberisella kiväärillä ja laitesukellukseen? Vastaa mieluimmin siihen tai niihin kohtiin, joita et harrasta itse?
Pätee, koska puhuin nimenomaan siitä miten ihminen itse asian kokee. Olen monessa keskustelussa toistellut näkökulman tärkeyttä asioita ajatellessa. Näitä asioita miettivät ihmiset, yksilöt, ja ihmisaivot luovat oman maailmansa, joka eroaa jokaisen toisen ihmisen aivojen maailmasta, ja mikä oleellisinta, se eroaa jokaisella myös todellisuudesta.
Esimerkiksi tässä tapauksessa päädymme täysin eri linjoille koska tarkastelemme samaa asiaa eri näkökulmista. Sinä puhut siitä miten asioiden pitäisi ihannemaailmassa olla, minä puhun siitä miten ihmiset itse näkevät oman tietämättömyytensä. Olet aivan oikeassa siinä että tietämättömyys ei saisi olla syy ottaa laittomia lisäriskejä liikenteessä, mutta minä olen myös oikeassa sanoessani että ihmisten mielestä oma mielipide on erinomainen syy tehdä liikenteessä kaikenlaista, mikä lisää liikenteen uhrimäärää.
Tämän vuoksi olen aiemmissa keskusteluissamme puhunut niin paljon siitä, miten tärkeää on noudattaa liikenteen sääntöjä niin tarkasti kuin pystyy, vaikka itse tietäsikin että niitä voi sopivissa tilanteissa rikkoa vaaratta. Kaikki ovat täysin varmoja että tietävät ne sopivat tilanteet.
OK, luulen että näen pisteesi, joka on tietenkin hyvin inhimillinen ja valitettavasti aivan totta. Tietämättömyys ei kuitenkaan poista vastuuta oikeudessakaan, koska omien tekojen seuraukset olisi pitänyt ymmärtää.
En silti hyväksy laskuvarjohyppyä, sukeltamista, järeällä metsästysaseella ammuskelua enkä ajoneuvon kuljettamista asenteiden ja tuntemuksien pohjalta. Olettaisin muuten, että suurin osa meistä asiaa tuntemattomista kokee laskuvarjohypyn, sukelluksen ja ampumisen luonnostaan niin vaarallisena, ettei mihinkään niistä ole syytä ryhtyä perehtymättä asiaan, mutta ehkä peilasin tässä vain omaa arkuuttani? Tavoittelin tällä sitä, että usein toistuvan rutiinin riskitasoa yleensä vähätellään ja itselle oudon lajin riskejä pelätään korostuneesti. Ihmisen oma käsitys riskitasosta ei siis ole kovin laadukas, vaan lähestulkoon mielipide.
Näitkö itse omassa vastauksessasi tätä puolta lainkaan? Eikö sinua pelottaisi hypätä lentokoneesta reppu selässä? Minä voin tulla Kemoran pääsuoran jarrumerkilleni kahtasataa eturengas ABSin rajoilla hennosti viheltäen, mutta vakaasti lentävästä lentokoneesta en suostu poistumaan. Hyppään laskuvarjolla vain palavasta koneesta sitten kun kaikki muut toimintamallit ovat vielä varmemmin tuhoon johtavia. Ei tässäkään riskianalyysissäni ole mitään realismia takana, mutta siltä minusta tuntuu. Tämä kysymys ei tietenkään toimi sinulle, jos olet laskuvarjoharrastaja, joka ymmärtää mitä on tekemässä.
Se on tietenkin reaalimaailmaa, että läheskään aina (vai ei juuri koskaan?) oma tietämättömyys ei kortin saanutta kuljettajaa itseään enää vaivaa. Olen spekuloinut jo vuosia sitten ajoittain uusittavalla kuljettajatutkinnolla, ja siitä ensimmäisestä ajokortin ansaitsevasta tutkinnosta vaikkapa EAK- ja talouspainotteiden osalta tiukemmin vaatimuksin. (jälkimmäinen ei ole viherpiippoiluani, vaan nykyajan muotisanoihin kätkettyä liikenteen sujuvuutta. Polttoaineen säästö on collateral benefit)
On täysin inhimillistä, että tutkinnon jälkeen ajokorttia pidetään kansalaisoikeutena. Valitettavasti se ei pakota oppimaan ajotutkinnon jälkeen enää ikinä mitään, joten vaarallisetkin väärät käsitykset jäävät voimaan. Kuljettajalla itsellään ei ole realistista käsitysta oman tekemisensä tasosta, koska sitä ei kukaan hänelle pakota.
740 GLE: ” Aikuisen pitää ymmärtää noiden edellä mainittujen lisäksi myös liikkuvat ajoneuvot riskiksi. Tietämättömyyteen ei voi vedota, ellei reagoi riskiin, josta tietämätöntä teeskentelevälle on kerrottu viikottain koko hänen lukutaitoisen elämänsä ajan. Tämä riskinottovalmius ei ole tietämättömyyttä, vaan oma valinta.
Ymmärtäminen on mielenkiintoinen asia. Meidän ymmärrykseksi kutsumamme käsite on aina sekoitus tietoa, logiikkaa ja tunteita, ja noiden suhteet vaihtelevat sattumanvaraisesti hetkestä toiseen. Myös kunkin henkilökohtainen käsitys tiedosta ja logiikasta vaihtelee muiden vastaaviin verrattuna, ja hyvin harva tuntuu käsittelevän tietoa ja logiikkaa sen mukaan, mitä nuo sanat suomenkielessä määritelmän mukaan tarkoittavat.
Tuosta seuraa, että (myös) riskejä koskevat päätökset ovat aika epäloogisia. Lisäksi ihminen tottuu riskiin nopeasti, joten omat päätökset sen suhteen alkavat tuntua turhan tiukkapipoisilta, jolloin riskitaso nousee ilman eri päätöstä. Tällainen päätöksentekoprosessi tuntuu ajattelijasta itsestään loogiselta, vaikka se käytännössä ei ole päätöksentekoa ollenkaan.
Tuollaisten syiden vuoksi olen nykyään sitä mieltä, että ihmiset eivät vetoa riskejä koskevissa päätöksissään tietämättömyyteensä, vaan tietoonsa. Jos tämä palsta on minulle jotain opettanut niin sen, että meillä kaikilla on aina vankka ”tieto” omien mielipiteittemme ja niiden perusteiden oikeellisuudesta riippumatta siitä, millaisesta sekoilusta oikeasti on kysymys.
Olen eri mieltä myös siitä, että tuollainen riskinotto olisi oma valinta. Minusta asia menee niin päin, että tuollaisesta ihmiselle luontaisesta ajattelutavasta irti rimpuilu on oma valinta. Perimäämme kirjoitettu perusteeton luotto omaan loogisuuteen ja tietämykseen on niin vahva, että en pidä sen varassa tehtyjä valintoja oikeina valintoina. Ihmisen oman harkinnan mukaan oma harkinta pelaa hienosti, ja ihminen itse tietää omat tietonsa oikeiksi, eikä huomaa tuossa mitään ongelmaa, koska ei tule ajatelleeksi sitä.
740 GLE: ”En silti hyväksy laskuvarjohyppyä, sukeltamista, järeällä metsästysaseella ammuskelua enkä ajoneuvon kuljettamista asenteiden ja tuntemuksien pohjalta.”
Itse sanoisin, että en hyväksy tuota mielelläni, mutta koska pidän tosiasiana että ihminen tekee melkein kaiken tuntemuksiensa pohjalta, se on vaan pakko hyväksyä.
740 GLE: ”Olettaisin muuten, että suurin osa meistä asiaa tuntemattomista kokee laskuvarjohypyn, sukelluksen ja ampumisen luonnostaan niin vaarallisena, ettei mihinkään niistä ole syytä ryhtyä perehtymättä asiaan, mutta ehkä peilasin tässä vain omaa arkuuttani?”
