740 GLE: Ellei koskaan luista yhtään, mistä tiedätte, kuinka suuri on turvamarginaalinne luiston alkuun?
Karrette: Jos luistaa on ajanut liian lujaa tai käyttänyt liikaa moottoritehoa.
Jos tuo on sinulle liikaa, mistä tiedät mikä on kullekin talvipäivälle liikaa?
Toisekseen, kesälläkin paras veto/jarrutuspito tarkoittaa kesärenkaan yli 5% luistoa. Talvella löytyy kelejä, jolloin maksimaaliseen kiihdytykseen tai pysähtymiseen tarvitaan vieläkin suurempaa luistoa. Siksi luiston rajalla käyminen ei ole virhe, vaan sekä tietoisesti haettu säätiedotus että tarvittaessa tehokkain poistuminen/pysähtyminen/kääntyminen.
Edellytyksenä tälle ajatukselle on tietenkin, että se luiston raja on helposti tunnistettavissa oleva vakaa ajotilanne, eikä äkäinen lipsahdus suuresta lepokitkasta luistoon lähes nollakitkassa.
mistä tiedät mikä on kullekin talvipäivälle liikaa?
Perstuntuma opettaa. Mutta keskustellessa on vaikea sanoa mikä on itse kunkin osaamistaso. Taitaa olla 83 % autoilijoista jotka ajavat nastallisilla. Jostakin syystä tai toisesta valitsevat nastat, vaikka ei niilläkään luistoa pitäisi esiintyä jollei tee ajovirheitä. Ajamisen ei pitäisi perustua luisteluun.
Lehdessä oli uutinen että joku oli tänään kuollut kesärenkailla ajaessaan. Oli ollut liukasta, mutta jostakin syystä hän ei käyttänyt turvavyötä. Nastattomat renkaat olisi voinut vaihtaa alle jo pari viikkoa sitten.
Sitä varten meillä on autokoulut ja nykyään liukkaan kelin harjoituksetkin pakollisia ettei ainakaan tietämättömyyttään tekisi virheitä. Toiset osaavat luonnostaan, toiset tarvitsevat jonkun opettamaan.
Sitten on niitä jotka eivät tee pelkästään virheitä, vaan ottavat tietoisia riskejä.
Minä olen ajanut n. kaksimiljoonaakilometriä autokoulun jälkeen ja ymmärrän renkaiden merkityksen kun kontaktin rajat tienpintaan alkaa lähenemään. Kissakin ottaa kynnet esiin kun ote alkaa lipsumaan.
Kissa tekee naarmuja pintoihin jos se kulkee kynnet esillä.
Parin miljoonan ajokokemuksella ei yllättäviä tilanteita pitäisi enää esiintyä. Ellei sitten ole tullut huolimattomaksi jos on pitkästynyt auton ratissa.
Itse yllätyin siitä miten hyvä jääpito pelkällä kumilla on, ja siitä että nastatkin sutivat melko herkästi vaikka jäähän raapivatkin jälkiä.
Voi hyvänen aika, ei liikenteessä ole kahta samanlaista päivää, ei ole montakaan kuukautta kun kuudennen kerran vältettiin tiukalla jarrutuksella hirven kohtaaminen.
Ja tällä kertaa sekin teoria kumoutui ettei hirvi käänny takaisin, kyllä kääntyy vaikka oli jo ylittänyt tien puolivälin.
Se olisi suurin virhe että rupeaisi löysäilemään ajokokemukseen luottaen rengasvalinnoissa. Jokainen nasta tulee tarpeeseen tiukassa paikassa. Massa jatkaa liikettään törmäämiseen asti jos sitä ei aikaisemmin saada pysähtymään.
En ollut niinkään kiinnostunut itse kunkin osaamistasosta, vaan miten luistoa virheenä pitävä tietää missä sen virheen raja kulkee, renkaista riippumatta.
Hyvä esimerkki kokemusperäisen tiedon saamisen vaikeudesta.
Kukaan meistä ole ajanut talvella ilman luistoa, on vain eri asia onko se tarkoituksellista eli itseaiheutettua ja jopa hallittua, vai hallitsematonta - oho, mistä toi tuli!
Minä en ole oikein jyvällä, miten pidon rajaa tulisi kokeilla liikenteessä? Sen ymmärrän, että takavetoisella autolla voi liukkaalla kelillä saada perään lievää luistoa kaasun käytöllä ilman suurempaa nopeuttakin, mutta miten etuvetoisen ja nelivedon kanssa testaillaan ilman nopeuden nostoa. Ajonhallinta teilaa sutimisen ja jos sen ottaa pois päältä, niin saa kaasua painamalla selville lähteekö pyörät sutimaan ja auto puskemaan. Käsijarruako peliin etuvetoisella? Sekin on nykyään hankaaa, kun on vain se nappi keskikonsolissa. Meneeköhän käsijarru edes päälle vauhdissa.
Mutkatiellä voi tietysti kokeilla kuinka kovaa mutkaan voi tulla ilman, että syntyy nelipyöräluisua. Paitsi, jos kuuluu valtaosaan TM:n lukijoita, jotka kirjoitusten perusteella noudattavat tarkasti rajoituksia. Tietysti, jos keli on riittävän liukas, niin syntyy se luisu rajoitusnopeudellakin.
Itse olen saanut nykyisellä kytkeytyvällä nelivedolla syntymään säälittävän takapyörien luiston poikasen risteyksestä lähtiessä. Sellaisen luiston, jonka juuri ja juuri havaitsee ennenkuin ajonhallinta ottaa etuvedon mukaan.
GLE:n hallitun luiston idea synnyttää meikäläisellä mielikuvan lumisesta, aurausvallien reunustamasta tiestä, jolla takavetoinen auto menee tyylikkäästi perä vähän luisussa, etupyörät kääntyneenä vastaohjaukseen ja lumi pöllyää. Eikä auton ihan tarvitse aurausvalliin nojata.
Naapurin poika aikoinaan nojasi valleihin, kun rallikuskimoodi pyrki päälle. Ei tykännyt iskä, kun pikataipaleen jälkiä tutki. Pojalla ei vielä ollut korttiakaan, mutta eihän sitä auton ajamiseen tarvitakaan, kuten vanha viisaus sanoo.
HybridRules: miten etuvetoisen ja nelivedon kanssa testaillaan
Ihan samoin kuin takavetoisella tai nelivetoisellakin. Polkaistaan sen verran kaasua jo hitaassa nopeudessa pienellä vaihteella, että tuntee renkaiden alkavan sortaa hieman kertoen pidon rajan löytyneen. Seuraava kiristyvä jarrutus varmistaa havainnon.
Oletusasetuksissaan olevan ajonhallinta ei puutu tilanteeseen millään tavoin, eikä ulkopuolinen havainnoija edes huomaa auton luistavan, mutta jos on nastat alla, niin kynnen jäljet näkyvät jäässä pieninä naarmuina.
HybridRules: GLE:n hallitun luiston idea synnyttää meikäläisellä mielikuvan lumisesta, aurausvallien reunustamasta tiestä, jolla takavetoinen auto menee tyylikkäästi perä vähän luisussa, etupyörät kääntyneenä vastaohjaukseen ja lumi pöllyää
Eihän tuollaista voi edes tehdä nykyajan takavetoisella paranoidi ajonhallinta oletusmoodissaan, koska vastaohjaus saa Suojelusenkelin hyppäämään jarrulle heti.
Eikä vastaohjausta käytetä muutenkaan, koska tarkoitus ei ole luistaa, vaan mutkaan kääntäessään tuntea sormissaan takapyörien sidonnan avustavan kääntymistä hieman. Sidonnan tehostaminen jää vielä reserviin mahdollisen arviointivirheeni varalta.
Nojaaminen on äärimmäinen apukeino, jota en ole käyttänyt ensimmäisen autoni jälkeen, kun pelti alkoi maksaa paperirahaa. Kesäisellä soratiellä en edes halua luistaa, koska kivisade pitkin kylkiä.
Suojelusenkeli on oletusarvoisesti vahdissa, eikä se edes salli vastaohjausta. Suojelusenkelin puuttumiskynnyksen ylittämisen lasken omaksi virheekseni.
Hitaissa tiukoissa käännöksissä saatan laiskuuttani napsauttaa hetkeksi Kimi-näppäimestä (tai menu-valikosta) varmistaakseni tiukan käännöksen. Tämän näkyvän luiston mittasuhteita voi peilata sitä vasten, että ajoin toista talvea kuvitellen "ESP OFF" tekstin tarkoittavan sitä, että Suojelusenkeli on lomalla. Vasta luettuani Tekniikan Maailman jutun omasta (edellisestä) autostani lähdin kokeilemaan tyhjälle parkkipaikalle, ja toden totta, oikeassahan TM oli. Halpis-Mersun ESP:tä ei saa pois päältä. En vaan ollut ikinä löytänyt sen puuttumisrajoja sallivammassa moodissa.
HybridRules: "Minä en ole oikein jyvällä, miten pidon rajaa tulisi kokeilla liikenteessä? ...ilman nopeuden nostoa."
Hyvä talviauto kertoo heti ensimmäisessä kiihdytyksessä pidon laadusta renkaiden ja tienpinnan välillä. Eli nimenomaan nopeuden nostosta on kyse. Toinen tapa testata renkaiden pitoa on sitten jarrutuksessa, mutta joskus se voi olla siinä vaiheessa jo myöhäistä.
Pihistelijä: Mitäs ongelmia kitkoilla on mustalla jäällä? Nehän pitävät siinä hyvin. Kitkat kun on alla, ei musta jää yllätä
Yhden illan kokemuksella: huono pito ja yllättävä pidon menetys melko helpoissa olosuhteissa mustalla jäällä on vähän hankalaa.
Kun suoralla tiellä lähes tasanopeudella ja erittäin pehmeällä kaasun käytöllä turbiiniautomaatin vaihtaessa huomaamattoman pehmeästi 1500 kierroksen kahden puolen isompi vaihde lipsauttaa perän sivulle alle 1300 kierroksella, niin kevyesti se lähtee. Ei tarvitse pakottaa yhtään.
MITÄÄN varoitusääntä ei kuulu, perä vain lipeää sivulle. ESP ei myöskään reagoi mitenkään, koska ei ilmeisesti tiedä, mitä on tekeillä? Onneksi Amazon, Ford Taunus, Opel Kadett, 240 GL, 240 GLE, 740 GLE ja 940 GL ovat automatisoineet kädet tasolle, jolla vastaohjaus lähtee autopilotilla ydinjatkoksesta, ja käsien jo käydessä huomaan lopulta tietoisestikin auton luistavan. Korjaus lähti ajoissa, koska vastaheiluria ei tullut.
