Taloudellisesti on varmaankin järkevintä ajaa auto niin loppuun kuin mahdollista ja varsinkin, jos sen auton on onnistunut ostamaan toiveidensa mukaisena 2-3 vuoden ikäisenä käytettynä ja vähän ajettuna, jolloin se on vielä uuden karhea, mutta hinnasta on häipynyt isoimmat löysät pois.
Toinen näkökulma on, että uutena ostettu auto kannattaa vaihtaa 3-4 vuoden välein, jos haluaa pitää välirahan kohtuullisena ja ajaa uudella/uudehkolla autolla.
@740 GLE kirjoitti:
Yhtä ainoaa hinta/ikäkerrointa ei ole, koska se on mallikohtainen ja ajan hengen mukainen. Näppituntumani mukaan hinnan puoliintumisaika on kyllä ollut laskusuunnassa, ja laskee yhä.
Raskaasti lisävarustellut autot pudottavat silti hintaansa nopeammin kuin saman korimallin perusversio, joka muutaman vuoden kuluessa määrittää mallin vaihtoarvon.
Hinnan puoliintuminen parissa vuodessa ei ole normi, mutta äärimmäisissä tilanteissa sekin on täysin mahdollista, vaikka malli ei olisikaan hyljeksitty ja valittu yksilö olisi ihan priimaa. Toisesta ääripäästä löytyy varmaan jokin sopivan suosittuun genreen osuva malli, jonka hinta puolittuu puolta hitaammin?
Kysynnän ja tarjonnan lain perusteella suosittuun genreen kuuluvan auton hinnan pitäisi laskea nopeammin kuin vähemmän suosittuun genreen kuuluvan, koska suurempi tarjonta pudottaa ainakin teoriassa hintaa. Olen joskus ennenkin miettinyt, miten tuo toteutuu autokaupassa. Mutta miksi se ei toteutuisi? Jos oletetaan, ettei epäsuositun genren autokaan ole tullut myyntiin pakkottavassa tilanteessa. Epäsuositun auton myyntiaika voi olla pidempi, koska ostajakanditaatteja on vähemmän, mutta toisaalta tarjontakin on pienempää. Myyjällä vain pitää olla enemmän aikaa löytää ostaja.
Joillekin isoille ja kalliille luotetuille autoille tulee käytettynä ostajia, jotka eivät edes harkitse samaa autoa uutena. Jotkut toiset taas ovat sellaisessa maineessa, ettei kolmivuotiaille liisarikäytöstä vapautuville tahdo löytyä huoltolaskut maksavaa yksityistä ostajaa.
Kyse on yhtä paljon mielikuvista kuin todellisista eroista, mutta riittävä määrä ostajia tekee kaupallisen totuuden, olipa se teknisesti perusteltu tai ei.
Muodin muutokset vaikuttavat myös. Kun diesel, farkku, hybridi, katumaasturi tai mikä tahansa tulee muotiin, on ensimmäisellä 3-vuotiaana vaihtoon tulevalla uuden muodin mukaisella vaihtarisukupolvella hyvä kysyntä juuri siksi, että malli on suosittu.
Hinnanalennusprosentteja ei voi yleistää, koska ne riippuvat tilanteesta. Jos varustelee tavallisen nelosdieselin noin puolet yli auton lähtöhinnan, niin sen uutena 75.000 € maksaneen E220:n hintakehitys on hirveä, koska kallis varustelu vie auton ihan väärään hintaluokkaan, josta se putoaa nopeasti muiden saman ikäisten joukkoon. Romahdus jatkuu uuden mallin ilmestyttyä katukuvaan kaksi vuotta myöhemmin, vaikka kohtuukilometreillä oleva auto olisi yhä virheetön ja rehellinen. Juuri siksi minä sen ostinkin, kun yhden parhaista toissavuoden mallisista sai tehtaan takuuvaihdokkina puolella uuden hinnasta. En silti ehdota mitään yleistä kaavaa 2 vuoden puoliintumisajalle, koska tämä oli tietoisesti haettu erikoistapaus.
Taloudellisesti on varmaankin järkevintä ajaa auto niin loppuun kuin mahdollista ja varsinkin, jos sen auton on onnistunut ostamaan toiveidensa mukaisena 2-3 vuoden ikäisenä käytettynä ja vähän ajettuna, jolloin se on vielä uuden karhea, mutta hinnasta on häipynyt isoimmat löysät pois.
Toinen näkökulma on, että uutena ostettu auto kannattaa vaihtaa 3-4 vuoden välein, jos haluaa pitää välirahan kohtuullisena ja ajaa uudella/uudehkolla autolla.
Kysynnän ja tarjonnan lain perusteella suosittuun genreen kuuluvan auton hinnan pitäisi laskea nopeammin kuin vähemmän suosittuun genreen kuuluvan, koska suurempi tarjonta pudottaa ainakin teoriassa hintaa. Olen joskus ennenkin miettinyt, miten tuo toteutuu autokaupassa. Mutta miksi se ei toteutuisi? Jos oletetaan, ettei epäsuositun genren autokaan ole tullut myyntiin pakkottavassa tilanteessa. Epäsuositun auton myyntiaika voi olla pidempi, koska ostajakanditaatteja on vähemmän, mutta toisaalta tarjontakin on pienempää. Myyjällä vain pitää olla enemmän aikaa löytää ostaja.
Joillekin isoille ja kalliille luotetuille autoille tulee käytettynä ostajia, jotka eivät edes harkitse samaa autoa uutena. Jotkut toiset taas ovat sellaisessa maineessa, ettei kolmivuotiaille liisarikäytöstä vapautuville tahdo löytyä huoltolaskut maksavaa yksityistä ostajaa.
Kyse on yhtä paljon mielikuvista kuin todellisista eroista, mutta riittävä määrä ostajia tekee kaupallisen totuuden, olipa se teknisesti perusteltu tai ei.
Muodin muutokset vaikuttavat myös. Kun diesel, farkku, hybridi, katumaasturi tai mikä tahansa tulee muotiin, on ensimmäisellä 3-vuotiaana vaihtoon tulevalla uuden muodin mukaisella vaihtarisukupolvella hyvä kysyntä juuri siksi, että malli on suosittu.
Hinnanalennusprosentteja ei voi yleistää, koska ne riippuvat tilanteesta. Jos varustelee tavallisen nelosdieselin noin puolet yli auton lähtöhinnan, niin sen uutena 75.000 € maksaneen E220:n hintakehitys on hirveä, koska kallis varustelu vie auton ihan väärään hintaluokkaan, josta se putoaa nopeasti muiden saman ikäisten joukkoon. Romahdus jatkuu uuden mallin ilmestyttyä katukuvaan kaksi vuotta myöhemmin, vaikka kohtuukilometreillä oleva auto olisi yhä virheetön ja rehellinen. Juuri siksi minä sen ostinkin, kun yhden parhaista toissavuoden mallisista sai tehtaan takuuvaihdokkina puolella uuden hinnasta. En silti ehdota mitään yleistä kaavaa 2 vuoden puoliintumisajalle, koska tämä oli tietoisesti haettu erikoistapaus.