Samaa mieltä ekasta tapauksesta. Olennaista on harkita riittävä näkyvyys eli voiko turvallisesti ohittaa.
Kakkostapaukseen liittyen en muista joutuneeni, jossa en kohtullisella nopeuden lisäyksellä olisi päässyt ohi. Mutta SO2001:n toimintamalli vaikuttaa järkevältä. Erityisen hienoa on se, että huomio vastaan tulevan pyöräilijän. Aina välillä maantietä pyörällä ajaessaan ohitetaan silmille ja kun kaistaleveys on n. 3,75 m ja kapea piennar siihen päälle, alkaa sivuttaisetäisyydet olla kohtalaisen pieniä.
Yhden tilanteen muistan, jossa en uskaltanut ohittaa. Siihen liittyi kuitenkin nopeuden vaihtelun lisäksi sivusuuntaista vaeltelua, joten päättelin kuskin olevan juovuksissa ja ilmoitin asiasta poliisille. Moni muukin oli ilmoittanut tyypistä, mutta valitettavasti oltiin jossain pohjoisessa, eikä poliisi heti päässyt paikalle, vaan oli hätäkeskuksen mukaan vastassa seuraavassa kaupungissa kymmenien kilometrien päässä. Taisipä tuo tyyppi kurvata sitä ennen sivutielle, enkä minäkään poliisia matkallani tavannut.
Moottoritiellä olen ohituksia perunut silloin tällöin, mutta tilanne on hiukan erilainen. Vakionopeudensäätimellä ajaen tehty ohitus voi olla pienemmällä nopeuserolla ja ohittajan kiihdytykseen ei ole kiire reagoida, vaan tilanteen kehittymistä on aikaa seurata varsinkin, jos takana ei ole hätäisempiä tulossa.
Viime päivinä on niin moottori- kuin maantielläkin tullut tilanteita, jotka ovat muistuttaneet tasanopeuskuskien olemassaolosta. Maantiellä n. 80 km/h nopeudella saavutin henkilöauton hiukan ennen kohtaa, jossa rajoitus laski 80 > 60 km/h. Hyväntahtoinen kuski antoi ohitusmerkin, mutta eipä minulla ollutkaan tarvetta ohittaa, kun tämä jatkoi alemmalla rajoituksella ylinopeutta. Ajoi siis 80 alueella alle suurimman sallitun ja 60 alueella yli sallitun. Moottoritiellä puolestaan on päällystystyön takia vaihtelevia rajoituksia. Kaupungista poistuttaessa on normaalit 80 > 100 > 120 km/h ja alemmilla rajoituksilla moni ohittaa minut. 120 alueella saan näistä osan kiinni ja menen vuorostani ohi. Nyt kun 120 rajoitus ei jatkukaan, vaan kohdasta riippuen on 80 tai 100, osa ohittamistani menee jälleen minusta ohi.
Olisi hauska kokea ajaminen näiden ratin takaa eli miten he liikenteen näkevät. Ongelmia en noista tilanteista muista syntyneen, mutta olenko minä heille ohittaja, joka ohituksen jälkeen ei jatkakaan matkaa tai provosoidun heidän ohituksestaan ja ohitan ohittajani. Vai kiinnittääkö nämä asiaan mitään huomiota, ajavat vain.
GLE 740: "Oliko Special T, Mirafiori Racing vai peräti punakantinen V6 Fiat?"
Auto näyttää olevan (täytyihän siitä pätkä videota ottaa) Fiat Bravo. Tarkemmin en osaa mallista sanoa. Linkin saa toimimaan, kun lisää sen eteen seuraavan etuliitteen -> http: (en halua kuvan näkyvän tässä).
//imgur.com/a/BvZGA
Alan olla jo niin tottunut tuollaisiin ohituksen estoihin ja muuhun pelleilyyn, että en ole asiasta "tuohduksissani". Tapahtumahetkelläkään ei pulssini kovin paljon noussut. Ajattelin vain, että tuossa on taas näitä tämän alueen kuskeja, jotka ovat tulleet puusta vähän muuta ihmiskuntaa myöhemmin, joten mitäpä heistä. No, en minä nyt aivan näin ajatellut vaan niin, että sama kai se on vaikka en päässytkään autosta ohi, kun auto nyt kuitenkin ajaa kovempaa. Sama lopputuloshan siitäkin on, eli matka nopeutuu. Siinä vaiheessa ehkä hieman alkoi ärsyttää, kun auto vähän ajan päästä hidasti vauhtiaan ja alkoi ajaa tien tukkona. Ajattelin, kun kerran sen ohi ei saa ajaa, niin ajaisi nyt edes itse vähän kovempaa. Mutta tuollainen nopeuden hidastaminen kiilaamistilanteen jälkeen ilmeisesti kuuluu ohituksenestäjien luonteeseen, koska niin on tapahtunut joka kerran. En ymmärrä heidän sielunmaisemaansa.
Tuosta keltaisen viivan jutusta vielä muutama sana.
Ajoin noin kuukausi sitten parinkymmenen auton jonossa, jonka etummaisena ajoi iso ja leveä perävaunullinen traktori. Kun saavuttiin vastakkaisen suunnan ohituskaistan kohdalle, traktori alkoi ajaa hyvin reunassa niin, että sen oikeanpuoleiset pyörät olivat hiekalla. Traktori oli kuitenkin niin leveä (siinä taisi olla paripyörät), että sen ohittaminen ei ollut mahdollista muuten kuin keltainen viiva ylittämällä. Jokainen auto, rekat ja linja-autot mukaan lukien, ohitti traktorin. Ja jokainen ohittaja joutui käymään reilusti vastaan tulevan kaistan puolella. Ja tässä tapauksessa vastaan tuleva kaista oli vastakkaisen suunnan ohituskaista. Kun minun ohitusvuoroni tuli, jouduin hetken odottamaan, kunnes vastakkaisesta suunnasta tullut ohittaja oli mennyt menojaan. Seurasin taustapeilistä tilannetta vielä oman ohitukseni jälkeenkin, niin kauan kuin paikka näkyi, ja näin kuinka yksi kerrallaan kaikki ohittivat traktorin. Ilmeisesti siis kaikki rikkoivat lakia.
Tuollaisessa tapauksessa legalistin moraali punnitaan. Noudattaako hän pilkuntarkasti lakia ja aiheuttaa siten kymmenien autojen jonokertymän pitkän ohituskaistan aikana, vai rikkooko hän muiden joukossa lakia yleisen hyvän nimissä eli liikenteen nopeuttamiseksi.
Kuten olen jo monessa yhteydessä todennut, oma asenteeni lakiin on se, että en kunnioita sitä, vaan noudatan sitä rangaistuksen tai yleisen paheksunnan pelossa tai siksi, että toiminen lain määrittelemällä tavalla sattuu olemaan jossakin tietyssä tilanteessa järkevämpää ja turvallisempaa kuin toimiminen lain kieltämällä tavalla. Laki ja laillisuus eivät ole minulle itseisarvoja. Suhtaudun niihin varauksellisesti ja joissakin tapauksissa kielteisestikin sen vuoksi, että vaikka niiden avulla edistettäisiin positiivisia asioita ja arvoja, niiden avulla tehdään myös valtavasti pahaa ja luodaan epäoikeudenmukaisuutta. Tilanne ratkaisee, mikä on asenteeni.
P.S. Kiitokset GLE 740:lle asiallisesta ja kiihkottomasta kommentoinnista.
Traktorin ohitukseen kynnys lähteä sulkuviivan kohdalla on minulla huomattavasti isompi kuin tietyötä tekevän auton tai koneen ohitus. Yleensä traktori kuitenkin etenee kohtuullisella nopeudella, joten sulkuviiva loppuu aikanaan.
SO2001: Laki ja laillisuus eivät ole minulle itseisarvoja. Suhtaudun niihin varauksellisesti ja joissakin tapauksissa kielteisestikin sen vuoksi, että vaikka niiden avulla edistettäisiin positiivisia asioita ja arvoja, niiden avulla tehdään myös valtavasti pahaa ja luodaan epäoikeudenmukaisuutta.
Olet erityisen herkkä ”pahalle” nuoruudessa kokemiesi asioiden vuoksi. Et myöskään ollut tietoinen mitä kaikkea pahaa lainrikkominen liikenteessä saa aikaan vielä siinä vaiheessa, kun päätit mitä lakeja aiot tahallasi rikkoa ajaessasi. Et ole juurikaan muuttanut ajotapojasi kun olet saanut lisää tietoa ottamiesi tahallisten riskien vaikutuksista, vaan päinvastoin olet sanonut, että mielipiteesi eivät tule koskaan oleellisesti muuttumaan. Siksi väitän, että suhtautumisesi lakeihin on paljon monimutkaisempi asia kuin annat tuossa ymmärtää.
Olemme periaatteessa samaa mieltä perusasioista. Minunkin mielestäni lakien noudattaminen on sekä yksilön että yhteiskunnan edun kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Tämän pisteen ylittäminen kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ja alkaa heikentää yksilön ja yhteisön toimintaa, ja siksi myös ihmisten hyvinvointia. Jyrkät mielipide-eromme syntyvät tämän ”tietyn pisteen” paikasta. Minusta elämäsi aikana kokemasi asiat ja potemasi ADHD siirtävät tätä pistettä niin paljon, että rinnastat nopeusrajoitusten noudattamisen kaltaisen asian Pohjois-Korean ja Stalinin Neuvostoliiton meininkiin.
SO2001: ”Tilanne ratkaisee, mikä on asenteeni.”
Tilanne, vai se tunnetila joka sinulla sattuu tilanteeseen joutuessasi olemaan, tai jonka tilanne sinussa herättää?
Teecee:"Minkään toisen riskitekijän pienentäminen ei vähennä nopeuden vaikutusta. Ei turvaväli, ei se, onko selvinpäin eikä kännissä, ei virkeys, ei reaktionopeus, ei ajotaito."
Tämähän oli mielenkiintoinen ajatus! Eli alle rajoitusnopeuden ajava väsynyt rattijuoppo toisen takapuskurissa roikkuen olisi turvallinen verrattuna sellaiseen kokeneeseen kuljettajaan joka ajaa tyhjällä tiellä virkeänä, mutta jonkinlaista ylinopeutta? Tilasto, tilastompi, emävale? Turvaväli kun on nopeussidonnainen etäisyys, ei kiinteä metrimäärä...