En tajunnut plussakelillä kokeilla pitoa, vaikka olisi tietenkin pitänyt, koska saman tien kun luisti, näimme tien tuikkivan tehokkaissa valoissa jääkiteinä.
Kävin vielä jälkeenpäin ajamassa saman reitin 7-millisiksi kuluneilla nastarenkailla manuaalivaihteisella autolla. Ylivoimaisen pidon turvin se ei luista yhtään ilman tietoista provosointia. Vaihteet läpi kelaten on helppo kiihdyttää kitka-auton tavoittamattomiin nastojen rapistessa kevyesti pidon rajasta kertoen. Sen jälkeen voi jarruttaa tehokkaammin kuin kitka-autolla. Kulunutkin Conti IceContact 2 on vaan jäällä täysin ylivoimainen talvirengas saman firman uutta kitkarengasta vastaan.
Kaikilla pärjää kun on varovainen, mutta tuossa se ero minusta näin ensikokemalta on. Keli oli tosin kitkarenkaalle yksi vaikeimmista, eli kosteannihkeänä kiiltävä musta jää.
On tässä hyvääkin: kerron ilomielin erona aiemmin kokeilemiini kitkarenkaisiin, että vaikka luiston raja onkin huomaamaton ja jäällä selvästi jo kulunutta nastarengasta alempana, se on silti täsmällinen ja hallittava, eikä pito katoa kokonaan luiston alettua. Oikaisu on helppoa, kunhan ei yritä mahdottomia.
Vaikka uuden kitkarenkaan jääpito ei aiokaan pärjätä 40% laillisesta kulutuspinnastaan menettäneelle laadukkaalle nastarenkalle, aiempaan omaan kysymykseeni uskallan nyt vastata pahimmista mahdollisista olosuhteista positiivisesti yllättyneenä käytöksen osalta: Ainakin noin 500 km sisäänajettu Conti Viking kitkarengas luistaa oikein. Myös viime talvena huonoilla upponastarenkailla vaivannut aliohjatuvuus on hävinnyt, ja auto kääntyy taas ratista.
Tämä oli minulle talven 1. nastarengaspäivä kitkarenkain, mutta odotan rengasvalintani paranevan kun saadaan maa valkoiseksi. Loppujen lopuksi näiden päivien määrä omassa talvessa määrää sen, kuinka paljosta kitkoilla joutuu luopumaan.
Jos talvisin joutuisi ajamaan usein jäällä, en olisi lähtenyt kokeilemaankaan kitkoja. Meillä päin kuitenkin talviset tiet ovat suurimman osan aikaa kuin kesällä ja sielua raastaa kuulla natojen rahina.
Liekö pysyvä ilmiö tai ei, niin mökkitietäkään ei ole tarvinnut aurauttaa muutamaan vuoteen. Vielä kymmenisen vuotta sitten ei lumia meinannut saada mahtumaan tontille pois autojen tieltä, kun paikallisen maatilan isäntä kävi linkoamassa reitin auki oikein vuosisopimuspohjalta. Nyttemmin aurausta ei ole ollut edes sovittu kenenkään tehtäväksi muutamaan vuoteen.
Tuntuisi, että ne muutamat harvat hankalat aikaisen aamun jäiset tiet ja lumipyryt menee kitkoillakin. Jos ei kokeile, ei tiedä.
Tottahan sitä lievästi testailee, onko liukasta, kun ajelee, mutta miksei kitkoilla voi kokeilla siinä kuin nastoillakin?
HybridRules: mutta miksei kitkoilla voi kokeilla siinä kuin nastoillakin?
Totta kai voi, ja mielestäni kannattakin silloin kun sen voi tehdä rauhassa, ennen kuin nostaa maantievauhtiin.
Ihmettelen vaan, että jos pitää luistoa virheenä, miten sen virheen voi välttää tietämättä missä virheen raja on tämän päivän kelillä?
Minulle tuo ei ole rengasvertailukysymys, vaan ajotapakysymys renkaista riippumatta.
jos pitää luistoa virheenä, miten sen virheen voi välttää tietämättä missä virheen raja on
Lähtökohtana on pakollinen autokoulu. Jos autonsa saa pyöräytettyä ympäri tai ajettua metsään liikenteessä on raja selkeästi ylitetty aivan liian kovalla tilannenopeudella.
Ensimmäisessä kitkarengasautossani (Michelin X-Ice 2) ei ollut ABS:iä kummoisempia ajoavustimia. Sillä ajoin kerran luistelurataolosuhdetta vastaavaan liikenneympyrään, ja luistoa oli liikaa käyttämälleni nopeudelle. Siihen riitti kuitenkin ohjaus.
Nykyisessä sain ESP:in aktivoitumaan samanlaisessa tapauksessa, risteyksessä oli nastojen kuluttamat ajourat ja ajoin niiden yli kääntäessäni voimakkaasti, mutta silloin ESP oli avuksi jarruttaen auton eri renkaita.
Kolmas tilanne oli sellainen missä kalteva mutka toimii kiihdytysalueena, silloin piti kesken kiihdytyksen keventää kaasua ja kiihdyttää rauhallisemmin n. 50 metriä kunnes tuli tasainen tienpinta, eikä se enää ollut jäätynyt.
Uusissa autoissa luistonesto vähentää moottoritehoa ja käyttää myös jarrua, ja ESP toimii samalla periaatteella. Auton turvatekniikka siis vähentää luistoa, ja sitä syntyy lähinnä kuljettajan ajovirheen vuoksi. Liukkaissa risteyksissä liikkeellelähtö aiheuttaa sutimista, mutta silloin voi yrittää liikkeellelähtöä jäisen ajouran vierestä -siinä pitoa riittää paljon paremmin rengastyypistä riippumatta.
Itse olen tehnyt jo omat rengasvertailuni. Nastattomat ovat toimineet oikein hyvin kelillä kuin kelillä, ja ennakointiin kuuluu myös se ettei aja kesärenkailla ensilumilla tai takatalvessa.
Ajoin edellistalvena Kemistä (jossa -20) rannikkotietä Turkuun ja koko matkan tiessä oli hyvä pito, suolaus alkoi ilman lämmetessä Vaasan jälkeen.
Ihmettelen mistä löytyy pääteitä, jossa on liukasta?
Suolaa kylvetään teillemme ja kaduillemme vuodessa noin 120 miljoonaa kiloa ja lisäksi hiekoitetaan, eli nyt ilmeisesti puhutaan vain syrjäisimmistä alueista ja todella avuttomista kuljettajista.
Houkuttaa ajaa kesärenkailla läpi talven, vaikka ajankin myös lumisia syrjäteitä.
Autoni on nelivetoinen ja tarvittaessa lukoilla. En saanut sitä sutimaan testijumpo kitkarenkaillakaan lumella enkä jäällä, ainoastaan kaarteissa houkuttamalla tuo hieman antoi periksi, hieman tunnottomasti yllättäen.
Kitkajalkineet pitivät tasaisella jäällä jossa vettä pinnalla paremmin kuin nastajalkineet testissä.
Nastajalkineilla et saa kävellä muiden lattialla, mutta meidän yhteisesti maksamalla tiellä saat tuhota tienpintaa toistaiseksi hyvällä mielellä, maksammehan me ne yhdessä, no oikeastaan jätetään vain hunningolle varojen puutteessa.
On jo osin ymmärretty, että nastarenkaat ovat menneisyyttä ajoilta jolloin ei ollut vaihtoehtoa. Muistuttaa hieman sitä, kun monet vastustivat hehkulamppujen myynnin lopettamista. Päätöksen siitä teki EU, meillä sitä ei oltaisi poliittisisa syistä uskallettu tehdä.
Nastarenkaat jatkavat täten voittokulkuaan meillä, vaikkakin järjenvastaisesti.
Kaverilla oli maastoauto, ja hän kokeili tuota. Onneksi ei mennyt ulosajossa pahasti lommoille. Renkaat olivat M+S, mutta niissä ei ollut talvea varten lamelleja ollenkaan, vaan pelkkä maastokuvio mutaa ja hiekkaa varten. Vahingosta viisastuneena päätyi hän sitten nastarenkaisiin...
TM-talvirengastesteissä oli jonakin vuonna kiinalainen (kesä-)rengas missä oli talvimerkinnät. Se antoi hyvän vertailukohteen miten henkilöauton kesärenkaalla pärjäisi talvessa.
4-vetoinen on pidon suhteen tarkempi ajettava, se kiihtyy paremmin kuin pysähtyy - suhteessa 2-vetoiseen, 4 pyörää vetää ja 4 hidastaa, etu/takavetoisessa 2 vetää, 4 hidastaa. Tämä näkyy ensiliukkailla ojanpohjilla, kokemattomuutta sanoisin. Itse kokeilen pidon rajaa useimmin kotoa lähdettäessä vähäliikenteisessä kiertoliittymässä. Kun tulen liittymään lisään pehmeästi kaasua /Saab 93 2.0T 5+2 Sentronic) kunnes etupyörät alkaa luistaa ja sortaa ulkokaarteeseen päin, käännän lisää sisäkaarteeseen jolloin auto pysyy suunnilleen ajolinjalla, kevyt rohina kuuluu nokialaisten nastoista. Saabin esp on melko salliva, ei puutu heti kuskin tekemisiin jos ei tapahdu nopeita muutoksia ja turbokone ja "mehumaija-Aisin on helppo saada yhteistyöhön edellämainittun kokeiluun. Takapyörät ei tuossa osallistu vetoon, kääntöön ja niissä on siitä syystä parempi pito kuin edessäja siksi Saabin "itseohjaava taka-akseli vielä pyrkii auttamaan käännössä, ei tuossa juuri ulkopuoliset huomaa mitään, mutta itse saa aina pientä "kivaa" kun ajaa tuon 3/4-osakierroksen "puhtaasti eli juuri sitä ajolinjaa kuin on ajatellut. On kyllä tunnustettava, että osa tyytyväisyttä oli myös talviaamuisin töihin mennessä kun se musta 3-bemari, joka "hengitti" niskaan suoralla 40-rajoituksella oli aina kiertoliittymän jälkeen 100m jäljessä.
Karrette: Jos luistaa on ajanut liian lujaa tai käyttänyt liikaa moottoritehoa.