Sanoisin tuota viisaaksi asenteeksi. Oma asenteeni ei ole yhtä viisas, minua on pidätellyt laskuvarjohypystä vain se, että minua ei lasketa hyppäämään omin päin. Pitää mennä kurssille tai hypätä tandemina. Tällaisen asenteeni vuoksi saan olla tarkkana kuinka paljon päästän todellisia mielipiteitäni mukaan päätöksentekoon tärkeissä asioissa.
TeeCee:Itse sanoisin, että en hyväksy tuota mielelläni, mutta koska pidän tosiasiana että ihminen tekee melkein kaiken tuntemuksiensa pohjalta, se on vaan pakko hyväksyä.
Juuri mainitsemastasi syystä minäkin ymmärrän, että erilaista kohellusta tapahtuu jatkuvasti. Siinä ei ole mitään järkeä, silti käytännössä niin tapahtuu.
Meillä on silti näkemysero "hyväksyttävyydestä". Minusta muille vaarallinen kohellus ei ole hyväksyttävää, vaikka se ihmiselle luontaista onkin. Jos osaa oppia olemaan tappamatta ja syömättä naapureitaan, silloin voi myös oppia olemaan tappamatta heitä syömättäkin, jos vain haluaa oppia.
Liikenteeseen tämä palautuu siten, että koska kumpikin tiedämme, että sitä halua löytyy vain hyvin harvoilta, joudumme miettimään yhteiskunnan keinoja sellaisesn tärkeän asian pakottamiseksi, mitä ihmiset eivät luonnostaan näe tarpeelliseksi.
Ajokorttitutkinto toistettavaksi 5 - 10 vuoden välein, ja toisesta kerrasta eteenpäin EAK:lla kovennettuna, kiitos.
740 GLE: ”Meillä on silti näkemysero ”hyväksyttävyydestä”. Minusta muille vaarallinen kohellus ei ole hyväksyttävää, vaikka se ihmiselle luontaista onkin.
Veikkaan että näkemyseromme johtuu jälleen kerran siitä, että katsomme asiaa eri näkökulmista. Vaikka vaarallinen kohellus on se asia joka ihmisiä liikenteessä satuttaa, niin silti se kohellus on vain yksi lenkki tapahtumaketjussa, joka alkoi jostain muusta.
Mielestäni tämän tapahtumaketjun pistää liikkeelle ihmisen luontainen tapa ajatella asioita epäloogisesti, alitajunnan määräämällä tavalla. Jos haluaa muutosta tuon ketjun loppupään asioihin, pitää pyrkiä vaikuttamaan sen alkupään asioihin. Parhaana keinona tähän pidän sitä, että pyritään saamaan yhä suurempi osuus ihmisistä huomaamaan, miten ”eläimellisesti” juuri HÄN ITSE ajattelee. Muiden kohdallahan se on helppo huomata, mutta meille on yllättävän vaikeaa huomata mitä se vihjaa omasta ajattelustamme.
Tuollainen näkökulma mielestäni johtaa näkemyseroomme asioiden ”hyväksyttävyyksistä”. Käyttämässäni näkökulmassa minun hyväksymisilläni ei ole merkitystä, vaikka myönnänkin että paheksuntani ja hyväksymiseni pyrkivät jatkuvasti pintaan. Ei tämä näkökulma tunteita sammuta, tämä on vain yksi niistä asioista, joissa niitä ei mielestäni pidä kuunnella.
740 GLE: ”Liikenteeseen tämä palautuu siten, että koska kumpikin tiedämme, että sitä halua löytyy vain hyvin harvoilta, joudumme miettimään yhteiskunnan keinoja sellaisesn tärkeän asian pakottamiseksi, mitä ihmiset eivät luonnostaan näe tarpeelliseksi.”
Tässäkin meillä on vähän näkemyseroa. Minä en juurikaan mieti yhteiskunnan keinoja ihmisten pakottamiseksi toimiman liikenteessä vastoin heidän luontaisia tapojaan, vaan mietin ihmisten keinoja suostutella ja usein suorastaan huijata itsensä haluamaan toimia vastoin heidän luontaisia tapojaan.
Hienoa keskustelua useimmilta. Nyt rahani meni (varaston) rakentamiseen. Pyöräni hyötykäyttö jäisi nykyään kyllä alhaiseksi. Ajatuksissa on, mutta muutakin.
Kun ehdin, teen jotain outoa. Olen kylähullu.
GLE:llä on kokonaisuuden ymmärtämistä, kerrankin joku ilmaisee miten motolla oikeasti pitää ajaa..
Opettellaan ensin jarruttamaan. Samoin polkupyörällä.
(Vaimoni tuossa sanoi osaavansa, painoi pelkkää takajarrua? Hiljaa raivosin mielessäni, sillä se on ainoastaan hidastamista.)
Ai niin, kitinän poistamiseen jarrulevyissä käytettään menestyksekkäästi myös kuparirasvaa.
(WD, jätti Ed)
@Vital, tarkoitatko sitä kuparinväristä tahnaa, jota käytetään auton jarruosia kootessa liukutappeihin, jne? Ja ihanko sitä uskaltaa levyyn tai paloihin sipaista, ettei tule saman tien tehokkaista levyjarruista ABSit?
Yksi noviisi kysyy enemmän kuin asiantuntijat ehtivät vastata. Nyt seuraava ihmetyksen aihe tuli kesärenkaiden asennuksesta talvirenkaiden jälkeen.
Nimittäin käytettynä ostamassani maastopyörässä paikallaan olleet (Vittoria Barzo) nappularenkaat olivat vielä viime kesänä vanteelle asennettuna riittävällä tarkkuudella keskitettynä, siis ilman havaittavaa heittoa.
Talvirenkaiden jälkeen samat renkaat uudelleen asennettuani en vaan saanut renkaan heittoa pois useista yrityksistä huolimatta. Ongelmaksi jäi ns. selkäheitto, siis johonkin kohtaan pullahti aina "kupla", jonka kohdalla kulutuspinta oli muuta rengasta kauempana pyörän navasta. Tuo patti tuli aina eri kohtaan, ja sen näkee renkaan reunasta saakka, siis reuna kohoaa vanteen lukkoreunasta korkeammalle kuin muualla.
Kokeilin jo saippuoida renkaan reunan asentaessani, täyttää sisärenkaan normaaliin tapaan, työntää venttiilin sisärenkaan sisään, ja varalta myös päinvastoin lukita sen kaulusmutterilla paikalleen (jolloin patti pullahti toiseen kohtaan. Aloitin (ja lopetin) ulkorenkaan asennuksen venttiilin kohdalta, 90 astetta ja 180 astetta venttiilistä pois päin. Keskitin renkaan vanteelle huolella sormin painelemalla, ja silti paineistettaessa ilmaantui tuo patti. Ja sama peli etu- ja takarenkaan kanssa. Patti erottuu käsissä rengasta pyöriteltäessä selvästi, ja se on niin suuri, että sen tuntee nopeuden noustessa kovalla pinnalla 30 km/h tai yli ihan selvänä koko pyörän hytkymisenä. Ei sinänsä maasturissa mikään fataali vika, mutta jäi ihmetyttämään, mitä tapahtui?
Olisin pitänyt varmana, että rengas on hieman liian iso vanteelle, elleivät ne samat renkaat olisi vielä viime kesänä pyörineet samoilla vanteilla ihan nätisti.
Annoin periksi, ja hankin uudet renkaat (Conti X-King). Ongelmastani kuultuaan pyöräliikkeen selvästi ammattilainen asentaja arvasi jo pyöräni merkinkin, koska oli kokenut saman vanteen kanssa asennusongelmia. Hän sanoikin, että asentamisen tarkkuusvaatimus on Bontrager Mustangin ominaisuus.