Aloittaneeseen kysymykseen minun kommenttini:
Koska nopeusrajoitusta tarkasti noudattavat ovat vähemmistö niin silloin joutuu joko sietämään vaarallisia tilanteita, tai tinkimään ajoittain periaatteestaan ja sopivalla lyhytaikaisella nopeudenmuutoksella löytää itselleen paikan ajokaistalla missä on turvallisesti etäisyyttä eteen ja taakse.
Minulle turvaetäisyys ja näkyvyys, eli riittävästä reaktioajasta sekä tarvittavasta pysähtymismatkasta huolehtiminen ovat tärkein sääntö millä olen selvinnyt vuosikymmenten ajan ilman kolareita.
Nopeusrajoitus on hyvä asia taloudellisuuttakin ajatellen, mutta mielestäni on tragikoomista jos tutkapartio pysäyttää ylinopeutta ajavia puuttumatta liian lyhyeen ajoetäisyyteen. Sakkoraja on alle 1 sekunti, ja 1-2 sekuntia edellyttäisi huomautuksen antamista. 2 sekuntia tuntuu jo hyvältä etäisyydeltä mukaanlukien näkeminen edelläajavan auton eteen.
Poliisi kommentoi eräässä uutisessa mielestäni ammattitaitoisesti:
"..valtaosa autoilijoista selviää kolhuitta huonossakin kelissä.
Joillekin taas sattuu yllättäviä tilanteita. Yleensä se johtuu siitä, että etäisyys on liian pieni tai nopeus liian suuri tilanteeseen."
Karrette, saattaa kuulostaa piikittelyltä, mutta oikeasti tämä on kiinnostava aihe ja pitäisi käydä psykologia-keskustelussa, joten siirrän kommenttini sinne.
22.7.2017
Hartolassa - peräänajaja ei huomannut kääntyvää autoa
"Ensimmäinen auto oli kääntymässä risteyksessä. Sen takana ollut auto ehti jarruttaa, mutta kolmantena tullut auto ei ehtinyt reagoida ajoissa, vaan ajoi edellisen auton perään. Törmäyksen voimasta keskimmäinen auto törmäsi kääntyvään autoon."
Tällaisessa tapauksessa keskimmäinen auto saa kolme tälliä, ensimmäinen tulee takkaa, sitten törmäys edessä olevaan ja lopuksi perään ajajan nopeudesta riippuen uusi korkkaus takaa.
Tällä palstalla on joskus keskusteltu moottoritielle saapumisesta. Näiden keskustelujen ansiosta minusta on tullut aikaisempaa arempi ajamaan rampista moottoritielle.
Helsingin Sanomissa esitettiin eilen tilanteita, joissa pitäsi Trafin johtavan asiantuntijan Jussi Pohjosen mielestä painaa kaasua. Yksi paikka on moottoritien liittymä.
"”Ei missään tapauksessa kannata ajaa hissuksiin rampilta moottoritielle. Usein rampeilla on aika hyvä näkyvyys. Omaa paikkaansa voi ryhtyä kelaamaan hyvissä ajoin ja hahmottaa sitä jo siinä liittymisen yhteydessä”, Pohjonen sanoo.
Jos ei ota hommaa haltuun ajoissa, tilanne on paha.
”Pahin virhe on körötellä sinne rampin kolmiolle ja yrittää lähes nollavauhdista muun liikenteen sekaan.”
Ja nyt joitakin ajatuksia tästä kysymyksestä.
Mitä eroa siinä on, onko körötellyt rampin päähän ja yrittää sieltä nollavauhdista mukaan liikenteeseen, vai onko kiihdyttänyt voimakkaasti ja tehnyt äkkijarrutuksen rampin loppuessa ja tämän jälkeen yrittää nollavauhdista mukaan moottoritien liikenteeseen? Sama tilannehan siinä lopuksi kuitenkin on.
Asiantuntija Pohjonen esittää, että "omaa paikkaansa voi ryhtyä kelaamaan hyvissä ajoin ja hahmottaa sitä jo siinä liittymisen yhteydessä".
Näin kai yritetään tehdäkin, mutta jos moottoritiellä menee niin paljon autoja, että sekaan ei kerta kaikkiaan mahdu, niin mitä silloin pitää tehdä, kun rampin loppu lähenee. On ristiriitaista, kun neuvotaan, että rampista saapujan pitää väistää moottoritiellä kulkevia autoja ja samaan aikaan tunkeutua puoliväkisin niiden väliin, jolloin turvaetäisyydet jäävät liian pieniksi.
Eräässä lehdessä eräs poliisimies kirjoitti ajavansa työmatkoilla paikallista moottoritietä. Hän paheksui sitä, että eräästä kaupunginosasta tuleva liikenne tunkeutuu rampista mukaan moottoritien liikenteeseen ikään kuin väkisin, vaikka tulijat ovat väistämisvelvollisia. Mutta mitä voi tehdä, kun autoja on enemmän kuin mitä tie kunnolla vetää. Pitäisikö rampista tulijoiden pysähtyä puoleksi tunniksi ja odottaa, että moottoritiellä liikenne vähän hiljenee. Jos näin tehtäisiin, pysähtynyt jono olisi kilometrejä pitkä ja koko muu liikenne kyseisessä kaupunginosassa olisi tukossa.
Minulla ei ole ratkaisua tai vastausta näihin kysymyksiin. Korkeintaan se, että kukin joustaa mahdollisuuksiensa mukaan ja ajattelee, että se ei ole keneltäkään pois, jos vähän annetaan periksi oikeuksista. Tänään väistän minä, huomenna väistää joku minua. Pitkän päälle tasapeli, josta kaikki hyötyvät. Ikävä kyllä suomalainen ajattelutapa tahtoo olla, että tuumaakaan ei anneta periksi silloin, kun itsellä on etuajo-oikeus.
Äkkijarrutus rampilla on toimintaa, jonka paremmuutta johonkin toiseen sähläämiseen en edes yritä verrata. Tavoite on toimia järkevästi.
Moottoritiellä ajavien tehtävänä on pitää riittäviä turvavälejä, jolloin rampilta tulijakin pääsee mukaan. Toki etäisyydet hetkeksi kutistuu, kun väliin tullaan. Kun mukaan on päästy, palautetaan etäisyydet ja matka jatkuu. Läheskään aina etäisyydet ei riittäviä ole, mutta yleensä väliin mahtuu, kunhan kiihdyttää rampilla nopeutensa suunnilleen muiden mukaisiksi. Tässä on muuten yksi syy, miksi ylinopeutta ei pitäisi motarillakaan ajella, vaikeuttaa turhaan rampilta tulijoiden elämää.
Vaikeusaste kasvaa, kun rampilta tullaan jonossa. Toistaiseksi noistakin on selvitty. Vaikein tilanne oli hiljan se, kun tulin motaria, käännyin rampille, mutta jatkoinkin suoraan bussipysäkille ja siitä tulevalle rampille. Tuo reitti risteää tulevan rampin kanssa ja kolmio on motarille tulevilla, mutta ei kiihdytyskaistaa eli tilaa ajonopeuksien sopeuttamiseen ja paikan hakuun on paljon vähemmän kuin kiihdytyskaistan kohdalla. Pientä sählinkiä syntyi, kun kolmion takaa tullut ei mielestäni osoittanut riittävän selvästi aikovansa noudattaa väistämisvelvollisuuttaan.
Liittymistä helpottaa, kun ymmärtää turvavälin suhteutuvan nopeuteen myös moottoritien sisäänmenorampilla.
Se tarkoittaa, että noin puolen tusinan 5 metrin välein 70 km/h etenevän auton kymmeniä metrejä pitkä yhtenäinen autojono rampilla on toisesta autosta eteenpäin jonon jokaisen kuskin hölmöilyä. Vetoketjua on turha huutaa apuun, koska vain sellaiset vetoketjut toimivat, joilla löytyy hakasia vuorotellen eti puolilta. Siksi kaksi autoa peräkkäin sisääntulorampin loppupäässä kertoo jo jonkun töpänneen.
Siksi otetaan moottoritienopeudella tarvittava turvaväli jo rampin alkuvaiheessa (siivoa silti risteys takanasi) ja vasta sitten GAZOO jolloin eteen ja taakse muodostuvan turvavälin turvin yksinäinen auto mahtuu hyvin mukaan.
Kyse ei ole mistään ökyautojen kosmisesta suorituskyvystä, vaan sama periaate toimii, ja on entistä tärkeämpää 250D:lla, joka on hitaampi kuin mikään muu. Paitsi 200D.
SO2001: jos moottoritiellä menee niin paljon autoja, että sekaan ei kerta kaikkiaan mahdu, niin mitä silloin pitää tehdä, kun rampin loppu lähenee. On ristiriitaista, kun neuvotaan, että rampista saapujan pitää väistää moottoritiellä kulkevia autoja ja samaan aikaan tunkeutua puoliväkisin niiden väliin, jolloin turvaetäisyydet jäävät liian pieniksi.
Et voi kirjoittaa muusta kuin poikkeustilanteesta. jos muuta väität, taidat puhua höpöjäsi.
Minun kokemukseni mukaan, jos tilanne on niinku oikeasti tuo ettei sekaan meinaa mahtua, kahdella kaistalla vielä, niin vauhti ei onneksi ole 120km/h, vaan reilusti alle, jopa puolet, tai vielä hitaampi. Turvavälit tuppaavat tiivistymään ruuhkissa, sen kanssa pitää vaan elää, jeesustelu ei hyödytä. Voit vaikuttaa lähinnä eteenpäin näkyvään osuuteesi, osaltasi.
Mutta mitä voi tehdä, kun autoja on enemmän kuin mitä tie kunnolla vetää. Pitäisikö rampista tulijoiden pysähtyä puoleksi tunniksi ja odottaa, että moottoritiellä liikenne vähän hiljenee
Ei tarvitse - todellakaan! Sanoisin, ettei lähellekään edes minuuttia, jos motarilla liikutaan ylipäätään.
Vauhti on tod.näk. niin hiljainen muutenkin, että oikeasti ehdit rampilla ennakoida, samoin motarilla jo olevat näkevät rampilla olijat ja joku jättää/antaa tilaa. Aina joku sen verran tajuaa näissä ruuhkissa, ole huoleti. Jopa vetoketjuilmiötä osataan, vaikka parantamisen varaa tietysti aina on. Tilannetta ei helpota, jos rampilta tulijat eivät nekään osaa hakea sitä omaa "joka toista" rakoaan, vaan kuvittelevat välien olevan x auton mitttaisia.
Et yleensä noissa ruuhkissa siis ole ainoa rampilta tulija, vaan tyypillisesti yksi monista, jotka yrittävät mukaan. Koska liikenne ei päätielläkään etene, se käytännössä kertautuu myös siellä rampilla yleensä.