Ensin tuomitsit kaikki luistot kategorisesti ja nyt autot pyörähtelevät jo ulos tieltä:
Karrette: Jos autonsa saa pyöräytettyä ympäri tai ajettua metsään liikenteessä on raja selkeästi ylitetty aivan liian kovalla tilannenopeudella.
Jälkimmäisestä on helppo olla samaa mieltä, mutta en ole nähnyt tiellä pysymistä renkaiden vaan kuljettajien vertailuna?
Kuvaako pienenkin luiston rinnastaminen perä edellä metsään pyörimiseen ajatusmaailmaasi vai kitkarenkaan pitoa jäällä?
Karrette: Michelin X-Ice
Alan yhä enemmän epäillä, että näissä vertailuissa yritetään yleistää liikaa? Minulla ei ole kokemusta kitkarenkaista, mutta TM rengastesteistä näkee, ettei Michelin ole enää vuosiin kehittänyt nastarengasta lainkaan ennen tämän vuoden uutuutta. Michelinillä ajava todennäköisesti kokee saman valmistajan kitkarenkaan suhteessa varsin hyväksi nastoihin verrattuna?
Minun autoni mukana tuli sattumoisin lähes uusi Michelin nastarengassarja, jonka lemppasin kesken ensimmäisen talven muiden riesaksi 9.5 millisenä. Jollain muulla merkillä vertailu kääntyy varmaan toisin päin?
Karrette: Auton turvatekniikka siis vähentää luistoa, ja sitä syntyy lähinnä kuljettajan ajovirheen vuoksi.
Ei. Auton turvatekniikka ei vähennä Juhamatin, HybridRulesin ja Seittenneliskanttisen kuvaamaa kelin tunnustelua, koska turvatekniikka ei reagoi millään tavoin luiston rajalla käymiseen.
Eikö sinulla tosiaankaan ole luiston rajan ja hallinnan menetyksen välissä mitään turvamarginaalia? Juuri tältä vanhat kitkarenkaat minustakin tuntuivat, mutta nuo ainoat kokeilemani nykyaikaiset kitkat ovat mielestäni kyllä erittäin loogisia, vaikka pito onkin jäällä heikko.
Paaso: Trafi tutki rengashotellien talvirengassarjoja-
tulos kahdessa kolmasosassa nasta erot olivat liian suuret.
Eli todellisessa tilanteessa ei niitä nastoja välttämättä ole
yhtään siinä kriittisessä renkaassa.
Nastojen irtoamista en ole havainnut enää vuosikausiin. Nykyisten suurten nastamäärien vaatimat vaimentimet nastan alla sen sijaan saavat nastat uppoamaan kumiin, jolloin rengas toimii liukkaalla nastattomaksi nypityn tavoin. Nokian ja Hankookin testeissä hyvin pärjänneistä nastarenkaista on omakohtaista kokemusta, raskaan etuvetoisen ja raskaan takavetoisen 6 milliin kuluneissa renkaissaei ole nastan nastaa pinnassa, vaikka enemmän kuin 98% niistä on tallessa. Ja syvällä onkin.
Kaikki uudet moninastaisetkaan nastarenkaat eivät onneksi vanhene tällä tavoin.
Paaso: Kuskien korvien välissä on kuitenkin luulo että on turvallista.
Tuossa oletetaan kuskin korvien väliin paha vika. Ei talvella voi oikeasti ajaa muistellen mitä viime syksynä alle laitettiin ja pari vuotta sitten tehtaalla ESP kontrolleriin koodattiin.
Ratin takana istuvat matkustaja voi tietenkin luulla mitä tahansa, mutta kuljettaja tunnustelee keliä silloin kun sillä on ajamisen kannalta merkitystä. Minäkin aloin tutkia vanhoja (Nokian) nastarenkaitani tarkemmin huomattuani ensin ajossa niiden pidon heikenneen.
Karrette siteeraa Tekniikan Maailmaa: ”Kuluneiden nastarenkaiden heikko jääpito oli yllätys. Puoliväliin kulunut nastarengas hävisi jarrutuksissa useimmille kitkarenkaille, jopa kuluneelle sarjalle.”
En tietenkään kiistä havaintoa, jonka tein uudemmilla nastarenkailla itsekin. Mutta se, että näin tapahtuu, ei tarkoita, että se tapahtuisi äkkiarvaamatta ja kuljettajalta yllättäen, tai että niin edes tapahtuisi väistämättä kaikille nasterenkaille. Olen löytänyt samasta ikäluokasta myös renkaita, jotka selvästi kuluneena pysyvät yhä nastarenkaina.
Eilisiltaisen ei aivan uusilla, vaan 500 km sisäänajetuilla ContiViking kitkoilla luisteltuani kävin kokeilemassa saman reitin 7-millisiksi kuluneilla ylivuotisilla ContiIce 2 nastoilla. Tässä kokeessa vanha nastarengas vei uutta testivoittajakitkarengasta kuin kuoriämpäriä täysin ylivoimaisella veto- jarrutus- ja sivuttaispidollaan.
Oma päätelmäni on, että uusissa nastarenkaissa on todella huonosti kulumista kestäviä (Hankook Ice*pike, Nokian 9), ja todella hyvin myös kuluneina toimivia (ContiIce). Kitkarenkaita en tunne, mutta en hämmästyisi, jos niidenkin joukosta löytyisi hyvin ja vähemmän tyylikkäästi ikääntyviä?
Jo tästäkin syystä yritys löytää yhtä ainoaa kelvollista vaihtoehtoa pelkän rengastyypin perusteella on toivoton. Sen lisäksi me ajamme eri paikoissa, eri keleissä, eri autoilla, eri taitotasoilla, ja eri toleranssitasoilla epämukavuuden suhteen, mitä se kellekin tarkoittaa. Yhden epämukavuus on nastamelua, toisen epämukavuus hankalampaa ajettavuutta jääkelillä, kolmannen jotain muuta.
Kaikilla pärjää, mutta kun ei ole pakko vain "pärjätä" jotenkin, miksi ei ostaisi itselleen sopivinta laillista vaihtoehtoa?
740, kiitos mielenkiintoisista ajatuksista, mutta en osaa vastata pohdintoisiisi. Omassa ajossani pitokyvyn ylitys on ajovirhe, ellei tavoitteena ole talviaikaan tapahtuva itsensä viihdyttäminen liikenteessä (voi toki olla ihan hauskaa joskus). En haluaisi matkustaa "pelkääjän paikalla" jos ajo tapahtuu tilannenopeuden ylärajoilla.
Nastattomuus on minulle sekä ekovalinta että se tekee 1/2 vuodesta ajokokemuksesta miellyttävämmän. Nopea ajo ei ole minulle sitä että mutkateillä voisi kokea G-voimia, vaan maantiellä tai moottoritiellä nopeita siirtymiä kaupungista tai kylästä toiseen.
Noniin, tässä on nyt neljättä sivua menossa oikein kliseiden sinfoniaa.
Karrette: sivulla 2 Hyvä että kerroit hänelle että kyseessä oli kesärenkaat. Muuten hänestä olisi tullut asiantuntija joka suosittelee nastoja, kun koskaan ei tiedä mitä tien päällä tapahtuu. Itse kysyin kaverin autoa ajaessani että Onko nämä kitkarenkaat kun ovat niin liukkaat, maantienopeudessa saa pelkällä kaasulla sutimaan?. Eivät olleet, vaan ne olivat huonokuntoiset edullista merkkiä olevat nastarenkaat. Uutena ne saattoivat olla odotusten mukaiset, mutta tuolloin olivat kitkarenkaita (nyt kun on vertailukohde) selvästi liukkaammat.
Vaikka tuossa yritettiin varmaankin maalata jotakin kitkarenkaiden paremmuudesta, niin lopputulemana minusta ei voi tulla mitään muuta kuin se, että talvirengas on toimiva vain jos se on hyväkuntoinen. No, onko tuo nyt ollut mikään yllätys kenellekään?
Sen takia renkaille on mm-suositukset ja nastarenkaille vielä nastan mm-suositus. Huonokuntoiset suositellaan vaihtamaan ja jos ei usko, niin katsastuskonttorilla asia selviää viimeistään. Sama koskee kesärenkaitakin.
Lähtökohtana on pakollinen autokoulu. Jos autonsa saa pyöräytettyä ympäri tai ajettua metsään liikenteessä on raja selkeästi ylitetty aivan liian kovalla tilannenopeudella.
No, onko tuokaan nyt sitten mikään yllätys? Vaikka kaikilla kuskeilla on autokoulu takana, niin miksiköhän talvikelionnettomuuksiakin sitten tapahtuu? Renkaiden vika, vai väärän valinnan vika? Tuskin, se nyt vaan on niin että riippumatta siitä, kumman tyyppiset talvarit on alla, niin näitä sattuu - illuusioita rengastyypin paremmuudesta on sitten liikkeellä molempien suhteen sanoisin. Kaikki muu on jeesustelua.
Omassa ajossani pitokyvyn ylitys on ajovirhe, ellei tavoitteena ole talviaikaan tapahtuva itsensä viihdyttäminen liikenteessä. En haluaisi matkustaa ”pelkääjän paikalla” jos ajo tapahtuu tilannenopeuden ylärajoilla.
Kunhan muistat, ettei tuo ole talvirengasvalinnasta kiinni. Renkaan kunnosta se voi olla kiinni, oli kumpi vaan, mutta kuskista viime kädessä kuitenkin.
Nastattomuus on minulle sekä ekovalinta että se tekee 1/2 vuodesta ajokokemuksesta miellyttävämmän.
No tuo nyt on jo uskottavampi selitys sinun valinnallesi. Sekin on sitten makuasioita molempien suhteen.
Pysyisit tuossa etkä ala selvittämään paremmuuksia loppuunajetuilla renkailla. Etunsa molemmissa - hyväkuntoisina, se on minun käsitykseni. Kummallakin pääsee pöpelikköön vaikka olisivat äsken uutena alle laitettu, kummallakin sutii jos sikseen tulee, molemmilla kestää tiukassa tilanteessa ihan liian pitkään ilmeisesti jarruttaa jne jne
Nopea ajo ei ole minulle sitä että mutkateillä voisi kokea G-voimia, vaan maantiellä tai moottoritiellä nopeita siirtymiä kaupungista tai kylästä toiseen.
Ihanko tuota olet mieltä? Tuollako puolustelet talvirengasvalintojakin? Tilannenopeus täytyisi pitää mielessä kummallakin ja ilman illuusioita mistään - ei myöskään kitkojen suhteenkaan.