Uusia renkaita asentaessani huomasinkin hänen mainitsemansa ongelman, koska vanteen muoto ei varsinaisesti "houkuttele" renkaan reunaa nousemaan vanteen lukkoreunaan, vaan se pitää siihen pakottaa reilulla maasturille ihan käyttökelvottoman suurella paineella. Tämä ongelma on siis päinvastainen kuin vanhojen renkaiden kanssa kokemani, eli rengas ei tosiaan "nouse" vanteelle kunnolla ennen renkaan sivussa kerrottua maksimipainetta 4.5 bar.
Nyt pyörii hyvin, ja karkeakuvioisen 29 x 2.25 vaihtuessa hieman matalanappulaisempaan 29 x 2.20 kokoon tuntuu rullaus soratiellä ja polulla kevyemmältä sekä nopeusmittarin että perstuntuman perusteella. Tätä etua en toki saa ilmaiseksi, vaan mäennousukykyni heikkeni havaittavasti. Aiemmin vain pienin 1-vaihde oli minulle turha, koska tekniikkani ei riittänyt sitä vaativaan nousuun, vaan joko suditin tai keulitin homman pilalle. Nyt tuntuu takapyörä sutaisevan kakkosella ja rajatapauksissa ehkä jopa kolmosellakin. Vaikka olisin loppuikäni amatööripyöräilijä, niin nykyisillä asetuksilla minulla on paremmat mahdollisuudet seurata pyöräilyä vakavasti harrastavien poikieni mukana pidemmillekin maisemareissuille, kunhan odottavat minun taluttavan pahimmat paikat ylös. Syötteen reittien lisäksi on tarkoitus käydä Hossan kansallispuistossa pyöräretkellä.
Pyörä on siis kunnossa ja kaikki hyvin, mutta ihmetyttää, mitä noille vanhoille renkaille tapahtui? Onko kuinka yleistä, että paljon ajettu ja muutamaan kertaan pois vanteelta käytetty rengas venyy niin paljon, ettei enää asetu vanteelle oikein?
Itse olen paininut saman ongelman kanssa. Bontragerin vanteet minullakin vielä toistaiseksi on (AT-850), kun en parempia ole raskinut hankkia. Syy renkaan heittoon oli kuitenkin väärässä kesä/talvisäilytyksessä. En muista, oliko ongelma kesä- vai talvirenkaissa, mutta säilytin joskus renkaita seinällä olevassa koukussa ripustettuna. Tuo ilmeisesti venytti renkaat soikeaksi. Ongelma tosin ei ollut lopullinen, koska vähitellen renkaista tuli pyöreät. Teinkin varastoon renkaan kokoisen hyllytason, jossa renkaat makaa. Se on poistanut ongelmat. Toki joillain renkailla silti joskus tahtoo olla pientä ongelmaa vanteelle nousun kanssa, mutta saippuavesi ja renkaasta riippuen 4...6 bar paine on siihen auttanut.
Tällä hetkellä säilytyksen suurin ongelma on lämpötila. Eristämätön varasto kuumenee näillä keleillä turhan paljon ja se tuskin edistää renkaan säilyvyyttä.
Minä pelaan varman päälle, ei ole ongelmia renkaanvaihdon vuoksi kun ajan edelleen talvirenkailla. Nastoitetuilla. Jalankulkijat osaa siirtyä reunaan kun rapina kuuluu jo kaukaa.
740 GLE ei sitä norrmi kuparirasvaa jarrulevyihin, tulee tosiaan Absit. En löytänyt mitä se on.
Pyörässäsi on niin hienot jarrut, että olisin hyvin varovainen. Antaisin jarrujen tosiaan ”törähdellä”, tietävät ainakin karhut väistellä.
(Niin on aikuisella pojallanikin, ensikertoja kunnolla kokeillessaan uutta fillariaan, lensi alamäessä tangon yli ympäri.)
Nyt hän etsii talvipyöräksi läski sähköpyörää. Itsekin sellaista harkinneena, en harkitse enää. Ovatko tosiaan niin uskomattoman raskaita, että samalla akkuteholla kantama puolittuu, sitähän joutuu meikäkäläisen nykykunnolla taluttamaan ilman virtaa?!
Jarrujen rasvauksen tarkoitus on kai estää palojen ja sylinterien jumittaminen ja kosteana kiljuvissa levyissä ei ole kyse jumiutuvista jarruista. Kyse on yleisestä ongelmasta, johon en tiedä kenenkään keksineen ratkaisua. Tällöin kuparirasvakaan tuskin auttaa.
Läskin raskaus riippuu ajoalustasta. Pehmeässä se on todennököisesti kevyempi kuin kapeammalla renkaalla varustettu pyörä, kovalla pohjalla raskaampi. Jos jätetään laskuista joku Fat-Jopo yms. sarjan pyörät, läskin raskaus ei ole maasturiin verrattuna suurin ongelma. Sillä vain ajetaan pykälää pienemmällä vaihteella kuin tavallisella maasturilla. Itse koen läskin olevan liian tunnoton ja tylsä pyörä asfaltilla ajamiseen. Tosin nastoilla en ole ajanut, yleensä niiden rullausominaisuudet on kamalat. Läskin nappularenkaat ulvoo kovalla pohjalla epämiellyttävästi, joten renkaat ainakin menisi vaihtoon ja se ei läskissä ihan halpaa puuhaa olekaan.
Tavallisella 2,2" renkailla selviää talvesta hienosti. Siksi jäykkäperäinen tai täysjäykkä maasturi olisi minun valintani talvikäyttöön, jossa myös huonokuntoisia teitä pitää ajella. Jos voi valita päivät, jolloin ajaa, ottaisin krossarin.
Talvella akun riittävyyteen vaikuttaa luultavasti myös lämpötila. Millaisen vertailun tuloksena epäilet kantaman puolittuvan?
Autoilun alkuaikoina kolareita sattui paljon. Pian keksittiin laittaa tiehen keskiviiva, ja kolarit vähenivät. Kevyen liikenteen väylillä tätä keksintöä näkee vain harvoin. Lisäksi se ei toimi pyöräilyssä yhtä hyvin kuin autoilussa: Se, että oma rengas on viivan oikealla puolella, ei vielä tarkoita että pyörä on kokonaan omalla kaistalla.
Kevyen liikenteen väylällä voisi tiemerkinnöin erottaa jalankulku- ja pyöräilyalueet. Lisäksi eri kaista kumpaankin suuntaan, ja pyöräilykaistojen väliin demilitarisoitu vyöhyke. Näin turvallisuus paranee, tai ainakin se käy ilmeiseksi että valtaosalle väyliä ei tuollaisia merkintöjä voi tehdä koska väylän leveys ei riitä.
Olen joskus joutunut ajamaan Helsingin kehätietä ruuhka-aikaan. Aika ampiaisina siellä ajettiin. Työmakapyöräilijälläkin on joskus kiire. Liikenteessä kiirehtiminen on mielestäni kulkutavasta riippumaton ongelma. Oireet voivat pahentua, jos samalla kapealla väylällä
on jalankulkijoita ja pyöräilijöitä.
Kun autolla menee uuteen paikkaan, reitti on usein hyvin selvä. Sen sijaan pyöräillessä tilanne on usein hyvin epäselvä, ainakin esikaupunkialueella missä kevyelle liikenteelle on omia väyliään. Lain puolesta asia voi olla yksinkertainen, mutta maastossa ei: Mitään merkkiä ei näy mailla halmeilla. Arkijärki sanoo, että tien rakenteellisesti eriytetty osa on ajateltu kevyen liikenteen väyläksi, mutta liikennemerkittömänä se pitää tulkita jalkakäytäväksi. Sitten autoilija kirjoilee väärässä paikassa ajavaa pyöräilijää. Jos arvaan väärin toiseen suuntaan, jalankulkija valittaa ohjuksesta. Jos ei tiedä miten kohteeseen pääsee, on helpompi turvautua autoon. Usein liikennemerkit sijoitetaankin siten, että ne näkyvät auton ajokaistalle hyvin, muualle huonommin.