Jos näin tehtäisiin, pysähtynyt jono olisi kilometrejä pitkä ja koko muu liikenne kyseisessä kaupunginosassa olisi tukossa.
Höpsistä. Kokemusta on työmatkaruuhkista: ennen vilkkaita ramppeja mennään hitaasti ja jonkun matkaa sen jälkeen tilanne purkautuu. Ja jos ei purkaudu, niin tosiaan mennään hitaammin, ei motarinopeuksia. Mutta silloin voidaan ajatella, että tilannenopeus on kohdillaan. Täysiä stoppeja aiheuttavat onnettomuudet, tai miksei kelikin osatekijänä. Kertautumista voi taas tapahtua jossakin takana...
Tällaisiin ruuhkautuviin kohtiin tienpitäjä on usein muuten laittanut 100km/h rajoitusnopeudeksi. Tyypillisesti ovat sisääntuloteitä kaupunkeihin.
Minulla ei ole ratkaisua tai vastausta näihin kysymyksiin. Korkeintaan se, että kukin joustaa mahdollisuuksiensa mukaan ja ajattelee, että se ei ole keneltäkään pois, jos vähän annetaan periksi oikeuksista. Tänään väistän minä, huomenna väistää joku minua. Pitkän päälle tasapeli, josta kaikki hyötyvät.
Näin se näyttää menevän minun kokemukseni mukaan juurikin. En ole HUOM! kertaakaan nähnyt kenenkään jäävän työmatkani rampeilla nalkkiin yhtä avuttoman kuuloisesti, kuin annat ymmärtää.
Ikävä kyllä suomalainen ajattelutapa tahtoo olla, että tuumaakaan ei anneta periksi silloin, kun itsellä on etuajo-oikeus.
Näinhän se nimenomaan ei mene, vaikka seassa joku tuolla tavalla ajattelisikin. Massa joustavia kuskeja on yleensä isompi. Turvavälit eivät ole ideaalit, mutta näin ne elävässä elämässä joskus menee. Voit toki huolehtia siitä, että edelläsi riittää ruuhkassa tilaa, seuraavalta rampilta tulijoille siis. Vähän on makua niin kuin tekisit tikusta asiaa oikeasti.
Sitten jos puhutaan vapaammin liikkuvasta liikenteestä ja tie vetää, niin kyllä ne lehtijutun ohjeet vaan toimii. Älä aristele vaan toimi.
Kumppani: Minun kokemukseni mukaan, jos tilanne on niinku oikeasti tuo ettei sekaan meinaa mahtua, kahdella kaistalla vielä, niin vauhti ei onneksi ole 120km/h, vaan reilusti alle, jopa puolet, tai vielä hitaampi.
Joko tuo, tai lisäksi liian lyhyet turvavälit monen auton klimpissä, joka pyrkiin 50-metrisenä "yhdistelmäajoneuvona" 120 jonon sekaan 70 - 90 km/h nopeudella. Nou kän doo.
Kumppani: Turvavälit tuppaavat tiivistymään ruuhkissa, sen kanssa pitää vaan elää, jeesustelu ei hyödytä.
Juuri tästä syystä ne turvavälit pitääkin olla kunnossa sisääntulorampilla! Ahtaaseen väliin mahtuu helpommin yhdellä autolla kuin viiden turvavälittömän yhdistelmällä.
740GLE: Juuri tästä syystä ne turvavälit pitääkin olla kunnossa sisääntulorampilla! Ahtaaseen väliin mahtuu helpommin yhdellä autolla kuin viiden turvavälittömän yhdistelmällä.
Ja ihan samasta syystä pitää olla turvavälit kunnossa myös päätiellä! Reippaaseen väliin mahtuu helpommin yhdellä tai parhaimpaan rakoon parillakin autolla kuin kymmenien turvavälittömään jonoon.
Ajelin nelostietä pohjoiseen jossakin Joutsan eteläpuolella ja tavoitin punaruskean farmariauton, joka ajoin alle 80 kilometrin tuntinopeudella. Seurasin sitä jokin aikaa, ohituskaistalla päätin ohittaa sen. Olin varautunut siihen, että se jonkin verran kiihdyttää nopeuttaan, koska onhan ohituskaistalla sadan kilometrin tuntinopeusrajoitus. Olin siis varautunut ajamaan jonkin verran ylinopeudella ohitusta tehdessäni.
Mutta en ollut varautunut siihen, että auto kiihdyttää niin paljon, että en pääse sen ohitse lainkaan. Valkoisten nuolten kohdalla asti yritin, mutta en onnistunut ohituksessani. Asiaan vaikutti hieman se, että autoni kytkin luistaa kovissa kiihdytyksissä, enkä viitsinyt rasittaa autoa liikaa. Toisella autollani ohitus olisi voinut onnistua, koska farmariauto ei näyttänyt miltään uudelta raketilta. En viitsi kertoa, miten paljon nopeusmittari ohituskaistan lopussa näytti. Joka tapauksessa enemmän kuin mihin olin varautunut. Paljon enemmän.
Kun ohituskaista oli ohi, farmariauto pudotti nopeutensa taas alle kahdeksaan kymmppiin. Pari kilometriä myöhemmin onnistuin ohittamaan sen. Olin varautunut siihen, että se taas kiihdyttää nopeuttaan, mutta tällä kerralla se ei tehnyt niin. Vilkaisin ohituksen aikana, minkä näköinen kuljettaja autoa ajoi. Ratin takana oli valkopartainen vanha mies pipo päässä kasvot ilmeettöminä sikäli kun sivulta näin. Miehen ulkonäöstä mieleeni tuli lähinnä joulupukki.
Ajan motarilla vasenta kaistaa, kun ohitan hitaampaa jonoa. Jossain vaiheessa minut saavuttaa ohittaja, jolle ei rajoitus ole riittävä, vaan tämän ajonopeus määräytyy minun nopeuteni perusteella suurimmaksi sallituksi. Tämä kuitenkin suht asiallisesti jää odottamaan tien vapautumista.
Rajoitus putoaa 20 km/h, pääsen jonosta ohi, kun pudotan nopeutta hiukan rajoituksen vaihtumisen jälkeen. Jonon ensimmäinen ei kuitenkaan nopeuttaan pudota, vaan liimautuu puskuriini, kun hetken ehdin oikealla kaistalla olla. Nopeusrajoituksen lisäksi tämä rikkoi ajoneuvokohtaista rajoitusta. Ajatteli varmaan, että taas yksi tyypillinen ohittaja, joka jää ohituksen jälkeen eteen roikkumaan.
Tilanne kärjistyi siinä määrin, että takana tullut poistui seuraavalta rampilta, kiihdytti rampilla viereeni ja soitti torvea.
Itse ajattelen niin, että vaikka toinen toimiikin huonosti, myös minulla on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Tässä loppui eväät, joten miten olisi pitänyt toimia, jotta olisin välttänyt tilanteen?
Eihän tämän kaltaisilta tilanteilta voi oikein välttyäkään, jos tuolla liikenteessä vähänkään enemmän ajaa. Joku voi tietysti spekuloida, ajoitko millaista ylinopeutta siellä vasemmalla kaistalla? Mutta usein noita tilanteita voi tulla vakkarilla ajettaessa (muut ajaa hiukan alle), vaikka minkäänlainen ylinopeus ei oikein olisi kyseessäkään. Tuo torvensoittaja voisi ajaa vähemmän kuin ravihevosen laput silmillä ja koettaa ennakoida myös takaa tulevia tilanteita. Toisaalta turha syyttää, kun eihän kaikkea näe tai voi havaita, joten toivotetaan hänelle (ja meille kaikille) rauhallisempaa suhtautumista muihin ja pidetään verenpaine kurissa.
Eihän noita tilanteita koskaan tulisi, jos kaikki noudattaisivat liikennesääntöjä. Siis ensinnäkin ajaisivat nopeusrajoituksen mukaan, ei ylinopeutta mutta ei myöskään alle sen ohituskaistalla, ja oikealla kaistalla ajavilla taas olisi turvavälit kunnossa. Eli tilanteet tässä syntyivät takaa tulevan ylinopeudesta, oikean kaistan liian lyhyistä turvaväleistä ja ohitettavan ylinopeudesta sekä ilmeisestä halusta estää kaistanvaihto. Jälkimmäisen motiivista tosin emme tiedä, miten paljon oli tilaa ja miten lähellä ohitettavaa ohittaja vaihtoi kaistan oikealle. Tieliikennelaissa kyllä sanotaan, että muuta liikennettä hitaammin ajavien on pidettävä sellaiset välit, että ohittava mahtuu vaaratta väliin. Koskee taatusti myös pakettiautoja moottoritiellä.
Kyllähän fakta on se, että jos nelikaistaisella tiellä ajaa tasan suurinta sallittua, niin aina on joku ohi menossa. Siis ylinopeudella. Ja jos olet vasemmalla kaistalla ohittamassa hitaampia, niin takapuskuria lähennellään ja joskus valojakin vilkutellaan. Millä oikeudella, en tiedä. Ylinopeus on kielletty vasemmalla kaistalla samalla tavalla kuin kaikkialla muuallakin.
Ja vaikka itselläni on aina vähintään 2 sekuntia tilaa edessä, moni vaihtaa kaistan eteeni lähes kulmaa hipoen.
Takaa tullut ei varsinaisesti ollut syyllinen mihinkään sen jälkeen, kun sai minut kiinni. Minä ajoin vakionopeudella suurinta sallittua ja pääsin oikealle kaistalle mielestäni riittävän etäällä ohitettavasta. Tämä kuitenkin jatkoi samaa nopeuttaan kuin ennen rajoituksen laskua ja siksi sai minut pian kiinni. Ohitettava ei myöskään yrittänyt estää kaistanvaihtoa. Tämän mielestä minun olisi pitänyt jatkaa samalla nopeudella kuin ennen rajoituksen laskua, jotta hänkin olisi saanut jatkaa, enkä olisi hidastanut hänen vauhtiaan.
Jos itse olisin toiminut pilkulleen sääntöjen mukaan, olisin hidastanut jo rajoituksen muuttuessa, jolloin ohitettava olisi ehkä mennyt menojaan. Tällöin minun takana tullut olisi varmaan ollut seuraava potilas.