Mikä sai sinut epäröimään että en olisi tuota mieltä? Yli 25 vuotta erilaisilla ajoneuvoilla ja jalkaisin ilman kolareita on antanut jo perspektiiviä liikenteeseen.
Kiitos kuitenkin vaivannäöstäsi. En kuitenkaan löytänyt kirjoituksestasi oikeastaan mitään varsinaista kysymystä, tai jotakin mikä olisi jäänyt mietityttämään tarpeeksi paljon että pyytäisin lisätietoa kokemuksistasi.
Karrette: Omassa ajossani pitokyvyn ylitys on ajovirhe, ellei tavoitteena ole talviaikaan tapahtuva itsensä viihdyttäminen liikenteessä (voi toki olla ihan hauskaa joskus). En haluaisi matkustaa ”pelkääjän paikalla” jos ajo tapahtuu tilannenopeuden ylärajoilla
Kyselin jo aiemmin eikö sinulla ole mitään turvamarginaalia luiston rajan ja hallinnan menetyksen välillä. Palaat taas samaan rinnastukseen istuen pelkääjän paikalla tilannenopeuden ylärajoilla.
Jos sinulle nämä ovat (lähes) sama asia, on erittäin hyvä, että olet tunnistanut tilanteen. Nyt kun lopulta ymmärrän lähtökohtasi, olen myös täysin samaa mieltä, että jos jo pieni luisto on riski, sitä ei kannata ottaa. Tällä perusteella luistaminen on todellakin aivan oikein sinun sanastossasi kuljettajan virhe.
Minua jää edelleen askarruttamaan, kuinka tiedät vaihtelevissa talvikeleissä, paljonko sinulla on valitsemallasi kaarrenopeudella turvamarginaalia käytettävissä ennen vaarallisen luiston alkua? En edelleenkään ymmärrä, kuinka tämä voi toimia, mutta uskon sen toimivan käytännössä, koska olet pystynyt sitä jatkamaan ilmeisesti vuosikausia ilman osumia. Minä en tuota osaisi ilman jokapäiväistä kelin tunnistamista tai nopeuden pudottamista merkittävästi alle talvirajoitusten ihan systemaattisesti.
Hyvillä nastarenkailla ajaville tilanne ei ole näin vaikea. Luiston raja on amatöörinkin selkeästi tunnistettavissa, koska sen kuulee selvästi jo ennen kuin rengas luistaa. Sentin naarmuja jäähän kynsivien renkaiden pienen sortokulman huomaa vain asiasta perillä oleva matkustaja. Siitä on selvästi auton ulkopuolelle näkyvään tai matkustajan tuntemaan luistoon niin pitkä matka, että kuljettaja voi erittäin suurella varmuudella käydä luiston rajalla käydäkseen katsomassa, missä se tänään on. Ja siitä näkyvästä luistostakin, joka triggaa ajonhallinan toimenpiteet ja on vielä helposti ajettavissa, on vieläkin pidempi matka "tappisladiin", jossa ohjausvarat on vedetty rajoittajaan saakka, ohjaaminen tapahtuu voimansiirron avulla ja amatöörikuskin ajolinjat alkavat mennä epävarmoiksi.
Ei tämä ole minun omaa keksintöäni, siteeraan Juhamattia, joka kertoo seuraavaa:
Juhamatti2: kokeilen pidon rajaa useimmin kotoa lähdettäessä vähäliikenteisessä kiertoliittymässä
Kuin omasta kynästäni. Tuon lisäksi kokeilen jarrutusta jo aiemmin kotikadun 40 rajoituksella.
Juhamatti2: itseohjaava taka-akseli vielä pyrkii auttamaan käännössä, ei tuossa juuri ulkopuoliset huomaa mitään, mutta itse saa aina pientä ”kivaa” kun ajaa tuon 3/4-osakierroksen ”puhtaasti eli juuri sitä ajolinjaa kuin on ajatellut
Juuri näin olen itsekin sanonut, ulkopuoliset eivät huomaa mitään, ja kontrollifriikki ajaa ihan itse, ilman sähköisiä avustimia. Juhamatti menee siinä luiston rajalla 270 astetta liikenneympyrässä, eli tuo pieni luisto on hänelle(kin) siis stabiili tilanne, jossa voi ajaa niin pitkään kuin haluaa. Ei se ole missään riskirajoilla, vaan kelin ja oman auton tuntemista.
Siinä ajotapani eroaa Juhamatista, että minä en voi takavetoisellani karata muilta jäisessä liikenneympyrässä veto päällä. Minä jätän jo ennen liikenneympyrää korostetun välin eteeni napsauttaen cruisen pois päältä jo reilusti ennen muita. Se lisätila katoaa kiepauttaessani aivan eri tekniikalla oman autoni ympyrän läpi jääden ympyrän ulostulon jälkeen odottelemaan edellä ajavan sutimista pois alta. Eivät nämä johda ulosajoihin, koska ei niissä olla lähelläkään hallinnan menetystä.
Jos oma ajotapa on tuollainen keliä tunnusteleva, niin silloin nastoista on se etu, että ne kertovat rajan hyvin selkeästi ja myös luistavat helposti hallittavasti. Minulle positiivinen yllätys oli tuon uuden kitkarenkaan selviytyminen sangen hyvin jälkimmäisestä osasta, koska ne tosiaan tuntuvat luistavan oikein ja hallitusti.
Olet ehkä pitkän kitkarengaskokemuksesi aikana alitajuisesti tottunut vanhojen kitkarenkaiden taipumukseen pitää lepokitkassa sangen hyvin, mutta sitten kun pito irtoaa, se tapahtuu äkillisesti ja liukukitka tuntuu menevän lähes nollille? Sanoissasi kuuluva luiston rajan ja hallinnan menetyksen läheisyys kertoo mielestäni juuri tästä. Tämä hankaluus oli vahvasti läsnä vanhoissa koeajamissani kitkarenkaissa ja tämä oli niissä inhoamani ilmiö. En osaa arvioida keliä niin pomminvarmasti, etten tekisi koskaan virhettä. Siksi ensimmäinen havaitsemani lipsahdus ei saa olla lähelläkään hallinnan menetystä.
Se on sitten kokonaan oma valinta, haluaako ajaa aina varman päälle ettei takuulla osu luiston rajalle, vai keliä tunnustellen. En olisi uskonut ensinmainittua edes mahdolliseksi etenkään kitkarenkailla, mutta seisot siitä elävänä esimerkkinä, joten uskottavahan se on, vaikka en itse osaisikaan.
Joku viisas kirjoitti joskus että jos mutkassa tekee mieli oikaista vastaanutulijan kaistan kautta, niin silloin ajaa liian lujaa. Usein mutkaisilla tiellä on kolmet renkaanjäljet, eli moni ajaa liian lujaa.
Varmastikin driftaaminen onnistuu minulta, mutta korkeintaan kiihdytyksessä ajan luiston rajalla. Muissa tilanteissa liikenneturvallisuus on kiinnostavampi asia, vaikka sitten hieman hitaammin Tilannenopeutta.
Pimeällä saateessa hirvivaroitusalueella ajan kesärenkaillakin mieluummin 80 - 90 km/h kuin suurinta sallittua (kesä-)nopeutta - vuosittain tapahtuu 1800 hirvikolaria. Itse en halua olla yksi niistä.
@Karrette: olen samaa mieltä kaikesta, mitä yllä sanot.
Omaan näkemääni suhteuttaen en tosin himmaa ihan yhtä paljon kuin sinä, mutta satasen rajoituksella nopeus putoaa tosiaan jo kuivallakin pimeällä kelillä mainitsemastasi syystä alle tikkarin.
Karrette: Mikä sai sinut epäröimään että en olisi tuota mieltä? Yli 25 vuotta erilaisilla ajoneuvoilla ja jalkaisin ilman kolareita on antanut jo perspektiiviä liikenteeseen.
Kommenttisihan kuului ettei nopea ajo ole sinulle sitä että mutkateillä voisi kokea G-voimia, vaan maantiellä tai moottoritiellä nopeita siirtymiä kaupungista tai kylästä toiseen.
Eikö tuo sinusta kuulosta yhtään tyhjänpäiväiseltä, suurimmalle osalle kuskeista itsestäänselvyydeltä lähtökohtaisesti. Ja kommentti oli jatkoa siihen, mitä kirjoitit ja mihin kommentoin (huom!) talvirenkaista..
En kuitenkaan löytänyt kirjoituksestasi oikeastaan mitään varsinaista kysymystä, tai jotakin mikä olisi jäänyt mietityttämään tarpeeksi paljon että pyytäisin lisätietoa kokemuksistasi.
Ei ollut tarkoituskaan. Vaan osoittaa, että se mitä kirjoitit, sillä ei ole mitään tekemistä talvirengasvalinnan kanssa oikeastaan. Sellaisen perusliikennekäyttäytymisen kanssa varmaankin ja sielläkin tosiaan oletusarvoisia asioita (lue: aika diipadaapaa). En tekisi valintoja nastarenkaan ja kitkarenkaan välillä sinun kommenttisi perusteella siis.
Kumppani: Eikö tuo sinusta kuulosta yhtään tyhjänpäiväiseltä
Tämä ei ole ollenkaan yllättävä kommentti nimimerkki Kumppanilta.
En tekisi valintoja nastarenkaan ja kitkarenkaan välillä sinun kommenttisi perusteella siis.
Ei kannata nettikirjoittelujen perusteella tehdä valintaa, on hyvä tarkistaa väitteiden paikkansapitävyys muistakin lähteistä. Kuten se että lumisateella kannattaa kulkea bussilla tai taksilla (jota usein ajaa ulkonäön perusteella afrikkalaissyntyinen kuljettaja).
Minulle nastarengas tuli jossakin vaiheessa vastenmieliseksi (pölyä, melua, uria), ja nastaton on osoittautunut mainettaan paljon paremmaksi.
Lehtitestit ovat harmittavan usein tuote-esittelyjä, mutta joskus niissä on ollut mukana käytettyjä renkaita tai huonoja merkkejä. Myös sellainen testi missä kokeiltiin miten kitkarengas toimii kesällä (moni ajaa talvirenkailla kesälläkin) oli mielenkiintoinen.
740 GLE: Ellei koskaan luista yhtään, mistä tiedätte, kuinka suuri on turvamarginaalinne luiston alkuun?
Karrette: Jos luistaa on ajanut liian lujaa tai käyttänyt liikaa moottoritehoa.
Jos tuo on sinulle liikaa, mistä tiedät mikä on kullekin talvipäivälle liikaa?