Maali on halpaa, lisäliikennemerkitkin melko halpoja. Jalkakäytävän ja pyöriten erottaminen ja pyörätien leventäminen on jo kalliimpaa, mutta sekin voi olla halpaa baanojen rakenteluun verrattuna.
Jos vielä pyörän saisi aina ottaa bussiin, junaan, ratkikkaan ja metroon, niin polkupyrän käyttösäde PK-seudulla kasvaisi mahtavaksi. Koska pyörä ei ole vaihetoehto autolle koko Suomessa, erityisesti PK-seudun ja muidenkin kaupunkien pitää niellä leijonaosa Suomen haaveilemasta autoilun vähentämisestä.
Herbert: Maantiellä maantiepyörä on vain nautittavin pyörätyyppi. Se vastaa herkästi sekä ohjaukseen että polkemiseen.
Totta kai!
Lasteni kisasääntöjen rajamaille tai jopa niiden alle kevennettyjä maantieraasereita sormenvahvuisilla renkailla välillä kokeillessa tulee hurja elämys siitä, kuinka vaivattomasti ja kuinka kovaa polkupyörä voi kulkea. Ei sitä käsitä ennen kuin kokeilee. Kummallakin on erikseen työmatkarukki, jolla poljetaan arkiajoja, koska itse osista koottua hiilikuituraaseria ei mihinkään työpaikan pyörätelineeseen jätetä. Hienot pyörät otetaan tallista ulos vain lenkille, minkä jälkeen ne palaavat saman tien talliin turvaan.
Ymmärrän hyvin näidenkin viehätyksen, koska minäkin amatöörinä tunnen niiden ylivoimaisen paremmuuden omaani verrattuna. Mutta minulle pyöräily ei ole näin totista yritystä uusiin ennätyksiin, joten 500 € budjetti riittää hyvin minun pyörääni, vaikka tiedänkin että rahalla saisi parempaa.
Jaakko: Siksi minä haluan painottaa sähköavusteisten ihan vaan citypyörien merkitystä ihmisten hyvinvointia ajatellen.
Tästä ei nähdäkseni ole kukaan ollutkaan eri mieltä, nyt kun esität asiasi muulla tavoin pyöräileviä ivaamatta.
Jaakko: muttamuut kelviellä liikkuvat huomioiden ja niiden nopeuteen oman vaihtinne sopeuttaen.
Oma tavaramerkkini kaikessa ajossa on: muiden ajamiseen en voi vaikuttaa, joten turvallisuuteni vuoksi säädän omaa ajamistani. Kaikki ne on väistettävä juridisesta vastuusta riippumatta.
Jaakko: Olisin lisäksi toivonut, että myös vähempivaraisille olisi annettu tukea sähköavusteisen pyörän hankintaan, työmatkakustannuksissa säästääkseen.
Tästä olen edelleen eri mieltä. Valtion tehtävä on rakentaa infrastruktuuri, mukaanlukien tiet ja pyörätiet, mutta se jolla on jonnekin asiaa ostakoon joko matkalippunsa tai kulkuvälineensä itse.
Jos raha on tarkalla, silloin on hyvä muistaa, että moottorittoman polkupyörän saa halvemmalla kuin moottorillisen. Vaikka hinta olisikin sama, moottorittoman laatu on todennäköisesti paremmalla tasolla. Moottorittoman pyörän ostaja saa siis rahalleen enemmän vastinetta, sekä toimivamman pyörän että enemmän harjoitusta.
Loogisesti vastustan myös kaikkia sähköautojen hankintatukia. Alhaisten päästöjen tuoma pieni autovero ja ajoneuvovero riittäköön motivaattoriksi. Ellei sähköauto kelpaa tuolla porkkanalla, niin sitten se ei ole vielä valmis.
Herbert: Maantiellä maantiepyörä on vain nautittavin pyörätyyppi.
Tuo oli puolestaan NHB:n kommentti, mutta hällä väliä.
Mutta minulle pyöräily ei ole näin totista yritystä uusiin ennätyksiin, joten 500 € budjetti riittää hyvin minun pyörääni, vaikka tiedänkin että rahalla saisi parempaa.
Itseään vastaan kilpaillessa tuntuisi aika hölmöltä, jos tulokset paranisi kalustoa vaihtamalla. Ajomukavuus ja tekniikan toimivuus määrää minulla laadun määrän. Siksi oma maantiepyöräni (krossari) on kaukana kevyestä ja nopeasta pyörästä. Sen sijaan sillä tulee viikon ruokaostokset kotiin kiekot suorana samoin kuin pärjään perheen päiväretkillä sorateilläkin retkitavarat tarakalla.
Sinähän nimenomaan käyt ahnaasti persoonaan kiinni, jos jokin tarpeet tai mielipiteet eroavat omistasi. Värikäs kielenkäyttö on tuosta kaukana. Itse käyttäisin adjektiivia moukkamainen.
Silloin kun itse olen enemmän kommutoinut pyörällä, niin ajansäästön vuoksi olen yhdistänyt työmatkailun, kuntoilun ja nautiskelun, vaikka vähän oudolta se on tuntunutkin sovitella tasokasta hiilikuitupyörää työpaikan pyörätelineeseen. Muutoin en oikein saisi aikaiseksi 100-200 kilometrin lenkkejä työpäivisin.
Jaakko: "Ja sen muun massan liikkumisesta ja edes (rapa)kunnon pienikin parannus on se pyöräilyn lisäämistoiveen juju …joka monet pyöräilyn kovat harrastajat ja kilpailijat ovat jättäneet huomiotta."
En ole huomannut, että tuollainen toive olisi jätetty huomiotta. Voidaan kyllä keskustella monista eri asioista, mutta yhdestä keskusteleminen ei sulje pois toista. Aivan kuten ylinopeudesta keskustelu ei ota kantaa rattijuoppouden merkitykseen.
Siksi minä haluan painottaa sähköavusteisten ihan vaan citypyörien merkitystä ihmisten hyvinvointia ajatellen.
Minä haluan painottaa pyöräilyn lisäämisen merkitystä riippumatta siitä, millaisella kalustolla tai kuntopohjalla ajetaan.
Olisin lisäksi toivonut, että myös vähempivaraisille olisi annettu tukea sähköavusteisen pyörän hankintaan, työmatkakustannuksissa säästääkseen.
Minä en osaa sanoa, olisiko tuki jossain muodossa ollut hyvä vai huono asia tavoitteen saavuttamisen kannalta. Siksi en tukiesitystä moittinut. Olennaista on, että Bernerillä on edes yritystä tehdä asioita, joilla asetettuihin tavoitteisiin pyritään.
Vähävaraisuus ei ole tässä asiassa jutun juoni. Työmatkaliikenteessä henkilöautoillaan on pääosin sen verran ostovoimaista kansaa, että halutessaan voisivat pyörän ostaa (ellei sopivaa pyörää entuudestaan jo ole), jos haluaisivat osan matkoista kulkea auton sijaan pyörällä. Massoistahan oli kyse, ei sosiaalipolitiikasta. Ja kun 740 GLE:n tavoin 500 euron hybridilläkin voi ajaa ja autoilu on tunnetusti kallista, luulisi vähävaraistenkin olevan sen verran laskutaitoista porukkaa, että tajuaisivat tämän yhtälön. Mutta silti joka päivä työmatkaliikenteen aikoihin autojonot kasvaa. Tuosta merkittävä osa perustuu pyöräiltävän matkan päässä olevien autoilijoiden liikkumistarpeen valintoihin.
Mutta sitäkään ei vannoutuneet maastopyörä, ym HARRASTAJAT suvainneet, vaan nostattivat kovan älämölön vastustaakseen.