Tuollaisessa paikassa on monesti viisaampaa jättää ohittaminen väliin ja jäädä hyvissä ajoin hitaampien perään, jos vain tuntee paikan. Tuo tieosuus on minulle tuttu ja ennenkin eräänlaisen tasanopeusilmiön olen siellä huomannut. Kirjoitinkohan tähän viestiketjuun ilmiöstä, jossa toiseen suuntaan ajavat ennakoivat rajoituksen nousun. Kuitenkin kun 120 lopulta alkaa, läheskään kaikki ei sitä haluakaan ajaa, vaan siinä alan ohitella niitä, jotka ovat minut hetkeä aiemmin alemmalla rajoituksella ylinopeutta käyttäen ohittanut.
Ajan pyörällä Nokialta Sastamalaan vt 12 pitkin. Stormintien vierustaa tuleva yhdistetty jalkakäytävä ja pyörätie (klv) liittyy vt 12 viereen ajosuunnassani vasemmalle puolelle. Pyöräilijän velvollisuus on käyttää pyörätietä.
Kysymyksiä: Jos tuo merkki on paikassa, jossa sitä ei vt 12 käyttäjä voi nähdä, onko se silloin klv, jolle pyöräilijän pitäisi siirtyä ajoradalta?
Entä jos taulu on ajoradan suuntainen, voiko se olla tarkoitettu ajorataa käyttävän havaittavaksi?
Kun väylä on ajoradan vasemmalla puolella ojan takana, pitääkö ajoradan oikeassa reunassa ajavan havaita tuolla olevat merkit vai riittääkö, että klv on siellä, jolloin sen käyttävelvoite on voimassa riippumatta merkinnöistä?
Jos jatkan Sastamalaan Varilan (seuraavasta risteyksestä oikealle, Tampereentie, mt 2522) kautta, klv:tä käyttäen ylitän ajoradan kolme kertaa n. 500 m matkalla. Yksi noista on vt 12, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h. Ajorataa käyttäen ainoa ylitys tulee, kun ko. Tampereentiellä käännyn kerran ajoradalla vasemmalle, jolloin alkaa yhtenäinen klv-osuus Sastamalan keskustaan.
Poikkeuksellisia tilanteita, jotka herättävät huomiota, tapahtuu maantiellä silloin tällöin. Ei esimerkiksi ole kuin muutama päivä siitä, kun musta henkilöauto ohitteli poikkeuksellisen uhmakkaasti aivan kuin maantien keltaisilla viivoilla ei olisi mitään merkitystä. Se mm. teki ohituksia vastaan tulevien ohituskaistan kohdalla. Hetkessä auto oli ohittanut useiden autojen jonon enimmäkseen paikoissa, joissa minä en olisi edes harkinnut ohitusta.
Muutama päivä aikaisemmin kaksi Venäjän rekisterissä ollutta autoa ohitteli suunilleen samalla tavalla, mutta ei ehkä aivan niin röyhkeästi keltaisten viivojen kohdalla. Nekin hävisivät kumpikin horisonttiin pitkän autojonon hetkessä ohitettuaan. Liikennettä oli aika paljon, mutta jostakin ne aina löysivät kolon, jossa onnistui ohittamaan.
Akuutteja vaaratilanteita edellä mainitut autot eivät havaintojeni mukaan aiheuttaneet, mutta meininki oli muuten aika reipasta. Minulle ei tulisi mieleenkään ajaa tuolla tavalla edes silloin, jos minulla olisi poikkeuksellinen kiire. Nopeusrajoituksista en niin välitä, mutta ohituksissa olen arka. Enkä muutenkaan halua tehdä kovin "härskejä" temppuja, joista joku voisi protestoida.
Kammottavimman tilanteen näin noin viikko sitten nelostiellä. Edelläni ajanut hopeanharmaa Mercedes-Benz kääntyi yhtäkkiä melko jyrkästi vastaantulijoiden kaistalle hetkellä, jolloin vastaan oli tulossa pitkä jono autoja. Ajattelin, että kuljettaja on hulluuskohtauksen saanut itsemurhan yrittäjä, ja nokkakolari on väistämätön. Vastaan tuleva auto oli jo hyvin lähellä. Jotenkin ihmeellisesti törmäys kuitenkin vältettiin. Luulin jo, että autojen kyljet osuivat toisiinsa, kun ne näyttivät hypähtävän sivulle aivan kuin iskun voimasta. Ilmeisesti oli kyse kuitenkin kuljettajien tekemistä voimakkaista ohjausliikkeistä, jotka saivat aikaan heilahduksen.
Tapahtuman jälkeen Mercedes ajoi normaalisti ja kääntyi vähän ajan päästä risteyksestä mahdollisesti huoltoasemalla. En huomannut autossa merkkejä törmäyksestä.
Tapahtuman nähtyäni oli jonkin aikaa epämukava olo, kun mietin, että noin lähellä vakava kolari on ketä tahansa tiellä liikkujaa. Vastaan tuleva auto vain yhtäkkiä kääntyy kohti, eikä mitään ole tehtävissä. Kaikki tapahtuu parissa sekunnissa.
Syy väärälle kaistalle kääntymiseen (en käytä sanaa "ajautuminen", koska todellakin näytti siltä, että auto aktiivisesti kääntyi ja ajoi yli keskiviivan) jäi arvailujen varaan. Jos oletetaan, että kuljettaja ei tehnyt sitä tahallaan, katseliko hän mahdollisesti kännykkää tai teki jotain muuta, jolloin ohjausvirhe pääsi tapahtumaan. Kännykän käyttämisen panisin epäiltynä syynä ensimmäiseksi. Tietysti myös jonkinlainen tahallisuus on mahdollista. Kuljettajan vieressä istui toinen henkilö. Näiden kahden ihmisen - esimerkiksi pariskunnan - kesken on saattanut olla käynnissä eksistentiaalinen riitely ja väittely, jolloin hermostunut kuski on ajatellut, että tämä on nyt loppu sitten ja yrittänyt laajennettua itsemurhaa tullen kuitenkin viime hetkellä järkiinsä. Tämä on tietenkin pelkkää arvalua, enkä oikeastaan usko, että syy olisi tällainen. Auton kulku ennen ja jälkeen vaaratilanteen oli normaalia.
Nukahtaminen kesken ajon on tietysti myös yksi mahdollisuus, mutta auton nopea ja yllättävä kääntyminen keskiviivan yli ei välttämättä ole merkki siitä. Yleensähän silloin auto ajautuu hiljalleen johonkin suuntaan.
Tuossa nyt ei tapahtunut onnettomuutta, joten syy olkoon mikä tahansa. Mutta Kuopion bussiturman selvittäjillä on vähän saman tyyppinen haaste, kun pitää keksiä selitys kolarille, joka vaikuttaa täysin järjettömältä ja käsittämättömältä. Moottoritienopeudella luiskaa pitkin risteyksen yli ja autojen päälle ja lopulta kaiteesta läpi. Vaikuttaa jonkinlaiselta poissaolokohtaukselta olipa syy väsymys tai mikä tahansa.
Herbert aloitti aina ajakohtaisen ongelman. Itse pohdin asiaa myös, johon useasti olen joutunut. Itse teen näin.
Tiputan nopeuttani ja vaihdan oikealle kaistalle. Mikä on se paras ja oikea tapa.
Oikea kaistalla ajetaan turvavälistä välittämättä, eikä sinne mahdu, painan kaasun pohjaan hetkeksi ja olen rikollinen.
Takanani tuleva auto ajaa reilua ylinopeutta, tai sallittua maksimia, mutta kuitenkin perässäni.
Jos pudotan nopeutta alle oikean kaistan nopeuden, en ole enää ohittaja, vaan olen rikollinen.
Tämä on joskus noidan kehä.
Jos valitsen 2. tai 3. Perustelen asian viime kädessä oikeudessa vetomalla kohtuuteen, sekä ymmärrettävistä syistä.
Lakia on hyvin vaikeaa tehdä aukottomaksi.
"Minun perässäni on toinen ohittaja, joten hidastaminen vasemmalla kaistalla tuntuu huonolta ajatukselta."
Tuollaisessa tapauksessa minun ratkaisuni on laittaa suuntamerkki oikealle, nostan jalan kaasupolkimelta ja jättäydyn oikella kaistalla ajavan taakse.
Paitsi oikeassa elämässä lisään vauhtia, teen ohituksen (kuten maantiellä tekisin), ja sitten hidastan kun etäisyyttä on tarpeeksi kaistanvaihtoon. Se on liikenneturvallisuuden kannalta paras, eli uskon että useimmille se on ennalta arvattava tapa. Kolaririskin aiheuttaminen on typerämpi juttu kuin niin jokapäiväinen rikesakkoylinopeus, tai puuttumiskynnyksen alittava ylinopeus.
Joskus olen ajanut moottoritien suurinta sallittua nopeutta kun joku ohittaja on jostakin syystä jäänyt vierelle ajamaan aivan samaa nopeutta. Omituinen tilanne on lauennut kuvaamallani tavalla, eli vasenta kaistaa ajava lisäsi nopeuttaan.
SO2001, Kun Neuvostoliitto romahti ja vielä pitkään sen jälkeen, he toivat ”oman” ajokulttuurinsa Suomeen. Siellä oli miesten keski-ikä reilusti alle 50 vuotta.
Meillä oli silloin vielä liikkuvapoliisi ja asiat kyllä huomattiin, tosin sakkoja heidän ei vielä silloin tarvinnut maksaa.
Ajelin minäkin siellä Kotkan seuduilla. Perääni liimautui kiinni auto venäläisin kilvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni pelkäsin ajoneuvon kuljettajaa. Peilistä katsoessani näin pedon, ilme kuin kauhuleffasta.
Työkaverini oli koulutuslautakunnassa ja kävi usein Venäjällä vierailulla. Joka päivä hän näki Pietarissa kolarin.
Koulun vierailijoille tarjottiin ateria. Tämä työkaverini oli ainoa, joka pyysi ruokajuomaksi votkan sijasta vettä. Sitä ihmeteltiin enemmän kuin vähän, eikä tahtonut edes löytyä.
Sipoontie. Nopeusrajoitus 80 km/h. Edelläni ajaa Renault mittarinopeudella 67 km/h. Autossa on kaksi ihmistä jotka näyttävät käyvän vilkasta keskustelua keskenään toisiaan silmäillen. Kiivas keskustelu näyttäisi vaikuttavan ajonopeuteen.
Ohitan pariskunnan auton siten että ohitus tapahtuu kokonaisuudessaan ohituskiellon eli keltaisen sulkuviivan alueella.
Senkin legalisti :-)
Samaa mieltä ekasta tapauksesta. Olennaista on harkita riittävä näkyvyys eli voiko turvallisesti ohittaa.