Toisekseen, kesälläkin paras veto/jarrutuspito tarkoittaa kesärenkaan yli 5% luistoa. Talvella löytyy kelejä, jolloin maksimaaliseen kiihdytykseen tai pysähtymiseen tarvitaan vieläkin suurempaa luistoa. Siksi luiston rajalla käyminen ei ole virhe, vaan sekä tietoisesti haettu säätiedotus että tarvittaessa tehokkain poistuminen/pysähtyminen/kääntyminen.
Edellytyksenä tälle ajatukselle on tietenkin, että se luiston raja on helposti tunnistettavissa oleva vakaa ajotilanne, eikä äkäinen lipsahdus suuresta lepokitkasta luistoon lähes nollakitkassa.
mistä tiedät mikä on kullekin talvipäivälle liikaa?
Perstuntuma opettaa. Mutta keskustellessa on vaikea sanoa mikä on itse kunkin osaamistaso. Taitaa olla 83 % autoilijoista jotka ajavat nastallisilla. Jostakin syystä tai toisesta valitsevat nastat, vaikka ei niilläkään luistoa pitäisi esiintyä jollei tee ajovirheitä. Ajamisen ei pitäisi perustua luisteluun.
Lehdessä oli uutinen että joku oli tänään kuollut kesärenkailla ajaessaan. Oli ollut liukasta, mutta jostakin syystä hän ei käyttänyt turvavyötä. Nastattomat renkaat olisi voinut vaihtaa alle jo pari viikkoa sitten.
Jostakin syystä tai toisesta valitsevat nastat, vaikka ei niilläkään luistoa pitäisi esiintyä jollei tee ajovirheitä.
Kuka meistä ajovirheitä tekisi, onnettomuustilastot on humpuukia, samoin kuin päästöjen vähentäminen sähköautotuella.
"Kuka meistä ajovirheitä tekisi"
Sitä varten meillä on autokoulut ja nykyään liukkaan kelin harjoituksetkin pakollisia ettei ainakaan tietämättömyyttään tekisi virheitä. Toiset osaavat luonnostaan, toiset tarvitsevat jonkun opettamaan.
Sitten on niitä jotka eivät tee pelkästään virheitä, vaan ottavat tietoisia riskejä.
"onnettomuustilastot on humpuukia"
Mistä moisen ajatuksen olet keksinyt?
Minä olen ajanut n. kaksimiljoonaakilometriä autokoulun jälkeen ja ymmärrän renkaiden merkityksen kun kontaktin rajat tienpintaan alkaa lähenemään. Kissakin ottaa kynnet esiin kun ote alkaa lipsumaan.
Kissa tekee naarmuja pintoihin jos se kulkee kynnet esillä.
Parin miljoonan ajokokemuksella ei yllättäviä tilanteita pitäisi enää esiintyä. Ellei sitten ole tullut huolimattomaksi jos on pitkästynyt auton ratissa.
Itse yllätyin siitä miten hyvä jääpito pelkällä kumilla on, ja siitä että nastatkin sutivat melko herkästi vaikka jäähän raapivatkin jälkiä.
Voi hyvänen aika, ei liikenteessä ole kahta samanlaista päivää, ei ole montakaan kuukautta kun kuudennen kerran vältettiin tiukalla jarrutuksella hirven kohtaaminen.
Ja tällä kertaa sekin teoria kumoutui ettei hirvi käänny takaisin, kyllä kääntyy vaikka oli jo ylittänyt tien puolivälin.
Se olisi suurin virhe että rupeaisi löysäilemään ajokokemukseen luottaen rengasvalinnoissa. Jokainen nasta tulee tarpeeseen tiukassa paikassa. Massa jatkaa liikettään törmäämiseen asti jos sitä ei aikaisemmin saada pysähtymään.
En ollut niinkään kiinnostunut itse kunkin osaamistasosta, vaan miten luistoa virheenä pitävä tietää missä sen virheen raja kulkee, renkaista riippumatta.
Hyvä esimerkki kokemusperäisen tiedon saamisen vaikeudesta.
Kukaan meistä ole ajanut talvella ilman luistoa, on vain eri asia onko se tarkoituksellista eli itseaiheutettua ja jopa hallittua, vai hallitsematonta - oho, mistä toi tuli!
Minä en ole oikein jyvällä, miten pidon rajaa tulisi kokeilla liikenteessä? Sen ymmärrän, että takavetoisella autolla voi liukkaalla kelillä saada perään lievää luistoa kaasun käytöllä ilman suurempaa nopeuttakin, mutta miten etuvetoisen ja nelivedon kanssa testaillaan ilman nopeuden nostoa. Ajonhallinta teilaa sutimisen ja jos sen ottaa pois päältä, niin saa kaasua painamalla selville lähteekö pyörät sutimaan ja auto puskemaan. Käsijarruako peliin etuvetoisella? Sekin on nykyään hankaaa, kun on vain se nappi keskikonsolissa. Meneeköhän käsijarru edes päälle vauhdissa.
Mutkatiellä voi tietysti kokeilla kuinka kovaa mutkaan voi tulla ilman, että syntyy nelipyöräluisua. Paitsi, jos kuuluu valtaosaan TM:n lukijoita, jotka kirjoitusten perusteella noudattavat tarkasti rajoituksia. Tietysti, jos keli on riittävän liukas, niin syntyy se luisu rajoitusnopeudellakin.
Itse olen saanut nykyisellä kytkeytyvällä nelivedolla syntymään säälittävän takapyörien luiston poikasen risteyksestä lähtiessä. Sellaisen luiston, jonka juuri ja juuri havaitsee ennenkuin ajonhallinta ottaa etuvedon mukaan.
GLE:n hallitun luiston idea synnyttää meikäläisellä mielikuvan lumisesta, aurausvallien reunustamasta tiestä, jolla takavetoinen auto menee tyylikkäästi perä vähän luisussa, etupyörät kääntyneenä vastaohjaukseen ja lumi pöllyää. Eikä auton ihan tarvitse aurausvalliin nojata.
Naapurin poika aikoinaan nojasi valleihin, kun rallikuskimoodi pyrki päälle. Ei tykännyt iskä, kun pikataipaleen jälkiä tutki. Pojalla ei vielä ollut korttiakaan, mutta eihän sitä auton ajamiseen tarvitakaan, kuten vanha viisaus sanoo.
HybridRules: miten etuvetoisen ja nelivedon kanssa testaillaan
Ihan samoin kuin takavetoisella tai nelivetoisellakin. Polkaistaan sen verran kaasua jo hitaassa nopeudessa pienellä vaihteella, että tuntee renkaiden alkavan sortaa hieman kertoen pidon rajan löytyneen. Seuraava kiristyvä jarrutus varmistaa havainnon.
Oletusasetuksissaan olevan ajonhallinta ei puutu tilanteeseen millään tavoin, eikä ulkopuolinen havainnoija edes huomaa auton luistavan, mutta jos on nastat alla, niin kynnen jäljet näkyvät jäässä pieninä naarmuina.
HybridRules: GLE:n hallitun luiston idea synnyttää meikäläisellä mielikuvan lumisesta, aurausvallien reunustamasta tiestä, jolla takavetoinen auto menee tyylikkäästi perä vähän luisussa, etupyörät kääntyneenä vastaohjaukseen ja lumi pöllyää
Eihän tuollaista voi edes tehdä nykyajan takavetoisella paranoidi ajonhallinta oletusmoodissaan, koska vastaohjaus saa Suojelusenkelin hyppäämään jarrulle heti.
Eikä vastaohjausta käytetä muutenkaan, koska tarkoitus ei ole luistaa, vaan mutkaan kääntäessään tuntea sormissaan takapyörien sidonnan avustavan kääntymistä hieman. Sidonnan tehostaminen jää vielä reserviin mahdollisen arviointivirheeni varalta.
Nojaaminen on äärimmäinen apukeino, jota en ole käyttänyt ensimmäisen autoni jälkeen, kun pelti alkoi maksaa paperirahaa. Kesäisellä soratiellä en edes halua luistaa, koska kivisade pitkin kylkiä.
Suojelusenkeli on oletusarvoisesti vahdissa, eikä se edes salli vastaohjausta. Suojelusenkelin puuttumiskynnyksen ylittämisen lasken omaksi virheekseni.
Hitaissa tiukoissa käännöksissä saatan laiskuuttani napsauttaa hetkeksi Kimi-näppäimestä (tai menu-valikosta) varmistaakseni tiukan käännöksen. Tämän näkyvän luiston mittasuhteita voi peilata sitä vasten, että ajoin toista talvea kuvitellen "ESP OFF" tekstin tarkoittavan sitä, että Suojelusenkeli on lomalla. Vasta luettuani Tekniikan Maailman jutun omasta (edellisestä) autostani lähdin kokeilemaan tyhjälle parkkipaikalle, ja toden totta, oikeassahan TM oli. Halpis-Mersun ESP:tä ei saa pois päältä. En vaan ollut ikinä löytänyt sen puuttumisrajoja sallivammassa moodissa.
HybridRules: "Minä en ole oikein jyvällä, miten pidon rajaa tulisi kokeilla liikenteessä? ...ilman nopeuden nostoa."
Hyvä talviauto kertoo heti ensimmäisessä kiihdytyksessä pidon laadusta renkaiden ja tienpinnan välillä. Eli nimenomaan nopeuden nostosta on kyse. Toinen tapa testata renkaiden pitoa on sitten jarrutuksessa, mutta joskus se voi olla siinä vaiheessa jo myöhäistä.
Pihistelijä: Mitäs ongelmia kitkoilla on mustalla jäällä? Nehän pitävät siinä hyvin. Kitkat kun on alla, ei musta jää yllätä
Yhden illan kokemuksella: huono pito ja yllättävä pidon menetys melko helpoissa olosuhteissa mustalla jäällä on vähän hankalaa.
Kun suoralla tiellä lähes tasanopeudella ja erittäin pehmeällä kaasun käytöllä turbiiniautomaatin vaihtaessa huomaamattoman pehmeästi 1500 kierroksen kahden puolen isompi vaihde lipsauttaa perän sivulle alle 1300 kierroksella, niin kevyesti se lähtee. Ei tarvitse pakottaa yhtään.
MITÄÄN varoitusääntä ei kuulu, perä vain lipeää sivulle. ESP ei myöskään reagoi mitenkään, koska ei ilmeisesti tiedä, mitä on tekeillä? Onneksi Amazon, Ford Taunus, Opel Kadett, 240 GL, 240 GLE, 740 GLE ja 940 GL ovat automatisoineet kädet tasolle, jolla vastaohjaus lähtee autopilotilla ydinjatkoksesta, ja käsien jo käydessä huomaan lopulta tietoisestikin auton luistavan. Korjaus lähti ajoissa, koska vastaheiluria ei tullut.