Minusta esitys torpattiin ihan muiden kuin vannoutuneiden maastopyörä- yms. harrastajien toimesta. Eniten kritiikkiä harrastajissa herätti kiinteä tukimuoto, joka olisi suosinut rihkamaa (kannattaako köyhän ostaa halpaa?). Ostohintaan suhteutettunakaan tuki ei silti päättäjille kelvannut. Vihreitä lukuunottamatta päättäjät eivät ole profiloituneet pyöräilijöinä ja vihreät ei mielestäni tukea kritisoineet.
Herbert: Mustat peilipintaiset ja fotokromiset ajolaskitkin antaa aika pro-vaikutelman
Suojaavatko nuo oikeasti viimalta ja metsässä myös oksilta? Noita ei taida voida käyttää silmälasien kanssa, vai kuinka?
Itsellä ollut harkinnassa integroidulla suojalasilla varustettu kypärä. Pystyn ajoasentoni ja vähäisen pyöräilyharrastukseni vuoksi en ole pyörällä kovin nopea, mutta muissa lajeissa olen sen verran rymypelle, että maasturilla saattaisi silmälaseja parempi suojaus olla paikallaan?
Lasit on Oakley Radarlock. Maantieajossa ne suojaa hyvin viimalta ja varmaan metsässä myös oksiltakin. Aina en maastossa niitä käytä. Ajonopeudet on siellä pääosin alhaiset, joten viimalta ei silmiä tarvitse suojata. Lievää huurtumisongelmaa hikoilun myötä on, jos vauhti putoaa esim. ylämäessä.
Silmälasien kanssa niitä ei voi käyttää, mutta ne voi tilata vahvuuksilla. Pimeässä linssit eivät ole täysin kirkkaat, mutta ainakaan tiellä asiasta ei ole haittaa, kun on kelvollinen teho ajovalossa. Pakkanen tuntuu myös hiukan tummentavan lasia. Oakleyllä on kyllä laaja valikoima erilaisia linssejä, joten valon määrän mukaan tummentuva musta fotokromi ei ole ainoa vaihtoehto.
Käytän samoja laseja myös hiihdossa silloin, kun on tarve aurinkolaseille. Satunnaiset päivät laskettelurinteessäkin menee noilla.
Jälleen kerran hyvä video Velogilla:
http://www.velogi.com/2018/05/pyoralla-kauppaan-pyorailyviikko-tampere.html
Miksiköhän Tekniikan Maailmalla ei ole joukkuetta Kilometrikisassa?
https://www.kilometrikisa.fi/
Ellen olisi oman työpaikan joukkueessa, värväisin 740 GLE:n, Jaakon ja TeeCeen mukaan TM:n haastamiseen.
Hyvä idea, vaikka minä olisinkin oikeassa pyöräilyjoukkueessa rasite vähine kilometreineni. Ei minulla tullut viime vuonna kuin reilut 500, mutta tämän kesän tavoite on toki tuplata se. Katsotaan miten menee, ennen kuin sitoudun tuplaamaan myös ensi kesän?
Mutta olen itsekin miettinyt mahdollisuutta osallistua johonkin "muut osallistujat" joukkueeseen, johon kehtaisin mennä mukaan olematta rasitteena ahkerammille polkijoille. Saisi kotikaupungin lukemia parannetuksi kaupunkikisassa.
TeeCee: ”ei pidä luottaa omaan mielipiteeseensä oman suorittamisensa tasosta”
740 GLE: ”Samaa mieltä. Juuri tästä syystä minun onkin vaikea ymmärtää vastahakoista suhtautumistasti EAK:hon, josta keskustelimme jo vuosia sitten.
Jos turvallisuushakuinen kuljettaja tietää ettei ole täydellinen ja tietää oman arvionsa omasta tasosta epävarmaksi ja todennäköisesti optimistiseksi, mikä häntä pidättelee hankkimasta asiantuntija-arviota ja ennen kaikkea palautetta omasta ajamisestaan?
En suhtaudu vastahakoisesti EAK:hon, olen sanonut sitä hyväksi asiaksi. Olen vain sitä mieltä, että ihmisten kannattaisi huomata mikä esimerkiksi tuollaisen EAK:n varsinainen pointti on, ja kopioida havaintonsa yleiseen käyttöön. Tarkoitan sellaisia havaintoja kuin että jos ihminen kerää itselleen kuljettajana vääriä ajotapoja, hän kerää läpi elämänsä vääriä tapoja kaikessa muussakin. Ja jos ulkopuolinen asiantuntija kerran voi osoitella meille niitä vääriä pinttyneitä tapoja, niin niitä voi huomata itsekin jos asettautuu ulkopuolisen tarkkailijan asemaan. Ja jos on hoksannut nuo asiat, pitäisi olla hiukan helpompaa hoksata sekin, miten paljon ajatteluamme ja sitä kautta tekojamme ohjaavat loogisen harkinnan sijasta tavat, joita ei huomaa, eikä siksi asettaa alttiiksi kriittiselle arvioinnille.
Siinä missä kuskille tulee mieleen että EAK voisi auttaa huomaamaan mitä kaikkea väärää on tullut kerättyä ajotapoihin, hänelle voisi tulla mieleen myös että ajotavat muodostuvat täsmälleen samojen aivotoimintojen tuloksena kuin kaikki muutkin tavat. Siinä missä EAK-opettajan huomautus liian varovasti aloitetusta jarrutuksesta otetaan vastaan kiitollisena, pitäisi ottaa vastaan kiitollisena myös esimerkiksi aivotutkimuksen havainnot ihmisten tyypillisistä ajatusvirheistä. Siinä missä ihminen pyrkii tietoisesti eroon väärästä jarrutustekniikastaan, hän voisi pyrkiä vähentämään myös ajatusvirheitten vaikutuksia ajatteluunsa.
TeeCee: Tietämättömyys on erinomainen alibi tietämättömän itsensä kannalta.
740 GLE: ”Tätä yritetään käyttää alibina, vaikka todellisuudesa kyse taitaa ollakin defenssistä?”
Vaikea sanoa koska kyse on defenssistä ja koska ihan vaan tavallisesta tietämättömyydestä, ajattelemattomuudesta tai ajattelun haasteellisuudesta. Siksi puhuin siitä, miten se tietämätön asian ITSE kokee. Muiden ihmisten ja yhteiskunnan kannalta kaikki syyt ovat huonoja, mutta niille, jotka niitä huonoja syitä aivoissaan hellivät ( =joka ikinen ihminen) omat syyt ovat asioita joita pyritään säilyttämään ja puolustamaan henkeen ja vereen. Tästä puolustelemisesta muodostuu varmaan suurin osa tällaisten palstojenkin teksteistä.
740 GLE: ” Päteekö mielestäsi sama periaate myös lentämiseen, laskuvarjohyppyyn, metsästykseen isokaliberisella kiväärillä ja laitesukellukseen? Vastaa mieluimmin siihen tai niihin kohtiin, joita et harrasta itse?
Pätee, koska puhuin nimenomaan siitä miten ihminen itse asian kokee. Olen monessa keskustelussa toistellut näkökulman tärkeyttä asioita ajatellessa. Näitä asioita miettivät ihmiset, yksilöt, ja ihmisaivot luovat oman maailmansa, joka eroaa jokaisen toisen ihmisen aivojen maailmasta, ja mikä oleellisinta, se eroaa jokaisella myös todellisuudesta.
Esimerkiksi tässä tapauksessa päädymme täysin eri linjoille koska tarkastelemme samaa asiaa eri näkökulmista. Sinä puhut siitä miten asioiden pitäisi ihannemaailmassa olla, minä puhun siitä miten ihmiset itse näkevät oman tietämättömyytensä. Olet aivan oikeassa siinä että tietämättömyys ei saisi olla syy ottaa laittomia lisäriskejä liikenteessä, mutta minä olen myös oikeassa sanoessani että ihmisten mielestä oma mielipide on erinomainen syy tehdä liikenteessä kaikenlaista, mikä lisää liikenteen uhrimäärää.