Kakkostapaukseen liittyen en muista joutuneeni, jossa en kohtullisella nopeuden lisäyksellä olisi päässyt ohi. Mutta SO2001:n toimintamalli vaikuttaa järkevältä. Erityisen hienoa on se, että huomio vastaan tulevan pyöräilijän. Aina välillä maantietä pyörällä ajaessaan ohitetaan silmille ja kun kaistaleveys on n. 3,75 m ja kapea piennar siihen päälle, alkaa sivuttaisetäisyydet olla kohtalaisen pieniä.
Yhden tilanteen muistan, jossa en uskaltanut ohittaa. Siihen liittyi kuitenkin nopeuden vaihtelun lisäksi sivusuuntaista vaeltelua, joten päättelin kuskin olevan juovuksissa ja ilmoitin asiasta poliisille. Moni muukin oli ilmoittanut tyypistä, mutta valitettavasti oltiin jossain pohjoisessa, eikä poliisi heti päässyt paikalle, vaan oli hätäkeskuksen mukaan vastassa seuraavassa kaupungissa kymmenien kilometrien päässä. Taisipä tuo tyyppi kurvata sitä ennen sivutielle, enkä minäkään poliisia matkallani tavannut.
Moottoritiellä olen ohituksia perunut silloin tällöin, mutta tilanne on hiukan erilainen. Vakionopeudensäätimellä ajaen tehty ohitus voi olla pienemmällä nopeuserolla ja ohittajan kiihdytykseen ei ole kiire reagoida, vaan tilanteen kehittymistä on aikaa seurata varsinkin, jos takana ei ole hätäisempiä tulossa.
Viime päivinä on niin moottori- kuin maantielläkin tullut tilanteita, jotka ovat muistuttaneet tasanopeuskuskien olemassaolosta. Maantiellä n. 80 km/h nopeudella saavutin henkilöauton hiukan ennen kohtaa, jossa rajoitus laski 80 > 60 km/h. Hyväntahtoinen kuski antoi ohitusmerkin, mutta eipä minulla ollutkaan tarvetta ohittaa, kun tämä jatkoi alemmalla rajoituksella ylinopeutta. Ajoi siis 80 alueella alle suurimman sallitun ja 60 alueella yli sallitun. Moottoritiellä puolestaan on päällystystyön takia vaihtelevia rajoituksia. Kaupungista poistuttaessa on normaalit 80 > 100 > 120 km/h ja alemmilla rajoituksilla moni ohittaa minut. 120 alueella saan näistä osan kiinni ja menen vuorostani ohi. Nyt kun 120 rajoitus ei jatkukaan, vaan kohdasta riippuen on 80 tai 100, osa ohittamistani menee jälleen minusta ohi.
Olisi hauska kokea ajaminen näiden ratin takaa eli miten he liikenteen näkevät. Ongelmia en noista tilanteista muista syntyneen, mutta olenko minä heille ohittaja, joka ohituksen jälkeen ei jatkakaan matkaa tai provosoidun heidän ohituksestaan ja ohitan ohittajani. Vai kiinnittääkö nämä asiaan mitään huomiota, ajavat vain.
GLE 740: "Oliko Special T, Mirafiori Racing vai peräti punakantinen V6 Fiat?"
Auto näyttää olevan (täytyihän siitä pätkä videota ottaa) Fiat Bravo. Tarkemmin en osaa mallista sanoa. Linkin saa toimimaan, kun lisää sen eteen seuraavan etuliitteen -> http: (en halua kuvan näkyvän tässä).
//imgur.com/a/BvZGA
Alan olla jo niin tottunut tuollaisiin ohituksen estoihin ja muuhun pelleilyyn, että en ole asiasta "tuohduksissani". Tapahtumahetkelläkään ei pulssini kovin paljon noussut. Ajattelin vain, että tuossa on taas näitä tämän alueen kuskeja, jotka ovat tulleet puusta vähän muuta ihmiskuntaa myöhemmin, joten mitäpä heistä. No, en minä nyt aivan näin ajatellut vaan niin, että sama kai se on vaikka en päässytkään autosta ohi, kun auto nyt kuitenkin ajaa kovempaa. Sama lopputuloshan siitäkin on, eli matka nopeutuu. Siinä vaiheessa ehkä hieman alkoi ärsyttää, kun auto vähän ajan päästä hidasti vauhtiaan ja alkoi ajaa tien tukkona. Ajattelin, kun kerran sen ohi ei saa ajaa, niin ajaisi nyt edes itse vähän kovempaa. Mutta tuollainen nopeuden hidastaminen kiilaamistilanteen jälkeen ilmeisesti kuuluu ohituksenestäjien luonteeseen, koska niin on tapahtunut joka kerran. En ymmärrä heidän sielunmaisemaansa.
Tuosta keltaisen viivan jutusta vielä muutama sana.
Ajoin noin kuukausi sitten parinkymmenen auton jonossa, jonka etummaisena ajoi iso ja leveä perävaunullinen traktori. Kun saavuttiin vastakkaisen suunnan ohituskaistan kohdalle, traktori alkoi ajaa hyvin reunassa niin, että sen oikeanpuoleiset pyörät olivat hiekalla. Traktori oli kuitenkin niin leveä (siinä taisi olla paripyörät), että sen ohittaminen ei ollut mahdollista muuten kuin keltainen viiva ylittämällä. Jokainen auto, rekat ja linja-autot mukaan lukien, ohitti traktorin. Ja jokainen ohittaja joutui käymään reilusti vastaan tulevan kaistan puolella. Ja tässä tapauksessa vastaan tuleva kaista oli vastakkaisen suunnan ohituskaista. Kun minun ohitusvuoroni tuli, jouduin hetken odottamaan, kunnes vastakkaisesta suunnasta tullut ohittaja oli mennyt menojaan. Seurasin taustapeilistä tilannetta vielä oman ohitukseni jälkeenkin, niin kauan kuin paikka näkyi, ja näin kuinka yksi kerrallaan kaikki ohittivat traktorin. Ilmeisesti siis kaikki rikkoivat lakia.
Tuollaisessa tapauksessa legalistin moraali punnitaan. Noudattaako hän pilkuntarkasti lakia ja aiheuttaa siten kymmenien autojen jonokertymän pitkän ohituskaistan aikana, vai rikkooko hän muiden joukossa lakia yleisen hyvän nimissä eli liikenteen nopeuttamiseksi.
Kuten olen jo monessa yhteydessä todennut, oma asenteeni lakiin on se, että en kunnioita sitä, vaan noudatan sitä rangaistuksen tai yleisen paheksunnan pelossa tai siksi, että toiminen lain määrittelemällä tavalla sattuu olemaan jossakin tietyssä tilanteessa järkevämpää ja turvallisempaa kuin toimiminen lain kieltämällä tavalla. Laki ja laillisuus eivät ole minulle itseisarvoja. Suhtaudun niihin varauksellisesti ja joissakin tapauksissa kielteisestikin sen vuoksi, että vaikka niiden avulla edistettäisiin positiivisia asioita ja arvoja, niiden avulla tehdään myös valtavasti pahaa ja luodaan epäoikeudenmukaisuutta. Tilanne ratkaisee, mikä on asenteeni.
P.S. Kiitokset GLE 740:lle asiallisesta ja kiihkottomasta kommentoinnista.
Traktorin ohitukseen kynnys lähteä sulkuviivan kohdalla on minulla huomattavasti isompi kuin tietyötä tekevän auton tai koneen ohitus. Yleensä traktori kuitenkin etenee kohtuullisella nopeudella, joten sulkuviiva loppuu aikanaan.
SO2001: Laki ja laillisuus eivät ole minulle itseisarvoja. Suhtaudun niihin varauksellisesti ja joissakin tapauksissa kielteisestikin sen vuoksi, että vaikka niiden avulla edistettäisiin positiivisia asioita ja arvoja, niiden avulla tehdään myös valtavasti pahaa ja luodaan epäoikeudenmukaisuutta.
Olet erityisen herkkä ”pahalle” nuoruudessa kokemiesi asioiden vuoksi. Et myöskään ollut tietoinen mitä kaikkea pahaa lainrikkominen liikenteessä saa aikaan vielä siinä vaiheessa, kun päätit mitä lakeja aiot tahallasi rikkoa ajaessasi. Et ole juurikaan muuttanut ajotapojasi kun olet saanut lisää tietoa ottamiesi tahallisten riskien vaikutuksista, vaan päinvastoin olet sanonut, että mielipiteesi eivät tule koskaan oleellisesti muuttumaan. Siksi väitän, että suhtautumisesi lakeihin on paljon monimutkaisempi asia kuin annat tuossa ymmärtää.
Olemme periaatteessa samaa mieltä perusasioista. Minunkin mielestäni lakien noudattaminen on sekä yksilön että yhteiskunnan edun kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Tämän pisteen ylittäminen kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ja alkaa heikentää yksilön ja yhteisön toimintaa, ja siksi myös ihmisten hyvinvointia. Jyrkät mielipide-eromme syntyvät tämän ”tietyn pisteen” paikasta. Minusta elämäsi aikana kokemasi asiat ja potemasi ADHD siirtävät tätä pistettä niin paljon, että rinnastat nopeusrajoitusten noudattamisen kaltaisen asian Pohjois-Korean ja Stalinin Neuvostoliiton meininkiin.
SO2001: ”Tilanne ratkaisee, mikä on asenteeni.”
Tilanne, vai se tunnetila joka sinulla sattuu tilanteeseen joutuessasi olemaan, tai jonka tilanne sinussa herättää?
Teecee:"Minkään toisen riskitekijän pienentäminen ei vähennä nopeuden vaikutusta. Ei turvaväli, ei se, onko selvinpäin eikä kännissä, ei virkeys, ei reaktionopeus, ei ajotaito."
Tämähän oli mielenkiintoinen ajatus! Eli alle rajoitusnopeuden ajava väsynyt rattijuoppo toisen takapuskurissa roikkuen olisi turvallinen verrattuna sellaiseen kokeneeseen kuljettajaan joka ajaa tyhjällä tiellä virkeänä, mutta jonkinlaista ylinopeutta? Tilasto, tilastompi, emävale? Turvaväli kun on nopeussidonnainen etäisyys, ei kiinteä metrimäärä...
Aloittaneeseen kysymykseen minun kommenttini:
Koska nopeusrajoitusta tarkasti noudattavat ovat vähemmistö niin silloin joutuu joko sietämään vaarallisia tilanteita, tai tinkimään ajoittain periaatteestaan ja sopivalla lyhytaikaisella nopeudenmuutoksella löytää itselleen paikan ajokaistalla missä on turvallisesti etäisyyttä eteen ja taakse.