En tajunnut plussakelillä kokeilla pitoa, vaikka olisi tietenkin pitänyt, koska saman tien kun luisti, näimme tien tuikkivan tehokkaissa valoissa jääkiteinä.
Kävin vielä jälkeenpäin ajamassa saman reitin 7-millisiksi kuluneilla nastarenkailla manuaalivaihteisella autolla. Ylivoimaisen pidon turvin se ei luista yhtään ilman tietoista provosointia. Vaihteet läpi kelaten on helppo kiihdyttää kitka-auton tavoittamattomiin nastojen rapistessa kevyesti pidon rajasta kertoen. Sen jälkeen voi jarruttaa tehokkaammin kuin kitka-autolla. Kulunutkin Conti IceContact 2 on vaan jäällä täysin ylivoimainen talvirengas saman firman uutta kitkarengasta vastaan.
Kaikilla pärjää kun on varovainen, mutta tuossa se ero minusta näin ensikokemalta on. Keli oli tosin kitkarenkaalle yksi vaikeimmista, eli kosteannihkeänä kiiltävä musta jää.
On tässä hyvääkin: kerron ilomielin erona aiemmin kokeilemiini kitkarenkaisiin, että vaikka luiston raja onkin huomaamaton ja jäällä selvästi jo kulunutta nastarengasta alempana, se on silti täsmällinen ja hallittava, eikä pito katoa kokonaan luiston alettua. Oikaisu on helppoa, kunhan ei yritä mahdottomia.
Vaikka uuden kitkarenkaan jääpito ei aiokaan pärjätä 40% laillisesta kulutuspinnastaan menettäneelle laadukkaalle nastarenkalle, aiempaan omaan kysymykseeni uskallan nyt vastata pahimmista mahdollisista olosuhteista positiivisesti yllättyneenä käytöksen osalta: Ainakin noin 500 km sisäänajettu Conti Viking kitkarengas luistaa oikein. Myös viime talvena huonoilla upponastarenkailla vaivannut aliohjatuvuus on hävinnyt, ja auto kääntyy taas ratista.
Tämä oli minulle talven 1. nastarengaspäivä kitkarenkain, mutta odotan rengasvalintani paranevan kun saadaan maa valkoiseksi. Loppujen lopuksi näiden päivien määrä omassa talvessa määrää sen, kuinka paljosta kitkoilla joutuu luopumaan.
Jos talvisin joutuisi ajamaan usein jäällä, en olisi lähtenyt kokeilemaankaan kitkoja. Meillä päin kuitenkin talviset tiet ovat suurimman osan aikaa kuin kesällä ja sielua raastaa kuulla natojen rahina.
Liekö pysyvä ilmiö tai ei, niin mökkitietäkään ei ole tarvinnut aurauttaa muutamaan vuoteen. Vielä kymmenisen vuotta sitten ei lumia meinannut saada mahtumaan tontille pois autojen tieltä, kun paikallisen maatilan isäntä kävi linkoamassa reitin auki oikein vuosisopimuspohjalta. Nyttemmin aurausta ei ole ollut edes sovittu kenenkään tehtäväksi muutamaan vuoteen.
Tuntuisi, että ne muutamat harvat hankalat aikaisen aamun jäiset tiet ja lumipyryt menee kitkoillakin. Jos ei kokeile, ei tiedä.
Tottahan sitä lievästi testailee, onko liukasta, kun ajelee, mutta miksei kitkoilla voi kokeilla siinä kuin nastoillakin?
HybridRules: mutta miksei kitkoilla voi kokeilla siinä kuin nastoillakin?
Totta kai voi, ja mielestäni kannattakin silloin kun sen voi tehdä rauhassa, ennen kuin nostaa maantievauhtiin.
Ihmettelen vaan, että jos pitää luistoa virheenä, miten sen virheen voi välttää tietämättä missä virheen raja on tämän päivän kelillä?
Minulle tuo ei ole rengasvertailukysymys, vaan ajotapakysymys renkaista riippumatta.
jos pitää luistoa virheenä, miten sen virheen voi välttää tietämättä missä virheen raja on
Lähtökohtana on pakollinen autokoulu. Jos autonsa saa pyöräytettyä ympäri tai ajettua metsään liikenteessä on raja selkeästi ylitetty aivan liian kovalla tilannenopeudella.
Ensimmäisessä kitkarengasautossani (Michelin X-Ice 2) ei ollut ABS:iä kummoisempia ajoavustimia. Sillä ajoin kerran luistelurataolosuhdetta vastaavaan liikenneympyrään, ja luistoa oli liikaa käyttämälleni nopeudelle. Siihen riitti kuitenkin ohjaus.
Nykyisessä sain ESP:in aktivoitumaan samanlaisessa tapauksessa, risteyksessä oli nastojen kuluttamat ajourat ja ajoin niiden yli kääntäessäni voimakkaasti, mutta silloin ESP oli avuksi jarruttaen auton eri renkaita.
Kolmas tilanne oli sellainen missä kalteva mutka toimii kiihdytysalueena, silloin piti kesken kiihdytyksen keventää kaasua ja kiihdyttää rauhallisemmin n. 50 metriä kunnes tuli tasainen tienpinta, eikä se enää ollut jäätynyt.
Uusissa autoissa luistonesto vähentää moottoritehoa ja käyttää myös jarrua, ja ESP toimii samalla periaatteella. Auton turvatekniikka siis vähentää luistoa, ja sitä syntyy lähinnä kuljettajan ajovirheen vuoksi. Liukkaissa risteyksissä liikkeellelähtö aiheuttaa sutimista, mutta silloin voi yrittää liikkeellelähtöä jäisen ajouran vierestä -siinä pitoa riittää paljon paremmin rengastyypistä riippumatta.
Itse olen tehnyt jo omat rengasvertailuni. Nastattomat ovat toimineet oikein hyvin kelillä kuin kelillä, ja ennakointiin kuuluu myös se ettei aja kesärenkailla ensilumilla tai takatalvessa.
Ajoin edellistalvena Kemistä (jossa -20) rannikkotietä Turkuun ja koko matkan tiessä oli hyvä pito, suolaus alkoi ilman lämmetessä Vaasan jälkeen.
Ihmettelen mistä löytyy pääteitä, jossa on liukasta?
Suolaa kylvetään teillemme ja kaduillemme vuodessa noin 120 miljoonaa kiloa ja lisäksi hiekoitetaan, eli nyt ilmeisesti puhutaan vain syrjäisimmistä alueista ja todella avuttomista kuljettajista.
Houkuttaa ajaa kesärenkailla läpi talven, vaikka ajankin myös lumisia syrjäteitä.
Autoni on nelivetoinen ja tarvittaessa lukoilla. En saanut sitä sutimaan testijumpo kitkarenkaillakaan lumella enkä jäällä, ainoastaan kaarteissa houkuttamalla tuo hieman antoi periksi, hieman tunnottomasti yllättäen.
Kitkajalkineet pitivät tasaisella jäällä jossa vettä pinnalla paremmin kuin nastajalkineet testissä.
Nastajalkineilla et saa kävellä muiden lattialla, mutta meidän yhteisesti maksamalla tiellä saat tuhota tienpintaa toistaiseksi hyvällä mielellä, maksammehan me ne yhdessä, no oikeastaan jätetään vain hunningolle varojen puutteessa.
On jo osin ymmärretty, että nastarenkaat ovat menneisyyttä ajoilta jolloin ei ollut vaihtoehtoa. Muistuttaa hieman sitä, kun monet vastustivat hehkulamppujen myynnin lopettamista. Päätöksen siitä teki EU, meillä sitä ei oltaisi poliittisisa syistä uskallettu tehdä.
Nastarenkaat jatkavat täten voittokulkuaan meillä, vaikkakin järjenvastaisesti.
Houkuttaa ajaa kesärenkailla läpi talven
Kaverilla oli maastoauto, ja hän kokeili tuota. Onneksi ei mennyt ulosajossa pahasti lommoille. Renkaat olivat M+S, mutta niissä ei ollut talvea varten lamelleja ollenkaan, vaan pelkkä maastokuvio mutaa ja hiekkaa varten. Vahingosta viisastuneena päätyi hän sitten nastarenkaisiin...
TM-talvirengastesteissä oli jonakin vuonna kiinalainen (kesä-)rengas missä oli talvimerkinnät. Se antoi hyvän vertailukohteen miten henkilöauton kesärenkaalla pärjäisi talvessa.
4-vetoinen on pidon suhteen tarkempi ajettava, se kiihtyy paremmin kuin pysähtyy - suhteessa 2-vetoiseen, 4 pyörää vetää ja 4 hidastaa, etu/takavetoisessa 2 vetää, 4 hidastaa. Tämä näkyy ensiliukkailla ojanpohjilla, kokemattomuutta sanoisin. Itse kokeilen pidon rajaa useimmin kotoa lähdettäessä vähäliikenteisessä kiertoliittymässä. Kun tulen liittymään lisään pehmeästi kaasua /Saab 93 2.0T 5+2 Sentronic) kunnes etupyörät alkaa luistaa ja sortaa ulkokaarteeseen päin, käännän lisää sisäkaarteeseen jolloin auto pysyy suunnilleen ajolinjalla, kevyt rohina kuuluu nokialaisten nastoista. Saabin esp on melko salliva, ei puutu heti kuskin tekemisiin jos ei tapahdu nopeita muutoksia ja turbokone ja "mehumaija-Aisin on helppo saada yhteistyöhön edellämainittun kokeiluun. Takapyörät ei tuossa osallistu vetoon, kääntöön ja niissä on siitä syystä parempi pito kuin edessäja siksi Saabin "itseohjaava taka-akseli vielä pyrkii auttamaan käännössä, ei tuossa juuri ulkopuoliset huomaa mitään, mutta itse saa aina pientä "kivaa" kun ajaa tuon 3/4-osakierroksen "puhtaasti eli juuri sitä ajolinjaa kuin on ajatellut. On kyllä tunnustettava, että osa tyytyväisyttä oli myös talviaamuisin töihin mennessä kun se musta 3-bemari, joka "hengitti" niskaan suoralla 40-rajoituksella oli aina kiertoliittymän jälkeen 100m jäljessä.
Karrette: Jos luistaa on ajanut liian lujaa tai käyttänyt liikaa moottoritehoa.