Tämän vuoksi olen aiemmissa keskusteluissamme puhunut niin paljon siitä, miten tärkeää on noudattaa liikenteen sääntöjä niin tarkasti kuin pystyy, vaikka itse tietäsikin että niitä voi sopivissa tilanteissa rikkoa vaaratta. Kaikki ovat täysin varmoja että tietävät ne sopivat tilanteet.
OK, luulen että näen pisteesi, joka on tietenkin hyvin inhimillinen ja valitettavasti aivan totta. Tietämättömyys ei kuitenkaan poista vastuuta oikeudessakaan, koska omien tekojen seuraukset olisi pitänyt ymmärtää.
En silti hyväksy laskuvarjohyppyä, sukeltamista, järeällä metsästysaseella ammuskelua enkä ajoneuvon kuljettamista asenteiden ja tuntemuksien pohjalta. Olettaisin muuten, että suurin osa meistä asiaa tuntemattomista kokee laskuvarjohypyn, sukelluksen ja ampumisen luonnostaan niin vaarallisena, ettei mihinkään niistä ole syytä ryhtyä perehtymättä asiaan, mutta ehkä peilasin tässä vain omaa arkuuttani? Tavoittelin tällä sitä, että usein toistuvan rutiinin riskitasoa yleensä vähätellään ja itselle oudon lajin riskejä pelätään korostuneesti. Ihmisen oma käsitys riskitasosta ei siis ole kovin laadukas, vaan lähestulkoon mielipide.
Näitkö itse omassa vastauksessasi tätä puolta lainkaan? Eikö sinua pelottaisi hypätä lentokoneesta reppu selässä? Minä voin tulla Kemoran pääsuoran jarrumerkilleni kahtasataa eturengas ABSin rajoilla hennosti viheltäen, mutta vakaasti lentävästä lentokoneesta en suostu poistumaan. Hyppään laskuvarjolla vain palavasta koneesta sitten kun kaikki muut toimintamallit ovat vielä varmemmin tuhoon johtavia. Ei tässäkään riskianalyysissäni ole mitään realismia takana, mutta siltä minusta tuntuu. Tämä kysymys ei tietenkään toimi sinulle, jos olet laskuvarjoharrastaja, joka ymmärtää mitä on tekemässä.
Se on tietenkin reaalimaailmaa, että läheskään aina (vai ei juuri koskaan?) oma tietämättömyys ei kortin saanutta kuljettajaa itseään enää vaivaa. Olen spekuloinut jo vuosia sitten ajoittain uusittavalla kuljettajatutkinnolla, ja siitä ensimmäisestä ajokortin ansaitsevasta tutkinnosta vaikkapa EAK- ja talouspainotteiden osalta tiukemmin vaatimuksin. (jälkimmäinen ei ole viherpiippoiluani, vaan nykyajan muotisanoihin kätkettyä liikenteen sujuvuutta. Polttoaineen säästö on collateral benefit)
On täysin inhimillistä, että tutkinnon jälkeen ajokorttia pidetään kansalaisoikeutena. Valitettavasti se ei pakota oppimaan ajotutkinnon jälkeen enää ikinä mitään, joten vaarallisetkin väärät käsitykset jäävät voimaan. Kuljettajalla itsellään ei ole realistista käsitysta oman tekemisensä tasosta, koska sitä ei kukaan hänelle pakota.
Kilometrikisa:
https://www.kilometrikisa.fi/
Sopiva amatööritiimi löytyi, joten mukana ollaan!
740 GLE: ” Aikuisen pitää ymmärtää noiden edellä mainittujen lisäksi myös liikkuvat ajoneuvot riskiksi. Tietämättömyyteen ei voi vedota, ellei reagoi riskiin, josta tietämätöntä teeskentelevälle on kerrottu viikottain koko hänen lukutaitoisen elämänsä ajan. Tämä riskinottovalmius ei ole tietämättömyyttä, vaan oma valinta.
Ymmärtäminen on mielenkiintoinen asia. Meidän ymmärrykseksi kutsumamme käsite on aina sekoitus tietoa, logiikkaa ja tunteita, ja noiden suhteet vaihtelevat sattumanvaraisesti hetkestä toiseen. Myös kunkin henkilökohtainen käsitys tiedosta ja logiikasta vaihtelee muiden vastaaviin verrattuna, ja hyvin harva tuntuu käsittelevän tietoa ja logiikkaa sen mukaan, mitä nuo sanat suomenkielessä määritelmän mukaan tarkoittavat.
Tuosta seuraa, että (myös) riskejä koskevat päätökset ovat aika epäloogisia. Lisäksi ihminen tottuu riskiin nopeasti, joten omat päätökset sen suhteen alkavat tuntua turhan tiukkapipoisilta, jolloin riskitaso nousee ilman eri päätöstä. Tällainen päätöksentekoprosessi tuntuu ajattelijasta itsestään loogiselta, vaikka se käytännössä ei ole päätöksentekoa ollenkaan.
Tuollaisten syiden vuoksi olen nykyään sitä mieltä, että ihmiset eivät vetoa riskejä koskevissa päätöksissään tietämättömyyteensä, vaan tietoonsa. Jos tämä palsta on minulle jotain opettanut niin sen, että meillä kaikilla on aina vankka ”tieto” omien mielipiteittemme ja niiden perusteiden oikeellisuudesta riippumatta siitä, millaisesta sekoilusta oikeasti on kysymys.
Olen eri mieltä myös siitä, että tuollainen riskinotto olisi oma valinta. Minusta asia menee niin päin, että tuollaisesta ihmiselle luontaisesta ajattelutavasta irti rimpuilu on oma valinta. Perimäämme kirjoitettu perusteeton luotto omaan loogisuuteen ja tietämykseen on niin vahva, että en pidä sen varassa tehtyjä valintoja oikeina valintoina. Ihmisen oman harkinnan mukaan oma harkinta pelaa hienosti, ja ihminen itse tietää omat tietonsa oikeiksi, eikä huomaa tuossa mitään ongelmaa, koska ei tule ajatelleeksi sitä.
740 GLE: ”En silti hyväksy laskuvarjohyppyä, sukeltamista, järeällä metsästysaseella ammuskelua enkä ajoneuvon kuljettamista asenteiden ja tuntemuksien pohjalta.”
Itse sanoisin, että en hyväksy tuota mielelläni, mutta koska pidän tosiasiana että ihminen tekee melkein kaiken tuntemuksiensa pohjalta, se on vaan pakko hyväksyä.
740 GLE: ”Olettaisin muuten, että suurin osa meistä asiaa tuntemattomista kokee laskuvarjohypyn, sukelluksen ja ampumisen luonnostaan niin vaarallisena, ettei mihinkään niistä ole syytä ryhtyä perehtymättä asiaan, mutta ehkä peilasin tässä vain omaa arkuuttani?”
Sanoisin tuota viisaaksi asenteeksi. Oma asenteeni ei ole yhtä viisas, minua on pidätellyt laskuvarjohypystä vain se, että minua ei lasketa hyppäämään omin päin. Pitää mennä kurssille tai hypätä tandemina. Tällaisen asenteeni vuoksi saan olla tarkkana kuinka paljon päästän todellisia mielipiteitäni mukaan päätöksentekoon tärkeissä asioissa.
TeeCee:Itse sanoisin, että en hyväksy tuota mielelläni, mutta koska pidän tosiasiana että ihminen tekee melkein kaiken tuntemuksiensa pohjalta, se on vaan pakko hyväksyä.
Juuri mainitsemastasi syystä minäkin ymmärrän, että erilaista kohellusta tapahtuu jatkuvasti. Siinä ei ole mitään järkeä, silti käytännössä niin tapahtuu.
Meillä on silti näkemysero "hyväksyttävyydestä". Minusta muille vaarallinen kohellus ei ole hyväksyttävää, vaikka se ihmiselle luontaista onkin. Jos osaa oppia olemaan tappamatta ja syömättä naapureitaan, silloin voi myös oppia olemaan tappamatta heitä syömättäkin, jos vain haluaa oppia.