Minulle turvaetäisyys ja näkyvyys, eli riittävästä reaktioajasta sekä tarvittavasta pysähtymismatkasta huolehtiminen ovat tärkein sääntö millä olen selvinnyt vuosikymmenten ajan ilman kolareita.
Nopeusrajoitus on hyvä asia taloudellisuuttakin ajatellen, mutta mielestäni on tragikoomista jos tutkapartio pysäyttää ylinopeutta ajavia puuttumatta liian lyhyeen ajoetäisyyteen. Sakkoraja on alle 1 sekunti, ja 1-2 sekuntia edellyttäisi huomautuksen antamista. 2 sekuntia tuntuu jo hyvältä etäisyydeltä mukaanlukien näkeminen edelläajavan auton eteen.
Poliisi kommentoi eräässä uutisessa mielestäni ammattitaitoisesti:
"..valtaosa autoilijoista selviää kolhuitta huonossakin kelissä.
Karrette, saattaa kuulostaa piikittelyltä, mutta oikeasti tämä on kiinnostava aihe ja pitäisi käydä psykologia-keskustelussa, joten siirrän kommenttini sinne.
22.7.2017
Hartolassa - peräänajaja ei huomannut kääntyvää autoa
"Ensimmäinen auto oli kääntymässä risteyksessä. Sen takana ollut auto ehti jarruttaa, mutta kolmantena tullut auto ei ehtinyt reagoida ajoissa, vaan ajoi edellisen auton perään. Törmäyksen voimasta keskimmäinen auto törmäsi kääntyvään autoon."
Tällaisessa tapauksessa keskimmäinen auto saa kolme tälliä, ensimmäinen tulee takkaa, sitten törmäys edessä olevaan ja lopuksi perään ajajan nopeudesta riippuen uusi korkkaus takaa.
Tällä palstalla on joskus keskusteltu moottoritielle saapumisesta. Näiden keskustelujen ansiosta minusta on tullut aikaisempaa arempi ajamaan rampista moottoritielle.
Helsingin Sanomissa esitettiin eilen tilanteita, joissa pitäsi Trafin johtavan asiantuntijan Jussi Pohjosen mielestä painaa kaasua. Yksi paikka on moottoritien liittymä.
"”Ei missään tapauksessa kannata ajaa hissuksiin rampilta moottoritielle. Usein rampeilla on aika hyvä näkyvyys. Omaa paikkaansa voi ryhtyä kelaamaan hyvissä ajoin ja hahmottaa sitä jo siinä liittymisen yhteydessä”, Pohjonen sanoo.
Jos ei ota hommaa haltuun ajoissa, tilanne on paha.
”Pahin virhe on körötellä sinne rampin kolmiolle ja yrittää lähes nollavauhdista muun liikenteen sekaan.”
Ja nyt joitakin ajatuksia tästä kysymyksestä.
Mitä eroa siinä on, onko körötellyt rampin päähän ja yrittää sieltä nollavauhdista mukaan liikenteeseen, vai onko kiihdyttänyt voimakkaasti ja tehnyt äkkijarrutuksen rampin loppuessa ja tämän jälkeen yrittää nollavauhdista mukaan moottoritien liikenteeseen? Sama tilannehan siinä lopuksi kuitenkin on.
Asiantuntija Pohjonen esittää, että "omaa paikkaansa voi ryhtyä kelaamaan hyvissä ajoin ja hahmottaa sitä jo siinä liittymisen yhteydessä".
Näin kai yritetään tehdäkin, mutta jos moottoritiellä menee niin paljon autoja, että sekaan ei kerta kaikkiaan mahdu, niin mitä silloin pitää tehdä, kun rampin loppu lähenee. On ristiriitaista, kun neuvotaan, että rampista saapujan pitää väistää moottoritiellä kulkevia autoja ja samaan aikaan tunkeutua puoliväkisin niiden väliin, jolloin turvaetäisyydet jäävät liian pieniksi.
Eräässä lehdessä eräs poliisimies kirjoitti ajavansa työmatkoilla paikallista moottoritietä. Hän paheksui sitä, että eräästä kaupunginosasta tuleva liikenne tunkeutuu rampista mukaan moottoritien liikenteeseen ikään kuin väkisin, vaikka tulijat ovat väistämisvelvollisia. Mutta mitä voi tehdä, kun autoja on enemmän kuin mitä tie kunnolla vetää. Pitäisikö rampista tulijoiden pysähtyä puoleksi tunniksi ja odottaa, että moottoritiellä liikenne vähän hiljenee. Jos näin tehtäisiin, pysähtynyt jono olisi kilometrejä pitkä ja koko muu liikenne kyseisessä kaupunginosassa olisi tukossa.
Minulla ei ole ratkaisua tai vastausta näihin kysymyksiin. Korkeintaan se, että kukin joustaa mahdollisuuksiensa mukaan ja ajattelee, että se ei ole keneltäkään pois, jos vähän annetaan periksi oikeuksista. Tänään väistän minä, huomenna väistää joku minua. Pitkän päälle tasapeli, josta kaikki hyötyvät. Ikävä kyllä suomalainen ajattelutapa tahtoo olla, että tuumaakaan ei anneta periksi silloin, kun itsellä on etuajo-oikeus.
Äkkijarrutus rampilla on toimintaa, jonka paremmuutta johonkin toiseen sähläämiseen en edes yritä verrata. Tavoite on toimia järkevästi.
Moottoritiellä ajavien tehtävänä on pitää riittäviä turvavälejä, jolloin rampilta tulijakin pääsee mukaan. Toki etäisyydet hetkeksi kutistuu, kun väliin tullaan. Kun mukaan on päästy, palautetaan etäisyydet ja matka jatkuu. Läheskään aina etäisyydet ei riittäviä ole, mutta yleensä väliin mahtuu, kunhan kiihdyttää rampilla nopeutensa suunnilleen muiden mukaisiksi. Tässä on muuten yksi syy, miksi ylinopeutta ei pitäisi motarillakaan ajella, vaikeuttaa turhaan rampilta tulijoiden elämää.
Vaikeusaste kasvaa, kun rampilta tullaan jonossa. Toistaiseksi noistakin on selvitty. Vaikein tilanne oli hiljan se, kun tulin motaria, käännyin rampille, mutta jatkoinkin suoraan bussipysäkille ja siitä tulevalle rampille. Tuo reitti risteää tulevan rampin kanssa ja kolmio on motarille tulevilla, mutta ei kiihdytyskaistaa eli tilaa ajonopeuksien sopeuttamiseen ja paikan hakuun on paljon vähemmän kuin kiihdytyskaistan kohdalla. Pientä sählinkiä syntyi, kun kolmion takaa tullut ei mielestäni osoittanut riittävän selvästi aikovansa noudattaa väistämisvelvollisuuttaan.
Liittymistä helpottaa, kun ymmärtää turvavälin suhteutuvan nopeuteen myös moottoritien sisäänmenorampilla.
Se tarkoittaa, että noin puolen tusinan 5 metrin välein 70 km/h etenevän auton kymmeniä metrejä pitkä yhtenäinen autojono rampilla on toisesta autosta eteenpäin jonon jokaisen kuskin hölmöilyä. Vetoketjua on turha huutaa apuun, koska vain sellaiset vetoketjut toimivat, joilla löytyy hakasia vuorotellen eti puolilta. Siksi kaksi autoa peräkkäin sisääntulorampin loppupäässä kertoo jo jonkun töpänneen.
Siksi otetaan moottoritienopeudella tarvittava turvaväli jo rampin alkuvaiheessa (siivoa silti risteys takanasi) ja vasta sitten GAZOO jolloin eteen ja taakse muodostuvan turvavälin turvin yksinäinen auto mahtuu hyvin mukaan.
Kyse ei ole mistään ökyautojen kosmisesta suorituskyvystä, vaan sama periaate toimii, ja on entistä tärkeämpää 250D:lla, joka on hitaampi kuin mikään muu. Paitsi 200D.
SO2001:
jos moottoritiellä menee niin paljon autoja, että sekaan ei kerta kaikkiaan mahdu, niin mitä silloin pitää tehdä, kun rampin loppu lähenee. On ristiriitaista, kun neuvotaan, että rampista saapujan pitää väistää moottoritiellä kulkevia autoja ja samaan aikaan tunkeutua puoliväkisin niiden väliin, jolloin turvaetäisyydet jäävät liian pieniksi.
Et voi kirjoittaa muusta kuin poikkeustilanteesta. jos muuta väität, taidat puhua höpöjäsi.
Minun kokemukseni mukaan, jos tilanne on niinku oikeasti tuo ettei sekaan meinaa mahtua, kahdella kaistalla vielä, niin vauhti ei onneksi ole 120km/h, vaan reilusti alle, jopa puolet, tai vielä hitaampi. Turvavälit tuppaavat tiivistymään ruuhkissa, sen kanssa pitää vaan elää, jeesustelu ei hyödytä. Voit vaikuttaa lähinnä eteenpäin näkyvään osuuteesi, osaltasi.
Mutta mitä voi tehdä, kun autoja on enemmän kuin mitä tie kunnolla vetää. Pitäisikö rampista tulijoiden pysähtyä puoleksi tunniksi ja odottaa, että moottoritiellä liikenne vähän hiljenee
Ei tarvitse - todellakaan! Sanoisin, ettei lähellekään edes minuuttia, jos motarilla liikutaan ylipäätään.
Vauhti on tod.näk. niin hiljainen muutenkin, että oikeasti ehdit rampilla ennakoida, samoin motarilla jo olevat näkevät rampilla olijat ja joku jättää/antaa tilaa. Aina joku sen verran tajuaa näissä ruuhkissa, ole huoleti. Jopa vetoketjuilmiötä osataan, vaikka parantamisen varaa tietysti aina on. Tilannetta ei helpota, jos rampilta tulijat eivät nekään osaa hakea sitä omaa "joka toista" rakoaan, vaan kuvittelevat välien olevan x auton mitttaisia.
Et yleensä noissa ruuhkissa siis ole ainoa rampilta tulija, vaan tyypillisesti yksi monista, jotka yrittävät mukaan. Koska liikenne ei päätielläkään etene, se käytännössä kertautuu myös siellä rampilla yleensä.
Jos näin tehtäisiin, pysähtynyt jono olisi kilometrejä pitkä ja koko muu liikenne kyseisessä kaupunginosassa olisi tukossa.