Ensin tuomitsit kaikki luistot kategorisesti ja nyt autot pyörähtelevät jo ulos tieltä:
Karrette: Jos autonsa saa pyöräytettyä ympäri tai ajettua metsään liikenteessä on raja selkeästi ylitetty aivan liian kovalla tilannenopeudella.
Jälkimmäisestä on helppo olla samaa mieltä, mutta en ole nähnyt tiellä pysymistä renkaiden vaan kuljettajien vertailuna?
Kuvaako pienenkin luiston rinnastaminen perä edellä metsään pyörimiseen ajatusmaailmaasi vai kitkarenkaan pitoa jäällä?
Karrette: Michelin X-Ice
Alan yhä enemmän epäillä, että näissä vertailuissa yritetään yleistää liikaa? Minulla ei ole kokemusta kitkarenkaista, mutta TM rengastesteistä näkee, ettei Michelin ole enää vuosiin kehittänyt nastarengasta lainkaan ennen tämän vuoden uutuutta. Michelinillä ajava todennäköisesti kokee saman valmistajan kitkarenkaan suhteessa varsin hyväksi nastoihin verrattuna?
Minun autoni mukana tuli sattumoisin lähes uusi Michelin nastarengassarja, jonka lemppasin kesken ensimmäisen talven muiden riesaksi 9.5 millisenä. Jollain muulla merkillä vertailu kääntyy varmaan toisin päin?
Karrette: Auton turvatekniikka siis vähentää luistoa, ja sitä syntyy lähinnä kuljettajan ajovirheen vuoksi.
Ei. Auton turvatekniikka ei vähennä Juhamatin, HybridRulesin ja Seittenneliskanttisen kuvaamaa kelin tunnustelua, koska turvatekniikka ei reagoi millään tavoin luiston rajalla käymiseen.
Eikö sinulla tosiaankaan ole luiston rajan ja hallinnan menetyksen välissä mitään turvamarginaalia? Juuri tältä vanhat kitkarenkaat minustakin tuntuivat, mutta nuo ainoat kokeilemani nykyaikaiset kitkat ovat mielestäni kyllä erittäin loogisia, vaikka pito onkin jäällä heikko.
Vital: Ihmettelen mistä löytyy pääteitä, jossa on liukasta?
Jos tuota pitää ihmetellä, eikö sinun kannata ajaa kitkarenkailla?
Palataanpa threadin alkulähteille:
Paaso: Trafi tutki rengashotellien talvirengassarjoja-
tulos kahdessa kolmasosassa nasta erot olivat liian suuret.
Eli todellisessa tilanteessa ei niitä nastoja välttämättä ole
yhtään siinä kriittisessä renkaassa.
Nastojen irtoamista en ole havainnut enää vuosikausiin. Nykyisten suurten nastamäärien vaatimat vaimentimet nastan alla sen sijaan saavat nastat uppoamaan kumiin, jolloin rengas toimii liukkaalla nastattomaksi nypityn tavoin. Nokian ja Hankookin testeissä hyvin pärjänneistä nastarenkaista on omakohtaista kokemusta, raskaan etuvetoisen ja raskaan takavetoisen 6 milliin kuluneissa renkaissaei ole nastan nastaa pinnassa, vaikka enemmän kuin 98% niistä on tallessa. Ja syvällä onkin.
Kaikki uudet moninastaisetkaan nastarenkaat eivät onneksi vanhene tällä tavoin.
Paaso: Kuskien korvien välissä on kuitenkin luulo että on turvallista.
Tuossa oletetaan kuskin korvien väliin paha vika. Ei talvella voi oikeasti ajaa muistellen mitä viime syksynä alle laitettiin ja pari vuotta sitten tehtaalla ESP kontrolleriin koodattiin.
Ratin takana istuvat matkustaja voi tietenkin luulla mitä tahansa, mutta kuljettaja tunnustelee keliä silloin kun sillä on ajamisen kannalta merkitystä. Minäkin aloin tutkia vanhoja (Nokian) nastarenkaitani tarkemmin huomattuani ensin ajossa niiden pidon heikenneen.
Karrette siteeraa Tekniikan Maailmaa: ”Kuluneiden nastarenkaiden heikko jääpito oli yllätys. Puoliväliin kulunut nastarengas hävisi jarrutuksissa useimmille kitkarenkaille, jopa kuluneelle sarjalle.”
En tietenkään kiistä havaintoa, jonka tein uudemmilla nastarenkailla itsekin. Mutta se, että näin tapahtuu, ei tarkoita, että se tapahtuisi äkkiarvaamatta ja kuljettajalta yllättäen, tai että niin edes tapahtuisi väistämättä kaikille nasterenkaille. Olen löytänyt samasta ikäluokasta myös renkaita, jotka selvästi kuluneena pysyvät yhä nastarenkaina.
Eilisiltaisen ei aivan uusilla, vaan 500 km sisäänajetuilla ContiViking kitkoilla luisteltuani kävin kokeilemassa saman reitin 7-millisiksi kuluneilla ylivuotisilla ContiIce 2 nastoilla. Tässä kokeessa vanha nastarengas vei uutta testivoittajakitkarengasta kuin kuoriämpäriä täysin ylivoimaisella veto- jarrutus- ja sivuttaispidollaan.
Oma päätelmäni on, että uusissa nastarenkaissa on todella huonosti kulumista kestäviä (Hankook Ice*pike, Nokian 9), ja todella hyvin myös kuluneina toimivia (ContiIce). Kitkarenkaita en tunne, mutta en hämmästyisi, jos niidenkin joukosta löytyisi hyvin ja vähemmän tyylikkäästi ikääntyviä?
Jo tästäkin syystä yritys löytää yhtä ainoaa kelvollista vaihtoehtoa pelkän rengastyypin perusteella on toivoton. Sen lisäksi me ajamme eri paikoissa, eri keleissä, eri autoilla, eri taitotasoilla, ja eri toleranssitasoilla epämukavuuden suhteen, mitä se kellekin tarkoittaa. Yhden epämukavuus on nastamelua, toisen epämukavuus hankalampaa ajettavuutta jääkelillä, kolmannen jotain muuta.
Kaikilla pärjää, mutta kun ei ole pakko vain "pärjätä" jotenkin, miksi ei ostaisi itselleen sopivinta laillista vaihtoehtoa?
740, kiitos mielenkiintoisista ajatuksista, mutta en osaa vastata pohdintoisiisi. Omassa ajossani pitokyvyn ylitys on ajovirhe, ellei tavoitteena ole talviaikaan tapahtuva itsensä viihdyttäminen liikenteessä (voi toki olla ihan hauskaa joskus). En haluaisi matkustaa "pelkääjän paikalla" jos ajo tapahtuu tilannenopeuden ylärajoilla.
Nastattomuus on minulle sekä ekovalinta että se tekee 1/2 vuodesta ajokokemuksesta miellyttävämmän. Nopea ajo ei ole minulle sitä että mutkateillä voisi kokea G-voimia, vaan maantiellä tai moottoritiellä nopeita siirtymiä kaupungista tai kylästä toiseen.
Noniin, tässä on nyt neljättä sivua menossa oikein kliseiden sinfoniaa.
Karrette:
sivulla 2 Hyvä että kerroit hänelle että kyseessä oli kesärenkaat. Muuten hänestä olisi tullut asiantuntija joka suosittelee nastoja, kun koskaan ei tiedä mitä tien päällä tapahtuu. Itse kysyin kaverin autoa ajaessani että Onko nämä kitkarenkaat kun ovat niin liukkaat, maantienopeudessa saa pelkällä kaasulla sutimaan?. Eivät olleet, vaan ne olivat huonokuntoiset edullista merkkiä olevat nastarenkaat. Uutena ne saattoivat olla odotusten mukaiset, mutta tuolloin olivat kitkarenkaita (nyt kun on vertailukohde) selvästi liukkaammat.
Vaikka tuossa yritettiin varmaankin maalata jotakin kitkarenkaiden paremmuudesta, niin lopputulemana minusta ei voi tulla mitään muuta kuin se, että talvirengas on toimiva vain jos se on hyväkuntoinen. No, onko tuo nyt ollut mikään yllätys kenellekään?
Sen takia renkaille on mm-suositukset ja nastarenkaille vielä nastan mm-suositus. Huonokuntoiset suositellaan vaihtamaan ja jos ei usko, niin katsastuskonttorilla asia selviää viimeistään. Sama koskee kesärenkaitakin.
Lähtökohtana on pakollinen autokoulu. Jos autonsa saa pyöräytettyä ympäri tai ajettua metsään liikenteessä on raja selkeästi ylitetty aivan liian kovalla tilannenopeudella.
No, onko tuokaan nyt sitten mikään yllätys? Vaikka kaikilla kuskeilla on autokoulu takana, niin miksiköhän talvikelionnettomuuksiakin sitten tapahtuu? Renkaiden vika, vai väärän valinnan vika? Tuskin, se nyt vaan on niin että riippumatta siitä, kumman tyyppiset talvarit on alla, niin näitä sattuu - illuusioita rengastyypin paremmuudesta on sitten liikkeellä molempien suhteen sanoisin. Kaikki muu on jeesustelua.
Omassa ajossani pitokyvyn ylitys on ajovirhe, ellei tavoitteena ole talviaikaan tapahtuva itsensä viihdyttäminen liikenteessä. En haluaisi matkustaa ”pelkääjän paikalla” jos ajo tapahtuu tilannenopeuden ylärajoilla.
Kunhan muistat, ettei tuo ole talvirengasvalinnasta kiinni. Renkaan kunnosta se voi olla kiinni, oli kumpi vaan, mutta kuskista viime kädessä kuitenkin.
Nastattomuus on minulle sekä ekovalinta että se tekee 1/2 vuodesta ajokokemuksesta miellyttävämmän.
No tuo nyt on jo uskottavampi selitys sinun valinnallesi. Sekin on sitten makuasioita molempien suhteen.
Pysyisit tuossa etkä ala selvittämään paremmuuksia loppuunajetuilla renkailla. Etunsa molemmissa - hyväkuntoisina, se on minun käsitykseni. Kummallakin pääsee pöpelikköön vaikka olisivat äsken uutena alle laitettu, kummallakin sutii jos sikseen tulee, molemmilla kestää tiukassa tilanteessa ihan liian pitkään ilmeisesti jarruttaa jne jne
Nopea ajo ei ole minulle sitä että mutkateillä voisi kokea G-voimia, vaan maantiellä tai moottoritiellä nopeita siirtymiä kaupungista tai kylästä toiseen.