Liikenteeseen tämä palautuu siten, että koska kumpikin tiedämme, että sitä halua löytyy vain hyvin harvoilta, joudumme miettimään yhteiskunnan keinoja sellaisesn tärkeän asian pakottamiseksi, mitä ihmiset eivät luonnostaan näe tarpeelliseksi.
Ajokorttitutkinto toistettavaksi 5 - 10 vuoden välein, ja toisesta kerrasta eteenpäin EAK:lla kovennettuna, kiitos.
740 GLE: ”Meillä on silti näkemysero ”hyväksyttävyydestä”. Minusta muille vaarallinen kohellus ei ole hyväksyttävää, vaikka se ihmiselle luontaista onkin.
Veikkaan että näkemyseromme johtuu jälleen kerran siitä, että katsomme asiaa eri näkökulmista. Vaikka vaarallinen kohellus on se asia joka ihmisiä liikenteessä satuttaa, niin silti se kohellus on vain yksi lenkki tapahtumaketjussa, joka alkoi jostain muusta.
Mielestäni tämän tapahtumaketjun pistää liikkeelle ihmisen luontainen tapa ajatella asioita epäloogisesti, alitajunnan määräämällä tavalla. Jos haluaa muutosta tuon ketjun loppupään asioihin, pitää pyrkiä vaikuttamaan sen alkupään asioihin. Parhaana keinona tähän pidän sitä, että pyritään saamaan yhä suurempi osuus ihmisistä huomaamaan, miten ”eläimellisesti” juuri HÄN ITSE ajattelee. Muiden kohdallahan se on helppo huomata, mutta meille on yllättävän vaikeaa huomata mitä se vihjaa omasta ajattelustamme.
Tuollainen näkökulma mielestäni johtaa näkemyseroomme asioiden ”hyväksyttävyyksistä”. Käyttämässäni näkökulmassa minun hyväksymisilläni ei ole merkitystä, vaikka myönnänkin että paheksuntani ja hyväksymiseni pyrkivät jatkuvasti pintaan. Ei tämä näkökulma tunteita sammuta, tämä on vain yksi niistä asioista, joissa niitä ei mielestäni pidä kuunnella.
740 GLE: ”Liikenteeseen tämä palautuu siten, että koska kumpikin tiedämme, että sitä halua löytyy vain hyvin harvoilta, joudumme miettimään yhteiskunnan keinoja sellaisesn tärkeän asian pakottamiseksi, mitä ihmiset eivät luonnostaan näe tarpeelliseksi.”
Tässäkin meillä on vähän näkemyseroa. Minä en juurikaan mieti yhteiskunnan keinoja ihmisten pakottamiseksi toimiman liikenteessä vastoin heidän luontaisia tapojaan, vaan mietin ihmisten keinoja suostutella ja usein suorastaan huijata itsensä haluamaan toimia vastoin heidän luontaisia tapojaan.
Hienoa keskustelua useimmilta. Nyt rahani meni (varaston) rakentamiseen. Pyöräni hyötykäyttö jäisi nykyään kyllä alhaiseksi. Ajatuksissa on, mutta muutakin.
Kun ehdin, teen jotain outoa. Olen kylähullu.
GLE:llä on kokonaisuuden ymmärtämistä, kerrankin joku ilmaisee miten motolla oikeasti pitää ajaa..
Opettellaan ensin jarruttamaan. Samoin polkupyörällä.
(Vaimoni tuossa sanoi osaavansa, painoi pelkkää takajarrua? Hiljaa raivosin mielessäni, sillä se on ainoastaan hidastamista.)
Ai niin, kitinän poistamiseen jarrulevyissä käytettään menestyksekkäästi myös kuparirasvaa.
(WD, jätti Ed)
@Vital, tarkoitatko sitä kuparinväristä tahnaa, jota käytetään auton jarruosia kootessa liukutappeihin, jne? Ja ihanko sitä uskaltaa levyyn tai paloihin sipaista, ettei tule saman tien tehokkaista levyjarruista ABSit?
Yksi noviisi kysyy enemmän kuin asiantuntijat ehtivät vastata. Nyt seuraava ihmetyksen aihe tuli kesärenkaiden asennuksesta talvirenkaiden jälkeen.
Nimittäin käytettynä ostamassani maastopyörässä paikallaan olleet (Vittoria Barzo) nappularenkaat olivat vielä viime kesänä vanteelle asennettuna riittävällä tarkkuudella keskitettynä, siis ilman havaittavaa heittoa.
Talvirenkaiden jälkeen samat renkaat uudelleen asennettuani en vaan saanut renkaan heittoa pois useista yrityksistä huolimatta. Ongelmaksi jäi ns. selkäheitto, siis johonkin kohtaan pullahti aina "kupla", jonka kohdalla kulutuspinta oli muuta rengasta kauempana pyörän navasta. Tuo patti tuli aina eri kohtaan, ja sen näkee renkaan reunasta saakka, siis reuna kohoaa vanteen lukkoreunasta korkeammalle kuin muualla.
Kokeilin jo saippuoida renkaan reunan asentaessani, täyttää sisärenkaan normaaliin tapaan, työntää venttiilin sisärenkaan sisään, ja varalta myös päinvastoin lukita sen kaulusmutterilla paikalleen (jolloin patti pullahti toiseen kohtaan. Aloitin (ja lopetin) ulkorenkaan asennuksen venttiilin kohdalta, 90 astetta ja 180 astetta venttiilistä pois päin. Keskitin renkaan vanteelle huolella sormin painelemalla, ja silti paineistettaessa ilmaantui tuo patti. Ja sama peli etu- ja takarenkaan kanssa. Patti erottuu käsissä rengasta pyöriteltäessä selvästi, ja se on niin suuri, että sen tuntee nopeuden noustessa kovalla pinnalla 30 km/h tai yli ihan selvänä koko pyörän hytkymisenä. Ei sinänsä maasturissa mikään fataali vika, mutta jäi ihmetyttämään, mitä tapahtui?
Olisin pitänyt varmana, että rengas on hieman liian iso vanteelle, elleivät ne samat renkaat olisi vielä viime kesänä pyörineet samoilla vanteilla ihan nätisti.
Annoin periksi, ja hankin uudet renkaat (Conti X-King). Ongelmastani kuultuaan pyöräliikkeen selvästi ammattilainen asentaja arvasi jo pyöräni merkinkin, koska oli kokenut saman vanteen kanssa asennusongelmia. Hän sanoikin, että asentamisen tarkkuusvaatimus on Bontrager Mustangin ominaisuus.
Uusia renkaita asentaessani huomasinkin hänen mainitsemansa ongelman, koska vanteen muoto ei varsinaisesti "houkuttele" renkaan reunaa nousemaan vanteen lukkoreunaan, vaan se pitää siihen pakottaa reilulla maasturille ihan käyttökelvottoman suurella paineella. Tämä ongelma on siis päinvastainen kuin vanhojen renkaiden kanssa kokemani, eli rengas ei tosiaan "nouse" vanteelle kunnolla ennen renkaan sivussa kerrottua maksimipainetta 4.5 bar.
Nyt pyörii hyvin, ja karkeakuvioisen 29 x 2.25 vaihtuessa hieman matalanappulaisempaan 29 x 2.20 kokoon tuntuu rullaus soratiellä ja polulla kevyemmältä sekä nopeusmittarin että perstuntuman perusteella. Tätä etua en toki saa ilmaiseksi, vaan mäennousukykyni heikkeni havaittavasti. Aiemmin vain pienin 1-vaihde oli minulle turha, koska tekniikkani ei riittänyt sitä vaativaan nousuun, vaan joko suditin tai keulitin homman pilalle. Nyt tuntuu takapyörä sutaisevan kakkosella ja rajatapauksissa ehkä jopa kolmosellakin. Vaikka olisin loppuikäni amatööripyöräilijä, niin nykyisillä asetuksilla minulla on paremmat mahdollisuudet seurata pyöräilyä vakavasti harrastavien poikieni mukana pidemmillekin maisemareissuille, kunhan odottavat minun taluttavan pahimmat paikat ylös. Syötteen reittien lisäksi on tarkoitus käydä Hossan kansallispuistossa pyöräretkellä.