Höpsistä. Kokemusta on työmatkaruuhkista: ennen vilkkaita ramppeja mennään hitaasti ja jonkun matkaa sen jälkeen tilanne purkautuu. Ja jos ei purkaudu, niin tosiaan mennään hitaammin, ei motarinopeuksia. Mutta silloin voidaan ajatella, että tilannenopeus on kohdillaan. Täysiä stoppeja aiheuttavat onnettomuudet, tai miksei kelikin osatekijänä. Kertautumista voi taas tapahtua jossakin takana...
Tällaisiin ruuhkautuviin kohtiin tienpitäjä on usein muuten laittanut 100km/h rajoitusnopeudeksi. Tyypillisesti ovat sisääntuloteitä kaupunkeihin.
Minulla ei ole ratkaisua tai vastausta näihin kysymyksiin. Korkeintaan se, että kukin joustaa mahdollisuuksiensa mukaan ja ajattelee, että se ei ole keneltäkään pois, jos vähän annetaan periksi oikeuksista. Tänään väistän minä, huomenna väistää joku minua. Pitkän päälle tasapeli, josta kaikki hyötyvät.
Näin se näyttää menevän minun kokemukseni mukaan juurikin. En ole HUOM! kertaakaan nähnyt kenenkään jäävän työmatkani rampeilla nalkkiin yhtä avuttoman kuuloisesti, kuin annat ymmärtää.
Ikävä kyllä suomalainen ajattelutapa tahtoo olla, että tuumaakaan ei anneta periksi silloin, kun itsellä on etuajo-oikeus.
Näinhän se nimenomaan ei mene, vaikka seassa joku tuolla tavalla ajattelisikin. Massa joustavia kuskeja on yleensä isompi. Turvavälit eivät ole ideaalit, mutta näin ne elävässä elämässä joskus menee. Voit toki huolehtia siitä, että edelläsi riittää ruuhkassa tilaa, seuraavalta rampilta tulijoille siis. Vähän on makua niin kuin tekisit tikusta asiaa oikeasti.
Sitten jos puhutaan vapaammin liikkuvasta liikenteestä ja tie vetää, niin kyllä ne lehtijutun ohjeet vaan toimii. Älä aristele vaan toimi.
Kumppani: Minun kokemukseni mukaan, jos tilanne on niinku oikeasti tuo ettei sekaan meinaa mahtua, kahdella kaistalla vielä, niin vauhti ei onneksi ole 120km/h, vaan reilusti alle, jopa puolet, tai vielä hitaampi.
Joko tuo, tai lisäksi liian lyhyet turvavälit monen auton klimpissä, joka pyrkiin 50-metrisenä "yhdistelmäajoneuvona" 120 jonon sekaan 70 - 90 km/h nopeudella. Nou kän doo.
Kumppani: Turvavälit tuppaavat tiivistymään ruuhkissa, sen kanssa pitää vaan elää, jeesustelu ei hyödytä.
Juuri tästä syystä ne turvavälit pitääkin olla kunnossa sisääntulorampilla! Ahtaaseen väliin mahtuu helpommin yhdellä autolla kuin viiden turvavälittömän yhdistelmällä.
740GLE:
Juuri tästä syystä ne turvavälit pitääkin olla kunnossa sisääntulorampilla! Ahtaaseen väliin mahtuu helpommin yhdellä autolla kuin viiden turvavälittömän yhdistelmällä.
Ja ihan samasta syystä pitää olla turvavälit kunnossa myös päätiellä! Reippaaseen väliin mahtuu helpommin yhdellä tai parhaimpaan rakoon parillakin autolla kuin kymmenien turvavälittömään jonoon.
+1.
"Taas kerran", tekisi mieli otsikoida tämä juttu.
Ajelin nelostietä pohjoiseen jossakin Joutsan eteläpuolella ja tavoitin punaruskean farmariauton, joka ajoin alle 80 kilometrin tuntinopeudella. Seurasin sitä jokin aikaa, ohituskaistalla päätin ohittaa sen. Olin varautunut siihen, että se jonkin verran kiihdyttää nopeuttaan, koska onhan ohituskaistalla sadan kilometrin tuntinopeusrajoitus. Olin siis varautunut ajamaan jonkin verran ylinopeudella ohitusta tehdessäni.
Mutta en ollut varautunut siihen, että auto kiihdyttää niin paljon, että en pääse sen ohitse lainkaan. Valkoisten nuolten kohdalla asti yritin, mutta en onnistunut ohituksessani. Asiaan vaikutti hieman se, että autoni kytkin luistaa kovissa kiihdytyksissä, enkä viitsinyt rasittaa autoa liikaa. Toisella autollani ohitus olisi voinut onnistua, koska farmariauto ei näyttänyt miltään uudelta raketilta. En viitsi kertoa, miten paljon nopeusmittari ohituskaistan lopussa näytti. Joka tapauksessa enemmän kuin mihin olin varautunut. Paljon enemmän.
Kun ohituskaista oli ohi, farmariauto pudotti nopeutensa taas alle kahdeksaan kymmppiin. Pari kilometriä myöhemmin onnistuin ohittamaan sen. Olin varautunut siihen, että se taas kiihdyttää nopeuttaan, mutta tällä kerralla se ei tehnyt niin. Vilkaisin ohituksen aikana, minkä näköinen kuljettaja autoa ajoi. Ratin takana oli valkopartainen vanha mies pipo päässä kasvot ilmeettöminä sikäli kun sivulta näin. Miehen ulkonäöstä mieleeni tuli lähinnä joulupukki.
Näit siis joulupukin taas kerran?
Ajan motarilla vasenta kaistaa, kun ohitan hitaampaa jonoa. Jossain vaiheessa minut saavuttaa ohittaja, jolle ei rajoitus ole riittävä, vaan tämän ajonopeus määräytyy minun nopeuteni perusteella suurimmaksi sallituksi. Tämä kuitenkin suht asiallisesti jää odottamaan tien vapautumista.
Rajoitus putoaa 20 km/h, pääsen jonosta ohi, kun pudotan nopeutta hiukan rajoituksen vaihtumisen jälkeen. Jonon ensimmäinen ei kuitenkaan nopeuttaan pudota, vaan liimautuu puskuriini, kun hetken ehdin oikealla kaistalla olla. Nopeusrajoituksen lisäksi tämä rikkoi ajoneuvokohtaista rajoitusta. Ajatteli varmaan, että taas yksi tyypillinen ohittaja, joka jää ohituksen jälkeen eteen roikkumaan.
Tilanne kärjistyi siinä määrin, että takana tullut poistui seuraavalta rampilta, kiihdytti rampilla viereeni ja soitti torvea.
Itse ajattelen niin, että vaikka toinen toimiikin huonosti, myös minulla on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Tässä loppui eväät, joten miten olisi pitänyt toimia, jotta olisin välttänyt tilanteen?
Eihän tämän kaltaisilta tilanteilta voi oikein välttyäkään, jos tuolla liikenteessä vähänkään enemmän ajaa. Joku voi tietysti spekuloida, ajoitko millaista ylinopeutta siellä vasemmalla kaistalla? Mutta usein noita tilanteita voi tulla vakkarilla ajettaessa (muut ajaa hiukan alle), vaikka minkäänlainen ylinopeus ei oikein olisi kyseessäkään. Tuo torvensoittaja voisi ajaa vähemmän kuin ravihevosen laput silmillä ja koettaa ennakoida myös takaa tulevia tilanteita. Toisaalta turha syyttää, kun eihän kaikkea näe tai voi havaita, joten toivotetaan hänelle (ja meille kaikille) rauhallisempaa suhtautumista muihin ja pidetään verenpaine kurissa.
Eihän noita tilanteita koskaan tulisi, jos kaikki noudattaisivat liikennesääntöjä. Siis ensinnäkin ajaisivat nopeusrajoituksen mukaan, ei ylinopeutta mutta ei myöskään alle sen ohituskaistalla, ja oikealla kaistalla ajavilla taas olisi turvavälit kunnossa. Eli tilanteet tässä syntyivät takaa tulevan ylinopeudesta, oikean kaistan liian lyhyistä turvaväleistä ja ohitettavan ylinopeudesta sekä ilmeisestä halusta estää kaistanvaihto. Jälkimmäisen motiivista tosin emme tiedä, miten paljon oli tilaa ja miten lähellä ohitettavaa ohittaja vaihtoi kaistan oikealle. Tieliikennelaissa kyllä sanotaan, että muuta liikennettä hitaammin ajavien on pidettävä sellaiset välit, että ohittava mahtuu vaaratta väliin. Koskee taatusti myös pakettiautoja moottoritiellä.
Kyllähän fakta on se, että jos nelikaistaisella tiellä ajaa tasan suurinta sallittua, niin aina on joku ohi menossa. Siis ylinopeudella. Ja jos olet vasemmalla kaistalla ohittamassa hitaampia, niin takapuskuria lähennellään ja joskus valojakin vilkutellaan. Millä oikeudella, en tiedä. Ylinopeus on kielletty vasemmalla kaistalla samalla tavalla kuin kaikkialla muuallakin.
Ja vaikka itselläni on aina vähintään 2 sekuntia tilaa edessä, moni vaihtaa kaistan eteeni lähes kulmaa hipoen.
Takaa tullut ei varsinaisesti ollut syyllinen mihinkään sen jälkeen, kun sai minut kiinni. Minä ajoin vakionopeudella suurinta sallittua ja pääsin oikealle kaistalle mielestäni riittävän etäällä ohitettavasta. Tämä kuitenkin jatkoi samaa nopeuttaan kuin ennen rajoituksen laskua ja siksi sai minut pian kiinni. Ohitettava ei myöskään yrittänyt estää kaistanvaihtoa. Tämän mielestä minun olisi pitänyt jatkaa samalla nopeudella kuin ennen rajoituksen laskua, jotta hänkin olisi saanut jatkaa, enkä olisi hidastanut hänen vauhtiaan.
Jos itse olisin toiminut pilkulleen sääntöjen mukaan, olisin hidastanut jo rajoituksen muuttuessa, jolloin ohitettava olisi ehkä mennyt menojaan. Tällöin minun takana tullut olisi varmaan ollut seuraava potilas.