Ihanko tuota olet mieltä? Tuollako puolustelet talvirengasvalintojakin? Tilannenopeus täytyisi pitää mielessä kummallakin ja ilman illuusioita mistään - ei myöskään kitkojen suhteenkaan.
Kumppani: Ihanko tuota olet mieltä?
Mikä sai sinut epäröimään että en olisi tuota mieltä? Yli 25 vuotta erilaisilla ajoneuvoilla ja jalkaisin ilman kolareita on antanut jo perspektiiviä liikenteeseen.
Kiitos kuitenkin vaivannäöstäsi. En kuitenkaan löytänyt kirjoituksestasi oikeastaan mitään varsinaista kysymystä, tai jotakin mikä olisi jäänyt mietityttämään tarpeeksi paljon että pyytäisin lisätietoa kokemuksistasi.
Karrette: Omassa ajossani pitokyvyn ylitys on ajovirhe, ellei tavoitteena ole talviaikaan tapahtuva itsensä viihdyttäminen liikenteessä (voi toki olla ihan hauskaa joskus). En haluaisi matkustaa ”pelkääjän paikalla” jos ajo tapahtuu tilannenopeuden ylärajoilla
Kyselin jo aiemmin eikö sinulla ole mitään turvamarginaalia luiston rajan ja hallinnan menetyksen välillä. Palaat taas samaan rinnastukseen istuen pelkääjän paikalla tilannenopeuden ylärajoilla.
Jos sinulle nämä ovat (lähes) sama asia, on erittäin hyvä, että olet tunnistanut tilanteen. Nyt kun lopulta ymmärrän lähtökohtasi, olen myös täysin samaa mieltä, että jos jo pieni luisto on riski, sitä ei kannata ottaa. Tällä perusteella luistaminen on todellakin aivan oikein sinun sanastossasi kuljettajan virhe.
Minua jää edelleen askarruttamaan, kuinka tiedät vaihtelevissa talvikeleissä, paljonko sinulla on valitsemallasi kaarrenopeudella turvamarginaalia käytettävissä ennen vaarallisen luiston alkua? En edelleenkään ymmärrä, kuinka tämä voi toimia, mutta uskon sen toimivan käytännössä, koska olet pystynyt sitä jatkamaan ilmeisesti vuosikausia ilman osumia. Minä en tuota osaisi ilman jokapäiväistä kelin tunnistamista tai nopeuden pudottamista merkittävästi alle talvirajoitusten ihan systemaattisesti.
Hyvillä nastarenkailla ajaville tilanne ei ole näin vaikea. Luiston raja on amatöörinkin selkeästi tunnistettavissa, koska sen kuulee selvästi jo ennen kuin rengas luistaa. Sentin naarmuja jäähän kynsivien renkaiden pienen sortokulman huomaa vain asiasta perillä oleva matkustaja. Siitä on selvästi auton ulkopuolelle näkyvään tai matkustajan tuntemaan luistoon niin pitkä matka, että kuljettaja voi erittäin suurella varmuudella käydä luiston rajalla käydäkseen katsomassa, missä se tänään on. Ja siitä näkyvästä luistostakin, joka triggaa ajonhallinan toimenpiteet ja on vielä helposti ajettavissa, on vieläkin pidempi matka "tappisladiin", jossa ohjausvarat on vedetty rajoittajaan saakka, ohjaaminen tapahtuu voimansiirron avulla ja amatöörikuskin ajolinjat alkavat mennä epävarmoiksi.
Ei tämä ole minun omaa keksintöäni, siteeraan Juhamattia, joka kertoo seuraavaa:
Juhamatti2: kokeilen pidon rajaa useimmin kotoa lähdettäessä vähäliikenteisessä kiertoliittymässä
Kuin omasta kynästäni. Tuon lisäksi kokeilen jarrutusta jo aiemmin kotikadun 40 rajoituksella.
Juhamatti2: itseohjaava taka-akseli vielä pyrkii auttamaan käännössä, ei tuossa juuri ulkopuoliset huomaa mitään, mutta itse saa aina pientä ”kivaa” kun ajaa tuon 3/4-osakierroksen ”puhtaasti eli juuri sitä ajolinjaa kuin on ajatellut
Juuri näin olen itsekin sanonut, ulkopuoliset eivät huomaa mitään, ja kontrollifriikki ajaa ihan itse, ilman sähköisiä avustimia. Juhamatti menee siinä luiston rajalla 270 astetta liikenneympyrässä, eli tuo pieni luisto on hänelle(kin) siis stabiili tilanne, jossa voi ajaa niin pitkään kuin haluaa. Ei se ole missään riskirajoilla, vaan kelin ja oman auton tuntemista.
Siinä ajotapani eroaa Juhamatista, että minä en voi takavetoisellani karata muilta jäisessä liikenneympyrässä veto päällä. Minä jätän jo ennen liikenneympyrää korostetun välin eteeni napsauttaen cruisen pois päältä jo reilusti ennen muita. Se lisätila katoaa kiepauttaessani aivan eri tekniikalla oman autoni ympyrän läpi jääden ympyrän ulostulon jälkeen odottelemaan edellä ajavan sutimista pois alta. Eivät nämä johda ulosajoihin, koska ei niissä olla lähelläkään hallinnan menetystä.
Jos oma ajotapa on tuollainen keliä tunnusteleva, niin silloin nastoista on se etu, että ne kertovat rajan hyvin selkeästi ja myös luistavat helposti hallittavasti. Minulle positiivinen yllätys oli tuon uuden kitkarenkaan selviytyminen sangen hyvin jälkimmäisestä osasta, koska ne tosiaan tuntuvat luistavan oikein ja hallitusti.
Olet ehkä pitkän kitkarengaskokemuksesi aikana alitajuisesti tottunut vanhojen kitkarenkaiden taipumukseen pitää lepokitkassa sangen hyvin, mutta sitten kun pito irtoaa, se tapahtuu äkillisesti ja liukukitka tuntuu menevän lähes nollille? Sanoissasi kuuluva luiston rajan ja hallinnan menetyksen läheisyys kertoo mielestäni juuri tästä. Tämä hankaluus oli vahvasti läsnä vanhoissa koeajamissani kitkarenkaissa ja tämä oli niissä inhoamani ilmiö. En osaa arvioida keliä niin pomminvarmasti, etten tekisi koskaan virhettä. Siksi ensimmäinen havaitsemani lipsahdus ei saa olla lähelläkään hallinnan menetystä.
Se on sitten kokonaan oma valinta, haluaako ajaa aina varman päälle ettei takuulla osu luiston rajalle, vai keliä tunnustellen. En olisi uskonut ensinmainittua edes mahdolliseksi etenkään kitkarenkailla, mutta seisot siitä elävänä esimerkkinä, joten uskottavahan se on, vaikka en itse osaisikaan.
Joku viisas kirjoitti joskus että jos mutkassa tekee mieli oikaista vastaanutulijan kaistan kautta, niin silloin ajaa liian lujaa. Usein mutkaisilla tiellä on kolmet renkaanjäljet, eli moni ajaa liian lujaa.
Varmastikin driftaaminen onnistuu minulta, mutta korkeintaan kiihdytyksessä ajan luiston rajalla. Muissa tilanteissa liikenneturvallisuus on kiinnostavampi asia, vaikka sitten hieman hitaammin Tilannenopeutta.
Pimeällä saateessa hirvivaroitusalueella ajan kesärenkaillakin mieluummin 80 - 90 km/h kuin suurinta sallittua (kesä-)nopeutta - vuosittain tapahtuu 1800 hirvikolaria. Itse en halua olla yksi niistä.
@Karrette: olen samaa mieltä kaikesta, mitä yllä sanot.
Omaan näkemääni suhteuttaen en tosin himmaa ihan yhtä paljon kuin sinä, mutta satasen rajoituksella nopeus putoaa tosiaan jo kuivallakin pimeällä kelillä mainitsemastasi syystä alle tikkarin.
Ihanko tuota olet mieltä?
Karrette:
Mikä sai sinut epäröimään että en olisi tuota mieltä? Yli 25 vuotta erilaisilla ajoneuvoilla ja jalkaisin ilman kolareita on antanut jo perspektiiviä liikenteeseen.
Kommenttisihan kuului ettei nopea ajo ole sinulle sitä että mutkateillä voisi kokea G-voimia, vaan maantiellä tai moottoritiellä nopeita siirtymiä kaupungista tai kylästä toiseen.
Eikö tuo sinusta kuulosta yhtään tyhjänpäiväiseltä, suurimmalle osalle kuskeista itsestäänselvyydeltä lähtökohtaisesti. Ja kommentti oli jatkoa siihen, mitä kirjoitit ja mihin kommentoin (huom!) talvirenkaista..
En kuitenkaan löytänyt kirjoituksestasi oikeastaan mitään varsinaista kysymystä, tai jotakin mikä olisi jäänyt mietityttämään tarpeeksi paljon että pyytäisin lisätietoa kokemuksistasi.
Ei ollut tarkoituskaan. Vaan osoittaa, että se mitä kirjoitit, sillä ei ole mitään tekemistä talvirengasvalinnan kanssa oikeastaan. Sellaisen perusliikennekäyttäytymisen kanssa varmaankin ja sielläkin tosiaan oletusarvoisia asioita (lue: aika diipadaapaa). En tekisi valintoja nastarenkaan ja kitkarenkaan välillä sinun kommenttisi perusteella siis.
Kumppani: Eikö tuo sinusta kuulosta yhtään tyhjänpäiväiseltä
Tämä ei ole ollenkaan yllättävä kommentti nimimerkki Kumppanilta.
En tekisi valintoja nastarenkaan ja kitkarenkaan välillä sinun kommenttisi perusteella siis.
Ei kannata nettikirjoittelujen perusteella tehdä valintaa, on hyvä tarkistaa väitteiden paikkansapitävyys muistakin lähteistä. Kuten se että lumisateella kannattaa kulkea bussilla tai taksilla (jota usein ajaa ulkonäön perusteella afrikkalaissyntyinen kuljettaja).
Minulle nastarengas tuli jossakin vaiheessa vastenmieliseksi (pölyä, melua, uria), ja nastaton on osoittautunut mainettaan paljon paremmaksi.
Lehtitestit ovat harmittavan usein tuote-esittelyjä, mutta joskus niissä on ollut mukana käytettyjä renkaita tai huonoja merkkejä. Myös sellainen testi missä kokeiltiin miten kitkarengas toimii kesällä (moni ajaa talvirenkailla kesälläkin) oli mielenkiintoinen.