Pyörä on siis kunnossa ja kaikki hyvin, mutta ihmetyttää, mitä noille vanhoille renkaille tapahtui? Onko kuinka yleistä, että paljon ajettu ja muutamaan kertaan pois vanteelta käytetty rengas venyy niin paljon, ettei enää asetu vanteelle oikein?
Itse olen paininut saman ongelman kanssa. Bontragerin vanteet minullakin vielä toistaiseksi on (AT-850), kun en parempia ole raskinut hankkia. Syy renkaan heittoon oli kuitenkin väärässä kesä/talvisäilytyksessä. En muista, oliko ongelma kesä- vai talvirenkaissa, mutta säilytin joskus renkaita seinällä olevassa koukussa ripustettuna. Tuo ilmeisesti venytti renkaat soikeaksi. Ongelma tosin ei ollut lopullinen, koska vähitellen renkaista tuli pyöreät. Teinkin varastoon renkaan kokoisen hyllytason, jossa renkaat makaa. Se on poistanut ongelmat. Toki joillain renkailla silti joskus tahtoo olla pientä ongelmaa vanteelle nousun kanssa, mutta saippuavesi ja renkaasta riippuen 4...6 bar paine on siihen auttanut.
Tällä hetkellä säilytyksen suurin ongelma on lämpötila. Eristämätön varasto kuumenee näillä keleillä turhan paljon ja se tuskin edistää renkaan säilyvyyttä.
Minä pelaan varman päälle, ei ole ongelmia renkaanvaihdon vuoksi kun ajan edelleen talvirenkailla. Nastoitetuilla. Jalankulkijat osaa siirtyä reunaan kun rapina kuuluu jo kaukaa.
Kiitos, Herbert,
Guilty as charged ☹️
Hyvä kun tietää varoa jatkossa.
740 GLE ei sitä norrmi kuparirasvaa jarrulevyihin, tulee tosiaan Absit. En löytänyt mitä se on.
Pyörässäsi on niin hienot jarrut, että olisin hyvin varovainen. Antaisin jarrujen tosiaan ”törähdellä”, tietävät ainakin karhut väistellä.
(Niin on aikuisella pojallanikin, ensikertoja kunnolla kokeillessaan uutta fillariaan, lensi alamäessä tangon yli ympäri.)
Nyt hän etsii talvipyöräksi läski sähköpyörää. Itsekin sellaista harkinneena, en harkitse enää. Ovatko tosiaan niin uskomattoman raskaita, että samalla akkuteholla kantama puolittuu, sitähän joutuu meikäkäläisen nykykunnolla taluttamaan ilman virtaa?!
Jarrujen rasvauksen tarkoitus on kai estää palojen ja sylinterien jumittaminen ja kosteana kiljuvissa levyissä ei ole kyse jumiutuvista jarruista. Kyse on yleisestä ongelmasta, johon en tiedä kenenkään keksineen ratkaisua. Tällöin kuparirasvakaan tuskin auttaa.
Läskin raskaus riippuu ajoalustasta. Pehmeässä se on todennököisesti kevyempi kuin kapeammalla renkaalla varustettu pyörä, kovalla pohjalla raskaampi. Jos jätetään laskuista joku Fat-Jopo yms. sarjan pyörät, läskin raskaus ei ole maasturiin verrattuna suurin ongelma. Sillä vain ajetaan pykälää pienemmällä vaihteella kuin tavallisella maasturilla. Itse koen läskin olevan liian tunnoton ja tylsä pyörä asfaltilla ajamiseen. Tosin nastoilla en ole ajanut, yleensä niiden rullausominaisuudet on kamalat. Läskin nappularenkaat ulvoo kovalla pohjalla epämiellyttävästi, joten renkaat ainakin menisi vaihtoon ja se ei läskissä ihan halpaa puuhaa olekaan.
Tavallisella 2,2" renkailla selviää talvesta hienosti. Siksi jäykkäperäinen tai täysjäykkä maasturi olisi minun valintani talvikäyttöön, jossa myös huonokuntoisia teitä pitää ajella. Jos voi valita päivät, jolloin ajaa, ottaisin krossarin.
Talvella akun riittävyyteen vaikuttaa luultavasti myös lämpötila. Millaisen vertailun tuloksena epäilet kantaman puolittuvan?
Kiitos taas neuvoista. Jarrujen kiljuminen loppui kelin lämmettyä ja kuivuttua, joten annetaanpa olla nykyasetuksissaan.
Maastoajossa vain yhden sormen kahvalle tarvitsevat jarrut mahdollistavat hyvän otteen tangosta teknisesti vaikeissa paikoissa.
Autoilun alkuaikoina kolareita sattui paljon. Pian keksittiin laittaa tiehen keskiviiva, ja kolarit vähenivät. Kevyen liikenteen väylillä tätä keksintöä näkee vain harvoin. Lisäksi se ei toimi pyöräilyssä yhtä hyvin kuin autoilussa: Se, että oma rengas on viivan oikealla puolella, ei vielä tarkoita että pyörä on kokonaan omalla kaistalla.
Kevyen liikenteen väylällä voisi tiemerkinnöin erottaa jalankulku- ja pyöräilyalueet. Lisäksi eri kaista kumpaankin suuntaan, ja pyöräilykaistojen väliin demilitarisoitu vyöhyke. Näin turvallisuus paranee, tai ainakin se käy ilmeiseksi että valtaosalle väyliä ei tuollaisia merkintöjä voi tehdä koska väylän leveys ei riitä.
Olen joskus joutunut ajamaan Helsingin kehätietä ruuhka-aikaan. Aika ampiaisina siellä ajettiin. Työmakapyöräilijälläkin on joskus kiire. Liikenteessä kiirehtiminen on mielestäni kulkutavasta riippumaton ongelma. Oireet voivat pahentua, jos samalla kapealla väylällä
on jalankulkijoita ja pyöräilijöitä.
Kun autolla menee uuteen paikkaan, reitti on usein hyvin selvä. Sen sijaan pyöräillessä tilanne on usein hyvin epäselvä, ainakin esikaupunkialueella missä kevyelle liikenteelle on omia väyliään. Lain puolesta asia voi olla yksinkertainen, mutta maastossa ei: Mitään merkkiä ei näy mailla halmeilla. Arkijärki sanoo, että tien rakenteellisesti eriytetty osa on ajateltu kevyen liikenteen väyläksi, mutta liikennemerkittömänä se pitää tulkita jalkakäytäväksi. Sitten autoilija kirjoilee väärässä paikassa ajavaa pyöräilijää. Jos arvaan väärin toiseen suuntaan, jalankulkija valittaa ohjuksesta. Jos ei tiedä miten kohteeseen pääsee, on helpompi turvautua autoon. Usein liikennemerkit sijoitetaankin siten, että ne näkyvät auton ajokaistalle hyvin, muualle huonommin.
Maali on halpaa, lisäliikennemerkitkin melko halpoja. Jalkakäytävän ja pyöriten erottaminen ja pyörätien leventäminen on jo kalliimpaa, mutta sekin voi olla halpaa baanojen rakenteluun verrattuna.
Jos vielä pyörän saisi aina ottaa bussiin, junaan, ratkikkaan ja metroon, niin polkupyrän käyttösäde PK-seudulla kasvaisi mahtavaksi. Koska pyörä ei ole vaihetoehto autolle koko Suomessa, erityisesti PK-seudun ja muidenkin kaupunkien pitää niellä leijonaosa Suomen haaveilemasta autoilun vähentämisestä.