Tuollaisessa paikassa on monesti viisaampaa jättää ohittaminen väliin ja jäädä hyvissä ajoin hitaampien perään, jos vain tuntee paikan. Tuo tieosuus on minulle tuttu ja ennenkin eräänlaisen tasanopeusilmiön olen siellä huomannut. Kirjoitinkohan tähän viestiketjuun ilmiöstä, jossa toiseen suuntaan ajavat ennakoivat rajoituksen nousun. Kuitenkin kun 120 lopulta alkaa, läheskään kaikki ei sitä haluakaan ajaa, vaan siinä alan ohitella niitä, jotka ovat minut hetkeä aiemmin alemmalla rajoituksella ylinopeutta käyttäen ohittanut.
Ajan pyörällä Nokialta Sastamalaan vt 12 pitkin. Stormintien vierustaa tuleva yhdistetty jalkakäytävä ja pyörätie (klv) liittyy vt 12 viereen ajosuunnassani vasemmalle puolelle. Pyöräilijän velvollisuus on käyttää pyörätietä.
Kysymyksiä: Jos tuo merkki on paikassa, jossa sitä ei vt 12 käyttäjä voi nähdä, onko se silloin klv, jolle pyöräilijän pitäisi siirtyä ajoradalta?
Entä jos taulu on ajoradan suuntainen, voiko se olla tarkoitettu ajorataa käyttävän havaittavaksi?
Kun väylä on ajoradan vasemmalla puolella ojan takana, pitääkö ajoradan oikeassa reunassa ajavan havaita tuolla olevat merkit vai riittääkö, että klv on siellä, jolloin sen käyttävelvoite on voimassa riippumatta merkinnöistä?
Jos jatkan Sastamalaan Varilan (seuraavasta risteyksestä oikealle, Tampereentie, mt 2522) kautta, klv:tä käyttäen ylitän ajoradan kolme kertaa n. 500 m matkalla. Yksi noista on vt 12, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h. Ajorataa käyttäen ainoa ylitys tulee, kun ko. Tampereentiellä käännyn kerran ajoradalla vasemmalle, jolloin alkaa yhtenäinen klv-osuus Sastamalan keskustaan.
Paikka on tämä:
https://goo.gl/maps/zDJnkQtwBf52
Poikkeuksellisia tilanteita, jotka herättävät huomiota, tapahtuu maantiellä silloin tällöin. Ei esimerkiksi ole kuin muutama päivä siitä, kun musta henkilöauto ohitteli poikkeuksellisen uhmakkaasti aivan kuin maantien keltaisilla viivoilla ei olisi mitään merkitystä. Se mm. teki ohituksia vastaan tulevien ohituskaistan kohdalla. Hetkessä auto oli ohittanut useiden autojen jonon enimmäkseen paikoissa, joissa minä en olisi edes harkinnut ohitusta.
Muutama päivä aikaisemmin kaksi Venäjän rekisterissä ollutta autoa ohitteli suunilleen samalla tavalla, mutta ei ehkä aivan niin röyhkeästi keltaisten viivojen kohdalla. Nekin hävisivät kumpikin horisonttiin pitkän autojonon hetkessä ohitettuaan. Liikennettä oli aika paljon, mutta jostakin ne aina löysivät kolon, jossa onnistui ohittamaan.
Akuutteja vaaratilanteita edellä mainitut autot eivät havaintojeni mukaan aiheuttaneet, mutta meininki oli muuten aika reipasta. Minulle ei tulisi mieleenkään ajaa tuolla tavalla edes silloin, jos minulla olisi poikkeuksellinen kiire. Nopeusrajoituksista en niin välitä, mutta ohituksissa olen arka. Enkä muutenkaan halua tehdä kovin "härskejä" temppuja, joista joku voisi protestoida.
Kammottavimman tilanteen näin noin viikko sitten nelostiellä. Edelläni ajanut hopeanharmaa Mercedes-Benz kääntyi yhtäkkiä melko jyrkästi vastaantulijoiden kaistalle hetkellä, jolloin vastaan oli tulossa pitkä jono autoja. Ajattelin, että kuljettaja on hulluuskohtauksen saanut itsemurhan yrittäjä, ja nokkakolari on väistämätön. Vastaan tuleva auto oli jo hyvin lähellä. Jotenkin ihmeellisesti törmäys kuitenkin vältettiin. Luulin jo, että autojen kyljet osuivat toisiinsa, kun ne näyttivät hypähtävän sivulle aivan kuin iskun voimasta. Ilmeisesti oli kyse kuitenkin kuljettajien tekemistä voimakkaista ohjausliikkeistä, jotka saivat aikaan heilahduksen.
Tapahtuman jälkeen Mercedes ajoi normaalisti ja kääntyi vähän ajan päästä risteyksestä mahdollisesti huoltoasemalla. En huomannut autossa merkkejä törmäyksestä.
Tapahtuman nähtyäni oli jonkin aikaa epämukava olo, kun mietin, että noin lähellä vakava kolari on ketä tahansa tiellä liikkujaa. Vastaan tuleva auto vain yhtäkkiä kääntyy kohti, eikä mitään ole tehtävissä. Kaikki tapahtuu parissa sekunnissa.
Syy väärälle kaistalle kääntymiseen (en käytä sanaa "ajautuminen", koska todellakin näytti siltä, että auto aktiivisesti kääntyi ja ajoi yli keskiviivan) jäi arvailujen varaan. Jos oletetaan, että kuljettaja ei tehnyt sitä tahallaan, katseliko hän mahdollisesti kännykkää tai teki jotain muuta, jolloin ohjausvirhe pääsi tapahtumaan. Kännykän käyttämisen panisin epäiltynä syynä ensimmäiseksi. Tietysti myös jonkinlainen tahallisuus on mahdollista. Kuljettajan vieressä istui toinen henkilö. Näiden kahden ihmisen - esimerkiksi pariskunnan - kesken on saattanut olla käynnissä eksistentiaalinen riitely ja väittely, jolloin hermostunut kuski on ajatellut, että tämä on nyt loppu sitten ja yrittänyt laajennettua itsemurhaa tullen kuitenkin viime hetkellä järkiinsä. Tämä on tietenkin pelkkää arvalua, enkä oikeastaan usko, että syy olisi tällainen. Auton kulku ennen ja jälkeen vaaratilanteen oli normaalia.
Nukahtaminen kesken ajon on tietysti myös yksi mahdollisuus, mutta auton nopea ja yllättävä kääntyminen keskiviivan yli ei välttämättä ole merkki siitä. Yleensähän silloin auto ajautuu hiljalleen johonkin suuntaan.
Tuossa nyt ei tapahtunut onnettomuutta, joten syy olkoon mikä tahansa. Mutta Kuopion bussiturman selvittäjillä on vähän saman tyyppinen haaste, kun pitää keksiä selitys kolarille, joka vaikuttaa täysin järjettömältä ja käsittämättömältä. Moottoritienopeudella luiskaa pitkin risteyksen yli ja autojen päälle ja lopulta kaiteesta läpi. Vaikuttaa jonkinlaiselta poissaolokohtaukselta olipa syy väsymys tai mikä tahansa.
Herbert aloitti aina ajakohtaisen ongelman. Itse pohdin asiaa myös, johon useasti olen joutunut. Itse teen näin.
Tiputan nopeuttani ja vaihdan oikealle kaistalle. Mikä on se paras ja oikea tapa.
Oikea kaistalla ajetaan turvavälistä välittämättä, eikä sinne mahdu, painan kaasun pohjaan hetkeksi ja olen rikollinen.
Takanani tuleva auto ajaa reilua ylinopeutta, tai sallittua maksimia, mutta kuitenkin perässäni.
Jos pudotan nopeutta alle oikean kaistan nopeuden, en ole enää ohittaja, vaan olen rikollinen.
Tämä on joskus noidan kehä.
Jos valitsen 2. tai 3. Perustelen asian viime kädessä oikeudessa vetomalla kohtuuteen, sekä ymmärrettävistä syistä.
Lakia on hyvin vaikeaa tehdä aukottomaksi.
"Minun perässäni on toinen ohittaja, joten hidastaminen vasemmalla kaistalla tuntuu huonolta ajatukselta."
Tuollaisessa tapauksessa minun ratkaisuni on laittaa suuntamerkki oikealle, nostan jalan kaasupolkimelta ja jättäydyn oikella kaistalla ajavan taakse.
Paitsi oikeassa elämässä lisään vauhtia, teen ohituksen (kuten maantiellä tekisin), ja sitten hidastan kun etäisyyttä on tarpeeksi kaistanvaihtoon. Se on liikenneturvallisuuden kannalta paras, eli uskon että useimmille se on ennalta arvattava tapa. Kolaririskin aiheuttaminen on typerämpi juttu kuin niin jokapäiväinen rikesakkoylinopeus, tai puuttumiskynnyksen alittava ylinopeus.
SO2001, Kun Neuvostoliitto romahti ja vielä pitkään sen jälkeen, he toivat ”oman” ajokulttuurinsa Suomeen. Siellä oli miesten keski-ikä reilusti alle 50 vuotta.
Meillä oli silloin vielä liikkuvapoliisi ja asiat kyllä huomattiin, tosin sakkoja heidän ei vielä silloin tarvinnut maksaa.
Ajelin minäkin siellä Kotkan seuduilla. Perääni liimautui kiinni auto venäläisin kilvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni pelkäsin ajoneuvon kuljettajaa. Peilistä katsoessani näin pedon, ilme kuin kauhuleffasta.
Työkaverini oli koulutuslautakunnassa ja kävi usein Venäjällä vierailulla. Joka päivä hän näki Pietarissa kolarin.
Koulun vierailijoille tarjottiin ateria. Tämä työkaverini oli ainoa, joka pyysi ruokajuomaksi votkan sijasta vettä. Sitä ihmeteltiin enemmän kuin vähän, eikä tahtonut edes löytyä.
Sipoontie. Nopeusrajoitus 80 km/h. Edelläni ajaa Renault mittarinopeudella 67 km/h. Autossa on kaksi ihmistä jotka näyttävät käyvän vilkasta keskustelua keskenään toisiaan silmäillen. Kiivas keskustelu näyttäisi vaikuttavan ajonopeuteen.
Ohitan pariskunnan auton siten että ohitus tapahtuu kokonaisuudessaan ohituskiellon eli keltaisen sulkuviivan alueella.
Mikä sai sinut tekemään tuollaisen ratkaisun?
Mistä tuli mieleen että riita olisi liittynyt ajonopeuteen, eikä niin että ajonopeus oli väärä siksi että keskittyminen meni riitelyyn?
Miksi itse syyllistyit huonoon ajamiseen - eli päiväsakkorikokseen, sikäli kun partio olisi sattunut kohdalle?
Suurin osa kuljettajista ei malta kovin kauan ajaa noin 15 km/h alinopeutta.